Joo, aloitetaampas taasen. Liekkö kaikkea edes musitankaan mitä täsä olen tuumaillut muttas ainhan pitää jostahin aloittaa jotta sit lopulta luppuunkin asti pääsisi. Käväisin tänä pänä katsastamassa erään asunnon ettäs jos, vaikka, kuin... siitä miulle uutta koloa olla ja asustaa? Josko sinne pääsisin asustamaan tulevaisuutain miun? Kiva paikka - no, jaa. Hivenen liian keskustassa paikkaansa nähden. Liekkö siis sen puoleen siellä viihtyisinkään? Sitten siellä on tietojeni mukaan ns. puolituttuja ennestänsä asumassa: liekkö sen puoleen kiva mennä sinne asustamaan kun luulen että eräät/eräs karsastaisi sit sitä paikkaa. Kalliskin ryöjä on et... sen puoleenkaan? Muttas kaikkein suurin mutta on kuiteskin se ettäs kun sinne sisuksiinsa astelin niin - WUM! Mitenkä ihmiset voivat niin lämpimissä koissa asustaa?! Hei, haloo! Eivätkö he tykkää viileämmästä olosta ja tilasta? Miksi huoneistossa pitää olla lämpöä ja tilaa ainaskin se +24-25´C! Eihän siellä kulje ilma ei tila vaihdu? Tuntuu ainaskin näin meikä Mummerosta vaikialta henkkittää sellaisessa olossa ja tilassa. On kuin parhaankin "astmakohtauksen" saisi kun ei vaihdu ilma olleskan, vaik tuossakin oli tuollainen ilmastointikone joka sitä ilmaa ( kait ) siellä kierrätteli? Mietinkin ettäs onko tää vaine miun kuvitelmaa, "luulotautisuutta", vahi onko sittenkin kyse siitä että nää on jotahin vaihdevuosioireita? Vahi kenties onkoo miulle tullut jotahin todellakin astmaan liittyvää onkkelmaa kun en täälkään koissain, Majassain Mahtavaisessa, kykene enää oleskelemaan tuollaisessa lämpötilassa? Aivan pakko on ain saada lämmöt vähintään +20´C paikkeille tahi viel mieluummin senkin alle, jotta tuntuisi että henkkevä edes vähän kulkisi? Huomenissa kuljeskelen taasen raittia pitkin kyläsen tämän, kun stalladen Jyrän alle. Piiiit-kästä aikaa. Ihanaa. Senkin verta ihanaista ettäs teki mielein miun jo mennä perjantaina laitella hälle vietiä tyyliin et tiedätkös mihkä menen maanantaina? "Jyrän alle, haa!" Muttas jokin roti, jokin häpy, sitä miullahin kuiteskin on, enkää moista ilennyt "sanella" vaan iloitsen täsä omissa oloissain ja tiloissain, hissun kissun hiljaa sisään päin hykertäin, ettäs kohta, aivan kohta.... Jee! Samoiten kuin iloitsen kunne tuossa tulevaisuudessa pääsen käväisemään parturissa... ja sitten suunittelin taasen uutta tatskaakin; josko siihenkin rääkkiin pääsisin kotvasen kuluttua uudemman ker? Olisi idea aikas kivainen  olemasa valmiina. Siihen kun tulisivat kaik miun rakkahat, siihen tatskaan sit. Mutta kassotaan ny kuin käy: onkoo miusta moiseen rääkkiin lähtemään taasen kun mie niin niitä "piikityksiä" pelkään? Piikityksitä puheen ollen... Käväisin siellä hermoratatestissä. Mielikuvanain miulla mennessäin sinne oli kokemukset entiset, joista mielehein jäänyt oli jotta ensin laittavat piikkejä sojottamaan pitkin pituutta kaikkiin raajoihini ja sitten niihin vuorotellen johtavat niitä sähköisiä impulsseja? Pelkäsin tosiaankin pelko persiissä sitä toimen pidettä mutta arvatkaas mitä? Mitä tapahtui? Saatiinko se nyt tehtyä miulle? Saatiinpa hyvinkin ja täytyvi sanoa ettäs oli muuten todellakin helppoa entisiin verraten! Oli ns. peace cake! Muutamat pistot, jotka tosin tuntuivat muttas ihan siedettävät kaikkinensa, käsivarsiin piskuisiini ja sitten niihin ne sähköiset impulssit vuorotellen. Ei paha, ei olleskana. Voisin jopas mennä siihen vaik het´ huomenissa uudellankin kerran!? Kerta uusi oli rauta-arvojenkin mittaaminen ( ferritiinin mittaaminen. Hyvät, Armaat Lukijain miun, MITATUTTAKAA tekin AINA sen arvot itseltänne! Ei pelkästään hemoglobiinia joka ei anna kuin ns. jäävuoren huipun tiedot olostanne ja tilastanne. Sen pitää olla nimen omaan toi rauta-arvo joka pitää tietää, et tietää onkoo kaik hyvin! ) josa onneksein oli tapahtunut vuoden-puolentoista ajanjaksossa vihdoinkin parannusta kun päivittäin olen lisäistä rautaa kitusiini heitellyt! Siis noin pitkä aika on mennyt jotta olen saanut sen korjaantumaan! Enkä ihan vähällä sittenkään sillä olen syönyt koko ajan ( valvotusti