Jälleen on ollut aika makian, ja ei-makian eli suolaisemman, leivonnan. Kotonain.
   Kuin myös homma paikassain jossa olen tätä nykyään hommaillut taasen noin toista... kolmatta... viikkoa. Siellä leipoilen myös. Päivittäin. Makiaa ja suolaista - mitä kulloinkin tarvitsee. Tänään teimma mm. suolaisia kasvis- ja kinkkupiiraita sekä juuri ennen kotiain lähtöä muutamia kappaleita croisantteja. ( On se vain siel kiva ja hyvä meikäläisen olla sekä touhuta. Saan leipoilla... )


   Mutta siis tääl kotonani leipoilen kans:
   Täsä viimotteen edelliset leipomukseni tein siskoni poikain yo-juhlia varten, johka leipoilin myös Sipanniekkuja yhdessä äitini ja siskoni kera. Silleen talkoohengellä ni se oli kivempaa ja sutjakampaa. ( Näin me leipoilemme usein - joukollamme - erinäisiin yhteisiin juhliimme. )
Yksin leivoin kotonain...

2016.5.22.%20Lusikkapikkuleiv%C3%A4t..jp

   ... Lusikkaleivät - kaikille.

2016.6.1.%20Sipanniekut%20%C3%A1%20la%20

   Sipanniekut á la mie, miulle.
   Kun ensin olimme leiponeet piiraita yhdessä sen ns. päivän ja mie olin palaillut omaan kotiini niin teinpäs mie sit omieni piiraitteni kuoritaikinan tekeytymään jääkaappiin yön ylitse, ja keitin myös puuron niihin. Seuraavana päivänä sit ennen hommiin lähtöäin leivoin ja paistoin ne valmiiksi. ( Ja sen maidon kera tällä haavaa... )

2016.6.2.%20Lohivoileip%C3%A4kakku%20%28

   Tämänkin, lohivoileipäkakun, tein vain ittellein sinne kemuihin.
   Meinaan ettäs kun tyttärein miun leipoili sinne juhliin lohi- ja kanavoileipäkakut kaikkia varten niin enhän mie halunut siellä jäädä "Pekkaa pahemmaksi" vaan nauttia kaikesta samasta mitä muutkin, joten mie otimma ja leivoin itellein samanmoisen herkun. Tosin kun tämä on á la mie niin pohjan tähän tein niistä miun sämpylöistä - ja täytteessään sekä kuorutteessaan käytin - maitotuotteita.



2016.5.25.%20Appelsiinij%C3%A4%C3%A4tel%

   Täsä on näksiä á la mie. Appelsiinistä.
   Tätäkään herkkua en olisi voinut nyt tehdä ja syödä jos ei olisi lekuri määrännyt miuta täsä toviksi syömään maitotaloustuotteita jotta saadaan sit aikanaan otettua se maidonvasteaine-koe verestäin.
   Arvaatte varmaan mikä hinku on täsä kevään lämpimillä keleillä ollut saada syyvä näksiä! Kylmää sellaista!
Mutta kun ei ole valmiina ostettavissa näksiä joka olisi valmiiksi "á la mie". Löytyy kyllä laktoositonta joka on tosiaankin laktoositonta mutta samalla se on kuitenkin sit maitotuote ( sisältää maitosokeria ). Löytyy myös fofu-näksiä ( kasvisperäinen maidon korvike ) mutta siin on sitten sokrua - kuten kaikissa näkseissä, olkoon ne sit mitä tahansa näksiä... Ja useammassa on myös gluteiinia - etenkin jos ne ovat tötterötuutteja. Mutta tosiaankaan ei ole näksiä jossa ei olisi mitään näistä. Ei sitten yhden yhtä näksi-sorttia. Niinpäs jos "mieron mieli" syödä näksiä - ei kun vaine tekemään omaa.
   Tein tämän kretasta, maitorahkasta, kananmunista ja sokrusta á la mie. Sekä appelsiininkuoriraasteesta.

2016.5.25.%20j%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6%C3%A

   Oli muuten ( jälleen kerran ) hyvää vaikkas itte sen sanon.
Ja sen verta hyvää että muoskain mukelotkin tätä söivät yhden helteisen päivän kunniaksi, tosi mielellään.



2016.6.10.%20suklaaj%C3%A4%C3%A4tel%C3%B

   Sitten tein kerran ( reissaaja-tyttärein tullessa luoksein kyläilemään ) ja toisenkin ( entiset naapurini tullessa luokseni kaffittelemaan ) näksiä suklaista.
Muuten samanlaista kuin toi appelsiininen muttas tähän sulatin ensin Stevia-suklaata ja sitten lisäsin sen näksin sekaan ennen jähmettymistään. Tulee muuten hyvääääää.....
   Tämän nimenomaisen kuvassain olevan näksini mie tein vasite näitä entisiä naapureitani varten. Ja ennenkaikkea tätä alla olevaa Mutakakkua varten; sen kera syötäväksi. Meille kaikille reseptillä á la mie.
Ajatelkaas tällanen ihanainen Mutakakku joka sitä lämmittäissä sulaa keskustastaan ihanaksi, suklaiseksi massaksi, ja sit siihen viel viileää näksiä - nam!

