Se on tämä elämä-mätä aikamoista heikutusta suuntahan jos toisehin ja vasiten sit siihen kolmanteen, sillä mm. ...
"Ei se vauhti, vaan se MATKA" kun täsä taanoin muksuin 24/7 käväisi päiväsen tykönäin ja me heti hänen tultuaan tyköni sekä sittemmin ennen hänen poies lähtöään, kävimme steppaamassa amita sekä mantuja. Ensin taitoimme sellaiset noin kolme kilo ja metriä, sitten viel noin 2,6km. Ei, kiirusta emme pidä, ei ole hoppua, taivastellen ko kävellään. Ihan hyvin se "tappava tahti" on itsellenikin passanut hyvin näine nivelineni ja täsä pikku hiljaa uudelleen kävelemään opetellessain. Muttas se, ettäs nuin piiiiit-kät matkat ja kävellen 24/7 muksuin miun! Wau! Onkin tuota harjoiteltu jo useammen vuoden ajan. Hän hänen kotonaan mm. henk.koht.avustajansa kera kuin myöskin sit pikku hiljaa miun kera miun tykönä käydessään. Kenkä 24/7 muksuni muistaa ja sen millaista olen kertonut ollehen hänen lasna ollessaan hänen liikkumisensa sekä toimintansa ( lastenrattaat, erikoisrattaat, pyörätuoli kiinnipitovöineen ), niin onpahan jo piiiiiiiiit-källe siitä tultu ja päästy! Tietty vahdittava on kävelyteillä ettei autojen eteen pörhällä vaan pysyy siististi kävelyteillä sekä ettei syrjäisimmillä poluilla innostu vaik vesistöihin kipasemaan ( vesi kun on hänen yksi tykkäämä asia ), jne., muttas et hänen kera voi ja pystyy näin taistelemati, mitenkään kiinni pitäin rajoittamati tahi ei edes käsi kädessäkään kulkemalle kulkia, niin - WAU! Arvatkaas kuin on JOKU sankkevan ylpiä! Olinhan tuota tuossa vastakin sankkivan ylpiä jälleen kun enesin heitettiin liki 1,5km kävelylenkki ja toisen kerran samalla käyntikerrallaan sit myöskin noin 1,5km steppailut - paluukyyti suoritettiin Hepo Hopiallain, sillä kävimmme hakemassa sen silloin Koni Tohtorilta poies. Näillä viimeksi mainituilla kerroilla totesin ettei "rahan tuloa voi estää" ko löysimmä ensin maasta viiden sentin kolikon ja kotvasen kuluttua sitten 15 sentin tölkin kauppaa palauttaa. Samaten täsä tänä pänä löytyi toinen 15 sentin palautustölkki. Tietenkin mie kilttinä tyttönä senkin kauppahan kiikutin. Kiikutin sen sinne matkallain salille josa nyt olemma pruukannut yrittää jälleen käydä. Olen sellaisessa "mummo-kerhossa" siellä ja sitten käväisen muuloinkin ihan muuten vain ja itsekseni. Olen havainnut hienoista edistymistä toiminnassain siellä joka sit tarkoittaneen kait, ettäs sitä on kropassanikin jotahin positiivarista tapahtunut! Se vempele josa on jalka sellaisen rullan alla ja siitä häätyy jalat saada nosemaan ns. vaateri-asentoon - siinä en ensi alkuun saanut tuolla vasemmalla jalallain sitä vempaita liikahtamaan olleskana. En senttiäkään! Oikia hievahti hivenen vaine. Ensi alkuun sainen sen noin 35 asteen kulmaukseen, pienimmällä painollaan ja kahdella jalalla, sitten yhdellä; molemmilla erikseen, JA nyttemmin jo työnän 45 asteen kulmaukseen asti sekä lisäilen painojaan siten et nyt menhään siellä 20kg kohdilla