sunnuntai, 26. syyskuu 2021

Hetki elämää.

   Aamu-smoothie kitusiin, pakkailu pikaisesti ja matkahan käy, oi, Hepo Hopiain miun!
   Käväisin avittelemassa Sukumme Mummoa. Rustasin hänen kahden ulkotakkinsa hihoja; lyhentelin hihaset ja laittelin niihin kuminauhat uudet.
   Kotimatkallain sit fiilistelin syssyistä kauneutta tätä:

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2

   Sienien kauneutta.

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2



2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2

   Tuovilanlahti-kylän Tuovilanlahti joka yhtyy tuolla kaukana, kaukana, edessä päin sitten aikanansa Maaninkajärveen.

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2


   Pohjois-Onkilahti, Lapinlahti.

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2


2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2

   "Tie vie, tie tuo."
   Jotahin... houkuttavaa; tuonne.


   Se ns. ensimmäinen kerta kun Sukumme-Mummo sanoo ääneen, ettäs muistinsa ei enää aina toimi hyvin. Jalatkin ongelmia tuottaa. Eikä mm. itse enää oikein mielellään ompelekkaan....
   Mitenkä se tää aika menekään? Ja MIHKÄ se oikein menee?
   Vastahan hän oli itse tekeväinen, Tekeväinen ITSE. Vastahan hän jaksoi niin hyvin kaikkea. Mm. polkupyörällä polki aamuin ja illoin mökillemme noin 21km matkan suuntaansa. Osasi ( osaa omansa osasen kyl´ vielkin monesta hommasta! ) kaikkea, kaikenlaista, jne.. Aina tekemässä, väkertämässä ja värkkäämässä - mistähän sitä on mm. meikä Mummero mallia täten saanut....?
   Mitenkä sitä huomaa, tajuaa ja myöntääkin sitten loppuin lopuksi, näin ulkopuolisenakin, sivustaseuraajana, ettäs oma vanhempi vanhenee. Mitenkä sitä tajuaakaan elämän rajallisuuden ihan konkreettisestikin kun tällaisten asioiden eteen joutuu ja tulee. Tyyliin et kunne hän lähtee Maailmastamme Mahtavaisesta Tuonilmaisiin, niin sitä sit ollahankin ITSE se seuraava - noin niinkuin ikäjärjestyksessä jos menhään poies! Täsähän on jo itsekkin siis vanha. Nuorempi kuin hän, muttas kuitenkin; se seuraava -polvi josta ei enää "polvi parane" vaan vanhenee täsä tapauksessa.
   Ihan kuin jälkipolvestainkin ajatellen ja heitä katsoissa.
   Enhän mie vanhene, en. Ainakaan kun itse katselen elämääni tätä näin omasta suunastain - ainahan mie olen ollut ja olen vastakin, tään ikäinen. Mites sitä vanhenisikaan.
Onhan se jännää. Kun et itse näe jatkuvaan itseäsi ukoapäin katsottuna ( vasiten kun en ns. päivittäin seisoskele "tuntitolkulla" peilien edessä - vaine joskus harvoin peiliin vilkasen kun hamppeja olen vosekkimassa ), niin sitä ei tajuakkaan et OMA ulkokuoren näkö muuttuu. Se vanhenee. Itse kun vaine katselee täältä simmuinsa takaa Maailmaa Avaraamme ynpäröiväänsä, niin näkee ne kaikki MUUT ja heidän vanhenemisensa, iän karttumisen ja muuttumisensa kaikkinensa. Ei sitä tiedosta itseään vaikkas vaine muutoin tietääkin ja tajuaa, että ikäähän sitä koko ajan lisää tulee!
Pitiskö alkaa tuijottaa peiliin himpun enempi.....
  

lauantai, 25. syyskuu 2021

Kauniit kengät?

