...sitten huomisen ja Töitten alkua.
   Aamusella ani varhain mietiskelin pitkään tuolla sänkyin pohjaa paikalla pitäessäin, jotta mitähän sitä tekisin tänä pänä? Mitenkä "korkkaisin" päivän tään, mitä "kunniaksi" tään tekisin?
Lähdenkö mökillemme ja kärtsään siellä kuvetta kuuman makkaran - en. Menenkö Lammellein ja siellä sitten kärtsään - no, en sinnekkään.
Mitäs sitten teen? Kuspo kutsu kuuluvi, mihkä mieli matkaavi?
Tietty tiedän mitä se tää mielein miun mieluiten tekevi, mihkä ajatuksein kulkevi muttas kun ei, ni ei... Jotenka sitten jotahin muuta nyt, jotahin joka kaiken tuon mielestäin haihduttavi ja poies kuljettavi!?
   Äkkäsinpäs että voisinpas täsä-nyt-ja-näin oikein AJAN kera käväistä takana Kalakukko-city go go:n ja käyskennellä siellä pitkin-poikin pitkulaista ostoskeskusta tuota! Jep! Kerrankin kun AIKAA on ja mitään kiirusta EI OLE. Kerrankin kun ei ole mitään tarkoitusta miksi mennä "hummailemaan", mitä etsiä, mitä tarvihteisin aivan pakosta hankkia.
Ja siin sit voin mennen-tullen-palatessa nakata samoin tein vaikkas kaik jouluiset korttini miun matkan tuon vartehen jääville tuttavillein! Niitä kun en varmahan täsä lähitulevaisuudessa paljoa kerkiä muutoin kuskailla asianomaisille asti... Joops; "kaksi kärpästä samalla iskulla"! Niinpäs mie teenkin nyt.





   Aikaani "tapoin" aivan oikeesti. Käyskentelin, kuljeskelin, ja katselin kaikkea mitä eteheni tuli. Liikkeitä kun oli vaine yssi ( nimeltä mainitsematon ) viel siin vaiheessa auki kussa perille ehättäydyin. Tulipahan liike tuo koluttua ns. perin pohjin ja "tyhjätaskuna" sieltä sit poistuttua.
   Muttas sitten kun astelin tuohon kuvani tämän omaavaan kaffeepaikkaan kaffeeta juodaksein olikin odottamattomat odotuksein täytehen täytettävissä. Mik´ olikaan iloinen ylläri-pylläri kun kerrankin TÄLTÄ leveliltä löytyi miullehin jotahin ottaa ja nauttia kaffeekupposellisen kera kaffeeta! Raakakakkunen piskuinen muttas sitäkin makoisampi ja parempi. Ei tuota olisikaan isompata voinut ajatella ja maistelle kun sen verta makoisa oli palanenkin tuo.


 

   Tämä ei ole nyt mitään mainontaa! Mainintaa vaine...
   Käväisin mm. tällaisessa liikkeessä asioimassa sillä keräilen tänne Humisevalleharjulle, Majaani Mahtavaiseen, mm. Arabian vanhoja kaffeekupposia eriparisina ( varmaan mainihtenut olenkin tästä "harrastuksestain" jo aikaisemminkin teille Armaat Lukijain miun? ) ja tiedossain oli ettäs asianomaiseen liikkeeseen on täsä kotvanen sitten avattu ns. osto-myynti-osio vanhoille Arabian astioille! Siksipä siis sinne Mummero-piskuinen tääkin nyt suuntasi. Ihan vaine utelijaisuudesta - tietenkin...?
   Katselin, kiertelin. Kiertelin, ja katselin. Katselin kuin on kalliita kupit nuo uutukaiset. Joitakin tarjouksia, joitahin ns. kakkosluokan alennuksia, lukuunottamati.
Nämäkin kuvan kupposet: ensimmäiseksi tosin huomioni kiinnittivät näiden kuppien mallit mielenkiintoiset. Sekä väri näiden. Ovat nimittäin samaa värisävyä mitä esim. miulla olevaiset vanhan malliset Arabian kaffeekupposet. Ja kuviokin jotenkin muistuttavi niiden kuviointia. Sen aikaisia kuviointeja. Mutta vain MUISTUTTAVAT eivätkä muutoin ole yhtenevät ( tuottajan nimikettä lukuunottamati... ).
Ja kuin KALLIITA! Huh!
Ei, eivät olisi miun kupposein misään nimessä!
Hinta - ei, kuvio - ei, ja muotokin; not me!
   Sen sijaan kussa sinne osto-myynti( "Vintage" ) -paikkaan pyörähdin niin mitäs miun simmuin siellä näkivätkään:

