Aloitampas ns. tyhjän päiväisesti, tyhjän päiväisestä asiasta: "Se on ilmoja piellyt." - taasen. Meinaan ettäs tänään kun lähdimmä tuonne Suureen Maailmaan käväisemään asioitain hoitamasa pitkästä, pitkästä aikaa... siitä on melkein viikko kunne viimeksi olen ns. "neljän seinän sisältä" ulos Avaraan Maailmaan poikennut... niin sainpas mie hokasta kuin on täsä viikkosen aikana kevään tulo ottanut aimo harppauksen etiäpäin! "Wau!": ettenkö sanoisi, kuten Tanhupallo ain veikeästi toteaa, ihanaisella äänellänsä. Oli se melkoinen ylläri-pylläri kun sen hokasin. Tosin sitä mie olen tavaillutkin täsä pikku hiljaa kunne ain täsä pihapiirissämme olen käyskennellyt; omalla tontillain kevättä tehnä. Lainasin tuosa kotva sitten ( yssi viikkonen ) Perhe-tyttäreltäin terälapion ja olemma ain noin kertase päivään käynyt hajottamasa sitä paakkuuntunutta, katolta puonnutta, lunta poies edestä JA peittelemäsä jo pintaan pyrkivien tsipulikukkasien taimia jotteivät Raukka-Parat ( liekkö tästä tääl jo aijemmin puhuin? ) aivan palellu kun eihän se viel kevät oikiasti ole! Viel pitää vuottaa tovi ennen kuin oikiat, lämpimät, kelit alkavat. Tosin on se sen verta lämmä kyllä ollunna ettäs miekin jo tuon ilmastointikoneeni säädin aivan nollille. Enää se ei lämmä puhku ja puhise vaan kaik tulee samaisena ilmana, samoissa lämmöissä, tänne Humisevanharjun sisälle, kuin mitä se tuolta ulkoa lähtee tullakseen. Kyl tääl tarkenee ihan hyvin - ei vilu tule, eikä luita riko. Niin kauan kuin mie täsä nyt ( taasen ) ollen ja asustan sillä laittelimma mennä viikolla tään jällehen myyntiin. Joten jos vaine sie Armas Lukiain haluat tällaisen ( tahi tiedät ketä, kuka, tarvihteisi ) asumuksen niin täsäpä tätä olisi - oleppas höyli! On muuten hyvä asunto! Tilaa riittää, hyvällä paikalla, hyvä kuntoinen - mutta miulle aivan liian ISO ja siten liian isot menotkin - surku sinällään kun tosiaankin mikäs täsä on ollut ollessa. Kuten sitten mm. ensi perjantaina kun juurima sain tietooni ettäs pääsen silloin Jyrän alle! Wau, pitkästä aikaa taasen. Naatin siitä "alansa olosta" toin teolla. Ihanata. "Eikää täsä viel kaikki.": kenties saan täsä lähitulevaisuudessa Georgein tyköni. Sitä vuotellessa...Yakamocki`n sanoin: "Illalla jätän - oven valmiiksi auki, - odotan häntä: - hän sanoi tulevansa - uneen minua tapaamaan." ( tanka-runo, rivi-jaollinen nuihin tavujen kohdilta ). Näinhän miekin sitten teen; jätän oven auki hänen tullakseen. Kuten muuten ain teen muillehin vieraillein kunne vaine tiedän etukäteen että joku on tullakseen juurikin joskus ja juurikin tyköni. On se kivempi vierahan tupaani astella kun voi vaine oven tuon uksien keskeltä aukaista ja sit askeleensa astua tupaani Mahtavaiseen. Ei tarvihhe seistä töpötellä tuolla ulko-oveni ulkopuolella, kynnyksen kamaran kupeessa ja vuotella kunne mie sen lukostansa ensin päästelen. Päästelen mie kohta ( tahi ainakin näin mie vakasti uskon ) irti tuosta urakastain suurestakin, tuosta jota mie kohta sen kaksi ja puoli kuukautta olen ahkerasti ahertanut. Voin mie sen nyt täsä paljastaakin: piirustan seinällein Kukkaispuuta. Katosta lattiaan asti. Säkäkorkeutta sillä on noin 260cm ja leveyttä on "leidille" kertynyt noin 160cm! Liekkö "leidi" tosiaan kun kukkasia täynänsä on. vahi miksikähän mie sen miellän näin mielelläin naispuoleiseksi? En ala, en kerta kaikkiaan ala! Näin kunne tätä nakuttelen omassa-kotona niin korvani nämä kuulevaiset ottavat kuulollensa ettäs JOKU on kaksipyöräisellä lähtenyt liikenteeseen! ( Ei siis tod. näk. naispuoleinen hlö. vaan joku miespuolinen - sen kummemmin nyt ketään erikseen "sorsimati"... sori vaine... ) Ihan totta? Se on sitten tään kevähän eka motskari jonka mie tiedän ajossa olevan! Wau - ja voi ei, samoin tein. Se sit taasen iskee miullei "kuumetta" pintaan kahta kauheammin!: 1. Pitää saada moottoripyörä! 