Niinhän siinä sitten kävi: kaikki kiva ja hyvä loppuu aikanaan. Niin nytkin.

   Selkäin irti-poikki-katki lähdimmä mie sitten sitä tänään seitsemän-lautta tavoittamaan jälkeen pakkailujeni, tiskausksieni, siistimisieni ja muun sellaisen. Hepo Hopian seljän täytehen lastasin kaikella kamallain, kaikilla kaps´säkeilläin - mitä nyt osasen vaatteitain yllein jättelin ko oli sen verta kylmä keli viellähin, sittenkin.
Luovosa ajaessain Pakkani pani -25´C tiemeellä paikoin. Mantereelle tultuain se käsäisi alimmillaan josain kohtaa -13´C asti, muttas sitten mitä likemmä Humisevaaharjua tulimma, niin sitä matalammelle painui elo ja hopia! -27´C oli alinta lukemaa!
Tätä nyt nakuttaissain ja jo saunassa käytyäin se heiluvi tuolla -24´C hujakoilla.
   Niin - käväisin siis saunassain, ylisillä lämpimillä. Todellakin lämpimillä nyt sillä tunnenhan omain saunain ja osaan se lämmittää näin pakkasellakin. Onhan kyse paljon piskuisemmasta huoneesta ko tuolla majapaikassain mitä oli; tää omain lämpiää nopsempaa vaik ei ole toviin taasen lämmä laitettukaan. Ja puitteensakin lämpimät alkujaan olivat kuin mitä siellä josa ei ole varmahan kotvaan löylytelty.

   Tein erilaisen matkan kuin yleensä poies tullessain.
Miulla oli, kuten suunittelin, pieniä torkku-tuokioita. Vietin yhden pidemmän siinä lauttarannassa lauttaa vuottaissain ja sit kaksi pienempää pätkää itse lautalla ollessain. Se, ne, siitä. Loppumatka sit torkkumati - eikää vielkään, Aika Raudan nakuttaissa ehtoon viittä, ole väsyä olleskana!
Muttas, sitten en poikennutkaan ekalla huoltamolla sekä "Puolimatkankrouvillain"kuten yleensä, vaan käväisinkin seuraavalla huoltsikalla eli siinä Tyrnävän ABC:llä, josa ruokin Hepo Hopiain, hörppäsin "aamu"-kaffeeta mukillisen sekä ostin matkaeväiksein makeisia sellaisia joita voinen syödä. Ne menivätkin napostellessa muutoin mut Sisu-paketista jäin suunilleen kaik viel syömäti. Siitä riittää siis viel moneen muuhunkin ajeluuni täsä lähitulevaisuudessa....
Ja sitten nousinkin muutoin maihin aikas monessa kohtaa! Ihan vaine jaloitellaksein, selkäin oikooksein, kuin myöskin valokuvataksein. Sainen happee haukkaa, sain liikuntaa, veryttelyä, ja unoset nuo ( kenties ) kiusaavat poies simmukulmistain.




   Niin monta kertaa ko olemma mie täältä reissuiltain, ja muualtakin reissuiltain, kiiruhtanut, halunut kiiruhtaa, aina kotio; toisen tykö. Tahi toinen on soitellut "perääni" et tuletkos.... Ja mie olen tullut.
Nyt ei kiirusta sen puoleen. Ei ni mitiä. Aikaa oli yllin-kyllin; vaik muille antaa...
Oli aikaa ajan kera ajella, ei kiirettä mihkään, minkään taatta.
Niinpä sit "körryyttelin" aivan kiltisti pariinkin otteeseen pitkät-pätkät muutamien rekkojen perässä, paikkakunnalta toiselle ja seuraavallekin. Yhteen otteeseen oli rekka takanain, mie välissä ja sit toinen rekka edessäin. Ja niin me sit kiltisti mentihin, leikittiin seuraajohtajaa. Matka taittui verkalleen - välleen n.60km/h.
   "Hitokseen" ikävä!




   Matkaltain ihanaisia "törröttäjiä" lumisimmilla kohdilla; yllä ja alla.
Suunilleen samaisella kohdalla ko mennessäkin. Välissä noin Piippola-Vieremä.







   Päivän eka Aurinkoinen paiste!




   Vasen ranta Lapinlahti, oikia Iisalmi; Heiskalansaari näkyilee tuolla edessä oikiassa reunassa.








    Näin on Reissaaja-Lissin matka tää taasen taputeltu - nyt jo kois ollen.
Selvisin "henkkissä" vaik ikävä raastoi ja osa paikoista tuttuja olivatkin. Muttas, kuten aikaisemmin lähteissäin totesin, niin "mitäs me pienistä, ko eivät ne pienet meistäkään"!
   Nytten vaine sit paluu arkehen pikku hiljaa. Kap´säkit purettu jo on. Saunassa tosiaan käväisty. Ehtoo hissun kissun täsä oleillen ja reissuain tätä ajatuksin järjestäin ajatuksiini, pääkoppaani miun.
Huomenissa muksuin 24/7 tyköin päiväksi ja sit "laskeutuminen" leikkaukseen - siitä se arki palaa toin teolla.
   Ei muuta ko lykkyä pyttyyn teille Armahat Lukijain miun, ko itsellehin - kiitos!

-------------------------------------------------

PS. Sen verta täsä huikkaan viel jälki ja kätehen, ettäs olipahan vaine ihana palata kotia ( vaik koti on... ) takaisin siistiin ja järjestyksessä olevaiseen.
Kiitos siitä/tästä kuuluu nuille muksuin mukeloille jotka "käyttivät hyväkseen" jälleen mummon/mummeron poissa oloa ja majailivat täällä tykönäin muutamat yöt, nyt kahden hlö:n kokoonpanolla.
On se vain ihanaa kun voivat näin tehdä; oppivat olemaan yksin, kahden tahi kolmisin, muuallahi ku kotonaan. Oppivat olemaan vastuussa vieraasta omaisuudesta, ja tekemisistään tahi tekemättä jättämisistään ( Mummon-kaan luona ei voi asustella, olla ja toimia ko "Ellun kanat" - vastuuta on teoistaan täällähin. )
On ihanaa ko heihin voi näin luottaa; se pitää, mitä sovitaan - ainahi tähän asti on pitänyt.
Mikä ihanuus et "käyttävät hyväksi" näin mummoa tätä, ihanuus et ovat tekemisissä tälläkin muotoa kanssain.
Ja mikä ihanuus et ovat olemasa.
Näistä kaikista jo huikkasinkin heille henk.koht. kiitoksein suuren, soittain heille eilennä ehtoolla oleskellessain, ehtootain istuessain.