Anteeksi suothan näin het ensialkuun että nyt kirjootan näin ihan suoriltansa enkä "oikolue" tätä tekstiäin puhtahaksi niin tääl sit vilisee kirjoitusvirheitä jos jonkinlaista. Sillä muutoin miun aikain kää pikuksi tääl reissussa kun ehtoo mennee tätä nakuttais, yöllä pitis saaha unta kaaliin jotta sit aamulla jaksaisi taasen startata tien päälle... Se on sellanen noidankehä tää reissaaminen - blogin kera.

   Aamuin tää valkeni lupaavasti. Aurinko lupaile pilviverhon takaa keliä mainiota, tuullut ei ku himpun ja sajettakaan eivät nuo sääukot ole nyt etiäpäin luppaileet... Ja simmuin sain auki yön jäljiltä vaihderikkahan.
Ensin oli "tilauksessa" hamppilekuri. Niin, taasen mie sinne "mäelle" änkesin "suutain aukoo". Nyt kera kivuttoman hampahan johka laitettiin nyt ihan OIKIA paikka kaikenmaailman hoitopaikkoin siin hampahassa jo vuu´ven päivät majaansa pidettyä! Nyt on ehta hammas. Tai siis ehyt hammas - hermot vaine puuttuvat juurestansa. Muutoin on ehta siis. Ei kipuile - voin kertoa sen jo nyt kun olen hampahan tään kera päiväsen tään jo ollut ja elänyt. Syönytkin olen... Mut se siit hampahasta sillä seuraavaksi urkenin pikaisen kotonain, Majassani Mahtavassa käynin jäkeen ( nopsa pakkaaminen reissuain varten, ja kukillein vettä antain ) Poika poloiseni kera pajalle.
   Poika Poloinenkin joutui siellä suunsa ammollensa aukaisemaan sillä hänellä oli nyt vuorossansa öljyin vaihto. Ja sitten sen vu´uen päivät jarrujen kirskunnan lopetus. Tiesin jo pajalle viedessäin et vika ei ole AIVOSSAIN, vika ei ole Poika Poloisen jarrupaloissa tahi -levyissä. Ne vain kaipaavat pientä pintahiontaa - ei muuta. Näinhän se sit olikin. Kunne pyörät käytettiin irti ja katsastivat palat sekä levyt ni tulema oli että pintahionta, himpun vaseliiniä perään ja "paska pukettiin" ni homma oli ok. Siel oli siis vain ajanpatinan tuomaa karstaa joka aiheutti sen ainasen kitinän jarruissa kun jarruttelin säässä ku säässä tarvittaissa.

   Ja sittenpä sitten, täältä pajalta, sen pihalta mie sit aloitin tään varsinaisen reissuin. Saas nähhä kuis monta kilometriä nyt tulee Poika Poloisen mittarihin. Tosin täänkin olen jo alkujaan aavistanna et ei hirmusesti sillä tavoite on Tampere ja siellä ystäväni Mummo. Kaik mitä siin sivussa näen ja koen on sit sen Mummon lisäksi plussaa.
 

   9-tien kahvio/kioski ennen Suonenjokea. Pakollinen "eka" pysäyspaikka miulle kun tästä kautta johkin kuljen. Täsä on ranta jota käyn ain "morjestaa" ja kuvaamassa jos kamerain mukana on. Täsä on hyvä.



"Vesi ja mie" tuli tälle kuvalle nimeksi kun tämän nappasin päivällä taltehen. Laitoin kamerain kautta tänne eetteriin taltehen ja silmäin kautta sieluin syvyyksiin. Tuonne jonnehii miekin halajan...

