torstai, 25. toukokuu 2017

Rengin aatoksia.

   Viisi ruhtinallista vapaa päivää Töistä! Vau!
Näihin kuuluvat niin normi viikko vapaani kuin jo tekemäni ylimääräinen työpäivä kuin yksi syssyn tuleva työpäivä vuosiloma-ajaltani. Ihanaa kun on tällainen Työpaikka jossa voi sovellellen puolin ja toisin tehdä töitä kuin vapaitakin.
   Eka päivä meni siivoten Majaa Mahtavaistani sekä George Clooneyn kera oleillessa että yhden ystäväiseni kera kreippailessa keskustassamme.
Maanantai olin serkkuni tykönä apu-miehenä, renkinä, avustajana, ynnä muuna sellaisena persoonana, touhuten heidän tilallaan kaiken laista josta tässä nyt meinaan kertoakin erilleen...
Tiistaina käväisin hakemassa ystäväni tyköä liuskekiviä Alla Omppu-Pomppu-puuni olevaan kukkapenkkiini miun. Teen niistä siihen astinkivet. Samalla reissulla hommasin itselleni takatontilleni kesäkukkaset. Voi karseeta kuin ne maksavatkaan! Vaik kuin vähäsen niitä yrittää ottaa ( niin että niillä nyt jonkinlaisen ja kelvollisen loppu tuleman saisi kuitenkin aikaseksi ) niin siltikin niille tulee hintaa aivan valtavasti vähäisen rahan kukkarolle!
Eilinen ja tämä päivä meneekin sitten touhutessa muoskain moukeloihin ja tyttäreni 24/7 kera. Mm. kesäkukkasia astioihinsa ja terasseille laitellen.
Ja kaiken tään jälkeen huomen´ aamuna tulenkin sit huomaamaan että siin ne päivät sitten menivätkin "enkä ole saanut mitään aikaseksi"! Iloiten kuitenkin että pääsen taasen Töihin mm. leipomaan.

   Muttas maanantai aamuna siis oli miulla ja serkku poijalla sovittuna treffit heidän maatilallensa.
Mie siin aamun tunteroisina pakkailin tarvittavat kamani kasaan: kamera, hivenen omaa evästä mukaan - unohtain varta vasten tekemäni pannarit sitten loppuin lopuksi kotiini jääkaappiin... sekä vaihto/työtamineita.
Matkaan suorsin tarpeeksi ajoissa jotta en myöhästy sovitusta ajastamme, etenkin kun kuitenkin suunitelmissani oli kameran kera heilua jo menomatkallani. Monta kohtaa missasin sillä että ne olen kuvanut jo niin monen monituista kertaa että enpää tuota viiti enää niihin päin kamerallani laukoa, vaan jatkan matkaani joutuvaa jotta perillekkin jossain vaiheessa saapuisin.
   Muttas sitten kun tulimma Korkiakosken tiemeelle ja katsastin Aikarautaa etenevää niin huomasin että miulhan on viel aikaa ihan HYVÄSTI tässä! Wau! Näinpä otimma ja kurvasin Korkiakoskella pitkästä aikaa ( ohimennessäni, sillä jokahinen mökkireissuhan siitä ohitseen noin muutenkin ajelen... ) mennen nauttimaan sen ihanista keväisistä, runsaista, kuohuista ja kuohujen pauheesta.
Käppäilin ( tietty ) het´ sillään aivan alas asti ja kuvasin sieltä ylöspäin katsoin mahtavaa kuohuntaansa. ( Tähän en niitä kuvia nyt kuitenkaan laita kun ne "kuvakulmat" on niin monen monta kertaa varmaan jokahinen nähnyt ettei niitä ain viitsi uudestaan ja uudestaan tillotella. )
Olivat viel portaansa paikoitellen jään peitossa joten sai vartoa niin alas- kuin ylöspäin mennessään et mihkä tassunsa kulkiessaan asettelee. Ja siel ihan alhaalla - siel viel lunta ja jäätä piisasi ihan "kystä kyllä", vaik miekin kaiken sen lumen ja kuohunnan keskellä "uraani urkenin" sinne aivan kuohujen keskelle, niin pitkälle kuin vain kamerain kaulassa keikkuen oli suht´ turvallista loikkia kuin vuoristokauris, kiveltä ja kaatuneelta puulta toiselle, jotta paree kuvaa kuohuista mahtavaista saisin.

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Ylhäälle kavuttuani kuvasin "parvekkeelta" pätkän videona tätä mahtavuutta mutta myös näin kamerakuvanakin. Tosin monet monet näistä kuvistani otimma paikoista joista ei ns. normaalisti kuvata mennen ns. aitojen ylitse ja aitojen alitse paikkoihin jotka ovat sitten ihan täysin OMALLA VASTUULLA jos näille paikoille menee kuikuilemaan...
Kuitenkin - kauniit ovat kuohuntansa silti; kuvaa näitä sitten paikasta ku paikasta tahi suunnasta ku suunnasta.

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Koskelta lähteissäin ajattelin pistäytyä Löytynlohella "onkimassa" tuliais-kalasen mukaani mut pahkura sentään kun se ei ollunnakaan viel auki: vasta noin tunteroisen kuluttua.
Jäänyt en moista "epäkohtaa" siihen suremaan ja aikaa matelvaista vuottamaan vaan painasin kaasujalkaa-rivakkaa huomatessani että miullehan tulee hivenen kiirus täsä kun Aikarauta on jo NUIN paljon ja sopimamme aika lähenee vääjäämättä sekä nopeaa!
Pistelin serkkupojalle viestiä että tulossa olen mutta taidan nyt hivenen myöhästyä....


2017.5.22%20%281%29.jpg

   Tilallaan ensimmäinen asia joka mieleni sisälle ylsi kaiken sen luonnon rauhan ja maatilan ympäristön keskellä oli Pääskysten ihanainen ääni kun ne viilettivät pitkin pihatantereen ilmatiloja ristiin ja poikin. Voi sitä ihanuutta kun niiden äänet kuulee! Mikä lie muttas mie tykkään niiden äänistä! Toinen mistä tykkään on Törmäpääskyjen äänet; ne ovat niin kesäisiä airuita et ei paremmasta tietoakaan!
Kertoili myöhemmin talon isäntä ( serkkupoikani siis ) että nämä pääskyset ovat löytäneet tiensä ihan navetan sisälle asti jo. Siellä ne liitelevät ja pyydystävät navetan "runsaudensarvesta" apetta itsellensä pesien sitten siellä rakennuksen uumenissa poikueineen. Näinhän se oli aikoinaan meidänkin pientilalla kun lapsuuteni siellä asustin ja elelin mutta silloin nämä Pääskyset pesivät heinäladon puolella eivätkä tulleet navetan puolelle ollenkaan kuin joskus harvoin reiteitältänsä eksyessään.
  
   Ihana oli olla opissa tietäväisessä ja siellä tilan touhuissa päivä mukana, aamu- ja iltalypsyä vaille, sillä perille jouduin aamusella juuri kun lehmät oli lypsetty ja ulos pellolle olivat niitä päästämässä, sekä ehtoolla sitten kotiani urkenin kun alkoi iltalypsyn vuoro.
  
   Opin monen monituista "uutta konstia" uutta juttua mitä on maatiloilla tapahtunut ja miten kehitys mennyt eteen päin sitten nuoruuteni.
   Ehken ISOin oppini oli se kun serkkuni näytti ja kertoili kuin nykyaikana kaikki tapahtuu pilkulleen ja tarkaa kirjaa pitäen kaikista tilan elukoista. Ja se etenkin että kuin nykyään tiedetään jo vasikan syntyessä ja sen sitten varttuessaan että mikä on tuleva puolisonsa, minkä sonnin siemenillä se tullaan siittämään!  Ennen muinoin kun oli ( ainakin tietojeni ja muistini mukaan ) oli hyvä vain kun siemeniä saatiin ja lehmä tiineeksi sen myötä. Ei silloin näin "hifistelty" laatusiemenien kera että kuka saa parhaimman sonnin siemenet sisällensä!  Ja sitten niille lehmille jotka jo ns. vanhempia ovat tai mutoin jostakin syystä eivät niin hyviä tuotoltansa tms. niin sitten heille "kelpuutetaan" niiden huomompien sonnien siemeniä tahi sit mitä satutaan saamaan kulloinkin! Huh, sanon miun sanoneen - on kyllä "hifistelyä" huipussaan! Sanoikin serkku että se on nykyään kuin jotakin rotukoiran tahi -kissan kasvatusta; yhtälailla "laatutietoista" juttua.
Sekin hassua että siellä kirjoissa ja kansissa joita serkkuni näytti, on kaikkien lehmien strategiset mitat ylhäällä kuten ainaii esim. Armi Kuuselalla tahi jollakin muulle missillä ikään - näin hienosti sekkupoika niitä mittoja miulle selitti ja vertaili. ( On muuten osuvasti ja lehmiä kunnioitettavasti sanottu kun asiaa alkaa pohtimaan! ) Siel on kaik mitat: säkäkorkeuksista varmaan aina tissien korkeuteen maasta ja kantturan polvien mitat kera hännän heilautuksen ulottuvuuksiin... Ei siis mittaa joka ei sieltä puuttuisi, ja näihin kaikkiin tietoihi, sekä muihin kasvunsa aikaisiin kirjattuihin tietoihinsa pohjaten sitten valikoituu se siitossonnin "mahti". 
Samaten sieltä löytyy jokahisen lehmän, kuten sonninkin, sukujuuret kuten ihmisen sukupuusta olisi kyse. Sinne merkitään poikimiset, syntymät ja kuolemat, sekä sairastumiset, lääkitykset, kokeet yms.. Siis ihan kaikki mitä eläimen elämässä tapahtuu. Näinhän se oli ainakin viime aikoina, silloin kun mie likkanen olin, mutta tuskimpa vaine näin tarkkaan mitä se nyt näyttää olevan.

   Paskakuilut ( tai siis niiden ritiläiset ) puhdistettiin harjaten, ja sitten anneltiin apetta syödäkseen ruokintakaukaloihinsa. ( Joka ei kyllä enää nykyään ole "kunnon kaukalo" kuten ennen vanhaan vaan se on lattiapinnassa lehmänpuolelta sellaisella pienellä laidalla rajattu alue joka sitten liittyy rajattomasti hivenen ylöspäin nousten, käytävän puolella, ihmisen kävelykäytävään. )
Sain ihanan perinpohjaisen ohjeistuksen kuinka nykyiset "lehmien munat" kuljetetaan heinä/rehuvarastosta ensin rehutilaan ja siitä sitten ison koneen kopralla ( kauhiat kopran sormat! ) nostellaan tämän tilan lattialle sekä... tässä mie astuin remmiin mukaan... tässä lattialla avataan nämä noin 400kg painavat "munat" kuorien ynpäriltään ne muoviset suojakerrokset poies kera verkkonsa. Mielenkiintoista hommelia muttas herkkänenuselle aikas pölystä sellaista.

   Siel tilalla oli käynnissä uuden navetan, robo-navetan, rakantaminen. Voi, mitenkä on suurta ja mahtavaa tämä nykyaikainen maatalous ja sen navetat vasiten! Siin kalpenee rinnallansa aikoisten pienviljelijäin piskuiset navatan "pahaset". Paalutusten kiinnityksiä ja paskakuilujen pohjia olivat tekemässä tulevan navetan pohjalla. Oli siin mitaa niin pohjoista pituutta kuin läntistä leveyttäkin!
Ja mitä kaikkea "hienouksia" sinne sisällensä tuleekaan; ns. seinättömiä seiniä, robo-lypsimiä, pihattoja, sorkkain itsehoitoa varten lattiapintaan hiovia pintoja kun lehmät pihatossa kulkiessaan sorkkansa siin kulkiessaan niissä hiovat tietämätään. Kaik pokimaparret ja sairasparret erikseen.
Jeeru, että on hienoa ja mahtavaa entisaikoihin verraten. Mutta onhan se ihan oikein kun uusi sukupolvi kehittelee tätä maailmaa eteenpäin vuorostaan remmiin astuissaan ja näin rakentelee itselleen kuin eläimilleenkin hyvempiä työskentely- sekä oleskelutiloja. Ei enää tarvitse kumarassa kyykistellä lehmäin alla mm. lypsäissä, ei tarvitse lehmäin seistä töpöttää läpi talvikausien samassa parressa, vaan robot "kyykkivät" nyt puolestamme ja lehmät käyskentelevät vapaina, siellä missä haluavat, tilavan ja avaran navetan sisällä. Johan tuon järkikin sanoo et näin on parempi kaikkien olla.

