Nainen, yllään arkiset vaatteet. Sellaiset vähän niin kuin työvaatteet vaikka. Tai sitten vaatteet jotka hän laittaa ylleen kun lähtee kauppareissulle tai asioilla käymään. Tai nainen jolla on yllään himpun paremmat vatteet. Hieman juhlavammat, näyttävämmät. Vaatteet jotka hän on laittanut päälleen kohottaakseen omatuntoaan, hemmotellakseen itteesä - ei kääntääkseen mm. miesten katseita puoleensa. Tai sitten nainen jolla on näin helteellä säähän sopivat vaatteet. Sellaiset kesäiset, vähäiset, kenties tyköistuvammatkin vaikkakin tietty hiostavammat kun eihän ilmavat, "hölkky" vaatteet ole kauniit ja itsetuntoa kohottavia... Niin, tämä nainen, tämä siististi pukeutunut nainen haluaa kuluttaa aikaansa, istua jossain, kenties hörpätä kaffeekupposen samalla ja vaihtaa sanasen tai kaksikin jonkun paikalle tulevan tutun tai tuntemattomankin kera.

Hän lähtee "kylille" mutta ei halua mennä esim. kirjastoon. Sieltä kun ei saa kaffeta, pitää olla hiljaa, jne.. No sitten vaikka kahvioon, pieneen lounaspaikkaan. Joo, käyhän se. Paitsi että jos ottaa kupin kaffia ja istuu... Istuu tovin tai toisenkin (vasite jos ei ole tai ei tule siihen ketään juttukaveriksi) ja ei osta toista kupposta tai vastaavasti jotain syötävää sieltä tiskiltä, tarjolla olevista, niin häntä katsotaan "karsaasti". Ei hyväksyen. Jotenka vaihtoehdoksi jää jokin huoltamon kahvio. No, sellainen pienempi huoltamon kahvila menee samaan luokkaan kuin tuo lounas-kahvila. Jotenka sen hän nyt sitten hylkää heti-miten.

Isompi huoltamo? Kyllä, sinne hän kurvaa ja koettaa voiko siellä olla? Kuppi kaffeeta kera pullean puustin lähtee hihnalta hänen tarjottimelle mukaan. Ja kas, tuolla on kiva paikka. Keskellä kaikkea mutta silti sopivasti syrjässä. Sieltä näkee kaikkialle ja kaikki. Ihan sopiva paikka istahtaa, nauttia kaffeesta ja - kuluttaa aikaa... jospa joku tuttukin sattuisi kulkemaan, istahtamaan toviksi juttusille? Mene ja tiedä häntä. "Tää tuntuu ihan hyvältä."

   Totuus on kuitenkin aivan toinen. (Vai kuvittelenko mie vaine?) Nimittäin tätä ei voi nainen tehdä. Ei etenkään jos on yksin. Ei siellä lounaskahvilassa, ei pienellä huoltamolla mutta ei tällä isollakaan. Ei vain voi. On se tää armas Suomemme maa yhä edelleen sen verran rasistinen... tai siis sovinistinen, Sellainen jossa miehet saavat tehdä näin (tai mitä vain) mutta jos sen tekee nainen niin häntä katsotaan pitkään. Hän on kummajainen. "Oisko ns.pahanainen?" "Tai tyrkyllä?" "Vai miksi hän on täällä tänään, nyt?" "Miksi hän istuu ja on vain?" On kuin kaikki ajattelisivat että naisen paikka on yhä edelleen jossain muualla kuin olla vain... Esim. lasten kanssa, hoitamassa heitä. Kotona; puunaamassa ja touhuamassa. Töissä, harrastuksissa - tai jotain muuta, mutta kuhan ei vain "laiskottele" yleisillä paikoilla. Varsinkaan yksin. Jos olisi kaveri, kumppani niin silloinhan asia olisi aivan toinen...

   Vai ajattelenko vain? Olenko väärässä? Luulenko vain?