Joku kun neuvoisi Mummerolle tälle KUINKA saadaan nää pystykuvat AINA pystysuuntaisesti tänne taltehen ni olisimma iki onnellinen!
Eilisistä oli myös osanen pystyjä ja ne menivät "säilöön" kaik tänne bolgiin pystyssä "päin" mutta taasen tänään... niin  - tänään kaikki on sitten heikun-keikun ja kallellansa. Olen TOOOOSI pahoillani, anteeksi...




   Täsä näkymä yöpaikkani akkunasta ulos. Ei vois oikein enää likemmä majakkaa majailla yötänsä?
   ( En muuten menekkään kapuamaan tuonne ylös  kun siihen pitäisi olla käteistä... )






   Näkymä ulkohuussin rappusilta kohti majakan pihanmaata.
Istahdin toviksi siihen huussin puisille rappusille ja tuumailin maailmata tätä:
   Karua elämää on ollunna ennen muinoin saaristossa. Tiesin sen jo entuudesta toki muttas sitä vaine näin niin kuin herää uudelleen kun katselee ynpärilleen tällaisessa paikassa kaikkea ja kaikkialta. Olot ovat olleet suunilleen saman moiset mitä aikoinaan itseni lapsuudessa pienviljelijän huushollissa. On siis tavallaan kuin puitteet tälläkin saarella olisivat pysähtyneet jotahin 1950-luvun tiemeelle, korkeintaan. Toki ihmiset ovat muuttuneet ja muuttaneet poies toisten heistä vielä tänne kenties jäädessä tahi sitten aivan uusien ihmisten "heidän paikalleen" tullessa.
Muttas kun katselee tätäkin taloa ja sen kivijalkaa: mistä on kivet karulle saarelle saatu sillä aika moni näistä ovat kyllä eri lailla pyöreitä mitä kivilajan kivat ovat? Vahi onko joku "kivenpyörittäjä" ollut lohkomassa nuista pyöreistä kivistä niitä kantikkaiksi paikan päällä? Jos ei ole ollut niin mikä työ on ollut kuljettaissa ISOja kiviä mantereelta tänne! Ja useampaa sellaisa viellä... siihen aikaan... niillä, sen aikaisilla välineillä ja kuljetus sydemeillä!?
Entäs sitten laudat nuo seinien; mistä ja mitenkä? Kuiskas siihen aikaan kalusteet huusholliin karulle saarelle kun ei ole ollunna puuta saaressa paljolti mistä tehdä kaikille asujille omaansa? Kulettaa maista? Millaisella työllä ja vaivalla?  ( Tosin mietin sitäkin että kun nykyään tänne tullaan ja asutetaan - olkoon se sitten kesämökki tahi vakituinen asunto ) niin joutuuhan sitä nykyäänkin roudaa mutta nyt on konekäyttöiset, moottorilliset, venhot ja kaik isommatkin alukset... Ettäs sil viisiin helpompaa juttua.
Ja nykyään on täällä jo sähköä, on vesijohtoa ( vaik ulkohyyskät onkin ), on nettisfäärit, kännykät, yms. sellaiset jutskat joita ei silloin vielä ollunna. Nykyään on täällä, täältä, yhteyksien pitäminen huisin helppoa varraten menneeseen aikaan!
   Ruokailusta olisi hyvä olla tietoa, informeissonia, jo MANTEREEN puolella sillä eivät kaikki suinkaan tiedä ( mie tiedän tään reissuin jälkeen ) tänne tullessansa että paikallisesta kaffio-ravinteleista ei saa ruoka-aineksia mukaan itse kokatekseen majoittujien keittiöissä, joissa ei kuulemen ole juoksevaa vettä eikää edes tarvittavia kokkausastioita! vaan nekin pitis majoittujien tuoda tullessansa tahi varautua sitten ns. valmisruokiin ja muutoin helopsti evästettäviin ruokiin.
Juomat samoin. Ei ole ns. raanavettä saatavilla esim. janoonsa juoda. Eikä täten esim. miulla yöhamppejani pestä kun en tiedä mistä, ja mitenkä täältä saisi vettä muutoin kuin ostamalla pullotettua tuosta kaffiosta. Aikas tyyriiksi tulisi moinen...
Tietty "kysyvä ei tieltä eksy" muttas kun ei viitsi toisia moisella propleemilla vaivata...
Jotenka olen mieluummin ilman sitä juotavaa ja täytyy sanoa ettäs myöskin yhden ( mennä ) yönseudun pesemäti hamppejani! Mutta ei kait tuo haitanneen yssi yö mitään - eihän?
   Muttas siltikin - mie voisin muuttaa vaikkas tänne!