sekä yksittäisellä jalalla noin 10kg kohdilla. Hyvä mie! Siellä oleva "jalkaprässi".... Kuulin et ihmisen olisi hyvä saada vähintään oman painonsa verta liikenteeseen siinä. No, työtä olemma tehnyt siinähin. Ensin pienimmät painot ja sittemmin noin 20kg. Kunne erään kerran päätin "hurjastella" laittain omani painon verta vetoon ja ka - miehän vedin! Täten nyt vedän oman painoni verta kahdella tassullain, yhdellä ain noin 10-20kg ja alan opettelemaan nyt sit prässiä siten, nottas laitan sen kelkan viel likemmä jalkain alustaa ja sit omalla painolla pakerran. Hyvä mie! Tuolla salilla rampatessain olemma miettinyt, sitä ettäs ko siel on maininnat useammassakin kohdin, nottas liian voimakkaat hajusteet kieletty ja yhdessä kohtaa: "Tulethan tuoksuitta.", niin miksi sit sinne pakkaa ihmisiä jotka käyttävät erinäisiä hajusteita ja tuoksuja? Ei ole yksi, ei kaksi, vaan useampikin joka toimii näin. Itse en ole ihan henkipatto, en kaadu sokkitilassa hajusteista maahan.-, muttas tiedän et sellaisiakin ihmisiä on reaktioineen ko heidän hengitystiet turpoavat hajusteiden voimasta kiinni. Olen kuitenkin ( kuten olemma pakissut ) sen verta yliherkkä, ettäs pahimmassa tapauksessa saan allerzuuneragtizuunen joka aiheuttaa nuhaa ja armotonta kiputilaa naamani erinäisissä nenu- ja poski- sekä otsaonteloissa! Hyvässä lykyssä kaadun paimentamaan sängynpohojaa paikallensa vähintään vuorokauden ajaksi, joten ei ole herkkua, ei jos altistuu liian voimakkaille tuoksuille/hajuille! Sekin riittää, ettäs ne aina nousevat, ne tuoksut, suuhun maistuen sitä kautta sit todelta pahalta ( kokeileppa itse Armas Lukijain miun: laita asippuaa suuhusi - maistuuko se? ). Tään tällaisen pahoinvoinnin ja kiputilojen lisäksi saanen salikäyntien jälkehen laitella ne yllääin ollehet vaatteeni pesuun ko ihmisten käyttämät hajusteet tarttuvat niihin laitteisiin eivätkä lähde niistä poies vaik kuin he niillä salilla olevia puhdistussuihkeilla niitä kojeita käyttönsä jälkeen puhdistavat! Itse en voi käyttää niitä ( vaik kuin onkin suositeltavaa niillä puhdistaa/desifisioida ne laitteet käyttönsä jälkeen ) koska ne tuoksuvat! Protestoinkin tätä tällaista tuoksujen kera salille menoa paikallisella saitilla ihan sillä, ettäs eikös se ole kaikkien tasapuolinen oikeus kystyä käymään tuollaisilla saleilla kuntoansa hoitamassa ja ylläpitämässä - vasiten jos ja kun lekuri sekä fyssari sitä suosittelee kuten miullehin tekivät; muutoin tuskin siel laukkaisin nyt.... Miksi muutamat ihmiset "terrosisoivat" tuoksuja käyttäin toisten mahdollisuutta tällaiseen liikuntaan? Mikä "oikeus" heillä on tehdä näin? Eivätkö he ymmärrä toisten ihmisten hankaluutta ja yliherkkyyttä tuoksuille - Sitä tuskaa mitä ne tuottavat toiseille ihmisille? Jättäisivät kotio kaiken sen tuoksuttamisensa, lähtisivät salilla ns. naturelle. Vasiten lisäämäti juuri ennen mitään tuoksua kupeillensa lisää. Toki ymmärrän, et ihmiset pesevät vaatteensa