   Niin, käväisin Kakakukko City go go:ssa lekurissa. Kyselivät kysymyksiään. Pyysivät tekemään liikeratoja ja kokeilivat käsien puristuskykyä ihan fyysisesti kädestä pitäin sekä yhdellä käsipuriste-vempaimella jota en ole viel konsa nähnyt, enkä konsa sillä kokeillut puristusotettain.
Kasselivat ( heitä oli siinä tutkiva tohtori ja takapirunaan sitten toinen iäkkäämpi tohtorismies ) röngtenikuviain ja jututtivat...
Totesivat loppuin lopuksi, ettäs ei mitään hätää. Heidän kirurgisen/ortopedisen puolen osalta. "Nuori ( sanoi tää vanhempi heistä ) ja terve ihminen." "Kädet toimii - jumpata tuota olkapäätäin voisin tosin." ( Ei siin kämmeniä, joita he niin kuin pääasiassa tutkailivat. )
Lähteiksein viel huikkasi toinen heistä perään, niin kuin asiaan mitenkään kuuluisi: "On muuten kauniit kengät sinulla!"
Menin aivan sekaisin, häkellyin oikein, enkä osanut kuin kiitellä moisesta kohtelijaisuudesta... kun täsä olen opetellut pikku hiljaa silleen pienesti, kauniisti, sievästi, ottamaan kohtelijaisuudet lausutut ain vastahan ja kiittämään sit niistä.         
   Miettien siinä ( ja viel täsäkin nyt ), ettäs se et juurikin äsken ( silloin äsken ) itkin ja sanoin suorat sanat heille et kun ei vain kädet ( vasiten oikia ) toimi! Hitto! "Mikä on vialla, misä on vika - ettikää se, kiitos."; niin nyt sitten näin menkein tottuneesti kiittelen vaine asiasta moisesta joka ei itse käyntini asiaan mitenkään kuulu?
Elikkäs kengät kauniit - elämä hyvin!?

   Lupauduin täsä ystävällein yhdelle siivousavuksi. Mie! Tällainen puolilaitainen! Muttas siis lupauduin kuitenkin, saatesanoin et teen sit pitemmän päälle, pikku hiljaa, sen mitä kädet periksi antavat.
Mitettien samalla et oma koti on juuri nyt siivouksen alla. Lattiat jo tuolloin olimma vosekkinut kyllä.... "Viel pitis suihku, sauna, vessa ja ne hitsin pölytkin?!"
Kekkasin siinä silloin ulkoistaa omat hommain nää: pyysin nuita muksuin mukeloita apuuni. Josko he vaik kaik pölyt? "Maksaisin kyl taskurahnaa siitä sit?"
   Nyt taisi tää ystäväin urakka, jonka kerkesin jo kyl aloitella, jäädä kesken miusta riippumattomista syistä ( sillä mie kyl sen lupauksein pidän minkä lupaan - vain "kättä, jalkaa, poikki", lupauksein antamain rikkovi ) ja mie tätä huusholliain, Majaani Mahtavaista olen sit pakertanut pikku hiljaa taasen iellehen.
Eilennä suihku, sauna ja vessa. Tänään jo kyökistä pölyt ja pinnat, pinnat ja pölyt. Nyt taukoa pidellen paikallansa. Josko tuota päivän tään mittahan sit loppuin huonehin pölyset nuo liiteleväiset vesisankon syvyyksiin siirtelisin?
Kuuntelen kättäin tätä tekeväistä ja mietiskelen...

   Aamusella olisi pitänyt yhden pullosen korkki avata, muttas ei kädessäin voimaa moiseen, ei. Ei puristusvoimaa, ei kierto voimaa, hyvä kun pullon tuon pitelyvoimaa!
   Samahan se on noin yleensäkin ( ja olisi nytkin jos juuri nyt tarvihteis ) niin pelkän kaffipaketin aukaisu, silloin kun sitä ei viel ole "korkattu", on työn takana! Kauan siihen menee kyllä, muttas annahhan olla - kyl se viel miulta aukenee kun vaine vuottaa kotvasen! Hitsi!
Se käsin kirjoittaminen on vaikiaa - ja tästä haastelein tohtoreille nuille - tietyissä kohdin, tiettyinä aikoina, muttas kuten he totesivat; terve olen. "Ei, eivät he ole kuulleetkaan sellaisesta allekirjoitus-leimasimista mitään. Mitä se sellainen on?"
Vetskarin veto kiini tahi auki, napparien... ei kun siis nepperien, laitto kiini tahi aukaiseminenkin, on joskus vaikiaa ja ajatustyötä vaativaa huttua.
Ne hillopurkit, mehupullot, sun muut sellaiset - onni niitä ei tarvitse aina olla aukaisemassa; aikas usein pitää pyytää toisia ne tekemään. Kuten töissä; Pomo teki ne kaik´ aina puolestain.
Siitä puheen ollen; tuleekohan tänä jouluna enää Piipparimökkejä? Se kun se niiden koristelu vaatisi tätä kättäin tekeväistä ja vähä väkistä, sitten? Tätä olen mietiskellyt täsä jo kotvasen kun Pomo kyseli et olisikohan niitä sit saatavilla....?