   Suonenjoella pistäydyin sen verta ettäs poikkesin Koskelolla ( huoltamo ) hakemassa tuoremehua mukillisen matkallein hörpätä ajossa. Anteeksi suothan et nyt näin teen. Juon ajaon aikana. Muttas kun vasite tiijän että nyt, tänään, mie ajan vaine. En paljon pyssäyttele enkä eti mitään nähtävyyksiä. Ajan "isoa" tietä ja sen ison liikenteen seassa ni siitäpä ei tee mieli paljon poukkoilla sivuihin ja sitten yritellä takasin väliin... Ei ainakaan miulla tee mieli. Ajan vaine valtavirran mukana ja lesettelen menemään.
   Tietty olisihan se ihanaa ja mukavaa pysähtyä ja katella esim. kaik ne kirkot matkalla jotka välihin jäävät muttas tää ainanen kiirus persiis nyt painaa kummasti. Totesinkin juuri äsken puh-elimessa ystävälleni että miul on nyt kumma kiirus "päällä". On kuin yrittäsin tehhä jotahii jonkin taatta valmihiksi kauhialla kiiruulla jotta sitten kun - niin, mitä? Sitä en tiijä. Mut tuntuvi vaine et valmista pittää saaha kaikialla. Kumma juttu. On kuin kevähällä kun tein kaik ns. keväthommellit himpun enne niihin varsinaista aikaa valmiiksi siksi että tuntu että sitten kun - niin silloin en enää kerkiä. Ja se "sitten kun" paljastu aikanaan homma-paikaksein ja siellä tehtäviin juttuihin. En olisikaan kyennyt/jaksanut sen aikana kaikkia niitä ns. normihommiain tehhä. En sit mitenkään.
Joten nyt sitten menen vaine. En paljon kuvaile, enkä napsi sieluuni tallenettavaa "dataa". Atvailen ettäs jos sitten kotio paluumatkalla - jos sit olisi aikaa toisenlailla...
   Suonenjoen jälkeen tulevat ihanat pienet lammet ja isommat järvet kahta puolta tietä. Voi kuin olisin halunut pysäyttää ja astua autostain ulos napsimaan ja imemään sitä kauneutta niis jylhissä kalliomäissä, niis lammissa ja järvissä, mutta eihän siin voi pysähdellä kun tie tuo on kapia, sangen mutkainen ja mäkinen. Ei siihen ole voitu paljoa luoda immeisen keinoilla paikkaa leviämpää et olisi mahdollisuutta pysäköidä nykyaikaisia menopelejä. Pitää vaine tyytyä nopsaan nauttimahan luonnon syssyisestä maisemasta. Sen mitä syrjäsilmällä nyt ajaessaan kykenee itsekukin. Sääli sinällänsä sillä siitä saisi immeinen ku immeinen ( myös mie ja siekin ) ihanaa "sielunhoitoa" matkallansa.
   Näissä kallioisissa mäissä ja sen harjanteissa on myös eräs Tiinan-tupa ( Sori jos tää tuntuu mainonnalta joitakin paikkoja kohtaan mutta en tod. tarkoita maininnoillani sitä. Nämä ovat vaine paikkoja joissa käyn ja olen. ). Se on siin ollut Herran-ties kuin kauan jo. Mietin että varmaan jo silloin aikoineen ex:ni kera eka reissuja reissatessamme tästä kohdasta ohitse, ni se oli jo silloin varmaan siin paikallansa. Eli siitä-kin on jo aikaa - vuotappa - noin... 30vuotta! Huh! Onkohan se ollut sittenkään silloin siinä? Aika on kyl oikein laskettu mut että oliko Tiinan-Tupa jo silloin siellä? Mutta se-ja-nyt-sama sillä joka tapauksessa olen ain hurahuttanut sujuvasti siit ohi. Olin sitten apukuskina tahi ( harvoin ) itse ratin takana. Mut jokahinen kerta ohi vain! Nyt päätin et kun kaik siitä ovat nää vuosikymmenen haastaneet ja jopa kehuneet erikoiseksi mainiten niin nyt kyl tää likka sinne kurvaa!
Kurvasinhan mie. Pettymyksein ei olisi voinut olla suurempi! Se mitä mie näin ja koin kait myös samalla, ei ollut "sen hullua hurskaampaa" juttua. Ei paikkana mitenkään mainittava: kirpparikamaa myynnissä, paljon pieniä rakennuksia, ja järvi.... niin järvinäkymäkin oli himpun erilainen mitä olen kuullut puhuttavan. Luulin nimittäin että siel on pien,i kaunis, "mummonmökki" jossakin kallionkielekkeen reunalle ( siis vaine yksi rakennus ) ja sit siitä avautuu sen jyrkänteen reunalta HULPPEAT järvimaisemat yli ison seljän! "Ja paskat!" : sanon mie, "Ei sinne päinkään." Tosin sieltä kun laskeuduin rantahan osiksi portaita pitkin, osiks polkua ja kallionkuvetta pitkin ni se järvimaisema jotain korvasi näistä puutteistain....



