Täsä tään viikkosen maanantaina nukkui poies, astui Tuonilmaisiin, tuosta naapuristain se yksi henkilö. Ja seinäin takana tään Humisevanharjuni miun, asustaa tämän henkilön sisko puolisonsa kera. Hänellä, tällä vainajalla, on tytär ja lapsenlapsikin.... mut se heistä.

   Maanantai ehtoona käväisi seinäntakainen naapuri kertomassa miulle tapahtuneesta ja pyysi miuta, et jos järkkäisin puoli-liputuksen tiistaille; onnistuisiko?

Ilmaisin osaanottoni, halasin ja lupasin tekeväni voitavani.

Onnistuihan se; tiistaina lippu istui puolessa välissä lipputankoa.

   Eilennä oli keskiviikko. Tuona pänä käväisin ystäväin yhden kera "maailmaa parantelemassa" tyttärensä mukana ollen ja puhelimeni alkoi kilkuttelemaan tuolloin meidän siinä rupatellessamme.

   Ensin soitti tuttu kiinteistönvälittäjä.

"Minä olen yrittänyt tavoitella sitä sinun ( siis minun ) naapurin ihmistä?" "Huomenna olisi tulossa siihen asuntoon kosteusmittaus, enkä saa tätä ihmistä kiini?"

( Tiesin siis jo kauan sitten, että tuo asunto on myynissä ja että tuo ihminen siin asunut, oli vuokralainen. Ja että sen asunnon myyntiä tämä -välittäjä hoitaa. )

Yhdistin asioita pika-pikana mielessäin kuin korrektisti, kaikkia kunnioittain, ketään loukkaamati, ja toisten asioihin puuttumati kertoisin tarpeelliset tiedot?

Kerroin ettei -välittäjä nyt vuokralaista tosiaankaan kiini saisi: Tuonilmaisiin lähti hän tällä viikolla. Muttas voisin kyllä soittaa tämän siskolle ja kertoa, että ottavat -välittäjään yhteyttä - kävisikö näin?

Kävihän se ja näin toimin.

   Meni kotvanen ja soitti taloyhtiömme isännöitsijä.

Aloitti hivenen kiertäin, että teiltä sieltä on joku lähtenyt...?

"Niinpä, niin lähti."

Ja täten sitten loppuin lopuksi hänellekin kerroin faktat, ettäs tämä henkilö lähti, liputuksen hoisin, jne..

Ihmetteli isännöitsijä ettei tietoa ollut saanut....

Siis eilisestä toissapäivänä vasta tapahtunut joten hei, olisiko siitä pitänyt olla jo samana iltana hänelle tiedottamassa? Kenenkä? Omaistenko? Siinä yllättävässä tapahtumassa, järkytyksen keskellä ja suruissansa?

Muttas: nyt oli sit sekin "ilmoitettu" ja tavallaan omaisten puolesta täten.... Asia joka ei kuulu miulle mitenkään muutoin ko et asun samassa taloyhtiössä kuin tää lähtenyt henkilö.

    Kotia tultua sitten soitti yksi elävien kirjoissa olevainen ( sehän oliskin jotain jos kuollut soittaisi!? ) naapuri ja kertoili et haittaaks se jos hän kohdaltaan olevien Vuorimäntyjen kasvustoa napsii lyheyemmäksi? Saako hän siitä napinat niskaansa? Eihän niitä kukaan muukaan hoida?

Siis jeeru! Asia joka ei taasen miulle mitenkään kuulu!

No, siin sitten juttelin, et senkusta vaine. "Eikös se ole hyvä et joku jotahin tekee ja vapaaehtoisestikin?" "Mie ainakin omain asunnon seudun olen hoidellut ihan jo vaine oman viihtyvyyteni tähden!"

    Et tällaisia, tällaista Senraali-Sandraa sitä eilennä "leikkin" - aivan "syyttä" ja aisoihin kuulumattomana ihmisenä!




   ( Piirsin ja tein adressin läheisilleen osaanottoni ilmaistaksein. )

    PS: Tuossa, tuona maanantaina, olimma käymässä Maailmalla Avaraisella kera kahden muksuin mukelon miun. Sieltä kussa kotio tultihin, niin huomasimme tuolloin kuin oli porstuani edessä ( joka samalla tämän kyseisen, nyt kuolleen, ihmisenkin porstuan edusta on kun asuntomme niin liki kulmittain ovat ) Pii-Paa-auto elikkäs ambulanssi.
Totesin nuorisollein tälle, et sieltä ovat varmaan käymässä jomman kumman tään Kulmakunnan vanhimman ihmisen tykönä; jos vaikkas sydämensä hivenen reistailee? Heillä kun ikää on jo kunnioitettavat 80-vuotta ja jotahin - kait?
    Sisälle Humisevalleharjulle suorittiin ja kun tää tään kotini tuvan akkuna pihalle antaa, niin mihkäs me siitään silmämme olisimme pistäneet ko tuvassa oleiltiin ja touhuttiin:
Nuoriso huomasi kuin poliisit tulivat pailkalle. Tuolloin ajatiukset jo alkoivat meillä askarrella, ettäs kuin tää nyt onkaan? Ja ne menevätkin aivan muuhun asuntoon kuin nuiden iäkkäimpien naapurieni?
Kotvanen ja hautausurakoitsija ajeli apurinsa kera autollansa samaiseen osoitteeseen; naapuriini tuohon.
Tällöin tiesimme mitä on tapahtunut - nuorelle ihmiselle ( hivenen päälle 60v. ) .
    Siinä sitten pohdittiin omain nuorison kera et mitä sitä tapahtuukaan kun ihminen kuolee? Ketä kaikkia siinä tuolloin paikalla käy ja miksi? Juttelimme myöskin sitä mitä tapahtui silloin kun puolisoin, heille ukkina ollut ihminen, kuoli.
Kerroin et kuollut ihminen kannetaan aina jalat edellä huoneesta poies, ei pää edellä - ja miksi näin.