lauantai, 22. tammikuu 2022

Är-syt-tä-väää...

    Kuin sitä ihminen onkaan tympiintynyt olemaan neljän seinän sisällä!
Vasta viikkonen takana ja viel pitäisi sen viisi edestä päin olla "sisäistettynä" pääasiassa tänne omaan kotiini. Jos en muilta kyytejä kysele, "armoa anele" ja ystävämmällistä, ojentavaa kättä - kyyditystä - nankua.

2.%202022.1.18..jpg

   Suunilleen tästä lähdettiin. Täsä on koipein, "lehmän kanttura" tää, ekan kylvetyksein jälkeen.
Ja alla siinä vaiheessa kun hokasin, ettäs tästähän voisi tullakkin jotahin! Wau - miun verisuonia jo näkyilevät koivessain tässä!

2.%202022.1.19..jpg


271847768_982159292400979_13294531222431

    Ja sitten tään aamuinen riemuin miun: jalkateräin alkaa jo "elävästi" muistuttamaan jalkaterää elossa olevaista. Noin niinkuin muodoltansa siis.
Se vaine pahkurainen, ettäs näyttäisi alkaa ajamaan tuota haavaani miun - kuten yleensä näköjään aina kun on miusta kyse!? Mikä lie "pahanilman-lintunen" olen näihin haavojeni suhteen....

271837942_3089618134639413_4218976605220


271847768_894127974598203_16809415582456

   Tällaisella puketti-paketilla mie tään aina viellä suojaan ja tällaisella kengällä ( kuva alla ) miun täytyy tää koko aika sit käyskennellä. Sisälläkin siis. Ja ehdottomasti sisällä sekä ulkona. Muita kenkiä en saa jalkaani laitella, en taitella; aina vaine tää, yksi ja ainua. Toki ulkoistaissain itseni, laittelen tähän vällyjä lämpimäisiä väliinsä, ja pukkloin-pakkeloin itse tään jalkateränkin paree suojaukseen vaikkas ohukaisella sukkasella ensin, ja sitten vasta sitä vällyä lämmintä yllensä.
   Kepakot nuo jotka tuntuisivat jo aikas turhilta mukanain raahailla, näin kun sisällä alvariinsa olen ja vaine käyskentelen, ovat kuitenkin tuiki tarpiat iellehen.
Näillä kepakoilla mie siirtelen issein paikasta toiseen ain pesuin jälkeen kun en voi avohaavan ylle viel mitään laitella, vaan antelen ilmakylpyjä tälle ja vuotan, ettäs suihkunsa raikkaus kupeiltansa ensin kuivuu, ennen kuin sidettä päällensä mallaan.
Saati sitten kun ulos menen.... Viikkosella mennhellä kerran vaine tosin, muttas ensi viikolla olisi tarkoitus sitäkin alkaa harjotella. Ensin pieniä lenkkejä tuossa pihan ja maalla sekä sitten vaikkas koko "kortterin", tään Kulmakuntasemme olevaisen,  ynpäri-änpäri.
Pääasia, ettäs ULOS pääsen ja happee haukkaa! Oih, sitä ihanuutta! Melkein voinen jo täsä ja nyt aistia sen kun vetäsen keuhkoin täyteen tuota "laakista-raikasta"!

