Mitenkä sitä ihminen onkaan kummallinen otus? Tahi miten ihminen toimii, ihmisen ajatukset ja TUNTEET toimivat?
    Olimma onnellisesti "lietsossa" mennä yönseudun palaten tuossa aamupäivästä kotio. Kotio päästyäin olin sen verta onneni kukkuloilla, ettäs tuntui kuin kaik on hyvin miulla. Mie voin mitä vain, kykenen mihkä vaine - olen voimissain.
Sellainen onnen ja autuuden eforia, hyvänolon olotila jylläsi kehossain.
Olemma viikkovapaalla tään päivän ja huomisen ( huomiselle on jo ohjelmaa olemasa ), muttas tälle päivää ei ni mitä suunitelmaa eikää mitään pakkoa mihkään. Täten sit tuossa onnein huumassa päätin lähteä "totetuttamaan" itseäin.
Luontoon sopivat vaatteet yllein ( punkkeja vastaan nyt ainakin, ja itikoitakin! ) ja kumpparit jalkoihini ko tiedän et vesistöillä liikun, tahi ainaskin niitä liki; tassuin voivat kastua. Ja kemerakin mukaan!
   Huikkasin sukulaisen sukulaisellein ( ns. pikkuserkulle ), et olen menossa - saanko mennä; luvan saaden. Jotenka....







    Valvatti. Liekkö Peltovalvatti.



     "Suomi-filmi."
    Jälleen siis paikassa jonka olemma "Suomi-filminä" aikaisemminkin kuvanut....



   "Hiljaa."



   "Mökkitie."



    Sudenmarjan kukinto.



    Robin Packalen "Puuttuva palanen" -laulun sanoja mukaillen; "Pa- pa- palenen."
    Mustarastaan munan kuoresta palanen.



   Navetta joka on ollut aikoinaan kaksiosainen jossa on ollut välikatoksen kautta heinälato mukanaan.
   Näissä tämän pihapiirin kaikissa rakennuksissa, kuten tässä navetassakin, ovat nuo valoaukkojen vuorilaudat/ikkunoiden "ulkovarhouksen panelit" ( ettäs ovatkin keksineen "hienon" nimikkeen nykyaikana nuille laudoille! ) näteiksi veistetyt tahi sahatut.



    Aittta ja vasemman nurkan takaa kurkistaa huussi, ulkohuussi.



    Aitta ja Morsiusaitta.



Morsiusaitan tuon yläaukon/ikkunan kohdassa oli/oliollut pesä kahden huushollin.
Liekkä tosiaan tään ja edellisen vuoden vahi peräti edelleisen- ja sitä edellisen vuoden pesiä?



    Talo.
    Olen saanut kuvata tätä taloa sisältä tuossa vuoden 2020 toukokuussa ( täällä blogissain "Onneva on..." -kirjoituksein ) ja äkkisiltään kategoroisin, ettäs alkuperänsä juontaa tuonne 1910-20 -luvun tienoolle jos en ihan väärin arvioi näkemääni rakennuskauttaan.



   "Vanha-aika."
   Ouldmobile Holiday 1955.



   Pohjois-Onkilahti.



    Martikkalansaari. ( yllä ja alla )




    Omassa-kotona - Omenapuiden kukkiessa... ; Alla Omppu-Pomppu-puun:






   "Tuli."
   Tätä pensastani ja tämän näiden lehtien kehitystä olemma seuraillut suuremmalla mielenkiinnolla nyt kevään korvalla.
Millainen tästä tulee? Mimmottiis noi lehdet ovat kussa avautuvat - vahi onkoo nuo sittenkin kukkiaan?! Sillä itse oksainvarret lahdetönnä ovat, muttas oksien pääsä tällaiset "tupsukat" ovat; ovatko nämä kukkasia ja lehdet tulevatkin sit myöhemmin oksiinsa noihin?
Katsotaan - niin saanen elää....
    Viimo syksynä ostimma puskia ainaskin sen kymmenen kappaletta ( tästä olemma pakissut teille Armaat Lukijain miun, jo aikaisemmin - tuolloin ) ja jokahisen niistä keskenään erilaisen. Nyt sit saanen ekan kesän katsella mimmottiis ne oikeesti ovat, ja aikain saatossa et mimmottiis niistä kasvaa?



    Hämyvuokko.



     Varjopikarililja puna-sävyisenä.
    Tiedostojen mukaan värinsä on vaaleanpunaisen ja punaruskean kirjava ja ruututäpläinen. "Joskus harvoin kellanvalkoinen": miulla niitä on useampikin tuossa perennapenkissäin!



    Patjarikko.
   Näitä on tää karmiininpunainen, vaaleammanpunainen, valkoinen ja vaaleankeltainen.... miulla on vaaleankeltaista vaille kaikkia muita värejä.



     Helmililja. ( Koboltinsininen. )



    Kevätvuohenjuuri, keltainen kuten näkyy.


     Eikää miulla ole olo, eikä tilani, tuostaan muuttunut näin iltapäivänsä ehtoiselle puolle jouduttaissa jo.
Sainen kaksi tsipaletta muksuin mukeloain mukaani reissulta tuolta - kolmannen saanen huomenissa völjyyni?
   Täsä tää paiväin on kulunut, ja kuluu; ollessa vaine. Kerrankin päivä "tekemäti mitään"! Nautin tästä.
Mitähän se puolisoin sanoisi jos viel eläisi ja näkisi tään, ettäs mie olen vaine, enkää tee ns. mitään? Hää ko ain miuta pyysi olemaan vaine, enkää mie malttanna konsa.... Surku.
    Nyt sit jään vuottaa mahdollista seuraavaa "onnen-ruiskua"; konsa sellaisen taasen saisin - tahi sit arkisen aherruksen paluutta kehiin sillä siin se on sellainen ele ja mentti joka osaa kyl kaiken ns. tappaa!