... lähtö lähenee ja päätimmä yrittää pitää jonkin laista saittia yllä tästä muutostain. Kirjata vaikkas päivittäin
tuntemuksia, ajatuksia, yms. jos vaine muistan, kerkiän, ja osaan.
Ihan vaine lyhyvinä kommenteina, jotain aukaisten tahi sit pitempäänkin jaaritellen.


   Kaksi kuukautta ja päivä oletettuun muuttoon.

   Kuvio lämmin.
   Takaovein vierusseinältä poistimma tänä pänä mm. kukka-amppeliden ripustuskoukkuja sekä sitten kaksi piskuista metellista liskoa.
Toisen niistä poistaissain, lähti sen liskon mukana palanen seinän tuon maalia: syntyi merkki tällainen;



   Tänä pänä poistin kaikki ja alta seiniltä sekä katoista poies kaiken olevaisen. Ainoat mitkä jäljelle jäivät ovat enää roikkuvat valaisimet sekä ulko-ovellein sen koristeet sekä vara-avainsäiliö.
Valaisimet poistelen sit lähemmin ja siten et edes jotahin valoa loisteeksein jää syssyn pimeihin iltoihin ennen kuin muutan poies.
Olko-ovein riisun sitten lähempänä, sitten vasta ko ilmi annan tänne naapureillein, ettäs olemma muuttamassa. Jostahin syystä ko en halua heidänkään tietää, et olemma lähdössä.
   Vaine seinänaapurini tietävät jo.
He sanoivatkin et voi ei; sen verta on hyvä naapuri heillä ollut.
Niin on miullahin ollut! Olen saanut heiltä apua mm. purnukoiden aukaisuihin, olemme toimineet vuorotellen toistemme vahteina ko olemme jommat kummat reissun päällä ollehet ja toisen tupa tyhjillänsä siten ollut. Takapatiomme vain säleikköaidalla keskeltä jaettu on ja kussa toiset siellä jo ovat ja toiset menee sinne, niin aina on jutun juurta ollut juteltavana. Vähintään huomenet, päivät ja illat on sanottu.

   Jälkipolvi ovat hyvä olla olemassa. He avittivat miuta tänäänkin paljon pidellen milloin mitäkin raskasta asiaa ko ruuvasin niitä seiniltä ja katoista poies.

   Jälkipolvet sanoivat et mummo, siulla olisi paljon helpompi muutto jos siulle ei olisi nuin paljon tuota sälää, koriste-esineitä ja muita asioita.
Myönsin tuon olevan kyllä totta. Sitten kysyin heiltä, et entäs jos niitä ei olisi ollenkaan, olisi vaine pelkät huonekalut ja se siitä - ei mitään muuta; miltäs se näyttäisi asua, tuntuisiko se kodilta?
Tuumivat ettei tuntuisi. Aivan kuten täsä joku päivä tuumasivat miun vaihdettuain kaappien vetimet alkuperäisiin, matallisiin, harmaisiin, ja jo osasen tarvaroistain poistettuain, et tämä ei näytä enää mummon kodilta! Kyselin heiltä et eikös vaine? On vain ns. kliinistä, kantti-kertaa-kantti vetimiä ja muutoinkin "olematonta". Ei ollenkaan kodinomaista.

   Huomiseksi juttelimme kummipoikain kera heidän perheensä tulevaksi tyköin käymään.
He kaukaa ja täällä seutuvilla sukuloimassa; kiertäin kaikkien heidän läheistensä tykönä. Siin samalla sitten mm. miunkin tykönä. Tästä sitten yhdelle siskollein.
Mietin tinkaan kuin heille kertoisin, kuin sanoisin nätisti, etten nyt juuri voi vieraita vastaan ottaa?
Koskapa en halaja pyytää heitä valehtelemaan siskollein, olemaan hiljaa, ko huomaisivat et muuttoa teen täällä ja sit siskoin tykö menevät yönseuduksi. Enkä heillekkään itselleen halua viellä kertoa. ( Mikähän taikauskoinen, epäileväinen-Eetu, tahi joku sellainen olemma ko näin nyt tätä salassa halajan pitää? )
Siks toisekseen: pienet lapset ja tänne muuton keskelle. Monen monta tavaraa irtaallaan, nojaten seiniin; jos niitä menee koskemaan, niin kaatuvat viellä päällensä. Tai sittten pinoiksi kasattuja muuttolaatikoita - ja pienet lapset! Ei kiitos.

