Tänään oli autoni katsastus-päivä. Ensin käytin autoni tutun pajamiehen (autokorjaajan) luona vähän fixattavana. Tiedossa nimittäin oli että moottoritilasta tippuu öljyä - aina. Jos autoni jäisi jostain katsastuksessa "kiinni" niin sitten tästä öljyn tiputtelusta. Näimpä sitten tuttuni putsasi ja puhalteli moottoritilasta kaikki tippuviin öljyin vanat, täplät ja jäljet pois. Oli kuin se ei tiputtas alleensa ollenkana!  Ajelin katsastukseen jonnekka olin varanut ajan jo viikko sitten. Nyt kuitenkin menin sinne tyrkylle jo tuntia aikasemmin: josko pääsisinkin aikaisemmin, jos on tilaa? Niinhän siinä sitten kävi että onnisti. Pääsin aikalailla heti-mite sisään autoni kera. Ja voi sitä onnen autuutta... ensinnäi maksu oli "vain" 59e. Ajattelin jo etukäteen kauhulla pientä kukkaro-pahastani että se ei tule kestämään jos maksu on yli 60 euron! Tämä oli päiväni toinen onni. Kolmas oli kun katsastushenkilö (ei -mies kun eletään nykyaikaa!) kertoili autossani kaiken olevan ok! JEE!!! Kaikki ok! Mitä nyt yksi pieni juttu josta tuli maininta: toimitettava ennen 21.4. Se oli/on takarekisterivalon poltin. Se oli sanonut ittesä irti YYA-sopimuksestamme ja näin nyt ilmoitteli että sopimuksemme pitäisi uusia pika puolin uudelleen.

30.5.2011.%20Jari%20Koski%2C%20Ruusukosk

   Tänään oli silmälääkärissä käynti-päiväni. En muista milloin viimeksi olisin käynyt ihan oikeella silmälääkärillä. Ei siis vain silmäoptikolla jossa pruukkaan noin normaalisti käymään kun käyn näköäni tarkistuttamassa ja lasejani uusimassa. Mutta nyt tänään oli siis käynti oikeen silmälääkärin pakeilla. Olinkin jo tään talvisyön kuulostellut ja katellut että tuntus ihan kuin oikee silmäni jotenkin ei ois kaikistellen kunnossa... haittaa näköä, tai siis näkökykyä. Jotenka tassuttelin lääkärin tykö tupsahtain käsketylle penkille istumaan. Lääkäri tarkasti näön ja mitä sieltä kuuluikaan? Ei se oikea silmä vaan vasen on se kehnompi jolla katsella tillotan maailmaa. Ja näköni, tai siis näkökykyni oli "huonontunut" vain ns. neljänneksen lääkärin sanojen mukaan. Eli ei ole tarvista uusiin linsseihin jos en välttämättä halua ja tuntuu että entisilläkin näen "jotain". JEE!!! hyvä juttu. Samointein lääkäri tarkisti silmäpohjien tilanteet ja silmänpaineet. Niissäkään ei ollut mitään huomauttamista. Kaik ol hyvin! Jotenka lopputulemana oli tältä reissulta vain silmälääkärin maksu + uudet nenänvarsitassut entisiin laseihini kun ne entiset tassut oli jo aikansa eläneet - ja kun en uusia laseja nyt sitten ottanut niin sen verran "raskin" laitella rahojani kuitenkin menemään. Sainhan näin taasen entiset sankani kondikseen ja järjelliseen olotilaan. Maksua oli kaikkinensa 100e! Ja miulla kun oli mukana uusien linssien ja sankojen varalta 1000e! Jäipä nyt mukavasti rahua takataskuuni. (Pitää tosin varmaankin jemmata ne rahat sitten johonkin tulevaisuuteen uutta silmälasien uusimis-reissua varten!)

11.8.2010.Kotaranta%20Annina.%20057-norm

   Tänään oli kaupalla käynti-päivä. Näin työtönnä ja "pikku-rahalla" olessa on kauppa käynnit harvinaisia ja mahottomiakin toteuttaa. Kun ei vaine ole rahaa lähes ollenkaan ostaa ruokaa. Hyvä että saan laskuni maksettua. Ne välttämättömät joita ei voi jättää maksamatta... Joten marssimpa sitten harvinaisesti tänään ruokakauppaan pitkästä aikaa. Ostin vain "välttämättömän": perunoita säkin, leipää, Keiju-rasvaa, leivontarasvaa ja vähän ns. ruokaakin. Se oli tällä kertaa katkiksia, purjo, Kiki-papuja ja herneitä pussillinen. Summana oli vajaa 30e. Näistä saan "vaikka mitä" aikaiseksi. Leivontarasvalla leivon mm. valkkarii, valkkarii... eli valkosipulipatonkeja! Jam! Herneistä keitän lihattoman keiton porkkanoihin kera (suuripaasto meneillään). Siitä tulee sen verran paljon että laitan suurimman osan pakkaseen josta sitä riittää useammalle päivälle ottaa ja syödä. Karkaravut, pavut ja purjon kokkasin jo tänään. Paistoin ne ja lisäsin keittämieni makiroonien sekaan koko satsin. Siitä saan napostella muutamat seuraavat päivät massuuni ruokaa. Ja se on kuitenkin suht´ hyvää ruokaa (jos ei oteta lukuun makaroonia) kun siinä on papuja, purjoa ja katkiksia. Siis raaka-aine puolensa kannalta hyvää... terveellistä. Vasiten kun heitin päällensä (sekaan siis) kaurakermaa enkä tavallista maitopohjaista ruokakermaa. Tosin kermaa kuin kermaa... liikaa rasvaa... ja varmaan kaura-kermassakin on ns. ylimääräsiä lisäaineita... Mutta kaiken kaikkiaan hyvä juttu tääkin: sain ruokaa useammaksi päiväksi suht´ sopusaan hintaan! JEE!!!