tuoksuvin pesuainein sekä huuhteluainein ja nekin tuoksuvat, muttas edes ne lotrattavat tuoksut poies! Saapuisivat salille vaik hikisinä ja hikoisivat "reilusti" saleilla. Ei sitä hien hajua tarvitse peitellä, sillä kaikkihan me hikoamme salilla touhutessamme ja se hiki on sen verta luonollinen tuoksu, ettäs se harvemmin ( en tiedä et kertaakaan kukaan olisi hielle "altistunut" ) ketään altistaa ja tällaiset yliherkät ihmiset sen sietävät/siedämme. Siedämme emme, tuoksuyliherkät ihmiset, kuten muutkaan sitä, ettäs jota-kuta ja kuta-jota kiusatahan! Yhden kerran kun tuonne salille steppasin nyöhäisenä iltapäivänä, niin huomasin kuin neljä yläkouluikäistä poijankossia osotteli linjuripysäkillä kyytiään. Lähestyin sitä -pysäkkiään ja jo kauempaa kuuntelin ettei kaik ollut siellä hyvin. Pituudeltaan pisintä vaaleaa poikaa kiusasivat vähintään sanallisesti ja kännykkälläkin näytti et tapahtumaa kuvasivat. Kiusaajinaan oli kaksi vaaleaa poikaa; toinen lyhyt, toinen ns. keskipituinen ja yksi tumma ihoinen poika, keskipituinen poika. Puutuin tuohon tilanteeseen ajatellen et jos huonisti käy, niin se olen mie jolle "menoa" sit tulee; en pärjäisi mitenkään kolmelle yläkoulu ikäiselle pojalle, mie piskuinen Mummeliini.... "Läksytin" kuitenkin kiusaajia nuita periaatteella opitulla, nottas koko kylä kasvattaa. En kysynyt, en ottanut puheeksi, mutta kuvaaja itse alkoi puolustelemaan itseään; "En minä kuvanut....", jne.. Jatkoin salimatkaani askeleella, parilla ja poikain nuiden meno alkoi uudelleen, jatkui entisellään kun pisintään kiusasivat. En voinut olla puuttumati uudelleen, en. "Ojensin" uudemman kerran heitä siinä huomaten linja-autonsa saapumisen samaan aikaan sille paikalle. Pojat nousivat sen kyytiin ja mie todella toivoin ettei tuo kiusaaminen jatkunut sitten siellä bussissa ja jos jatkui, niin olihan bussikuski sen verta "viisas" ja ennen kaikkea noheva, ettäs sen sit asetti siellä! Tämäkin oli muuten asia sellainen jonka "kuulutin" paikallisella saitilla "ääneen" ja kerroin toivovani meidän kaikkien antavan KAIKILLE turvallisen koulumatkan, koulutien, koulunkäynnin sekä opettavan jälkipolvensa kunnioittamaan toisiamme, opettavan käyttäytymistä hyvää jälkipolvillemme kaikille. Me ihmiset olemme inhimmillisiä olentoja, milloin positiivarisina, milloin negoina, muttas kuitenkin inhimmillisiä. Sen sijaan samaista ei voine sanoa kaiken maailman aparaateista joita keskuudessamme on! Täsä taasen taanoin, sitten jälkeen sen ko tänne Mäkitorppahan olimma jo muuttanut ja täällä kotvasen asustanut, otti ja tuota, aloitti viemäristöni pesutilojenääneen pulpahtelun jälkeen kahdeksan kuukauden. Kuuntelin, käväisin välleen katsomassa ettei vaine taasen olisi kohta lattia ja alla viemäristä noussutta vettä? Ei ei onneksein ollut olleskana. Sen sijaan vessainen pönttöni lopetti vetämisen sisuksiinsa. Sinne jäi pissat ja kakkasen pökäleet killumaan pinnalle veden kerran kun