2016.6.10.%20Mutakakku%20%C3%A1%20la%20m


2016.6.8.%20Raakakakku%20mustikka-vanilj

   Raakakakku mustikkainen ja ns. vaniljainen.
   Ns. vaniljainen osa tässä on tuo vaalea osa joka näkyy päälliosassaan kun olen juuri  laittamassa sitä tuonne pakkaseeni kovettumaan, valmistumaan - vaik eihän sen oikeestaan tarvitse tekeytyä laisinkaan vaan se on heti tehdessään jo siltänsä ihan syötävää "kamaa". Ei hyydytetä, ei kohoteta, ei paisteta, tai jotain muuta sellaista. Mutta pakkasessa se nyt vaine jähmettyy paremmin leikatavaan olotilaansa.
   Täsä on pohjanaan taateleita kera mantelien. Täytteenään on kookosöljyä, chawepähkinöitä, hivenen hunajaa ja sit sitä mustikkaa tuolla "alakerroksessa". Päälimmäisessä kerroksessa ei sit mustikoita olleskana vaan pelkästään tuo koko muu massa sinällänsä.
   Kun olin käymässä siellä Capital´ssa täsä taannoin niin tyttärein miun oli tehnä tätä vasite miun sinne tuloani vasten; maistelin sitä ja olipahan niin hyvää ettäs reseptin tuon oivan itsellenikin halajin.

2016.6.12.%20Sipanniekat..jpg

   Jälleen Sipanniekkoja.
   Nämä tein toisille - naapureilleni.

2016.6.12.%20Minttujuustokakku%20%282%29

   Ja Minttujuustokakkunen.
   Samainen kuin mitä tein tuokio sitten Ravintelipäivään muttas nyt näin perinteisenä ynpyrä-pynpyriäisenä.

2016.6.12.%20Sitruunabrita..jpg

   Täsä taasen sit ns. onkkelma-ryynini miun. Sitruunakreemi-brita. À la mie.
   Aloitin tämän teon naapurieni tulo-aamuna. Ajatuksella ettäs kun Brita nyt vaine on nopsa tehdä ja sitä paitsi se on paree juuri tehtynä....
   Tein kreemin perinteisesti emalikattilassa mittain siihen ainekset ihan tavallisella metalisella desimitallani ja sit keittoansa hämmennellen puukauhallani; kuten ain sitruunaiset jutskat pruukaan tehdä. Siitä tulikin ihan oivan näköistä. Ihan onnistunutta. Mutta karvas oli pettymykseni kun täytettyäni Britani kermoineen kaikkineen valmiiksi asti, lipaisin siitä kyljestänsä sormeeni hivenen kreemiä ja maistoin... Huh! Aikaslailla metallinen maku! Ei sitä voinut olleskana ajatella tarjoavansa vieraille. Ei sit millään. Mitetin vaine ettäs kuin se on mahdollista - se että siihen tuli "metalia" kun kuitenkin keittelin se ihan oikein, oikeanlaisilla välineillä?
Eihän siin kuitenkaan avittanut mikään muu kuin alkaa tehdä uutta kun mieleni kuitenkin mieli ettäs naapureilleni tätä tarjoaisin joka tapauksessa: nyt muutin metallisen mittani juomalasiin ja puukauhani muoviseen. Ja toivoin mielessäni parasta....
Kreemin keitettyäni, kakun kasattuani ja sitten sitä kreemiä taasen maistettuani totesin ettäs ei voi olla totta! Ei sit millään! Se maistuu edelleen metalille! Tosin nyt ei niin "suoralla" maulla, niin "äkkijyrkästi".
Tuumailin itsekseni että taijan mie sen kuitenkin pöytään tarjolle laittaa... saatesanoin että se kyl maistuu metalille ja vastuu on maistajalla; ei tarvitse syödä palastaan loppuun asti jos sen maku taittuu suussaan metalille.
   Yhdessä kaffitellessamme maistoin kakkustani mie, maistoivat sitä vieraanikin. Sitten keskustelimme moisesta "kummallisuudesta" päättyin siihen enemistö mielipiteeseen että ei vika ole kattilassa ( joka on ehyt ja alla parin vuoden "vanha" ), eikä mitassa tahi vispilässä. Se vain on niin että sitruunat ovat keskenänsä niin eri makuisia että sinne joukkoon mahtuu kyllä sellaisia "hapannaamojakin" jotka kypsentäissä sit "taittuvat" metalille. Pahkura kuitenkin - juuri miulle, juuri nyt, sattuivat juuri ne KAKSI sitruunaa jotka tämän ominaisuuden omistivat...