Aika Rauta 8.15. - tiuku-tiuku otimma tään päiväisen ekan valokuvain tuolla matkalla Keskiniemeen ja mettän siimeksestä puikahatain näkysälle takaisin Hepo Hopian tykö n.12.30. Siinä koko aikajänne jonka stallade aikaslailla alvariinsa tänä pänä kun käväin kuljeksimassa suuntaan ja toiseen.
   Sanoisin, veikkaisin, sillä en tiedä matkoja enkä vasiten paikkojensa kohtia sekä nimiä, ettäs vähintään kymmenkunta kilometriä takanain. Uskoisin et kuljin koko Keskiniemen ns. päästä päähän. Pookilta ensin melkein Itaraan ja sitten takaisin Pookille. Siitä sitten vähintään Mäntyniemeen asti, jollei peräti melkein Virpiniemeen? Ja takaisin luonnollisesti.
Sekä tietty viel alkujaan noin Pikku-Sunijärven kohdilta sinne Pookille - paluumatka myöskin takaisin päin samaa reittiä.

   Huo´ahdin toki välleen piskuiseksi tuokioksi kun tuntui et "happi ei riitä". Kyllä oikeeta happee oli ja on tuolla seutuvilla, mut kun omain rahkeet meinaa loppua.
Laitoinkin perille päästyäin nettisaitille ilmoituksen et "Do you know... believen it...
Ns. Jumalan seljän takana. Kilo ja metrejä MONTA jo takana.
Jos miuta ei täältä ihmisten ilmoille nävy, eikä kuulu - laittakaatte Hulilupteri ilmaan."
Oli nimittäin tuskien taival aikasmoinen. Luulut olemma tähän asti et meikä likka senkun porskuttaa ja menee! "Poies alta risut ja männynkävyt!" Eipähän se enää näköjään olekkaan niin. Nyt pitää nenga alkaa funtsii et mitä tekee, mihkä lähtee ja kuis pitkille reissuille? Onkoo ieti enää kohta yssin kulkeakkaan ensinnäkään - jos vaikka matka katkiikin ihan oikiasti?
   Jalat prakaa. Kosku aikas kiva lonkissa, reisivarsissa, polvissa. Ajoittain myöskin alempana nilkoissa ja jalkapöydissä. Vaikkas kuin yritimmä etsiskellä ain ns. kantavaa pohjaa kulkea. En kulkenut sannalla hienolla, en rannalla kivalla, vaan liki vesirajaa ja sen märällä, kantavammalla pinnalla. Kenkinäin muutama vuosikas sitten ostamain vaellus/eräilykenkkäset. ( Arvatkaas kuin monesti kiittelin Ukko-Ylimmäistä kun olemma tajunut näin hienot, hyvät, kenkkäset issellein ostaa?!?  "Kantavat" ja tukevat hyvin jalkateriäin. )
Sivukommentina et asiaankuuluvasti pukeutuneena; tarpeeksi vaatetta päällä jottei holotna puistele kun tuolla pohjoisen Tuimien Tuulien tuiverruksessa käyskentelin. Aina merinovillakerrastostain lähtien, tuulta pitävään kuorikerrokseen ja päähineeseen asti. Käsissä käsineet.
   Senkin hukasin siellä kävellessäin ja välleen pysähtyissäin, et tavallahan kun olemma näin kulkenut ja kamerain kera heilunut, niin olemma laitellut ajatuksiain paperille vihkoseen jota mukanain kera kynäsen kuljettelen, niin nytpä en sitä voinut tehdä!
Ei kädet periksi antanut. Kameran ja kännykän käyttöön soveltuvat viellä kun ei tarvii kuin painella ja pyyhkäistä pintojansa. Eivät kuitenkaan taivu enää kynää pitämään kädessä, eikä vasiten kirjaamaan sit sillä mitään! Ei vain ole voimia, ei.
   Kotia päin kompiessäin tuolta rantamilta mietiskelin, jotta oiskoo mitä jos vaikkas nappaisin 2x1000mg tabut helttaani? Kukapa kieltäisi, kuka kahtoisi jos vaikkas....?
En ottanut - pidin vaine levossa kroppaani; saunotinkin myös....



"Yleisessä saunassa, miesten puolella...." ja silleensä, oli saunavuorot naisilla tänä ehtoona.

   Jep, jep. Asiaan.
   Täsäpä näitä tään päiväisiä valokuviain. Tekstiä lykin sen mitä ajatuksiain muistan - kun en niitä kirjata voinut....
Ja paikannimiä en skriivaa sen kummemmin kuten myöskin kerroin jo.
Toivottavasti nautitte Armaat Lukijain miun - aikas "proosallista" Taivaanrantain maalailua kun on tää:
  



   Menomatkalla erään soisen puturan peilailua aamun auringon kilossa.




