...viettää tule syntymäpäivääni, jos vaine sen isse saanen päättää. Näinpään miusta täten, nytten ja täsä, tulee "ikuisesti nuori" ihminen. En tule enää vanhenemaan vuottakaan, ei tule lisää "vuosien mukana tuomaa elämänviisautta". Toisaaltaan onhan se ihan lohdullista sinällään: ei ikää lisää. Ei kuluja ja kustannuksia esim. synttäreitä juhliessa. Ei ajatusta, ei murhetta minkäänlaista et kuis juhlistaa ja juhlia. Ei ni mitään.
   Se mistä mie tällaista mieleheni sain, se mistä tämä nyt näin tuli esiin, ja se miksi mie nytten näin HUUDAN Maailmalle Avaralle johtuu siitä ettäs se sitten tuli tänä pänä, tänä synttäripäivänäni, taasen "ihanainen" synttärilahja miulle!

   Kauan, kauan, sitten juhlimme sukuni voimin miun pyöreitä vuosia näin tänä päivänä ja sitten seuraavana päivänä, juhlien humun haihduttua, isäni soitti meille tavoitellen meiltä silloin sillä puhelullaan äitiäin miun, miun itseni puhelimessa ollen. Äiti ei halunut puhua silloin puolisonsa kera jotenka isä sitten jutteli miulle ja tappoi itsensä silloin siellä puhelimen toisessa päässä ollen, miun kuulteni.

   Tänään, tänä pänä kauniina, Aurinko Armahan kauniisti loistaissa, sain kuulla ettäs yssi miulle todella tärkiä ihminen on sitten täsä vaihtanut siviilisäätyään! Hän merkitty mies iäti on.
Puskan takaa, yks´ kaks´ yllättäin, tää tulla tupsahti. Ei mitään ennakkoa, ei mitään epäillystäkään. Ei ni mitään.

   Jotta NÄIN juhlitaan sit meikä Mummeron synttäreitä! Voitko, voiskoo, pistää mitenkään "paremmaksi"?

   Tää päivä kuluikin nenäliinapakettia rapistellessa, klyyväria vuotavaa turistellessa, ja hiirulaisille saunavettä ammentain. Vähä välleen ja ain uudelleen ja uudelleen.
Ajatukset palaten menneeseen, olevaan ja tulevaan. Aivan kuin lumipalloa olisin pyöritellyt aivojeni ajattelevien uumenissa: yssi aatos johti toiseen, toinen kolmanteen,kolmas neljänteen, jne..  Valmista ei tullut, eikää tule. Paljon kymysyksiä, paljon tyhjiä kohtia täytettäväksi. Ja - lot of crying. Nyt ja tulevaisuudessa.

   Mietin...
"Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi
lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
että lähtisin tänään."
        -Narihira, tanka -
Tiesin leikkiin lähtiessä että tää ei kestäisi, "tältä tieltä tulisi lähtö" aikanaan. Muttas en arvannut että se olisi sitten tänään? Näin synttäripäiväni kunniaksi - jälleen!
  

   Muttas sitten kuitenkin... En mie ole "koskaan, ikinä, enää"... ollut "ikuisesti nuori" ja vuosia täyttämätön nais-ihminen!? Jotenka vaik miusta nyt tuntuu tältä ja vaik kuin mie täsä nyt paasaan etten "enää ikinä koskaan" niin eiköö tuota passaa miunkin vanheta vuosi vuodelta vuosikas lisää kuten tähänkin asti. Kyl se viel tästä...