271904152_506166994175980_61465959651560

    Luulossa suuressa-väkevässä et muutoinkin tässä paree suuntaan menossa olisimma ma ( karsiat kipulääkkeet jo poies heitin ja itse perus-sellaisetkin nyt jo toista vuorokautta sitten ), muttas nyt pitää täsä alkaa selvittämään et tekivätkö ne nuo huumaavat lääkkeet ns. lisäoireinaan miulle kutiavan vartalon ja punoittavat näpyt kupeillein - vai onkoo kenties syynän sitten nämä uudet rastain jotka hiuksiini sainen?
Lääkkeissä kyllä "lupaillaan" moisia sivuoireita käyttäjälleen "melko harvinaisina"... muttas mihkäs sitä mie "menisin": tottahan toki se min kohallein sit tääkin "kolisee"!
Rastoja en niinkään epäileisi, muttas eihän tuota tiedä niistäkään? Ne kun ovat "vieraat" kehollain miun, vaikkas eivät kyllä sinällään kehossain ole kiini kun vasiten jätettiin niitä laittaissa "varovyöhykkeenä" päänahkaan omaa hiusta tuopeeraamatta senttinen-toista ja muutoinkin ovathan siinä omat hiuksein ensin päänahassain kiiin!
TOSIN sitten rastat pituudeltansa kyllä nykivät ihoain paitain lävitse ja sen kautta, sekä öiseen aikaan sitten vällyin välissä kieriskellessäin, sattumalta silloin tällöin? Voisivatko täten ne olla sittenkin se "syyllinen nro.1."?
 

tiistai, 18. tammikuu 2022

"Leikkaus-päiväkirjan...

   ... osa se-ja-se" voisin kait tuota kirjata nyt ja täsä tähän tekstiksein jos olisimma mie alkanut sellaista pitää täsä tään operatzuunin myötä. Muttas kun en ole sitä nenga tehenä, niin eipäs sitten mainita näin vaan kirjavan vaine et tätä-nyt-ja-täsä:  
   Varmahan sanomatikin selvää, ja jos ei muutoin, niin jo tosa eilisessä tekstissäin ilmitullen, tää on niin TÄTÄ!
   Miten voikaa olla ihmisellä tekemättömyyttä! Tai no, tiedänhän mie, ja tiedätte Tekin Armaat Lukijain miun, miksi on tekemättömyyttä nyttemmin, muttas mitenkä se voikaan ottaa PATTIIN! HEUREKA!
   Olla vaine sisällä neljän seinän näin aluksi kun ja jos ei halaja ottaha riskiä siitä et liukastuisin kepakoihin kera hoiperrellessain tuolla ulko ja ilmassa? Liukastuisin ja ottaisin pers-neton särkien siin samalla tuon operoidun jalkani miun tikkien ja viel osin avo-haavaisenkin "sauman", osilta? Puhumatikaan sitä tuskaa suunnatonta ja karsiaa joka siitä sit aiheutuisi ja tulisi kun kaik aukeaisi, murtuisi, särkyisi - hui! En halajakkaan edes ajatella moista "suuruutta"!
Joten näin alkuunsa - neljä seinää, lattia alle ja katto kaiken tään päälle - kiitos. "Vanhassa vara paree." ja viisaus etenkin.
   Ihan karsialta tuntuu se kun ei oikeestaan voi tääl sisälläkään tehdä muuta kuin olla ja viettää aikaansa. Jalkaan kun ei saa varata täysin niin se kyl aikaslailla rajoittaa tekemisiäin. Ihan vaikkas jo hamppinpesuakin kun ajatelee et tavallahan mirs-marssin ain hamppieni pesun ajan pitkin huusholliain ja teen toisella kädellä siin samalla jotahin - nyt en tee, enkä mirs-marssikkaan! Puhumatikaan kaikesta muusta tekemisestä! Ain pitää olla puoliluomaisesti leikatun päällä ja täysin leikkaamattoman. Kädet valmiina tarttumaan johkin tukevampaan, tahi vaikkas ulottuvilla olevaisiin kyynärkepakoihin, jos alkaa "maailma heittää" suuntaviivaansa väärään suuntaan? Teeppäs siin sit jotahin ihan oikeesti ja vakavasti. Muuta ko istualtais. Niinpä....
   Ja SUURIN harmistus se kun olisi sitä aikaa rattoisaa vaik muille antaa, niin nytpä sit en pääse itse edes valokuvaamaan Maailmalle Avaralle vaan kois pitää nenga olla! Ei reissade, ei matkustain, ei edes asioilla asti itse käyden et pääsisi ns. ihmisten ilmoille, näkisi et elämää sittenkin on olemasa! En ole yssi ja ainua joka täällä Telleuksellamme on ja asustavai; on niitä muitahin jotka henkkittävät samaa ilma ja tilaa, samaista happea vetävät imppain keuhkoihinsa suuriin. ( Olkoon se nyttemmin sit kuin viruksella kyllästettyä tahi ei....! )
   Aivan suunattomasti ärsyttävää, pympiää, suututtavaa - sanoin kuvaamattoman typerää!
 

maanantai, 17. tammikuu 2022

Aikaa.

