tiistai, 15. tammikuu 2019

"Enkeleitä - onko heitä"...

   ...sanonta on olemasa päällä tään maan. Tosin nyt ei ole kyse mistään enkuleista, eikää varmaankaan mistään sinne päinkään viittaavasta muttas kun vaine mielehen tuli moinen lause täsä hollilla mietiskellessäin jotta millä sanoilla taasen sanaisen arkkuni aukaisen? Joten olkoon se nyt näin päin "kallellansa" tää aloitus vaik oikeestaan voisinkin kysäistä: "Haaveita - onko niitä?" sillä täsä mennä yön seutuun tuli mieleeni ettäs voisinpas täsä oikeestaan yrittää tehdä haaveistani totta ja alkaa "metsästämään" jota-kuta kaks´ lahkeista issellein... Niin kuin nyt nuita voisi oikeesti metsästellä ja vasiten tieten tahtoin sitten muka jota-kuta oikeesti isselleen saaha vaik kuin tahtoisi!? E-hei, ei se vaine niin onnaa tällä rintamalla, tiedän sen.
Ensinnäkin ei niitä nuin vaine "jokahisen puun oksalla kasva". Vasiten vapaita-sellaisia. Saati sitten ettäs hän joku jonka sit haluaisinkin omaksein niin onkoo hän sitten halukas MIUN kera alkaa mihkään "suhteeseen mitä pi-kin-piin niin..." ( vahi miten se Mikko Alatalo lauloikaan siin kipaleessaan "Vikilii" ? )
Ja kelpuuttaisinko isse sit mahdollista halukasta "kanditaattia"? Tjaa, sehän se onkin sitten asia ihan erikseen, se! Sillä mitä isse itteeni tunnen ja tunnustaudun niin kyl mie vasite kranttu taijan olla...
   Mietiskelin yö-syvämenä menneenä mitä haluaisin? Mitkä olisi ne "kriteerit" jos saisin toivoa, saisin unelmoida, haaveilla...? Mitä kaipaisin, mitä halajaisin, tältä tulevalta - mahdolliselta, kumppanilta? Tiedän, tiedän, olen tään ennenkin tehnä joskus vuonna "yssi ja nolla" mutta nyt vaine jostain taasen tulee mielen päälle että olisi varmaan aika "päivittää" nää "kriteerinsä" "päivä järjestykseen". Jotenka - tästäpä sit lähtee:
   Haluaisin miehen joka...
- ...on Mies ISOlla M-kirjaimella. Ei horju, ei heilu. Ei anna viedä itseään, ei taivu toisten tahtoon. Seisoo omilla jaloillaan tukevasti yllä tään Telloksen. Tietää mitä tahtoo, mitä meinaa, eikä kuuntele vaine toisten mielipiteitä.
- ...ei ole "sakkolihaa" elikkäs on nyt ainaskin jo ylle 25 vuotias mut ei sitten taasen ole liian vanha; ei yli... mitä sanoisin... vaikka... 65v?
- ...on kuitenkin nuorekas vaik sattuisikin olemaan vanhemman puoleinen. Ja tietty sitten olisi vanhemman oloinen vaik nyt nuori sattuiskin olemaan iältänsä.
- ... olisi sellainen harmaja hapsinen, pienen, sänkisen parran omaava. Tai vaikka nutipää - sekin kävisi. Siis eipä oikeestaan kuontalollaan sen kummempaa väliä olisi. Kaik käy, kuhan ei sit alkavaa, tahi olevaa, kaljuansa mitenkään pitkillä hiushapsillaan peittele! Kiitos, ei-kiitos, sellaista!
- ...osaa pistää miulle kampoihin. Ei taivu, ei taitu, miun mielein mukaan!
- ...osaa helliä, ottaa toisen-kin huomioon. Pitää kainalossaan, istuu, makaa ja on liki.
- ... ja vaik kuin osaisikin "maata" niin sit osaisi myöskin tehdä ns. kaikkea! Ei olisi "peukalo keskellä kämmentä" syntynyt hyypiö vaan osaisi tarttua toimeen jos jonkin moiseen eikää aikaileisi, vetkuttelisi ja vatkuttelisi.
   Siinäpä taisi tulla tärkeimmät mielein päällä olevat toiveet. Onko liian ylimalkaiset haaveet vahi onkoo liian kriittiset, siis liikaa pyytävät? Onkoo tällaisia kaks´ lahkeisia olemasakaan päällä maan? Löytyykö mistään heppua näiden mukaista?
   Mielestäin en paljon pyydä, en paljon vaadi, mutta... onnaisko?

 

perjantai, 11. tammikuu 2019

Lapinlahtea ynpäri-änpäri.

