"On kevätaamu, Suomen kevätaamu
ja kaikki nousee kohden taivasta."
- J.H. Erkko-

Ihana kevät! Joka kohassa lotisee - läiskyy.
Lunta ja vettä sataa pystysuoraan alhaalta ylöspäin ( siis tod. alhaalta ylöspäin eikä päinvastaiseen suuntaan!)
- tai vaakasuoraan vasten kasvoja jos nokkansa ulos uskaltaa usuttaa.
Aurinko Armahainen meitä muistuttaa olemassa olostansa pienin, iloisin, valosätein jos vaine pilvet nuo jostain hälle rakosta antavi...
Maa sulaa, penkat sortuu. Ensikukat urheat, päätänsä työntää läpi hallaisen, kylmän, kovan maan: kukkia kun tahtoisivat iloksi meille maankamaran kulkioille.

Palmusunnuntai - puolimatkassa kesään?
Kuin keväinen nupuillaan oleva, vehreä kasvu, nousee ylös paatuneen maan uumenista...
Kuin haihtuvi talven jälkeensä jättämä, kylmän kostea lumi, iloisille ilmoille keväisen sään...
Kuin häviävät viime kesän viimoiset, kuivuneet, kuolleet, lehdet ylös tuivertavien tuuletein teille...
Kuin iloisin, kirkkahin silmin käyvät virpojat, nuo kevään ensi toitottajat, ovillamme, toivottain elämäämme onnea ja iloa tulevaks vu´ueks...
Niin myös tapahtuvi viikon päästä: Kristus ylösnousevi haudastansa - voittain kuoleman, antamalla uuden elämän.

8.4.2012.%20P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%20

( Sukumme uusin jäsen, parin päivän vanhana, pääsiäisenä 2012. )