...kuin sitä immeinen voikaan olla onnellinen ja tytyväinen silloin kun kaik on hyvin. Siis silleen että on olo sekä tila sellainen ettei ole huolen häivää mielen päällä vaik kaik onkin periaatteessa ihan hullusti! Meinaan esim. nytkin on Matti Kukkarossa ja ei varaa sapuskaan, eikä mihkään ns. ylimääräiseen menoon, ostokseen, mutta kun kuiteskin kaik laskuni olen saanut maksettua ja katto on EDELLEEN pääni päällä niin tuntuu että täsähän ihan huitelee tuolla Taivahan Kannen päällä jossain pilvissä. Olo on kevyt kuin höyhenellä. Vai liekkö se keveys johtune juurikin siitä että ei ole latingin latinkia jok taskuin pohjalla painais ja vetäis maankamaraa kohen? ( Heko, heko... )
   Mutta muutoin kyllä ihan jees...
   Jalat kantavat edelleen vaik niissä onkkelmia taasen ilmenikin - nyt pikkuvarvas poloisen taholta; en voinut vähään aikaan kenkiä pitää jalassa ja kävellä kun vaivaisenluu kaataa ja painaa Pikku-Raukkaa niin kylkikyyryyn kengän kera että hankaa Raukka-Paran ihan henkihieveriin. ( Par-aikaa onkin jalka-spesialistilekurille menossa lähetteen pyyntö jotta pääsisinkö vaivasenluu leikkaukseen uudelleen kun sekin "mokkula" tuskaa tuottavi... )
Nyt jo voin sipsutella aikas huoletonna kun vain muistan ensin pakkeloida tämän Raukka-Parkani kunnolla vyllingeillä ja katton et laitan jalkaani tarpeeksi ISON kengän jotta käppäily luonnistuu hyvin ja ilman tuskia.
Lonkat ilmineerasi myös kevään jälkeen eka kerran et hekin ovat edelleen olemassa matkassani mukana.
Kävin nimittäin tässä mennä endinä yhden Ystäväni kera entisillä kotikonnuilla käppäilemässä himpun pitempää matkaa ja lonkathan ne oli ensimmäisenä itestään huutelemassa vaik mie niin kovin Pikkuistani pelkäsin ja ounastelin.
   Hirveetä paprupinoa ei ole myöskään täl haavaa pöydälläin selviteltävänä ja "listana" et tuo ja tuokin pitis jo hoitaa poies päiväjärjestyksestä.
Vaikkas esim. tää päiväkin on mennyt erinäisiä papereita pyöritellessä tään pöytäin äärellä. Niin itteni kuin 24/7-tyttärenikin papereita.
Mitäs tästä kulkikaan läpi; pankkipapereita kahdesta pankista, maistraatin papereita, valokuvauksen käyttöoikeus sopimuspapereita, vakuutuspapereita, allannakkaa, Chrohnin-taudin papereita, sivutoimisen-päätoimisen-osa-aikaisen yrittäjän papereita, yms.. "jokapäiväistä" proosaa. Mutta näin ehtoon korvalla kaik on jo plakkarissa. Jee! Hyvä mie!
   Ensilumi satoi tänään maahan.

014.jpg

Talvi tulee. ( Sori kuvan laatu, se on todella huono... )
Onneksi vaihdoin talvitassukat Poika Poloiseni alle jo viikko sitten! Ihanaa!
Ennakoin nimittäin sitä nyt tänä vuonna himpun kun täsä yksi yönseutu palasin kotia kohden pimeällä ja silloin tuli mieleeni että jos vaikkas liukasta sattus tienpinnalla olemaan... ja toisekseen olen ensi maanantaina sinne Kainuun reissullein lähdössä. Kolmannekseen sattui tässä viime- tahi toissa syssynä niin että poikain tarvihti seuraavana aamulla ( lupasi säätiedotuksessa ehtoolla yöpakkasia ) Poika Poloistani lainaan ja siin oli viel kesätassut allaan! Ei muuta kuin syksyisen ehtoon kylmään ja vettä satavaan keliin poijan kera renkaiden vaihtoon... Tästä, ja kaikista näistä edellisistä, viisastuneena ( jos tällainen pää nyt mitään enää viisastua voi? ) sit tuumasin viime viikolla ettäs nyt en sitten muuten vaihda renkaita pikkopimiässä ja sateella; maanantaina oli mitä aurinkoisin ja kuiva keli ja - mie renkaiden vaihdossa!
   Olen onnellinen kun miulla on näitä Ystäviä, Hyviä, Rakkahia jotka ain silloin tällöin elämässäni esiin tulla tupsahtavat:
Kuten se endin kävely-ystäväni.
Tällä viikolla näen luultavammin Ystäväni jonka näin viimeksi kesäällä Kalakukko-City Go-go:ssa käydessäni. Se yhden Ystäväiseni joka miut tänne nykyiseen keskustaan "kotoutti"... Jee, onnistuispas se näkeminen. Se olisi ihanaa!
Kolmannen näen varmaan sitten tämän edellisen Ystäväni jälkeen ehtoon korvalla samaisena päivänä.
Ja neljännen sekä viidennen jo ennen näitä täsä ylihuomenna Homma-paikan jutuissa.
Voi, miten on Onni suosinut minua kun tällaisia Ystäviä on elämääni tuonut.
   Puhumati sit sukulaisistani ja etenkin sukumme pinenemmästä väestä! Muoskistani ja muoskain mukeloista!
Miten olin onnestain ymmyrkäisenä kun viime viikolla joka syyslomaviikko tääl meitin korvalla on, oli tupani pienoinen, Majani Mahtavainen, täynänsä väkeä! Siin oli siksoni miun kera tyttöstensä ja sit "miun" pienoiseni eli muoskani mukelot - sekä mie.
Siin tehtiin vaikkas vallan mitä. Siin tapahtui vaikkas vallan mitä. Siin käytiin vaikka vallas misä. Kaik oli silleen sulosesti sekaisin ja sulassa sovussa; leikkipuistoissa käytiin, uimassa käytiin, sikso osti itselleen uuden auton, saunoin pirpaparven kera, paistoin plättyjä ja pannariakin joka muuten todellakin "onnistui" kuin pannukakku... et silleensä.
Yhden/kahden hengen makkarini oli kuuden hengen yöpaikkana, ja mie yssin sit Itulaatikossain tupani puolella kun ain viimosena maaten menen ja ensimmäisenä ylös nousen. Saivat toiset ennen miuta rauhassansa mennä ehtoolla maate ja sit vastaavasti aamusella jatkaa unia viel senkin jälkeen kun mie olin noussunna ylös pediltäin.
   Mutta se kaikista tärkein mikä tekee miun täsä ja nyt onnelliseksi, on se että miulla ON sydän! Sydän joka elää ja sykkii vieläkin ( tiedän et se on elossa sillä miten muuten mie voisin onnea tunte? ). Syvän joka vaine vuottavi että tulisi joku ja ottaisi omakseen...