Millohan toi Luoja lopettas tämän Maan Matosen potkimisen ja tallaamisen? Millohan se päivä paistas tähänkin risukasaan? Toivoisin niin hartaasti että se tapahtus hyvinkin pian...

   Ihan suurin, isoin ja läheisin... tuntuvin murheenkryyni on Majani Matalainen.

30.5.2011.%20Joenpolvi%2C%20Puronkoski.%

   ( Kuvan talo EI ole miun Majani Matalainen. Ei siis liity mitenkään tähän... muuten kuin et on todella aikas laho... )

Se kun on myyntini jälkeen osottautunut "laho-paskaksi". Niin - ihan toillaan. Niin uskomattomalta kuin tää kuulostaakaan. Lienekkö tästä jo ennen kertonutkin mutta näin sille kävi vajaa puolikas vuosi myynnin jälkeen. Ja siitä lähin sitä on sitten "peistä taiteltu" ostajiin kera. Sovussa tietty. Mutta "taiteltu" kuitenniissa.
   Olemme sopineet maksavamme kustannukset puoliksi mutta kun nyt sitten taasen saikin talonen tuo uuden kääntehen: LISÄÄ vaurioita löytynyt on ihan juuri tänään! Joka taasen tietää lisää rempaa, lisää kustannuksia, köyhempää, laihempaa ja sairaaloisempaa kukkaroain... snif.
   Lahottajasienet ovat pitäneet siellä pippaloitaan kera homeiden. Ja kuin tää miun herkkä nokkain EI OLE siihen mitenkään reagoinut siel assuissain! Se täs tuntuu aivan uskomattomalle!

   Aitani Armas, kippura varvas... on sitten pystyssä, maalattu uusiksi ja kaunihiksi. On komia yksilö vaikkas itse kehunkin!
   En saanut sitä vammaispalvelulain puitteissa vaikkas tyttärein takia se sinne pitikin saada ja tehhä. "Tärkein" momento siin hylkäämisessä oli se kun hän ei asu sanottavasti, todistettavasti, täällä enintä osaa vuodesta. Joten se siitä.
   Kaivelimma tietoutta puolelta ja toiselta asiastamme moisesta ja juuri tänään kahdesta maistraatista asiaa kyseltyäin on tässäkin "puolet ja puolet" kustannusten jako. Puolet maksaa tyttärein ja puolet mie. Koska ilman tytärtäin en sitä aitaa tuonne tontillein tarviis ja toisaaltaan ilman aitaa hän ei nyt vain yksinkertaisesti voisi käydä luonani ollenkaan - saati ulkoilla yhtään, niin oikeus ja kohtuus molemmille "puolille" on laittaa kustannukset puoliksi.

   Samaiselle tyttärellein olen teetättänyt ain näin keväisin kevät/vuosisiivouksen ulkopuolisilla. Tähän asti sen teki ns. pienempi firma. Firma jolla oli suht pieni lasku mutta jälkikin oli vähän sellainen pienen-puoleinen.
   Nyt päätin vaihtaa firmaa ja "palkkasin" toisenmoisen töihin moisiin. Jälki on hyvä. Lasku - on "hyvä". Miulta jäi monttunen auki kun sen ensi kerran näin! ( Summanen tuon on sen verta iso että voin liittää sen tyttären verotukseen mukaan ja laitella kotitalousvähennyksiin. )
Siis moiseen huomeistoon ( n.31,9m2 ) on kaksi siivoojaa saanut uppoamaan 21 tuntia aikaa. Oo-key, myönnetään... siihen sisältyvät mm. kangassohvan höyrypuhdistus/pesu, kuin myös suihkun/vessan seinienkin. Ja lattian vahaaminen. Niissä menee kyllä aikaa mutta kun silti... silti ämpyän vastaan.

   Hampaat nämä kultaiset, hohtavan valkoiset. Ne ovat kunnossa. Siis ovathan?
   Kävin nyt mennä viikolla ns. tarkistuskäynnillä siellä lekurissa kuullaksein vain että siin on VIELÄKIN ns. väliaikainen, hoitava paikka! Ja kun mie luulin että siin on jo ihan OIKIA paikka paikallansa.
Nyt vaine katotiin että paikka on paikallansa ja kiputila - onko se ok? "On.": vastasin. Ensi kuussa sitten vasta hampaani, armaani, saapi virallisen "kruunun" päähänsä. Ou-jee!
   Mut "eipäs nuolasta ennen kuin tipahtaa". Tämän käyntini jälkeen kieleeni tuntuvi aivan toisella kohtaa kummallinen piikki. Ihmettelin sitä kovin, tovin, ja otimma yhteyttä taasen hamppilekuriin.
Tänään käydessäin siellä päivystävän pakeilla ( taasen ) sain kuulla että joo, et sie ihan hullujas tunne - siellä on piikki! Ja mistäs se sellainen moinen sitten johtuikaan, senkin sain tietooni kun kysäsin moista kummastusta. "Tuskin se sinne on itse hampaista kasvanut." Se on kuulkaas lukijain kummastelevaiset niin että kun on tuota hamppi armasta juurihoidettu ja silloin sinne "räiskitty" paikka-ainehia niin siit on joku "laasti" sitten lentänyt ihan "toist´ puol´ jokkee"! Eli se piikkinen siellä toisessa hampissa olikin hammaslekurien MOKA!
   Saapi muuten arvailla sitäkin tähän samaan syssyyn että kuikahan KAUHIA lasku se joskus tässä postilaatikkooni putkahtaa. ( Nykyään kun hamppilekurista lähtiissään ei saakkaan laskua mukkaansa kuten ennen muinoin vaan ne lähetellään "hienosti" jälkikäteen postin kautta! )
   Mutta jotain hyvääkin: nyt mie jo kestän sillä juurihoidetulla hamppillain purra jotain eikäs oo jatkuvaa kipua tahi tykytystä siellä enää.

