Ei niin mitään.

   Viikon sisäisen ajan polttavimpaan kysymykseen tuli tänään vastaus: Viime viikkoiset talonkatsojat tykästyivät talooni. Tämä on heille sopiva talo varastorakennuksineen, sopivan kokoinen, sopivalla kylällä....
...mutta naapurit liian lähellä ja liian pieni tontti! Ei tule kauppoja! "PÖÖÖÖ!!!!": sanon minä.
Eli näillä nyt mennään - taasen. Uutta omistajaa etsitään edelleen.

   Muuten tämä päivä on ollut tapahtuma-rikkaudeton.
Aamusta hommiin, hommista kotia. Palasen syönti ja pika puolin "pakoon" talon näyttöä. Sitten saapuikin jo ilta ja ehtoo. Kuviakaan ei ole tullut nappailtua...
Eli ei niin mitään.

   Tosin ajatukset ovat kyllä juosseet siitäkin edestä... Voi siis ihan oikeasti sanoa että sanonta `ajatukset ne ovat jotka ajan vievät´ pitää tosiaankin paikkansa. Tänään ajatukset veivät mm. erään vanhan värssyn tykö:

" Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.
Vetoavasti.
Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.
Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.

Ja silloin...
Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa rarvasta!
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat!"

   Eikös vaine ole mahtavat ajatukset?

Positiivisuuden perikuva. Ajatuksena sama sanoma mitä itse sanon silloin tällöin itselleni kuin muillekki: "Aina kannattaa katsoa nurkan taakse, mitä elämällä on tarjota juuri sinulle."

25.4.2011.%20Patalahti%2C%20Maaninka.%20

(Kuvana ennenmuinoin kuvattu keväinen veden solina ja kohina. Solisee kuin ajatukseni vappuisissa tippaleipä-aivoissani.)

   PS. Huomenna on hommissa paistoa á la munk-ki-a, munk-ki-a! Ja naamiaiset!