Liekkö tällä "Mierolla" olleet pahat mielessä kun se siel kallion kupehelta luikki miuta kiirehen vilkaan pakosalle? Ensin kattoin et kumma kerä tosa kallion päällä. "Onko toi iso mastemato?" Hyvä kun en kumartunna ja kopannut kätehen ja alkanut tutkiskelemaan sitä tarkempaan - sillä niin meinesin tehdä suorain sannoin jos se ei itte olis niin vilkaan "ottannu jalkojansa alleen" ja luikerrellut pakosalle. Hyvä kun kerkesin kamerallain perähänsä tuikata...


 
Tälläinen maisema sieltä rannalta tuli vastahan. Ihan mukiin meneväinen. Sieluun sattuva. Vasite kun viel toi venhokin siin vuotti soutajaansa...




   Tiinan tuvalta lähteissäin "jouduin" letkan jatkeeksi. Letkan jota veti karjakuljetusrekka - hiljalleen. Noin vakiona alle 80km/h oli vauhtimme. Välleen hitaammin joskus ihan himpun yli sen. Letkassa tässä "tanssittihin" "letkajenkan" tahtihin aina Jari-Pekalle asti. ( Onko se huoltamo siellä Jari-Pekka? Se joka on siellä jotain Venekosken tietämillä, Hankasalmen jälkeen. )
Meitä oli siin noin 11-13 autoa kiltisti perä kanaa. Ja kuinka ollakkaan himpun jälkehen siit kunne mie letkaan tähän yhyin jatkeheksi ni miun perähän "pysäköi" Porche! Seurasin kuin Porchen maltti pitää? Kuis pitkään sen hermot kestää siel letkan seassa "lojua"? Aika kiltisti tuo malttoi - vasta lähemmällä Hankasalmea mieli veti ohitteluihin hällä.
   Jossain vaihehessa vastaan tuli ambulanssi. Pillit päällä ja valot vilkkuin. Se taasen "kohahutti" miuta. Kiltisti me kaikki letkassa olijat väistimme sujuvassa tahdissa tiensivuun antain sille tietä mennä. Mie muihin mukana. Ja toivoin siunausta sille autolle, bu-lanssille, ja sen kuskeille. Toivoin siunausta uhrille, sairaalle, tuolle joka oli kyydissänsä tahi jota he olivat menossa noutamaan. Sillä ain kun tulee bu-lanssi vastaan, oli sil vilkut päällänsä tahi eivät, niin nyttemmin puolisoni kuoleman jälkeen ( kun bu-lanssi tuli, oli, ja lähti silloin pihaamme, pihassamme, pihastamme... ) se ain tulevi mieleheni miun. Se että joku tarvii apua kovasti. Voi kun apu tuo matkaavainen kerkeisi ajoissa perille! Voi kunpa kerkeisi! Sillä se joku joka sitä apua tarvitsee on aivan varmasti jolla kulle yhtä tärkeä ja rakas kuin mitä oli puolisoin miulle ja kaikille hänen läheisilleen! "Voi, kiirehdi, oi bu-lanssi. Kiirehdi."
Kun muistenen aikaa enne puolisoin kuolemaan ja silloin näkemiäni ambulansseja niin ei miulle silloin tullut mitään tollasia mieleeni. Eikä ne niin "säväyttäneetkään". En olivat vain ambulansseja toisetnesa joukossa. Menossa jonnekkin tahi tulossa jostakin. Apua viemään tahi sitä tuomassa. Ei sen kummempaa. Mutta nyt on sit asia näin kuten kerroin; ne ovat ain yhtä "kammottavia" tavata tienpäällä tahi missään.