   Asemankelloni. Välissä tupa-makkari.
   Huomaamme itsekukin kuin olemme tottuneet sitä ain kuikkaamaan ajantasalla pysyäksemme. Vähä välleen päämme kääntyvi yhä iellehen sitä kohden, huomatakseen vaine et ei sitä siin paikallansa enää olekkaan! Ja silloin toteamme itsekukin: "Kelloa ei enää ole." "Taasen sitä katsoin..."
Toki huushollissain muitahin kelloja on ollut, ja on edelleenkin näkysällä sekä esillä aikaa näyttämässä, muttas jotenkin toi asemankello on näköhjään ollut SE kello josta ollahan kaik tarkistettu aikamme kulun, ajantasaisuutemme, yms. ajalliset määrehet.

   Näitä kaikenlaisia härpäkkeitä irrotellessain seililtä ja katosta, mietin siin samalla et mitenkähän saanen ne kaik sit uudessa kodissain johkin kiinitettyä? Sekä et mitähän kaikkea sinne saanen yleensäkin laitettua johkin paikkaansa, sillä se tulee olemaan noin viiteisen neliötä pienempi ko mitä tää nykyiseni?
Kukahan tulee kiinittämään niitä kanssain, ko moni on sellainen et kaveria jelpiksi tarviisin....? Tänne muuttaissain oli se yssi nuori poijan kossi ain kaverinain...


   Ihan muutama päivä vajaa kaksi kuukautta muuttoon.

   Huomaatteko - mikä ero edelliseen päiväykseen?
Edelliseen kirjasin "oletettuun" ja nyt kirjasin suoraan et "muuttoon"!
Miksikö? Siksipä siis, et ihan juuri, äsken, juuri äsken poistuen täältä asunnostain, asteli kattoin alta ulos, yksi täsä pihapiirissä aikoinaan asunut ihminen joka olisi mitä toden näköisesti tulossa tähän miulle vuokralle!
Wau! "Ei sitä tarvitse ko sen yhden ihmisen." Niinpä!
Yhteystietonsa sain ja saneli ottavansa huomenissa kiinteistövälittäjään yhteyttä. Et eikös vaine olekkin aikas vankalla pohojalla nyt tää juttu; saada vuokralainen tähän?!
Siksipä siis totesin et "muuttoon", sillä lähdössä olen nyt sit vielä varmemmin ko tuossa päivää muutamaa sitten.



   Tänä pänä väki väheni kattoin tään alla; jälkipolvein kotiansa läksivät taasen "muutamaksi toviksi" - kunne sit taasen joskus tänne tulevat... Muttas olipahan kiva ko olivat täällä. Tänäkin aamuna pienimmäinen heistä oli suureksi avuksi miulle kun tyhjäsin kammarini yläkaappeja. Mie ojentelin korkeuksista kaapin täytettä alaspäin hänelle ja hää sit niitä pinkkasi sänkyin päälle. Siitä miun oli sitten helppo niitä pakkaila aatikoihin lähteväisiin. Yssin olisin saanut ravata porrastikkaita ylös ja alas, ylös ja alas. Nyt ei tarvinnut, jee!
Samaten säästin monta askellusta ko kahteen pakkaan tyhjättiin rekkikaappain; hää kanto osasen ja mie osasen, yksissätuumin touhuten.
Pakko kuitenkin sanoa, ettäs olempa onnessain ko piiiit-kästä aikaa kotini on VAIN miulla! Jee, mie yssin!
   Niin - makkari on täten nyt tyhjättä sänkyä ja yhtä arkkusta vaille. Siinä menhään nyt. Ensi viikolla tulee yksi ystäväin kaveriksi ja nostamme sen sänkkysenkin sieltä tuvan puolle. Ja mie alan koota sinne makkariin KAIKEN mukanain muutettavan tavarain. Tiedän täten kuin paljon sitä yhteensä tulee, mitä on tarvista muutokuljetuksiin; minkä kokoista autoa tahi junaa ( useammen auton/peräkärryn jonoa ) tarvitsen.   

