...löytyy näistä kuvistani jotka kuvasin ( monen muun kuvan ohella ) mennä viikonlopulla ja endinä mökillämme.

 

   Siperianunikko on saanut "selkäänsä" kannettavan kylkijäisen.
Kyseessä on unikkoisen tämän oma nuppukotelo. Eli kukkanen tää on juuri viimeisillään aukeamassa ja koteloinen tuo on vielä kiinni kukkasen terälehdissä. Ei ole viel tipahtanut poies yltänsä maahan.
 

   Siperianunikko on "viittä vaile valmis" aukiamaan. Nupun suojan ja varren yhtymäkohdassa on aavistus tulevasta kukasta ja sen väriloistosta. Vuottaa vaine täytyvi viel tovi ennen kuin kukka paljastaa loisteensa meille.
 

   Kevätvuohenjuuren kukkanen on elonsa ehtoo puolla. Värit ovat jo hailakat ikään kuin meil immeisillä vanhemmiten harmajat. Kaunis on kukkanen silti - aivan kuten ihmisten harmajat hiuksetkin. Voi kumpa miekin joskus harmaantuisin "ihanasti".
 

   Vuorenkilven kukinnolle lennähti kääpäjäinen. Lämmittelee siinä rauhassansa aamu Aurinkoisen ensi säteissä.
 

   Japaninakileijan kaunis kukinto.
   Kukka on varreltansa lyhyt ja vanttera. Tuo mieleeni ns. sitkeän sissin. Oiskoo jotain "sukua" Japanin samuraille...?
 

   Kimalainen - tahi siis Maija Mehiläinen, on juuri laskeutumassa akilaijan kukinnolle meden keruuseen...
 

   ... kyseinen akileija kuuluu tähän Lehto- ja/tai Kääpiöjapaninakileijan sukuun. Varreltansa tämä akileija on piiiiii-tä mutta kukinnoissaan on häivähdys Japaninakileijan monivärisyyttä.
 

   Tästä ei tule herkku kampsikoita kesäksi vaikkas onkin -mansikka nimeltänsä, tämä koristekasvi. Kukkanen tämä omaa nimen "Pink Panda" ja se kuuluu suomeksi Koristemansikoihin.
 

   Nämä sen sijaan ovat ihan "tuottoisista" kampsikoista sillä nämä ovat ahomansikan kukkasia, ihania.
Ensimmäisessä kuvassani ovat höppiäiset lehahtaneet aterialleen - ja hedekukinnot ovat selkeästi näkyvillä. Mutta toisen kuvan laitan tähän siksi että siin ovat taasen kampsikan terälehtien juonteet paremmin näkysällä... Tällasta "hifistelyä" tää...

 

   Tämän Jäärän kuvasin yhtenä ehtoona matkaltansa ulkohuussimme kivijalan kyljestä. ( Onneksi sattui muoskain mukelo meidän lähtiessämme vakio Iltahuudollemme tokaisemaan: "Mummo, ota kamera mukaan.". Muuten olisi tämäkin ihanuus jäänyt kuvaamati! )
"Rakkaalle lapselle" tiedän nimityksiä muitakin: Paskanpyörittäjä, Sit-sontiainen, Koppis ja Pillerinpyörittäjä.
Luulen ettei tämän kovakuoriaisen nimikavalkaadi tähän lopu mutta nämä ovat vaine ne nimet jotka mie tiedän. Kertokaatte se oi "hänelle" jos tiedätte muitakin nimityksiä tälle eläväiselle?!
 

   Joku sanonta oli Lillukasta... Oliko se et "älä takerru lillukan varsiin"? Tarkoittaen että jos joku takertuu jonkin asian johkin osaan turhankin tarkkaan niin sillon on kyse Lillukan varsiin, Lillukan yhteen pieneen osaseen puuttuminen, sen isomman ja tärkeämmän osan sijasta: kokonaiseen Lillukka-kasviin tahi mikä paree sen hyviin MARJOIHIN.
   Niin tässä siis Luojan luomaa kauneutta: Lillukan kukinnot.
 

   Lehtikuusen kukinto... tai no, käpy siis.
Kaunis ja pieni. Jänskästi se on tuo Luoja tuumaillut kun on asetellut käpyset Lehtikuusen oksistoon kiinni...
 

   Vähän toisenlaisesta kulmasta kuvattuna kauniit, valkiat, Piparjuuren kukinnot.
Piparjuurta kasvaa meitin saunan etelän puoleisen seinän kuppeessa. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.
 

   Näihin varsiin saa takertua. Ja muoskain mukelot, kuin muutkin ohitseen kulkijat, syssymmällä marjain kypsyttyä takertuvat aivan taatusti jokahinen kerta ku ohitsensa vaine kulkevat. Viinimarjapuskiemme oksistoilta häipyy jo ennen varsinaista marjain keruuta monen monta marjasta "räksiin" suihin.
 

   Mökkeilyni viimonen yönseutu oli ollut ky-ly-mä! Huomasimma mie sen kun aamusella astuin tuvastamme ulos raikkaaseen ulkoilmaan.
Kuvia tästä kylmän yön seudun seurauksesta näpsin into-pinkona montakin. Tässä kaksi parhaimistoani. Kuvia jotka voivat sanoa muillekkin jotain. Kertoa tarinaansa kyseisen yön kylmyydestä.

 

   Mesikan kukkanen ( Mesikka, Mesimarja... mitä muita nimiä tälle Yöttömän-yön-marjalle on annettu? ). Kaunis, vaatimaton ja ah, niin ihanaisen makia marjaltansa.
 

   Paeonia anomala, suomalaisittain Kuolanpioni, kylpee tässä aamu Aurinkoisen ensi hehkuissa.
   Kukka "pehkona" on kaunis, kukan nuppuvaihe on kaunis, ja kukan värityskin on kaunis mutta kukinto kokonaisuutenaan on ku - sanonko mikä? Se, tuolla, naisen... Ei kaunis - joka tapauksessa. ( MIUN mielestäni ainakin. )