   Et kunnossa, mikä kunnossa - koko nainen. Mutta onni ne kenkäin KAUNIIT ovat!

2021.9.8.%20K%C3%A4nnykuvat%20%283%29.jp

torstai, 23. syyskuu 2021

Vanha?

    ( Herkkä-hipiäiset pysykööt nyt sit poiessa! Ei ole välttämäti herkkäkorvaisille tää kaikistellen tarkoitettu. )

  Olemma kirjannut vuonna "nakki ja muusi" muksuin 24/7 tiimoilta tekstin ( jonka olen myös tänne blogiinikin joskus mennä vuosina jo kirjannut ) seuraavan:
"Minä todella koen sen aneluksi asioista jotka ns. terveet ihmiset saavat ilman sen kummempia kommervenkkejä. Jos he nyt jotain tarvitsevat.
Sen tekee varmaan pahemmaksi sekin kun joudut aina uudelleen ja uudelleen selostamaan - kirjoittamaan - mikä lapsellasi on. Kuinka hän "toimii". Ne on ihmiselle aika intiimejä asioita. Jos menet terveeltä ihmiseltä kysymään miten teet sen tai tämän ( Esim. miten laitat vaatteet päällesi? Laitatko pikkupöksyt sattumalta joskus väärinpäin jalkaasi? Vai aina? ) niin hänkin loukkaantuisi. Hänen intimiteettiään loukattaisiin."
Nyttemmin tekisi mielein miun tätä viel tarkentaa, ettäs selostat et puetko ne pi-pösi ( pikkupöksyt muksuin kera kääntyivät aikoinaan nimelle "pi-pöt" ) nurinperin käänettyinä vahi ovatko ne aina oikein päin? "Onko aina etupuoli edessä vahi vaihtuuko ne joskus toisin päin - "takaperin"? "
   Sillä ei se näköjään riitä et huolehtinut olen ja huolehdin iellehen, muksustain tästä, vaan nytten pitää nenga alkaa jo "omaan napaan" tuojottamaan!
Se oli tänä pänä eka kerta elämässäin kun puin ITSELLEIN pi-pöt nurinperin yllein!
Arvatkaas kuin oli kauhistuksen "kanahäkki", se hetki kun tään tajusin! Löysin pi-pöt yltäin jo tovin pidettynä, nurinperin olevaisina!
Eittämäti tuli mielehein miun silloin, ettäs nyt muuten "Mummoja vietiin"! "Taitaa JOKU olla jo aikas vanha!"

   Käväisin "vuositarkastuksessa" tuolla paikallisessa Arvauskeskuksessa, tietäin jo et mitä vastahan tulevi; olen vanha.
   Lekuri tuo tutkivainen, "joka koloon sorkkivainen", tuumasi näin tehtyään et näkeehän tuon tuolta et vanha olet. Totesin siihen et niin, paikat kuivuvat, tulee Rusinantte, korppu oikeen. Kaik´ kutistuu kasaan, pienenee, jopa se kohdunsuukin kuroutuu umpeen." Täsä vaiheessa me molemmat jo hekoteltiin naurussa suin tään naislekurin kera ( Ei, en mie sovinisti-sika ole mut onpahan vaine onni et järeään on tuolla aina ollut NAINEN lekurina! Miusta on paljon kivempi näin päin, olla tutkittavan silloin siellä, jalat harallansa.), johka hän sit lausahti; "kun ei saisi nauraa kun juuri tutkitaan sisäisesti". Ja nauroimme silti iellehen.
   Muttas niin vaine siis tästäkin Mummerosta vanha tulee ja on tullut.
   Ne taanoin juttelemain Tsunamit, Tsumummin, ovat tälä haavaa jo aikas hyvin asettuneet aloillensa, muodostain vaine piskuisia lainehia pinnalla aallokon. Eikää niitä enää tulekaan niin usein kuin tuossa vuoden alkupuolla oli. Helpottavat - kait? Sillä tiedähhän en josko vaikkas takaisin täsä hulvahtaisivat, viellä?
Saharainen kuivuus kuitenkin vaivaa yhä ja yhä iellehen pahenee vaine. Taitaa tulla "vuosisadan" kuivuus. Sellainen koko Maailmain Mahtavaisen autioittava, rutikuivaksi karahtavainen, kuivuus suuri... Pitäisi vaine kekkasta millä hivenen hallita, avuliaasti auttaa, halukkaasti hallita, moista "suuruutta"?