   Parkkipaikalta illehen on maasto likipitäin ns. pääsemätöntä. Ainaskin näin tavan hlö.autolla ajaessa. Toinen jutska jos olisi sellaisia maastureita, nelivetoja, jne., muttas kun ei vaine ole.
Ns. juoksuhiekkaa ja tosi kinkkistä jalkasinkin taittaa taivalta tätä paikoin. Paikoin on ns. kantavaa pohjaa, plkua ja tietäkin jopa. Muttas vaine paikoin.
   Oli joillakin ollut "hoksottimet kotona" kun oli pahimpien juoksuhiekkoin kohille laitelleet mettäpohjasta repien, tällaiset "kulkusillat" autolleen!




  "Maasta se pienikin ( sieni ) ponnistaa."




   Mie sit tykkävän tällaisista paikoista täällä Luovolla, mm. tällaisista. Niin yllä näkyväinen kangaspohja kuin alla olevainen piskuinen lampi ja sen tunnelma.
Tää lampinen on muuten samainen lampi jota olemma aikaisemminkin kuvanut ( niin ikään nimetönnä kun en ole nimeään selville saanut ) ja tähän asti aina VEDEN kera! Nyt vettä näkyili tooooo-si vähän. Ihan vaine ns. pahainen putura tuolla syvimmällä kohdallaan:







   "Mie poimin siulle marjaset - otakko?"
Jollahin hivenen levahtanut....




   Yssi Luovon monista Tarreista..




   Kumu jo käy; kohta....



... aivan kohta - rannalla!







   Siis - tätä väriloistoa ja Aurinko Armahan kiloa!






   "Jonkin suuremman äärellä."
   1. Edessä Aurinko Armahan joka on SUURI suhteessa Maahamme ja meihin ihmisiin.
   2. Edessä luomakunnan joka on SUURI suhteessa meihin Maan Matosiin.
   3. Edessä Ukko-Ylimmäisen ( tuolla josain ) joka on ( kait ) suurempi kuin mitä me tavan tallaajat päällä Maan.
   4. Edessä isomman riutan ( "My ocean island." ) joka tuossa edessäin möllötti.
   5. Edessä SYVÄN väylän jonka YLITSE en päässyt tuonne saarellein kävelemään kun se oli sen verta SYVÄ - enkää ylitsensä vonut ajatella hyppäävänsä koska matkaa oli juuri ja juuri liian pitkälti! Pah!






   Riutalta takaisin päin tulossa, Pooki edessä ja....



... oma-kuva meren kera.
   En ole mikään "kuvauksellinen" ihminen, niin siksipä sit oma-kuva näin vaine osasena....

   Nyt sitten kohti sitä Mäntyniemeä ja Virpiniemeäkin;







   Täsä kohtaa pidimmä ekan "taukoin". Istuin kivelle ku "lokki kivellä".... ja funtsin.
   Mietin ettäs se misä mie juuri kävin, tuolla Itaralla päin, niin sinnehän miun oli alkujaan tarkoitus kulkea "herra-ties-mihkä asti", muttas näin se yssi "rotko" tuolla sit päätti sen kohtaloni ja takaisin pisti käyskentelemään. Enkää enää sit sieltä palattuain pitkän riutan päästä, enää viitsinyt lähtiä mirs-marssimahan samaiseen suuntaan rannempaa pitkin mennen. En.
Jotenka josko sit päinvastaiseen suuntaan? Kohti Virpiniemeä?
"Jep, jep."








   Tätä mie veikkaisin siksi Mäntyniemeksi, tätä joka tuolla Taivahanrannassa näkyilee..... ( jatkuu tuolla myöhemmin, kauempana, teksti tää. )



  



   Tiedättehän ne sellaiset "yleismaailmalliset" kuvat joita nähdään jostahin Kiinan surjäisimmiltä seuduilta näin ns. ilmakuvana? On vehreää, vihiriää, vuoristoa ja merta aavaa santamineen.
Eikös vaine tule mieleen kun valokuvaa tätä katsoo, juurikin tuollainen maisema mieleen? Miulle ainahin se oli yssi ja ainua mielenyhtymä kun tälle paikalle tulin.
 



    ... ja metaka jatkuu....







   Jokin Tirrijäinen paistatteli kuvajaistaan ( joi/söi ) yhden jorpakon rannalla.
Sen verta kaunis tuo rannan väritys et jo pelkästään sitä halajin valokuvata - Tirrijäinen tuo vaine lisä-plussaa oli.




   Tästä kelosta oli vasta paikallisella saitilla juttua ja mielestäin juttelivat et "on siellä Virpiniemellä...." JA miusta kun mie aloin olemaan tässä vaiheessa jo Virpiniemen likellä - perillä asti.
   Postasinkin täällä taukoa pidellessäin paikallansa sen, tuon, tekstisen jonka jo tuolla alussa skriivasin tänne.
   Mahtavainen kelo kallellansa, kyljellänsä. I like it!







   ... ja tätä Virpiniemeksi veikkaisin sit vuorostansa?

   Nokka oli menosuuntaan - nyt se kääntyi takaisin päin. Paluukyyti alkoi.
   Tosin aikas vaivalloinen tosiaan. Hitaasti mutta varmasti. Askel kerrallansa. Omia jälkiä pitkin paikoin kulkiessain huomasin kuin oli mennessäin askel vakaampi, varmempi ja pidempikin. Nyt oli kolmen askelluksen paikalla vähintää sen neljä askellusta.



