... vaikka pikku kiviä" sanoo yksi näistä monista suomalaisista sananlaskuista. Ja paikkansahan se pitää. Ainakin ite olen sen todennut ihan konkreettisesti. No, ihan konkreettisia kiviä en ole kylläkään napostellut mutta niin sitä vaine miekin taivun siihen suuntaan mitä kroppain vaatii. Ihan kuten varmaan monet muutkin immeiset elämänsä varrella kun eteen tulee toppi ns. tavan ru´ualle, jonkin asseen taatta. Onloon se tahto olla ns. vähähiilarisella ruokavaliolla tahi jollain fittnes-jutulla. Tai kun tulee sokeritaudin, keliakian, tahi jonkin muun sairauden takia kielto tavan ruokavaliolle...
Surku se on, näin täsä vaiheessa ittein elämää miettiin, sillä oishan ne kaik herkut ihania... valmiiksi maustetut maitorahkat, sokerilla leivotut tavan kakkupohjat/kakut. Perunalla tehdyt leivonnaiset, peruna keitoissa yms. ru´uvissa. Tavalliset jauhot leivonnaisissa, leivissä, puurohiutaleissa ja puuroissa. Hiiva pullissa kohonneissa. Kuivatut hedelmät jouluisassa seka-metelisopassa... Voi näitä kaikkia ihanuuksia. Ikävä kaikkia näitä  JO NYT on miulla.
   Mitäs täsä nyt on mennä.. noin kuukausi vasta. ( Ja kaffeetakin ikävöin - suuresti! ) Hengissähän mie olen - edelleen. Se hyvä puoli täsä on kuitenkin. Ja varmaan kaik tää "vouhkaaminen" näihin syömisten kera olis paljon helpompaa ja myös monipuolisempaa jos miulla ois tuota kahisevan puolta paljon enempi. Muttas kun ei ole niin nyt pitää vaine senttejä kukkarossain kiristellä sekä ain miettiä mitä ois paree ostaa ja mitä tehdä? Ei ole kovin suuri repertuaari mitä pennoset... ei kun senttiset, nää antavat periksi laitella, tehhä ja syyvä.
Tekisin mie vaik mitä jos voisi ( ois varaa ). Leipoisin kaikenlaisia sokerittomia ( ns. karppisokrulla - joka on tuhottoman kallista ), hiivattomia, gluteenittomia, perunattomia ja maidottomia ( harvassa ovat jauhot jotka ovat gluteenittomia mut samalla perunattomia, sokerittomia ja hiivattomia sekä maidottomia ). Tekisin myös monipuolisempaa ruokaa - kalaa enempi. Juureksia monenmoisia. MARJOJA ja HEDELMIÄ myös...
Nyt pitää valita ett ostanko juureksia halvalla ja syön niitä ruokanain vahi ostanko sittenkin jotain leivontaan liittyvää että saisin palastaa ns. leipää välillä. Valmiissa leivissä ja näkkäreissä kun on sotkettu sekaan maitoa, sokeria tms. jota ei nyt passais miun suuhin pistää. Eli jos ostan "sitä" niin "tätä" jää ostamati, jos taasen ostan "tätä" niin sit "sitä" jää ostamati. Olenkin kait ratkaissut tään "ikuisuus" pulmani silleen kivasti nyt että ostan jompsin kumpsin ja sitten "seuraavalla" kerralla taasen sitä toista. Näin nautiskelen ruokaa ja leivänkorviketta vuorollansa...
   Nyt miulla on kyökissäin "kahtiajako" kaapeissain. Silloin noin kuukausi sitten tein sellaisen "riita kahtia ja pesä ero" -ratkaisun kaappeiheni miun. Otimma ensin ja mylläsin kaik kaappini sisältöineen "pellole", putsi-putsitin hyllyt ja sitten aloin lappaa niitä tavaroita ja aineksia uudelleen takaisin sisällensä. Järkkäsin monet kaappini ihan uusiin kohtiin, laittelin tavarat ns. järkevimmille hyllyille sen mukaan mitä pruukkaan niittä käytellä... ja vain todetaksein näin jälkikäteen että enhän mie nyt niitä muista mihkä olen sen tahi sen laittanna! Ain astelen automaattisesti kyseisen kattilan tahi vatkaimen tykö niihin entisille sijoilleen, sieltä niitä ettiin...  Oiskoo EPA-öljyille ( muistia parantavia jutskia ) tarvista, oiskoo?
Samointein järkkäsin gluteenilliset ja gluteenittomat omin "kasteihinsa". Nyt ovat gluteenittomat ens-otilla miulle. Ne ovat korkeammalla ( ja aivan toisessa kaappirivissä; viereisessä kaappirivissä... )  kun ns. tavan ainekset jotta eivät saa vahingossakaan näitä tavan leipomuksia leipoillessain, niiden aineksista "roiskeita" yllensä. Ja ne ovat ihan OMASSA sopessaan, omassa hyllyssään - vetolaatikossaan...



   Olen nyt täsä leipoillut Mummolta ( ystävältäin ) saamani ohjeen mukaan näkkäriä jota olen kyl rehellisesti sannoin tavan mukkaani himpun muunnellut: vähentänyt olen öljyn määrää, suolan olen unhoittanut kokonansa ja sitten vaihtanna seessaminsiemenet suomalaisittain hernerouheeksi. Hyvää siitä on tulllunna. Popsisin näkkäreitäin näitä vaik kuin paljon, on ne sen verta hyviä. Vävyn sannoin se "sammakonkutu" kun ulkonäöltänsä sitä kutua se vähän muistuttaa kaikkine erilaisine siemenineen - ja etenkin pellavansiemineen.



Tänän investoin toiseen leivontaan "pääomaa" ja leivoin ensimmäiset ns. sämpylät! Voi että - ette voi uskoa kuis hyvää oli! Ajattele kun sain sellaisen pehmeän ( kuukauden olen syönyt kovaa näkkäriä ja riisikakkusia = pahvia sanovat jotkut näistä kakuista ), ihanasti kohoneen, ilmavan, juuri uunista otetun, lämpimän,  sämpylän käsiini , livahutin sen halkastun pintansa päälle Keijua ja haukkasin!



"Voi että!": sanon uudelleen. Ah, sitä autuutta kun haukkasin! Voin sanoa ihan valehtelemati että vesi herahti kielelle kun mieleen tuli sellainen ns. oikean sämpylän maku. Sitä se tää mielikuvitus saa aikaseksi: gluteeniton sämpylän korvike maistuu "oikeelta" sämpylältä kun on vaine tarpeeksi nälkä! Sitä söis vaik pieniä kiviä...