Elämäni on nyt kieppunut enempi tahi vähempi erinäisten lakipykälien väleissä; Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, Laki kehitysvammaisten erityishuollosta, Sosiaali- ja terveysministeriö; Itsemääräämisoikeus erityishuollossa - muistio kehitysvammalain mootosta koskevista perusteluista, Rajoitustoimenpiteistä päättäminen kehitysvammaistan erityishuollossa, YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista; sekä kaikenlaisten vitamiinien ja hivenmaineiden vaikutusten, annoskokojen ja yliannosten seurauksista.
   Ja tottakait myös ihan arkisten asioideni ja elämäni ynpärillä... unohtamatta muutamia "palveluksia" ystävilleni ja tuttavilleni...

   Tässä ajatuksiani jälkeen sen kun tyttäreni 24/7 oli luonani yökylässä. Ja etenkin sen tunnetuoksinnan syövereistä kun hän ei tehnyt pissaa pönttöön ( tahi mihkäänmuuallekkaan, esim. vaippaansa ) tulo-iltapäivänsä jälkeen aina seuraavaan aamuun asti. Ei siis pisaran pisaraa, ei tipan tippaa... Kunne sitten aamulla hyvin nukutun yön ( valvoi osan yöstään mutta noin suurin piirtein hänellä  oli kuitenkin ns. normaalia iisimpi yö ) jälkeen herättyään ilmineerasi ilmein ja elein ( riisumalla märän paidan yltään ) että nyt on muuten märkää - äiti. Oli tullut se kaikki pissa mitä tuli siinä lähes vuorokauden aikana "pantattua", vaippaan. Ja läpi sen vaipan... yöpuvun... sänkyyn.
   " "Hankkikaa lapsia niin olette samanaikaisesti äiti/isä, hoitaja, lääkäri, autokuski, opettaja, yms."
Kyllä - joo. Näinhän se on mutta toteampas taasen tänään näin mustalla huumorilla että "hanki" niitä lapsia mutta "hanki" etenkin erityislapsia/nuoria/aikuisia niin olet myös;
lainoppinut ( lakinainen/mies pitäessäsi lakien mukaan toisen puolia ), ravintoterapeutti, hivenaineasiantuntija, edunvalvoja, erikoislääkäri, apuvälineasiantuntija, tutkija/salapoliisi ( kun selvittelet ja "ongit" tietoutta joka taholta ja sieltäkin missä sitä ei olekkaan... ), pyykkäri ( myös aika-iässä kun vaatteet ja liinavaatteet petivaatteineen kastuvat "vahingoista" ), kannustaja ( sen tuhannen kerran: "sinä osaat..." ), henkilökohtainen avustaja, tulkki ( kun ei puhuttuakieltä ole ollenkaan ), tukikeppi ( kulkuaan tukemassa fyysisesti ), poliisi/järjestyksenvalvoja ( rajoittaessasi toisen liikkumista sinne minne ei saisi mennä ), jne., jne..
Mutta ennen kaikkea olet läheinen, ÄITI tai ISÄ, joka pidät omaisesi, lapsesi, puolia kuin raivoisa härkä, "Naarasleijona", tai muuten vain henkilö joka "puskee läpi" sen kuuluisan Harmaankiven.
Viskaalit, virkailijat ja jotkin työtänsä tekevät henkilöt sanoisivat että astut HEIDÄN varpailleen, olet "vaikea" vanhempi ja läheinen."

   "Ihanaa "vaihdantataloutta" " oli sitten tässä eilisen päiväni otsikko kun...
   "...vein naapurilleni tään syksyn ompuista tekemäni piiraan ja sain sitten potut POTTUINA takaisin ;) ja JUUSTOMAITOA!
   Arvatkaa kuka paistaa parhaillaan UUNIJUUSTOA! Nam...
...vaik se maitoa onkin niin otamma kyl sen "riskin" nyt kerran sain ihan ehtaa JUUSTOMAITOA pitkästä, pitkästä, pitkästä, aikaa..."
   Mutta totuuden sanoakseni olen täsä nyt noin viikon sisällä hyödyntänyt Alla Omppu-pomppu-puuni satoa - mitä sieltä pikkuhiljaa vapautuu omenain kypsyessä, ja leipoillut varmaan ainaskin kuusi pellillistä erinäisiä Omppupiiraita!
Ja kaik ne olen tehnä ns. normaaleina kun en ole leipoillut niitä itelleni vaan ajatuksella "antaa muille". Näinpä olen sitten paistamisen jälkeen kiikutellut niitä milloin kellekkin ystävälleni, tuttavalleni... "Hans vili lai, lai...". Osansa ovat saaneet niin lähellä asuvat kuin myös himpun kauempanakin asuvat immeiset.

   Sitten olen tosiaankin "taistellut" "viidakon syöverissä" yhdessä... :
   "Laki kehitysvammaisten erityishuollosta,
ja myös mm. sen
41-42pykälät, Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja rajoitustoimenpiteiden käyttö erityishuollossa, CHEK!
   Olipas "ihanaa". Tuntuu et mennään "ojasta allikkoon" monin paikoin - tosin moni asia on varmaankin ihan hyväkin... Mut tunne oli tosiaankin et siin laki syö lakia.
   Yksi kohta;"...ei-toivottua käyttäytymistä aiheuttaviin aistiärsykkeisiin siedättäminen... ovat ensisijaisia keinoja." !!!!
Kuvitelkaa itsenne tai joku läheisenne LAPSENNE joka esim. ei siedä vaikka kovia ääniä, karkeaa kankaan pintaa, kovaa näkkäriä, jotain ihmistä, jne. ...
Voisitko ehdoin-tahdoin laittaa ittesi likoon joka kerta uudelleen ja uudelleen? Joo, kenties voisit - ittesi, mutta entä lapsesi? Pakottaisitko, "siedättäisitkö" hänet ain uudelleen ja uudelleen johkin epämielyttävään joka aiheuttaa hänelle inho-reaktion. Pahemmissa tapauksissa pakokauhua ja paniikkia! Hyi olkoon!
Vaikkakin puhutaan "ensisijaisesta keinosta" eikä pakotteesta, niin tuossa tilanteessa se PAKKO sana on kyl enempi kuvaava!
Jos esim tälläinen "ensisijainen keino" ei onnistu niin sitten "otetaan käyttöön" ne "rajoitustoimenpiteet".... "