2. Pitää päästä jonnehin menemään! Mielellään mahd. kauaksi! Piste. Pisteen mie halluisin tälle uudelle "vaivalleinkin" joka on nyt "astunut esiin kaapistaan". Maailmaani avaraan ( tahi vähemmän avaraan... ) on hiipinyt pikku hiljaa jokin Tset-tset-kärpäsen tapainen univaiva. Tällaisen Mummeron joka on ain ollunna sukuni tapaan hyvinkin pikku-uninen! Olen ain pärjännyt noin 6-tunteroisen unosilla. Joskus vähemmilläkin satunnaisesti. Enkää tuota ole koskaan edes "osannut" nukkua pitkään: viimostaan aamu viideltä on ylös pitänyt ämmetä! Mutta nyt, kunne otimma tuossa tään talven tavoitteeksein ettäs "opettelemma" nukkumaan kunnolla, sillä mikäs kiirus miulla täsä maailmassain valmiissa olisi kun näin Vapaaherratar olen, niin se sitten taisikin kostautua oikein olan takaa!? Nyt on mennyt öitä pitäissä petiäin kapoista lämpimänä ainaskin sen kahdeksan, jos ei peräti kymmenenkin, tunteroista yössänsä. Vällyin välliin on kroppain kumoutunut jopa kahdeksan aikaan ehtoon korvalla ( siis todellakin ehtoon korvalla! Tällaisen henkilön joka on hyvinkin kukkunut ain pikkutunneisille asti! ) ja sitten vasta seitsemättä käydessä aamusella ylös ämpenyt! Heureka - ei nyt sentäs samaisena yönseutuna nuita molempia. Ei sentäs, sil siinhän tulisi jo peräti 11-tunteroista unia yhdelle yölle! Muttas kuiteskin... Ja sitten käy kuiteskin kuten viimo yönä: unen päästä sain kopattua vasta kahden hujakoilla aamusella kiinni ja ylös pinkasin aamu viideltä! EI-KÄ! Mitä tää tällainen on? Kertokaatte se, oi miulle, te Tietäväiset, Armaat Lukijain miun? Tiedän kyl ettäs vaihdevuosiin kuuluu kaiken laista... joo, vasiten hyvin tiedänkin sillä olen kyl elänyt niitä jo sen viimeisen vuosikymmenen! Ja suoraan sanottuna luulimma jo ettäs ne ohitse olisivat kohdallain? Joten en kyl enää uso oikein että tää nyt sitäkään olisi? Pitiskö ihan loineh lausumaha Anita Hirvosen sanoin: "Onko tää sitä, vahi tätä - vahi eikö mittään?" Sen kuiteskin MIE tiedän ettäs jahka täsä nyt aika periksi antavi ja etiä päin menhään niin meikä likka pääsee kauaksi meren rannalle! Wau ( jälleen "wau" )! Se on sitten mie ja meri, meri ja mie - siihen ei väliin muita mahdu, ei. Lähdemmä "kaukokaipuutain" hoitamahan tuonne "äärille maan", poies täältä kaiken keskeltä, keskeltä Armasta Suomemme maata, ja menen tuonne alas etelään muoskain miun tykö vieraisille. JA siellä sitten pääsen meren rantaan. I-ih-nata! Joku on silloin onnesansa! On se vaine kiva että edes joskus pääsen matkustamaan kunnolla, ajan kera ( junalla puksuttelen ) ja oikeasti lomalle näistä omista ynpyröistäin. Ei sen puoleen kyl mie halajankin tuonne merelle, meren rannalle... Nytkin on ajatuksiini avariin ailahdellut aatoksia jotta, jos, vaikka, kuin... lähtisimmä vaik taasen Hailuodossa käväisemään kun siitä syssyisestä käynistäin siellä kuiteskin on jo sen verta aikaa. Pääsisin "ei minnekkään", ja samalla kuitenkin jonnehin paikkaan joka onkin sit oikein kunnolla merten syleilyssä. Toisaaltaan samahan se olisi jos vaik menisinkin Raippaluotoon Vaasan edustalle... Muttas jotenkin toin Hailuoto on enempi miuta kun se on vähempi turistien "pilaamaa" seutua. Mutta kassotaan ny kuis täsä käy. Ensin toi piirustuksein, sitten reissuin, kevät, kevätsiivoukset ja sitten jo ehättäytyykin kesä. Ja se sit onkin kokonansa jo ihan toinen juttu se. Toinen tahi kolmaskin juttu... mietiskellyt täs olen... Tahi aloitetaampas aivan alusta: Täsä kunne tuli Laskiainen ja jo hiven sitä ennenkin ( viikko itse asiassa sitä ennen ) kun Suuri Paasto alkoi niin pohdin isse mielessäin jotta mitä teen tänä vuonna: alanko paastolle vahi en? Sillä kun laskeskenen yssi ynnä yssi niin lopputulemaksi saan sen että miulla on jo muutenkin sen verta suppeaa tää ruokavalioin ettäs jos mie tästään viel jotahin poies jätän niin miehän sit pelkkää ilmaa vaine masuni piskuisen täytteheksi nieleskelisin! Joten varsinaiselle paastolle ei taija olla tarvista muttas kuitenkin - en tiedä tiedostamalla vahi tiedostamati, hokassut täsä olen kuin esim. maitotaloustuotteita ( vasiten maitorahkaa ) en ole käyttänyt yhtään nytten. En edes sitä vähäistä määrää mitä tavallaan silloin tällöin olen suuhuin laittanut ja alas nielustain nieleskellyt. Joten kun se nytten on sit näin mennyt niin menköön sit loppuunkin asti, ain Pesiäiseen asti. Sitten mie otamma ja "repäisen" sekä tekaisen vaikka vaine issellein yssin jonkun herkullisen kakkusen josa on aivan oikiaa maitorahkaa, tuorejuustoa ja kretaa. Pesiäisen kunniaksi. Kun en ole allerginen maidolla ( kierrän se aivan muista syistä ) niin kyl mie sen tohdin joskus tehdä ja mikäs olisikaan paree kuin Pesiäisen kunniaksi "irrotella" ja nautiskella kunne paasto loppuu?! Wau! Silloin vejetään kyl "kannat kattoon"!