lauantai, 10. marraskuu 2018

Aamukaffeella.

   Vaik kuin sitä toitotetaan, sanotaan, kerrotaan, ja näin Suomalaisittain pessimistisesti, itseämme lokaan polkien ( ja toisillemme huonea onnea toivoen ) ain sanotaankin ettäs "kel onni on, se onnen kätkeköön", NIIN miksi ihmeessä? Mikä siin on että onni pitäs kätkeä, olla näyttämäti sitä toisillemme, vahi onkoo se se perin suomalainen mustasukkainen kateus joka sen "pakottaa" tekemään: ettei vain kukaan tiedä että onni on olemassa juurikin miulla, nyt ja tässä, ettei kukaan tule ja "vie" sitä poies? Ettei kukaan tule kateelliseksi ja ota sitä miulta jollain konstilla poies? Sitäkö/tätäkö se on? 
Sen sijaan jos ( meillä ) miulla menee kehenosti niin vähintäänkin mie sitä vähättelen josko en ihan "toreilla ja turuilla" kuuluta ja suureen ääneen kailota kuin on nyt kehenosti asiat ja asian tola! "Nyt pitää kaikkien tietää tämä että on kurja olo Kulkijalla tällä Poloisella?!" "Tiedä vaikka joku vähintäänkin säälistä tulisi voivottelemaan miun oloa ja tilaa, josko ei peräti tulisi vaik viel hivenen tuuppaamaan ettäs varmasti tuon "rotkon reunamalta" alas tipahtaisin...." Sittenkö olisi kaik hyvin?
   Näinhän mie-kin tosiaan usein teen: voivottelen oloa ja tilaa kurjaa, ja sit ne hyvät hetket, ne parhaimmat-para-hultaiset kätken visusti "vakan alla" ettei vaine kukaan tietoon saisi ettäs "paistaa se päivä joskus tähänkin risukasaan". Korkeintaan jollahin sivulauseella, kuin ohi mennen vaine, viittaan että "nytpä sitä miekin lotossa voitin!". 
   Ollaan me Maan Matoset aikas kurjaa Kulkijakuntaa, kerrassansa! Oi, voi!



45759033_2194403817259679_72963849403152

   Muttas tänä pänä, tänä aamunapa, mie otimma ja kaikelle kansalle ilmineerasin tuolla netti-sfääreissä kun "kerrankin onni tupaani astuvi":
"Miten ihanaa on olla tytyväinen, iloinen, hyvillään, kylläinen, täysi, pakahtumassa, pursua, hykerellä, riemuita, vähän jopa hyräillä... sanalla sanoen olla ONNELLINEN!
Jeeru sentäs!"
   En ynmärrä, en totta tosiaankaan HALUA YNMÄRTÄÄ, miksen mie olisi tätäkin sanoiksi pukenut, ilmoille iloksein, ja toistenkin kuullen, antanut? Miksi tätä onnentilaa, tätä kehrättävän ihanaista tilaa pitis toisilta piilotella? Vasiten kun onhan se tiedosa ettäs "jaettu suru on vaine puolikas enää ja sit JAETTU ilo on KAKSIN kertainen ilo"!
   Eiköö tuo ole ihan ynmärrettävää, sallittua, ja ihan oikeutettuaki "turuilla ja toreilla" raikata ettäs nyt on Mummerolla tällä Humisevanharjun onni osakseen tullut? Jos joku ( nostakoon hän täsä ja nytten kätensä ylös ilmineeratakseen itsensä? ) tästä nyt "hernehen klyyvariinsa vetää" niin voi, voi - "omapa on häpiänsä" jos ei kestä toisen ( miun ) onnevani. Muhikoon "limessään", kiehukoon, kuplikoon ja "mustaksi muuttukoon" ihan rauhasansa - miun puolestain; oi ja voi.

   Olipas kiva ja ilo näin täsäkin kertoa tämä "Ilo sanoma" teille Armaat Lukijain, sillä tuntuu vaine että tosiaankin onnein tästäkin kuin hivenen olisi lisääntynyt? Ties vaikkas tääkin jota-kuta toista "Polaoista" helpottaisi ja tämä jokunen tästä sit luottoa saisi jotta kyl se viel täsä hällekkin... joskus... vuottakaahan vaine...

