... ja vitsin himpula kun ovat vitsit nyt taasen vähissä! Pitis oikeestaan vilkasta kuu-kalenteria taasen; onkoo se nyt sitten vuorostansa ns. pimiänkuun aika kun näin taasen heittää häränpyllyä nää meikä Mummeron unoset! ( Vilasin just; kääntyy juuri ns. pimeälle puolelle, mennäkseen pimiäksi - pitihän se arvata.... )
"Ehtiihän sitä sitten haudassa" jne., muttas kun haluaisi sitä nyt jo eläissäänkin! Nukkua! Ke...le!
   Toissa yönseutu meni ihan kivasti. Silleen miulle ihan ennen kuulumattoman kivasti. Menin maate puoliltaöin ja vetäsin unoset siten et sitten vasta jälkeen aamu kahdeksan nousimma ylös! Sehän oli jo ns. yliunta, se. Enempi ko viisi tahi kuusi tunteroita unta kaaliin.
Eilennä ehtoolla väsytin itseäin tieten tahtoin muksuin mukelon kera katsoin elokuvaa puolille öin. Sannoin viel tälle mukelolle et aamusella sit on vara nukkua! "Ei kiirusta mihkään, ei aikasta nousua - nyt nukutaan!"
   Ei olisi varmahan pitänyt loineh lausumahan täl viisiin sillä eka torkahdus kävi vasta jotahin jälkeen yhden. Sitten loput olikin vaine torkkuja sieltä täältä ja jokahinen tunteroinen varmana valveilla olimma! Ns. silmällinen sieltä, toinen täältä, ja ei kunnon unosia misään välissä! Vitsi et korpee!
Periksi annoin jälkeen neljän....
   Kuin sitä kadehtiikaan heitä jotka saavat, osaavat, voivat NUKKUA! Miksi se tuo Ukko-Ylimmäinen on antanna toisille unenlahjat ja toiseille ei?  Mikä juju, mikä jippo, siinä on?

   Jotahin reiemua sentäs kuiteskin täsä elämäsä-mätä vaikken nyt unta saakkaan.
   Eilennä ehtoolla kun sitä tillotettiin kahteen pakkaan, neljään simmuun, elokuvaa Näköradiosta tuijottain, niin tää nyt muutamia öitä luonain majaileva muksuin mukelo kömpi kainalooni miun! Wau! Ihmisen taimi murkkuikäinen!
   Kyllähän me halaillaan aina tavatessamme, erotessamme ja muutoinkin muuloin - kuten muihinkin mukeloihin kera, muttas hänen kera etenkin. Silleen silloin, tällöin, ja muuten vaine.
Muttei konsa olla istuttu vieretysten, nuin liki kainalusten!
   Hän on heistä se persoona joka aamulla simmunsa aukaistuaan tulee ja tassuttelee tyköni. Istahtaa ( ainakin tähän asti näin ) syliini, halaa. Ollahan tovi, sekentejä muutamia, siinä sylitysten ja sitten jo kutsuukin Maailma Avara tutkijaansa ja olijaansa tuota. Muttas ettäs käy halaamassa ja istuu kotvasen, rauhoittuu siinä sylissäin. Katselee ensin "kuin Maailma makaa tänä pänä" ja sitten lähtee toimiinsa siitä.
Kiva, hyvä, ihana, tapa jo ihan pienestä pitäin. Ei muiden mukeloihin kera - vain hänen.
   Ja sitten nyt - itse kainalooni kömpien ehtoolla. Kotvasen siinä kuhnien, ollen ja jutellen sekä töllöä töllöttäin. Rakkaus-spektaakkelia katsoin kahden. ( Mikä kunnian osoitus miulle, mummolleen tälle! )
    Ei sen puoleen.... en kyllä valita, en. Onhan tuosta jo kauan kun joku on vapaaehtoisesti kainalooni tullut tahi saati ottanut! Ei edes hän sitä tehnyt....

   Nyt tartutahan sit toimehen ( vedän miulle harvinaiset päivänokoset sit jos näikseen tulee ja aikaa on; 24/7-muksuin päiväksi seuraamme tänne tulee! ) ja aletahan päivän jutskat tekee.
Riisipuuron keittoa, kakkupohjien tekoa ja paistoa, petivaatteet ja patjat sängystäin ulos....
   Täsä olemma, nyt kun on pakkanen pannut parastansa, pikku hiljaa ulkoistanut vähän sitä sun tätä.
Toissa yön seudun olivat kaik Itulaatikon kamat; pajat, peitteet, viltit, tyynyt ja sen takuinen seinäraanukin, ulkosalla koko yönseudun. Lumihangessa. Puhdasta, raikasta, tullen.
Eilennä aamusella ulkoistin kaik pakkaseni tuotteet muutamiksi tunteroisiksi ja sulattelin itse pakkaseni; ka, jäätöntä sainen sinne huudeille vähäksi aikaa taasen.
Samaten ja samoin tein laittelein sitten myöskin huushollini tään kaik matot sinne "pellolle" tuulettumaan. Ajatuksella et nyt saavat olla siellä raikastumassa, lumipesua saamassa. "Ei niin kiirusta takaisin päin ole." "Pikku hiljaa jos tulevalla viikolla aloitteleisin huushollinin tään vosekkimisen sit jälkeen Töitteni....?"
Viel eilennä ehtoolla haastain tälle mukelollein läsnä olevaiselle, et tuskinpa se nyt yölliseen aikaan luntakaan antelee....?
Just kuikkasin ( ylösnousuin jälkehen ) akkunastain ulos... on muuten lunta tullut!
Se sit niinkuin aloituttaa päivän tään ensin lumihommilla ja sitten mattoin etsinnällä tuolta lumisten hankien alta! Pah! Ja hitsin vimpula sentäs!
   Muttas - hei! Sen jälkehen sitten omain sänkyin patjat ulos ja "pellolle"!