vetäisin, enkää vettänsä laskemaan saanut m illäskänä! Pirautin huoltoyhtiöön ja sieltä tuli kaks´lahkeinen avukseni. Hän "puhkui ja puhalsi", hän sellaisella viemäripumpulla pumppasi pönttöä tuota, pumppasi lattiakaivoakin kotvasen, eikää tapahtunut mitään. Siksipä siis sovimme, et palatahan "astialle" aamusella ko päivä tulee uusi ( tapahtui ns. ehtoiseen aikaan iltasella myöhä tämä ) ja he saavat sitten alan ammattilaiset, putkimiehet, asialle: "Kait mie nyt yhden yön yli pärjäjän....?" Pärjäsinhän mie, mie tälläinen suolistovaiveinen henkilö. Lainsin ehtoommalla Boxissa asuvaisen Pirpanaisen vessaa isommalle tyhjennyksellein ja sitten ns. yöllisen sekä aamuisen pissareissuin teimmä ihan vaine tuonne ulos takatontillein! No, annahhan olla: tuli aamu, tulivat putkipoijat töihin. He pojottivat kameransa putkistojen uumeniin nuiden ja totesivat ettei mitään, ei misään!? "Kait se on sit itsekseen - kenties sen ehtoisen punppauksen takia - yölliseen aikaan auennut?" Hyvä näin. Todella hyvä. Eipähän tarvinnut nyt ( kuten silloin alkuaikanain ) purkaa tuota varastoni sisustaa tavaroistaan, jotta siellä olevaisen lattialuukun kautta talon alusille pääsisivät tutkimaan putkistoaan, eivätkä vedet nyt nousseet lattia ja alle kuten silloin, eikää täten tarvinneet desinfisioida sitä viemäriveden jälkeensä jättämää "basilisko" sieltä latti ja alta! Tuollaisen saman moisen "herätyksen" saien kokia juurikin tänä aamuna ko alkoi tupani palovaroitin aamusella piippailemaan pyydellen "ruokaa" itselleen. Hyvä ettei "vellit" miulta housuihini tulleet" Ajatuksella et oli tuo moinen koje tietojeni mukaan suoraan sähköverkkovirtaan kiinni kytketty ja se silti piippaamaan alkoi! Pirautin taasen huoltoyhtiöön ja sieltä vastaukseksi sainen: "Pattereilla se on." Tohdin kyseinalaistaa väittämänsä tuon koskapa muistin kuin tänne tuloni jälkeen tietonsa luin ja siin kerrottihin -verkkovirtaan kytkennästään. Lupasin kuitenkin kopasta, tokko irti katosta konehen saanen ja sit ilmoittaa heille, ettäs patterinsa vaihtamaan tulevat ko se-kin nyttemmin heidän heiniään; ei, ei sitä saa mennä asukas ronkkimaan! Ei pyörähtänyt, ei hievahtanut! Laitoin tekstarin hyoltoyhtiöön ja kohta tulivat "hämmästelemään, kummastelemaan" moista kojetta. Tuli ensin yksi henkilö, sitten jo toinenkin - ja kolmannelle viel sitten soittelivat. Kävi ilmi, kunne kojeen kattorajasta irti väkipakolla saivat, et -verkkovirtaanhan se kytketty on. Muttas miksi piippailee -verkkovirtainen palovaroitin? No, kun sinne oli laitettu ( kait-ko laitetaan yleensäkin? ) varalta patterit! Ja se tuo patteri oli tullut tiensä pähän nyt? No, ei kuitenkaan, sillä ko vaihtoivat siihen uuden patterin, niin piippailupa tuo jatkui yhä. Ei siis ollutkaan kyse vaine patteristaan. Pyysin heitä katsastamaan koko koneiston sen iän ja kävi ilmi, ettäs päiväys oli merkattu päättyväksi 2026 ja "viimeistään uusittavaksi 2027"! Eli vanha kaakki, mikä