Aamusen eilisen tunnelma: nyt mennään.
Katsastin muistot entiset naamataulista ja ka - löytyi sieltä tää juuri sopivasti:

"Joskus sitä niinku herää välillä ja hätkähtää,
mutta sitten vaan ajattelee
että mitä helkuttia,
jos tässä rupee funtsiin
niin kaheliks siinä tulee.
Pistetään laulu soimaan
ja mennään taas, kato."
- Asko Laurila-

275961555_5279565638743466_4972441999247

Kuvana "Tintan-Tanttarainen"... nyttemmin jo neitokainen iso.
Niin sanoin kuvainnollisesti osuvainen persoona kuvaamaan oloa ja tilaani tätä - täältä tullaan elämä!


   Kunne sitten päivemmällä:

   Ette uskokkaan - tai, no, voitte kait tuota uskoakin....
et mie se osaan!

  Aamusella "hehkutin" et täältä tullaan elämä!
Kuinka ollakkaan. Siitä ei menny ko tovinen kun sainen hampaani palasiksi.
Ajatuksella oivallisella: "Nopeesti, tästä näin..." "Onhan tää ennenkin onnannut - sujuvasti ja sukkelaan?!"
Otimma mittaa metallin kera - hampaillain!
Ihan huviksi vaine. Harjotuksen vuoksi....
Ihan kuin en nyt tähän ikään olisi oppinut et purukalustoin EI OLE vahvempaa kamaa kuin jokin metalli, niin yritimmä irrottaa happaillain yhtä ruuvimeesselin päätä itse meesselistä irti!
Wau, mikä äly ja väläys!
No, hamppilekuri-reissuhan se siitä sit urkeni ja himpun viilauksia etuhampaisiini.

   Muutama kiva jutska siin kyl oli....
- ei koskenut yhtään!
- eikä tule laskua perässä; sanoivat et ole hyvä, tästä ei sit tule laskua ollenkaan!
- tuli tehtyä päivän jumppa-huitit samalla kun paluumatkan kotiini suorin "hivenen" pitemmän kaavan kautta.


    Ja vuorokauden täyden umpeutuessa sit tänä aamuna:
 
   Päivät eivät ole veljeksiä, tahi sisaruksia, keskenään.

   Olo on kuin jyrän alle jäänyt.
Silmiä painaa - uni ei anna lainaa...
Nokka vuotaa ku se kuulu sulhasmiehen mun....
Pakottaa poskionteloita, kuvettakin...
Väsy, ei jaksa.
Tod. näk. allergista-kamaa.
Korona tää ei ole; testerin heitin juuri äsken.