Eilennä laittelimma Hepo Hopiain lie´an ( siis lieka on perusmuoto sanalle tälle - kuis se taivutetaan? ) päähän apettansa syömään. Pakkasin sen pilttuussaan apetta mutustellessaan, "satulain" ynnä muut asiaan kuuluvat vermeet mukaani otettavaksi. 
Mietin, notta kerrankin reitti päivän tulevaisen, ei ole olleskana valmiina mielessäin, muttas onneksi kerrankin on määränpää, ehtoinen pieluksille pään painanta paikka, selvillä kuiteskin; Humisevaharju!  ( Voi, kuin vääräsä olinkaan.... käväisin kyl kotonain, muttas aivan muualla yöni sitten vietinkin.... )
   Hepoain mennessäin noutamaan, ravia reipasta laukkaamaan, sainen huomata silloin kevään ENSIMMÄISEN keväänmerkin! Se oli Tinttimus-Tinttien ekat keväiset luritukset riemurinnoin, läheisissä puskissamme Kulmakunnan tämän. Voi sitä riemua joka raikas, ja asusti sit myöskin rintain syövereihin, kun kuulla sain nuo nuottiset keväiset!

   Karautin matkallein tuolle huomaten ilma ja tilassa olevan juurikin niillä alku kilo ja metreillä sen -20´C Pakkas-Herran kosketusta. Päiväsen tuon, nyt jo mennehen, aikajanalla vaihtukin sitten lämpöiset tilat suuntaan et toisehen.
Keskipäivään mennessä ilma ja tilat lämpesivät niin, ettäs pitimmä miun vällyjä välistäin vähenellä, poistella kerroksia moninaisen pukeutumiseni, jotta siin "heltehessä" tarkenin; noin -8´C.
Ehtoon korvalle käydessämme sitten taasen Ukko tuo Pakkainen ottima uudelleen meidät ihmiset käsittelyynsä ja kiristeli pakkasia takaisin noin -10-15´lämpötiloihin. Sitten taasen vällyjä nuita lämpimiä tarvittiin/tarvitsin.


   "Vaikeneminen on kultaa." jotenka näistä eka valokuvistain en sen kummemmin pakise nytten.
Kuvat otimma tosiaankin pakkasella aamuisen usvan aikaan kun ilmat alkoivat pikku hiljaa lämmä. Paikkana Lapinlahti, Karkinniemen ja Pohjoissaaren välikkö. Katse noin etelään Onkivedelle:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   "Täältä ikuisuuteen."

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Akkalansalmensilta Akkalansaaren ja Liponsaaren välissä, Liponvirran yllä,
sekä Pohjoissaari Akkalansaaren pohjoisimmassa päässä aamuisen utun syleilyssä;

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


   Ulmansalmessa, välissä Ulmansaari ja "manner", ensin Kajoonselkää katsellen sitten Paasiselkää:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2



2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Pöytämäki, Lapinlahti. Pohjois-Onkilahden reunamilla, kera mastonsa olevaisen.


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Kiitolanniemen Sikomäki mahtavaisena mäkenä horisontissa, Pohjois-Onkilahden jäädessä tuohon "notekelmaan" sen eteen.


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Josain "siellä", välissä; äskeinen - Martikkala.


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   "Punainen tupa."
   Kylänraittia Lammasvirran kylällä.


   Peltosalmen Itikansalmen kupeen paltomaisemissa ( Iisalmi ):

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


   Nousemassa Ruotaanmäelle ( Iisalmi ) Pien-Sulkavan... tienhaaralle:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   "Tupa."