 

Mm. tällaiset ruoka- ja leipätassiset ihanaiset! Wau! Mukaan lähtivät empimäti. Kyselivät vaine tassit oivat nää että josko mukaani pääsisivät...
   Mietin että on se kiva että ovat aloittaneet siellä tällaisen "palvelun" nytten sillä...
- jos ei tätäkään nyt olisi niin jokuhan olisi voinut vaik "heittää" nääkin tassit roskikseen tahi pahimmassa tapauksessa luontoon!  Sen sijaan ettäs toi ne tänne ja...
- mm. vaikkas mie haluakkaana ne sieltä itsellein sitten TARPEESEENI ostin!
- joku olisi voinut "jemmata" nämä vaikkas sinne vinttikamarinsa viimeisen kaappisen, viimeisen nurkan, viimeiseen pahvilaatikkoon jemmaan ja sit unhoittaa nämä sinne! Sen sijaan ettäs mie näistä tykkääjänä ne näin "pelastin" ja ihan arkikäyttööni nyt hankin.
- nämäkin kaunistakin kauniimmat tassiset olisivat maksaneet josakin kirpparilla omaisuuden, näitä ostaissain ja nyt mie sainkin nämä kaik issellein ihan KOHTUU hintaan!
Ei muuten olisi uskonut että asianomaisesta liikkeestä voin miekin ostaa yleensäkään jotahin ja vasiten tällaisia kalleuksia/kauneuksia! Toisin sanoin; Mattini Kukkarossa kesti ( kestää ) nyt ostaa JOPA useamman näin kerrallansa kun nämä olivat ihan kohtuu hintaisina siinä liikkeessä!
- ei suinkaan vähäisimpänä pointtina muttas; noi "Vintage"- ja hintalappuset kyljissään olivat ( ovat ) helposti irrotettavissa eikä tarvitse koko kodin "räjäytysarsenaalia" paikalle roudata niitä irrotellessain ( toisin kuin yleensä kirppareilla myynnissä olevista astioista tehdessä pitää tehdä )!

   Mitään en lähenyt ostamaan, mitään en hankkimaan mutta näin sitä vaine tuli ostettua issellin nämä ihanuudet mukaani pyrkiväiset.
Sekä sitten muutamia joululahjoja joista mainitsen vaikkas "munakell" -nimikkeisen tuottehen. Ovela nimike näin suomenkielisenä lukiessain mutta kenkä Eesti-keel lukee ja jymmärtää niin tietävi taatusti mistä täsä on kyse?
Mukaani tarttui myöskin muutama joulupostikortti ja paperirulla. Sekä kirja-lahjoja ettäs... niin mitä viellä? Alunen pannun... menkkasiteitä, hammastikkuja, ja... ja... vuottakaas... Ei muuta. Siin olikin kaik. Koko "arsenaali" mukaan tarttuvainen. Jep, jep. Siin ne kaik. That is all.

    Kaupoissa kierellessäin ain ns. etsin, etsin, ja etsin jotahin - mutta mitä? Sitä tiedä/tietänyt en.
Katselin mm. joulukoristeita jouluisia. Nättejä ovat/olivat. Ylen nättejä.
Niitä kun löytyvi, on myynissä, monenlaisia, kaikenlaisia, erilaisia, ihanaisia.
"Katso nyt tuotakin tähteä! Wau!" "Tai nuita punaisia ( kultaisia, keltaisia... ) palloja!"
Mieleheni nousi/nousee kuitenkin heti perään että tarvitsenko ITSE juurikin nuita, niitä? "Mihkä laittaisin ne koissain? Mihkä asettaisin?" "Osaisinko" pitää niitä missään, esillä - ja kuin kauan pirtain niitä "kestäisi" katsella josain esillä?
Tuskinpa vaine paikkaa löytyisi. Tuskinpa vaine "kestäisin" katsella.
   Niinpä... "Kuta pienempi ihminen, sitä SUUREMPI joulu." - vahi mitenkä se sanonta menikään? Mutta näin kun nyt "jo" isseksein elelen ja ei ole ns. pientä väkeä tuvassain asustamassa alvariinsa niin enpäs tuota paljoa joulua tykkää laitella ja "pitää". Ei mielein miun halaja, ei pirtain "kestä".
Nytkin kokeilin jo laitella tänne Majaani Mahtavaiseen kolmea erilaista jouluista valoa johkin kohtaan roikkumaan ja valaisemaan pimeitä ehtootain muttas ei, ei se vaine onnannut. En "kestä", en milläskänä. Yhden "sain" roikkumaan kyökin nurkalle tuumaten kuitenkin siin samalla jo "raukka-paralle" että kassotaan ny kuin kauan siin roikut: liekkö joulua kerkeät nähdä...?
Ja sit kun, jos, viel pitäisi ajatella ettäs jotahin jouluista palloa ( tahi muitakaan joulukoristeita ), kiiltävää, "kultoista", johkin kohtaan laitteleis ja pitäis niin voinette kuvitella kuis siin loppuin lopuksi kävisi? Ei, ei ne ole näköjään enää "miuta". Eivät olleskana.
Elävän tulen ( kynttelit ) ja jonkun pienen joulukukkasen ( hajuusteettoman, tuoksuttoman ) kenties "kestän".