   Jyväskylän ohitin myös sujuvasti "ohituskaistaa" pitkin ohitsensa. Sinne jäivät matkan varrelle niin Pandan-makeistehdas kuin Viherlandian kasvitkin, joissa mieleni miun halajavi käyvä. Mutta ei nyt, nyt ei ollut aikaa niihinkään. Kiirus oli ielleen vaine. Matka"miehen" mieli teki matkoihinsa....
   ...Muurame määrän päänä.
Tänne olikin Jyväskylästä pienempi matka kuin luulin. Kilometrejä kun en niin tsiikaile etukäteen. Kattelen vaine kartastansa paikan mihkä mennä ja mitä kautta? Mitkä paikkojen kautta? ( Kuis tuo sana taivutetaan? Vahi mikä kysymyssana siihen pitää laittaa? Nyt kyl olen ihan ulalla.... ) Kuhan vain tiedän minne mennä - kilometrimääreistä viis.
   Saapuissain Muurameen mietin että onpas se vaikiaa, kuten jo Jyväskylää ohittaissa, ite olla kuskina ja selvitellä liikennemerkeistä et minne ajaa? Mistä kääntyä, mistä kiertää? Tää on miulle aivan uusi kokemus, sillä suunnilleen ain olen toiminut joko puolisoni tahi jonkun muun hlö:n apukuskina, navigaattorina, kartanlukijana, kartturina... Ain olen mie ollunna se joka on kattonut kartat ja muut sellaset ( kuten ettinyt yöpymispaikatkin ) selvittäin sit kuskille mihkä ajaa, minne mennä, mikä kiertää, mikä kaartaa? Mie olen kertonna - kuski ajanna. Ain perille on päästynnä. Muttas nyt olenkin mie se joka lukee tään kaiken jostain kartasta tahi ensin netistä ja sit mielein painan. Yritämmö siin matkan aikana vilkuilla karttasta tahi sinne aivoin syövereihin ja sieltä kaivella et kuis tään nyt menikään? "Mistä kulkea? Mihkä mennä?" On muuten sangen vaikiaa. Voi, toivon mie näin reissatessa. olisipa miul joku kuskina ielleen, tahi nyt uutena kuskinani, ni mie saisin edelleen toimia kartturina.... Olis se helpompaa. Ja mukavampaa myös. Mukavaa olisi kun meitiä olisikin kaksi enkä mie vaine yksin.



   Muurameen kääntyissä pysähdyin paikalliselle huoltamolle tienristeyksessä ja huomasin siin tien toisella puolella tällaisen idyllisen maiseman. Siis katto ja ahami tätä värien kylläisyyttä! Jeeru kuis on toisiinsa käyvät sävyt ja maisemaan sopivat värit! Kuis voikaan olla Suomen luontohon sopivat värit ja rakennusten ikiaikaiset muodot! Oih ja voih!
Parkissa tosa mietin että etukäteis tietonain, mutunain, miul oli ettäs johkin vuorelle kait mie yöksein kapuan. Muttas skeptisenä immeisenä ( onko se negatiivisesti ajatteleva immeinen skeptinen? ) heti perään ajattelin et kummiskin sinne tie vie jonkin mäen päälle ja sit vajoaa johkin jorpakon pohjalle ja sit sieltä löytyvi majapaikkain.... Näine tietoine ja tuntemuksin mie otimma ja jatkoimma matkaani miun ja selvitin et mihkäs tätä viel joutuvi?
   Tie vei ja mutkitteli. Vaihtui asfaltilta sorakolle. Alkoi kavuta ylöspäin... yhä vaine ylemmäksi... päättyin laelle joka on him-pun korkialla. Olemma nimittäin Muuramella RiihiVUOREN päällä! Ja majapaikkain on siel ihan laella!
Tää on talvisin näköjään jokin hiihtokeskus, laskettelukeskus mut näin viel syssyn korvalla toimetonna, hiljalleen. Ei ole vilskettä, ei vilinää, ei helinää hissikellojen tahi tiukua kaljatuoppien... Onpas vaine hiljaista olla ja eleä. Hiljaista käppäilä seutuvilla näillä ja naattia rauhasta laella mäen tään isommanpuoleisen.