  Käväisin kylillä kävellen ja laittelimma nyt eka kerran sinne stallatessain, näin syssyn tultua, huivin päähäin. Niinpä - huivin. En mennyt avopäin, en laittanut pyssykkää-myssykkää yllein, vaan kietaisin yhden vanhan, kirpparilta yhyttämäin huivisen, päähäin.
Sellainen "vanhankansan" huivi. Tumma, musta, pohja jossa kuvioina puna-voittoisesti kaikenlaisia kiekuroita ja kuvioita. Ei kuitenkaan "maatuska-huivi" vaan muutoin sellainen vanhanajan kuviointi.
   Mietiskelin stallatessain et näin se tää Mummero taasen kylille lähti. Tummissain ja huivinen päässäin. Sidottuna tosin 60-luvun tyyliin ensin eteen leuan alle ja siitä sitten niskan taakse solmulle. Ja vedettynä päälaelta hivenen taaksepäin, tuonne ns. päälaella asti, ettei tulisi "maatuska" tahi "maalaismummo" -vaikutelmaa.
   Pitkää hamosta en kuiteskana pukenut.... Olen näköjään sen verta "antanut periksi" jo et pruukkahan ain jonnehin mennessäin poikkeuksetta pukemaan housut jalkoihini. Ei hametta ja pitkää - vaan housut. ( Olen sen verta siis "nykyaikainen" kuitenkin. )

   2015: "Sain tietooni että olen naiivi.
Mietin aikani tätä käsitettä; mitä on olla naiivi? Millainen on naiivi?.
Pyörittelin naiiviutta kielen päällä, askartelin mielessäin.
Kunne totesin yksi selite kerrallaan, ettäs "chek", "chek"...
ja kah, miehän se. Ihan aito ja ehta NAIIVI."
   Nytten täsä olen saanut muutamia kertoja kuulla yhdeltä taholta, ettäs kun olen niin vanhanaikainen. "Etkö tajua." "Etkö osaa." ( jostahin tietotekniikasta oli kyse tuolloin )
   Ja juurikin nyt täsä sivussa olemma kerkustellut netin kautta valokuvaamisesta yhden ihmisen kera, ihmisen jota en ennestänsä tunne, muttas heitin hänelle kysymystä joskus pari päivää sitten et käsitteleekö hän nuita kuviaan?
Sainen kuulla että käsittelee. Sillä ja sillä ohjelmalla, kuvaa sillä ja sillä kännykällä. Ja ettäs nykyään kun on olemassa todella hyviä kännyköitä joilla voi jo kuvata eri asioita - ammattilaisetkin jo käyttävät niitä kun niissä on kameraa vastaavaa tasoa olemasa!
Kerroin et olen sit varmaan itse vanhanaikainen, vanhempaan parteen "rakennettu" kun en konsa käsittele valokuviain, enkä lavasta kuvauskohteita ( tää mennyt elämäin aika ja siinä välissä sen yksi tahi kaksi kertaa olen kysynyt ihmisiltä kuvaamiltain, että voisitteko tehdä tuon uudelleen nuin kuten äsken teitte, niin valokuvaisin sen sitten - täten "lavastettu" tilanne ). Enkä oikein ole, ainakaan viellä, taipuvainen siihen et alkaisin käyttämään kuvauksissain kännykkää kameran tilalla. Ei vain mielein miun taivu, ei. Vaik´ kuin niillä saisikin jo laadukkaita ja vaik´ ammattilaisetkin niitä käyttäisivät.

   "Kun pojallesi kasvaa parta,
huolehdi sinä vain omasta parrastasi."
       - Itämainen sananlasku-    .... vaik´ nainen olen - ainakin viime tietämäni mukaan.


 

 

tiistai, 21. syyskuu 2021

Hajatuksia...

    ... sinne tänne seilaten. Oikeestaan otsikkona voisi olla nyt vaikka "Tulitikkuja lainaamassa." tahi vaikkas "Yössä yksin...." Tahi ihan mitä vaine siltä ja väliltä, koskapa täsä päivässä täsä, joka hädin tuskin on viel puolissa päivin, on jo ollut ihan yhdelle puol´ luomaselle ihmiselle aivan tarpeeksi olemista ja tekemistä.