vanha. Sanelin suoraset sanaset, vaik hivenen olivat vastahankaan aatostain ko "käyttöaikaa" olisi viel 2027 vuoteen asti..., et VAADIN koneiston vaihdon! Sillä ei se patterien vaihto, ei patterien vanhentuminen vaan KONEISTONkin täytyy olla selvästi käyttöikäinen: mielellään alle 10 vuotta. Joskus vaihdetaan tuossa kuuden vuoden tiemeellä olevaisia kojeita jo uusiin puihin. Näin ne sit kaksi munaskut omaavaa miestä jäivät alakynteen ( Sori et totean: "Hyvä mie!" ), palovaroitinkoje kourassaan kera patterien ( sen vanhan ja sit mukanaan tuomansa uudemman ) ja mie kokonansa ilman kyseistä palovaroitinta kattorajassain - kunne uuden jostahin, joskus roudaavat tänne. ( Onni miulla on yksi, omain, tuolla kammarini katossa! ) Omani on myöskin tuo perässä vedeltävä imurini miun joka sattuu nyt ihan muuten vaine olemaan tietyn merkkinen; Miele. Tällaista, saman merkkistä olemma iät-ajat itselläin ain pidellyt ko on ollut aika vaihtaa uudempaan. Tällainen vaihto tapahtui viimotteeksi silloin kun Majasta Matalasta Humisevalleharjulle muuutin. Eli nyt on tuolla hyrrääjälläni ikää sellaiset jo 12 vuotta joka on nyky koneille sellainen ikä, ettäs ns. ennaria rikotaan - ne kun pruukkahavat järiään siinä vajaata 10-vuotiaisena prakata! Hyvin on toiminut tähän asti, hyvin toimii vielkin ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Muttas ko nyt käväisin yhdellä asialla tuolla yhdessä liikkeessä ( myyvät kaiken maailman kotitalouden elektroniikkaa siellä; automaattisista parkkimittareista, kaffikoneiden kautta pakastimiin, yms. ) ja hokasin siellä myynissä olevaisen saman merkkisen imurin, niin jututimpas myyjää kohdillein sattunutta. Mainitsin kuin onkaan kiva huomata et teillä on tuollainen nyt myynissä - onkoo sitä teillä aina myynissä, tuota samaista merkkiä, sillä olemma hokassut et sitä tuskin misään myynissä on; "Ain on joku Hooveri tahi jonkun toisen merkkinen sitten - ei Miele konsa." Kertoili kyllä heillä myynissä olevan, aina. "Siitä ostamaan nyt kun "löytyi"." Kerroin etten suinkaan ole ostamassa vaan mainitsin vaine, halusin tietää - jos vaikka joskus omani YYA-sopparimme irti sanoo. "Sitä ko ei tiedä tuonkin ikäisen, 12 vuotta, koneen kuntoa, tahi elinikää ennustaa voine....?"  Ihan kiva omata tällainen "harvinaisuus" ja harvinaisuus siinäkin suhteessa, ettäs ikääkin on jo tuonkin verta. Toinen jutska se on sitten ko ikää alkaa olla sellaiset 20 vuotta! Hokasin nimittäin täsä tuolla salilla rehkiessäin kuin ovatkaan "jotenkin kummasti" housuin ain jalassain pitämäin alkaneet saumojensa kohdilta haaravälini kahtapuolta ompeleiltansa repsottamaan! Pähkäilin, laskin, ettäs mites ne nyt näin "jo"? "Eihän täsä ole ko sellaiset... noin 20 vuotta, ko housut nämä itsellein ostin!" Siis 20 vuotta! Olipas ylläri-pylläri itsellein. "Vasta" 20 vuotta. Muistan kuin Majassamme Matalassamme ain vedin samaiset housut jalkoihini lähteissäin itseksein ( usein puolisoin