   ... ja toisenkin:
   "Taasen löytyi ajatuksen aihetta.
   Eivät nyt liity mitenkään miun etsiimiini perusteisiin tyttären tämän hetken asioihin mutta silti... pysäyttivät tuokioksi miettimään kun kahlasin jo osan lävitse Yk:n yleissopimuksesta vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnaisesta pöytäkirjasta:
   Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista;
"Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka...
... u) pitävät mielessä, että on välttämätöntä saavuttaa rauhan ja turvallisuuden tila, joka perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden täysmääräiseen kunnioitukseen sekä sovellettavien ihmisoikeusasiakirjojen noudattamiseen, jotta VAMMAISIA henkilöitä voitaisiin suojella TÄYSIMÄÄRÄISESTI ERITYISESTI aseellisten selkkausten ja vieraan vallan miehitysten aikana;..."
   Sekä 15. Artiklan 1. ja 2. kohta;
" Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimmillisellä tai halventavalla tavalla. ERITYISESTI ketään ei saa alistaa lääketieteellisiin tai tieteellisiin kokeisiin ilman hänen vapaata suostumustaan."
"Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tehokkaat lainsäädännölliset, hallinnolliset, oikeudelliset ja muuta toimet ehkäistäkseen, että VAMMAISIA henkilöitä ei kiduteta eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimmillisellä tai halventavalla tavalla, niin kuin ei MUITAKAAN henkilöitä." "

   Sekä erinäisten Ystävieni, Tuttavieni, Rakkahieni, kommenttien jälkeen tuosta aikaisemmasta pohdinnostani "aistiärsykkeisiin siedättämisestä" tuumailin sitten:
   "Peilaa (peilatkaas ) asiaa esim. lapsesi kovienäänien "pelon" kautta, tai sitten vaikka sen kautta että monella erityis-ihmisellä on todella herkät aistit! Kuulevat ns. neulankin tipahamisen lattialle.
Mitä KIDUTUSTA se on ihmiselle joka ei siedä esim. juuri aistiyliherkkyyksiensä takia jotain! ( Juuri kirjoitin yhdet kohdat tänne naamalle YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista ja ne sattumoisin koskivat nimenomaan mm. kiduttamista! )
Miut jos laitettas hajuvesiliikkeeseen päivä päivän jälkeen uudelleen ja uudelleen jotta "kyl sie ne "tuoksut" opit sietämään", niin HULLUKSIHAN mie siitä tulisin - ja sairaaksi/kipeeksi vähintäänkin."

   Voiko immeisen elämään enää muuta mahtuakkaan? Voiko täsä muuta enää toivoa? Että jotain tapahtus? Että jotain muuta elämääni kuuluisi? Ei varmaan...
   Etenkin kun täsä tänään keskustassa kaupalla käydessäin poikkesin kirjastollamme lukasemassa paikallisen ( siis paikallislehden ) srk:n ilmoitukset ja sydämeni teki harha-askelen - tai siis jätti kokonaan astumati paria seuraavaa askellustaan! Oli nimittäin siel srk:n ilmoituksissa kuulutusten kohdalla että JOKU ja sitten se-ja-se on kuulutettu avioliittoon!
"Siis täh! Häh! JOKU menee naimisiin! Mitäs he ovatkaan nyt olleet yksissä; vajaan kaksi vuotta... tai himpun pitempään sillä jos ja kun he seukkasivat JO SILLOIN kun ME "oltiin yksissä"? Mitäs heil onkaan ikää? Vielkö mies saa lapsia joita niin halusi aikoinaan, entistensä lisäksi...? Mites se oli - me oltiin se vajaa vuosi... miuta ennen oli kihlattunsa... sitä ennen kuin kauan oli yssin avioeronsa jälkeen...?": ajatukset nämä ja monet muut moninaiset risteilivät sen jälkeen aivojeni syövereissä sen kummemmin vastauksia niihin mitään saamati, seuraavien tunteroisten aikana.
Se kylläkin tei näin ihan SIVISTYNEENÄ immeisenä että otimma jonkusen ajan kuluttua kännyni kauniiseen käteeni ja tekstasin: "ONNEVA :) ", saaden vastauksen: "Kiitos.".   Se siitä siis...
Ja sitten en voi, enkä voi olla ajattelemati toista tuttavaani, ystävääni, jonka puoliso kuoli suunilleen samoihin aikoihin kuin omanikin... hänkin se löysi, sai, kumppanin uuden ( jo ) viime keväänä! Niin ne eräät...
   Mikähän se on siin etten mie? Olenko tosiaankin niin kranttu? Vai enkö vaine liiku tarpeeksi immeisten ilmoilla ja etenkin "haku päällä"? Mistä mättää? Pitiskö mennä torille ja kailottaa kovaan ääneen et ota - tahi jätä...?