 

perjantai, 9. marraskuu 2018

Ja sitten tänä-pänä.

2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

   "One time of my life."
Savolaisittain sannoin varmaankin: "Ei mies muistiin."
   Meinaan ettäs olen sitä tästäkin kohilta sen - sanoisinko ettäs ainakin jo... 30 vuotta ainaskin ohitsensa kulkenut epämääräisen säännöllisesti mutta en ole KERTAAKAAN sattunut hollille niin ettäs nähnyt olisin kuin tästä tukinpuotospaikasta laitellaan propseja vesille ( tahi et niitä vesiltä maihin nostellaan ) muttas tänään sit tää-kin ihme tapahtui!
Luullut olen että "menneen talvan lumia" tämän puotospaikan meininki jo on....
Luulin ettäs tästä vaine vesille tukit nuo lasketaan mutta ihmetyksein oli suuren moinen kunne äkkäsin et ei hit... nehän tuovat tukkeja maihin! Mistä liene? Joltain saarelta kenties?
   Toinen mitä seurasin ihmeissäin oli se ettäs tukit nuo mitkä uitettu oli tänne jostahin, niin ne olivat lauttoin päällä! Siis ihan vaine tätä varten varmaankin kehiteltyjen ja tehtyjen lauttoin päällä! Jeeru, eiköö enää tukkeja uitetakkaan nipuissa ja vaine vesiä pitkin, vesien päällä? ( Ompahan vaine taasen "kiinalaiset keksineet" jotahin uutta maailmaamme... )



2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

   "Maailmankatolla."
   Liponvirtaa pitkin kohti kaakkoa ja Onkiveden selkää. Vasemmalla reunalla Akkalansaarta ja oikialla Liponsaarta. Ejessä onkin sit Palosaari ja horisontissa siintävät Ruissaari sekä Niinisaari.
   Täsä kuvassain ei nävy oikeestaan olleskana mutta hokasin että tuolla oikialla kaislikon seassa olivat viel Joukkahaiset olemasa. Eivät olleet tohtineet muuttoon viel lähtiä. Ei sen puoleen olihan tuo ilma kyl  "lämmintä ku linnun maitoa". Miunkin oikein piti kesken tämän käppäilyn käydä ja ripsua yksi välivaatekerta yltäin poies jotta ei ihan hikeen olisi pukanut moisella käppäilyllä. 


2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

    Akkalansalmensillan korkeimmalla kohdalla kohti liki luodetta ja Paasiselkää.
Vasemmalla Liponsaari ja oikialla näkyy sit Haapasaari sekä Karkinniemeä ettäs Pohjoissaarta. Ihan likimmä horisonttia taasen ovat Jänisaari sekä Paasisaari.

   Vaik näin "linnun maitoa" olikin olo ja tila tänään niin siltikin piti täällä korkialla sillan päällä vetää takin huppua suojaksi ja nuttua tiukemmin yllein sillä vinkkahan se tuolla korkeudella toki jo käypi, kun sen verta aavalla ja ison seljän edessä ollaan.


2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

   Erkkilä- ja Ketopelto-tilojen kohdan peltoin ylitse Suolahtea päin niin ettäs horisontissa näkyvät Pohjoissaari ja Akkalansaari.
   Viel on vihiriää luonnossa, pelloilla, näkyvissä. Ei IHAN KAIKKI ole joka puolella viellä ankian harmaata. Jee!


2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

   Linnansalmensillalla. Koivuselkä edessä.
Valio ( tehdas ) jääpi kuvani tämän vasemman reunan ulkopuolelle, ja Ilvesniemi on sit oikialla reunalla.



2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

   Linnansalmen sillan toisella puolella.
Vasenta reunaa pitää Linnanrannan rantamat kera edessä näkyvän Tulisaaren, ja oikiaa reunaa sit Puustellin rantamat.
   Itse tykkään tästä kuvasta kun täsä on tuossa etualalla VÄREJÄ! Viel tosiaan on värejäkin luonnossa jäljellä... kunne talven valkiat tulevat ja peittävät kaiken tään allensa - pöh...