   Jos ja kun, allekirjataan tään asunnon vuokrasoppari, niin sit tulee etehein mm. sähkösopparin irtisanominen - uuden solmiminen uuteen kotiini. Postin irtisanominen/kääntö - ja uusen ilmoittaminen. Vakuutukset niin ikään. Veden kulutuksen laskeminen. Ja monet muut muuttoon kuuluvat jutut täällä kodissain ja sit vastaavat uuteen kotiin.
Samaten ilmoittelen taloyhtiöön tähän et eroan hallituksesta!

   Päivä jälkeen eilisen:



   Aamunen taasen tyhjennellessä kaappeja, pyyhkien kaappeja ja täytäin laatikoita.
   Kukkaset pakkade sit ns. viimeisten joukossa; tod. näk. kuljeten ne itse omassa autossain sitten aikanaan.
Täsä tää peikko joka tällä haavaa isoin kukkain on. Raukkis ynpäröity kaiken maailman tavaroillain muuttavilla.



  "Tyhymästä päästä kärsii koko - mieli."
   Täsä kaiken pakkailun keskellä tajusin et miullahan on täsä kuussa, ja vasiten nyt kesäiseen aikaan neljä ns. pientä joita muistaa, joille lahja paketoida synttäriensä kunniaksi!
Ei siin mitä - lahjapaperit tiesin mihkä ne pakkasin, mistä ne kaivaa esille sekä käyttöön, muttas itse lahjanarut.... niinpä - misäs ne ovatkaan jo pakattu?
Täten tein tällaisen "pikaisen" päätöksen ja kaivoin toisesta paikasta ( viel pakkaamattomasta paikasta ) esille perus-paperinarua! Sivoin, levitelyy ja revitelyy, narusen pään. Solmin, tein rusakot ja vo´laa - oivat paketit sainen kuin sainen aikaiseksi! Hyvä mie!




   Juoksin aamuseen aikaan ennen töitäin asioillein.
   Käväisin mm. teettämässä seuraavan valokuvanäyttelyni esitteitä paikallisessa liikkeessä. En halunut jättää sitä muuttoin jälkeiseen aikaan, sillä tiedä en ihan äkkisiltään et misä siellä seutuvilla sit voinen sellaiset teettää? Täältä ne täsä haavaa voinen tiettää viel tutussa paikassa - ennen kuin se liike juuri tuossa syksyn korvalla lopettaa toimintansa jos ei kenkään sitä tule siihen paikkaan jatkamaan, entisten omistajain lopettuaan yrittäjyytensä siinä paikkaa.
   Käväisin myöskin "ulkona" kaffeella, mie todella paljon kaffeen juontia vähentäneenä ihmisenä, ja siellä sit mietiskelin eilistä ehtootain:
Käväisivät ne asunnon tään katsojaiset ja hän joka heistä tähän muuttaisi, loineh lausumahan tuolloin, ettäs on värikäs koti miulla. Mietin ensin että mitenkä niin? Olenhan jo ripsunut lähes kaiken tilpehöörin paikasta joka, olen muuttanut kaappien rivat "värittömiksi", mattoja värikkäitä ei ole lattioilla enää - kaik on jo sankkevan väritöntä!
Kertoi hän sitten, nottas kun on väreillä maalattuja seiniä. Punainen, harmaa, luolan vihiriä ja keltainenkin. Niinpä, ovat toki ne "viel" seinilläin näillä. Miulla "värittömällä" ihmisellä, ihmisellä joka itse pukeudun ain mustaan. Musta ihminen värikkäässä kodissa. Eikös se vaine ole hyvä et "edes" koti on värikäs josko omistajansa on väritön mustissaan?
Juteltiin sit et hän ei oikein pidä väreistä vaan on enempi valkia ihminen... eikää tuo kyökkini hämänäkki verkkoineen oikein natsaa hänelle - saako hän maalata ne poies? Lupasin et saa toki ja samassa syssyssä sit juteltiin mm. mahdollisesta makkarin uudelleen tapetoinnista. Senkin lupasin antaa tehdä jos vaine halajaa. Ja kaiken ihan hänen oman maun mukaansa sillä perusteella, et täähän on sitten HÄNEN kotinsa, ei miun. Hän elää ja asustaa täällä, en mie.
Saas nähdä mimmottiis värit ( luultavasti jotahin valkiaa, vaaliaa ) ja tapetit seinille näille aikanaan ilmestyy?