2017.5.22%20%282%29.jpg

   Aavikkolaivan kyydissä.
   Kävimmä tekemässä viimoisia kevätkyntöjä juuri ennen karhihtemista talonväen pelloilla. Hyvin olivat jo peltojen pinnat sulat ja kuivuneetkin - varmaan pääsevät jo tällä kuluvalla viikolla sinne pelloillensa karhi- ja kylvöhommiin. Hyvä niin sillä onhan tää kevät/kesä jo nyt onneksemme ( ja maanilveilijöiden onneksi etenkin ) hyvin aluillaan.
   Traktosin apukuskin paikalla istuissain ( joka ei muuten tahtonut kestää tään Mummeron painoa, ei sit milläskään, vaan ain "rikki" nasahti liitoksistaan - kun se sellainen palasista kasaan kasattava jutska on... ) totesin että on se onni kun en ole tämän elämäni aikana minnekkään maanilmailyyn sotkeutunut! Meinaan että se traktorin kyyti, olkoonkin että on jo nykyaikainen, iso, "pehmeästi" käyvä, ja muutoinkin kaikenmaailman mukavuuksilla "ladattu" traktori, on aivan kauhiaa tällaiselle huonoselkäiselle ihmiselle! Siinä tunsi kuin olisi jonkin Aavikkolaivan kyydissä. Vaik kuin ettin ja olin löytävinäni juuri miulle sopivan ja oikian istumapaikan sekä asennon niin meno tuo "huima" oli seljälleni liikaa: keikuin puolelta toiselle kuin Kameli-Kemelin tahi jonkin Dromedaarin selässä olisin ollunna. Ja siitäkös miun selkäni tykkää! Oikein kauhiasti oikein! Nyt sitten viel päivien päästä poden selkääni ihanaista ja varton sitä keikutelemati ja rasittamati liikaa jotta lepoa saisi Raukka-Parka välleen.
   Juttelimme serkkupojan kera "syntyjä syviä" monen monituisista asioista aina sukumme alkujuurista ja yhteisestä lapsuudestamme ( ja vanhempiemme nuoruudesta ) nykypäiviin asti. Pohdittiin tunteita ja tuntemuksia laidasta laitaan käsitellen myös kepeämpääkin "kamaa" puolin ja toisin.
Noin yleensä juttelimme myös siitä kuinka toiset tietävät ja tuntevat jo aivan nuorena ollessaan kuin sitä nyt vaikka esim. maanilmeilijäksi haluaa ja kokee sen itselleen pareeksi jutuksi. Kuinka sitä ihminen haluaa, tahtoo, siihen samaan ammattiin ja työhön mitä ovat vanhempansakin aina tahneet: maanviljelijän muokat maanviljelijöiksi, muusikoiden muoskat muusikoiksi, taiteilijoiden muoskat taiteilijoiksi, jne..
Oli ihana kuunella kuin joku voi löytää ( jo varhainkin ) itselleen sen sopivan ja tyydytystä tuovan elämän työn ja ammatin... mie raukka kun en vielkään tiedä mitä miusta "isona" tulee... Sekä se ihanuus että juuri hän, juuri tämä serkkuni miun on aikoinaan löytänyt, tiennyt, ja sittemmkin saanut elää juuri sitä elämää mistä pitää! Voi, ihan kateeksi käy hänelle kuin hän on saanut sen mistä tykkääkin! Olen iloinen hänen puolestaan - todella iloinen.
Siitäkin juttelimme kuinka kyntäessä maanilmeilijä tietää miten syvältä pitää kyntää? Mitenkä hän tietää mitä pitää tehdä? Kuin auran terät ja siivekkeet asetella että saa sen maan juuri oikeanlaisesti käänettyä? Ja että mitenkä sitä kokee tyydytystä siitä että saa työnsä tehtyä kunnolla niin että voi ylpeänä sanoa: "Minä tein tämän."? Hyvin osais serkkupoika täänkin miulle kertoilla niin että oivalsin kuin sitä miekin nyttemmin olen ylpiä kätteni jäljistä tuolla Työpaikallani kun saan tehtyä jotahin oikein hienosti, fiksusti, ja filmaattisesti oikein. Jokin kakku jonka onnistun tekemään todella kauniiksi ja maittavaksi - se on aivan sama kuin maanviljelijä ( ainakin hän ) saa sen kyntöjälkensä juuri oikean laiseksi!

   Toivon että apuuni oltiin tytyväisiä enkä tielänsä seisoa töpöttänyt. Ehken tässä onnistuinkin kun lähteissäin sain kotia viemisiksi yhden pullollisen ternimaitoa ( josta tein jo uunijuustoa palastain sen masuani kohden - vaik se nyt maitoa onkin... ) ja saate sanoiksi että on sitten asiaa tulla uudemmankin kerran kun palautan sen pullosen heille takaisin...
Tosin sovittelimme kyllä että tässä kunne kesä paremmin viel koittavi ja miulta vapaata löytyvi niin käyn sit viel toisen hukin heille hamslankarina. Ja ainaskin viimotteeksi sitten syssyn puolla kun heidän uusi navattansa pihattoineen on valmistunut; näen sitten millainen siitä tuli ja kuis se toimii.

   Kotimatkallein ennätettyäin otimma aikaa itsellein miettien matkallain kaikkea mitä päivän mittaan sain nähdä, kuulla ja oppia. Ajelin hissun kissun ilman minkään maailman kiireita, ja valokuvasin ajan kera...

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Kumpusaari Pohjois-Onkilahdella.

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Sama ranta; Lahtelan tilan venevaja vesirajassa.

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Keväisen luonnon väripaletin kauneutta ilman kesän vihreyttä.
   Ulmansalmi ja suuntana noin-etelä.

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Akkalansalmen sillan levähdyspaikalla - suunta luode ja Paasiselkä.

2017.5.22.%20Korkeakoskella%20ja%20P%C3%

   Samainen ranta ja nyt edessäni Pohjoissaari.

   Majaani Mahtavaiseen saavuttuani ripsuin kaik vaatteeni yltäni yhteen läjään pesukoneeni eteen pukuhuoneeni lattialle, kapusin löylyihin lämpimiin saunani ylisille, ja tämän taatusti hikisen saunomisen jälkeen sit rasvasin itseni tavan mukaani ylt´ ynpäriinsä käyden lävitse IHAN JOKAHISEN "niemen ja notkon" kehostani....  

2017.5.23.%20Rotimolta%20liuskekivi%C3%A

... mutta silti seuraavana aamuna kun pyörähytin kaksi koneellista pyykkiä joissa kummassakin oli vaatteita tältä reissultain niin toisen koneellisen vaatteita koneestain poies ottaissa tupsahti sieltä puhtaiden pyykkien seasta tälläinen Ilkimys lattialle! Ei sitten yhtään mielenkiintoinen tuttavuus!
Liekkö pyörinyt koneellisen vahi kaksi pyykin mukana mutta Sitkeä Sissi se nyt ainakin on ollut jos se on yhdenkin koneellisen verran mukana hengaillut...
Mistä lie mukaani tupsahtanut: Korkeakosken luonnosta kun siel rinteillään Vuoristokauriina kirmasin vahi maatilan pihapiirin lähettyviltä siellä ees taas heiluissain VAHI sitten kotimatkaltain kun vesistöjen lähettyvillä valokuvasin?
Mistä vaine muttas en tuota tulotietään sen syvemmin jäänyt pohtimaan tahi murehtimaan vaan otimma ensin ja nirhasin sen puukalossillain poies päiväjärjestyksestä ja sit viel varmuuden vakuudeksi tuikkasin tulen "persuuksiinsa".

lauantai, 20. toukokuu 2017

Hajatelmia 15.

   Se että vuottaa toista ja toinen ei tule on - sanonko mistä? Se on sieltä ihan viimosesta, syvältä ja se sattuu. Tulee mieleen että "tietää miltä vartaamaton rakkaus tuntuu" -sanonta, muttas kun eihän tässä ole kyse rakkaudesta vaan aivan jostain muusta. Silti, silti se sattuu. Ja vietävästi. Sano miun sanoneen. Ei yhtään hyvä, ei missään nimessä.
Kun saisi oman mielen asennoitumaan aivan toisin koko hommeliin niin olis varmaan paree. Kaik olisi toisin, kaik olisi hyvin. Ja kaik sujuisi hyvin. Mutta kun "ihminen on heikko" ja heikoksi jää... se tekee silloin kipeää...
   Sitten reissuni tuon eteläisen aloitin Työni. Työni siis isolla T-kirjaimella sillä se on ihan oikiaa työtä eikäs mitään harrastapohjaista puuhailua sekä sekin viel ettäs saan sitä palkkaa eka kerran sitten pentuvuosieni omalle tililleni! Eihän tästä olekkaan väliä kuin sen... vuotas... noin 35 vuotta kun viimeksi olen näistä maallisistä töistäni palkkaa saanut. Joo-o.
No, nyt olen pakertanut sen toista viikkoa ja täytyy sanoa että töitähän siel riittäisi kun vaine olisi palkan maksajaa. Eli ain löytyy ja on tekemistä kun vain aikaa olisi tehdä niin paljon kuin sieltä sitä tekemistä eteen tulee. Voi että; olisi kuunaamista, järkkäämistä, leipomista, tarjoilemista, palvelemista, opeteltavaa, neuvottavaa... vaikkas mitä. Riippuen miltä kantilta katsoo milloinkin ja mitä asiaa. Mutta kaikkea kivaa ja mukavaa tekemistä olisi.
Se ihanuus kun tekee jotakin ja kättensä jäljen näkee! Se on sanoin kuvamattoman ihanaa ( kuten yleensäkin kaikessa mitä tekee ja siitä jälkensä näkee ). Se ihanuus kun jossakin onnistuu ja jopa yli odotustensa! Ja se ihanuus kun yllättää itsensä ja muutkin kenties siin samalla osaamisellaan ja taituruudellaan! Wau, sitä tunnetta. Saa tunteen että mie-kinhän osaan, mie taidan jotahii! En olekkaan "peukalo keskellä kämmentä" tahi "poropeukalo"inen vaan ihan jopa joltain kantilta varteen otettava osaaja.
Raskastahan tämä Työni on, sen myönnän. Jatkuvaa jalkojen päällä seisomista - vasiten näiden miun TenkkaPoo-Jarpaideni. Selkäkään tämä nikama-kulumainen ei paljoa kiittele pitkimpien päivin jälkeen. Puhumattakaan klyyvaristani joka ottaa itteensä kaiken sen niin asumis/elämis- kuin leivontapölyn itteensä... Mutta silti: "päivääkään en vaihtaisi pois"... mitä nyt muutaman ehken...
   Mökille suku kiirehtii. Sinne saisi mennä siivoilemaan huushollia kesäkuntoon. Taitaa vaine tänä vuonna, tänä keväänä, jäädä miun osaltani se "riemujan rikkaus" kokonaan kokemati. On sen verta haipakkaa Töissä ja sen mitä olen vapaana niin se aika menee sitten omia asioita maailmalla tahi kotona hoitaessa ja muoskain mukeloihin sekä tyttäreni 24/7 kera touhutessa. Ei vaine tuo Ukko-Ylimäisen luoma aika yksinkertaisesti riitä ihan kaikkeen. Vasiten kun piti viel välleen itse huohahtaa ja elppasta jotta sit Töissään jaksaa touhuta palkkansa eteen. Eihän sinne ole palkattu "lepämään" ketään.
Ei sen puoleen mökille mieleni miun tekevi todella paljon vaikkas tiedänkin etten siel voi yökunnissa oikein hyvin nakoilla. Ei vaine ole kiva olla öitä siellä... Muttas noin muutoin, päivisi. A´vot sie, se on mukavaa. Ja kun viel saisi sinne näin talven seljän jälkeen vejet kulkemaan kaivosta putkia pitkin niin pääsisi SAUNOMAAN!
Voi kuin mie olen halajanut sinne jo täsä koko kevät talven saunomaan - kuten aikoinaan puolisoni kera. Sinne saunaan lämpimään mutta kun ei ole ollut vettä saada talven jäädyttämistä putkista ja lunta sitten taasen ei sen vertaa keväämmällä että siitä vettä tekisi - siihen aikaan ettäs voisi sitä saunaamme siel lämmähyttää ilman ettei hormit sanoisi poks liiasta lämmityksestä kylvyn edellä kun tulen tuikkaisi tii-piihin kiukaan sekä muuripaan alle.
Jotenka ilman tätä riemua sitten olen ollunna ja vuotan ielleen jotta koska - oi koska, sinne saunomaan pääsisin.
   Se sitten Ukko-Ylimmäinen antoi meille Maan Matosille vihdoin ja viimein luvan tuta kevättä.
Kauan sitä vuotettiinkiin. Kauan sitä kaivattiinkin. Muttas nyt - vihdoin ja viimein - saimme sitten YHDEN lämpimän päivän tällekkin levelille niin että maat pääsivät edes joten kuten sulamaan ja kuivumaan jotta esim. maanilmeilijät pelloillensa viljojen ja kaiken maailman kylvöjensä perään pääsivät ja me muut stallaajat sitten krapsu krapsuttelemaan esim. puuterhoihimme kukkapenkkiemme, nurtsiemme ja muiden sellaisten kimppuun. Kyllä sitä vuotettiinkin, tätä kevään tuloa kuin kuuta nousevaa sysi mustalle Taivaankannelle.
Nyt on jo täällä ( ei pohjoisessa Suomemme maassa kuitenkaan viel ) kevät. On vihreää maankamaralla nurtsin voimalla ja ihan aavistuksen verran ( jos mielikuvitusta riittää ) pientä vihreää puiden oksistossa. On ensimmäisiä kevään kukkasia kukkapenkeissä ja siemeniä vaossa maanilmeilijän pelloilla. Ja mitä se on sitten kun nyt näin rovottaa vettä taivahan täyveltä - mitä se on kun maa janoinen saa juodakseen ensin ja sitten roihahtaa kunnolla kasvuun? Jos vaine ei iske heti taasen kylää kautta peräänsä...
Oi, jospa se tästään KESÄ jo tulisi!
   Olen mietiskellyt viime aikoina onko Ukko-Ylimmäinen mies puolinen vahi naispuolinen? Ja olen siitä keskusteluakin käynyt miuta tietäveisemmän henkilön kera. Onnekseni miulla on tällainen henkilö johon voin turvata tällaisissä asioissa joissa olen täysi ummikko! Onneksi hän ei nokkaansa nostele ja sano että onkki vaine itse tietosi tahi että katso sieltä Isosat Kirjasta vaan hän käy kanssani ihan ihanaia ja rakentavia keskusteluja näistä aiheista. Ns. puolueettomasti ja järjen kera. Ei mitään "kiihko-uskomista", ei mitään puolueellisuutta suuntaan tahi toiseen. Eli ompas onni omistaa tällainenkin ystävä!
Elikkäs... lopputulema oli sitten jutussani täsä että Ukko-Ylimmäinen ei ole mies - eikä nainen, vaikka mie Häntä miespuoliseksi nimittelenkin. Hän on sekä että. Ja ei ole kumpaakaan. Hän on meille Maan Matosille ajatuksia suurempi, ajatuksiemme ulottumattomuuksissa oleva juttu. Juttu nimen omaan koska Hän ei ole oikein henkilö, eikäs mikään näkyväinen tahi muutoin konkreettisesti kosketeltava, seliteltävä, olevainen. Hän on vain sellainen ajaton, tietämätön, "olematon", hahmoton - kaikki. Voisi sanoa että Hän on sinä, minä, metsän puut, niityn kasvit, ilma jota hengitämme, vesi jota juomme, ruoka mitä syömme - jokin, joku, joka on jossain ja kaikialla. Mutta meidän näkymättömissämme mutta tiedostamassamme maailman sfääreissä. Siis kuitenkin olemassa ja meidän uskottavaissamme, meidän turvanamme, meidän kanssamme. You know?
   Miulle on nyt tiedossa epävirallisesti muutaman päivän loma edessä. Olen hivenen jutskannut että lähtisin kenties sillon serkku-pojan tykö maanilmeilemään muttas jos en sinne mene niin tiedän kyllä mistä löydän itseni: entisiltä asuinsijoiltani ja kemerani kera. Tahi sitten ilman kameraa muttas sinne vaine mieleni tekevi. Ja mökille kans. Sekä pitisi kesäkukkasia lähtiä jostain bongaa tuonne ulos kuistilleni. Jostain kaupasta niitä katselemaan. Edes muutamia - jos ne jo ulkona menisivät täsä koleassa kevät säässä.
Ja vasiten täällä Kulmakunnan "tuulitunnelissa" joka on osottautunut olevaiseksi täsä miun etukuistini kohdalla tätä Kulmakuntaa. Siis suomeksi: tämän Kulmakunnan "kaik" puhurit käyvät ain tuolta Pohjan kylmien tuulilta ja puskevat isomman järven seljän ylitse, läpi kahden rivarin välisen solakon, nousten keskuspihamme lävitse ja suunnaten sitten tänne vastapuolella ylös miun ja viereisen rivarin väliin niin että siinä juuri tämän rivarien solakon kulmalla olevaisen etukuistini kukkaset ja mahdolliset muut kasvit saavat "tuta kystä kyllä" = eivät tykkää kasvaa ja olla kun siin käy vinkka kuin tuulitunnelissa olisivat. Näimpäs siihen pitäisi sitten etsiskellä kasvustoa joka kylmän tuulen sietää, joka ei niin Aurinko Armasta kaipaisi muttas joka kuitenkin jollakin tapaa näyttävääkin olisi kesän kera. Nyt olen tapiunut pikku hiljaa ajatukseen et oliskohan se jokin havukasvi kera vaik Muraattien?
Aikoinaan kun tänne Kulmakunnalle, Majaani Mahtavaiseen tulin niin edelliset asukit täsä kodissain kyselivät et tokka mie haluan pitää ne isot ruukkuset ja niiden havuset itselläin kun he täältä muuttavat poies, jotka tuossa etukuistin kahta puolta ovat? Sanoin etten halua kun mielessäin ihmettelin että miksi havuja moisessa paikassa ja eiköö tuota kesäiseen aikaan kukkaset paree oisi? Tietämätön kun olin... Nytten ajan tajuamaan miksi heillä ne havupuut siin olivat ja miksi siin ei kukkasia ollunna. Mie Taukki Tolleroinen...
  Koleassa ja kevät... ne ovat muuten ne miun Jarppi-tassuseni osottautuneet oiviksi Työkengiksi. Niillä on TODELLA hyvä tassutella vaik päivänsä pääskytysten töitä tehden. Ei rasitu Jarppit ja toi miun vinksahtanut vaivaisenluunikin kera koko Jarppirivistönsä mukautuu hirmu hyvin sinne tassusen sisälle. Jopa niinkin hyvin ettäs katson sen vaivaisimman Jarppni hivenen ain oikiavan kun ne tassuset jalkaani vejän! Ja mikä paree: ei jalkoja pakota, ei kolota eikäs Jarppeja koske, kun niillä tassuttelee. Onpas riemu ja ilo omistaa nuin oivalliset ja "hoitavat" tassukat.
   Joo-o, nyt nakutukset seis ja Töihin kiirus. Heippate taasen ja hyvää työn täyteitä päivää kaikille Armaat Lukijain miun.
  