   Päivä tää, jok´ jälkeen pienen, lievän, sievän, lumimyräkän jälkeen aamun autereeseen valkeni, pitimä olla miulla päivä äärellä 24/7-tyttärein paprujen. Aivan alusta loppuun asti. Muttas kunne nokkain aamulla, juuri ennen Aurinko Armahan nousua, ulos pistelin niin enhän mie voinut mitenkään olla huomaamati että se sit tulee päivästämme tästä Aurinko Armahan täyteinen kun Taivahanranta jo silloin niin nätisti "kuumotteli" loisteestaan.
Näinpään sit tuli muutosta Mummeron tämän ohjelmaan: paprut kun vuottavat tekijää ihan kiltisti mitenkään vastaan laittamati muttas tuo ilma ja tila... se ei välttämäti vuota kuvaajaansa. Vasiten kun nyt povailee taasen huomiseksi "vaihteen vuoksi" piskuista myräkkää...
Jotenka, Mummero vaine mirs-mars matkahan käyne kera kameransa heiluvaisen. Jep.


   "Suunta tämä, ryhmä Rämä"... etelään päin, ja Alapitkälle ihan ekas-teks.


   Oravilahti, Narvanjärvi.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Hovinsillan alla aamun ensisäteitä vastaan ottamassa.
   Oli muuten yllättävän vähän vettä liikenteessä: sillan alla tämän pystyi käyskentelemään mennen-tullen ihan kuivin tassuin.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Kivipuron tietämillä Halkoniityn aamun auerta. 

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Itäniemen-tilan lahdelmasta Naarvanjärven selän ylitse kohti Oravilahtea, Salmin tilaa ja taustalla siintävää Kotimäkeä.


   Viitakumpu.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Mikanjoen, Pirilän ja Niskalan peltojen ylitse kohti Nevaa ja Nevanmäkeä.


   Mikka.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

    Nyt meni miulla sormi suuhun... muista en näiden talojen tahi paikkain nimiä olleskana! Mutta kuiteskin... täsä olen ( niin ylä- ku alakuvankin aikaan ) Mikkajärven eteläpuolla nousevaa Aurinko Armasta edelleen tillottelemassa. Jussila- ja Mäkelä-tilojen välissä, siin niihen mutkien kohilla...
  
2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita



  Alapitkä, Puroportintie, "järventaus".

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Järvenpään-puolella kohti etelää. Paloniemi jää tuohon vasemmalle, Rönkälä oikialle ja itse Järvenpää sitten tuonne kaukaisuuteen, horisonttiin, mutkan taa.
   Sieltä se Aurinko Armas jo kuikkii niemen tuon vasemman takaa.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

 Paloniemi vastarannalla, varjojen katveessa ja Aurinko Armas eteläisellä taivahalla. 

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Katse pohjoisempaan. Rokuan- ja Lähdeniemen tilat näkysällä kera pohjoisen seesteisten pilviverhojen.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Sillankorvan ( ei siis paikan nimi vaan silta ja sen korva - sillankorva ) vanha, vanha, mänty joka on miun pitännyt sen millona kertaa jo kuvata... No, kuten näkyy niin nyt se sit vasta tapahtui kunne oli aika ja paikka oikiat. 

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Puronportintien idyllistä maalaismaisemaa Puronkosken tiemeellä.
   Purolan aitta raitin tämän kupeessa.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Itse Puronkosken soljuvaa juoksua Keskisestä kohti Alapitkänjärveä; yllä ja alla.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita



   Pyöreinen.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Pyöreisenjärven maisemia.
Vasemmalla Kierinniemi, ja oikialle jäävätkin sitten Kivikko- ja Pyöreisjärvi-tilat.


   Lukkarila.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Hannulan ja Ruuskalan  kohdalla luminen, kaunis, peltoaukia.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Tässä kohilla tulee ain mieleen se kuin puolisoin kertoili aikoinaan jotta hänen perheensä on aikojen saatossa joskus asustanut josain näistä taloista ( hän osasi sen talon näyttää, nimetä, miulla ). Hänen sisaruksistaan ovat he ja he syntyneet siinä heidän asuessa.
Se vaine ettäs en enää muista sitä jotta mikä talo se näistä oli. Olisipa kiva saada tämä tieto selville jostakin, jotahin kautta...?


   Lahnajärvi ( ? ).

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Petäjämäen tilan ( vasemmalla, tämän valokuvan reunan ulkopuolella ) kohilta maisemaa kohti Lahnajärveä ja Järvenpää-tilaa.
   Heureka - kuinkahan monta Järvenpää-nimistä paikka armaassa Suomemme maassa onkaan olemasa? Miekin kun tiedän niitä eräänkin tsipaleen...

