Sinun isot tassusi jäljet ylitse kuistini
vasta sataneen lummen.
- voisinpa valaa ne siihen talteen.
          - made in I, 2019 -   ; tuli tänään taasen mieleeni miun kun tuosta porstuastain kuljin ulos- ja sisälle päin.
Vaikkakin nyt kun on tää tällainen sää ja tila niin eipäs paljoa ole näkyillyt lunta valkiaa porstuassa-kaan, mihkä jälkesi jättäisit. Ennemminkin voisi melkein atvaille et tokkopa tuota ensi kerralla ottaisit sukeltajan räpylät mukaasi jotta voisit niiden avulla räpiköidä ( sujuvasti uida ) lävitse kostean kuistini pinnan? Ei, siihen ei tosiaankaan jälkeänsä ole tänä talvena paljoa voinut jättää.
Muttas voisihan silti kuvitella ja ajatella ettäs kun sie siitä viimeksikin kuljit niin silloinkin jälkeesi jäi, porstuaani miun, sellattiis näkymättömät jäljet. Sellaiset, tiedäthän sie, sellaiset, näkymättömät mutta kuiteskin näkyväiset. Sellaiset jotka tiedän siinä olleen ja olevan. Koskapa tiedän että juurikin sie siitä stallade, luoksein miun. Sellaiset rakastettavat, vaikkas vaine sydämen muotoiset muttas joka tapauksessa ISOt, tassujesi kokoiset. Lämpimät kuin kupeesi siun. Juurikin siun näköisesi. Sie.

   Sinun tuoksusi välissä vällyjeni:
miten rakastankaan itseäni
- sinun tuoksuisena.
          - made in I, 2019 - ; mietin jokaisen lähtösi jälkeen.
Jokahisen käyntisi jälkeen imppaan tuoksuasi vällyistäin.
Vaikkas ehtoolla, jälkeesi siun, yssinäin pääni tyynyllein painan, niin voi kuin mie nautinkaan vällyjeni väliin kömpimisestä juurikin silloin ehtoolla. Nautin sinne pesään asettumisesta, kaiken sen tuoksusi keskelle - aivan kuin olisin edelleenkin kainalossais siun. Ja sie siinä liki, aivan liki, miuta.
Jokahinen kerta mietin et raaskinkokaan laittaa enää KOSKAAN juurikin niitä liinavaatteita pesuun? Vasiten antaa "jatko käyttöön" sen yhden, tahi muutaman kertaisten käytösi jälkehen, kun eihän ne niin likaiseksi ole kerenneet mennä, vaikkas vaine muoskain mukeloihin käyttöön kun tulevat yökylään!? Mitenkä mie voisin antaa OSAN siusta muille? Eiväthän he osaa "arvostaa" sitä siun tuoksuasi niissä lakanoissa, kuten mie? Eiväthän he halua siulta tuoksuvia liinavaatteita tuoksutella, kuten mie?
   Muutoinkin - rakastan jälkeesi jättämää tuoksuasi tänne tyköni, Humisevalleharjulle. Hyvä, helppo, on olla ja eliä täällä jälkeesi siun. Vaikkas kuiteskin: ikävä kaihertaa heti kun oven tuon jäljestäsi suljet. Kun astut askeleet, tassuttelet tassuillas, lävitse kuistini tuon.

   Silloin mie mietin ( olkoon silloin vaikkas päivä ) ettäs...;
   Sie haihduit yöhön kuin tuhka tuuleen,
sie hävisit kuin varjo pimeään.
Sie jätit jälkeesi ikävän
- joka ei lähde irti vaik mie sitä kuin
  saunasudilla yrittäisin hangata irti!
          - made in I, 2015 -