   Aamuin ani varhainen alkoi Aika-Raudan nakuttaissa neljättä tunteroista ylitse keskiyön. Kyllä mie koitin, ihan todella koitin kääntää kylkeäin, kuvettain asettaa asentoon uuteen, ja pyydellä jopa tuolta Ukko-Ylimmäiseltä jelppiä, jotta Uni-Jukkanen kylään tulisi uudemman kerran ja unta kaaliini saisin iellehen. Vasiten kun ehtoon puolla asetus kävi itsellein vasta jälkeen kymmenen!
Muttas ei, ni, ei. Ei vain kaikille suoda ( taaskaan ) sitä mitä haluaisi. Annostellaan vaine pikku hiljaa, vähän kerrallansa ja kuin härkkien et tällaistakin kyllä olisi....

   Näinpä sitten Mummero tää "urheasti" vaine ylös kampesi, sieltä vällyin välistä lämpimistä ja öiseen aikaan hyvinkin kuumenneista, seikkailemaan kohti alkanutta aamua ja päivää tätä nyt jo olevaista.
Aamutoimet pyöräytettyäin ( hamppit, pissit, "tekarit" - ne "mummon yöhampaat" ) aamu-smoothien kautta hommailemaan vaine.

20210921_062617.jpg

   Ihan ensimmäiseksi päätimmä laittaa sähköisen uunini tulille ja pyöräyttää siinä yhdelle ystävälle uudelle tulijaisiksi ( jos nyt tykönsä meno onnavi? ) ihan oikian ja perinteisen Unelma-kääretortun. Kuningatar-hillolla, normaalit jauhot ja maidoton teos. Ei edes täytteessä maitoa kun täyttehen tään teemmä ain kasvis-rasvasta.
Täsä leivonnaista laittaissa kokoon ja kaapiessain purkkisen tään "pohjamutia" myöten puhtahaksi sekä loppuun asti, mietin et mikä kumma siellä purnukan pohjassa ain karahtaa lusikkaani vasten? Oli kuin hillo olisi kuivunut sinne paakuksi kovaksi - kun en itse hilloja itsellein mihkään käytä, niin hilloset jääkaappini voivat joutua joskus pitempäänkin vuottaa käyttöänsä sekä täten voine kuvitella moista tapahtuvan.
Saatuain purkkisen tyhjäksi, katsahdin pohjallensa enkää ollut uskoa simmujain näitä! Siellä oli tuolla....

242409105_261226299219744_30593492063142

... pohjansa lasituksensa VÄLISSÄ jotahin ylimääräistä joka sitten pullotteli lasituksena kera tuonne sisäpuolelle purkkista tätä karahtain näin aina siihen lusikkaani kuopivaan.
Arvaatte vaine Armaat Lukijain miun, mitä tein? Otimma yhteyttä kyseisen hillon tuottajatahoon ja kyselin kuis reklamaatio heille tehdään, jääden sit vuottaa lisäneuvoa heiltä päin.

   Sitten Pannareita Kaiketonna itsellein. Iltapalaksi, aamupalaksi, välipalaksi, palaksi vaine. Varuilta et jos tulee "lähtöä" yöselkään, evääksi Reissaaja-Lissille.
   Sivussa tässä ulkoistin kaik´ petivaatteni miun raikastumaan ilmassa raittiissa kun ei edes aamutunteina nuina sadellut mitään kostean puoleista, eikää yöllistä kosteuttakaan näyttänyt olevan olleskana. Mikäs siinä oli laitella etukuistille vällyt lämpimät viilenevään ja raikastumaan.
Nyt päivällä ( kussa kotia tulin ) laitoin pesuun liinavaatteeni nuo pitämäin entiset sekä roudasin kaik´ -vaattehet takaisin sisälle pedaten petini puhtoisen.
Tuumailin vaine mielessäin: "Jaa-a. Kylläpä siihen olisi nyt JONKUN kumppanuksen hyvä kupeelle kupsahtaa, köllähtää köllöllensä." Niinpä niin, olisi hyvä....