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita



   Pienimäki... tahi sitten Pölöhmäki... sanokaatte oi, Tietäväiset, kumpainen tää on?
  Mie sanoisin jotta Pienimäki vaik kuin onkin näin komiat maisemat: ikään kuin Lapin komioilla tuntureilla olisi.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita


2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita


2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita


2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita


2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Tämä josta mie valokuvasin on ( onhan se? ) Pienimäki ja tuo tuolla horisontin ja tämän mäen välissä oikialla on sitten se Pölöhmäki. Sekä sitten ihan tuolla kaukana horisontissa, Taivahanrannassa, Honkamäki ja sen linkkimasto.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita



   Varpaisjärvi.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Varpaisjärven komia, Pyhän Mikaelin kivikirkko.
   Tämä paikallisesta harmaagraniitista rakennettu kirkko on tehty 1904 Joseg Stenbäkin suunitelman mukaan, ja tämä on Suomen toiseksi suurin luonnonkivikirkko.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita


2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Josko lie kirkon tämän sisällä olevat urut ja niiden urkupillit ovat sinällään mainitsemisen arvoiset ( Kangaslan urkutehtaalla 1936 rakennetut, kaksisormiset pneumaattiset urut ) niin eipää paljoa "hävinneet" nämä kirkon tämän kupeelta löytämäni luonnon urkupillit niille ihmisen luomille pilleille!

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Alttaripäädyn kaunis jugend-mallinen ikkuna ristineen - toinen vastaava ikkunapääty on pääoven päädyssä, ja näitä sit sanotaan paraabelikaarellisiksi ( viissaa Wikipedia ) koska ne ovat nuin puoliymmyrkäisiä muodoiltansa.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Kirkko on toisvartinen tornillinen ristikirkko joka on epäsymmetrinen arkkitehtuuriltaan.
   Kaunis, luokseen kutsuva ja lämminhenkinen, kirkko.
   Täällä sitä tuli aikoinaan ( vuonna 2008 ) istuttua naketettua puolisoin kera yhtenä kauniina ja aurinkoisena päivänä. Oli syssy, lämmintä ja me kahden - kera muun kirkollisen väen tietenkin. Käsi kädessä, hiljaa jutustellen. Ja sitten ajaltiin kaunista maisemareittiä Nilsiään sekä sieltä sit kotiamme. Muistan sen reissun kuin eilisen...
   PS. Kiitos muuten sille ystävämmälliselle nais-puoleiselle ihmiselle joka miut päästi käväisemään tuokioksi tänne kirkon uumeniin vaik ei nyt mikään kirkkoaika ollutkaan. Ihanuutta ja palvelualttiutta näin pienen paikkakunnan mukaan.


   Puoliväli, Romonmäki.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

  Sopenranta-tilan peltoaukialla ( yllä ja alla ) kaunis lato kera Aurinko Armahan "ehtoon".
  Tuolla laaksossa, ennen tuota näkyväistä metsää tuolla vastarannalla, on Kolmisoppi-järvi - vahi lampiko se lieneen?

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita



   Lahdenperä.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Koivulahden lahdelma Lapinlahtijärvellä.

2019.1.11.%20Asevelikyl%C3%A4%2C%20Viita

   Suurijoen peltoaukia viel loistavaisen Aurinko Armahan. 
 Horisontissa, tuolla josain kaukaisuudessa, on Lapinlahtijärvi, ja tuo tie tosa oikialla vie Hynylän tilalle ja sitä kautta Honkaharjulle sekä itse Lapinlahdelle. Muttas ei autolla perille asti ( lävitse tien ) jos oikein tiedän...

  
   Näin se tuli taasen Taivahanrantoja maalailtua kera ihanaisen Aurinko Armahan. Aamun sarastuksesta siihen kunne päivä maate painui. Ihanaa ja mukavaa oli. Mieli lepäsi, ajatukset kulki ja tuulettui.
Kyl passaa taasen huomenissa pakertaa ja paneutua niihen tyttärein papruihin.

keskiviikko, 9. tammikuu 2019

Putsi-puhtahaksi.

   On sanonta, tai no, sanonnan tapainen tieto... että ei yhteiskunta laiskoja elätä. Ja sanonta: "Ensin työ, sitten huvi." Sekä varmaan viel sen millona muutahin värssyä jotka viittaavat jollahiin viisiin työn tekoon ja sit vastaavasti laiskotteluun, muttas eivät ne nyt vaine mielein päälle tädä tupsahda.
Muttas kuten kertonut olen niin täsä on taasen laiskoteltu ihan olen takaa: ensin sairaana sänkkyn pohjalla, pohjaa tuota paikallaan piellen ja sitten nyt kaksikin päivää Maailmaa Avaraa ravatessa sekä siel sit asioita hoidellen. Sil ainakin miusta ne ovat aikaslailla oleilua verraten siihen että jotahin kois tekee ja ahertaa - tahi sit ihan työ-työpaikallaan töitä tekisin.
Näistä ensimmäisessähän kun ei tarvihhe kuin "lonkkaa vetää" ja "olla öllötellä", tahi sit vastaavasti toisessa juosta "pää kolmantena jalkana" paikasta toiseen, ja instanssista kolmanteen, jotta asiansa saapi reilaan.
Ovat ne vaine aikas paljon erilaista hommaa kun töiden teko. Olkoon ne työt sitten millaisia vaine; fyysistä, staattista tahi henkistä "ajan vietettä".
   "Ensin työ, sitten huvi."; ja kun mie tuon huvin pidin nytten täsä hollilla ensimmäisenä... Nyt vasta sit töille aloin - jos ei lasketa lukuun toipilaana tekiemiäni pieniä huushollini siivouksia...