   Se alkaisi kohta olemaan mansikka-aika ja kampsikoita pakkaseen häätyisi ostaa sekä laitella.
   Tänä vuonna tuskin teen näin, koskapa jos mie niitä nyt pakastaisin, ni miunhan pitäisi ne sit syssyllä roudaa sinne uuteen osoitteeseeni, sinne monen sadan kilo ja metrin päähän! Ei tulisi mitään; millä mie ne kylminä, pakastettuina, pitäisin sellaisen matkan?
Täten päätöksen teimmä et en tänä vuona, en olleskana, vaikkas talven aikana niitä olisikin kyl kiva syödä pakkasesta omasta. Ei voi kuitenkaan mitään; tosiasiat puhuvat enempi kuin mielihalut täsä asiassa.


   Hetki jolloin olen TALOLLINEN ihminen - vuokrallisesti siis.

   Sitä niin ko välleen kokee SEN hetken ko miettii et ensin ei ollut vuokralaisesta mitään tietoa, enkää siitä kovin kyl tressiä ottanut, vaik mielessäin se ain silloin tällöin pistäytyikin.
Sitten tulikin tämä vuokralaiseksi tulevainen ilmaantuminen ja ihminen jonka kera tehdään soppari ensi viikon alussa!
Mietin et onkoo tää jokin merkki jostahin ja mistähän se voisikaan olla?
Mitä tarkoittaa et nyt löyty ensin tuo asuntoin, kotini, tulevaisuuden ja sitten vuokralainenkin?
Niin pitkään ko olenkin etsiskellyt tuollaista asuntoa jostahin ( eri paikkakunniltakin ), niin miksikä se nyt sitten alkoi tuossa huhtikuun alkupuoliskolla miulle päin kääntymään, mikä oli se mikä sai heidät vuokranantajat päätöksen tekemään et mie niistä monista, monista, sitä taloa hakeneista, valitsemaan?
Entäs sitten: onko tällä mikä merkitys tulevaisuuteeni? Ihan vaine miu tulevaisuuteeni, siin samalla tietty läheisteni tulevaisuuksiin, mm. muksuin 24/7 ja nuiden pienempien? Ja mitenkä se sitten vaikuttaa minuun itseeni, miten muokkaa miuta ihmisenä?

   Niin tahi näin nuo vaikutteet - tänä pänä allekirjasin tulevaisuuteni muodossa vuokrasopimus omakotitalosta.
   Tänä pänä käväisivät sen talon omistajat tykönäin töissä kaffittelemassa, juttelemassa kanssain.
Sivumennen sanoin olin tään päivän vetovastuussa ja olipas ihanaa ko toiset työntekijät antoivat miun rauhassa jutella näiden ihmisten kera tuokion. Monta asiaa kerettiin käydä lävitse siin lyhykäisessä tuokiossamme.
Ja se ettäs näin sit eka kerran näimme puolin ja toisen toisemme kasvotusten! Ihan kiva oli nähdä kasvot nimiensä takaa; tietää tulevaisuudessa keiden kera on tekemisissä, millaisia ihmisiä suunilleen on "vastapäätä".
   Nyt sitten olen sellaisen piskuisen, vaaleanpunaisen ( siis mie "musta" ihminen! ), omakotitalon "omistaja"! Jee!
Enää vaine pakkailut, muutto ( muuttoautojen ja -avun hankinta ) ja sit asetus aloilleni - eipäs enää paljoa vaaditakkaan.....