   Maisemia näitä tällaisia, niin tällä paikalla näin, kuin sitten tuolla nuita muitahin vastaavia kassellessain, tulimma mielehein et kuin Lapissa olisi.
Ei tarvitse tällaisena talvena kyllä ottaa ja lähtiä mihkään oikiaan Lappiin matkustaa kun näistä tällaisista maisemista voinen nauttia ihan näin lähi-matkailunakin!
Eikää tarvitse paljoa matkasuunitelmia tehdä ja suunitella matkaansa pitemmän suunittelun mukaan. Ei pakata ns. tuntitolkulla, ei matkustaa päivää sinne, toista takaisin kotio. Eikä kärsiä matkan jälkeisestä "karsiasta" pyykkivuoresta, laukkuin purkauksista ja kenties viellä "morkkiksestakin" kun "tuli tuota luontoa taasen saastutettua" moisella matkailulla... Tosin saastuttamisesta; saastuttaahan se tää lähi-matkailukin, muttas toivottavasti hivenen vähempi kuin tuollainen "kauko-kaipuu".
Onni; itse en kylläkään kaipaa Lappiin. Kuten vuosia sitten kerroin taanoisella Lapin matkallain - miusta ei leivota mitään "lappalaista", ei. Ennemmin "merimies".

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   "Kuusta kuuleminen."
   Ei varmaankaan-ko "lohkia" teille Armaat Lukijain miun, mistä moinen nimi valokuvallein tälle? Itse kukin ajatelkoon omiaan jottas mitenkä sen tähän yhyttäisi vahi eiköö mitenkään, muttas miulle tää on "Kuusta kuuleminen", ja piste.

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Pien-Sulkavantie, ja tienhaaran tuon mahtavaisen lumiset kuuset vartiossaan;

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Ihan en varmaksi vanno, muttas sanoisin ettäs Kotimäki-tilan tiluksen paikkeilla...: 

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   "Laajakaista."

   Luonossa raikkahassa käyskennellessäin, valokuvauskulmia etsiskellessäin, lumihangen syövereissäin rämpiessäin noin polven syvyyksiä ( ja paikoin reittäkin ) myöten hokasin yks´ kaks´ yllättäin, ettäs se oli muuten JO toinen päivä kun miun klyyvarissain onkkelmallisessa, ILMA KULKI ees taas!
Sitä tuli oikein "harjoiteltua", tunnusteltua, miltäs se tuntuu kun klyyväri vetää kuin "korsteeni" vihdoin ja viimein! Useiden, useiden kuukausien jälkeen!
"Miulla on NENÄ!" !Ja nenä joka TOIMII!" "Wau!"
   Mutta josko jotahin hyvää niin...
   Juurikin viikolta menneheltä, peruutin lekuriajan polveltain, ajatuksella kun se nyt toimii hyvin eikä koskekkaan - niin...
Eräänkin kerran lumihengen syövereistä takaisin Hepo Hopian selkään noustessain, sain tuta kuin se "plakaa", lukkiutuu, koskee - huomasin klinkkaavani kun se sen verta kipiää teki!
Se niistä peruuttamisista! ( Pitää nenga täsä miettiä ja pyydellä uutta aikaa....? )

   Heinämäen ( Pielavesi ) Mäkelä-tilan kohilla sen upeaa peltomaisemaa, ja tien vartta väylän 563:sen:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2



2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

  Petäjäjoen kuohuja, melkein ainuita sulia vesiä eilisen reitiltäin, Petäjäjärvellä; Pielavesi.


   Mökillämme - pissitauolla ihan suoraan sanottuna...