   Se on vaine aikas ovela olo ja tila kun väki vähenee ja tupa tyhjenee.
On muuten aikas hiljasta juuri ensi alkuunsa kun todella auttavaiset, avuliaat pirpanaiset, kotiinsa suorivat miun tyköäin ja täten jäin mie aivan yksinäin.
Silloin kuulee Tuulten Tuittupäisten huminat hormistoissa Harjun Humisevaisen, silloin kuulee jääkaappisen hyrinät kehrääväiset. Kelloin tikitykset naksuvaiset, ajan raksutukset aikalaiset - omat aatoksetkin nuo askartavaiset!

   Tuokio eilinen oli tuollainen ja nyt sitten kun mennehen yöllisen aikana juurikin tuo Tuuli Tuittupäinen on käynyt yhä mahtavaisemmaksi, niin kyllähän muuten KUULUU á la Humisevaharju! Ovat ne aina kuuluneet, muttas nyt on kyl eka kerta, ettäs tuolla josain hormiston päässä, jokunen metallinen osa pitää ääntä sellaista jota en ole viel konsa sen kuullut pitävän. Se on sellainen kuin jokin metallinen lippa, sellainen liikkuvainen lippa, ynmyräisen-pynmyrkäisen lätkän toinen puolisko vaine, heiluisi vinhasti jonkin ilman ja virran toimesta ylös-alas, ylös-alas, kiivaaseen tahtiin ja siitä aiheutuisi tuo ääni. Onneksi se on kuiteskin vaine ajoittaista - mikä helpotus, eikää alvariinsa kuuluvaista - mikä kauhistus.
   Aika tuo Rautainen naksuttavi seinälläin iellehen kuin ikuinen ikiliikkujainen olisi parhaimmasta päästä, jättäen jälkeensä kaiken mennehen ajan jota elää olemma saaneet. Se mittaa aikaa kuluvaa ja kulkevaista, mittavi aikaa mennyttä ja elettyä. Ja aikaa jota miulla nytten rutkastikin on. Hivenen sanoisinko jopa et liikaakin. Jo ihan näin "alkumetreillä".
   Aatoksista askarruttavista sanoa voinen sen verta, ettäs toillahan en niitä täsä onneksein paljoa kuullut pariin päivään kun muksuin mukelot tykönäin olivat ja sen mukana sitten ääntä mahtui "kartanolle" ihan kiitettävästi. Ei siin paljoa tarvinnut tahi kerennyt ajatella mitään kun heidän kera touhusin ja olla juttelin.

   Olikin ihan kiva juttu ( heitä taasen kiitellä sainen kiitosten sanoin ) kun olivat tykönäin. Oli ns. tuki ja turva leikkauksen jälkeen et jos jotahin olisi sattunut tahi känyt, vaik kovin ovat viellä nuoria.... Ovat kuitenkin aikaan saavia, tekeväisiä ja luotettavai jotenka sillä tapaa todella hyviä kuitenkin!
Suurena apuna kaikessa arkisessa touhussa täällä miun tykönäin. Monen monta asiaa avittivat. Monet kaffeemukilliset puolestain kantoivat. Monet kerrat kansiot, paperit, nitojat, reijjittimet, tulostimet, astiat, ru´uat, ostokset, roskat, yms. kantoivat kun en itse voinut kahdella kepakolla, kyynärkepillä, stallatessain ja tois´laitaisena kelkatessain.
Ja kaiken tuon ohella ja vasiten tuon takia ihanaisena "seuraneitinä" toimien siten ettei itsein "tarvinnut" ajatuksia "tuhlata" mahdollisiin kipuihin ja särkyihin sillä aikaa!