keskiviikko, 10. toukokuu 2017

Reissaaja-Lissi in the Capital city; osa 2.

  Päivä 3.

   "... silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään ihan lähelläin..." muttas kun et sie siinä vaine ollunna vaik simmuin auki sainkin kolmannen aamun tunteroisina vuottain että nuorempi väki heräjää ja sitten voinen aloittaa miekin jo ihan normi aamutoimeni miun; lääkkeet, aamupalaset, hamppien pesut, yms..
   Edellisestä aamusta poiketen nyt lähti ensin toinen nuoresta parista töilleen, sitten mie maailmalle ja viimotteeksi toinen parinsa puolisko.
Mie "tapani mukaan" kappasin lämpimästi vaatetta ylleni vaik olikin luvannut ylen lämmä päivää joka nyt tälle tämän vuoden keväälle on todella poikkeuksellista näillä levelillä... ja kamerani - tietenkin.
Hädin tuskin olin päässyt heidän ulko-ovestaan ulos asti kun havaitsin kerratessain taskuni ja laukkuni sisällykset ettäs kännykkähän se jäi sinne seinän laturiin kiinni. Kele! Ei muuta kuin mirs-mars takaisin ja sitten uudemmalla yrittämällä maailmalle avaralle kohti tuntematonta.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Tästä rakennuksesta en tiedä mitään muuta kuin mitä tuossa ovensa yläpuolella lukee: Paarihuone, Bårhus, ja että se on siin läheisessä puistossa; Aleksis Kiven Kadun ja Teollisuuskadun välissä.
Rujolla tavallaan kaunista katseltavaa ( vasiten jos eivät olisi nuilla töherryksillään pintaansa sotkeneet... )
( PS. Sain näin jälkikäteen lisätietoa tästä rakennuksesta ja kirjaan sen nyt tähän: Kyseessä on Harjun nuorisotalo joka on Vallilan kaupunginosassa, Dallapénpuistossa. Tämä rakennus valmistui 1923 ruumishuoneeksi mutta on toiminut vuoden 1986 muutoksen jälkeen nuorisotalona. )
   Tässä puistossa, kuten muissakin täällä Helsingin puistoissa tahi muilla vastaavilla "plänteillä" oli näin Aurinko Armahan sulostuttamina päivinä, ihmisillä tapana olla ja istuskella seurustella kera toistensa. Mukava ja kiva tapa joka hivenen oudoksuttaa näin "maalta" tullutta Mummeroista, nutta kait sitä itsekkin siihen tottuisi ja osaisi esimerkkiä seurata jos noin niin kuin alvariinsa tällaisessa cityssä asuisi itsekkin.


18237846_1532779116755489_40661422601307

   Alaksis Kiven ja Kinaporinkadun kulmauksen puisto.
  Ja millainen oivallus laittaa tällä tavalla kaaret ylle kävelypolun sekä sitten näihin kaariin Kärhöjä kasvamaan! Vau!

18216449_1532779813422086_51475499441238

On se varmaan kiva sitten kesemmällä astella tällaisen kaaripolun alla...

18238555_1532781376755263_86637971048607

... kunne nämä kaik Kärhöt ovat avanneet kaik lehtensä aukaiseet ja vasiten kunne alkavat viel kukkiakin! "Wau!": sanon toisenkin kerran.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Suvilahdenkadun ja Pääskylänkadun kulmauksesta löysin tällaisen kauniin ja mielenkiintoisen taideteoksen.
Kasveja ja tuollainen "liukuvärjätty" tausta näillä kasveilla. Tällainen jää hyvin mieleen kalskeiden talon seinien joukosta.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Tämä... tämä on miulle Maamerkki.
Tämä on rakennus joka on ainakin tähän asti AINA jäänyt matkani varrelle kun Helsinkiin olen "laskeutunut" muualta maasta - elikkä täältä Savon syvämestä. Tämä on joku... mikä lie säiliö ja ajalta - jotain.
Itäväylän ja Sörnäisten rantatie kulmauksessa mutta joka tapauksessa aina tämän nähtyäni olen tiennyt matkallani Helsinkiin että nyt ollaan jo ihan lähellä... aivan kohta... ihan kohta... ollaan keskustassa.
 
   Nyt kylläkään en tiennyt misä olen ( muuta kuin ettäs tässä ja tämän "pöntön" juurella ) vaik aamulla "kotoa" lähtiessäin olinkin tarkistanut muutamiakin kertoja ettäs minne menen ja kuis kuljen? Nyt tuli paikka ettäs piti kysäistä vierailta ihmisiltä neuvoa misä olen kartallani tällä ja minne päin miun pitää mennä päästäkseni perille sinne minne menen?
Yksi neuvoi että mene tuonne risteyksen toiselle puolelle - ja jos menet jo metroasemalle asti olet vikaan kulkenut; silloin tule takaisin päin.
Tein työtä käskettyä ja ka, kummaa: sieltä metroaseman kupeelta itseni löysinkin. Otin takapakkia mutta en tullut virttä viisaammaksi ja palasin takaisn metro asemalle kysellen siellä olevilta raksapojilta uudemman kera et misä olen ja kuspo menen? Osaneet eivät sen kummemmin neuvoa. "Olet tässä. Minä lähtisin tuonne päin...": sanoi toinen ja näytti ihan kaikkea muuta kuin mitä itse noin sisäisen kompassini turvin olisin voinnut ajatellakaan suunakseni. Tein kuitenkin "työtä käskettyä" ja stalladen matkaani. Matkaani joka kieri sen läheisen rakennuksen ja jonka takana taasen "vetäisin" jota-kuta hihastansa neuvoa kysyen.
Tämä mies kertoi että mene sinne metroasemalle, nouse ylös ja kävele sen hallin läpi. "Sitten laskeudut sen aseman toista puolta alas ja silloin olet tämän Itäväylän toisella puolella - pääset siitä eteen päin." Tein näin mutta enpäs päässytkään sieltä metron ylä tasolta mihkään - ei sieltä päässyt mitenkään metron toiselle puolelle jos ei sitten olisi alkanut loikkimaan raiteiden ylitse ja käyttänyt jotain henkilökunnan ovea! ( Myöhemmin Reissaaja-tyttäreni kertoi että sieltä jostakin jonkun toisen tason hallista olis kait päässytkin metron toiselle puolelle.... )
Näin palasin taasen takaisin maanpinnalle ja ajattelin ettäs paree on kun otan nyt ihan oman sisäisen kompassini käyttöön ja menen omieni karttojen mukaan kun aikaakihan täsä moisessa vatvomisessa oli jo mennyt ihan tuhottomasti. Moista ISOa tietyömaata ja ISOja rakennuskomplekseja yrittäissä kierellä ja kaarella. Kerta ei yli eikä ynpäri pääse - eikä lävitseen voine mennä niin sittempäs tämä flikka ottavi ihan toisen suunnan.
Palasin jäljilleni entisille ja aloin suunistaa aivan kokonaan toiseen suuntaan: Sörnaisten rantatietä kohti Parrutietä. Näin mie sitten selvitin kuin selvitinkin ihan OMIA aivojani käyttäin moisen ISOn solmun tienoolla tällä ja pääsin kuin pääsinkin oikeille jäljille. WAU! Hyvä mie!

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Sieltähän se sitten vihdoin löytyikin Parrulaiturin päästä tämä Isoisänsilta jota jo eilennä olin Tervasaarelta käsin ihastellut ja ajatellut että viel huomenissa ( elikkä tänään ) mie tuota pitkin stalladen.
   Kaunis on siltä tämä muodoltansa ja malliltansa muttas viel kun on näin rakennus"alttilla" alueella niin nämä kaik rakennuskompleksit hivenen häiritsevät....
 

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Näin - perillä, tai ainakin jo ihan Mustikkamaalla asti.
Enää vaine Korkeasaaren sillan lävitse ja sitten määränoäässäni!

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Muinoin elänyt Jättiläisvaraani joka on elänyt Aurtraalian mantereella noin 8metriä pitkänä ja on painanut jopa 600kg.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Laivarannan likeltä yksi ihanainen "pitsi-unelma". ( Kuvanen hivenen kallellansa mutta suokaatte se anteeksi.... )

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Ensimmäinen tapaamani elävä eläväinen oli tämä Aasian Jellona ja sekin sitten käänsi persuuksensa kohti naamaani! Hyvä juttu. Hyvinpäs alkoi kierokseni tämä. Jee!

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Toinen saaren tämän ihanuus: Cafe Hedvig muttas ei auki olevana - sääli sillä olisi ollut kiva nähdä tämä myös sisältänsä päin jotta mitä ihanuuksia sieltä löytyisi, kuis oli rakennettu sisätä päin?

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Käy se aika joskus pitkäksi näille "näytteillä" oleville eläimillekin...

