... raparperin alla." - kuten Sukumme Mummon kukkapenkkejä nyttemmin nimittänyt olemma mie, ja myöskin Taivaanrannanmaalarina oloa päivänä eilisenä kun kokoonnuimme mie, muksuin 24/7, muksuin mukelot ja hän, Sukumme Mummomme, mökillemme päivää lämpöistä viettämään ja siellä hommaten.
Mummomme tuo virkiä, sankkevan virkiä, nosti mm. juurikin raparperipenkkisen kaik juurakonsa ylös, perusti penkin tuon uudelleen ja jälleen-istutti ne juurakot sit takaisin siihen penkkiin, uuteen, luotuun. "Se kun on ainakin jo 20 vuotta vanha penkki...."
Me nuoremman polven kera sitten chillailtiin enempi: Notskia laitettiin ja kärtsättiin kuvetta kalkkunain sekä sika-nautojen muodoissa nakit ja makkarat, sekä voileipäsiä itse kunkin mukaisia.
Mie käväisin valokuvaamassa entisen Venhoin lammen jympäristössä; jälkimmäisen polvein "potensiin" kaksi, vahitiessa sitä ensimmäistä polveain; 24/7, sillä aikaa. Sen verta kun ovat jo isoja, ettäs näin voivat jo tehdä tovisen - Sukumme Mummon vahvistaissa siellä läsnäolollaan sit viel taustojansa...
Täsä sitten sen kummemmin tarinoimati, selostamati, niin menomatkamme, perillä olomme kuin paluumatkamme valokuvia muutamia.
Mennessä Pohjois-saaren ja Karkinniemen välissä, tukkein puoton paikalla:
"Enkeli."
Lammella ja sen jympäristössä:
Lakan kukkanen.
Suokukan kukkanen.
"Satutettu elämä."
Karpalo.
"Koti."
Mustikan kukkanen.
Sudenkorennot päivää paistattelemassa - yllä ja alla.
Metsän Orvokki hentoinen kun sen vaine sieltä tassuin alta hokasee, kun katseensa vällehen maisemista "ylhäisistä" maahankin päin luo...
"Äitin kasvimaalla... raparperin alla.":
... ja sitten Orvokkinen kukkapenkkisen Sukumme Mummon;
"Narsisti." ( Narsissi. )
Helminen Lilja ihanainen sinisine, piskuisine, kellokkaineen.
Piskuinen Sydän Särkynyt.
Rentukan Renttu....
Tuomen morsiamen valkoinen, hempeä, kukinto.
Kulleron, ihanaisesti pakattu, kukinto viel avautumaton.
Esikko - nuo kesän esikkoiset, ensin avautuvaiset kukkaset... monen muun kukkasen ohella.
"Maksaruoho" joksi monesti isse tätä kutsun muttas oikeestihan tää on Vuoren Kilpinen.
Monesti ns. peitekasvina paikassa-joka ja täten aikas vähänkin arvostettu kukkanen itse kukintonsa piskuisen ansiosta ( ne lehdet mahtavaiset on se pääasiallinen pointti täsä kukkasessa, ja siinä "peittävyydessäänsä" ). MUTTAS kattokaatte kuin ne nuo kukkasensa juurikin kovin kaunihia ovat! Jeeru, et ne kauniita ovat!
Unikko, Siperian Unikkoinen, piskuinen. Todella kuten voinen kuvitella, ajatella, Siperiassa kasvin tarvihtevan; pienuutta arvoa arvaamatonta: sitekeyttä varressansa piskuisessa arojen tuiskuja ja tuulia vastahan. Sitkeä sissi siis.
Kaunis, ylen kaunis, kukkiessansa.
"Ukin kukkanen" ns. lohen punainen. Siksipä siis kaksikin tsipaletta valokuvasiaan tästä. Ekassa näkyy punaisuutensa hyvin ( ei niin tarkka valokuva ) ja toisessa sitten muotonsa nuo tyypilliset, terävämmin, muttas salamalla valaisten sit värinsä "kalpianlaiset".