viel jäädessä sänkyymme nukkumaan ) aamulla aikaisella pimiään juoksulenkeillein. Lenkit kerkesin heittää ennen kuin kukaan talostamme heräsi, ennen kuin jälkikasvumme kouluihinsa heräilevivät, ennen kuin päivä valkesi ja alkoi kaikkien meidän. Siitäkinkö on jo nuin kauan aikaa?! Kauan aikaa olemma mie ollut enempi ja vähempi tekemissä autojen kera ja myöskin hivenen niiden remppaamisten kera. Sanoisin et siitä lähtien ko avioon aikoinaan muksujeni isän kera menin, niin siitä lähtien. Renkahia autojen vaihdellut niin itse ko myöskin käyttänyt muilla vaihdattamassa. Nyt täsä jälleen viimotteeksi käytin toisilla vaihdatuttamassa kesäiset tassukat talvisiin á la Hepo Hopiain miun. Tähän asti olemma luullut, nottas autoalalla on tuoksuja mm. vereksen auton vereksessä sisuksessa, Wunderbaum´eissa, "Pissapoikain" nesteissä ja sitten.... Niin eipäs oikein muissa jos ei sit joku vasiten halua lisäillä jotahin tuoksua autonsa sisuksiin. Kaikki muu mikä autoihin liittyy, autoin laittamiseen, niiden rustaamiseen, korjaamiseen, "tuoksuus" vain  - autolle. Ei millehään muulle. MUTTAS nyt sainen tietää, sainen TUNTEA, ettäs on sitä tuoksuja olemasa muussahin ko nuissa mainitsemissain jutskissa! Jeeru, ettäs oli vaikia ajella muksuin 24/7 kera sieltä korjaamolta takaisin kotio Mäkitorpalle Heponi kesäiset tassukat kyydissämme TUOKSUVINA! Voi, ettäs tuoksuivat paljon! Sen verta paljon, et sainen niistä sit reagzuunen! Kipuja -onteloissa, kipuja päänupissain. Olivat siis pesseet ne kesäiset tassukat ( pesunkin ko heiltä tapani mukaan samaan syssyyn renkahille ostimma ) sellaisella pesuaineella joka haisee! Todella haisee! En voinut ajatellakaan varastoivani niitä tuonne varastooni jossa nyt täällä asuessain renkahiaan pitelen. Roudasin ne suoraan takakuistillein ja toivoin, ettei kukaan "pitkäkyntinen" niitä sieltä yölliseen aikaan pölli. Soittelin sitten jälkipolvellein Perheelliselle, jotta tokko tuota saisin roudaa ne tassukat heille "pakolaisiksi" siksi aikaa kussa hajunsa hälvenee? Onneksein luvan sainen - ei ole enka kerat ko he ovat pelastaneet miut tällaisesta tilanteesta toimien "tuuletustilanain" erinäisille asioille, mm. viimeiseksi yhdelle senkillein miun joka heil on vielkin tuuletettavana sekä samalla työstettävänä ko en itse sitä voi täsä pienessä sisätilassain työstää; eikää henkeni pölyä sitä kestäisi.... Vietyäin tassukat "tuulettumaan" pirautimma tuolle korjaamolle ja juttelin ihan myötämielisin mielin heidän kera. Hekin hämmästyivät moisesta jutusta kuten miekin kun tällaiseen nyt eka kerran elämässäin jouduin. Kertoivat laittavansa autoni tiedostoihin merkinnän etteivät vastaisuudessa tuoksujen kera sitä käsittele; ymmärsivät todella ihanasti tään tälläisen tuoksuyliherkkyyden - kiitos kaunis heille siitä, tästä.Tästäpä tastä mie nytten lopettelen ja alan pakkade kamojani kasaan sillä huomenissa elämäin siirtyvi hivenen toisille sfääreille.... Heissan!