2022.1.14.%20%20%281%29%20%E2%80%93%20ko

   Mummeron pinkeät "punajuuret"; kuten mukelot totesivat.
Nyt jo ihan mallillansa olevaiset vaik täsä ei ole mennyt ko sen kolmatta päivää vasta!
   Kun muistelen mennyttä aikaa, Aika-Raudan tuon tikuttavaisen palatessa vuosikymmeniä taaksepäin, niin muistan ajan se edellisen vastaavan leikkauksen ja voisinpas vannoa, ettäs silloin sitä oltihin aivan "surutta" täsä vaiheessa siel kippehin kirjoissa! Liekkö muistini pettää vahi oliko ihan todellakin näin? Liekkö silloin troppeja en saanut samonmoisia ko nytten vahi muistanko väärin?
   Iloinen kuiteskin olemma mie et nyt sainen paria-kolmea sorttia eri lääkkehiä joita napsin aamuin-illoin ja siin välissäkin - enkää sanottavammin kipuja tunne. Ihan siedettävissä "suhdanteissa" menhään. Pienessä pöhnässä kenties sit vastaavasti: esim. tänään piti vetästä päivänokoset muutamien minuuttien kun sen verta nuo tabut vetävät väsyksiin. Muttas eipähän ole kipuja!
Yhdet tropit sainen sellaiset jotka eivät passaneet miulle. Ne oli mahansuojatabut joita pitimmä ottaa aamusella ennen kaikkea ja kaikkea syötävää ennen. NÄin teinkin ja välittömästi sit oksensin kaiken sen syömättömyyden, sen tabun kera, ulos! Kokeilin kuitenkin sitkeästi ( sitkeä-sissi kun olen! ), uskoen tabujen nuiden voimaan, syödä aamuisen smoothieni nasuuni piskuiseen, uskossa-uljaassa et kyl se tästä vielä.... muttas kaiken sen "ulkoistin" sit välittömästi!
Niin ettäs - syö vaine nasunsuojalääkkeitä, joita vatsasi ei siedä, jotta voit sit syödä muita lääkkeitä!
  
   Jotahin hyvää, jotahin punaista ( kuin punajuuret? ), jotahin sinistä ja lainattuakin.... Mitähän se olisi? Häät? Jos perinteisesti menhään.... Sillä valkoistakin kehissä on mukana!
   Suunittelimma ja sovimma tyttärein yhden taitavaisen kera et sitten kussa leikattu koipein on, niin sitten tehdähän tärskyt ja hän laittelevi miulle....

2022.1.16.%2050%20rastaa%20%283%29.jpg

...rastat tälläiset! Niin kuin lohdutukseksi moisesta kärsimyksestä, palkkioksi kipujen ja särkyjen kestämisestä - kaikesta tuosta ja monesta muusta.
Olipahan leikkauksessa ja sen jälkeisessä ajassa jotahin mitä vuottaa ja josta sitten unelmoida sillä nää rastat, takkuset tällaiset, ovat ollehet varmana jo sen vuoden ainaskin suunitteilla! Puhuttu on, suuniteltu on ja nytten sit totehen laitoimma.
   Näissä on valkoita noi harmajat suortuvaiset, siniset ovat lainatut-sellaiset jotka ennen olivat muksuin mukelolla hiuksissansa ja punaiset - no, nuo punaisethan jokahinen selvästi näkeekin.
Nyt vaine pitää oppia olemaan sit näihin kera. Pitää oppia laittamaan nämä kauniisti ja siististi mukanani kantaa. Vasiten sitten kunne taasen Töihin kenties urkenen....? Pitää nenga sit jokin suoja näihin päälle hankkia tahi kehitellä?
Pitää opetella sitomaan erinäisiä kampauksia näillä ja näihin. Ja viellä kaiken kukkuraksi pitää oppia "sietämään" näiden paino niskassain! On kuiteskin 63 tsipaletta painavaa kamaa.

