Humisevaltaharjulta "suuressa maailmassa" käyden;  

319296165_880089313417566_71362955349439

   Mukaani tarttuin mm. sokeritonta suolakurkkua sekä sieniä!
Tulossa siis täsä joskus rosollia, ja uunissa paistain lämpimiä Leipäsiä "juustolla" sekä sienillä.
Sekä skinkkenaakin ostimma mie.
Puolen kilon palasen tavan tsiku-possukan selkää ostin - ilman suolan suolaa.
Onpaa siitä hyvä nyt aina ehtoon korvalla veistellä Leipästen kuppeeseen kumppanukseksi.
   Mietteissä et on se hyvä nykymaailmassa, ko löytyy tällaisiakin jo kaupasta "puoli-valmiina":
ei tarvitse mm. itse alkaa suolata kurkkuja ja sieniä, jotta mm. sokeritonna niitä saisin.
Eikää kinkkuakaan ole pakko ostaa valmiiks suolattuna, ko ostaa vain ns. tavan-lihaa ja paistaa sit sen. Ja jos haluaisinkin suolata sen, kuten olen monesti tehnyt; voinen oman maun mukaani suolata. Ei tarvitse hyväksyä, syödä, kaupan/tehtaiden "tönkkö-suolattuja" kinkkuja.

320349727_673707551160455_63267204684852

 

   Neljäs Adventti juuri nyt kun tätä skriivailen ja mieli ei ole mitään hohtoisin juuri nyt;

320220431_547931317242948_73977273861827

   "Jos kirjoittaisin joulusta,
mistä saisin sanat,
mistä ilman siiden ympärille.": tuumannut on Lassi Nummi joskus. Voinen ihan juurikin nuihin sanoihinsa miekin yhtyä.
Skriivata voisin, varmaankin asiaakin olisi, muttas ei. Ei vaine sanoja ole, ei tarinaa niiden ympärille nyt.
Tyhyjää täynä mieli, tyhjää koko Mummeli tää...


320429239_814802676250163_75316260302698

      "Suutarin lapsella ei ole kenkiä", jne..
   Olis kait tuota ollunna tänäänkin tuolia, nojatuolia ja itulaatikkokin jossa istua ja tehdä, muttas kummasti sitä vaine aina  änkiää ittesä johkin ( nurkkaukseen ) LATTIALLE istumaan, levittää käsityönsä siihen sekä syliinsä, vanhan tuttuun tapaansa ja tekee sit töitään ko räätäli ikään pöytänsä päällä istuin.
Niin kuin ei nyt kroppaansa muutoin kipiäksi saisi...
Muttas niinhän mie tätä tein silloin aikoinaankin: kotini, Majani Matalaisen kuin sukumme mökkimmekin, lattialla istuin.
   Vanhat tavat eivät näköjään kulumallakaan lähde, eivätkä ne nuo kulumatkaan nivelistä kipuilevista ainaskaan täleen toimien!
Sainen kuiteskin valmiiksi tään entrauksein ( osaksi koneella, osaksi käsin ommellen ); 2014 tekemäin tilkkutäkkini miun.
Täsä ovat ihan sulassa sovussa muksuin mukeloin vaattehin kankahia kuin myös mm. verhojenin miun ja Sukumme Mummon navettatakkien ja hänen äitinsä, mummomme meidän, kotiessujen...
   Olempas vaine ylpiä, sankkevan ylpiä, itsestäin. Mie tein, mie valmihiksi sainen, ja mie osaan!
Olempas hyvilläin et aikoinaan tään tein ja pitänyt olen itulaatikossain siitä lähtien vilttinä sanan mukaisesti, sillä sisuksiinsa tuolloin laittelimma mummomme aikaisen viltin pehmukkeeksi ja lämpimäiseksi.
Ja siitäkin olen hyvilläin - tai no, muistoissain vaine on, se kuin leskeksi jäätyäin tää oli yksi niistä ekoista käsitöistä joita tuolloin tein ja ahersin. Lie tähän siis muutamakin suru neulottu kiini kun silloinkin käsin tätä ompelin... Muistot tallessa "iki-aikaiset", muistot tuon aikaiset tallessa tässä.
 

   Suru-uutisia
   Se et hehkuttanut olemma mielessäin tuossa tuokioita muutamia, nottas kaik on hyvin: ei haise, ei tuoksu ja kaik´ on ok jälkeen "muutamien" syväpuhdistusten...
Se, ettäs eilennä ehtoolla käväisin jällevän saunassa lämpimässä sekä pesin rastain nää olemasa olevaiset....
Se oli sitten SE viimeinen tikki tälle Mummelille Humisevanharjun!
    Ei vaine klyyvarini piskuinen siedä, ei kestä.
    Ei haise, eikä tuoksu, rastat miltään. Puhtahat ovat kun ne nenuuni kiini työnnän.
Muttas siltikin, silti iltaani istuissa karsia löyhkä!
   Klyyvarini superherkkä on - lailla vihikoiran tuo lieneen toimineen?
Se haistaa koko ajan tuoksun ummehtuneen, se haistaa tuoksun tunkkaisen, ja se voi huonosti! ( viel nytkin hivenen päälle yhden vuorokauden pesusta tuosta )
Koskee, särkee, sattuu - kuin ainai allergisessa reagtizuunessa niiden kohillein sattuessa.
   Tietty voinen epäillä jotahin muutahin kuin rastojain tään moisen aiheuttajaksi, muttas ko mitään muuta "muutosta" ei ole taaskaan seutuvillein tuolloin sattunut. Ainuat ovat vaine kastuneet rastat ja niiden märkäin myötä tuoksujen pääsyt ilmoille "iloksein" niiden syövereistä pölyisistä; näistä nyt vasta vajaa vuosikkaista vaine!
   Jotenka... suruksein ilmoitan, ettäs mäkeen lähtevät rastain nää kuontalostain, jahka vaine muksuin yhden, kera saadaan meitit molemmaiset samoille huudeille satutettua....
   Snif.


   Ja sitten...
   Sitten käydäänkin kohti tulevaa viikoa!
Käydään kohti tulevaa jouluviikkoa alkavaa.
Tiedossa on Töissä töitä ja kenties hivenen isompaakin työrupeamaa.
Innollain vuotan mitä haasteita viikkonen tuo tulevainen tuokaan etehen, innollain vuotan sitäkin et se joskus sit aikanaan ohitse myöskin on!
Sitten, silloin, meikä Mummeli relaa! Ainakin pari vuorokautta....