   Mietinkin pitkin Korkeasaaren polkuja kulkiessain että miltähän se tuntuisi ihmisestä jos hänet vangittaisin johkin aitaukseen, häkkiin, terraarioon tahi johkin vastaavaan jutskaan toisten ihmisten ( tahi eläinten ) töllisteltäväksi? Olisikohan se kivaa vahi ei? Luulen ettei olisi kivaa...
Miksi sitten ihmiset vangitsevat eläimiä näin töllisteltäviksi - kuten miekin siellä tein - eivätkä anna näiden olla vapaina omissa elinympäritöissään ja käy sitten vaikka siellä niiden kotiseuduillansa katselemassa niitä jos nyt ihan pakko on jotain eläintä livenä nähdä? Tietty silloin en tietäisi mie, eivätkö monet muutkaan ihmiset, miltä näyttäisi vaikkas elävä ja aito Jellona! Näkisimme sen jostakin kirjasta kuten ennen muinoin on nähty tahi sitten jonkun toisen ihmisen kuvaamalta filmiltä, joka on käynyt siellä "paikan päällä" kuvailemassan niitä. Mutta mitä siitä - menettäisimmekö tälla tavalla jotain? Tuskinpa vaine.
Ennemminkin olisimme varmaan "rikkaampia" kun kanssa eläjämme ( eläimet siis ) saisivat elää omaa elämäänsä omissa maisemissaan ja näin sitten olisivat osa tätä Telluksemmen elävää maailmaa jonka kaikkinainen tekeminen ja oleminen vaikuttaa myös meitin ihmisten elämää suuntaan tahi toiseen sen mukaan kuinka me luonto; eläimiä, kasveja ja elosysteemiä yleemsäkin, kohtelemme.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Kaikesta tästä ajattelustani huolimati: täsä on Pikkumarmosetti joka on syntyessään noin peukalonpään kokoinen! Eikä aikuinenkaan paina kuin jotain 100g! Nämä syövät puiden rungoista kaivamaansa mahlaa jota tämäkin Marmosetti teki into-pinkeenä nuista valmiiksi ( ? ) poratuista reijistä tästä puun pätkästä.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   "Joka paikan" Riikinkukot.
   Vastaan tuli tällainen lyhyempi- ja pitempi pysrtöinen uros Riikinkukkonen.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   "Serkkuja" morjestamassa...
   Ei heitä ollut kotona kuin nämä kolme kipaletta ja hekin hyvin liki toisiansa.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Mittapuu.
   Suurin heistä on Andienkondori, sitten tuo "vaalein" on Kuningasmerikotka joita miekin kävin täällä Korkeasaaressa häkkinsä ulkopuolella morjestamassa. Huuhkaja joita Suomessakin on ja joiden huhuilua olen jo tänä keväänä kuullutkin, on tuo "tumman ruskea"; Varis - no senhän kaikki tunnistaa... ja viimeisenä, piskuisimpana, on Varpushaukka.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Karhut kömpineet ovat jo talvipesästänsä ulos mutta kovin vaikuttivat unisilta makoillessaan näin täsä parrun kupeessa ja toinen sitten tekaistun luolansuun sisäpuolella.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Lehtopöllö - siellä se lymyilee kuusen oksien katveessa, häkissään...

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Fasaaneja uudemman kerran - niitä kun siellä näki vähän siellä ja vähän täällä...
   Yllä naaras- ja alla urospuolinen. On se vaine tuo uroksen väriloisto mahtava, vailla vertaansa.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Ja jottei nyt Fasaaneita liian vähän tässä olisi niin...
   Tämä uros "kukkoili" naaraalleen pitkään ja antaamuksella. Kauniit ovat heidän sulat ja höyhenasunsa ihan nuin takaakin päin katsottuna.
Alla oleva kuva on hivenen "epätarkka" kun tämä kukkonen heilutteli ja ravisutteli pyrstöään vähä välleen. Siitä kuului sellainen jännän suhiseva ääni kun se niin teki.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Vikuja.
   Ihan kuin nimensä olisi Vinkuja... Nämä pääsevät parhaimmillaan jopa 50km/h vauhtiin vaaroja pakoon juostessaan, ja asustelevat Andeilla kuten muutkin laamaeläimet.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Laita kukka-höperö eläintarhaan niin hän bomgaa sieltä kaikenmaailman kukkasia; täsä Kiinanruusun kaunis keltainen kukkanen. Ihana.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Puupyton - vaikea arvata että nimenomaan puu-sellainen kun näin puussa makoilee hän.
Nämä Pytonit makoilevatkin pääosin elämänsä näin puun oksistossa suojaväritykseensä luottain ja vuottain että ruoka ( saalis ) tulee heidän tykönsä eikäs he mene sen ru´uan tykö.
Poikasina nämä ovat joko mustia, punaisia tahi keltaisia väritykseltään.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Gundi.
   Kundi jonka miekin voisin vaik lemmikikseni ottaa. On vaine sen verta söpö, pieni ja ihanaisen näköinen otus!
Mikäs on söpöilessä kun he pitävät tuon turkkinsa puhtaana ja järjestyksessä sukien sitä alvariinsa takavarpaillansa.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Mangusti.
   Nämä Mangustit tuntevat varmaan kaikki? Joten eipäs niistä tämän enempää...

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Kyläkutoja.
   Ihana sirkuttajainen ainakin sen kuulon perusteella mitä nyt täällä Korkeasaaressa ääntänsä kuulin - liekkö sitten mukavaa kuunella kun ja jos näitä useammankin yksilön yhdyskuntina saisi kuunella kuten nämä kuuleman tuuppaavat asustella.
Ja sanomattakin selvää että nimensä he ovat saaneet nimenomaan siitä että kutovat pesänsä korsista ja lehdistä?

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Taasen kukkanen... mikähän tämä on? Olisko jokin Lilja?

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

    Sydän päivässä - se naisen tiellä pitää?
    Tässä Flamingon kukkasen muodossa tämä tään päivän sydän.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Viimeinen eläin joka miut tervemenneeksi poies tältä saarelta toivotti oli - Fasaani, komeine pyrstöineen!
   Näin tämän Korkeasaaren kierrettyäni ja kaarettuani totesin mielessäin että kylläpä saa sit olla ihan rauhassansa taasen sen seuraavat 27 vuotta kunne uudelleen hinku tänne palata on. Ovathan nämä eläimet ihan kauniita ja toisaaltaan kivoja katsella mutta se periaate että ne ovat häkissä ja vankeina... ei ole miun heiniäni.
Että menen vaikka mieluummin Suomenlinnaan tahi sit johkin muualle, kuin tänne - kiitos.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Täsä olen palanut takaisin Isoisänsillalle ja takaisin kaupunkimaisiin maisemiin.
Komia on tämä silta, katsoipa sitä sitten suunnasta tahi toisesta.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

    Näytti olevan täällä Kalasataman uudella alueella ( onkohan tämä viel Kalasatamaan kuuluvaa aluetta vahi ihan jotahin muuta? ) jo muutamissa uusien talojen asunnoissa asukkaita sekä pieniä ns. kivijalkaliikkeitäkin perustettuna. Mietiskelin että voi muuten olla aikas kalliita paikkoja asustaa ja omistaa jotakin omaa kun on näin mahtavalla paikalla - vaikkas Itäväylä likellä onkin.
Mieleeni tuli jokin sellainen pieni Keski-Eurooppalainen rantakatu-maisema ja sen pienet putiikit leppoisine tunnelmineen. Saatoan yl olla väärässäkin kuvitelmineni mutta näin mie ajattelin tämän paikan ohitse kulkiessani.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Ihanuuta, harmoniaa.
   Osaavat ne nykyiset arkkitehdit ja rakentajat tehdä jotain vaik mie kuin kyseinalaistaisin heitä; tällainenkin kaunis siltanen kuin tämä. Wau!


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Graffiti-teos joka ei paljon lisä sanoja kaipaa.
   Kaunis oli katsella, kauniisti tehty, ja ennenkaikkea hyvin paljon ajatuksia antavainen.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Astiataivas.
   Tämäkin paikka siellä Fleminginkadulla - wau! Mitenkä on PALJON astioita yms. liike täynänsä. Ja eikäs mitä vaine astioita vaan kaikki ovat arvotavaraa, priima kuntoista ja - kallista näin Keski-Suomeen varraten ainakin.
Liike tämä on "Astiaparatiisi" nimeltänsä ja he ostavat sekä myyvät kaikkea desinglasia, retroa, valaisimia, verhoja, yms.. He ovat kuuleman tehneet tätä jo 17 vuoden ajan joten ilamankos tuota tavaraa olikin näin "kystä kyllä".

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


   Päivä tämä tuli seikkailuistani täyteen täsä vaiheessa ja palattuani kotia mietiskelin taasen tyttäreni kera että mitäs nyt teemme, ennen kuin lähdemme serkkupoikani, kummipoikani, uutta, pientä, esikois-tytärtä katsomaan?
Päätimme kierella, kaarella ja katsella lähitienoolla paikkoja sekä hakea jostain huikopalaa että mennä cillailemaan jonnekkin kun oli niin ihanainen ja lämmin sää.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Kävimme hakemassa jostakin tyttärelleni tutusta paikasta hälle jonkin makukahvin ja miulle itselleni mustikkaisen banaanismoothien, ja sitten kapusimme ylämäkeen Sörkälle eli menimme Sörnäisten "laelle" puistoon ja sen koirapuiston keskellä olevalle ISOlle irtolohkareella. Siellä me sitten cillailimme lisää ja lokoilimme sen lohkareen päällä nautiskellen juomistamme sekä olotilastamme.
Juteltiin työuupumuksesta, matkustamisesta yms.. Ihanaista olotilaa; ei kiirusta mihkään.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Serkkuni tyköä palattuamme ( kuten sinne lähtiessämmekin ) kuljimme näin Puu-Vallilan ohitse.
   Voi tätä kauneutta, voi tätä ihanuutta mitä nämä vanhat, hyvin kuosissaan pidetyt talot, ovat. Siis tällaista pitäisi olla kaik kaupunki rakennuksetkin... tietty eihän se ole enää nykyään mahdollista kun ihmisiäkin on hivenen enemmän kuin ennen muinoin - tiedän sen... mutta silti... ihanuutta.
Kaikki nämä mansardi-kattoiset talot puupintoineen ja ihanaisine pienine akkunaruutuineen. Periaatteessa kaikki samanmallisia mutta silti jokainen näistä taloistansa on ihan omanlaisensa, oma yksilönsä ja toisistansa erottuva.
   Millaista jälkeä tulisikaan jos nyky arkkitehdit ja rakentajat laitettaisiin suunittelemaan ja rakantamaan tällaisia ( tahi toisenlaisia tämän moisia ) taidokkaita, hienoja ja taitavasti tehtyjä uusia taloja? Mitenkä he suunittelisivat ja rakentaisivat tällaiset talot? Tai sitten talojen, siltojen ja erinäisten ramppien yms. kivimuurit joita täällä kaikkialla katukuvassa näkyi? Mitenkä he niitä työstäisivät? Tulisiko niistä tällaisia hienoja, "muhkuraisen tasaisia" ( jos osaatte sielujenne simmuin kuvitella mitä tarkoitan? Sellaisia vanhoja isoja, vankkoja, kivumurikoita kuin on esim. vanhojen talojen kivijaloissa. )?
Olisiko nyky ihmisellä enää aikaa, taitoa ja tahtoa suunnitella ja tehdä tällaista jälkeä ihan "pipeetillä".
   Toki nykyäänkin tehdään kaikki ajan kera ja "pipeetillä" mutta kun tuntuu että jotahinhan se pitää olla suunittelussa ja etenkin rakentamisessa pielessä kun aina kuulee sieltä ja täältä että on taasen kosteusongelmia, hometta tms. tullut ilmi jostakin rakennuksesta vaikka se nyt ihan uusi olisikin. Mitenkä on - onko jossain "mätää" välissä?
Entäs jos tehtäisiinkin kuten ennen vanhaan: puusta, ajan kera ja jättäin ns. luonnollisia ilma-aukkoja, talon rakenteille hengitys mahdollisuuksia, kuten silloin on tehty? Silloin ei ole rakennettu mitään "pullo-rakennuksia" jotka eivät pääse hengittämään, elämään vuodenaikojen vaihtelujen ja ilmatilojen mukaan - kun taasen nykyään tehdään rakennuksia jotka ovat "ilmaloukkuja" joihin sitten pitää tehdä ja hommailla "apu-hengittämisen" turvaamiseksi kaiken maailman ilmastointilaitteita ja kiertoilmakojeita joitten uskotaan korvaavan kaiken tuon luonnollisen ilmanvaihdon. "Plääh...": sanon mie.

   Tään jälkeen, kaiken tänä päivänä kokemamme jälkeen käväisimme saunan lämpimissä löylyissä mutta olimme kyllä sen verran ventti ettemme siellä "turhan" kau´aa "viitsineet" loikoilla vaan puikahdimme pikaisesti yöasuihimme ja pehmoisten vällyjemme alle - hyvää yötä.



   Päivä 4.

   Tyttärelläin vapaapäivä - lauantai päivä.
   Ihan ensteks lähdimme kaksissa tuumin eilen serkkuni tykö mennessämme tyttäreni hankkiman seutukortin ( tahi mikä se nyt olikaan nimeltänsä? ) turvin ratikalla eli sporalla eli skurulla tekemään "sea sailing"-kirrosta keskustan tuntumaan mennen samalla johkin sinne - minne sitä en osaa sanoa mutta joka tapauksella kiertelimme näköjään osaksi miunkin tuntemissani maisemissa joihin tutustuin jo viime vuotisella reissullain, ja osaksi ihan tuntemattomilla seuduilla.

2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Tämän kauniin kasviaiheisen seinäteoksen kuvasin pika-pikaa ratikan akkunan lävitse. Tämäkin jää helposti mieleen, että silleensä tämä on kyllä hyvä mainoskikka, mutta onhan tämä - hyvänen aika sentään - hyvä ja kaunis komistuskin ankeaan kaupunkimaiseen betoniviidakkoon!