   Tänään aloitin tosiaan huushollini, Majani Mahtavaisen, laipioiden ja seinien vosekkimisen.
Tämän omistamain Majasen, alias Humisevanharjun "säkä"korkeus on 307cm. Joten jotta mie sitten ihan sinne kaikkein korkeimpaan huippuunsa ain yletyn vosekkimaan...

49582349_2283893291644064_66689474101541

... ni hain mie tätä varten taloyhtiön uudenaikaiset, metelliset, kolmijalkatikkaat paikalle: kyl niillä töitä tekee mut ne ovat kuiteskin sankken kömpelöt ja raskaat liikutella näin pienelle Mummerolle.
Näimpää mie sitten totesin itse mielessäin että kyl varmaan on "vanhassa vara parempi", vein poies ne "tekemättömät" kapistukset, ja otimma tilalleen iän-ikkuiset, vanhat, jo "parhaat" päivänsä nähneet, perinteiset, puutikkaat omasta takaa makkaristain, josa ne toimittavat noin niin kuin "arkisin" vaatepuun virkaa.
A' vot sie, johan "alko Lyyti kirjottamaan": työt edistyy kepoisasti, sujakasti ja sanoisinko peräti jotta iloisella mielellä, näin ihmisestä joka ei siivouksesta pidä sit pätkä
n pätkää!

   Mietiskelin jotta kun nyt olen sen joitahin vuosia ( mennä syssynä tuli täyteen sen neljä vuotta ) tääl Humisevallaharjulla asustanut ja kun tää miun klyyvarini vaatii aikaslailla puhtoista ynpäristöä niin olen pyrkinyt välleen putsi-putsittamaan tään huushollini ylt´ ynpäriinsä.
Olen "lukenut lakia" issellein jotta joka toinen vuosi kaik´ kaapit, hyllyt ja niiden perukata putsi-puhtahaksi. Samaten sitten nämä laipiot ja seinät siin kaapistojen "välivuosina" putsi-puhtahaksi. Näin saan tasaisen puhtauden ja siks toisekseen eivät nää käteni niin huutele liian rasituksen perään ihan niin paljon - kuten jo tää päiväinen taasen osoitti että on taasen tullut jotahin rättiä puristeltua hivenen liikaa... Muttas huominen viel pitis touhuta jotta saan loputkin laipiot sekä seinät kondikseen. Joops...
   Niin - mietin jotta kun sitä aikoinaan piennä likkana oppi jotta huusholli vosekitaan katosta lattiaan vähintään kerta vuoteen, mieleuummin viel kaksikin: ain keväisin ja toisen kerran sit talvelle jouluksi, niin jos mie näin "laiskottelen" ja vaine joka toinen vuosi vosekin, niin eiköö tuo ole ihan hyvä jutska? Vahi mitä?
Sillä jos miettii aikakautta silloista sekä ynpäristöä mitä se silloin oli pienviljelijän huushollissa, niin eiköö tuo ollut silloin ihan ymmärrettävä tiheys silloiseen huusholliin? Kun taasen jos miettii tätä nykyaikaa, ja vasiten tällaisen "ei-pienviljelijän"-huushollia joka on vaine tavan rivari-asunto josa ei ole lemmikkejä, ei lapsia, ei muuta väkeä alvariinsa kuin vaine mie, niin eiköö tuota yhden henkken huushollissa tällainen "joka toinen"vuosi -tahti hyvin riittäneen?
   Tosin ain tulee mietittyä tuolla kattoinrajoissa heiluessain, ja niitä "viimoisia" kaappien nurkkia putsi-putsittaissa, jotta mitenkä sitä toiset tään tekee ( olen tätä kysellyt jo aikaisemminkin teiltä Armaat Lukijain )?
Pruukataanko nykyään enää MISSÄÄN vosekkia laipioita, seiniä ja kaiken maailman kaapistoja tietyin väliajoin? Touhuaako toisten huushollien emännät ( sori - sil harvemmein ne varmaan on ne isännät joka tätä hommaa tekevät, jos yleensäkään kukaan tekee... ) näin?
Vahi miten se toisilla toimii? Onkoo esim. kaupunki asunnoissa et sitten kunne muutto tulee niin sit kenties lähtö-asunto puhdistetaan katosta lattiaan ja/tai se tuleva asunto? Tosin jotenkin epäilen että tuskinpa vaine nykymaailmassa.... hyvin harva ehken... lähtöasuntonsa katosta lattiaan vosekkii? ( Mie sen kyllä olen oppinut tekemään... )
Tahi sitten jossain maatilalla, omakotitalossa, ni onko se sitten vasta kunne alkaa selvästi kaiken maailman Höppiäiset nurkissa elelemään? Nämänäkit hyppivät seinillä tahi Villakoirat tekevät olonsa mukavaksi sinne kaappien perukoille? Silloinko vasta tarttuu nykyajan emäntä siivousriepuunsa kiinni ja vosekkii kotiansa perusteellisesti putsi-puhtahaksi?  ( Kyse ei sis ole siis nyt mistään viikkosiivouksesta! )




