Aikojen alussa, silloin kun Luoja luonnon loi... ei kun aikojen alussa silloin kun tapahtui suuri Alkuräjähdys, silloin syntyi tämän näköistä jälkeä...

No, ei nyt ihan. Vaan: olkoon se sitten ollut Luoja tahi Iso Pamaus joka kaiken loi niin siitä huolimati tämä kaikki on syntynyt jonkin moisten luonnon voimien - todennäköisesti veden, jään ja tuulten - yhteisistä vaikutuksista.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

   Suuri Alkuräjähdys ( jos mielikuvituksesi riittää ).

Kiehuu ja kuohuu. Kaikki sinkoaa hienosti ylöspäin. Sekaisin mutta silti säntillisessä järjestyksessä.

Todellisuudessa tässä on yhden järvenselän railon sisäseinämän kaunis jään luoma taideteos.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Minne tiemme kulkeekaan?

Järven rannan railo. Suuntana järven selkä. On kuin railo etenisi päämäärä tietoisesti eteenpäin, suunnitelmissaan mennä kauaksi, selän yli ja sitten taustalla olevan vaaran huipulla suorittaa suuren suuri pamaus.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Rantamme suuri kauneus.

Järven selällä jää, rannalla sulan veden aikoina vaihtuvien rantaviivojen paikat. Vesi on huuhdellut rantoja luoden kivisiä polkujaan kulloiseenkiin rajaansa.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Aallot ne rantaa lyö.

Vesi pankeni talven ja jään myötä kauaksi järven selälle paljastaen, jättäen jälkeensä, kauniin kesäisen aallokon rantansa santaan.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Tiemme kohtaavat.

Rantojen jäiden rutistessa, luodessaan uusia ja taasen uusia railoja, syntyy niiden jäljistä kuin pieniä ( tai suuriakin ) tieitä. Tässä tiet kohtaavat toisensa pienellä kylä-pahasella; rantakivillä.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Yksin yksinäinen.

Joskus nämä rannan yksinäiset kivet ovat himpun suurempia. Kesäisin ne ovat kauniiden ranta vesien saartamia - mutta talven aikaan ne ovat kovien jääpinteiden puristuksissa. Sitten tulee kevät ja lämpimän auringon helottaessa ne pääsevät irti tästä vankeudestaan - jököttäen "kuivalla" rannalla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

FinnJet.

Ajan patinaa kiven huipulla. Voi tuota ihanaa värien loistoa! Ja mitkä kerrokset - niihin mahtuu monta hyttiriviä.

Minusta uskomaton löytö rantakivikon, rantajäiden seasta. Se oli mahtava tunne kun eteen tuli kuivalle rannalle jäänyt laivan pahanen. Ah, sitä tunnetta ja kauneutta.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Rupikonna.

Kiven päällys kuin Ruoikonnan rosoinen selkä. Rupinen mutta kauniin kiehtova.

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Lehtiruodot.

Mitäs sanot tästä?  Esi-historiallisen kauden fossiililöytö? On kuin jonkin kauan sitten kadonneen suuren suuren puun lehti olisi aikoineen laskeutunut puusta maan kamaralle ja sitten jonkin tuhakalaskeuman tai muun vastaavan mullistuksen johdosta painanut jälkensä, ruotonsa kuvajaisen, tämän suuren kiven pintaan. Uskomattoman kaunista jälkeä!

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Ollipsi? Ellipsi? Vai mikä? - Paskaläjä?

Mutta joka tapauksessa yksi mahtavimmista löydöistä tämäkin. On kuin joku olisi valuttanut jotain sulaa mutta tarpeeksi jähmeää ainesta alas suuresta astiastaan ja siitä valutuksesta on sitten syntynyt tällainen soma, jähmettynyt jälki. Liekkö sitten rannalla ollut kesäisen viileä vesi jähmettänyt sen tähän muotoonsa?

 

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Mutta entäs tämä? Luonnon luomaa?

Kesti hetken ennen kuin tajusin mitä tämä Saksanseisoja esittää. Ja täytyy myöntää että minä ainakin tällä tyhmällä päälläni varustettuna, luulin ensin että tämäkin oli luonnon luomaa jälkeä keskellä kivikkoista rantaa! Oli se sen verran hyvin ideoitu ja toteutettu taideteos.