2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Käväisimme kiertelemässä Kaivarin Kanuuna nimisen kirpparin Vuorimiehenkadulla joka on Ullanlinnan alueella.
   Siellä iskin silmäni tällaiseen vanhaan talausvaakaan joka oli ns. pilkkahinnalla myynnissä ja nimikkeellä koriste-esine! Siis tällainen, hieno, täysin järissään oleva ja tomiva sekä tuiki tarpeellinen kapistus näin kotileipurina olevalle ihmiselle - 5e! Haloo! Arvatkaa vaine Armaat Lukijani kuin mie "kiersin kuin kissa kuumaa puuroa" pohdiskellessani että "kuis nyt suu pannaan", kuis mie teen, mitenkä mie tämän tästä - tuonne Savon sydänmaille kuljettaisin? "Jaksanko raahata tämän kaiken sen kamani ja etenkin sen jo hankkimani jakkaran lisäksi, kotiani asti?"
Pohdikelin tätä pähkinääni pulmallista tosi piiiit-kään ja tulimma tulokseen että eihän se tule kuin "kerta elämässä" tällainen tilaisuus vastaan joten on vaine otettava "neuvo vaarista" ja kapattava vaakanen tuo mukaani. Ei siin mikään muukaan auta. Jos en sitä sieltä mukaani nyt ota niin sitten kadun sitä ns. lopun ikääni kun moisen tilaisuuden käyttämäti jätin. Et tälleensä...

2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Täänkin vanhan hyppynarun nappasin mukaani - eihän tää paljoa paina kantamuksissani ja ihanainekin kun on...


2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Tuli lounasaika ja etsiskelimme "käsiimme" tyttäreni ulkomailla ollessaan ja siellä tutustuneensa ystävänsä ystävän perustaman ravintolan mennen hänen tykönsä juttelemaan, kuulumisia vaihtamaan, terveisiä huikkaamaan ( lähinnä siis tyttäreni tämä kun enhän mie itse heitä tunne ) sekä syömään.
   Mikäs oli syödessä kun Aurinko Armas helli edelleen tänäänkin kovin lämpimäisesti Maan Matalan stallaajia.
   Siellä me näin kadun varrella istuskeltiin ja nautittiin syömisistämme joka sisälsi ns. Kaiketonta "kamaa": lämmintä riisiä, kylmää, rakaa lohta ja paljon kaikenlaisia vihreitä eineksiä; herneitä, salaattia yms.. Olipas muuten hyvää. Kyl kandee kaikkien pistäytyä Hey Poke-ravintelissa siellä Korkeavuorenkadun varrella, liki Jääkärinkatua, sillä on sen verta hyvää sapuskaa ja ennen kaikkea tosi täyttävää syötävää.

2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Näin me istuskeltiin, nautiskeltiin ja "päiviteltiin" kuumana porottavaa, ihanaista Aurinko Armasta.

   Näin päättyvi yhteinen aikamme Reissaaja-tyttäreni tykönä ja hänen kanssaan; kapusin pohjoiseen lähtevän junan kyyttiin Pasilan asemalta ja päivittelin siellä kanssa vuottavia katsellen että kyllä me ihmiset ( vasiten Suomalaiset - vahi onko jo näin muissakin maailmamme maissa? ) ollaan tosi riippuvaisia teknologiasta kun laskemani mukaan sen seitsemän tahi kahdeksan ihmistä 10:stä räplää kännykkäänsä odottessa junan tuloa!
Mistä moinen johtuu? Ollaanko me niin ujoja ettemme tohdi heittää sitä räpläystä poies ja jutella vaikka sen vieressä olevan tuiki-tuntemattoman ihmisen kera? Ollaanko sen verta epäsosiaalista väkeä? Emmekö osaa enää jutelle, puhua ja kuunella toisiamme - olemmeko vieraantuneet toistemme kera kanssa käymisestä ja ihan näin fyysisestä läsnäolosta ventovieraiden ihmisten kera?

   Suomemme maa on pieni ja lyhyt moneen muuhun Telluksemme maahan verrattuna mutta ollaan me kuitenkin sen verta pitkän maan omaavaa kanssa että samanaikaisesti voi olla monenmoista ilmatilaa ja olosuhteita erikohdissa maatamme: missä etelässä on lämmintä, sulaa ja vihreää niin sitten aivan pohjoisessa on vielä kylmää, puolisen metriä lunta ja tyystin valkeaa - sekä tässä näiden välissä armas-Keski-Suomemme seudulla on sitten näiden kahden liitymäkohtana kaikkea näiden välistä!
   Tuumasinkin etelässä ollessani kun kotia lähtö läheni että pitäis varmaan ottaa ja matkaustaa ensin ihan pohjoiseen asti ja sitten "laskeutua" sieltä Keski-Suomeen jotta tulisi sisäinen tunne että eteläänhän sitä matkustaa; lämpimään ja suht sulille seutuville, eikäs tulisi tunne että PITÄÄ mennä sinne pohjoisempaan jossa on viel harmaan ankiaa, kylmää, osaksi lumista ja jäistäkin. Seudulle josa on viel järvet valkiassa jäässä ja ilman sinisenä aaltoilevia laineita. Paikalle josa saa viel vain uneksia jostain vehreästä ja vihreästä.
   Junalla kohti pohjoista puksuttaissa katselinkin kuin viel Kouvolan seutuvilla oli sulaa mutta välittömästi sen jälkeen tuli junankin sisällä jo niin kylmä tunne Jarppi-paroille että piti vaihtaa lähteissäni jalkoihini laittamanani balleriinat ihan ehta nahkaisiin ( punaisiin ) maihareihin ja lämpimiin sukkiin kun muutoin olisivat Jarppi-raukat aivan tyysti paleltuneet ku ne kuuluisat russakat siel Siperiassa.
Suonenjoelle asti "yllettyämme" oli lunta jo maassa monin paikoin ja järvien seljänteet viti valkoisen jääpeitteen peittämänä! Sankken ankiaa!
   Junassa matkustaissa ja sen akkunasta ulos katsellessani, mukanani olevan kirjani lukemisen ohessa, tuumailin mielessäin että näin sitä junalla matkatessa näkee "kaiken". "Kaiken" sen mitä ei esim. autolla jonkin paikan ohi huristellessa näe.
Junan kulkiessa, junaratoja rakennellessa, on nämä radat ja raiteet rakenneltu ( todennäköisesti ) seutuville joihin ne on ollut helppo rakentaa ja tarpeellista rakentaa. Paikoille joihin on ollut helppo louhia rahdalle menopaikka ja joihin se on suorinta ja helpointa reittiä pitkin voitu laitella.
Näimpäs sitten kun astut junan kyytiin ja katselet sieltä ympäröiviä maisemia näet seutukunnat aivan toisellaisesta perspektiivistä kuin mitä jalkasin tahi autolla kulkiessasi. Näet myös SEN KAIKEN mitä on niille ohitse vilahtavien talojen, rakennusten, tilojen, tehtaiden, tuotantolaitosten, rakennusten, varastojen, yms. TAKAtontille laitettu, varastoitu tahi jätetty! Voi sitä kanan ja roinan määrää jota "lojuu" kaikkialla - joku laitettuna tahi muuten hylättynä.

   Mietin itse pienenä flikkana maatilalla kasvaessani ettäs kuin sitä pihanmaamme on näin suttainen? Kuinka on ns. savivellinä tiet, ja koneita sekä kojeita pitkin pientereita?
Näin aikuisena sitä on sitten tajunut että näinhän se on ollut ja on pitänytkin olla. Mitäs muuta se on voinut olla kun tilaa on pystyssä pietty ja on ollut vain ne kaksi ihmistä jotka ovat sitten sitä tehneet ja järjestystä sekä siisteyttä siellä yllä pitäneet sen mitä ovat töiltänsä kerenneet.
Kaikesta tästä huolimatta muistan kuin sitten aikanaan kun tuli traktori taloon ja oli näin saatu hivenen enempi aikaa talon töille sekä näin liekeni vanhelmiltani hivenen enempi aikaa laitella pihanmaatakin kuntoon ja "ojennukseen" ( sillä eihän tällaisten "pentujen" kuviteltukaan puuutuvan moisiin hommiin ja suunitelmiin vaikka näin ajatuksissani muistan asiaa moista pohtineeni ): isä levitteli pihatielle sorakkoa kantavaa ja pittävää, äiti lisäsi pikku hiljaa kukkapenkkejä pihan koristukseksi, nurmikkoa ehyt-pintaista tuli paikkaan jos toiseenkin.
Alkoi olla pihan maat siistit ja ojennuksessa. Silmiäni ja mieltäni hiveli moinen muutos.
   Kun asustin Majassani Matalaisessa ja alkuaikoja siellä elettiin... Muistan kuin silloinen mieheni vähillä rahoillamme ylläpiti mm. autokantaamme pitäen toista auton raajaa ulkorakennuksemme takana varaosina. Tästäkös yksi silloinen naapurimme otti "herneen nenuunsa" ja purnasi meille että kun on tuo tonttinne kaiken maailan roinaa täynnä ja haittaa yleistä naapuruston näköalaa ympärillään! Alueella jossa on ihan KUNNON tontit itse kullakin ja itsekullakin kaiken maailman varaosaa ja roinaa siellä tonttinsa "takanurkalla" tallessa...!
No, siivosimme enimpiä poies tämän naapurimme mieliksi, ja kunne sitten tuli pesäero huusholliimme niin silloin lähti ne viimeisetkin "raadot" ja "ylimääräiset" tarpehet tontiltamme poies.
Tämän jälkeen pidin tarkan huolen ettei missään kulmalla tonttiani ( kun se nyt kaikkien kahdeksan tontin ihan keskellä oli ) ollut MITÄÄN roinaa, tavaraa, tms. joka olisi ollut jonkun naapurin silmiin pistävää. Tonttini oli siis "priima konnossa" sen mitä kykenin sitä varoillani ja kropallani laittelemaan.
Se mikä itseäni sittemmin alkoi kyrsimään oli se kun naapurit ympäriltämme muuttui yksi toisensa jälkeen uuteen naapuriin ja näin sitten alkoi itsekunkin naapurin tontti "kukkimaan" kaiken maailman koneista ja kojeista...

  
2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Vihdoinkin kotona!

   Ja kotiani palattuani sain iloisena yllätyksenäni tietää että miulle tilatut uudet TOSSUKAT olivat tulleet lähi postiautomaattiin noudettavakseni! Pitihän ne sieltä heti kotimatkallani käväistä kaiken sen "kuormanI" kukkurakai hakia matkaani mukaan ja ihan ensimmäiseksi jalkaani pistää.
"WAU!": sanon mie taasen. On muuten sellaiset ihanaiset tossukat joita ihan lystikseen jalassa pitää. Niin sisällä kuin ulkonakin. On kerrankin kenkkäset miun Jarpaitteni mieleen! Katso nyt kuin on mukavaiset! Nämä vaivaisenluuni vääntämät Jarppaanikin ojentuvat jo ihan kivasti itsestään aikas mallikkaaseen muotoon... Wau!

  

   Mitä opit sinä lapsi pellavapäinen ( enempikin ruskia kuin pellavainen.... ) tästä matkastasi?
   Opin sen että Suomemme maa on piiiiit-kä ja monen ilma-alan omaava yksilö.
Sen että ennen kaik rakennettiin paremmin...
Sen että maailmaamme mahtuu monenmoista erilaista monumenttia ja patsasta ( joista tänne blogiini vain yhdenkö yksilön laitoin... ) - sekä eläintä.
Sen että se eläin joka siellä häkkien takana on ei ole välttämäti se kaunein, mielenkiintoisin ja kuvattavin eläin suhteessa luonnossa vapaana oleviin eläimiin.
Sen että usko sie likka vain sisäiseen kompassiisi edelleenkin kun liikut - ei ne kartat aina ajantasalle ole.
Sen että maailma on pullollansa kaikkea kaunista tavaraa ja astiaa mutta - ei ne kaikki ole suinkaan miuta vatten.
Sen että maailmamme toreilla ja turuilla on jo saatavilla Kaiketontakin evästä - vuotamme vaine jahka sitä tännekkin asti enemmissä määrin "rantautuu".
Sen että loma tuolla jossain maailmalla äärillä on enempi loma ja rentouttavampaa kuin täällä kotona ainainen oleminen ja töiden pakertaminen.
Opin sen että matkustaminen maailmalla - AVARTAA!

tiistai, 9. toukokuu 2017

Reissaaja-Lissi in the Capital city; osa 1.

  
   Päivä 1.

   Se oli sitten 3.5. Armon Herran vuonna 2017 ( eli viime keskiviikkona ) kun meikä likka reissuunsa lähti. Määränpäänäni oli tosiaan, ei enempää eikä vähempää, kuin itse capital elikkä pääkaapunki armaassa Suomemme maassa, sekä siellä sitten yökortteeri Reissaaja tyttäreni tykönä.
   Aamun tunteroiset lähtökuoppia kaivellessain meni 24/7 tyttärelleni aamutoimia tehden ja häntä kotiinsa lähtökuntoon laittaissa. Sekä sitten vasta itselleni kamppeita kasaamalla ja rinkkaani pakkaamalla. 