   Muutama venho vaine nyt oli rannalla tällä - sillä nämäkin telat olivat näin tyhjällänsä... muttas tuolla edessä olevalla niemekkeelläpä niitä sit olikin siitäkin ejestä rivissä piiiit-kässä.


2018.11.9.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%20Akkal

   Syssyn satoa maassa.
   Puustellinrantamilla.
   JOS olisi ollunna kuiva päivä, jos olisi ollut sateeton päivä, ja jos olisivat nämä lehdet maahan puodonneet, olleet kuivat, niin arvaatte varmaan oi, Armaat Lukijain miun, KUKA olisi käväissyt hivenen "järjestelemässä" näitä lehdykäisiä "uuteen uskoon"....?

 

torstai, 8. marraskuu 2018

Kopasin mie...

   ...tänään kuin se kulkee sitten kevähän jälkeen tassu tassun ejessä tuolla kylämme raitilla ja laitamilla?
Hivenen kosteen-näppee keli oli. Tihuutti, ei tuulla tuivertanut ja mutoinkin oli aikas leppoinen olo ja tila.
En tiennyt lähteissäin mihkä suuntaan meen, kuspo kuljen, kuspo olen, muttas suunttaan johkin vaine: kuhan vaine tassuttelen.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   Humpin montulta huoltoasemalle ja keskustaan päin.
   Ovat nämäkin näreet pituutta kasvaneet siitä mitä täällä eka kertoja käyskentelin. Silloin ne eivät seistä töpöttäneet ejessäin - vahi olisko tämän Mummeron pituus sen verta kokoon jo painunut.....?


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   Kauneutta polun katveessa, harjanteella.
   Paikka tämä on heti huoltamon takan, siin 5-tien kupeessa, kapian harjanteen laella. Kaunista, ylen kaunista.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

    Hosa.
   Joskus kaadetun männyn jäkäläinen oksa yllä Haminamäen.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   "Tule kanssani."
   Haminamäen pururadan levähdyspenkki.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   Savonjärvi...

2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

... ja Valkeinen "horisontissa" siintäin.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   "Tästä tuonne ja - ylitse."
   Haminamäen laella. Siellä ihan korkeimmalla laella josa tääkin paikka seesteinen on.

2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

Ja täsä tämän paikan näkymä suoraan lounaaseen, Onkiveden Hujalanlahdelle. Välissä Peltoniemen asutusalue.

2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   Sitten viel katse kohti kaakkoa josta näkyy lähinnä Humpin alue. Kauempana sit siintävät vasemmalta lähtien mm. Kivimäki ( mahtuuko se tähän kuvaan, vasempaan reunaan? ) ja Ryynälänmäki.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   "Peikon hammas."
   Tää kivi kiehtova on; kuvattava ainon kunne kuvaamassa kuljen.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   Liki vesitornia Rommelikonmäen suuntaan 5-tien ylitse.
   Viimoinen kuva Haminamäeltä täl erää.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   Lapinlahti-järvellä ja nyt Teknologiatalon likisellä venevalkamalla kohti Lahdenperää.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   5-tien toisella puolla. Honkasalmen rantamilla Honkaniemeä päin kuvaten.


2018.11.8.%20K%C3%A4velyll%C3%A4%2C%20k%

   "Timantit ovat ikuisia."
   ...vasiten kun ne näin ain uudelleen ja uudelleen syssyn tullen "kukkivat" erinäisten kasvien lehvästöissä.