   Vapaa?

   Olen nyt täsä noin kuukauden verta tiennyt tästä; sen ettäs saan tuon yhden talon vuokralle itsellein.
Ja juhannuksesta lähtien olen pikku hiljaa kaikki vapaa-aikani käyttänyt enempi ja enempi siihen et pakkaan kotiani tätä pieniin-isoihin paketteihin viedäksein sen sitten mukanain sfääreihin tuonne toisen laisiin. Olen ollut töissä ja vapaalla/pakkaamassa/puhistamassa tyhjättyjä paikkojani seinien, kattojen ja kaappien.
Tänään otimma eka kerran lunkimmin.
   Aamupäivän tyhjäsin kyökkini kaappeja siltä osin kuin sen vaine voinen täsä vaiheessa tehdä ja sit viel sipaisin ne puti-puhtahaksi. Iltapäivään varasin aikaa itsellein: lähdimmä elokuvissa elikkäs elävissä kuvissa, käymään. Se kun tuo työnantajain antoi mennä jouluna miulle lahjaksi kaksi lipettiä joista jo toisen taanoin käyttelin - tänään oli sit toisen lippu-lappusen vuoro.



    Tuolla elokuvissa pystyin kaiken sen kuvan seurannan tiimellyksessä ajattelemaan ( siis seurasin kyllä elokuvaa, tajusin juonensa, elin siinä mukana aivan töysin! ), et tajuan kyllä miten sitä ihminen tykkääkään elokuvain katsomisesta.
Siin kun ajatukset lentävät sinne elokuvan juonien tiimellykseen, sen käänteisiin ja itse eläytyy sen tapahtumiin täysillä. Sitä pääsee irtautumaan tästä arkisesta elämästä-mätästä. "Ei huolta huomisesta." - eikä tästäkään hetkestä olevaisesta.
   Tajusin myöskin et kuin VAPAA sitä miekin olen. Tunsin sen miten vapaa olen!
Vaikkas täsä on mennytkin nyt aikain tosiaan töissä ja pakkailemisessa, niin miehän olen vapaa tekemään juurikin esim tällaisen päätöksen mitä nyt olen tehnyt! Ei ole napanuoria, ei köysiä tahi sidoksia jotka pitäisivät miuta täällä tällä levelillä, vaan mie voin lähteä näin poies kun vain sen päätöksen teen ja sit lähden myös! Ei itke kukaan kotona perääni, ja tuskinpa vaine muutoinkaan... Periaatteessa työnikään ei sido miuta paikallein; ollahan työnantajain kera jutskat juteltu ja sovittu siten et se meitä kumpaistakin "palvelee" haluamalla tavallamme.
Mietin sitä et olenkos sit vapaa kussa tuonne menen? Mitä se antavi miulle; antaako se vapauden kaipaamani vahi tuleeko siitä sittenkin kahle miulle? Ja jos kahle, niin mimmottiis sellainen sit?
   Olen pikku hiljaa käynyt kamojain kokoon haalimiain lävitse tuossa pakkailessain ja osasta pyrkinyt pääsemään eroonkin. Tiedän toki et ei miulla mitään ylläri-pylläri -kamaa ole hallussain, sillä tasan tarkkaan tiedän mitä nurkissain on ja omistan, muttas siltikin päätin hivenen "keventää" muuttokuormaani muodossa "poistan kaiken mitä en ole käyttänyt pitkilleen" ja mitä en koe tarvitsevani. Olen laitellut myyntiin niitä tuollaisia tavaroitain. Osasen olen saanut onneksein jo koteihin uusiin, muttas osanen etsiskelee viel omaansa olo ja tilaansa.
Onkohan se tää tällainen-kin juttu vapautta? Sanotahan sitä et ko ihminen luopuu tavaroistaan, niin hän kokee vapauttavia tunteita siitä; roinasta irti päästäissään? Koenko mie? Niinpä - koneko?

  Taasen päivä likempänä muuttoa.   

