Jonnekkin jotain purkaa, kun ei ole kelle pakista.

   Nyt olen saanut kaik vuodenvaihteen litviikit plakkariin. Lähinnä siis tyttärein miun timoilta. Viimetteeks tein tänään pari-kolme-tuntisen käyden läpi viimo vuoden käteisvarakuitit. Aikatavalla oikein mutta kuitenkin kymysyksiä sieltäkin heräsi. Ne kymysykset pitää viel käydä henkilökunnan kera läpi ja sit on sekin IHAN loppuun viety.
Par-aikaa vuotan vaine maistraatista palavaksi viime vuoden tilinpäätöstä jonka sinne täsä taanoin vein. Ainhan se pikkasen jännittää et olenko sen tehnä oikein vahi löytyykö jostain huomautettavaa tahi puutteita? Vaik olenkin sitä/tätä hommaani jo kohta kymmenen vuotta tehnä...

   Sydäreillein olen kaik kutsut tehnä ja postittannu jos ei sit tule mieleeni jota-kuta "Matti-Myöhästä" joka viel pitis miun kutsua joukkoomme "tummaan ja tuliseen" mukaan...
Ns. ohjelman kaavionkin jo laadin muoskillein... he kun eka keraa elämässään ( tietojeni mukaan ) "vetävät" yleensäkin jotain kemua läpi. Tosin nyt kaksissa tuumin, kaksi muoskaani yhdessä - monesta muoskastain.
Ruokalista on sovittu, emäntä löydetty ja kaffee-tarjottavatkin taitaat olla jo aika klaarassa - vain mielessäin tosin. Mutta ovat kuitsekin, tallessa.
Mekko - chek, kengät - chek, parturi varattu - chek. Eli kaik pitäs olla nyt aikas ok. kun vaine aika sinne asti kuluu.

   "Tässä talossa, näissä huoneissa, on minun nimeni." No on totta vie ja enemmänkin jo nykyään kerta tätä kodiksein pruukkaan jo kutsua!
Mutta toillaan - täsä talossa ei näytä olevan tapana ain pakkasten tahi lumien tultua nakella mattosiaan ulos lumihankeen "pesulle" ja tuulettumaan. Ei ainakaan muilla asukkailla paitsi - miulla! Nimitänkin itteeni tään Kulmakunnan Kauhu Kakaraksi kun laittelen ja levittenen mattoin pitkin pituuksiaan tuonne keskus-kedollemme. Puistelen ne maata vasten, hankaankin harjan kaa lumella jos niikseen tulee, ja sit jätän sinne maahan vaik päiväsyvämmeksi tuulettumaan. Ka, näin saan sit kantaa tupaani, Majaani Mahtavaan, puhtoiset, tuulettuneet ja taatusti kaiken maailman pöpöttömät mattosein miun! HAA!
Tosin ei täällä taidan muilla ollakkaan räsymattoja lattioillaan vaan sellaiset kauppa-matot jotka ovat jotain bukeeta tms. joitten ainekset eivät kyl oikein tykkää pakkasesta ja kastumisesta.... Joten suonettakoon heille etteivät niitä mattosiaan sen kummemmin "ulkoiluta". Mietin vaine et kuis tunkkasia, pohjiltaan likasia ja pöpöllisiä ne matot sit ovat kun niitä ei "kunnolla" putsi-putsiteta? Pysyykö ne ain puhtaina tosta vain? Vai kunne ne ovat likastuneet tarpeeksi niin sittenkö he heittävät ne poies ja käyvät ostamassa tilallensa uudet? Meen ja tiijä heitä...

   Suurin "huuto", se joka miul nyt mielessäin palaa, on se kun tiedän erään ystäväiseni nyt tällä huudilla menevän/pääsevän erääseen operaatioon ja en ole kuullut hänestä sitten "viime kesän" mitään. Milloin se tarkalleen ottain oli? Kuis hän pärjää? Mitä tapahtuu, milloin tapahtuu? Vai onko jo kaik ohi? A-PU-VA, kerro miulle!