20210921_114242.jpg

   Etukuistille kiikutin tosiaan jo aamusella petivaatteeni tuulettumaan ja katsastin silloin, ettäs kyl mie ne sinne voinen "vielä" viedä vaikkas ei ihan puhtoisinta kamaa kuistini enää olekkaan. On tullut roskia, askelluksista kuraa, hiekkaa, yms.
"No - vuotahhan vaine..."
Ja niinpä kotvasen kuluttua jo roikuilin pitkin-poikin, kuistiain tuota, putsi-putsittain sen ynpäri-änpäri. Ja kerran "leikkiin on lähdetty", niin sitten menhään loppuun asti: siin samalla heilumisella myöskin takakuistini miun saine tuta puhdistuksensa.   
   Nostimma yhden askellusportaansakin siin sivussa jo talviteloillensa, hokasten samalla, ettäs nyt on jotahin sen portahan alusissa pielessä! En tiedä mitä, muttas on vaine. On nimittäin pation kivetys raapinut portahin nuiden alustarakennetta rikki "pill...un päreiksi", alustansa nousuta "irvottamaan" ylöspäin? Puita muita ei pitäs likellä olla kuin Alla Omppu-Pomppu-puuni, muttas kun sekin on miusta jo niin kaukana et ei sen juuret....? Eikää se sitä paitsi ole niin ISO viel, ettäs sillä olis viellä moista "valtaa"?
Asian tiedostin täten tähän tyyliin päättäin kuiteskin etten siihen sen kummemmin nyt tänä syssynä puutu. Saapi olla niillä sijoillaan. Kasson talven ylitse et elääkö tuostaan vielä ja jos elää, ni miten, mitä sieltä kenties paljastuukaan? JA ensi kevään tahi kesänä sitten... Eiks vaine?

   "Ei mitään, ei ketään" jotenka tuumasin et kun kerta on kerrankin näin hommia jo hommattu, käsi-parkain kaput-tilaansa jo saatu, eikää ole mitään sen kummemmin tehtävänä pakollista, niin otampas ja lähden täl haavaa KYLILLE!
   Oli muuten kerrankin jänskä hommeli mennä, olla ja tulla, paikalliselle kylälle, keskustaan tuonne, kun ei ollut kiirusta, ei pakollisia asioita kummempia. Käppäillä vaine, olla öllöstellä. Ihan outo olo ja tila!
   Oli miulla tosin piskuinen asian tynkänen matkassain, kun ihan oikeesti lähdimmä mie sieltä niitä "tulitikkuja"lainaamaan": metsästin kaupoistansa olevaisista kookosöljyä massana, purnukassa piskuisessa olevana. Ja löysinkin. Ostin, toin tulijaisinain kotiain Humisevalleharjulle. Nyt purnukka piskuinen istua nakottavai täsä tään pöytäsen päädyssä... Valmiina hyppää matkaani miun jos tästä lähden... joskus....
   Käväisin mie kirjastossakin. Päätin nimittäin et siellä sainen lukea "uusimmat juorut" päivän sanomalehdestä! "Haa!".
Astahdin lukusaliinsa ja hokasin näkyvällä paikalla ( hyvä juttu et on näkysällä! ) ilmoituksen tyyliin; "vietä mahdollisimman vähän aikaa tässä tilassa". Kyllä - jymmärrän; eletään viruksen aikaa. "Jep, jep."
Muttas - ettäs "mahdollisimman vähän aikaa"? Lukusalissa?
MIKSI lukusalia pidetään auki yleensäkään jos siellä saa vain pikaisesti käväistä - eihän siin kerkiä edes yhtä lehteä lukea lävitse, saati sitten useampaa, kun jymmärryksein mukaan LUKUsali on sitä varten, ettäs siellä paikan päällä niitä ESILLÄ olevia lehtiä luetaan?!
Olimma siellä ylhäisessä ykseydessäin ( tään ilmoituksenko karkoittamana? ) ja luin KAKSI lehteä lävitse siten kuin ne yleensäkin luen. Kiirusta pitämäti, lukien ne artikkelit jotka kiinostivat. Ihan rauhassain. Aikaa men, mut so what?
Lopuksi pyörähdin lainaussalin puolella "Kerta nyt tänne pitkästä aikaa on näin lähdetty", niin sama se on hyödyntää "tilaisuutta" ja lainata samalla hivenen "lukemista lapsille" - miulle issellein:

20210921_110916.jpg


20210921_113239.jpg

   Hiukomaan alkoi jo jälkeen aamuisen smoothieni jotenka kiiruhdin verkalleen kotia kohti sillä olinhan jo saanut tarvitsemain ( kookosöljy ) ja hivenen ylikin ( lainakirjat ) matkaani miun.
Ruokapata porisemaan hellallein kera kaikenlaisten jäte-eväiden, mm. taanoisen mökkimatkan jäljiltä yssi tsipale kärtsättyjä makkaroita. 
Siin sivussa petini petausta... niiden liinavaatteiden pesua ( äsken vein juuri ulos ne kuivumaan ) ja yhden, siis VAIN YHDEN, heijastinnauha-rusetin kiinnitys päällystakkiini miun; toisen kun olimma kiinittänyt siihen jo viime syssynä toiselle puolellensa. Nyt vain olin tullut päätökseen tälläiseen et toinenkin puoli kaipaa omaansa. Ja piste.