   Ei, ei ole enää vanha mikään nuori. Ei vanha jaksa - tahi siis vanhan kroppa, tassut, eivät jaksa.
   Ei sillä että jotahin ennätystä tahi entistä olisin ollunna mittaamassa mutta kun hivenen vajaaseen 12km meni KOLME tuntia aikaa niin täytyy kyl sanoa että ei, ei ole enää entisensä tämä Mummero kun ennen meni 9km alle tunteroisen, jopa 45min:iin! Ollaan aikas kaukana siitä nyt.
Tosin täytyy kyl sen verta "puolustella" itteeni että kuljin kyl tarkotuksella ajan kera kuulostellen jalkojani, ja ennen kaikkea ilman mitään kiirusta, ilman juoksemista sekä välleen kuvaten maisemia näitä ( vaik ei se tää kännyn kamera kovin hääppöinen laadultaan ole kuten näette... ) että hoidellen muutaman puhelun siin sivussa. Joten menihän se, hyvänen aika sentään, aikaa niihinkin kun niitä otin ja hoitelin.
Hikeä en saanut pintaan, eikää se ollutkaan tään lähtöin, tään reissuin, tarkoituskaan. Puin keliin nähden lämmä päälle: kolme kerrosta vaatetta ( eikös sitä kerrospukeutumiseen nimeen vannota jokahisella taholla? ), ja vaine lämpimän sain.

tiistai, 6. marraskuu 2018

Onni on pisaroina maailmalla.

   Tänään mietin taasen jälleen kerran mikrossa lämmitettyjä juustoleipiä 24/7-tyttärellein laitellessa että se on sitten jälleen yhdet tällaiset - vasta... mitäs se onkaan... noin 25:es vuosi kun näitä "rakentelen". Näitä samoja ja tuiki tärkeitä hänen elämässään.
   Kolmannen kerran kakkaista vaippaa vaihtaissain mietin että näin: tätä tuttua rataa. Kakkaahan tämä on, sitä samaa mitä me kaik ns. normaalit teemme suoraan pöntöön - eihän tämä sen kummempaa ole. Aika-ihmisen kakkaa vaine, ei pienen lapsen.
    Neiti viihtyi hyvin ulkona jälleen vaikka sää ei ollutkaan mikään paras mahdollinen: mikäs oli viihtyissä kun "sai" koulia äidin perennapenkin kukkasia! Sieltä nousivat suit-sait sukkelaan ylle maan pinnan, niin Narsissien keväiset tsipulit kuin Esikkojenkin lehdet silputtaviksi ja sotkettaviksi hiekkalaatikon hiekan ja kukkapenkin multain kera.
    Lähtiessään kotiaan taxin kyytiin hän vilkutti ( siis ihan oikeasti vilkutti ja ihan tarkoituksella juuri tässä hetkessä, tätä jäähyväistä varten! ) miulle hei-heit! Tyttärein tämä joka teki tämän nytten miun nähtein, tietäin, ja itsekkin hänen tämän tiedostain, toisen kerran elämässään! Ei mennyt kuin tämän 27 vuotta tätä taitoa opetellessa...

maanantai, 5. marraskuu 2018

"Ei naarata...."

   ..."kun anoppi tippu veneestä järveen.", johon sitten Jyräin miun tokaisi: "Naarataan kun appi tippui?" Oivallisesti lohkaistu. Ja naaratti tovin ihan kunnolla - näin kun savolaisittain sanotaan sananen "nauratti".
   Olipas taasen ihana olla Jyrän tuon alla rusakoivan. Saada oivallinen käsittely het´ aamu tuimaan. Siitä olikin nytten ihan kunnon tovi kunne viimotteeksi olin ollunna hänen näppein alla. Ikävähän tuota oikeestaan jo ehti tulla!
Oli ihanaa myöskin senkin taatta ettäs sitä siin samalla rupateltiin, juteltiin, ja käsiteltiin asiata jos jonkin laista ja montai asiaa siitä ihan vaine asian vierestä. Voisipa oikeestaan sanoa ettäs se ompi tavallaan myöskin sielun hoitoa samoin tein kun kroppa kuosia uutta saa.
   Hyvä näin, hyvä näin päin, sillä nyt tuntuu että menhään taasen siellä maan alla. Josko ei ihan maan alusen allakin kohta.
Mikä lie maanis-tepressioninen ihmisen kuvatus miekin olen kun täl viisiin "viskoo" välleen.
Tuntuu vaine ettäs mikään ei mene kuten isse toivois. Kuten haluais. Kuten ajatteleis. Kaik on vaine päin p:tä!