    ... tieni kävi tänä pänä kaukaisuuteen äärille - korpeen.
Sanon vasiten, ettäs korpeen vaikkas itseasiassa matkaahan esim. Kalakukko city go go´sta tuolle laavulle ei varmaan ole  ko joku puolituntia tahi vajaakin, muttas itseltäin, näin tääl pikku pitäjässä asuen, onkin sitten matkaa sellaiset puolitoista tunteroista suuntaansa!
Lähdin kyl ajoissa menemään, vain yhden kuvaustuokion matkalla menon pidin, muttas siltikin "jouduin" ajelamaan aikas railakasti viiimeiset kolmisenkymmentä kilo ja metriä! Ei toki silleensä kiirusta olisi ollut; kyl sinne perille pystyi hivenen miitinkin alkamisaikaakin myöhemmin saapumaan, muttas ko.... ainhan sitä ajoissa haluais olla.


    Tavinniemi, Kinnulanlahti, Maaninka ( Kuopio ).



   "Parvisielut."



   "Cornflakes."

   Mustavirta, Maaninka ( Kuopio ).



    Sillanposkessa.



    Mahtavuutta...



.... monelta...



... eri kantilta katsoin.



    "Pitsihelma."

    Suovu, Suovunlahti, Suovunlaavu ( Kuopio ).









    "Heltan heitto."

   Kappeenjärvi, Pulkonkoski ( Kuopio ).




   Hussolansaari, Tavinsalmi, Maaninka ( Kuopip ).



   "Kaunotar."
( Mistähän syystä itse mielin nais´puoliseksi, enkää miehiseksi...? )


    Emmin tälle miitinkireissulle lähtöä ko se tuo Hepo Hopian ape on niin kallista tätä nykyä; Matti Kukkroinen ei oikein kannusta moiseen tuhlaavaisuuteen.
Onneksi lähdin kuitenkin; venytän sit josain toisaalla sentti-kolikoitain soikioiksi killinkeiksi. Vaik josain höyläpenkissä...
    Kuljin nuita teitä sellaisia pitkin joita olemma alvariinsa ajellut viimotteksi suunilleen silloin kun omat muksuni olivat sen verta pieniä, nottas heitä mm. osasta nuita teitä pitkin kuljetin isänsä tykö heidän ollessa hänellä silloin tahi tällöin. Siitä on aikaa sellaiset noin...viitisentoista vuotta ainakin.
Olivat seutukunnat, maisemat, rakennukset - kaikki, muuttuneet paikoin ihan reilusti. Muttas sitten löytyi tuttujakin kohtia - kuten esim. tämä "Kaunotar".
     Itse miitinki oli ihan kiva. Notski, kaffeet, maggarat. Paistelivat tikkupullia ja lettujakin, muttas ko olivat ns. normaaleja aineksiltansa, niin en itse niitä sit syönyt vaan popsin itselleni mukaani ottamaani Rättänää.

   ... sitten Maitojunan ko paikalliselle ulkoilualueelle suorin. Ihan vaine sillä ko aamupäiväisen saderintaman jälkehen alkoi pilkistämään kaunis syksyinen Aurinkoinen ja johkin halusin lähtiä - Matti Kukkaroisen kera... Täten se oli sitten tuo kyseinen paikka kylän taajaman tämän keskustassa.
    Tule mukaan oi, Armas Lukijain miun, tule stallade mukanain ja nauti näkymistä metsäisistä.




   "Kuorikaarnat."
   Paikallisen vesitornin kuvetta kuvattuna. Oikiastihan tämän malli on ylöspäin levenevä lieriö ( kuten näkyy alakuvassain tuossa ), muttas näin tietyltä kohtaa kuvattuna, tietystä kulmasta kuvattuna, se aivan tasasivuiselta vaikuttaa - yllä.






   "Talvivarasto."






   "Timangi." - satehen jälkeen näitä Timangeja ain ilmestyvi näkyville.






    Nautin, nautin sen verta paljon etten suinkaan stallade tuolla olevaista pururadan pohojaa pitkin vaan poikkesin tämän tästä sinne-sun-tänne ja kuljin omia polkujani pitkin.



   "Paasin vartija."



    "Pilleri."



   "Kauaksi on pitkä matka." - jokahiselta kantilta tämän mäen kupeelta katsoissa ovat maisemansa aikas kauaksi kantoiset.



    "Aurinko laskee, hämärtyy."



    "Matsutake." - miun mukaani sanoin.






   Iltapäivän auringossa on hyvä kylpeä.

   
   Nuin ikään. Sitä sit tuli kreippailtua parisen tunteroista ja matkaakin tuli jotahin... vajaata kahdeksan - yhdeksän kilo sekä metriä.

   "Kotka-Rankki..." jne.. Yöllinen kylmyys joka laskeutui reippahasti alle -2´C eka kerran tällä levelillä ja aiheutti mm. sen, nottas menopelini, alias Hepo Hopian, lasit kraappade-kunnossa siel pitälti aamupäivästä olivat.
Tämän pikkuisen pakkasen takia sit vuottelin tätä päivää alkanutta ain tuonne aamupäivälle pitkälti, jottas maat ja mannut hivenen sulaisivat kuurastansa poies, ennen kuin reissade lähtisin. Ensin ko meinasin huomenissa vasta lähtiä koskapa huomiselle lupaili ensialkuun poutaista, muttas Ilma ja Tieteilijät sit muuttivatkin huomisen poutaisen sään jo tälle päivää ja huomiseksi sit sajetta joka oli povattu vasta ylihuomiseksi.
Jotenka tänää sitten siis ja matkahan käy, oi Hepo Hopiain miun!