2017.5.3.%20Helsinkiin%20%281%29.jpg

   Mielestäni laittelin ihan järkevästi vain vähän kampetta mukaan... vain ihan välttämättömimmät vaatteet ja kamat kasaan: Mekko ylleni junamatkoille ja sitten yhdet housut perille katuja stallatessa ja kylmemmille kelille - iltoihin.
Välttämättömät hygienia-jutut ja tabut. Sekä kenkkäsiä useammat kun ei tiedä mitkä kengät milloinkin jalkani hyväksyvät yllensä; punaiset maiharit tänne pohjoiseen matkaan lähtiessä ( ja poies tultaessa ) jalkaani miun, tennarit perille kylmiin iltoihin ja sit ihan tavan balleriinat päiviin katuja lämpimillä keleillä stallatessa.
Elikkä vain välttämättömät kamppehet mukanani läksin matkaani miun vaikkas sit juuri ennen kotiani takaisin lähtiessäin tyttärein tämä Reissaajainen miuta torumaan alkoi ettäs kun nuin paljon mukaasi olet ottanut...
Sillä sain sieltä häneltä itsellein ihan oikian suht ison/pienen matkalaukun johka sitten kaiken tämän kamppeeni ahdoin kera rinkkaseni tämän - sekä muutaman pienen tulijaisen... pari pienen pientä korun helyä ( mikä se onkaan se oikia nimike taasen, kun en saa sitä mieleeni miun - se pieni koru joka keikkuu vitjassa, eikä siis koko korunen vitjoineen kaikkinensa? ) muoskani mukeloille, yksi pieni, ihana, tulijainen George Clooney´lle ja itselleni pieni Unisieppari. Siin kaikki. Eikäs - ahdoin myös yhden ISON tulijaisen itsellein sinne matkalaukkuun... vanhan, kunnon, talousvaa´an jonka löysin pilkkahintaan ( 5e ) kirpparilta enkä malttanut olla ottamati sitä mukaani miun kun se ihan järissäänkin oli! Vaikka painavahan se kyl oli kantaa...
Muttas kaikkinensa ei siis oikeestaan mitään ylimääräistä - tätä vaakaa lukuun ottamati.


2017.5.3.%20Helsinkiin%20%282%29.jpg

   Näin jättelin hyvästit tälle nykyiselle paikkakunnalleni junan akkunasta kattoissain...

2017.5.3.%20Helsinkiin%20%283%29.jpg

... ja sitten entisellenikin.
   Tässä jouduimme vuottamaan tovin kun edellämme matkanneeseen tavarajunaan oli tullunna jokin tekninen vika ja näin sitten raide ei ollutkaan edessämme vapaa kulkea ielleen.
  
   Näin kun nyt junalla "saavuin" seuduille näille tutuille ja muistorikkaille niin tajusin olevani kuin joku "Heppa Höperöinen" kun pääsin näkemään ja kulkemaan taasen entisen kotiseutuni lävitse.
Aivan sama näköjään on Poika Poloisellain ohitsensa hurahtaissain tahi sitten kunne siellä muuten tuttujeni tykönä - tahi valokuvaamassa käyn... aivan saman moiset ovat tuntemukset; kuin kotiinsa tulisi. Yhä ovat yhtä rakkahat tienoot nämä. Ei sitä näköjään tienoot nämä ihmisestä poies milläskään pääse vaik ihminen tienoilta näiltä poies pääsisikin.

   Tätä reissuain edeltävästä junamatkastain on jo vuosikymmeniä. Näin olin itse junaan päästyäni aikas täpinöissä siitä mahtavauudesta jota junamatka ihmiselle tuottaa kun siihen "ensi kerran" pääsee.
Mietin vaine ettäs mitkä ovat sitten fiilikset ja tuntemukset pikku likoilla, muoskain mukeloilla, kun me kesän mittaan yhdessä lähdemme junamatkalle? Heureka! Se on varmaan pilviä hipova tunnetila, se.
Voin vain sieluni simmuin nähdä ja mielessäin kuvitella kuin siinä jännityksestä ja innostuksesta kolme pientä tytön tylleröä kihelmöi sisuksisaan niin että kaikki tämä ilo kuplien ulos heistä ulos purkautuu. Siin on puheen pulpetta ja ilon kiljaisuja runsain mitoin ilmoilla ihmetykseksi kanssa matkustavaisten.

   Tämän reissuni tein lainarahoilla, ja sitten serkkuni miun ihanaisella avustuksella kun hän puolisonsa kera yli vuosi sitten miulle synttärilahjakseni antoi matkan etelään heidän tykönsä. Matkan jonka saan tehdä haluamalla tavallani ja milloin vain. Ja nyt se sitten oli - kiitos SUURI siis heille tästä matkastain.
   Mietin tätä matkaani selvitellessäin ja sit viimeteeksi matkaani tehdessäin että miten sitä ihminen ( vasiten mie )
pyrkii yksinkertaisuuteen, muuttumattomuuteen ( kuten tyttärein 24/7 tahi autistinen ihminen yleensäkin )?
Matkani tämän varatessaini pyrin siihen että en tarvitse vaihtaa junaa mtakallani olleskana. Ei minkään laisia muutoksia matkani tekoo tahi sen varrella. Ei junan vaihtoa esim. Pieksänmäen kohdalla kuten moni näytti tekevän...
Nämä vaihdot olisivat olleet miulle "kauhistuksen kanan häkki" - vasiten näin kun siitä on jo tovi kun olen tätä ennen junalla yleensäkään matkustanut. Ihan jo senkin perusteella että tämä maailma on muuttunut aikaslailla siitä viimeisestä reissustain; junienkin teknologia ja vempaimet ovat muuttuneet ja näin luoneet miulle oman onkkelmani jo tällekkin matkallein...
   Pelkän junan sisäisen oven avaaminen ei onnistunut miulta ennen kuin sain toiselta ihmiseltä, kanssa matkustajalta, opastetta kuin se nykyään tapahtuu! Ja sitten viimetteeksi kotiain palatessain jos ei joku sivullinen auttavainen olisi neuvonut kuin junan ULKO-oven saan auki niin junaanhan mie olisin ielleen jäänyt ja sitten ainakin seuraavalle asemalla asti matkustanut - tahi kunne joku olisi miuta "valistanut" ovien avaamisessa.
Kuin sitten tällainen "Taukki Talleroinen" osaisi junan kesken matkan vaihtaa? Siinä kyl olisi ollunna yhdellä kerralla ihan liikaa haastetta miulle.
   Saati että Reissaaja-tyttärein kera vävy-kokelaani miuta perillä passittivat että siitä vaine hankit jonkin seutulipun tahi vastaavan lippusen sinne Hesan keskustaan ja sit "hyppäät vain" ratikkaan tahi linjuriin, tahi metroon, ja matkaustelet niillä paikasta toiseen! Kyllä, senhän mie teenkin/teinkin! Ihan tosta vaine... joo...
Ei sellainen onnaa ihan nuin vain - ei ainakaan miulta. Ja sitä paitsi jos ja kun mie olisin niin tehnyt niin miten monta eri paikkaa miulta olisikaan jäänyt näkemäti ja kokemati? Miten monta kohdetta löytämäti ja ihastelemati? Miten monta erilaista kokemusta ja tunnelmaa kokemati ja tuntemati? Kysyn mie vaine...

   Junan vauhdissa mukana pysyessäni ja penkillään istuessaan nousi joltakin asemalta mukaamme yksi nais´ immeinen jolla "sattui" olemaan hivenen runsaammin "Eau de Cologne´a".
   Ymmärrän kyllä että ihmiset pruukkaavat käyttämään "kaunistukseen" hajuskeja yms. mutta sitä en ymmärrä et miksi sitä sit pitää lykkiä "kystä kyllä" ylleen? Miksi laittaa "koko purkillinen" kerralla kun sitä voisi pienesti sipaisemallakin laitella?
Tällainen yliherkkä ihminen jolle pienikin ylimääräinen, vasiten erilainen ja voimakas, hajuski klyyvariin ottaa, saa tuta ihan tosissaan kun tällainen ihminen seutuville sattuu. Siin on nenun limakalvot heti turpeessa ja hajun MAKU kielen päällä! Se on sanoin kuvaamaton tuska ja tunne. Eikäs sitä tilannetta vasiten junassa oikein voi mitenkään "korjailla" kun kummallekin on oma paikkansa tilattu ja merkattu - ja kun "hajurakoakin" on/oli ihan normi; toinen toisella puolella käytävää ja yhden penkin päässä sen lisäksi viel.
Miksi eivät ihmiset voi ajatella toisin? Miksi eivät ihmiset tajua ajatella että on olemassa tällaisia yliherkkiä ihmisiäkin? Miksi he eivät tajut ajatella kanssa kulkijoitaan, kanssa eläjiään? Mikä niistä hajuskista tekee niin tärkiät että niitä pitää "viljellä" jokahisen ja joka paikassa?

   Helsinkiin, juna-asemalle, päästyäni vastaani tuli serkkuni miun jonka kera tärskyt olimme sopineet. Olipas ihanaa nähdä häntä pitkästä, pitkästä, aikaa, ja kuulumisis vaihdella.

2017.5.3.%20Helsinkiin%20%285%29.jpg

   Serkun kera asemalta ulos astuessain piti ihan ekaksi ikuistaa nämä Kivimiehet jotka nyt näin Kiss´n naamiot naamallensa olivat saaneet Kiss-yhtyeen tullessa juuri tämän reissuin aikana esiintymään Helsinkiin.
Näitä näyttivät miun lisäkseni moni muukin kamerallaan ja kännyllään ikuistavan...

   Tästä mirs-marssimme serkku-flikan kera kohti tyttäreni työpaikkaa vuottain että hän sieltä päivänsä työt lopuilleen saa.
Käväisimme pikaisesti huikopalaa ottamassa kera kaffeen yhdessä Kampin Date + Kate -kaffiossa. Oli muuten hyvä Kaiketonta minttu-suklaa pallero se jonka mie sieltä itselleni valitsin syödä! Kandee mennä muidenkin sinne nautiskelemaan sen paikan antimista. Se on siellä Kampin ylimmässä kerroksessa...
   Sitten otimma jalkasemme allemme ja käppäilimme kolmeen pekkaan tyttäreni kotia kohen jutellen ja rupatellen, huikaten heipat kun serkun kera erottiin tahoillemmen hivenen ennen tyttäreni kotia.

   Tyttäreni tykönä, ja vävyn tämän kotia päivän töiltään palattuaan, huomasin kuin heillä ainakin näin sivusta seuranneena menee ihan hyvin yhteen josko ei kahteenkin...
   Mietin ja katselin siin kateellisena että onhan se ihan toista kun on miestä talossa. Kun on mies elämässä ihan noin niin kuin ns. laillisesti. On isot kengät, isot vaatteet - miesten vaatteet. On miehinen olemus ja miehiset tavat sekä liikkeet ja teot. On joku johka turvata, johka tukeutua. On "ME", eikäs vain "mie".
   Tulipahan ( taasen ) muutamankin kerran tällä reissullain kaipuu toiseen ihmiseen... Snif.

   Ehtoon korvalla päätimme käväistä syömässä Sushia yhdessä ravntelissa ja sinne meidät kyyditsi tämä vävyseni autollansa.
Siin katuja pitkin hänen "kurvaillessa" katselin tienoita nuita ja vasiten kaikkia niitä ihmisiä siellä kaduilla sekä rakennuksia, taloja ympärillämme.
   Mietin ettäs jo ihan nuinkin pienen ajan kuluttua olen/olin sitä mieltä ettäs ei miusta kyllä tekemälläkään, ei sitten milläskään, saisi tällaisen kaupungin asukasta. En haluaisi asustella näin isossa keskustassa, en kyllä esim. Kalakukko sity go-go:n kokoisessakaan. Näissä olisi kolkkoa asustaa. Olisi liikennettä monen moista kera sen millonan ihmisen. Ei yhtään miun mieleen. Eihän siinä saisi minkään laista "hermorauhaa" koskaan?! Ei sen siunaamaan rauhaa milloinkaan. Ihan toisin se on tällaisissa pienemmissä keskustoissa, jollaisessa nyt itse asustelen - tahi oikeemmin sellaisen reunustalla, joissa on oma rauhansa ja hiljaisuus. On tilaa olla ja asustaa. On tilaa AJATELLA!
   Ja sekin viel että kun juttelimme siinä ehtoon aikana niin se mitä he maksavat sen kokoisesta asunnostaan n.30m2 ( yksiö ), niin samalla summalla mie saan täältä kaukaa "hiljaisuudesta" tällaisen ihanaisen, tuplaten isomman ja jopa kokonaisen huoneiston!


   Päivä 2.
 