   Nytpä täsä sitten taidan loppuisen päivän tään ottaa lokoisasti! Haa!
   Meinasin avata Näköradion ja katsastaa et mimmottiis kotimainen elokuva siellä on tällä kertaa tarjolla? Tiedän, ettäs siellä on näin päivisin niitä vanhoja, vanhoja ( -40, -50 ja -60 -luvun ), kotimaisia tarjolla. Harvoin vaine ( tuskin koskaan ) kerkiä niitä kattoo.
Muistan ajan... silloin aikoinaan kun puolisoin viel eli, niin hän tykkäsin niitä katsoa koissamme ollessamme - en mie. Hän katseli niitä ja usein sitten kun muksuin 24/7 oli käymässä tykönämme, niin HE katselivat niitä sit yhdessä.
Menikin aikas piiit-kä tovinen puoliosin lähdön jälkeen kunne pystyin edes AJATTELEMAAN et katsoisin jos kerkeäisin, niitä. Nyt on tullut aika, ettäs kykenisin jo.
Jotenka tää nyt tästä nakutuksesta ja mie häviän tuonne nojatuolilleni. Siiryn sfääreistä toisiin ja olen vain. Tartun lainakirjastain yhtä kansistansa kiini ja luen siin sivussa sivusen, toisen, kolmannenkin... olen vaine. Kenties vedän PÄIVÄunosetkin siin sivussa ( toisella simmullain ) nuokkuin tuossa tuolissain, koska aamuin tää oli sen verta aikainen...?
O-hoh - täähän alkaa kuulostamaan jo aikas VANHALTA! Olenko - vanha jo?
    Kassotaan ny kuin meikä Mummeron käy?

PS. "Kävihän" se. Simahdin totallisesti. En kerennyt kirjaa aukaista, en katsoa kuin alku minuutit elokuvasta tarjotusta, kun jo unten mailla olin. Enkä vaine nukahtanut vaan ihan oikeestikin NUKUIN alulle toista tuntia!

sunnuntai, 19. syyskuu 2021

Ei Pekkaa pahemmaksi...

   ...jäänyt päivä tää kohta jo mennyt eiliseen verraten. Käväisin niin ikään tänäänkin reissade, muttas ei miusta kyl suoraan sanottuna kellehään seuraneidiksi, seuralaiseksi tahi muutoin seuraksi oikein ollut.... varmaankaan.
Kyl se on vaine myönnettävä, ettäs jokin taasen painaa, maita pitkin mielen lyöpi olevaisen ihmisen. Mikä lie moista juttua hautoo mielein perukoilla?
No, kuiteskin - kävin mie entisellä lammellamme, siellä Venhoin taanoisen pito lammella stallade ja sitten sen jälkeen mökillämme toisten seurassa ns. Elokokkoa polttamassa kun emme sitä kesällä kuivan kesän aikana saaneet poltella.


2021.9.19.%20Elokokko%20%281%29%20%E2%80

   Tattimus-Tattinen jossa kokoa piisasi vaik´ muillehin jakaa vaikkas jo aikas syöneen oloinen olikin.
Kun kassot tuota lakkistansa kallellaan olevaista ja hoksaat siin oikialla taholla toin ruskian pläntin, lakin päälystä, niin sen tuo kiinteämpi osanen johka voinen ynmyrkäisen-pymmyrkäisen kuvitella, niin se on suunilleen kamerain linssin suojan kokoinen - elikkäs halkasijaltaan noin 6cm kokoinen. Täten koko lakkisellaan on/oli kokoa noin.... ylle-alle 36cm?

2021.9.19.%20Elokokko%20%283%29.jpg


2021.9.19.%20Elokokko%20%282%29.jpg

   Näistä tulee ain mielehein ne muksujeni tekemät piskuiset paukut kun olivat pieniä. Nimeltänsä nämä ovat....? Jaa, enpäs osaa sanoa, en muista.