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


  Mieron mielehen tuli matkalla matkaavaisen, notta mitähän se isäni tuumaisi nykypäivänä jos tietäisi, näkisi, mitenkä valokuvaan nykyään?
   Muistissa ne ajat kun ekoja kertoja, perheemme lapsuuden, kameran käsiini luvan kera sain ja sillä filmikameralla sitten valokuvasin kaikkea kävelymatkan päässä olevaista luontoa ja sen maisemia sekä yksityiskohtia.
Kunne filmi aina täyteen tuli ja vanhempamme ( isä ) kävi sen sitten kehityttämässä alan liikkeessä ja valokuvat aikanansa kotia sieltä sai, niin loineh lausumahan hän jokunen-kin kerta, ettäs tietää kyllä kuka on ollut kameran tuon takana kun maisemakuvia on otettu taasen!
   Se kun oli, sen aikaista tapaa, ettäs filmiä kameran EI TUHLATTU moisiin joutavan päiväisyyksiin kuin maisemiin ja luontoon, jos ei ollut sitten jotahin todellakin ihmeellistä tahi poikeavaa nähtävää! Filmit ja valokuvien kehittäminen kun sen verta kallistä "lystiä" olivat!
Sitä valokuvattiin vaine ihmisiä ja niitäkin harkiten ja "hartaasti". Mielellään vain jonkin juhlallisen tapahtuman johdosta. Synttärit, kastajaiset, hautajaiset, tms..
Ja mie "raukka-parka" kun kehtasinkin sitten luvan perään oikein tuhlailla moiset filmit, valokuvaamalla ynpäristömme luontoa?!
   Kuten nytkin - enimmäkseen luontoa. Joskus kun rohkaistun toviksi muutamaksi, niin silloin erinäisiä "ihmisiä suviyössä"....

   Lämpöä ilma ja tilassa. Jopa sen verta, ettäs räystäät tippuvat:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   "Meit-in sauna." - talviasussaan.

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Eräs "puistokäytävä" pihanmaaltamme,
sekä se "pakollinen maisemakuva tästä paikkaa;

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


   Ohenmäki, Pielavesi:

    Maisemissa joissa sitä pentuna, lasna ollessa, tuli käytyä eräskin kerta suksien kera hiihtämässä ja mäkeä laskemassa kun ala-loulua käytiin, ja liikunta.... ei kun sillooin viellä VOIMISTELUtunnilla, talvisin hiihdeltiin. 

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Täsä kohtaa vasemmalta kapusimme suksinemme sankian, synkän, suuri kuusisen mettän poikki. Silloin pienen ihmisen, pienen mielen mukaisesti, ISOa mäkeä ylös päin. Ylitimme tämän tien tuolta mettärajan tuntumasta, nousimme pellon reunaan oikialla ja...

