175700742_4216755085024532_5674521860891

   Päivän Sydän <3

   Mummeron a' la Humisevanharjun Muorisen kukkasen, alias Kilpinen Piilea, lehtinen.

   Se on kuulkaas, juurikin nyt, alkavainen sydän-viikko.
Ei, ei tällainen "koriste"sydänten viikko,
vaan ihan oikian sydämen asiain viikko!
Jotenka muistakaamme kaik mikä meitä pitää käynnissä, elossa, hengissä...
- mikä onkaan toi pieni, nyrkkimme kokoinen ihanainen ja kummallinen "kapine" jolla on voima "päättää" ken meistä jekkasee ja kuis pitkään, täällä, päällä, tään maan.

   Samalla sitä mieli täsä palajaa entisiin...
Sydän petti puolisoin miun silloin aikoinaan, ja hän Tuonilmaisiin siirtyi "paremmille kalavesille" - kalastajamiehiä kun oli...
Petti sydämeltään tämä George sitten muutoin. Petti löytäin jonkun paremman...
Kokonaista kaksi kuukautta takan tätä taivalta tuskien. Tätä olemasaoloin taistelua. Jostahin kiini ottamista, merkitystä elämällein tälle-mätä löytämistä.
   Tähän asti on ollut tuskaa katsella valokuvia ja kuvia hänestä. Paikoista joissa ollahan oltu yksissä. Paikoista joilla jotahin merkitystä yhteiseloomme on ollut.
Poistaa en ole voinut niitä juurikin siksi etten katsoa voinut ole. En vaine kestänyt ole.
Tänään päätin! Tänään otin niskastain kiini ja poistimma KAIKKI häntä esittävät, meitä esittävät, likikään sinne päin olevaiset kuvat ( vaikkas vaine maisemakuvat jotka jotenkin "liki liippaavat" ) kännykältäin.
Tuskien taivat. Itkuhan se tuli, hiirille vettä keittelin, ja keitän vielkin varmahan tänään...
Uskomatonta mitenkä se sattuu! Syvälle syvämeen sattuu. Todella syvälle.
   Jääväthän ne toki olemaan mieleeni; ei ole viel konetta olemasa joka ottaisi ja tyhjäisi ihmismielen! Ja sitten tietenkin tänne koneeni uumeniin, kategoriaan "kuvat", ja lisäksi kovalevylle irtonaisellekkin. Muttas ei ne kait siellä haittaa tee - eiväthän? Voinen ain "hypätä" ylitse sen päivän, sen kohdan, jos niikseen tulee? Olla katsomati? Kännykälläin tätä toimintaa en voine tehdä; ne kun tulevat esille aikajanana siinä, kuva kuvalta. Kieräppä sit niitä siinä kun plaraan kuviain noita sieltä?!
Joten, siksipä, siis, sieltä ja veke!
   Poistolistalla ovat myöskin kaiken maailman tunnarit jotka häneen jotenkin liittyvät. Niitä kun on tullut viljeltyä myöskin sinne ja tänne, tuonne ja tänne. Ne pitää täsä ottaa ja vaihtaa myöskin johkin toiseen - lähteepähän sit nekin poies "simmuistain" ja aikanaan sit varmahan huomaan, ettäs en enää muista niitä misään kohtaan. En esim. sitä, ettäs se ja se päivämääre oli täsä miulla käytössä, ja se sitten taasen oli HÄNEN päivämääreensä johtuin siitä ja siistä syystä.
Puhelinnumeronsa kun oppisin unhoittamaan nopsaan.... Ja kuin se olikaan aikoinaan seinäpuhelimien olemasa ollessa oikia "kunnia asia", ettäs ihminen muisti niin ja niin monta puh.numeroa ulkoa! Nyt sitä yrittää yhtä ainoaa sellaista unhoittaa....?!
Samatenhan se on kaikkinaisen mese, insta, whats app:n ja muun tällaisen "kirjeenvaihdon" poistaminenkin... poies eetteristä... omasta... näkysältä....
Sitten olisi kaik poiessa - olisiko?
Mielestä eivät ainakaan...
  Sitä vaine en jymmärrä, mielein saa mahtumahan en, ettäs miten joku ihminen voine ns. tosta vaine siirtää sydämensä toisesta toiseen?
Olenko itse jotenkin liian herkkä sydäminen? Otanko kaiken liiaksi "sydämen päälle"? Tunnen, elän, asun, ja olen sydämelläin, kokonaisella, syvästi ja hartahasti, kaikessa ain kiini - sit kun olen?
Tosin "tiesinhän mie, ettäs tältä tieltä tulisi viellä lähtö joskus, muttas ettäs....", niin siltikin tää on aivan per-siiiis....tä, tää!  Voi, kunpa sitä oppisi ottamaan elämän, tämän-mätä himpun keveämmin! Liitelisi kuin höyhen ikään; painotonna. Kukakasta kukkaan kuin mehiläinen ikään.... Tosin vastuunpäivät kait ne tuollaisistakin elämistä tulisi sit aikanansa? Ei kait se ole ihmis´elon tarkoitus; elää elämä keveästi mitään ns. tuntemati, mihkään kiini ottamati, mitään omakseen tuntemati? Sitähän sit olisi kuin juuretonna olis.