...on puolikas suru,
ja jaettu ilo on kaksin kertainen ilo."
Täsä olen pitkän päivän tään kuluvan pohtinut mitä onkaan mustasukkaisuus? Mistä se johtuu, miltä se tuntuu, ja ennen kaikkea miksi MIE itse sitä koen - vahi olenko olleskana, kykenenkö siihen?
Yksiselitteistä ( jokahiseen näihin erikseen olevaa ) vastausta en ole saanut aikaseksi olleskana muttas joten-kuten näin ajatuksein nämä katalat kulkevat....
MIE tunnen mustasukkaisuutta toisesta silloin kun toinen ei osoita välittävänsä miusta mitenkään. Ei osoita millään tapaa että olisin tärkeä hänelle. Että miulla olisi "osaa tahi arpaa" hänen ajatuksissaan tahi elämässään. Että hän välittäisi rohtuakaan siitä mitä miulle kuuluu, tapahtuu tahi mitä mie tunnen, osaan, taijan, tiedän, tms..
Vasiten jos tää miulle tärkiä ihminen sitten viel kaiken tään lisäksi "lietsoo tulta tappuraista" puhaltamalla lisää kipinöitä tähän "keläleeseen kipinöivään", puhumalla toisista yks´lahkeisista. Oikein kääntää puukkoa syvämessäin kopasemalla suunnasta tahi toisesta, ettäs miltäs se siusta tuntuu kun... hän kertoo että olipas siin soma typykkä. Tahi kun hän kertoo ihan vaikka tuiki tuntemattomasta miun sukupuolein edustajasta ettäs tehtiin sitä, tehtiin tätä... Tai kehua retostaa jostain syystä toista samanmoista... tahi jotahin sellaista joka tapauksessa. Osaattehan te nää jutut ajatella? Vasiten jos olette Armaat Lukijain itse joskus kokeneet tätä mustasukkaisuutta....
Ja jos mie ITSE sit viel kaiken tää "sekametelin" keskellä, kaikesta tästä huolimati, itse pien hänestä!
Tunne tää, tuntemukset nää, syvällä sisuskaluissa johtuvat tunteesta siitä että olen epävarma itsestäin. Olen epävarma siitä että olenko tärkiä toiselle? Olenko olleskana hänen elämäänsä kuuluva? Tiedä vaikka joku tulee ja "paikkaa" miun paikkain hänen "tärkeysjärjestyksessään": miusta tulee pelkkä "nolla" vaine. Mitätön, olematon, ihan joutava "hyvää-päivää-kirvesvartta-tuttavuus". Elikkäs ei ole mitään "sitoomusta" välillämme joka "pakottaisi" meidät kaksi yksiin. Ei ole esim. papin aamenta joka olisi näin yhteiskunnan silmissä se side joka pitää kaksi eri ihmistä yksissä, joka tavallaan todistaisi toisille yks´ lahkeisille että pysykäätte kaukana: hän on jo varattu toiselle, miulle! Eikää ole hän koskaa ( iki-kuuna, olleskana, milloskana ) ilmaissut miulle itsellein että olisin hänen omansa. Kuuluisimme yhteen. Olisimme ME.
Mustis-mutu on sellainen karsea möykky tuolla sisuskaluissa joka tuntuu ihan fyysisesti möykyltä josain epämääräisessä kohdassa - syvänalassa. Se on sellainen ( sanan mukaisestikin ) musta sykkyrä joka tuntuu fyysisenä kipuna. Nii-in - ihan kipuna muttas tunteissa tosin. Ja se joka väittää että tuntissa ei voisi kokea kipua ( verraten fyysisiin kipuihin... ) niin puhukoon puolestansa vaine - mie tunnen sen ihan oikeesti kipuna tunteissain. Piste! Se on sellainen paha möykky josta haluaisin luopua heti ja pian poies. Ei-kiva jutska, ei. Se itkettää, vuolaastikin.
Ja HE-LE-KATTI soikoon, mie kykenen olemaan mustis! Kun summaan jo elettyä elämääni tätä ja sen varrella olleita suhteitain niin sillä ei näytä olevan väliä olenko ollunna nuori vahi vanha. Muttas kykenen olemaan olemati mustis "papin aamelella" tahi - ilman sitäkään.
Muttas sitten... taatusti ja varmasti olen mustis sekä kykenen olemaan mustis, ilman "pappia" tahi muuta sellaista sitoutumista! Voi ettäs olen! Ei, ei mukavat olleskana, ei...
Tosin sen "valotan" teille ettäs en ole "raivopää"-mustis, en ole "kyttääjä"-mustis, en ole"vahingoittaja"-mustis tahi mitä näitä nyt onkaan olemasa kaikenlaisia mustis-laatuja? Mie vaine poden sitä ja tuta-itse, yssinäin, sisuksissain sen kaiken. Snif.
Piirustanut olen tätä "puutarhaani" täällä Humisevallaharjulla jo jonkin tovin ain kunne kerennyt olen ja kätein periksi antanut on.
Miulla on miulle yksi todella tärkeä ihminen, joka ei ns. puhu, ei pukahda. Ei kiitä, ei kehu, tms..
Nyt hän käväisi tykönäin ja loineh lausumahan tään piirustuksein edistymisen nähdessään ettäs sie ( siis mie ) OSAAT piirtää! "Miksi et mene johkin artesaanikouluun?"
Arvatkaas tuntuiko luissa ja ytimissä? Arvatkaas miltä tuntui: miun kukkasein pienoiset saavat tällaisen jäyhän, jääräpäisen, perus-suomalaisen Miehen ( isolla M-kirjaimella kirjoitettuna siis ) toteamaan tällaisen kohtalijaisuuden!?
Taidan haluta rakastua häneen moisen kohtelijaisuuden jälkeen....
lauantai, 23. maaliskuu 2019
Kommentit