Oikialta nimeltänsä Sammalleimu...
Akin Leija - piskuinen, mut ensinpä kukkivainen! ( Todella matala kukkanen varreltansa noin muihin Akin Leijoihin verratessa... )
Ihanainen, lohikäärmettä mielestäin muistuttava, kukkasensa nuppu viel avautumaton.
Kärhöjen kauneutta useamman valokuvasen verta;
... ja Kärhön yhden kaunis köynöksen latva lehtinensä värikkäineen;
Eikä suinkaan luonnonkaan kauneus kalpene perennapenkkisten perinteisten kukkasien loistehelle, ei!
Miten on kaunis täänkin Voin ja Kukkasen mykerömäinen kukinto keltainen!
Lainasin netin syövereistä sanasta sanaseen Voi ja Kukkasen kuvauksen:
"Kukka: Kukat muodostavat n. 2–3 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia (laitimmaiset usein ulkopinnalta harmaa- tai punajuovaisia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5, ponnet tiiviisti emin vartalon ympärillä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 2 riviä, sisemmät samanpituisia, pystyjä, ulommat lyhyempiä, tav. siirottavia–alaspäisiä. Mykerö yksittäin vanan kärjessä.
Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia–ruodittomia. Lapa tav. suikea–kapean vastapuikea (joskus tasasoukka), laita vaihtelevasti pariliuskainen (joskus lähes ehyt).
Hedelmä: Kapean vastapuikea, nystermäinen, 3–6 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä varren päässä hapsihaivenia."
Itse en ole mikään kasvi ja tieteilijä, muttas kun tätä tekstiä lukeepi niin tulevi mielehein, nottas voikoo enää monimuotoisemmin, monitahoisemmin, näin vaatimattoman kukkasen muotoja kuvailla? Vasiten tuo: "...suikea-kapean vastapuikea..." - vau!
Äitienpäivänä karsimamme Terijoen Salavan yhden pöllin päädyn jänskä kuva...
Ja sit kotimatkalla jo:
Tuovilanlahden lahdelmalla, sataman rantamilla, uimarannan tiemeellä....
... ja Pohjois-Onkilahden uimarannalla kohti Kumpusaarta ja Sikomäkeä.
Oli nimittäin mukanain matkaavilla muksuin mukeloilla hirviä hinku päästä uimaan!?
Kovin oli viel holotnat vejet; en itse edes tohtinut mennä kädelläkään sitä koittamaan - ei vaine houkuttanut yhtähän, muttas mukelot nuo eläväiset tahtomalla tahtoivat mennä.... Lopputulemana kolme kastellut jarppi-parit, muttas ei ensimmäistäkään pulahdusta, uintia, minkähänlaista.
Kois - takaisin:
Mie sieltä-täältä, "Äitin kasvimaalta...", napsin kukkasia näitä ihanaisia kotiini tuoda Humisevalleharjullein tälle.
Kauniisti kaik´ nää tähän vanhaan, vanhaan, kannuhun asettelin, ja asettelin kannunkin nätisti tuohon pöydällein, nottas siitä sit niitä sainen ihastella päiviä muutamia.
Kuis kävikää... olisihan tää pitänyt jo ennestänsä, entisistä kokemuksistain tietää... Ulkoistaa pitimmä koko "puska" kaunis. Ei vaine Mummeron tään klyyvari kestä, ei. ( Eikää siedätyksetkään pikku hiljaiset avita laitaan tahi toiseen... )
Kaunista kauheasti tekisi mieli sisällekkin tuoda erinäisten kukkasien muodossa, muttas kun klyyvari kovin kranttunen on, niin ei sit millähän samalle aalto pituuksille niihin kera päästä - kukat kukkivaiset pidettävä on kodin seinien ulkopuolla?
maanantai, 31. toukokuu 2021
Kommentit