15.2.-14.%20Valkkaria%20%281%29-normal.j

   Pahnan pohjimmaisena: Tämän viikon alussa ostin uuden-vanhan ompelukoneen itelleni. Entinen sanoi ittesä irti. Ei suostunut ompelemaan ensimmäistäkään metriä - puhumattakaan senteistä... Soittelin yhdelle ompelukonehenkilölle (miespuolinen tosin joten voisiko nyt sanoa ompelukonemiehelle?) joka sitten onnen-kantamoisena sattuikin kulkemaan kylämme ohi: hän otti koneeni mukaansa korjattavaksi. Ja kuten arvata saattoi niin olihan siinä vikaa. Vikaa sen verta että korjauskulut olivat suhteellisen isot. Ja kuten arvaat armas lukijani niin tämä setähän ehdotti tietysti miulle että osta hältä hyvä kone! Osta todella hyvä kone - välirahaa vain 150e! Ja päälle kahden vuoden takuu "uudelle" koneelle! Sanoin miettiväni asiaa yön yli - oli nimittäin jo aikaisemmin juttua että hän palajaa reissultaan seuraavana päivänä joten joka tapauksessa koneen kuin koneen vaihto/luovutus takaisin tapahtuisi silloin. Tuli aamu ja uusi päivä. Soitteli tämä mies ja kertoili koneiden tilanteen ja puuttuvan korjaus-osan hinnan.  Räknäsin, ja räknäsin tilannettani. Lopputulema oli että sain ihan ovelta ovelle palvelua kun aikansa jututin tätä ystävällistä mieshenkilöä: hän ajeli autollansa paluumatkallansa pihaani asti. Hän toi uuden konehen sisälle ja sain kokeilla kuin "hieno" se on. Ihan omalla pöydälläni. Totesin siinä sitten jo mielessäni uudelle koneelle päin taivuttuani, jotta ostan mie siulta tään "uuden" masinan. Kiitos. Enkä ole nyt viikkoon tätä päätöstäin vielä katunut! Voi että se kone suhisee hiljaa, ja tikittää sujuvasti kun sillä hurruuttaa omepelen. Nyt on työn alla, tyttäreni vaatteiden fiksauksien jälkeen, tilkkutäkin teko itellein vanhaan, vasta ostamaani, sivusta vedettävään sohvaan. Onpa ilo ommella sen tilkkuja toisiinsa kiinni kun kone surraa kuin vettä vain.

Ja pisteenä tarinoideni loppuun... Ilo on niitä tilkkuja ommella kun olen levitellyt ne tuonne lattialle (ei pieniä lastenlasten sukkelia jalkoja välissä, päällä, tai siellä jossain seassa juoksentelemassa) josta ne näkee hyvin että mikä tilkku ja tilkkujono tulee mihkin kohtaan. On kuin sen täkin näkisi siinä jo valmiina, millainen siitä valmiin tulee. Ilo on myös siitä kun... ompeluni alussa sain aseteltua nämä tilkkuni ns. sopivaan järjestykseen sinne lattialleni. Ompelin tilkut kiinni toisiinsa ja kun pääsin ompelussani jo jono-vaiheeseen, ommellen jonoja toisiinsa kiinni, äkkäsinkin siinä yks´ kaks´ että kokeilempa niitä jonoja toiseen järjestykseen - jos vaikka saisin laitettua ne "parempaan" järjestykseen. (Enkä ollut tajunnut merkitä näiden jonojen järjestystä mitenkään että halutessani voisin latoakkin ne takaisin alkuperäiseen muottiinsa!) Kuis kävi? Kaik men sekasin! Siinä sitten menikin tovi niitä jonoja kokeillessa että mistä löytyisi oikea järjestys. (Ei vieretysten kahta samanlaista palaa eikä kulmikkain kiinni toisiinsa nähden kuin korkeintaan kaksi samanlaista palaa.) Eihän sitä löytynyt! Joten eilisen ehtoon sitten vietinkin purkiissa "sopimattomien" jonojen tilkkuja irti toisistaan ja laittelemalla nämä irtotilkut sitten niin että NYT sen täkin palojen järjestys on OIKEA ja SITÄ EN LIIKUTTELE/JÄRJESYELE enää mihkään suuntaan. Piste.

Tilkkut%C3%A4kki.-normal.jpg