   Tälle "jälkeiselle" ajalle varustin itsellein, hivenen niinkuin "kooten", kaikenlaista tehtävää paperista. Ajatuksella et sitten miulla on aikaa paneutua tuohon, tuohon, tähän ja tuohonkin. Ihan ajan kera ja hätäilemäti.
Mm. 24/7 muksuin vuosittaisen käyttörahaseurannan tarkistus paikkansapitävyydestä, kaikkinaiset sairaslomailmoittelut suuntaan et toiseen, ja monet muut vuoden vaihtumisen johdosta tehtäväiset kirjanpidot, kirjanpitojen karsimiset, yms..
   Näin siis ajattelin...
   Täsä päiviä on kulunut jälkeen leikkauksen tuon kolmatta nytten ja kuis onkaan käynyt?
Kaiken tuon mahtavaisen määränsä, pinon isommanpuoleisen, asioiden monenmoisten ja paljouden, olemma mie jo suorinut päivissä näissä mennehissä kahdessa! Kaiken tuon kivuttomuuden, kaiken tään tabujen napsinnan suoman ihanuuden johdosta, olemma voinut työskennellä ihan sujuvan sukkelasti ja täten sainen KAIKKI ne jo tehtyä eilennä loppuun!
   Tänä pänä sainen luvan käyskennellä ilman kepakkoja jos siltä vaine tuntuu, ja tuntuuhan se. 
Muttas sittenpä täten olemma mie aivan toimetonna nyt! Juurikin tään kepakottomuuden taatta.
Miulla oli tointa, oli kaikki nuo tehdyt hommelit mitä pystyin tekemään istualtain ja kahdella kädellä, ilman jalkoja - tukeutumati kepakoihin. Miulla oli aikaa, muttei kykyä tehdä mitään fyysisempää juttua tahi askarta, kepakoiden taatta jotka vaativat kaksi kättä niitä käyttääksein, ja jalkain taatta johka en voine varautua painollain.
Nyt miulla on edelleenkin aikaa, muttas miulla on myöskin kaksi tervettä kättä ( sen mitä ne nyt antavat myötä kyvyiltänsä - muttas periaatteessa siis kuitenkin terveet kädet ) vapaana ilman kepakkoja ja suht´ hyvä kyky liikkua klenkaten suuntaan tahi toiseen - muttas ei sitten lupaa astua askelta vakaata ja painavaista painollain! Eli mitään tehdä en voine.
   Mitäs mie sit teen! Tällainen Durasell-pupu! Mihkä aikain käytän, mihkä kulutan, kun en osaa olla vaine!
Voi tätä toimettomuutta!

torstai, 13. tammikuu 2022

Se tunne kun...

... huomaan kaupalla käydessäin etten enää muista mitä oli, miltä tuntui, puolisoin kera käydä esim. ruokakaupalla?
... en saa ulko/päälishousujen mappia auki tahi kiini toisen käteni ansiosta lähinnä!
... en saa laikattua teräväreunaisella ruokaveitsellä gluton pizzaa palasiksi muutoin kuin nyrkki-tappo-otteelle veitsestä!
... ikävä raastaa vietävästi ja tekisi mieli tykönsä.
... en saa avattua käsin painalluksella tablettia poies tablettilistan syvennyksestä, sen paperin lävitse, vaan pitää ottaa "kättä pidemmäksi" avuksi jokin terävä veitsi ja sen kärjellä puhkaista se papru ensin.
... muksuin 24/7 epikriisin on "taitava", "osaava" lekuri kirjannut "sian-saksaksi" ihan suomenkielisesti! Lauseita jätetty kesken, kuten sanojakin. Sanoja kirjoitettu väärin tai jotenkin täysin ymmärtämättömiksi - suomenkielissesti. Kirjattu väärää tietoa; joka on miusta kaiken huippu sillä muistan oikein kun kyseisestä asiasta OLI puhetta, ja mitä siitä puhuttiin!
... toinen taho on kirjannut hänen nimensä väärin - oikaisu, oikein kirjaamis-vaadetta siitäkin uusin päätöksin.
... sellaisten päälle kymmenen vuoden jälkeenkään ei ole edelleenkään eräs hänen listaus oikein, tarkistettuani taasen sen; säästimmä jällevän noin 10e kun sen tein.
... viikkonen sitten tästä hetkestä olimma juurikin tullut perille - kotiin tuonne.
... tästä vuorokauden kuluttua miun pitis olla takaisin kotona ja leikattuna, sekä hengissä.
... tiedän et toinen on ollut ns. "maansa myynyt", "kuoleman kielissä", enkää voi, saa, vointiansa kysellä....
... mietin et mitähän sitä huomenissa päällensä pukisi jalkaan et sit ilman kenkää kotia takaisin selvisin?
... mietin, ettäs onkohan misään, kukaan, millonkaan, juurikin miuta varten? Onkoo sellaista hemmoa olemasakaan?
... olisi joku, vaikka se tuo toinen, joka ottaisi NYT juuri kainaloiseen, rutistaisi, ja lohduttaisi: "Kyllä se hyvin menee."
... pelottaa ne kivut!
 

