Ihan ekas´taks´: kiitos KAIKILLE TEILLE Armaat Lukijain jotka jaksatte päivästä toiseen vakaasti ja varmasti lueskella näitä harhaan hajajalleen hajoavia ajatuksiain täällä blogini puolella! En koskaan, en iki-kuuna-päivänä, vasiten aikojen alussa kun blogini tään perustin, osannut pieneen mieleeni matalaan mahduttaa, ajatusta moista ettäs TEITÄ olisi sen jotahin 7000-9000 henkilöä siel eetterin toisella puolella, joita voisi mitenkään kiinnostaa mitä tällaisen pienen, pippurisen, periksi antamattoman Mummeron, Maan Matosen, aivokopan sisuksissa, ajatukset poukkoilevat kuin marmorikuula tyhyjän tynnyrin sisuksissa! Wau! Kiitos teille moisesta kunniasta, moisesta saavutuksesta! Saavutus oli tänä pänä sellainenkin kun sain JO TOISEN kerran perätysten, toisena kuukautena perätysten, tyttärein 24/7 pankin tiliotteen tulostettua itse netin kautta paperiseen muotoon!  Ei mitä - tään kun luulisi olevan ihan peace cake näin nykypäivänä mutta asianlaita kun onkin oikiasti aivan muuta: taistelin koko viime vuoden ajan ( liekkö jo tästä kertonut Teille? Muista en olleskana... sori... ) tään asian kera! En saanut netin kautta tiliotteitaan ulos. En sit milläskänä! Kaik asiat niin pankin puolle kuin isselläin piti olla ihan kunnossa mutta kun ei vaine tullut totta toimesta tästä ni ei tullunna. Sovinne täten ettäs sit paperisena? No, ei sekään toiminut: lähettivät siten että sitten ain loppukuun puolla sain soitella perään ja pyydellä samaista tiliotetta heiltä uudelleen lähetettynä issellein! Se ensimmäinen kun ei tullut koskaan perille asti miulle! Elikkäs sellaista näin nylkyaikana voi tapahtua. Muttas kun on tällainen Taipumaton Pajunvitsanen , Ikiroutainen Jäärä, niin periksihän ei anneta! Ei muuta kuin uudemman kerran joka kuukausi asian tiimoilta yhteyttä puoleen ja toiseen kunne nyt tammikuussa tänä vuonna alkoi sanomain tulosta tuottaa ja EKAN tiliotteensa sain koneeltain netistä ulos! Vuotettiin viel tuohon helmikuulle kopasta ja sekin sit toimi kuin toimi! Jee! Ette arvaakaan kuin onnessain olen! Kuin olen hyvilläin! Jee! "Että tällainenkin piti täsä iässä kokea", että näinkin "hyvin" voi asiat toimia nyky yhteiskunnan tietoyhteiskunnassa! ( Sen verta kuitenkin avajan asiata tätä Teille Armaat Lukijain, että ennen tuota edellis vuotta sain kyllä isse kaikki tiliotteensa suoraan entin kautta otettua! ) Aikoina entisinä jolloin esim. puolisoin viel henkkissä oli. Tänä aamuna on hän taasen ollut "mielen päällä" aikaslailla. Mistä lie moinen johtuneen? Suru pyrkii puseroon, mieli halajaa entiseen. Itku kaihertaa kurkussa, ajatukset palaa entiseen. Mietiskelen kaikkea mennyttä ja yhteistä. Päällimmäisenä mm. sellaiseet aatokset ettäs hän ei käyttänyt kalsareita koskaan! Vaik olisi ollut Pakkasta nurkissa Paukkuvaista -30´C! Hajuaistini, klyyvarini tää, nostaa mieleeni ( siis ihan konkreettisesti voin tuoksuttaa! ) niiden sikariensa tuoksuja joita hän sai aikaseksi kun niitä poltteli. Mietin niitä keväisiä hankijaisten aikoja kunne hänen kera käytiin mökillämme lämmähyttämässä saunasta ja sit kylpemässä siellä. Voi ettäs tuntuvi jotta paljon sitä antaisi jonnekkin Ukko-Ylimmäiselle jos voisi antaa vaik vaine päivästä-aikaa periksi kun vain voisi olla taasen yhdessä. Ja sanoa kuin paljon sitä toisesta tykkäsi - se kun jäi varmasti liian usein sanomati julki äänehen. Tätä ääneen sanomista olen nyttemmin opetellut tään Georgen kera. Tiedän toki ettei hän siitä "perusta" sen kummemmin. Eikää osaa itse sitä sanoa - taihi sit ei edes tykkää miusta.... Muttas siltikin opettelen sinnikkäästi toivossa, suuressa, väkevässä, ettäs jospaa tuota osaisin moisen taidon ainakin silloin viimestään kunne 100-vuotta tätytän. Toivottavasti jo silloin osaan sen sanoa ääneen, ihan tosta vaine, kelle vaine, jollekka sen haluan ilmaista. Ilmaista ilmoille kuuluvasti senkin asian ettäs voisin mie tästä Humisevastaharjusta, Majastain Matalastain, luopua poies ihan hyvillä mielein kun tää hivenen iso miulle yssin on, ja KUN sain