lekurin "silmien alla " ) hivenen enempi kuin mitä tavan suositukset ovat! Muttas nytpä sitten "valvotaan" että mitä tehtäisiinkään vielä jotahin muuta kun kivut senkusta vaine jatkuvat eikää syytä ole löytynyt vieläkään... Nyt menhään jonkin hiton-lihasentsyymien mittauksien kautta! Joo, taasen näitä "vanhuuden oireita" tuli paasattua! Typerää, sori... muttas minkäs teet kun vanhaksi sitä vaine isse kukin tulee... Kuten tuokin miun astiakaappini tuossa joka vuottavi täl haavaa ettäs eräs ystäväin vaine tulisi ja sen kanssain sit seinälle kyökkini ripustaisi. Sekin kun vanhaan ikkunan puitteen "ympärille" on rakennettu. Vanhan näköiseksi tietty. Muutoin se on verestä kamaa. Se jonka vävyin miun petsasi miulle... Hei, tiesittekö muuten Armaat Lukijain miun ettäs niin mie, kuin kuka tahansa teistäkin, voi nyttemmin käväistä josain kirjastossa ( ei varmaan tosin kaikissa kirjastoissa mut ainaskin joissahin ) ja lainata sieltä isselleen erilaisia harrastevälineitä! Haa, miepäs tiesin, ja meinaan nytten ( jos vaine ei "sika syö eväitäin" ) täsä tulevalla viikolla kopasta. Kävisen mökkimme kunnan kirjastosta kyselemässä lumikenkiä sauvoineen issellein päiväksi ja sit painelen mettään! Kamerain kera tietenkin! Muttas eikös olekkin oivallista juttua toi tuollainen? Jos ei ole pätäkkää vaan on vaine Matti Kukkarossa, niin ei vaadi isoa investointia, ei paneutumista pääomaan, kun voi ottaa ja lainata. Ja vasiten kun ei tiedä niistä ( nuistakaan lumikenkkistäkään ) -välineistä etukäteen paljoa sen kummempaa, niin mikä onkaan oivallinen konsti ottaa ja kopasta miltä ne tuntuvat? Mikä väline passaa isselleen, mikä laji olisi mielekäs, jne.. JA sitten jos "pääsee" joskus rikastumaan niin tietääpähän sitten mimmottiis sitä isselleen havittelis omakseen, ja minkä lajin jutskia myöskin? Lajista puheen ollen - "yöjuoksu" olisi se sellainen laji jota haluaisin mie nytten kovastikin harrastaa... Muttas taasen on ollunna sellainen "luova tauko" näemmä täsä Mummeron tään elämässä, jotenka eipä tuota ole paljoa mimmottillakaan -juoksulla päässyt "kehuskelemaan". Sen sijaan voinen "kehua", mainita, ettäs miepäs sitä näin täsä päivänä muutamana sukumme uusimman tulokkaan jolla oli ikää KOKONAISTA kaksi viikkoa jo! Voi ettäs oli pieni pirpanainen! Eka ajatus oli, ja sanoinkin äidille tuon pienokaiselle tään, ettäs ei sitä varmana ole koskaan isselleäin ollunna nuin pientä pirpanaista olemasakaan? Vasiten tiedostain ettäs häntäkin pienempinä syntyivät tuplain miun aikoinansa - muttas kun hänkin oli niin PIENI!? Eihän sitä voi uskoa ettäs viel joskus hänestäkin kasvaa ISO, aikuinen! Aivan älytöntä mitenkä sitä ihminen on vauvana niin pieni, niin pieni... ja sitten sitä "venyy" pituutta pohjoista, ja leviää leveyttä läntistä ( kuikin mittoinsa mukaan ) tullen aikanansa aika-ihmiseksi. On se vaine tää Ukko-Ylimäisen ( tahi jonkin muun, esim. vaine luonnon ) luomat lait sen verta ihmeelliset jutut. Kuten sekin laki ettäs ihmisellä on oltava aina jokin toimi mihkä tulle toimeen. Tahi siis toimi jolla tulla toimeen, ja siksipä siis miekin täsä alan taasen vaihteheksi luoda erinäisiä työpaikkahakemuksia mielikuvituistain lenteleväistä uutteraan käyttäin, ja sit postipoijan mukahan niitä laitella ( tahi nettisfäärien kautta johkin "atmossfääriin lähettäin ) jottas jos vaikka kuin jostahin tärppäin ja leipäin päälle saisin piakkoin viel jotahin muutahii kuin vaine tään omain ylähuulein miun. Se vaine ettsä näyttäisi jottas täällä Suomemme maassa ei paljoa ole, ei "asusta", tuollaisia paikkoja jotka tuon Työni kaltaisia olisivat! Aikas vaikia löytää sellaisia. Jos kuitenkin löydän niin sitten tuleekin onkkelmaksi tää Majani Mahtavainen; ei mene kaupakai ielleenkään ( tahi vuokralle ) jotenka mihkäs ja kuin mie sit tästä muuttaisin jonkin työn perässä? Pah! Mut ei auta, yritettävä on kuiteskin. Etenkin kun "yrittänyttä ei laiteta", ja jos ei yritä niin eihän sitä mitään saakkaan! Siksipä siis: heippas nyt - meikä Mummero ottaa ja uppoavi nyt hakemusten nuiden syövereihin. Moi-do!