   Toinen päivä valkeni kera Aurinko Armahan ja lupaavan säätilan.
   Talonväen töilleen lähdettyään aamupalasemme jälkeen, otimma mie tarvittavat tamineeni mukaani kera kamerain ja lähdin suunistamaan heiltä kohti keskustaa - jalkaisin. Karttanani kännyni sovellus.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Kallion kivikirkko.
   Joku sanoisi varmaan että ajalleen tyypillinen kivikirkko mutta miepä sanon että ei niinkään kaunis ulkoa päin...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... kuin mitä sitten on täältä sisältänsä.
Voi miten osasikin olla harmonisen kaunis kirkko. Siis ei mitään ns. ylimääräisiä kiemuroita tahi krumelinkisia maalattuja kuvia/kuvioita seinillään mutta silti kaunis ja harmoninen kokonaisuus. Sekin viel ettäs juuri tänä päivänä Aurinko Armas loisti kirkkkosen tään akkunoista sisälleen luoden todella kaunista valoa ja kuvioita sisälleensä sekä lattioilleen - kuten tässäkin kuvassa tuohon lattialle.
   Tässä kirkossa oli mielestäni erikoista se että tuolla alttarilla oli alttaritaulun sijalla tuollaisen suuri Krusifiksi roikkumassa ns. vapaasti katostansa. Kaunis oli sekin.
   Sitten viel olivat nuo Kultaköynnökset jotka roikkuvasti kasvoivat tuolleen kahta puolta alttaria. Tosi pitkinä ja kauniin, hyvin voivan näköisinä. Mikäs oli hyvin voida ja kasvaa kun tuon vasemman puoleisen Kultaköynnöksen takana, tuosta hivenen ulkonevan pylvään takaa, suihkusi kokoajan ja aina silloin tällöin oikein ilmoille suhahtain, höyryä niille! Siis voitteko kuvitella että joku kirkko, seurakunta, on näin paneutunut kirkkonsa ruukkukukkiin että jopa hoitavat näin antaamuksella niitä? Pitävät siis niistä huolta kuin ikään Ukko-Ylimmäinen kansaansa.
   Ja vielä sekin näin reissuni ensimmäisessä kirkossa käydessäni ettäs sinne sisällensä yleensäkin pääsi tähän aikaan vuodesta! Nyt kun ei ollut mikään varsinainen tienvarsi- tahi kesäkirkon aikakaan viellä ( toisin kuin esim. viimeviikolla kun matkasin pohjoisessa ).
Olipas mukava päästä sinne sisälleen asti katselemaan, ja jopa toviksi hiljentyä kera kenkiini taipumattomien jarpaideni....

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tekstiä siinä on monen moista mut selkoa en vaine saa. Kaunista tekstiä näin näitä sanasia ymmärtämättömänä mutta kuitenkin kirjaintensa kuvauksellista kanttia katsoen.
   Toinen lie jotain kiinaa tahi japania ja toinen varmaan jotahin arabiaa tms. kieltä. Sanoma vaine varmaan kaikissa näissä Kallion kirkon lappusissa oli saman hakuinen kuin yhdessä suomen kielisessäkin jonka sieltä joukostaan porstuassa löysin: "Jumala kutsuu sinua tänään - et tiedä kutsuuko Hän vielä huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna. Niinpä tule Hänen luokseen - tänään!"


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Kallion kirkon kupeessa, siin aivan kirkkoa liki oli jokin rakennus rempassa ( kuten tuntuu ettäs jokahisessa kohin koko Helsingissä oli jotahin remppaa meneillään... Liekkö tapana - varmaankin sillä onhan se Hesakin sen verta iso keskusta että varmasti jatkuvaan löytyy rempattavaa mutta silti tuntui ettäs se jatkuva porain jyrinä, vasarain kalke yms. alkoi jo muutaman työmaan jälkeen tympiä ja "hermon päälle " ottamaan ) jonka porttikongin pielustat olivat laitettu näin sanomalehdellä suojaten.
Oliko syy suojaukseen, esim. raapapuksen tahi maalauksen roiskeiden estäminen - vahi mikä lieneenkään, niin olipas vaine hivenen hämmentävää tehdä tällainen "löytö" keskellä urbaania stadin keskustaa; joku käyttää sanomalehtiä suojaukseen eikäs esim. jotain uudempaa ja "ajankohtaisempaa" suojamateriaalia kuten vaikkas muovista pressua.
   Mutta oli nyt aisan laita niin tahi näin niin mielestäni kaunista kuitenkin...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   "Kun Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran, niin tiedän, yhtä en koskaan saa. On nuoruusaika tuo jäänyt taa.": laulelee Fredi mutta miepä kuljinkin viidettä linjaa ja ihastelin sen kauneutta tuskastellen ikiaikaista aikaa joka armotta käy ja taakseen kaiken vanhan jättää - sitä ei takaisin saa.
Tuo vanha on kuitenkin kaunista kuten vaikkas näiden talojen ihanainen "rytmi" ja maalaus.

   Se joka miut tuntee ja tietää niin se "ensimmäinen" jonka mie tänne pääkaupunkiin saavuttuani halusin nähdä ja jonka luokse mennä oli tietenkin MERI tuo aava ja sininen!
Sinne siis suuntasin matkani tämän torstaisen heti kun se vain suinkin mahdollista oli - ja olihan se: keskustaa lähetessäin saavuin Tervasaareen. Saareen joka on pienen piskuinen mutta siellä se kuitenkin on... Ihanainen lävitseen nähtävän pienoinen, ja sopiva pitopaikka kaikenlaisille perheiden ja ihmisten elämän juhlille - jos ei tarvitse vartoa vettä esim. perheen pienempien tahi lemmikkien varalta.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tässä näkymä Tervasaaren tulorannalta kohti Helsingin keskustaa. Uspenskin katedraalin ja Tuomiokirkon tornit näkyvät horisontissa hyvin.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Puu käkkäräinen.
   ( taustalla vastarannalla jäänmurtajat Kontio, Urho ja Voima. )
   Liekkö Lehmus vahi joku muu mutta ihastuimpa kuitenkin häneen napaten kuvan vasten Aurinko Armasta ja...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... Aurinko Armahan puoleltakin.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Ikuista onneva.
   Vaikka saarinen tämä piskuinen onkin niin silti sieltä löytyi oman siltansa paikkakin jonka kaiteisiin ovat jotkut rakkautensa pitävyyden kuvaamiseksi ripustaneet lukkoja erilaisia. Ja varmaan sitten heittäneet sen avaimen jonnekkin sinne mereen...
   Kaunis ja mukavat tapa tämä on muttas onko kukaan ajatellut että mites silloin kun se rakkaus lopahtaakin? Ottavatko nämä parit ja yksissä tuumin kahdestaan ( tahi jompi kumpi heistä yksinänsä ) käyvät sahaamassa lukkonsa poies kaiteesta tästä kun sitä avaintakaan ei enää ole olemassa - kun se nyt tuli heitettyä rakkauden kukoistaessa sinne menreen...


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   "Suuren maailman" tyyliin Helsinki-city.
   Merihaka´n kerrostaloja kera jonkin "reimarin" tahi mikä-se-nyt-onkaan-kera kuvattuna.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Pohjoisrannan varrelta ( jotain Kruununhakaan kuuluvaa-ko? ) erään talon kauneutta.
Miten osaakaan olla kaik nämä vanhemmat talot silmiä hivelevän kauniita? Eivät ole mitään kantti-kertaa-kantti -meininkiä vaan ihan ehtaa suunnittelua tarkalleen ja pipetillä tehden.
Tämäkin kuin jokin satulinna tornineen vaikkas vaine talonen onkin.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Kanavakadun ja Meritullintorin kulmauksessa oli tällainen alus huilimassa.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Uspenskin katedraali.
   Kaunis kuin mikä jo ulkoakin päin, saati sitten sisältänsä...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Ja yksi kaunis kukkansa kirkon tämän tarhastansa.
Sinililja, joita kukki nyt par´ aikaa jokaisella vähäkään kasvuun kelpaavalla nurmella pitkin Helsingin tanterita.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Lounastauko.
   Onni on että vaik näin Kaiketon olenkin niin silti löytyy ain jostakin ihan kokonaisiakin aterioita miulle syödä.
   Esim. edellisenä iltana kun käytiin Sushia syömässä niin siellä henkilökunta teki ihan varta vasten miulle erikseen eräitä Sushi "pyöryköitä" joissa ei sitten ollut maku-soseita ( soijaa tai muuta sellista ) valmiina mukanansa ja näin sitten gluteenillisia.
Samoin kun kävin seuraavana päivänä Korkeasaaressa niin sielläkin löytyi mahtavasti lämmintä ruokaa joka oli Kaiketonta mutta silti kalaa, vihanneksia, salaattia ja muuta sellaista sisältävä kokonainen lounas!
Vau, ollappa täälläkin, näillä huudeilla, ain sellaiset mahdollisuudet söydä "ulkona"!


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tuomiokirkolla - tuomiota saamassa...
   Kirkkonen tää näin alhaalta kuvattuna...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... ja sitten 46:jän askelman verran korkeammalta ( viel ovellensa kuusi porrasta jäljellä ).
   Tässä kohtaa pyysin erästä turistia kuvaamaan miuta kamerallani, ikuistamaan miut kamerallani, kun huomasin että hän par´ aikaa omallaan vastaavallaan räpsi kuvia itselleen näiltä tienoilta.
Pettymykseni oli suuren suuri kun ne kuvaset valmiina näin! Vaikkas ei kuvattavassakaan ( siis miussa itsessäni ) kehuttavaa olekkaan niin olisin luullut ettäs ihminen joka järkkärillä kuvaa ja sitä käyttelee, olis osanut edes tähdätä ns. oikeaan suuntaan kuvaten miut kokonaisena ja jopa "asetellen" kuviin niihin silleen sopu-sointuisesti eikäs esim. "heikun-keikun" sinne jonnekkin kuvan tietämille. Muttas minkäs teet....

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Urut kauniit.
   Kun menin Tuomiokirkon sisälle niin siellä oli menossa parasta aikaa kello 12.00. Päivämessu. Istahsin itsekkin toviksi sinne kirkkokansan pariin ja sitten messun tuon loputtua suuntasin kamerain näille kauniille uruille.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Kuka huomaa tämän Pyhän Kolminaisuuden kirkon tuon ISOn ja kuuluisan Tuomiokirkon katveesta?
   Siellä se kuitenkin on. Aivan tämän Tuomiokirkon katveessa, taka vasemmalla, ettenkö sanoisi. Se vaine ettäs auki ei ole/ollut alveriinsa... "Surku rannalle jääviä laivoja."


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Mikonkadun rauhaa ilman autoliikennettä. Tästä mie pien.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Helsingin rautatieasema. Ei niin kaunis...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Teekkarin tassu.
   Josain Lasipalatsin kupeella jos en väärin muista...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Kampin kappeli.
   Sisällensä en nyt pyrkinyt enkä siellä käynnyt mutta tästä on kuvia viime keväiseltä etelän reissultain ( "Reissaaja-Lissi Capital´ssa", toukokuu. ); kaunista on katsella sisältänsä.

   Sitten koitti iltapäivä ja kokkain kääntyi kohti "kotia"...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

    "Laulupuut."
   Musiikkitalon taideteos kera puuklapien, flyygelin kannen ja hauen. Kuvaa "elämisen riemua ja olemisen vimmaa"? "Joo...": sanon mie....

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Itse Musiikkitalon lasiset seinät...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... ja tämä Laulupuu kera Eduskuntatalon joka rempan alla par´ aikaa on.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Muisto.
   VR:n makasiineistä on Mannerheimintien varrella enää tällainen pieni pätkä muistona olemassa olostaan.
Näitä oli siis aikaisemmin useampiakin tällä paikalla ja ne toimivat VR:n varastorakannuksina kunne vuonna 1988 ne jäivät tarpeettomiksi tavaraliikenteen siirtyessä toisaalle. Tämän jälkeen makasiinit olivat vuokrattuna monelle eri taholle kunne vuonna 2006 juuri ennen näiden purkamisen alkua ne syttyivätkin ( yllätys, yllätys! ) tuleen ja jäljelle jäi vaine tällainen palanen yhden makasiinin seinämästä. Tämäkin on tuolta "sisäpuoleltansa" tuettu metallisin tangoin pystyyn ja tiedossa on että joskus saatetaan tääkin pätkänen viel purkaa kokonansa poies...
 

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Finlandia-talo.
   Alvar Aallon suunittelema ja vuonna 1971 valmistunut kongressi- ja tapahtumakeskus.
Hyvin tuosta voi nähdä Aallon käsien jäljet ja suunnittelun viivat.

   Töölönlahdella joka äkkisiltään lammelta vaikuttaa ja näyttää mutta kuten nimikin sanoo siin tämähän on osanen merta ja Suomenlahtea!

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Joukkahais emonen hautoo ja kohentelee pesänsä tarpeita samalle kun...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... isukki-Joukkahainen lähi rannalla ottaa päivätorkkujansa.
   Tämä Joukkahainen päästi tosiaankin näin lähelle kuvaamaan itseänsä - jopa useammankin meistä kuvaajistaan, ja siin samalla rauhassansa veteli hirsiä mahtavia päänsä nuokkuissa tästään pikku hiljaa alammas ja alemman kohti maan pintaa havahtuen sitten äkkiä hivenen ylemmäs kun jostain lähistöltä kuului jonkin läheisen rakennustyömaan äänekäs ääni.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Rauhallinen pätkä, ilman rakennustyömaita, kuvattuna kera Töölönrannan "Pitsi-huviloiden".

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Sinisen Huvilan kahvila ja sen tavaramerkiksi muodostunut emalinen, ISO, kaffepanna.
   Yksi näistä roikkui täsä kaffilan nurkalla vierellän olevan jalkakäytävän likellä ja kaksi samanmoista sitten vielä itse kaffilan sisällä kahden akkunan edessä.
Mahtava, pieni ja viihtyisä kaffila...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... joka on kupeella tämän Sinisen Huvilan...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

... ja jonka ulkoterassilta avautuu näin upea maisema itse Töölönlahden!
   Kyl siin passasi hörpätä janojuomaa tilattua ja paistatella Aurinko Armasta. Kuvitella vaine saattaa mitä se onkaan sitten kunne Päivä tuo Paistavainen kesemmällä oikein toden teolla porottamaan alkaa...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tässä tämän Sinisen Suvilan kahvilan terassin toisella puolella oleva kaunis talonen.
Tämän talon ja tämän kahvilan välissä, juuri tuossa tämän kuvani ja tuon kivivallin alapuolella kulkee se mainitsemani jalkakäytävä jota pitkin ihmiset ohitse astelevat tahi pyörillänsä ohitse hurauttavatm - poiketen välillä kaffilaan.