   Joskus joulua ennen, oiskoo jotain loka-marraskuulla, aloitin neulomaan itellein Pyssykkä-Myssykkää sellasista liukuvärjätystä, puna-mustasta, paksusta langasta. Ja kun en ole neulonut pätkääkään sitten likkavuosieni niin onhan se vaine ( liekkö jo olen tästä kertonna? ) himpun vaikiaa: arvioida nyt käsialaa, silmukka määrettä, teenkö lisäyksiä ja jos teen ni kuis paljo? Ka, kun eihän miul ole mitään teko-ohjeita tms. kun vain neulon mielein mukkaan. Enkä mie sitä paitsi ymmärtäis niistä sanallisista ohjeista mitään kun on se neulomisen ohjeiden lukeminen sen verran Indo-kiinaa miulle. "Ei siit ota selkoo edes Erkkikään."
Näinpäs mie olen sit saanut tuta tään oppimiseni ja opetteluni nyt sil viisiin et välleen neulon etiäpäin ja sit kunne olen huomannut et ei, eihän se nyt tälleen mee, ni sit mie olen purkannut sen samasen pätkän jonka olen juuri viimo kerralla neulonut. Plääh! Eli teen ja puran, teen ja puran. Siin on miun edistymiseni tään Pyssykkä-Myssykkäin osalta. Vasiten kun teen sitä ain vain sillon kun EI OLE mitään MUUTA pakollista tekemistä. Kun onhan täsä nyt ollut näitä papru-hommia, muoskien mukeloita, omia tekemisiäin, Pöölpuuta, Joulua, suun muuta...

   Täsä pitis miunkin pikku hiljaa alkaa asennoitumaan kevääseen ja kesään tään talven jälkeen ( Minkä talven? ) Hyvä kun on ejes lunta nimeksi maankamaralla... )
Kukkasillein miun multiin vaihtoon, huushollini kevätsiivoukseen... Ai niin, tyttärelle pitää tilata kevätsiivous huusholliinsa! Kirjotampas sen het´ ylös paprulle et ei unohu - vuottakaapas.... Noin, nyt se on "ylhäällä". Joo, ja sitten kohta petivaatteiden pesuun; kuivumaan lämpimille kevätilmoille. Verhot pestä ja vaihtaa. Hyllyt putsittaa ja pyyhkiä. Matot pestä.
Olis vaik kuin ja vaik mimmosta hommaa mut kun ei oikein nyt hoksita. ( Puhumattakaan et pitis vosekkia huushollin katot ja seinät - huh! ) Jostain syystä tänä vuonna, tällä haavaa, on tunne et minkä taatta? Miksi pitää - pitääkö? Vastahan mie viime vuonna tein toin kaiken - paitsi et mattoja en pessyt kun ne olivat vasta olleet sen verta vähän aikaan MIUN lattiallain; sitä ennen puhtaina mökkimme vintillä säilössä pitkään....
Miksi sitten nyt pitis taasen kaik toi revohka läpi käydä?
Puhtauden takiapa tietty. Et olis puhtosta "yllä, ka alla". Olis kivempi olla ja eleä. Mutta jos taasen ajattelee et nyt kun olen asustanut tätä Majastani Mahtavaista vasta himpun päälle vu´uen ja senkin ain yssiksein, jos ei oteta käypäläisiä lukuun, niin eihän tääl ole oikiastaan kukaan joka sotkee JOKAHISTA PAIKKAA niin et ne nyt vasite vaatisivat perusteellista putsi-putsitusta. Esim. katot? Joten eikös se olekkin ihan järjellistä ja perusteltua et vaik nyt jättäsin kaiken tuon "turhan" revohkan väliin ja olisin tekemäti mitään niistä - paitsi mattoin pesua?
Sitäpaitsi kuka kuikkii esim. miun kaappieni hyllyille? Kuka näkee ja tulee marpattamaan että hyi, hyi, kuis onkin likasta ja pölystä! Vasite kun tiedän että ei ne oo oikein likasia eikä pölysiä. Olen mie minittäin niitä sen verta täsä vu´uen välissäkin sipassut luutullain... Joten se siitä ja se tästä. Anti olla ihan suosiolla.

