Lyhyesti ja ytimekkäästi: taksi, vakiotaksi jolla muksuin miun 24/7 yleensä kulkevi paikasta toiseen, kesälomalla juuri nyt, enkää viitsinyt kysellä tilalleen ketään koskapa sit saisin kertoilla ns. alusta loppuun kuin hän toimii, miten ei toimi, mitä ottaa huomioon ja kuin reagoida. Täten sitten päätin itse hakia matkaani hänet ja myöskin palautella kotio takaisinkin.
Sukumme Mummo kyseli taanoin miuta käyttämään häntä edesmennehen miesystävänsä haudalla; se tapahtui sit tänä pänä.
Ja miulla vapaa päivä sopivasti.
   Täten sitten ensin hain muksuin miun, hurautettiin kahteen pakkan Sukumme Mummon tykö, sieltä kolmas mokoma tuonne miehen tuon haudalle - kolmannelle paikkakunnalle. Paluumatkallamme poikettiihin sukumme mökille josa oltiin, kärtsättiin ja hommailtiin. Nuiden jälkeen kaupalle näksin ostoon sekä syömään ne sit Sukumme Mummon tykö josta aikanaan jakain muksuin kotio sekä sieltä viel omaani kotiin.
Näinpä tuli hivenen ajeltua, maakuntamatkailua tehtyä tänään.

    Täsä tältä kierrokselta kuvia muutamia kuviain.
    Heiskalansaaren tiemeellä välissä Lapinlahti-Iisalmi:



   Lapinlahden pitäjä vasemmalla vesistön näkyväisen vasentalaitaa pitäin ja muutoin sit Iisalmea koko kuvain tää.



   Iideniä ja Iidenin puolella sit Aittosaari edessä päin.






   "Jorpakon" keskellä kuntain raja ja vastarannalla manner sekä Lapinlahden pitäjä - yllä ettäs alla;






   Näitä tiemeitä tietä pitkin käyskennellessäin, tassullain tassutellessain, aamuisen kostiassa heinäkuisessa lämpimässä lempeydessä kulkeissain imppasin itseeni kaikkia nuita tuoksuja joita ilmassa iloksein oleili.
Niin ihanaiset tuoksut!
Se kaikki mitä vaine voi kesäisenä aamuna vesi likellä olevainen, maastot tien vierostalla pysyvät ja niissä kaikkinaiset kasvit kukintoineen luovuttaa itsestänsä ilmoille, se kaikki ja paljon muuta - jeeru mikä "sinfonia"!
Jos olisi ollut kuiva ilma ja tila eikää yöllisen ajan kastetta misään, olisivat ollehet tuoksut nuo toisenlaiset. Sellaiset kuivat, kärtsät, jne., muttas nyt - voi jee, mikä sinffonia tosiaankin!
Nautin!
   Saatika sitten kunne käppäilin tään saran kupeelle josa olivat nämä seivästetyt heinät! Ou -jee!
Kyllä meikä flikka sujuvan sukkelaan lensi mielikuvineen ja muisteloineen, lapsuuden aikaan ja silloiseille kesäisille heinäpelloille jolloin seivästettiin kaikki heinät eläimillemme. Ei siihen aikaan viellä mitään väkirehua tunnettu; kaik oli kuivaa heinää vaine. Väkirehu, AIV-rehu, tuli sitten myöhemmin vasta meidän-kin seutuville.
Joku ( mie ) imppaili taasen sielunsa kyllyydestä kaikkea tuota tuoksua, niin ihanaa.
   Mietiskelin, nottas on se tää elämä-mätä, aikas moista.
Ensin sitä on lapsuudessaan ollut tollaisilla pelloilla ja saroilla heinätöissä ( kuten kuka tahansa muukin ihminen/lapsi/aikuinen aikanaan ) sekä ajatellut et tästä ko aikanaan pääsen poies, ni ei enää iki, kuuna, päivänä, enää! "En kyllä ala mihkään tällaiseen työhön enää!"
No, samaiseen en tosiaankaan ole päätynyt, mennyt, jotunut, muttas sit ko tuollaisen tuoksun likelle PÄÄSEE, niin sitä kaihoisin mielin muistelee ja ajattelee, et josko tuota viellä joskus pääsisi...?






   "Henkäys."



 



   Mökillämme ja "Mummon kukkamaalla.... kukkapenkin "alla" ": 



    Särkynyt sydän on todellakin tänä kesänä särkynyt, ko kuivuus koettelee näköjään kaikkia perennojen kukkapenkkejä.
Ihan vaine kuivuus tahi sitten kuivuudesta johtuin erinäiset Öttö-Mönkijäiset, kuten esim. huomasin ettäs mm. Humalat oli vallanut jokin toukka. Ne olivat kaik "pitsitettyjä" lehdiltänsä niiden toukkain ansiosta. Tammen lehdet oli "liiskannut" jollahin kiiltävällä joku toinen Mönkijäisen Öttö.
Snif.



   Kuolan Pioni kukkinut oli jo ja jälkeensä jättänyt nämä tällaiset omalla tavallaan kaunihit siemenkotansa.



    Kellokas - olisiko jokin valkia Peurankello?



   Neilikkainen joki ja sitten jokin pienempi Leimu-ko?






   Navettamme sekä aittamme;




   "Kotimatkalla" jokin ihanan värikäs, keltainen, rypsi- tahi rapsipelto kauniisti maisemassaan:




   Näin tuli lenkki tää heitettyä, maakuntamatkailtua vähintään neljän josko ei useammankin maakuntamme, pitäjän, osalla käyden.
   Nyt kotona nakutellen, ah niin ihanasti väsyneenä ajosta moisesta, muttas mieli kuiteskin tytyväisenä, sankkevan tytyväisenä, siitä et tulipahan tehtyä, tulipahan lähdettyä. Mieli hyvä kumpaisellekin tehtyä; niin muksullein miun ko Sukumme Mummollekin.