50057250_2284309711602422_69373475701129

   Tänä pänä tuolla makkarini kattoa vosekkiessa palasi mielein aikaan entiseen ja siihen kun asustin Majassain Matalassa ( huoneensa "säkä"korkeus ns. normaali 250cm ) kera muoskain miun. Sile laitoimme josain vaiheessa tupamme laipioon muovisista, pienistä, tähtösistä, tähtitaivahan!
    Nämä tähtöset olivat sellaista jotahin fosforista ainetta ( tms. ) sisältäviä siten että ne varastoivat itseensä valoa päivien aikana ja sitten kunne tuli yö, valot talostamme sammutettiin, niin ne jäivät loistamaan edelleen sinne kattorajaan ikään kuin tähtitaivas päämme päällä olisi.
Tähtiä näitä oli pienempiä ja isompia kooltaan, sekä sen verta paljon että pystyimme rakentamaan niistä ihka aidon, oikia, tähtitaivaan! Siellä loistivat sulassa sovussa Otava, Pikku-Karhu, Joutsen, Pohjantähti, jne..
   Voi aikoja, voi muistoja....

   Samaten taasen tulla tupsutteli mielein päälle seiniä näitä vosekkiessain ystäväiseni Jokunen.  Miksikö?
No kun... "aikojen alussa" ( kertonut täänkin varmaan jo olen aikaisemmin ), silloin kun tänne Majaani Mahtavaan muutin, ja laittelin sit tään seinille erinäisiä kapistuksia kiinni roikkumaan sellaisilla metellisilla läpyköillä jois oli hädin tuskin ruuvin mentävä reikä valmiina niin miehän otimma ja kysäisin tältä Jokuselta et mitä mie teen? "Kuis saisin reijän tuon isommaksi?" "Kuis tästä edetään kun se ja tääkin jutska seinällein pitis kuiteskin saada?"
Ystäväin tämä, Ystäväin Jokunen, tähän loineh lausumahan: "Ota lusikka kauniiseen kätöseesi ja koverra sillä se reikä isommaksi."
Hah, hah, hah... Siitäkös me kumpainenkin isot ja mehevät naurut saimme. Vasiten kun kumpainenkin tiesimme, jymmärsimme sen, jotta kysehän oli METALLISESTA liuskasta!
   Muisto ihanainen tääkin. Muisto ihana ja rakas.

maanantai, 7. tammikuu 2019

Vapaalla.

   Vaikken nyt varsisaisissa työ-työssä olekkaan niin siltikin se näköjään on meikä Mummerolla sil viisiin jotta jos mie tahdon vapaata jotahin pitää niin siihen on miul mahdollisuus vaine jos mie täältä Humisevaltaharjulta, Majastani Mahtavaisesta, johkin lähden. Joten... se oli sitten tänä pänä se sellainen juttu ettäs aamun ani varhaisen auvettua tiesin jotta nyt, nyt se sitten tapahtuu!
Pakkailin kamani kasaan, kimpsuni-kampsuni mukaani. Keitästin jopa pari kupposellista kaffeetakin termariin mukaani. Notskieväät - tietenkin - mukaan laittelin.
Tyttärein tykö vein tavaroita, asioita, ja siin samalla sit sain heiltä ottaa kuivia, puuliiterissä olleita, klapeja Hepo Hopiani kyytiin jotta on sit kuivat, hyvin "viriävät", puut miulla kunne notskiin tulen piirrän.
Näin touhutessa taittuvi alku matka tämän päiväisen, miun.

2019.1.7.%20Vapaalla%20%281%29.jpg

   Menomatkan, koko menomatkan ajan, sateli pientä, märkää, räntää.
Täsä olen piiiiit-källä suoralla Pöytämäen jälkeen, ennen Kattaalankylää, välissä Lapinlahti-Vianta.


   Perillä, mökillämme.

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2835%29.jpg

   Pihapiiriin saavuttuani, kamani pulkkaani lastattuani ja pihapiiriimme tassuteltuain, hokasin kuin oli viimein Syssyn Viimeinen lehti laskeutunut pinnalle lumihangen.