   Täsä pitkin kevättä olen ain katellut näillä simmulasellain vaikkas mitä. Olen lueskellut, puuhaillut, piirtännä, kattonut töllöö, jne.. Ja ihmetellyt, kummastellut että hourinko mie päässäin vahi miten miust tuntuu kuin jotain ois simmuissain? On kuin ainaskii toinen silmäin olisi kohta sumun, usvan, peitossa. Häirihtee kummasti näköäin.
   Kipasin paikalliseen silmälasiliikkeeseen ja atvailin heille että tokkopa mittään sen kummempoo mutta katsotteko nämä lasini linssit kun tuntuu että niissä on jo niin paljon NAARMUJA että ne samentavat varmaan tätä katonta mahdollisuuttain.
He tekivät työtä pyyvettyä toeten jotta ei näissä kyllä ole paljon naarmuja. "Nämä ovat hyvä kuntoiset." "Siis täh!": mie mietin. Myyjät nuo tietävät ehdottivat että jos se sitten olisi se näkökyky - vaikas vasta vajaa vuosi sitten olen viimotteeksi heijän pakkeilla ollutkin... "varataanko aika näöntarkastukseen?"
   Niinpä eräänä menneenä päivänä mie käppäilin jälleen heidän tykönsä ja sain kuulla "ihania" uutisia sillä ollessain. Miulle on tullut ikää-lisää ( se vuosi! ) ja sen myötä sitten tämä näkö ( siis -kyky eikä ulkonäkö! ) huonontunut jo täsä vuodessa aikas merkittävästi! "Voihan - sanonko mikä?"
Siinä sitten aikamme jutellessa ja asioita pohtiessamme kertoi tämä optikko että vuotetaan nyt kummiskin. "Tulee kesä ja lisää valoa - kyllä sie pärjäät kesän yli sen valon "turvin"". "Mutta sitten kun syksy saa - saan miekin tulla uudelleen heille!" "Sitten on uusien linssien aika."
Joopasta joo. Vois kun on ihanaista elo tää!

   Valokuvausta harrastan. Sen olette ehken jo huomanneet jotenkin - vai ettekö?
   Kevät talvella sain jotenkin "kummasti" jälleen "ängettyä" kamerani kennostoon ylimääräistä "tavaraa" ja kiikutin kamerain puhdistettavaksi alan liikeeseen. Kameraani sieltä hakiessain sain kuulla että vaikkas se puhdistus onkin kerrallaan heillä suht halpaa suhteessa esim. siihen jos ja kun joutuu lähettämään kameran JAS-tekniikkaan Hesaan ( olen muutamia kertoja lähettänytkin ) niin alkaa tää miun kamerain olemaan jo sen verta vanhaa kaliperia että puhdistus on kuin kamerain hinta. Yhtä pieni! Elikkäs ei oikein enää kannattas sitä kiikutella puhdistettavaksi - ei enää.
   Jotenka jos meinaan edelleen harrastustain pitää yllä ja kun pirtain ei anna myöten että jollain "halppis versiolla", poketilla tahi muulla sellasella, kuvaileisin niin olisi rahaa tähänkin reikään saatava kasaan.

   Pahanan pohjimmaisena tuo miun pohjimmainen: häntäluuni.
Se on ollut järiään ( pieniä poikkeuksia lukuun ottamati ) sen verta kipiä etten ole voinut istua oikeaoppisesti tovia kauempaa. En missään. En edes ns. pehmeällä alusella.
   Olenkin ensi viikolla menossa tarkempaan syyniin tuonne "kapituliin", ja kummastelemaan heille siellä että mistäs moinen johtuu?

f%20002.jpg

Sinne pitää "täytellä" tuollaista ihmisten piiroskuvaa johka merkkaan et missä on kipua, mis tunnottomuutta ja mis sit puolestansa puutumista? Siis yhden pienen häntäluun takia?
   Mutta siinä paha missä hyväkin: merkihhen siihen nyt sitten KAIKKI ( kuten siinä pyydetäänkin ) nämä miun kolotukset, kivut, yms.. Tuntuu et liekkö lopulta jää mitään kohtaa näistä immeisten kroppiin piiroksista puhtahaksi kun piirtelen ruksia sinne ja toista tänne. Siinäpähän sitten saavat ihmetellä ja kummastella.
Toivon tosin että kun näkevät ne että jotenkin reagoisivat niihin ja että jotenki, jostakin, alkaisi selvittely että miksi kroppain on tälläinen: yksi neulatyyny pistoksineen.

   Eiköhän sitä tässä ollutkin taasen paatosta, elämän nurjaa puolta kylliksensä, jotenka tämäpä tästä nyt. Pitis varmaan joskus välleen keskittyä positiivisimpiinkin puoliin yhtä "hartaasti".