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

...hiihdimmä tämän valokuvain vasemmalta pellonreunaa pitkin, jonossa kuin konsa "pienet elefantit", oikialle päin.
Josain tuossa noin puolivälin tiemeellä tätä valokuvaani sitten olki se meitin mäenlaskupaikka: pellon tuon reunasesta, tuonne mettän syövereihin päin.
Lie sitä olisi ollunna tuota peltoakin olevaista, muttas eiköö koulu kera maitten näiden omistajan kera ollut tehnyt sopimusta sellaista, ettäs olisi helpommassa maastossa saanut mäkeä laskea, niin sittenpä sitä pusikossa lasketeltiin mäkiä huisia. Sen verta huisia, ettäs piskuisena likkana ne pelottivat sellaiset laskut!
   Muistissa on jokunen kerta, kun sitten notski johkin tuonne viriteltiin ja paistettiin siinä - jotain? Muisti ei kanna oliko koulun puolesta eväät vahi pitikö jokahisen omansa tuoda? Ja mitä se sitten olikaan se mitä paistettiin? Sillä sen mitä lapsuudestain muistan, niin eipähän meilläkään varmaan kotona ollut ns. alvariinsa ( kuten nykyään varmahan jokahisessa koissa on olemasa ja varaa ) mitään nuotiomakkaraa olemasa!?
   Sittemmin kun sitä olimma ns. ylemmillä luokilla ( 5.-6lk. ), niin saatiin luvan kera ( kotoa lupa ja koulusta opettajiltakin ) jonkun tuollaisen mäenlasku-reissun jälkeen hiihtää suoraan mäeltä tältä kotiimme.
Suoraan linnuntietä pitkin noin 2,5km, muttas kun meitä lähti "komaniaamme" mukaan muittenkin kotien lapsukaisia, toisten jäädessä matkamme tuon varrelle jo, ja toisten sitten viel´ meiltähin noin puolisen kilometriä etiä päin hiihdellen, niin matkaamme tuolle tuli mutkia, ollen kokonaispituuden ainaskin sen kolmisen kilo ja metriä!
Siihen kun sitten viel´ lisäilee/lisäsi kaikki ne piskuiset harhaan hiihtämämme metrit mitä siellä metsiemme kätköissä yksissä tuumin arvottiin, ettäs mihkä suuntaan milloinkin hiihdettäisiinkään? Me noin seitsemän lasta piskuista, joista vanhimmaisten ollessa todellakin kuutosella, mm. mie viitosella, ja siitä sitten aina tuonne kolmos-luokkalaisiin lapsukaisiin pieniin asti.
Meistä tuskinpa kukaan enempiä määriä juurikin nuissa metsissä nuissa ennen samoneena siten, ettäs varmaa tietoa olisi enemmälti! Me piskuiset, jotka suunistimme siellä isoilla saloilla, korpien seassa, tietämäti suunistuksesta tuon taivaallista. Luottain vaine meidän vanhimpaisten lapsien suuntavaistoon ja paikallis´-tietämykseen, jottas kenen koti misäkin kohtaa on, ja mistä suunasta sen ON tultava vastahan!
Tuskinpa vaine omia muoskiain, saati sitten nyttemmin muoskain mukeloihia, samankaltaiselle reissulle "valtuuttasin" lähtiä! Se vaine ettäs aika oli ennen "entinen" ja se oli silloin mahdollista - ei enää nykyään.

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


   Kankainen ( Kankaisenmäki, Maaninka, Kuopio ):

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   ... jokunen pitempi suora Housiaisen kohdilla.
 
2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Laihasuon maisemia yllä ja alla:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


   Valkeinen-järvi, Maaninka, Kuopio:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Valkeismäki horisontissa näkyvissä vastarannalla.

   Varsinkin tällä järven seljällä huomasin ja melkeinpä jo onkkelmaksikin asti tuli se, kuin onkaan tää Suomemme maan luonto näin talviseen(-kin ) aikaan "raiskattua" maisemaa!
Katso nyt vaikkas tätäkin maisema-taulua täsä!
   Nimitän, kutsun, itseäin Taivaanrannanmaalariksi sillä miehän maalailen Taivahanrantoja! En perinteisessä muodossa maalaten, vaan ihan vaine näin kamerain kera otellen valokuvia Taivahanrannoista.
Muttas tietäisittepä vaine kuinka sitä saapi todellakin suunitella, "maalailla", ettäs moisia "teoksia" saapi aikaseksi.
Oikeestaan pitäisikin todeta, notta ei maalailla vaan - MALLAILLA!
   Se kun on tämä tällainen nykyaikainen luonto aivan täynänsä kaikenmaailman jälkiä ihmisistä meistä, niin siin saapi eräänkin kerran sommitella, mallailla, suunitella, summailla, tsuumailla, suunnata... vaihtaa asentoa, tähtäyssuuntaa, tsuumausta, yms. ... jotta saat edes jotehin kelpuutettavaa kädenjälkeä aikaseksi!
Milloin on teitä ( ei sillä, kyllä tietkin ovat kuvauksellisia kun ne oikein "asettelee" kameran eteen - muttas entäs sit ne tienmiitat ja -merkit sieltä teitten nuiden olevaisten varsilta??! ), aurausviittoja, roskakatoksia, bussipysäkkejä, tai muita sellaisia näkysällä. Jos ei muuta niin sit "sopimattomissa" kohissa kelkkailijoiden ( JOKAHINEN pikkasenkaan siliä, tasainen, tahi epätasainenkin, pinta "kirjoitettuna" täyteen! ), autojen tahi ihmisten jälkiä! Äs, ettäs osaa olla ärsyttävää!
Ainakin mie koen ne näin. En tiedä sit kuis te muut ne koette?