49739366_326080224902919_498383894744137

   Ensimmäiseksi notski PYSTYYN!
   Voi tätä riemua ja iloa kun tuli tarttuvi klapien kylkeen, sai ensimmäiset liekit muotoihin tulisiin ja tuittupäisiin!
Ei sitä voinut kuin istua kunnon kyykkyasennossa tään notskin ejessä ja kattoa-tillotella tätä kauneutta. Nauttia kättein jäljistä ja liekkien ihanuudesta. Näistä liekeistä pikku hiljaa hohkaavasta lämmöstä, ilmoille nuille ylisille leijailevan savun tuoksusta. WAU!
Ja mikäs se siinä oli ollessa kaiken tuon mökkimme hiljaisuuden keskellä, hörpätä ne mukanain tuomat kaffeet pois poikkeen ja nautiskella pinoiset kaffee-eväät nasuuni piskuiseen.
Sekä kunne notskini tämä hiilloksille oli sitten palanut, muotoutunut kekäleiksi punaisiksi, muuttunut mustaksi noeksi, kaivella ne varsinaiset eväät esille kantamuksistain, viritellä ylle arinan, ritilälle reikäiselle ja paistella ne lämpimiksi, suussa ihanasti rapsahteleviksi, maistuvaisiksi, suupaloiksi ( miun Kaikettomat "ruisleivät" ja välissään Kalkkunaista Kaiketonta makkaraa. ).
Eipä siin paljon muuta enää Retkeilijä tämä tällainen seurakseen kaivannut... paitsi puolisoain....


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2811%29.jpg

   "Kuka tippui vauhdista vinhasta."


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2813%29.jpg

   Siinä se on.
   Tässä on mökkimme saunan pääty. Niin on.
Tässä on SE mökkimme saunan pääty JOHKA ME PUOLISOIN kera laitoimme tuon peitelevyn vielä hänen eläissään, jottei tuonne ylisille pääse "lunta tupaan", sajetta kastavaista, tms., kun päästään tästä purin mie poikain kera siin olleen kaatuma-valmiin puuliiterin poies...
Jokahinen kerta, joka ikinen kerta, kun mie näen tämän päädyn, tämän levyn, niin jokahinen kerta puolisoin matkavi mieleeni miun.
Tuli täsä näin "jälkikäteen" mieleeni miun jotta jos... onnistuisiko "mielen kääntö"... kävisin vaik yssinäin irrottamassa tuon levyn tuosta ja sitten sen siihen takaisin laittaisin ( tahi joku toinen sen siihen takaisin paikallensa laittaisi... tahi mikä viel paree: laittaisi ihan jonkin ihan toisen levyn! ) niin muuttaisiko se muistini tilaa?


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2814%29.jpg

   Talventörröttäjä - jälleen yksi....

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2817%29.jpg

   Vaahteran siemen lentosiipineen.

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2818%29.jpg

   Pisarainen, yssi...

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2810%29%20%E2%80

... ja kaksi.


   Matkalla poies.

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2820%29%20%E2%80

   Petronkoski, Petäjäjärvi, Pielavesi.


49678688_327246548002664_443918567066514

   Leipomo Puustellin "pelastetut", vanhat, kaffeekupposet, oivassa rivissä.
   Käväisin varta vasten täällä meno-kaffeella kun tiesin että täältä saan varmasti kaffeen seuraksi Kaiketonta syödä. Sainkin; Kaikettomat Riisipiiraat, sekä sit uutena yllärinä löytyi ( kotiini ostin ) viel Perunarieskaa jok´ Kaiketonta oli! Wau! Olimpas sankken tytyväinen Matkalainen mie.


   Löytynjärvi Pielaveden ja Maaningan ( Kuopion nykyään ) rajan tuntumassa. Mertamäki?

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2824%29.jpg

   "Kulkija Kummajainen, ohitse ohjaava,
saa sujuvasti sujahtaessaan,
kumarruksen kuusien, niiauksen näreiden."


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2823%29%20%E2%80


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2821%29.jpg

   Voiko kauniimpaa olla, vaik pakkanen ei juuri tänään pannut, eikä paukkunut vaan oli sellainen sujuva suojakeli?


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2826%29%20%E2%80

   Mertamäeltä kohti koillista ja Kiukoonmäkeä...

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2827%29.jpg

...sekä johkin kaukaisuuteen, ylitse Tuovilanlahden, Viannen, Onkiveden - jos oikiassa olen ilman ja suuntien kera...



2019.1.7.%20Vapaalla%20%2828%29.jpg

   Matkalla mennessä eräs Pihlaja ja sen hirsilato Liemilammen seutuvilta.
   Pihlajaa tätä kera latonsa, on miun pitänyt valokuvata sen mitä mie muistan, jo ainaskin sen kolmekymmentä vuotta... Jotta ei tuo nyt ihan hetken "mielenjohde" ollut tänä pänä kun äärellensä Hepo Hopiain pysäytin, kamerain käteeni ottelin nousin ulos autostain, ja kuvasin!