   Keittiötä tyhjäsin eilennä suuremmalti osalti, vaine välttämättömän jälkelle jättäin.
   Katsastin, ettäs ns. normaaleja ruoka-aineksia tuli tään verta:



Siis tällainen piskuinen laatikollinen. Sisältäin yhden jauho sekä sokeripussin, pääosin nompparelleja pipareihin tiimoilta, jonkun hurjan fariinisokrun - sepä siinä.
Vuotahhan vaine kussa alan pakkaa omiain tuotteita ja aineksia. Vaikkas kyllähän mie ennen muuttoain niitähin kulutan, muttas varmahan ainaskin yhden banaanilaatikollisen pakkaan vain kuivia-aineksia.
Pakastetuotteita yritän tyhjätä pakkasestain siten ettei niitä olisi viedä mitään mennessäin. Jääkaapista loppuset pakkaden sit kylmälaukkuun.
Täten sit perille päästhyäin pitää nenga alkaa leipoilla itsellein syödä erilaisia tuotteita. Varmaan jauhoja tilata isompi erä ja jääkaappiinkin jotahin ostella. Yleensä siellä on aamusmoothie ainekset, hivenen leivälle rasvaa ja munia. Ei niitäkää siis kovin paljon ole yleensä....



   Aikaan kun lehdet, sanomalehdetkin olivat LEHTIÄ!
   Olen aikoinain jemma-nimiseen paikkaan itsellein tallentanut sanomalehtiä silloin kun niitä olen kausittain saanut lahjalehtinä tilattuina läheisiltäin. Onneksein olen jemmannut. Nyt niille on ollut tarvetta ihan rutosti! Suojannut olen astioita, lamppuja, sun muita särkyviä niillä. Vähiin näyttävät nuokin jemmaamani lehdet jo käyvän.
Onneksi on kuitenkin ain sanomalehtien kaltaisia ilmaislehtiä, mainoslehtiä, yms., niin pitää nenga alkaa taasen sit niitä jemmaamaan: tiedä vaik joskus sit muuttoa takaisin päin viel teen ja silloin tarviitseisin taasen suojia tavaroilleni?
   Katsastin "piruuttain" tuon lehden päiväyksen ja sehän on puolisen vuotta sen jälkeen ko mie viimeksi muutin: kodistain entisestäin tänne uuteeni;



   Niin ja.... tänä pänä otimma yhtä valaisinta vaille kaik valaisimeni kattorajasta poies - suojaten mm. näitä kaikkia valaisimiain nuilla lehdillä sekä myöskin erinäisillä lakanoillain.
Kapusin taloyhtiön isoilla tikkahilla tuonne säkä-korkeutteen ( liki 3m. ), irrotin lamppuset, toinen ne sieltä alas.
Polttimen poistin ja puhdistin. Sitten puhdistin valaisimet läpikotaisin joka tarkoittaa miun tapauksessa, ettäs normi kausisiivouksissa kyl olen vosekkinut kaikki valaisimet kattorajassa killuissaan, muttas nytten sit pyyhin myös nuo katon pistokekohtien suojakuvutkin.
   Luulin et miehän pakkade kaik valaisimeni tosta vaine, muttas ei, ei se mennyt niin vaan pitipäs purkaa "pillun--päreiksi" kaksi isointa valaisinta, jottas ne sit osissa mahtuivat kuljetus( noihin banaani )laatikoihin!
Pieni murhe moinen puuha ko purin ne; helppoahan se on. Toinen jutska se on sit aikanaan ko kokoan ne. Jeeru et se on oma kehtuunsa sitten.
Toki tiedän kuin ne kootahan sillä olenhan aikoinaan ne hankittuain itsellein, purkanut ne osiin, puhdistanut, vaihtanut niihin sähköjohto-liitäntäin tilalle pistokeliitännät, sekä sit koonut ne takaisin kasaan. Jotenka ajatuksella et tuttua-huttua, niin eiköö tuo "vanhalla tottumuksella" mene silloinkin?




   
   Ja päiviä muutamia iellehen....   