   Mietin menneitä...
   Aidan sain tuonne taakse - hyvä. Mutta ei kuiteskaan hyvä sillä talvipas onkin tehnä sille omat tepposensa! Ei, ei ole paksuksi aitasta lykkinnä vaan on vaine turvottannu ku tiineen porsaan ikään. Niin jotta sen porttista ei enää siihen paikallensa kuvalla kiinni saa. Tahi sit , kuten aidan tekijän ker täsä taanoin jutskattiin, on talven pakkaset, roudat ja maan jäätyminen "vääntäneet" ja kääntäneet porttipielien pylväitä niin paljon että ne ovat sopinmoilleen kallellansa "sisäänpäin" jotta porttinen ei mahdukkaa enää "kunnialla" ollee siin välissä! Täsä ei auta nyt muu kuin vuottaa kaunista ja lämpöstä kevättä sekä kesää ja tsiikailla et tekeekö ilmatilan lämpiämine sit sille päinvastaiset "temput"?
   Hamppini miun ovat olleet oiretonna jo ihan reilusti tovin - hyvä niin.
   Huushollini ilmatilakin on ollut ihan hyvä sen keväisen rööristön putsi-putsituksen jälkeen.
Liekkö siitä johtuneen vahi mistä muttas ( nak-nak, koputan puuta ) en ole liiemmälti sairastellut nuhaa tahi vastaavaa täl aikaa, ja jos ihan totuuden muistelisin ni en olleskan! En mitään vakavampaa, en sellasia "petiin-kaato-nuhia" kuten ennen muinoin! "Vau!", täytyy täsä ittekkin sannoo nyt kun tätä ajattelen syvemmin: " Ompas onni käynyt nyöte.".
Nyt tosin ihan täsä, himpun aikaa sitten, sain jostain pienoisen nuhan poikasen mutta ei tääkään ole sinne punkan pohjalla asti miuta saanut kääntymään. Olen vain pistellyt "kyytipoijakseen" aamuin ja illoin noin 1,5kpl valkkarin kynsiä nassuani kohen ja toivonut parasta. Kait nuo ( valkkarit ja pyyntöin miun ) ovat auttaneet kun en ole tarvinnut lekurilta meennä pyytä mitään troppia?
Sitä vastoin olen kyl siel lekurilla ravannut nyt talvisyönnä mut aivan toisesta syytä.... Olenkin muistini mukaan kertonut kuis miulla on "peukalo keskellä kämmentä" eli syylä keskellä peukaloain? Ja et olen sille tehnä vaik mitä ja siin se ielleen nakottavi? Näinhän se on ollunna ja on ielleen - se on ja asuu ielleen siin paikallansa ku mikäkin herraskoi kartohkoi, välittämäti mitään miun aneluista ja pyynnöstäin. Kunne... niin kunne... mie kekasin että tk:lla tekevät sellattiis ku syväjäädytyksiä! Haa, tämän keksintöin jälkeen onkin tää alivuokralaiseni, tää syyläin, saanut tuta "persuuksissaan" "kuka käskee ja mitä kuuluu"! Olen käynyt siellä syväjäädytyksessä nyt yhteensä kolme kertaa jo jo vaine tuntuu ( toivottavasti en "manaa" turhan aikaseen ) että avittaa se sittenkin. Nyt ei nimittäin se syylä enää tunnu alvariinsa ensimmäisenä siitä peukalostain kun jotahii teen. Ja pienentynytkin on tuo "ruoja". Jospa se tästä viel liukenee kokonansa poies. " `Toivossa on hyvä elä´: sano täi tervassa."

   Mietin usein myös sitä että siit on kohta jo puolitoistakin vuotta kun tästä tuvastain vietiin Jokuselle Kylmä-Kalle nurkkiinsa. Sinne me se uuteen kotiinsa kahteen-pekkaan asennettiinkin paikoillensa...  Et mitähän hän ain miettii kun sen aukaisee? Palaako aatoksensa menneeseen ja mil tappaa? Pahalla mielellä? Haikeana? Miten?
Itellein asia moinen tulee mieleen ain silloin kun on saapunut jo synkeä, tumma yö ja olen asettunna maate. Sillä sänkyyni kuulen kuin nykyinen Kylmä-Kallein huokavuu ja valittaa. Narajaa kuin valittais jotain.... silloin mietin että siellä se yksi nyt aukasee entisen kuvetta... siellä se nyt huokaa. ( Jos eivät sit ole uusinna taasen/jo koko värkkiä uusiin puihin? )