   Sininen Huvila ja sen Sinisen Huvilan kahvila... Sininen Huvila ja sen Taideterassi.
   Sain jututtaa tämän Sinisen huvilan toisen päädyn asukasta joka omistaa toisen päädyn talosta tästä kera Taideterassin, ja hänen veljensä sitten omistaa sen toisen päädyn kera tämän Sinisen Huvilan kahvion.
   Sain häntä "hihastansa kiinni" kun kyselin lupaa kuvata tätä ihanaista, Piipparkakku-maista, joka pienen tyttösen unelmaa: leikkimökkiä kuin saturinsessan linna.
Vau mikä mestariteos kaikkinensa!

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Hän on rakentanut tämän lapsillensa vuonna 1991 yhdessä veljensä kera.
   Kaikki nuo pienet, pitsiset, koristeet... hän kertoi kuinka tuosta kohtaa on reikäporalla porattu palasia pois ja sitten laitettu niitä mm. tähän kohtaa... näetkös... koristeeksi. Listat nuo tuolta talon alalaidasta ovat tehdyt sarjatyönnä laittain ensin jiirisahaan kulma oikea ja sitten otettujen mittojen mukaan sahattu KAIKKI tarvittavat vasemman puolleiset jiirit ja sitten vastaavasti samalla lailla oikeanpuoleiset jiirit. "Helppoa kuin mikä, kun sen vain tekee ja käyttää näin kaik rakannustarpeet hyödyksi johkin toiseen kohtaan."
Hän ei tuntunut ymmärtävän sitä mitenkä aina puhutaan että tällaisten pienten yksityiskohtien teko olisi nykyaikana kallista, aikaa vievää ja vaivan takana. Eihän se ole kuin kekselijäisyydestä ja viitsimisestä kiinni. "Samat tarpeet siin menee kun kantti-kertaa-kantti rakantamisessakin mutta pitää vain vaivaa nähdä ja kekselijäisyyttään käyttää kun tekee "jätteistäänkin" koristeita rakannukseensa."
Yhdyn hänen mielipiteensä täysin syvämmin. Jee!

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Täsä näytteitä tämän leikkimökin, johka aikuinenkin sisällensä seisten mahtuu, kauniiden akkunoiden lasiteoksista jotka he myös ovat itse tehneet...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tämä akkuna on tosta kuvassani näkyvästä päädystä yläakkunan lasi.
   Oli hauska "seikkailla" sisällänsä kun siellä oli niin monta eri sopukkaa ja eri kerrosta kera vanhojen tavaroiden ja erinäisten, erilaisten, huoneiden sekä tasojen.
   Mies tämä omistaja, antoin miun rauhassani tutustua mökkiseen tähän ( luvan sain kuvata ja näin julkaistakkin niitä kera kerronnan ) ja tuumasi neuvoin että sitten kunne lähdet poies niin ei tarvitse tulla kertomaan - lukitset vain tämän oven tähän tapaan; hän näytti kuin vanhan oven, vanhan lukon, saa lukkoon ilman avainta.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Seuraava kaunis "pytinki"...

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   ... ja toinenkin.
   ( Katsokaa muuten kuin täsä on rinne täynnänsä sinistä Sinililjaa! )
  Tähän taloon oli opaste tien varressa että "kirppari". Miehän utelijaisuuttani pihaansa kapusin tämän rinteen ajotietänsä pitkin saapuin kuitenkin tyhjään taloon. En siis silleen tyhjään taloon - kyllä se asuttu selvästikin oli muttas ei siel ristin sieluakaan ollunna vaik mie useammankin kerran sisällänsä haloota huikkasin.
Niinpäs sitten kiertelin koko sen kirpparitilan lävitsensä ylhäisessä yksinäisyydessäni ihmetellen sitä tavaran PALJOUTTA joka sinne oli kerätty ja ahdettu! Lattiasta kattoon asti aivan TÄYNNÄ. Huonehaluja, vaatteit, liivavaatteita, astioita, esineitä, ja vaikkas sun mitä. Olisi siin tavaraa jos joku vaine tarvihtis...
   Liekkö käynyt joskus tulipalo ainakin osan talon lävitse kun heti sisään astuttua tuli klyyvariini niin runsas ja voimaksa savun haju? En tosin huomannut missään palon jälkiä tai mitään sellaista vaan ihastelin vain kattojensa kauniita kipsattuja rusetteja, seinien kauniita hirsipintoja ja - sitä tavaran paljoutta.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Vastapäätä tätä "kirppari taloa" oli pääjunaradan toisella puolella tällainen kaunistua.
Kartan mukaan talonen tämä on Eläintarhanhuvilan nimisen kadun päässä. Liekkö siis Eläintarhanhuvila?


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   "Krrr."
   Mitähän tahtoo sanoa hän? Selvästikkin: "Krrr.", mutta mitä se tarkoittaneen? Ja miksi se on kiinitetty täl viissin yhden puun oksaan? Oi, kertokaatte se hänelle - pliis.

   "Kotikonnuilla" eli liki Reissaaja-tyttärein kotia:
   Kun eilen ehtoolla saavuimme serkku-tyttöni ja tyttäreni kera tätä samaista katua pitkin tienoille näille huomasin yhdessä paikkaa mielenkiintoisen liikkeen - ainakin noin akkunansa perusteella.
Annahhan olla... Kunne aamu tämä saapuvi ja mie keskustaa kohden astelin niin huomasin kuin liikkeen tämän ovia auki jo oli. Astuin sisään, kuikkasin sisällensä saaden sieltä olevalta ihmiseltä tietoa että ei liike viel auki oli. He vain kantavat tavaroita sisälle ennen liikkeen avaamista ja näin sitten ovi tuo auki on. Kiittelin tiedosta tästä ja tuumasin et sitten joskus toiste...
No, tämä toiste tulikin äkimmin kuin uskoinkaan sillä "kotimatkallain" olikin sitten liike tämä auki!
( Fargo vintage, Fleminginkatu, Helsinki - kuvat luvan kera kuvattu, kuten aina tällaisissä kuvissani... )

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Arvaatte kait että "taivaassa" olin kunne sinne sisälle pääsin ja kiertämään tätä tilaa aloin!
   Voi sitä ihanuutta: kaiken kansan vanhaa tavaraa. Nättiä, kaunista ja muistojakin herättäviä. Lapsuusajan tavaroita eli vintagea pullollansa koko liike mahtavainen. Kera fiftari musiikin - tietenkin.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tyhjin käsin en liikkeestä tästä ulos päässyt. En sitten millään vaik kuin järkeilin ettäs milläs mie sitten täänkin kuvittelen kotiani asti kuljettavani? "Mihkä kohtaa tämän sitten ripustat mukaasi: kaulaasiko laitat roikkumaan?" "Ja kuvittelappas hintaansa moista...?"
Mutta ei siin auttanut pyristellä vastaan. Ei sit yhtään, vaan oli vaine kopastava moinen ihanainen, pienoinen, jakkara kainaloon ja mennä kassalle tinkimään perin savolaiseen tapaan hinnastansa alaspäin. Onneksein hän "yskän ymmärsi" ja antoi alennusta ihan kivasti.
   Näin sitten olen nyt tällaista yhtä pientä jakkaraa "rikkaampi" ( rahallisesti köyhempi ) ja onnellinen kun sain tällaisen jakkaran jolla pienenä flikkana siksoin kera mennä huristeltiin pitkin kotimme lattioita niin että vanhempamme meitä saivat toppuutella kun rullat nuo ääntä pitivät niiden viilettäissä laattiapintaa pitkin!


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Yhden kadunkulmauksen, ja talonkulmauksen, näyttävä Riippupihlaja kera Sinililjojen.


2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   "Lintsilläkin" tuli sitten "käytyä"... Ei vaine vaikka näinkin läheltänsä muutamia kertoja ohitsensa klapsin.
Kuten muuten myös Talvipuutarhan ohitse jonnekka meinasin ihan oikeastikkin mennä ja käydä mutta pahkurainen kun se ei oikein sopinut miun aikatauluihini: oli sen verta vähän aikaa auki päivä-syvämenä etten mitenkään olisi kerennyt siellä pistäytyä joko jonnekkin mennessäin tahi jostahii tullessain. Jotenka käymättä jäi sit sekin. Kenties sitten taasen joskus ensi kerralla....

   Tuli ehtoonkorva ja kaik kotia palasivat.
   Tuumailtiin ettäs mitäpä teemme? Päätimme lähteä käymään heidän autollansa "läheisellä" ulkoilualueella joka on Vantaan puolella, Vanhan Porvoontien varrella, Kuusijärven ulkoilualue.
Sellainen piskuinen lampi ( sanoisin mie - eikäs järvi ) jonka ympärillä ihmiset voivat kuntoansa kohentaa kävellen, juosten tahi muuten vain rötkyillen siellä noin 1,5km valmiilla polkupohjalla.
Ja tietty myös nauttia maksua vastaan supi suomalaiseen tapaan paikan tavan-saunasta tahi savusaunasta, pulahdellen välleen siellä jorpakossa itseään viilentäen.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Tällainen ranneke saatiin ranteisiimme ikään kuin jonnekkin festareille olis oltu menossa.
Niin sitä tämäkin Mummero "kerran elämässään" ranteeseensa tällaisen nauhan sai...

   Ensin lämmiteltiin päärakennuksen tavan-saunassa ja sitten lampsittiin uikkarit yllämme kohti viereistä savusaunaa.
Savusaunaa jonka tummissa, lämpimissä löylyissä oli mukava istuskella ja rupatella joukon kera joka koostui tyttärestäin, vävystäin ja heidän nuorista ystävistään. ( Tämä savusauna on alla olevassa kuvassa. )

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2
    

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2

   Kunne kuve kuumaksi kävi liikaa, kunne lämpö alkoi luita ja ytimiä rikkoa, kipaistiin kohti viereistä lampea ja sen kevään hyistä vettä.
  Tyttäreni kipaisi edeltä kastain itsensä päätänsä vaille jolloin mie hälle aloin "veistämään" etteihän toi nyt mitään turkin heittoa ole! "Hei, haloo; kokonaan se pitää kastautua eikäs vaine osittain!" Näinhän hän sitten "hullua yllyttäissä" ihan kokonansa pulahti pinnan alle - ja jotten mie itse "Pekkaa pahemmaksi jäisi" niin miunhan piti sit samainen perästään tehdä! IIK! Oli muuten kylmää!
Mutta onneksi kuitenkin sen verta siedettävän kylmää että kunne saunan tuon mukavaisen löylyissä uudemman kerran lämmiteltiin niin kotvasen kuluttua sitä taasen sinne jorpakon viileyteen ihan mielihyvin pulahti uudelleen.
( Nämä kuvat otin siltä laiturilta käsin josta pulahdettiin tuonne hyiseen veteen. Kauniita olivat maisemat siellä. )
   Siellä lautehilla ylimmillä pohdittiin mitä on Talviturkin heittäminen? Onko se esim. jo saman vuoden alkupuolla jossain ulkomailla tapahtuva uiminen? Tahi vaikkas avantouinti Suomemme maassa tai jossain vastaavassa avantouinnin maassa? Ei, ei se ole näitä vaan se on Suomemme maassa tahi vastaavassa jäisen veden maassa järven, lemmen, joen tahi muun vastaavan kevään sulassa vedessä tapahtuva ensimmäinen koko vartaloinen kastautuminen veden alla, vesien vapauduttua jäisestä seljänteestä. Sitä se on.

2017.5.4.%20Helsingin%20keskustassa%2C%2


   Loppu ehtoo meni pikaisesti kaupassa pistäytyen ja kotvasen kuluttua jo hyvää yötä toisillemme toivottain. Pohtien mielessäin tätä mennyttä päivää ja todeten että olipas ihanainen päivä, ihanainen lomapäivä. Sopivasti kaikkea uutta ja kaunista. Sopivasti kaikenlaista kuvattavaa ja koettavaa. Ihanien ihmisten seurassa, sujuvasti rupatellen ja aikaa viettäin.
   Ompas ihanaa olla olemassa.

 
   PS. Toisen osasen kirjoitan tänne tältä reissultain jahka kerkiän....

tiistai, 9. toukokuu 2017

Kanainen piiras.

Gluteeniton, maidoton, sokeriton, hiivaton, jne...


029.jpg

150g kasvisrasvaa
n. 2dl Jytten vaaleea jauhoa
n.2dl Jytten tummaa jauhoa
3 kananmunaa
2tl leivinjauhetta
loraus kylmää vettä

2kpl kypsää broilerin rintafilettä palasina
200g herne-maissi-paprika sekoitusta
1 ISO sipuli
3kpl keskikokoista valkkarin kynttä
ripaus currya
ripaus kurkumaa
ripaus meiramia hienonnettuna
ripaus mustaapippuria

150g Porlammin Vega Chili juustoa raastettuna
3kpl kananmunaa
loraus vettä

- Pehmennä rasva mikrossa - älä sulata sitä nestemmäiseksi.
- Lisää kaikki muut tuotteet sekaan ja...
- ... vaivaa käsin taikinaksi.

001.jpg

- Levitä taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun piirasvuokaasi kävin taputellen.

002.jpg

- Paista pohjaa kiertoilmauunissa +180´C n.10min.

- Paloittele broilerin kypsät fileet.
- Kuori ja paloittele sipulit ja kynnet.

004.jpg

- Sotke kaikki ainekset keskenään mausteiden kera sekaisin.


003.jpg

- Sekoita täyteainekset keskenään sekaisin.

- Ota esipaistunut piiras pohja uunista ja...

005.jpg

- ... kaada yllensä ensin bloileriseos sekä sitten juustoseos.
- Paista kiertoilmauunissa +180`C kunne piiras on saanut sopivasti väriä ja hyytynyt kypsäksi.