   Näppäilin kuvia Aurinko Armahan viel helotellessa Taivahankannella. Täsä näkyy kuis on tää Riihivuoren laskettelu-pulju rakennettu lähelle asutuksia. Tahi sit kuis lähelle asutus on nykyaikana "hiipinyt" tät isoa mäkeä je nyttemmin sen vapaa-ajan-viettokeskusta: täsä on laskettelurinteen eräs mäkinyppylä ja tuolla alapuolella, ihan tuossa alarinteen kupeessa, tuon pienen lampipahasen toisella puolella on sit ihan uutta asutusaluetta. Ei miusta ihan sit viimeisen hyvä paikka asumiselle. Ei mitkään hyvät maisemat töllistellä ainakaan talviseen aikaan!



Tässä samaninen mäennyppylä isommalla, tai siis pitemmällä... ei kun kaukaisemmalla tsuumilla kattoin: kato ku on komiat kaukaiset maisemat. Suomea parhaillaan. Ei se oo kumma kun on laitettu tällasen korkian mäen päälle tällanen laskettelukeskus. Tää on aikaslailla komia ja sopiva paikka sille.



Täsä samainen järvenselkä kuvattuna toisen laskettelurinteen väylän kautta. Samainen silta siintää tuolla horisontin ejessä...



   "Kauneus on katsojan silmissä." Liekkö tuo nyt silmissä ole mutta silmillän sitä kait tätäkin kauneutta kattoo ja ihastelee. Täsäkin on samaisesta paikast kaksi kuvaa. Hieman eri kulmista ja paikoista, eri tsuumeilla otettunna mutta sama suunta ilmansuunissa.
Näin kauemmaksi kattoissa ja etualan peittävän mäennypykän takaa kattoissa mitä "ehdampi" maisemakuva mutta kun tsiikaa ...

...näin lähemmin ja sen samaisen nypykän päältä niin tästäkin kulmasta paljastuu immeisen asumukset aivan mäen juurella. Ei sillä, ei ne oikeestaan rummenna maisemakuvaa mutta ei ne kyl oikein kaunistakkaan... Vahi mitä olet mieltä?