mennä viikkona tietää ettäs SE yssi LAATIKKO olisi edelleenkin tyhjillään! Se on vieläkin ilman asukasta uutta - olisi vailla omistajaa. Mitähän täsä pitisi tehdä nyttemmä jotta sen issellein saisin ja sit myöskin tään nykyiseni siin samalla myydä voisin? Keheen ottaisin yhteyttä, mitenkä aisn tään aloittaisin, ja mikähän sit lopputulema "pitäisi" olla... "Kempä tietäisi sen, ken arvaisi totuuden..." Ei tiedetty, ei osattu arvatakkaan, yhdessä kera sisarusteni sitä lopputulemaa mikä tuli tuloksesksi sissollain kun kävi ilmi ettäs hänellä on harteillaan synnynnäinen "vika" elimistössään. Mitähän sitä meikä Mummero vastaan saapi kunne ensi viikolla itse marssin lekurin etehen? Mikä on silloin "diagnoosi" miulle? Sanooko lekuri tuo edelleen ( nytten taasen eri lekuri kuin viime käynilläin... ) ettäs "vanhuus se vaine" siellä jyllää. "Älä ole huolissas - kyl se aikanaan helpottaa..." - haudassa varmaan viimeistään? Vahi onkoo niin "viisas" lekuri jotta panautuu asiaani toin teolla eikä vaine hymähdä? Kuten oli täsä Arvauskeskuksessa käydessäin taanoin ( siis nyt täytyy antaa KERRANKIN KUNNIAA Arvauskeskuksen lekurille, vaik kuin aina olen isse heitä parjannutkin! ) kun hän löysi "vikani" miun ja kertovi sitten ettäs mitenkä tätä hoidetaan, mitkä ovat vaihtoehtoni ja mitä on sit loppuin lopulta tiedossa. Arvaatte varmaan kuin olin helpottunut! Mitenkä sitä ihminen onkaan täl viisiin rakennettu kokonaisuus? Vaik kuin podet kivut, säryt, vetämiset ja työntämiset, kaikkineen epätietouksineen ja kauhu-skenaarioiden ajatustesi kera aivojesi sisuksissa, murhainesi syvänalassa, niin sit kunne saat siitä vihdoin ja viimein jonkinlaiset tiedon ( olkoon se sitten positiivinen tahi negatiivinen issesi kannalta ) niin silloin pääsee ilmoille huuliltais helpotuksen-huokaus. "Vihdoinkin on tiedossa mitä, miksi, missä?" Ja se tosiaankin hassua että vaikkas se olisikin tuo negatiivinen vastaus niin siitäkin huolimati huokaat helpotuksesta. Osaat täten tavallaan jäsennöidä sen koko ynpäröivän maailmasi tätä vastausta vasten. Osaat peilata mitä koet, mitä tapahtuu. Osaat kenties hakea helpotusta vaivoihisi, osaat vartoa ja varoa tarvittavaa vastoinkäymistä aivan eri tavalla kuin jos olisit tietämätön koko "diagnoosistasi". Pöljä ihminen! Pöljältä se tuntuu ajatus tääkin: Täsä luin issellein "lakia" jotta nyt, tänään, tässä-ja-nyt, lähden tuonne kauaksi poies ja Lavantautia hoitamaan! Vuotin tätä kuin "kuuta nousevaa" aina tähän aamuun asti kunne silloin sit tajusin etten olekkaan kaikistellen kunnossa; väsy valtaa maailmain, uni täyttää mielein, apeus painaa maailmain alas. Ei ole voimaa lähteä ajelemaan yötä myöten kauaksi poies - lähempänä kun ei ole "Lavantauti-paikkoja". Puhumatikaan siitä ettäs Matti on käymäsä Kukkarossain jälleen. Milläs mie moisen "harrastuksein" kustantaisin kun ei ole rahnaa enemmälti? Ensi viikko on hiihtolomaviikkokin ja kun silloin ovat kaik Tirriäiset enempi-vähempi miun hoteissain jonkin aikaa niin kaik mahdolliset killingit pitää kyl järjellä ajatellen heihin laitella eikää johkin tuollaiseen "juoksemiseen yötä myöten"! Yötä myöten vuotin ettäs olis George juoksennellut eilennä tykönäin... "Illalla jätän - oven valmiiksi auki, - odotan häntä: - hän sanoi tulevansa - uneen minua tapaamaan.": tämän tanka-runon on kirjoittanut Yakamocki, siksi nuo "ajatusviivat" tuolla tanka-rytmitysten välissä.... muttas kuten arvata saattaa niin JOKU loisti POISSAOLOLLAAN täydellisesti! No, ei mitiä - ei tätä Mummeroa tähänkään vastoinkäymiseen lannisteta! Tästään ei ole tietä kuin vaine ylös- ja etiäpäin! Vaik kuine se tääkin päivänen tämä käynistyi tunteroisia monia sitten, aivan totallisessa mustassa ja matalassa mielentila-lennossa. Tiedän niin varmasti kuin vaine päiviä näitä on vastaan viellä tuloillaan, niin niin myöskin se Aurinko Armas viel  "paistavi risukasaankin"! Vuotahhan vaine... "Viel mie tästään nousen. Paikkaan issein viiden tuuman parsinneulalla, ja näytän siulle "närhen munat"! "