   Olen pisteessä et kaiken ns. pikkasenkaan ylimääräisen, "liekenevän", olen pakannut nyt. Sellaiset joita viellä tarvitsen täsä ennen lähtöäin, ovat pienissä tiloissa, muttas vielä kuitenkin saatavillain täällä kodissain miun.
Monet kaapit, hyllyt olen jo tyhjännyt sekä putsistanut.
Makkari on täyttynyt laatikoista noin metrin korkeudelta, kahden leveydeltä ja suunilleen kolmen pituudelta. Kyökin päädyssä on ns. pakkaamatonta irtotavaraa.... aikas isolti. Arviolta himpun päälle metrin korkeudelta, toista leviältä ja toiseen suuntaankin noin puolitoista-kaksi. Ja sitten tuvassa majailen muutoin;

Täällä on nyt tää sänkyin, nojatuolini, tää pirttipöytäni jolla ain mm. nakuttelen tätä konettain näin. Televisio ja kirstu sekä puinen astiakaappi ( joka toimittaa virkaa lasten kirjoille, värityskirjoille ja peleille ) sijaitsevat myöskin täällä. Nääkin kaik aikanaan mukaani lähtien.
   Nyt on virallinen soppari vuokralaiseltani ja tänä pänä....
   Tään päivän sain työnantajaltain vapaaksi ihan tarkoituksella: hoitaakseni asioita monen moisia muuttoin tiimoilta. Ja todellakin olen niitä hoitanut! Heureka miten monta puhelua! Minne kaikkeen yksi muutto nykii, mitä kaikkea se liikuttaa, mitä vaatii! Vasiten ko on myöskin otettava huomioon "vetämäin" muksuin miun. Hänenkin asioita täytyy muutella tään muuttoin myötä - niin uskomatonta kuin se onkaan. Luulisi et ko hän asustaa "omassa kodissa" eikää ole muuttamassa mukanain, niin se siitä sitten. Muttas ei, ei se mene niin vaan esim. osoitemuutokset eri tahoille pitää uusia ja muuttaa hänen osaltaan, nykyiseen digi- ja väestötietorekisteriinkin tehdä muutos hänen postiosoitteensa tiimoilta, jne., jne.. Huh!
Aamusella aloitin soitto-rumba-samban, käväisin välleen maailmalla hoitamassa osasen asioista noista; mitkä vaativat siellä käyntiä, paikalla käyntiä, ja sitten iltapäivästä taasen soitellen kois ollen.
    Kaiken sivussa kitkin jällevän perennapenkkisen, porstuanpielen kukkaset sekä taka-aitain takuisen mansikkamaani.
Miettien siin samalla, et se uusi tulokas, se vuokralaiseni - hoitaakohan hän näitä perennojani ja mansikoitani tänne tultuaan? Ja osaako hoitaa? Entäs jos ei hoida eikä osaa hoitaa: onko joskus tänne takaisin tullessain edessäin rikoilla rehevöitynyt perennapenkki, kuihtunut tahi umpeen kasvanut mansikkamaa? Mikä mahtaa olla kohtalo näiden kaikkien?
Vahi ovatko kenties sittenkin kaikki ehtaakin ehommassa kunnossa?

   Do-niin.... "viittä vaille valmista"?



   
   Vuokralainen miulle - chek.
Vuokrattava asunto/talo miulle - chek.
Pakattu kaik ei-niin-tarpeellinen - chek.
Viellä pakkaamatta ns. viimehetkien kamat - "chek".
Muttas muuttoauto ja muuttohemmot - ei chek.
    Elikkäs täsä menhään nytten. Toivosa, suuresa, väkeväsä, ettäs kaik järjestyvi ja mie nuo viimeisetkin saanen plakkariin kussa täsä etiäpäin menhään kotvanen. Toivosa, suuresa, väkeväsä, ettäs kyl se viel tästään; kuun, tahi auringon ne ovat, "asennot" oikiassa ovat ja kaik lutviintuu viellä ennen H-hetkeä.
   

   Täten vaikenen nyt tästä urakastain ja katsotaan mitä tuleman pitävi kussa saamme elää iellehen - heips nyt tästä asiastain miun!