   Nyt kökötän majassani täälk lajella. Majassa joka on komia kelomökki. Tahi siis rivarina kelomökki. Huone - "kystä kyllä"; ihan mainio. Mut jotain olen viel vailla - sie puutut täältä. Paljoa se ei vaadi, paljon se antisi....
Nakuttelen tään tekstini, päivitän massini, makselen yöpymiseni, elppasen ja palastan. Laittelen pääni tyynyllein omalle ( se kulkevi ain mukanain - oma tyynyin meineen ) ja aamulla simmuin aukasen taasen uuteen päivään ja uusille urille.
   On se vaine tää matkaaminen opettavaista. Täsä "vanhakin koira uusille tempuille oppii". Meinaan ettäs täsä olen tällä reissuillain, kuin myös sillä kesäisemmällä reissullain, varanut ain näitä majapaikkojain netin kautta. Mie tumpelo. poropeukalo, netistä ja tästä masinasta mitään osamaton mummero!
Ennen muinoon kun esim. puolisoin kera kuljettiin niin kaikki tää tieto ja kaikkinainen yöpaikkoin varaaminen tapahtu puh-elimella. Kaik tieto paikoista ja mahdollisista yöpaikoista ongittiin jostain itelle. Lehdistä, esitteistä, kirjoista tahi toisten matkaajien suosituksista - puheista. Tai matkattiin vaine ja sit kopattiin tienposkesta jonkin kyltin opasteella jostain majapaikka - jos se mielytti itteesä. Jos ei ni sit vaine jatkettiiin matkaa yönselkään ja etittiin niin kauan kunne miellytti. Mutta se josta sitä varausta tahtiin ( jos ei matkatessa jo löytynnä ) ni se oli puhelin jolla soiteltiin jokahiseen mahdolliseen paikkaan ja sit vertailtiin hitoja JA SITTEN VASTA tehtiin päätös ja varattiin paikka itselle. VARATTIIN - maksettiin perilla pääsyty joko etukäteen tiskillä tahi lähteissä.
Nyt kaik tapahtuu tääl netissä. Ei mitään soittoja tahi muuta varailua, tiijustelemista... Pitää vaine osata klikat oikeat sivut auki ja sitten vertailla erivaihtoehdoista itelleen mieluista ja sopivan hintaista. Ja ennenkaikkea on osattava käyttä niitä varaussivuja oikein! On painettava jokahinen tieto kaaliinsa tahi kirjattava itelle ylös johkin paprun nurkkaan. Sillä kun omaa tällasen "lahon kaalin" ni kaik se tieto jonka sieltä saapi ni se ei milläskään pysy ainakaan mieun aivoissain mukana. Tietty siel on sekin vaihtoehto että klikkaa tästä ja tallenna varaustiedot kännyyn! Joo, laitanhan mie mut mitäs tapahtuu sit jos känny katoaa, tahi särkyy? Kuis sit käy sinne talletettuin tietoin kaa? ( Olenko liian skeptinen taasen? ) Milläs mie sit todistan et olen varannut ja täl ja täl tiedolla, yöpaikkain? En ni millään ja kun katto pään päälle olis aika kiva näin yön seuduksikin saaha. Vasite jos sen olen jo maksanut etukäteen kuten jotkut niistä/näistä varauksista voivat sen vaatia! Olen siis maksanut, ei varausta näy ei kuulu missään, enkä voi sitä millään todistaa! Eli paree kun laittaa näin vanhanaikasisesti kaiken paprulle muistiin ku ei omaan kaaliinsa millään luota.
Toine assee jonka täsä olen oppinut pikkuhiljaa... Elämänikin aikana. Ja nytkin kesällä homma-paikassain.... Äsken soitin ja varmistin ensi yönseutuni varausta ja sen paikan avaimen hakupaikkaa sillä varauksessa opastetiin että avain löytyy varauksessa mainitusta osoittteesta. Ja enhän mie "Pöllö-Kustaa" sitä sieltä millään kekkassut joten katoin pareeksi olla ja soittaa ite yöpymispaikkaan. Toisessa päässä oli yhtälailla "Pöllö-Kustaa" ( en ole nyt rasisti vaikka näin sanonkin mutta kun meitiä ole toinen toisessa päässä ja toinen toisessa, yhtälailla huonosti asiaa/kieltä ymmärtävää immeistä ) kuin miekin ni siin sujuvasti ( siis SUJUVASTI ) vaihetiiin puhekieli englantiin ja niin mummero hoiti asiansa puhelimessa englannin kielellä! JEE! Hyvä mie! Hyvä mummero! Tästä se maailma avartuu ja "pienenee". Tästä on hyvä aloittaa ja jatkaa...maailma on avara....
   Ps. Soitimma tuossa ehtoolla Mummolle ja sovimma tapaavamme huomenissa. Jossakin mut tapaamme joka tapauksessa. Hänen luokseen kun ei miul oikein ieti ole menemisiä näin eläin-ei-rakkaalla-nenälläin kun Mummolla sattuu olemaan muutama kissanen lemmikkinä. Joten jossain, ja johkin aikaan siis...