    Alapitkällä.

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2829%29%20%E2%80

   Kokreakosken talviset kuohut.
Alapitkä, Lapinlahti - näin entisenä Alapitkläisenä korostain jotta ENSIN tulee Alapitkä ja sitten vasta Lapinlahti...


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2831%29%20%E2%80

   Kauan se kestää... kunne tää talo-vanhus alas asti on mennyt.
Viimo talvena kasaan painuvi mutta milloin sit tapahtuu se viimoinen "mie romahdan"?

2019.1.7.%20Vapaalla%20%2832%29%20%E2%80

   Täsä talon tuon äskeisen kumppani: vanha, vanha, Koivu.
   Koivu jonka katveeseen ovat kylälaiset kautta aikojen junalle ( aikojen alossa viel höyryjunan! ), linja-autolle ( siihen aikaan linja-biili? ), tai muutoin kylille saapuissaan, jättäneet kulkupelinsa vuottaa omistajansa paluuta takaisin paikalle tälle.
Kuten viellä tänä päivänäkin: ain kunne tästä kulkee, täällä käväisee, niin ei ole hetkeä etteikö tämän koivun kupeelta löytyisi odottajaa. Kesäisin polkupyöriä ja näin talvisin vaikkas potkureita.


2019.1.7.%20Vapaalla%20%2833%29%20%E2%80

   Talventörrölttäjä. HIRMUNEN Törröttäjä; miuta ISOmpi, piiiiiii-dempi! ( Tälläistä Mummeron-jämää.... no, jaa....? )
   Mikä se on näissä ettäs sitä tykkää ain valokuvat näitä? Eihän näissä ole loppuin lopuksi "mitään" katsottavaa - vahi onko?
Mutta hei, siis TÄÄ Törröttäjä, tää on varmaanki-ko niitä sellaisia -putkia jotka haitallisia ovat? Sillä eiväthän tavan Koiran-, Vuohen-, tms. -putket kasva näin ISOiksi? Jotenka - mitä pitäisi tehdä? Tjaa, kuka neuvoo?


   Matkain tää lopussa oli Aika Raudan näyttäissä jo iltapäivää aikas pitkälti. Painoin buutsini kylkeen Hepo Hopiain ja kannustin sen suorinta tietä kohti kotia: "turpa" kohti pohjoista. Jep!
Kotonain miuta vuottikin Ystäväiseni yksi jonka kera ei ole taasen toviin istuttu ja turistu. Vaihdettu kuulumisia, pähkäilty maailmaa et kuin se makaa, kuin se petaa?
Kuulumiset vaihedettuamme, Ystäväni tuon kotiaan kammettuaan, latasin valokuvat nämä tähän, nakuttelin tään tekstini piskuisen, ja nyt sit sanon jotta heippa! Bye, bye!

sunnuntai, 6. tammikuu 2019

Elossa - sittenkin.

   "Kauan se kesti, kauan se antoi..." ... kystä kyllä.
   Vaik mie tuossa jo jälkeen uuven vuuven sanelin et jotahin sisuksiini jopa jo sain niin eihän se sit siellä pitänäkkään! Ei, ei totta tosiaan vaan se antoikin tuta ihan olan takaa, "koko rahan ejestä"! Sen mitä sain vaivoin itsellein juurikin sisuksiini houkuteltua, mielein taivuteltua jotta jotahin on PAKKO saada nasun piskuisen pohjalle jotten ihan kuihtuisi maailmankartalta poies kuin Rusku-Rusinantte konsanaan, niin eikä mitä - kaik tulla "tupsutteli" kotvan kuluttua ulos. Jos ei yhdestä suunnasta ni sit toisesta - ja välleen yhtä aikaa molemmista! Kääk! Ja YÄK!
   Peljästyin jo nestehukkaa, "kapakalaksi" muuttumista, muttas sit onneksein otimma yhteyttä "Arvauskeskukseen" josta oivan vinkin sain jotta haeppas Apoteekista hivenen ätäkämpää maitohappobakteeria ( kuin mitä miul jo ennestään käytössäin oli ) joka tehoaa paree!

49081717_2276509719049088_68189121890683

Käväisin hakemassa, ja samalla reissullain sit muutoinkin asioillani; jolta matkalta yssi ainua kuvanen kun Taivaanrantaamaalailin kotia päin jo poies tullessain - vasemmalla "manner", oikialla Heiskalansaari. Vasemmalle Lapinlahti, oikialla Iideni.

   Tiedän, tiedän vasiten että olen ns. aivan "typerä", aivan "mahdoton"...
   Täsä kun on joutanna atvailemaan vähän taasen kaikenlaista, kun tätä tautiansa on "pidellyt" kohillaan ettei poloinen karkuun läksisi...
   Kunne selätin tuon kaikkein pahimman vaiheen jotta jo johkin uskaltauduin lähtiä pistäytymään äkkisiltään ( kun oli pakko saada nuita uusia roppeja syödäkseen ) kuunellen elimistöäin, sekä täten itseni tiedostin jo henkiin herkiiväksi, niin meikä Mummerohan se ei enää sänkyään siin vaiheessa "pidellyt"! Ei tod.! 