   Lahjakortteja yritin ostella mutta "ohraleipää" harasin - melkein.
   Meinaan et käsäivin yhdessä maamme kärkiliikkeessä kyselemässä moisten perään ja siellä tyttönen tuo tiskin takainen tuumasi et joo, kyllä meiltä sellaisia saapi.
Asiaa asianomaista alettiin heti hoitamaan muttas toillaan vetäisin sit kuitenkin ohrat siinä sillä heidän konehet eivät tunnistaneet "niin pientä summaa" kuin mitä olisin tahtonut yhteen -korttiseen ladattavan! Ei vaikkas olikin kyse useamasta -kortista samalla kertaa. Ei, ei vaine antanut.
Ajattelimpas että ei sitten. Harvoinhan tuota olen mutoinkaan kyseisessä liikkeessä liikenteessä muttas - nyt sit viel harvemmin kun eivät tunnista "pienen ihmisen, pieniä rahoja"...
Seuraavaksi astelimma "tavan-kansan liikkeeseen" ja ihan empimäti, sen kummemmin mutruilemati, asiain sain siellä hoidettua oikopäätä. Jee! Nytpä on sitten monta pientä pirpanaista joulupukin kontissa etiäpäin avitettu!

   Ajelessain paikasta toisehen...
   Tuolla Maailmalla Avaralla on paikkoja joissa on MIUN paikkain olemassa. Ne ovat paikkoja joissa on MIUN KOTINI paikka "valmiina". Ne ovat olleet olemassa varmana jo sen vähintäänkin kaksikymmentä-kolmekymmentä vuotta...
Ei muuta kuin vaine ensin jokin niistä tonteista sieltä jostain omaksein ja sit taloa omaa siihen paikkaan pystyttämähän!
   Yssi näistä tänään taasen matkain tään päiväisen varrelle sattuvi.
   Muistan kuin olen paikkaa tuota katsastanut "sillä simmullain" jo sen nelisenkymmentä vuotta. Ensinnä jo silloin kun kyseisellä paikkakunnalla asustin. Sitten kun sen kunnan vieruskuntahan muutin ja ain sen paikan ohitse kotiini uuteen ( Majaani Matalaiseen ) kuljin.
Mietin että tuolta tie tontille tuolle. "Sitten talo tuohon kohille, varasto tuonne..." "Kasvimaa - joo, tietenkin. Muutama elikkokin voisi olla..." "Ja aita, aita pitää laitaa ynpärilleen sillä muutoin ei 24/7-tytärein siin pystyisi olemaan."
" "Saari" kun se on... aidalla sen saisi hyvin rajattua muutoinkin ympäristöstään omakseen. Saareke metsää, piskuinen, metsäinen mäki, keskellä peltoaukiaa suurta. "Ottaa" sopivasti etelän suuntaan..."
Unelmien paikka siis.
   Tänään, tänään huomata sain että "aika kultaa muistot" ja muokkaa paikat - siitä kun on taasen tovinen kussa viimeksi sen paikan ohitse olen hurautellut.
Paikkanen tuo piskuinen, mäkinen, nyppyläinen, on kasvanut täytehen kuusta sakiaa ja pitkää. Nyt siihen pitis ensin pitää kunnon puusavotta ennen kuin mihkään rakentamaan pääsisi. Puhumatakaan mistään pihanmaasta tahi puutarhasta... Samaten se että se saareke, "saari", keskellä peltoaukiata on ollut - nyt sen ynpärillä kasvaa sakiaa, sankkevan sakiaa, koivikkoa pitkää, hujoppista. Ns. pusikkoa pitkää - melkeinpä voisi sanoa ropsia oivaa.
   Ettäs aika jättää... ja jättää jo varmaan Mummerostakin tästä jo ennen kuin ehättäydyn mitään näistä "paikoistain" issellein lunastamahan...

