Vietin juhannuksen 19.-21.6.2014. mökillämme sukulaisteni kera. Tämä Jussi olikin sitten "himpun" erilainen Jussi kuin mihkä on tavallaan totuttu: kolea ja kylmä. Jopa niinkin kylmä että paukkuva pakkanen puraisi luomakuntaa persuuksista ihan kunnolla 20.-21. välisenä yönseutuna. Lämpömittarissa voitiinkin puhua suoraan kylmäasteista eikä mistään lämpömittarin lämpöasteista.

Nämä timantit jotka tällä reissullani ikuistin ovat kuvatut ennen tätä "jääkautta", "jääkauden" aamuna ja sitten sen jälkeisenä päivänä kun auringonkehrä alkoi jo pikku hiljaa lämmittää ja sulattaa Pakkas-Herran töitä.

 

   Timantit samettikankaan poimuilla kuin konsaan säilössä korulippaan uumenissa.

 

   Jokaisella "oksalla" omansa timantti.

 

   Nämä kolme... kaunokaista... voiko Luoja paremmin muotoiluaan tehdä?

 

   Timantin arvoa nostavat kivet, kranaatit...

 

   Sama timantti mutta peilattuna eri valossa; toinen pilvisellä kelillä toinen poutasäässä.

 

 

   Kuin ovat timantit erilaisia, eri näköisiä, riippuen siitä mistä kulmasta niitä peilaat?

 

   Hyisevä ja kova kuin timantin kylmä pinta. Mutta eikös vaine ole kaunis siitäkin huolimati?

 

   Jäistä - osa pisarasta jäätyneenä alapinnalle... valmiina siitä tippumaan kun lämpökausi iskee.

 

   Timantit x 2. Juhannusruusu ja jääpisarat.

 

   Lehdillä ruusujen odottavat timantit vapautustaan kylmän Hallan kynsistä.

 

   Timantit kahdenlaiset. Auringon paisteen puolella jo eloon heränneitä, lämpimästi säteileviä timantteja ja paikassa mihkä valo ei ole viel yltänyt; hyytävän kauniita, kylmän kovia mutta kauniita timantteja.

 

   Täällä samoin... osaksi jäisinä, osaksi jo sulana.  Mutta kauniina.

 

   Timantit syntyvät pikkuhiljaa, aikojen saatossa, kovassa paineessa. Pisara-timantit myös: pikkuhiljaa ajan kanssa pienempien pisaroiden yhdistyessä toisiinsa - se vaatii "paineen" sietokykyä odottajaltaan...

 

   Voiko olla puhtaampia, rikkumattoman pyöreämpiä, kauniimpia timantteja?