2021.9.19.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%281%2

  Joku jättänyt sukkasensa kuivumaan?
  Arvatkaas mitä on astua harhaan kun ylittää suo-ojaa?
Kumikenkä hörppää vettä, suo hörppää kengän ja jalankin tuon uponneen, omakseen.
Kenkä kastuu. Kastuu lahje, kastuu sukkanen enää niin lämpöinenkään... jarpitkin kastuvat. Kylmä on.
   Niinhän siinä sit kävi et mie-kin, tällainen vanha "kehäraakki" ja varmasti nuo samaiset entisten suopeltojemme sarkain ojat sen tsiljoonakin kertaa ylittäneenä, jätimmä yhden ratkaisevan askelluksen hivenen liian lyhykäiseksi ihan huolimattomuuttain vaine. En sen kummemmin keskittynyt sen ojasen ylitykseen vaan ihan nuin vaine vajaaksi jätin moisen harppauksen; reunamaan ojasen syvyyden.
Siitä se sitten imaisi omakseen kinttuin tuon. Veti polvea myöten syvyyksiinsä kuin kita ammollansa siin olisi vuottanut saalistansa omaa.
Onni kuitenkin oli jo käsi toinen vastarannalla vastaan ottamassa ja jalka jälkimmäinen viel lähtörannalla: roikuilin "rotkon" tuon ylitse siinä siis. Ei muuta kuin tuki vankka kädellä maasta kantavaisesta, toinen tuki jalalla jälkimmäisellä ja siitä sit tiedolla ja taidolla, ajatuksella: "Ei se suoraan vetämällä tuolta syvyyksistään ylös lähde, ei." "Muttas kun otamma ensin - ja nopsaan ettei ihan kerkiä vettä tulvillensa hörppiä - hiven heijaan laidasta laitaan heilutellen, niin kyl se siitään...."
Sain vaivatta irti, heijaamalla hivenen, muttas sen verta kuitenkin hörppäs et toinen sukkanen, se päälimmäinen jalastain tuosta, oli riisuttava poies ja lahjekkin housujeni kumpparini sisuksista ulkoistettava kokonansa sillä sekin kerkesi jo kastua kuiteskin. 
   Mietin siinä laidassa sakramme entisen, et jätänkö "leikin" kesken ja palajan heti alkumetreillä takaisin kotio, mökillemme siitä jatkaisin matkaani tätä, vahi jatkanko kaikesta huolimati kohti "lampeamme"?
Miut tuntien, miut tietäen; jatkoin! "Saa-kuti sentäs." "Eihän sitä nyt kesken jätetä kerran matkaan on lähdetty!" "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."
Kuljinpas sit matkain tään alun mökillemme asti ( josa sain sit sinne tullehelta muksultain hänen ulkohousunsa tilalle kastuneideni - kiitos hänelle ) toinen lahje "ulkoistettuna" päällä kumpparini tuon hivenen märkäisen sisuksistansa, ja toinen sitten sisällä kumpparini toisen. Toisessa sukkia kaksi tsipaletta, toisessa vaine yssi tsipale. Ja hyvin meni!

   Lammen tään kauneutta syssyisessä asussansa:


2021.9.19.%20Elokokko%20%284%29.jpg

   "Luoja, luonnon, viljavainio."


2021.9.19.%20Elokokko%20%285%29%20%E2%80

   Kokko kärtsättiin ja kärtsättiin sit pohja hiilloksilla makkaratkin.

   Sienien kauneutta katsojaisen:

2021.9.19.%20Elokokko%20%287%29.jpg


2021.9.19.%20Elokokko%20%2813%29.jpg


2021.9.19.%20Elokokko%20%2815%29.jpg

   Oranssimaljakas kuuleman tää kaunokainen.
Tään "sukulainen" Hytymaljakas on muuten myöskin aikas "makia" ulkonäöllisesti! ....


2021.9.19.%20Elokokko%20%288%29.jpg

   Veri/punavaahteran kauneutta;

2021.9.19.%20Elokokko%20%289%29%20%E2%80


2021.9.19.%20Elokokko%20%2810%29.jpg

   Päivän Sydän <3


2021.9.19.%20Elokokko%20%2811%29.jpg

   Ruusut kukkivat yhä iellehen;

2021.9.19.%20Elokokko%20%2814%29.jpg


2021.9.19.%20Elokokko%20%2816%29.jpg

   ... ja "puhelinlangat laulavat" muodossa -sähköisten.
Nyt ovat sitten vihoin ja viimein saaneet kiristettyä, kireelle vejettyä, nämä piuhaset. Tiedä en et onkoo loppuun asti linjanen tään vejetty jo, mut kireälle nyt ainaskin joka kait jo jotahin on nyäinkin pitkällä aikajanalla kuin mitä tätäkin ovat tehneet?


   Ja mie mietin et kuka se "yhdistäisi" piuhat nää tään Mummeroisen? Kuka tulisi ja hitsaisi? "Kuka auttaisi Nyytiä....?"