maanantai, 10. tammikuu 2022

Reissaaja-Lissinä taasen... 2/5.

   Niinhän siinä sitten kävi: kaikki kiva ja hyvä loppuu aikanaan. Niin nytkin.

   Selkäin irti-poikki-katki lähdimmä mie sitten sitä tänään seitsemän-lautta tavoittamaan jälkeen pakkailujeni, tiskausksieni, siistimisieni ja muun sellaisen. Hepo Hopian seljän täytehen lastasin kaikella kamallain, kaikilla kaps´säkeilläin - mitä nyt osasen vaatteitain yllein jättelin ko oli sen verta kylmä keli viellähin, sittenkin.
Luovosa ajaessain Pakkani pani -25´C tiemeellä paikoin. Mantereelle tultuain se käsäisi alimmillaan josain kohtaa -13´C asti, muttas sitten mitä likemmä Humisevaaharjua tulimma, niin sitä matalammelle painui elo ja hopia! -27´C oli alinta lukemaa!
Tätä nyt nakuttaissain ja jo saunassa käytyäin se heiluvi tuolla -24´C hujakoilla.
   Niin - käväisin siis saunassain, ylisillä lämpimillä. Todellakin lämpimillä nyt sillä tunnenhan omain saunain ja osaan se lämmittää näin pakkasellakin. Onhan kyse paljon piskuisemmasta huoneesta ko tuolla majapaikassain mitä oli; tää omain lämpiää nopsempaa vaik ei ole toviin taasen lämmä laitettukaan. Ja puitteensakin lämpimät alkujaan olivat kuin mitä siellä josa ei ole varmahan kotvaan löylytelty.

   Tein erilaisen matkan kuin yleensä poies tullessain.
Miulla oli, kuten suunittelin, pieniä torkku-tuokioita. Vietin yhden pidemmän siinä lauttarannassa lauttaa vuottaissain ja sit kaksi pienempää pätkää itse lautalla ollessain. Se, ne, siitä. Loppumatka sit torkkumati - eikää vielkään, Aika Raudan nakuttaissa ehtoon viittä, ole väsyä olleskana!
Muttas, sitten en poikennutkaan ekalla huoltamolla sekä "Puolimatkankrouvillain"kuten yleensä, vaan käväisinkin seuraavalla huoltsikalla eli siinä Tyrnävän ABC:llä, josa ruokin Hepo Hopiain, hörppäsin "aamu"-kaffeeta mukillisen sekä ostin matkaeväiksein makeisia sellaisia joita voinen syödä. Ne menivätkin napostellessa muutoin mut Sisu-paketista jäin suunilleen kaik viel syömäti. Siitä riittää siis viel moneen muuhunkin ajeluuni täsä lähitulevaisuudessa....
Ja sitten nousinkin muutoin maihin aikas monessa kohtaa! Ihan vaine jaloitellaksein, selkäin oikooksein, kuin myöskin valokuvataksein. Sainen happee haukkaa, sain liikuntaa, veryttelyä, ja unoset nuo ( kenties ) kiusaavat poies simmukulmistain.