45462761_2187563904610337_60328741825245

   Jo yssin sekin ettäs kun tänään taasen pariin viikkoseen hoisin kukkiain nuita miun niin, huolestuneena kasselin kaikkia kukkasiain täällä Humisevallaharjulla JÄLLEEN, TAASEN, näin talven tuon tulevaisen kolkutellessa nurkkapieliä tuimin tuulin: miksi, oi miksi, ain pitää tulla tuon apean talven? Juuri kun "saapi" kukkaset kasvuun ihanaiseen, pituutta ja vehreyttä tuuheaa, ilmoille iloksemme luomaan, niin tämä YSSI Pahus sit tulee ja laskee kaiken alas! Plääh!

45417460_2187563961276998_49617812452446

Tääkin, tää Kummitus ( -puu ) täsä, on jo kuin isse kummitus oisi. Ei lehden lehteä jäljellä misään oksasessa. Ei yhen yhtä. Ei mitään!
Nyt mie vaine luulen ( kun en ennen ole tällaista Kummitusta kasvattanut ), toivon hartaasti, ettäs tää nyt vaine kuuluu Kummituksille näille näin vuoden kiertoon yleensäkin? Vuotan siis viel, en heitä mäkeen. En ota ja kuoppaa, en nirhaa poies päiväjärjestyksestä.
Toivon hartaasti ettäs kunne kevät ennttäy, kunne Aurinko Armas uudelleen ylle Taivahanrannan kipuaa... uutta, uutteraa, alkua lehtisten ilmoille iloksein ilmineeraisi tämäkin.

   Josko sekin ettäs töitä "ei kasva puissa".
Olenhan mie toki tään tiennä ihan järjellä aatellen ennenkin muttas se vaine kummasti mieltä mataa kun etsii, ja etsii, ja etsii, mutta "ei soine löytävänsä" kuiteskana.( "Soine" sananen on hivenen väärä sana täsä tapauksessa mut menköön nyt tosa välissä kun se vaine tuohon sanontaan kuuluupi. )
Olen ulottanut tään etsintä-sfäärini kauemmaksikin pitkin-poikin Suomemme maata mutta ei, ni ei.
On kyllä paikkoja ns. tehdasmallisissa, liukuhihnaisissa jutskissa joihin mie en sit "taivu" jos ei ihan ole aivan pakko. Tahi sitten ovat sellaisia että on esim. leipien leivontaa... ei miulle. Tai sitten vaaditaan muita "lisukkeita" joita mie en omaa; esim. hygieniapassia.
Eikähän "täsä viel kaikki". Jos löysinkin paikan oivallisen niin se olisi sit muutto "kauas, kauas, vuorten taa..." ja tämä edellyttäisi ettäs olisi tää Majani Mahtavainen sit joko myyty tahi vuokralla. Ja se kun taasen ei ole niin yssi oikioista, se.
Paree olisi ettäs se paikka löytys tästä liki. Saisin, voisin, olla ja eleä täsä koissa ja tästä käsin käydä sit töissä nuissa.
   "Kolmannen Konkka-Nokka..." onpi nää koipein miun.
   Otan ja lähden ulos vaikkas kävelemään, joo. ( Sillä juoksemaan en kyllä uskaltaudu....! ) Se vaine ettäs en ihan "hevy´llä" ole sitä-kään tekemäsä kun nämä nivelein pistävät hanttiin aivan oivallisesti. Edelleenkin.
Se mitä olen aisoitain käynyt keskustassa, tuon noin kilometrin päässä, hoitelemassa jalka-patikalla niin jo sil välillä nämä toteavat ( etenkin tuo kinkkisempi koipi ) ettäs ihanko toillaan meinaat käppäillä? Kyllä ne muistavat ja vasiten muistuttavat, ettäs elä nyt vaine liikoja astele tai he sitten laittavat laatimamme YYA-sopimuksensa poikki.
   Ettäs täl viisiin.
Jos mitkä, ni ainaskin mm.nämä nyt täsä ensimmäisenä, saavat tällaisen Mummeroisen piskuisen mielen alas päin.
   Taidampa lykätä pökköä pesään ja mennä-laitella yliset lämmä. Kunne valmista tulee, menen ja olla öllöttelen - paran maailmaani sieltä ylisiltä käsin. Joops. Heissan.