   Päätin käväistä Nerkoon kanavalla ( Lapinlahti ) josa en ole viel konsa vieraillut! 
Sekä sen jälkeen mennä steppailemaan Heiskalansaareen ( NIisalmi ) ettäs laavuilemaan myöskin...



    "Syysaura."



     Piiiiit-kä se on, ja sen verta pitkä etten ole näin pitkää kanavapätkää ainakaan toviin nähnyt misään.
Puhumatikaan kuin onkaan koko tuon kanava-alueen keskeiset kohdat, ne kanavavahdin kopit sun muut sen ynpäriltä, ns. raskain metalliaidoin rajattu ja eristetty. Onneksi ei ole muutoin kanava-aluetta aivoitettu vaan sinne pääsee käyskentelemään pitkin pituuksiaan nuita.



   "Kruunattu Tuhkis."
Joku Tuhkelo sukuun kuuluvainen "tattimus-tatti".



   Oikiaa laitaa pitelee paikallansa VASEmmanniemi ja taustalla häämöittelee sit Viitasaari.  



   "Kupari."

   Heiskalansaari - jossa stallade ensin mökkitietä pitkin ja sitten sykelsin metsien kätköihin huomaten tuolla matkalla kuin onkaan toden näköisesti ainakin täsä taanoisen myrskyisen päivän Tuuli Tuittupäiset puhaltaneet aikas järiöitä kuusia kumoon! Noin laskien, ilmaan ilman laskemista heitellen, arvioisin, ettäs tuolla matkalla sellaisten kymmenen kuusen kohdalla kaksi juurineen maasta noussut ja kaik muut sitten täl viisiin liki kantoa tyveltänsä naks ja poikki menheet:



Mietiskelin, ettäs on muuten ollut aikas paukkeinen päivä tuo jos ovat kaik samalla myräkällä poikki menneet. Ja samalla sitten: "Olisipas ollut kiva olla kuuntelemassa sitä pauketta ja Tuuli Tuittupään puhallusta!"



   Peljästyin ensialkuun ekat kaatuneet puurungot mahtavaiset nähtyäin, ettäs kuis mie aikomani reissun metsän kätköissä kuljen, kuin kaatuneiden puiden runkojen ylitse ympeän?
Ilokseni jo ekalta puunrungolta asti sainen huomata kuin olikaan joku käynyt jokahisella puunrungolla karsimassa juurikin polun kohdalta muutamat puunoksat poies ja täten polku jatkui niiden puiden kohdalta saumattomasti etiäpäin.
Kiitos-ISO hänelle, kuka hän sitten lienekkin!



   "Kätköissä metsän."



   "Rannan rauhaa."
Vasemmalla reunalla häämöttää Sikosaari ja keskustan tiemeellä näkyy Talassaari. 



   "Luontoon." 
Voikoo mitenkään "huonomman" paikan itselleen valita...



   Syttyy, syttyy ja sit kärtsää;






   "Metsän tyttö tahdon olla..."



   Nappasinpas yhden kuvan ylöspäin rannalta katsoin.



   "Oi jospa osaisin, oi jospa pystyisin
vain elää yhden päivän kerrallaan.
Poissa ois eilinen,
poissa myöskin huominen..." laulusta "Vain yksi päivä."

   Ja mie sankkevan tytyväinen "saaliiseeni" tähän, sankkevan tytyväinen päivään tähän astiseen.
Tuolla Heiskalansaaressa laavuilessain käväsin tuokioiksi muutamiksi pitkäkseni sinne venelaiturin päälle ja olimma vaine - sekin henk.koht. aikas mahtavaa; ollen vaine - mie!