"Huomen hutun syötyy.": sanottaisiin jospo kois olisin mutta kun nyt täällä Luodolla olen niin kussa simmuin tänä aamuna auki mie sain ja tuonne ulos urkenin, kivuten ensimmäisen dyyni-muodostelman laelle niin sainpas vastahan; "Tervehdys sinä, Meri!", lausahduksen, ja välittömästi sen jälkehen; "Hyvää huomenta!". ja hymy sitten viel siihen päälle - naamalleni.
Voikoo siis paremmin aamunsa aloittaa, vaikkakin hivenen tavallista myöhemmin kuin kois ollessa "uralle urkeninkin"?
Pistettäköön "piikkiin" Mummero valvoi eilennä aikas myöhä maalatessaan Taivahanrantoja noita... Jookosta?



   "Jin ja Jang" - yhä edelleen paikallansa ollen; elikkäs Maailma Matalaisemme mallillansa viel on.
Josko vaikkas Maailma Katala kourii ja yrittää suistaa meitä raiteiltansa niin siltikin... Silti jokin "roti" se olla ja pitää - ME olemme täällä, maan päällä, ja yhä iellehen elossa! Piste!

   Marjaniemen dyynejä, rantoja:









   "Rauha."
   Oma rauha. Oma pesä, oma kolo, oma pesäkolo.
   Luulin ettäs täällä viellä nukuttiin kun paikalle tälle saavuin. Lähestyin "nukkuvaa karhua" varovasti - tohtisi en herättää...
Kiersin, kaarsin, ja ylläri-pyllärinä huomasin ettäs siellä olivatkin telttasen tämän etupuolelle, deach´lla, jo aamupalalla koko perhe.
   Sain kuulle ettäs tuolta kaukaa Pohjolasta tullehet olivat. Sieltä misä viellä LUNTA on! Eilenkin olivat viel aamusella heittäneet siellä 10km hiihtolenkin ja sitten jo iltasella täällä sulilla olivat. "Raja" kulkee kuuleman suunilleen Rovaniemen korkeudella.
   On se vaine tää Suomemme maa, kuten eilennäkin totesin jo, sankkevan piiiiiit-kä maa! Mitenkä sitä onkaa ihmistä "siunattu" näinkin nonimuotoisella luonnolla, ololla ja tilalla? Jokahisella jotahin, kullekkin mieltä myöten; valitsee vaine sitten siitä itse kukin misä haluaa olla ja elää - tahi käydä.






   Marjaniemi - ja sitten suuntana Pajuperän suunta...






   "Suisto."
   Joskus pitis vielä ( pitää vielä ) ottava selville notta mistä tämä puronen alkunsa saapi?
   Se olen vaine huomannut ettäs jokahinen kerta kunne täällä käynyt olen niin jokahinen kerta se hivenen eri kohalta "laskee" mereen.
Joko se luonnostansa näin tekee tahi sitten asialla onkin ihminen? Sillä nytkin täsä näkyi selvästi ihmisen käden jäljet, niin puron uudelleen suuntaamiseksi, kuin siinä että puron tään keskelle oli "nostettu" piskuinen saari kuin linnoitukseksi johkin lasten leikkien.






   "Haistan, maistan, meren."












   Nalle-karhu viel talviunosillaan on...



...eikää ole hereillä kuten taanoin kun samaisella paikalla kävin.



   "Lastu laineilla." ( yllä ja alla )






   Ja samainen "lastu" sannalla.






   Huomaakko nää Armas Lukijain mitä "eroa" näillä helmikuisella ja nyt otetulla valokuvallain?






   Sanotaanko täällä ettäs "siirtolohkare"? Meillä päin sanottaisiin - mitä sitten täällä? 



   Tiirat. 

   Satamassa:



   "Ystävät."
   Ystävä-porukka jälkeen lävitse valvotun yön. "Tultu eilen - lähdetään poies... sitten kun siltä tuntuu."









   "Curling."  



   Väriä elämään - nyt toiselta kantilta katsottuna ja nähtynä kuin eilennä ehtoolla.