   Ja sitten kylän raitin ihanaa, vanhaa, näkymää muutoinkin:






    Yssi ulkohuussi, ja olisiko sauna sitten kaverinaan?



    Lie jonkun oma vahi olisiko matkaajien yöpaikka - en tiedä.
Olen nimittäin pistänyt silmälle että täällä on varmaan omistuksessa olevia kesämökkejä ja omistajiaan paikalla. Sitten on sellaisia/tällaisia kuvani kaltaisia mökkejä joissa luulen esim. vuokratoiminnan mukaan majailevan vieraita mökkelijöitä.
Ja sitten on viellä meitä tällaisia matkaajia jotka olemme ostaneet yöpaikkamme jostahin Kokkolan kaupungin kautta, kaupungin omistamiin majoittusrakennuksiin täällä.
Ja varmaan sit viellä täällä työskentelevien työntekijöiden asuin- ja majapaikat!



   Joku vaja hivenen irti-poikki-katki....



   Räystäskouru ja sen syöksytorvi ajalta jolloin kaik tehtiin puusta.



   Akkuna tämä kallellansa oleva näytti olevan yksityisen omistajan kesämökin akkuna. Kaunis... jos vain olisi pystysuunnassa....



   Ja viellä kirkon kauneutta nyt kuvattuna ulos päin oven kautta.



   Tarvitseeko tätä enemmälti selitellä?
   Koko Suomen luotsilaitos on venäläistetty vuonna 1912 ja silloin yli puolet sen henkilökunnasta oli sanonut itsensä irti. Heidän kunniakseen on sitten tänne Tankar´n luotsiaseman pihan erään, ison, kiven kylkeenkiinnitetty tämä laatta.
( Vuonna 1917 valtiollinen luotsilaitos muutettiin siviilivirastoksi. )



   Kurttuista kauneutta á la valkia sellsinen elikkäs Valkoinen Kurtturuusu.
Olen kyllä nähnyt tätä punaisena versiona mutten viel tähän ikääni muistini mukaan näin valkeana. Ompaa ihanainen!



   Saaren tämän pohjoisen puolen ihanaisen laakeita kallioita kera kaukaisen purren.



   Oli siellä sitten tuolla laakialla kalliolla tällaisiakin rinkuloita...
Siellä oli nimittäin sellainen ISO ( oiskoo sen läheisen, entisen, luotsilaitoksen tiimoilta? ), betoninen, laivalaituri jonka ääreen voi taatusti "hivenen" isompikin alus kiinittäytyä. Siin oli laituriin tuohon laitettu jykevät kiinikkeet kiinni alusten kiinnityksiä varten - ja myöskin pitkin tuota kallion lakeutta näitä rinkuloita.



   Nykyisen matkustajasataman aallonmurtaja jonka päähän asti käppäilin. Hyppelin tuolla kivien nuiden päällä, niiden ylitse ja niiden kautta, kuin Aropupu ( tahi jokin Vuoristokauris! ) jälleen.