   Mäntyniemi siintää Taivahanrannalla.
















   Mäntyniemi ohitettuna ja nyt kohti Keskiniemeä;



   Ystävät, Hyvät, Rakkahta, TE Armaat Lukijain miun, älkäätte suuttuko jos paikkain määreet nää ovat täsä nyt vinksin-vonksin - pliis! En mie vaine tiedä varmaksi.... sori.




   Pääpäjä-sieni, piskuinen.




   Tarreja yksi yksilö.


   Sit menhään ns. hifistellen: erilaisia "löydökkejä" rantamilta näiltä.



   "Tuuli tuo, tuuli vie..."







   "Hiekkaan piirretyt viivat."




   "Aallon harjalla."




   "Portaat." ( "Askellukset." )




   "Samettia."




   "Kranut kuivalla maalla." ja...



... "Kranut märällä maalla."




   Täst mie tykkään ja-kans! Tällaisesta ihanuudesta mitä löysimmä tuolta sannalta.
   Alla valokuva: "Aallon harjalla."







    Entäs sitten tää! Wou!
    "Kita auki, ammollansa."
Tulimam siihen päätelmään ( kait ) kun tietoa kyselin, ettäs tää olisi jonkun eläjän niskanikamat ja kuuleman noi sivuilla olevaiset siivekkeet olisivat lihasten kiinikekohtia. Ehken hylkeen oma?







   "Päivän Sydän <3"

   Heinätaidetta;



    "Sydän."



   "Elämän lanka."



   "Roosa-nauha."



   "Kymysys." ( Kysymys." )



   ... ja jonkusen nimikirjaimet?




   "Nämänäkki." ( Hämähäkki.) ...vahi olisiko "Aurinkokello"? Niin ja näin....
.... alla ainaskin on "Viisari."







   Tämä täsä on "Räpylä." ja alla myöskin "räpylä".
Sellainen "tassukan" kuva joka oli kuvattava pakosta koskapa tää oli yssi ja ainua jälki joka pinnalla sannan oli sillä "hehtaarilla". Mistä lie tullut kun näin yssinäinen ( vaine ) oli.







   "Lintu."




   "Maan Matonen."




  Sarvipäitä liikenteessä. Useammassakin kohdin näin näitä tassujen jälkiä olevaisia. Se vaine et kaik meni aina Luovosta merelle päin ja hävisivät sitten sinne aallokkojen syövereihin?




   JONKUN tassut? Kenenkähän lie....?




   Tassujen jäljet nääkin.
   Olemma kuullut et tään Luovon, luodon, voisi kiertää vaikkas polkupyörällä ynpäri-änpäri rantoja ja santaa pitkin. Uskonut en ole. Tietänyt olen. Ja nyt kyl uskon sitten, koskapa itsekkin satallade sen verta pitkälti rantamia noita tänä pänä. Olisin kait tuota pidempäänkin stallase, jos vaine kunto nivelissä ja kropassain kestäisi.
Muttas kun ei kaikille kaikkea myöten, niin otammo vaine sen pätkän minkä "saanen".




   "Enkeleitä, onko heitä?"
   On.
   Täsä ehtoon korvalla otti ja tuota, tää tietsikkain prakasi! Tästä hävisi ns. hiiri kokonansa. Miulla ei ole ulkoista hiirtä ollenkana olemasa, on vaine tään tietsikan hipaisupinta. Ja se ei enää totellutkaan olleskana, yht´äkkiä. Eikä sen puoleen näpäimetkään et niillä olisimma voinut ohjailla sitä hiirtä tahi tätä näyttöään!
Huhuilin saitille paikalliselle, et kenkä voisi tulla jelppii? Ei ketään, ei kukaan, kuulunut.
   Käväisin ohi mennen reseptsuunessa kun olin menossa ehtoiselle kuvausreissullein ja kysäisin sieltä; olisiko tietoa kuka ja mistä? "Ei ole, ei."
Juteltuamme siin tovin ja päiviteltyämme tilanteen hankaluutta äkkäsi tää palvelualtis vastaanottaja et odotappas, hän kysyy tuolta tietääkö kukaan? Kohta porhalsi hän takaisin paikalle ja kertoi et sattumoisin tuolla on käymässä joku sellainen joka tietää, osaa ja voisi auttaa!
Ja niinhän hän sit auttoi. On kuuleman Luovon omia poikia ja pruukaa ain avitella näissä tällaisissa hommeleissa kun on tarvista. Hän osaa. Ja osasi. Nyt pelittä tää räkkine taasen. Kiitos hänelle!




    "Ruusu." roakain.
    Aikas puhtoiset ovat viel nää rantamat tään Luovon kauttalataan. Joitain yksittäisiä roskia sillä tahi täällä, muttas ei noin paljolti kuiteskana. Niitä kasvomaskeja olen "tavanut" muutamia tälläkin reissullain.... Siis sannalla, rannalla - en niinkään ihmisillä, sillä en oikein mene ihmisten tykö välttämäti jos ei ole aivan pakko.


   Täsä tään aamupäivän puuhat. Kohta laittelemma ehtoon kieroksen valokuvain...