2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%281%29.

   Niin monta kertaa ko olemma mie täältä reissuiltain, ja muualtakin reissuiltain, kiiruhtanut, halunut kiiruhtaa, aina kotio; toisen tykö. Tahi toinen on soitellut "perääni" et tuletkos.... Ja mie olen tullut.
Nyt ei kiirusta sen puoleen. Ei ni mitiä. Aikaa oli yllin-kyllin; vaik muille antaa...
Oli aikaa ajan kera ajella, ei kiirettä mihkään, minkään taatta.
Niinpä sit "körryyttelin" aivan kiltisti pariinkin otteeseen pitkät-pätkät muutamien rekkojen perässä, paikkakunnalta toiselle ja seuraavallekin. Yhteen otteeseen oli rekka takanain, mie välissä ja sit toinen rekka edessäin. Ja niin me sit kiltisti mentihin, leikittiin seuraajohtajaa. Matka taittui verkalleen - välleen n.60km/h.
   "Hitokseen" ikävä!


2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%282%29.

   Matkaltain ihanaisia "törröttäjiä" lumisimmilla kohdilla; yllä ja alla.
Suunilleen samaisella kohdalla ko mennessäkin. Välissä noin Piippola-Vieremä.

2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%283%29.



2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%284%29.

   Päivän eka Aurinkoinen paiste!


2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%286%29.

   Vasen ranta Lapinlahti, oikia Iisalmi; Heiskalansaari näkyilee tuolla edessä oikiassa reunassa.

2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%285%29.


2022.1.10.%20Luovolta%20kotio%20%287%29.



    Näin on Reissaaja-Lissin matka tää taasen taputeltu - nyt jo kois ollen.
Selvisin "henkkissä" vaik ikävä raastoi ja osa paikoista tuttuja olivatkin. Muttas, kuten aikaisemmin lähteissäin totesin, niin "mitäs me pienistä, ko eivät ne pienet meistäkään"!
   Nytten vaine sit paluu arkehen pikku hiljaa. Kap´säkit purettu jo on. Saunassa tosiaan käväisty. Ehtoo hissun kissun täsä oleillen ja reissuain tätä ajatuksin järjestäin ajatuksiini, pääkoppaani miun.
Huomenissa muksuin 24/7 tyköin päiväksi ja sit "laskeutuminen" leikkaukseen - siitä se arki palaa toin teolla.
   Ei muuta ko lykkyä pyttyyn teille Armahat Lukijain miun, ko itsellehin - kiitos!

-------------------------------------------------

PS. Sen verta täsä huikkaan viel jälki ja kätehen, ettäs olipahan vaine ihana palata kotia ( vaik koti on... ) takaisin siistiin ja järjestyksessä olevaiseen.
Kiitos siitä/tästä kuuluu nuille muksuin mukeloille jotka "käyttivät hyväkseen" jälleen mummon/mummeron poissa oloa ja majailivat täällä tykönäin muutamat yöt, nyt kahden hlö:n kokoonpanolla.
On se vain ihanaa kun voivat näin tehdä; oppivat olemaan yksin, kahden tahi kolmisin, muuallahi ku kotonaan. Oppivat olemaan vastuussa vieraasta omaisuudesta, ja tekemisistään tahi tekemättä jättämisistään ( Mummon-kaan luona ei voi asustella, olla ja toimia ko "Ellun kanat" - vastuuta on teoistaan täällähin. )
On ihanaa ko heihin voi näin luottaa; se pitää, mitä sovitaan - ainahi tähän asti on pitänyt.
Mikä ihanuus et "käyttävät hyväksi" näin mummoa tätä, ihanuus et ovat tekemisissä tälläkin muotoa kanssain.
Ja mikä ihanuus et ovat olemasa.
Näistä kaikista jo huikkasinkin heille henk.koht. kiitoksein suuren, soittain heille eilennä ehtoolla oleskellessain, ehtootain istuessain.