   Muistan kuin aikoinaan puolisoin opasti matkoillamme hänen autollaan ajaessamme miuta ajamaan vakionopeuden-säädön kera. Kuin vaikiaa se oli oppia sitä käyttämään ja hallihtemaan! Kuin vaikia sitä olikaan omaksua ja muistaa sitä käyttää.
Nyt sitten huomaankin näin aikoin kuluttua ettäs kun tuossa Suklaatini ( alias Hepo-Hopiain ) suuren "lentokoneen kojelaudassa" , sen ihanien "namiskukkeleien" seassa on sellainenkin "herkku", niin kuin sitä olenkin oppinut kuin oppinut jo sitä käyttämään! Kuin se melkeinpä jo näin puolentoista vuoden jälkehen aikas automaatisti onnaa MIULTAHIN! Miulta joka opin kaiken hivenen takkuamalla ja pitemmällä ajalla... Muttas opinpa kuitenkin!
Ja se ettäs kuin kiva sitä onkaan käyttä! Kuin helppoa ( kun sen vaine ensin oppii...)

   Jokahisen auton vastaan tulevaisen rekkarin lukasen, jokahisen tarkistan... Sillä tiedä vaikka vastahan tulevi?
   Uskomatonta kuin paljon on samanoloisia autoja maailmassa, teillämme Suomemme maan, kulkemassa?!
Vasiten silloin kun ne vastahan tulevat ja valot nuo näyttäväiset niiden sokaisevat näkyvyyttäin katsovaista. Nimittäin ensimmäiseksi näen ne valot autojen ajavaisten, tienpäällä. Ne huomaan hyvin sillä ne tosiaankin pyrkivät sokaisemaan loisteellaan katsontaani. Ihan jo nuin muuten vaine häirihtien muttas vasiten jos kiinittää, tahi YRITTÄÄ kiinittää, huomioitaan siihen itse autoon että millainen sieltä nyt tulekaan...?
Ne valot kun kirkkahat peittävät itse auton tuon valojen takaisen, näkyvyyden kokonansa.  Näkyy vaine ne valot...
Kussa sit auto hurauttaa lähemmä. Silloin näkyvät jo autojen värit oivat, erilaiset. Silloin näkyvät autojen mallit, muodot mutkikkaat. Näkyvät mallit virtaviivaiset ja kolkerot - tahi isommat, tahi pienemmätkin.
Jos vastassa on se tietty malli, tietty väri - silloin tarkistan, katson, rekkarinkin.
Eli oikeestaan sen mitä ensimmäiseksi huomaan, ensimmäiseksi katson, se on sitten rekkari!
   Ja se rekkari sitten onkin jänskä juttu sekin!
   Olenhan kertonut ennenkin kuin on oivallisia rekkareita olemassa jo pelkästään täällä Suomemme maassa. Mm. sillä yhdellä Reissaaja-Lissin matkallain josain tuolla itäisessä Suomessa; oli äitiä yms. nimeä niissä. Ihan siis OIKEESTI oli kirjaimet ÄIT-1, vahi oliko peräti ÄITI... en muista tarkasti nyt.
Tällä seudulla liikennöi yssi joka on LOH-1. Sitten on näitä selvästi nimistä johdettuja rekkareita kuten esim. HV-2 ( joku Helmi Virtanen ja hänen toinen omistamansa auto ). Yms, yms.
Ja mikä ajatusten jumppa onkaan kehitellä rekkareista erinäisiä sanamuunoksia tahi yhdisteitä? Vaikkas vaine tää miun CHO = Choclad = Suklaati, Suklaa. Yksi entisiäin oli ... vuottakaas, se oli... ORP-0.. ja jotain. Kutsuimme sitä siis Orvoksi.


   Näin sitä "joutaa" tuolla Maailmallamme Avaralla ajattelemaan, aikaansa kuluttamaan. Ajatusta monenlaista mielenpäälle pyrkivi, monenmoista tuottavi, tuo älynystyräinen moninainen.
   Nyt, nyt, istumaan ehtoota Mummero-Piskuinen ja voimia kerämään huomiseksi sillä huomenissa alkaaa aherrus armoton, Työt kutsuvat loputtomat ja jouluiset. Bye, bye!