   Noin yleensä miesrintamalla olen todennut... olen tehnä yhteenvedon että ei miusta enää ole sellaseen olleskana. Ei tällaselle "krantulle" mitää löydy. Ei ole olemassa sellasta miestä joka miulle olis ja kelpais. Tahi, vahi, pikemminkin ei ole sellasta miestä joka miut kelpuuttas?
Joten enpäs tuota havittene omaa enkä toisen somaa. Olen vain ja naatin - edes niistä pienistä murusista joita olen saanut ja joita toivottavasti vastakin saan...

   Yksi tyttärestäi miun viimo kerralla luonain käydessään lupasi kertoa ja näyttää miulle kuis tehdään sellainen terveellinen aamu-viher-smootie. Näinhän hän tekikin ja sitä me sit yksissä tuumin maisteltiin. Tai siis hän ei maistellut vaan joi ku "vanha tekijä", muttas mie maistelin ja - yökkäilin. Huh, et oli pahhaa! Yäk! "En kyl ikinä, en koskaan!" mesoin hälle. "Älä kuvittelekkaan et mie tätä itellein TEKISIN ja et sit sitä joisin SEN!" "So what!"
Mutta niin vain tytär kylvi "viljaa" vanhan "kaaliin" ja sain sen sinne itämään. Hänen sannoin et kyl se siitä. "Pikkuhiljaa. Vähän kerrallansa." "Teet ensin perustan makialla banaanilla ja sitten lisäilet pikkuhiljaa ain enempi ja enempi nuita "mausteita" ja muita aineita. "  Atvailin siin viel että näinhöhä; tuollasta "myrkkyä" vapaaehtoisesti suuhuin pistäsin?
No, aika kului. Pitkin hampain ja hamppit irvessä mie sitä "myrkkyä" nielin aamu aamun jälkeen laittain ain ihan vaine pikku-pikkuisen "mausteitansa" sekaan. Kunne....
... kunne huomasin sit joskus ( ja het tyttärellein ilmoitin tästä havannostain! ) että ka, täähän menee jo ihan hyvin mukisemati ja sen kummemmin yökkäilemäti ihan alas asti! Ei enää yökötä yhtään.
Sitten tein taasen kotvasen kuluttua uuden huomion: niitä "mausteita" meneekin miulla sinne sekaan jo ihan sen ohjeessa pyydetyn verran eli maksimaallisen mittansa! Vau!
Nytten viimotteeksi hokasin muutama päivä sitten että jos jätän jostain syystä jonkun aamun smootien väliin enkä näin ollen sitä "nautikkaan" niin miehän oikein KAIPAAN sitä! Tulee ns. vierotusoireita: pakko saada! Aivan pakko!
Sotken tähän smootieen tehosekoittimella sekaisin (enkä laita joukkoon ollenkaan vettä kuten tyttärein neuvoi = en juo sitä vaan syön lusikalla tiiviimmän massan massuain kohen ): banaania tai muuta pehmeää, makiaa hetelmää, puolikkaan omppu-pompun tai jokin muu vastaavan hetelmän, sitruunaa noin sentin palanen tahi himpun ylikin.... vihreää, tuoretta salatinlehteä - kovaa sellaista. Ei mitään pehmo-kamaa. Inkivääriä raastain juurstaan jotain 1,5cm palan. Sitten viel "Viher Mix":ä jossa on spiruliinaa, chlorellaa, vehnänorasta ( vehnä ei muuten oikeesti sopisi nyt miulle.....! ), baobabia ja banaanijauhetta, ja Ashwagandha-jauhetta. Sekä IHAN viimeiseksi kanelia ja kurkumaa.  On muuten hyvvää!

    Muttas nyt mie lopettelen tään hajattelemisen ja haihahtelun tältä erää. Kipasen laitta ihanaisen saunain lämmä ja kohta sit meen köllöttelemään koko lyhyellä pituudellain sinne ylisille tuumaillen et kuin se osasikaan ystäväin tehhä miulle näin ihanaiset lauteet....