... siis Pölhön-saaressa Kuopiossa eräässä miitingissä mukana porukan jatkeena tänä pänä.
Pieni muttas ytimekäs porukka. Kyllä jutun juurta aikaan saatiin, ei siin mitä. Olisi vaine ollut kivempi ko olisi ollut enempi porukkaa jutunjuurta lisäämässä.
No, muttas maggarat saatiin itsekukin paistettua, ja mie kaffeetkin juotua ko termaariini ne lähteissäin keittelin.
    Mennessäin paikalle porukkaa paikanpäällä jo oli. Niin porukan tään kuin tietenkin ns. ulkopuolisiakin ihanaisia.
Mm. yksi noin 5-7v. poijankossi joka oli kuuleman piirtänyt naamamaaleilla inkkari-viirut poskiinsa noihin mustalla värillä. Tään tiedän kun kysyin häneltä et otitko notskita nokea ja sillä vedit viivat noi? "En, naamamaalilla." Samaten poijalla tuolla oli rintapielessä oikea puukko kotelossaan. Kyselin siitäkin; "Oletko veistellyt jotahin?" Kertoi isänsä kera, ettäs kyllä - makkaratikunkin äsken juuri.
Sittten siellä tassusteli, tallusteli yksi ihanainen "Tintan-Tanttara". Sellainen piskuinen nassikka. Tytöksi mie sen sanoisin ko kaukaa vaine näin. Muttas ihanan näköinen. Sen varta ihanaisen näköinen, et tekipäs mielein mennä tykö ja kysäistä vanhemmiltansa et saanko kuvata....? Muttas en tohtinut mennä häiritsemään.
Yssi koirulikin oli ihana. Sellainen yhden simmun "naamoi" naalammansa. Pörröinen, isohko.




    Näin "loimusi rakkaus" kun porukat oli koossa.
Kussa porukat häippäsivät, ja ihan ne vierahatkin ihmiset, ni miehän sinne yssiksein jäinen nakottamahan. Ja tiedättekö mitä Armaat Lukijain miun?
Meitä oli varmahan sen kymmenkunta jatkuvaan tään laavun notskin ynpärillä. Makkaroita tusinoittain tirisemässä ritilän tuon päällä ja kussa väki väheni, porukka poies suori sekä mie yssin jäin, niin - tuohon ritilälleen jäi viellä KAKSI makkaraa joita kait sit ei kukaan omakseen tunnistanut ja syönyt poies!
Sen tiedän etteivät ne miun ollehet, sillä omani omain tikkuin päässä paistelin, sillä omain gluton aina ovat, jotenka en niitä sotke konsa toisten makkaroihin sekaan....
    Kussa sit miekin suorin paikalta tuolta poies, otimma kamerain käsiini ja aloin laukomaan:







    Pariskunta keväisessä auringon paistehessa.
Pariskunta, jolle sit kuvasarjani lähettäneenä sähköisen postin kautta, saattaa tämä kuvaustuokio poikia jotain myöhempää toimintaa keskenämme....?










    Sitruunaperhonen. Keväänmerkki nro.5.; mie kun näitä joka kevät kerään, keväänmerkkejä siis.
Se vaine et anteeksi suokaatte: näppäisin tään kuvasen ihan lonkalta nopsaan, jotta jotahin todistusaineistoa jää taltehen, ettette luule et puppua puhun jos pakisen -perhoisen tään nähneeni!
Sit ko aloin tarkentamaan kamerain sääntöjä niin.... arvaatte varmahan kuis kävi?
Tulos oli tää: perhoinen toi liihottikin menojaan jo ja tarkennukseeni jäi vaine kuiva karike/lehtipohoja;






    Pääsiäistä.
    Olivat ystävykset nää lähteneet keväistä säät kunnioittamaan ja evästä maistamaan.
Heillä oli sellainen kätsä, mukana kuljetettava, folioinen paisto-härpäke josa maggaraa paistoivat. Olisipa aikas kätsä itsellenikin aina ko matkaan lähden....








    Näin tuli iltapäivä tään Pitkäperjantain vietettyä aikas mukavaisesti.
   Mietinkin tuonne stalladessain parkkipaikalta kaukaisemmalta, ko ei siihen lähimmäiseen mennessäin mahtunut yhden yhtä autoa enää lisää, ettäs tää onkin sellainen poikkeuksellinen Pitkäperjantai itsellein.
Sen mitä itselläin on muistissa, ni olemma poikkeuksetta ollut juurikin Pitkäperjantain päivän ain yssinäin? Ja se päivä on sit tuntunutkin tosi piiiiit-kältä.
Nyt oli toista. Ensin kotona hommailin täytekakkusein ( juustokakun ) valmiiksi. Sittten otin kakun tuon mukaani ja käppäilin tuon yhden naapuri-mummon tykö, pirautin ovikelloansa ja kysyin: "Kävisikö kaffeet tykönäsi?" Kävihän se.
Kaffiteltiin ja lopuksi jätin ISOmman osan kakkua tuota hänelle, ko kuulin et hänelle oli tänään viel vierahia tulossa.
Sitten pesin paljon petivaatteita ja kannoin ne  ulos kuivumaan; nytkin yksi täkki sielä tuulessa hiljaa liehuilevi.
Ja sit viel tuo pistäytyminen tuolla Pölhöllä.
   Jee, hyvä mie! Jotahin sainen siis aikaseksi vaik kuin mieli muualla pyrkiikin vaeltamaan....