   Näin - tällaisilla tassuillain tällä kertaa kun ne miun yhdet Matkakumppanini joihen kera olen tehnyt jo silloin nelisen vuotta sitten mm. sen viimoisen reissuin kesällä, ovat par´aikaa korjattavana suutarilla kun sen verta hyvät ovat kulkia vaik ovatkin sellaiset holskut, hollannikkaat ja omaavat pohjallista aikas korkiaa. Mutta nämä ajavat ihan hyvin virkaansa tätä. Pitoa on pohjassansa ihan kivasti, jalkain miun nämä kestävät hyvin ja mikä paree nämä "vaivaiset" varppini mahtuvat näiden sisälle mahtavasti!
Mikäs se olikaan sitten tuolla kivien nuiden yllä käyskennellessä ja hyppiessä? Mukavaa puuhaa kerrassansa.



   Tämän lähemmäksi Kokkolaa ei pääse maita myöten tällä Tankar´n saarella luvan kera ( luvattomasta kerron myöhemmin lisää.... ).



   Päivän Sydän.
Tämän hokasin tuolta murtajalta takaisin päin kääntyissäin erään kiven kupeelta. On muuten Katinkultaa kiiltävää vaik se ei täsä kuvassain näy! Aivan tuollainen tasainen, siliä ja kiiltävä sydän!



   Ja tällainen Leppäpirkkokin vielä onnea tuomaan. Tosin tämä taisi jo olla matkansa päässä - surku.



   Näitä purjeita näkyili siellä täällä, silloin tällöin, ylt´ynpäriinsä. Upeita ovat...



... ja vasitenkin tämä yssilö joka nyt jo ainakin toista päivää majaa pitää tuolla venesataman puolla.
Oi, tekisipäs mielein miun päästä moisen sisuksiin kuikkaamaan! Ja jos oikein onni olisi myötä niin kyytiinsä ja sit viel miljardöörinä tällaisen omistajaksi kera osaavan porjehdustaidon! Huh, unelmia pitää aina olla...
  
   Unelmia joista lähdin tavoittelemaan erästä pientä ennen puolta päivää.
Lähdin kiertämään sataman puolta rantaa pitkin hypellen taasen kiveltä kivelle jotta pääsisin sitten aikanaan....



...tuonne tämän kuvan keskivaiheilla olevan niemen nokkaan. Aivan tuonne kauaksi, tuonne misä simmu siintää... Siellä kun näytti olevan TOSI tasaista kalliota josa kasvaa pientä pensasta ja se on sellaisen kivisen jonon päässä... niemenä ikään kuin.
Jo tänne tullessain katselin sitä "sillä simmulla", ajatellen että vielä tuonne menen...
Mutta pettymyksein olikin suuren suuri kun olin päässyt jo näinkin liki kun se yssi eilen löytämäni verkkoaita tuli taasen vastaani. Ja senkin verta tuhdisti etten voinut sitä mitenkään lainopillisestikaan vältellä ja jotenkin omatuntoain uhaten kiertää jotta perille asti kohteeseeni olisin päässä. Oih, voih - maailma on pettymyksiä täynnä...



...kuten tämäkin kaunis kuva osoittaa.
   Eilennä ehtoolla kun menin sinne lahdelleni, poukamaan, uimaan niin silloin sinne saapui myös eräs pariskunta yksityisyyttä kaivaten ja omaarauhaa etsien. Tiedusteltiin toisiltamme että tietääko kumpainenkaan puoli mitään oivaa uintipaikkaa keskustassa olevan pienen-piskuisen lahdelman lisäksi. Ei, ei tiedetty jotenka sovittiin sitten sulassa sovussa tälle lahdelmalle kaikki.
Kunne tänään tätä puolta rantaa kiertäissäin löysin tämän, ja muutaman muunkin, tällaisen hiekkaisen santapaikan! Wau!. Liekkö yksityiset vahi eivät ( sitä teidä taasen en ) mutta ainakin näille kaikille johti yleiseltä saaren kiertopolulta polut jotta näille kyllä kaikki löytävät ja helposti pääsevät jos vain tietävät näiden olemassa olosta! Että ovatkositten senkään taatta kuin yksityisiä? Mee ja tiijä....



   Lopuksi, päivän piristykseksi, tällainen ihanuus: Isokultasiipi.