49459823_2352802358329902_66889527321637

Vaan pikku hiljaa, "hissun kissun, vaapula vissun", askel sinne, toinen tänne. Askar sieltä, toinen täältä.
Täällä Humisevallaharjulla, neljän seinän sisällä, kattoin alla, mie olen käyskennellyt ja jatkanut siitä mihkä jäin ennen Yrjön ja Ulos-Annin kylään tuloa.
   Näimpää sitten on taasen hivenen isompi siivous saatettu loppuun asti. Paikka jos toinenkin on vosekittu puti-puhtoiseksi.
Sitten sain vihoin ja viimeinkin kaik kukkain nuo vihiriäiset ( about 100 kipaletta ) käytettyä suihkusa! Jee, hyvä mie.
Siin olivat niin Santut ( Santpaulit kuin myöskin Saniaiset ) kuin myöskin Liisat ( Kotikoivu, alias Lissu ), Pojat ( Tuhmatpojat ), Maijat ( verkko-sellaiste ), Anopit ( -hampaat kuin myöskin -kielet ), Liljat ( Rönsy-sellaiset ), Kaffet, Vehkat, yms., yms., ihan kiltisti vuoroaan jonottamassa ilman mitään jonotuslippua- tahi -lappua. Ja sittenpä kunne kaik olivat näin mirs-marssineet kiltisti vuorollansa alle märän suihkusen, jokahinen niistä sai joko oman entisen paikansa tahi sit löysi jonkun uuden uutukaisen paikkan asuinsijakseen.

   Mietin: kuin sitä pitää tällaisen "Durasell´lla" rokotetun ihmisen olla kipiä silloin kun se periksi antaa? Kuin sitä pitää todella olla rätti-poikki-puolikuollut-toinen jalka haudassa, ennen kuin periksi antaa ja asettuu aloilleen?
Mikä se on että ei voi vain olla ja relata? Miksi sitä pitää näin toipilaanakin, ei viel täysi-kuntoisena, olla koko ajan tekemäsä jotahin? Eiköö sitä vois vaine olla ja eliä kun kerrankin kroppa sanoo että nyt huilaa? Kuka käskee hommailla alvariinsa; miksi mieli ei periksi anna vaik kroppa kuin käskee?
   Nuo pari päivää jotka totaallisesti vedin sängyn pohjalla niin tuntuivat ihan hirveitä! Kauheeta olla vaine aloillaan ja vuottaa jotta aika kuluu, tauti ohitse menisi... edes sen verta että toipilaaksi jo pääsisi ja jotahin voisi tehdä!
Miten sitä "odottavan aika onkaan pitkä"?
   Sitäkin mietin että mitenkä sitä toiset osaavat vaine olla? Tekemäti mitään? Kuinka se VOI luonnistua joltahin, kuinka joku voi olla vaine? Eikö ihminen ole luotu tekemään - vahi eikö KAIK ihmiset ole luotu tekemään jotahin... aina... alvariinsa? Onkoo Ukko-Ylimmäinen antanut jollekkin ihan tarkoituksella "Lorvi-Katarin" ja ajatellut että täytyyhän sitä kaikenlaisia ihmisiä tälläkin Telluksella stallade?
    Sitten toisaaltaan taasen... Jos, ja kun, tämä Mummero sitä laverin pohjaa kuluttaa silleensä että siellä tosiaan sit olen ja öllötän ni eiköö se sit todellakin tarkoita sitä että SILLOIN on Mummero TODELLAKIN jollahin tapaa sairas? Että Mummero ei todellakaan tekeydy, näyttele Lorvi-Kataria, vaan silloin sitä on tosi kyseessä kun niin tapahtuu? Silloin on Durasell´sta todellakin virta loppu!?
   Toisaaltaan... onhan se todella hyvä että virtaskaa riittää. Onhan se hyvä että heti-miten kunne kynnelle kykenee ni lähtee liikenteeseen ja näin sitten ejes auttaa omaa toipumistaan. Ainakin näin nyky tietämysten mukaan kun nykyäänhän uskotaan JOKAHISESSA tauti-, sairas-, yms.- tapauksessa että ihmiselle on paree lähtiä ja olla liikenteessä heti kunne vaine hivenenkin kykenee, "eikä pidä jäädä tuleen makamaan" jolloin elimistössä ei pääse aineet liikenteeseen ja vaihtumaan sekä täten sit ihminen paranemaan sujuvamman aineenvaihdunnan kera!
Josko sit taasen josain tapauksessa ( misä? ) voi sattua niin että tää liika liikkuminen saattaa pahentaakin paranemista....?