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Kallioniemi liki keskellä ja Vorloksonmäki sitten oikeammalla.
   Täsä alla likempää valokuvattuna samaista maisemaa:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Keskisaari liki vasenta reunaa, sitten oikialla päin... Tuuraniemi, sekä alla olevaisesta valokuvastain erottuva piskuinen Talassaari keskipaikkeilla kuvaani tuota:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2


2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   " En  sekund."
   Oikea AIKA, oikia paikka, oikea hetki - kaikki kohillaan. Voi mie onnen-poika!


   Ystävän kera pitkin matkaani tätä suuniteltiin ja soviteltiin tärskyjä nähdä naamatusten piiiiiit-kään aikaan vihdoinkin eilennä. Paikka ja aika sille oli iltapäivän puolla tunteroisia useampiakin ja Pöjän tupa 5-tien varressa ( Siilinjärvi ) :

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

    Paranneltiin maailmaa, käppäiltiin mm. Pöljäjärven rantamaisemissa. Edessä Pöljäjärvelä.... sanoisin Lintuniemensaari?

  
   Maailma parannettu ja "valmiiksi" todettu; kotimatka voi alkaa:

2021.2.13.%20Taivaanrannanmaalarina%20%2

   Lammellani, ja vihdoinkin siten, ettäs tästä kulmasta kuvatessain on KAMERA mukanain ja nyt sitten voinen valokuvata ihan oikeasti tätä kauneutta näin: iltapäivän laskevan Aurinko Armahan kajo, ylitse läheisen mäen, lankeaa lamme-n tuon taakse - toiselle harjulle siellä olevaiselle.


   Autoin ( Hepo Hopiain siis ) rativosta kuuntelin Bablon lauluja ja sieltä raikui "Puoliksi täysi."-biisi;
   "Puoliksi täysi, on puoliksi tyhjä.
Yksi kaipaa toista
ja toinen vain yhtä.
....Yhdelle väärä,
on toiselle oikee.
...Unelma toisen,
on kolmannen arkee..."
   ... Mietin, jottas näin sitä tuli sitten taasen tähän miun Elämäin-Reppuin tällä reissullain lisää kantamuksia. Keveitä-sellaisia vasiten, kun Ystäväin kera sainen noin "keventää" kantamuksiain "maailmoja parantain" keskenämme.
   Ja kaikkinaisten näiden mahtavaisten Suomemme maan ihanien maisemien muodossa! Voikoo tätä tällaista kauneutta ihminen kestääkää!
Milloin tulee se "viimeinen pisara" joka ei enää mahdukkaan sieluni syvereihin mukaan? Milloin "pirta tulee täysi" ja äklö valtaa olon sekä tilan? Tulee Yrjö kylään?
   Se mikä on miusta vasta puoliksi täysi - se voine olla jostahin toisesta jo aivan täysi; hän on jo saanut tätä tällaista "yliannostuksen"? Se mikä voinen olla josta-kusta vasta puoliksi täysi ( esim. kaupunki-elämää ), niin se voi olla miulla jo aivan täysi, piri-pintainen kokemus; ei kaupunkia kuin vaine välttämättömin pakoin käyden!
Se kenkä ei halaja enää kokemuksia uusia kera luonnon, maisemien, yms., niin hän on jo täysi näistä tällaisista; sen sijaan miun Elämäin-Reppuun ( Reppuliin! ) mahtuvi tätä lisää!

   Ja "loppukaneetiksi" Ystävältäin saamain vanha Afrikkalainen sananlasku, vanha viisaus:
"Elämn tarkoitus on pitää hauskaa ja tehdä toiset ihmiset onnelliksi." ... tai jotahin tuonne päin, se meni.