Aina kun kaipaus iskee rintaa riipiväinen...

   "Sinua mä kaipaan,
oi rakas ystäväin.
Tuulen kanssa laitoin tuhannen viestiä.
Ne ota silloin vastaan,
kun tuuli hiljaa käy,
ne ovat kyllä siinä,
vaik ei niitä näy!"


   ... silloin tulee tarve skriivata - kuten viime yön pimeinä tunteina taasen...

Heinäkuu on jo melkein loppu
- elokuulle tulee kiirre ja hoppu.
Pohjoisessa yötönyö loppuaan näytti.
taivahat nuo yön pimeys jo täytti.

Syleilyssä pimeän yön loistavat kuu ja tähti
_ yön utuisessa tuulessa kutsuni lähti:
Luokseni hiljaa saavu,
alla yön pimeän kaavun

- ole kanssani tämä yö.


   ... ja näin päivän uuden avautuvan tunteina muistelen sit entisiäni vuodelta 1995...

Jos maailmassa olisi tarpeeksi iso
   postikortti...
Jos voisin - jos posti kulkisi välillämme,
   lähettäisin sen sinulle.
Kirjoittaisin siihen:
   Kaipaan sinua niin!


   ... mutta sitten mieleeni tulee eräs jonkun toisen kirjoitus...

   "Halusin lähettää sinulle jotain
ihanaa, kaunista, yllätyksellistä, suloista, söpöä.
Mutta postinkantaja käski minun
painua pois postilaatikostasi."


   ... sillä totuushan on...

   "Ikävä on mun sua,
ikävä etkö nää!?
Ikävä tarttuu paidan helmaan
ja siihen kiinni jää!
Ja tekee kipeää!"

   ... ja juuri sen takia mie toivon että ( 2001 )...

Silloin kun yöperhoset
   lähtevät lentoon,
silloin kun usva kietoo tienoon
   vaippaansa ja
kuu aloittaa kulkunsa taivaankannen yli
   kutsuen tähtimeren mukaansa
   yön pimeään tanssiin
Silloin tulethan minun luokseni.


   Näinhän tää elämä ja kaipaus ynpyrää, pynpyrää vaine käy. Näin yksin ollen on "ihmisen ikävä toisen luo".