maanantai, 18. joulukuu 2017

Ajatuksia aivojeni sisällä.

   On ne vaan nää päivät:
Töis kun on ni ei vaine jaksa sen jälkeen, ohessa, mitään muuta.
Sit kun on vapaata ja aikaa ni pakerrat päivät pitkät tehden kaikkea ja hivenen viel päällekkin, huomatakses vaine ehtoon ja pilkko pimiän tultua et et olekkan tehnyt oikeestaan mitään: viel jäi tekemäti tuo ja tuo - vasiten nuokin jotka ois pitännä kyl tehä.... Ei siis hyvä näin eikäs noinkaan.

   Eilennä kaiken sen "vapaan" tekemiseni välissä sain kuulla yhdeltä naapuriltani täältä Kulmakunnalta ettäs täsä on sitten täl hetkellä myynnissä sen kolme muutakin asuntoa! Siis kuudestatoista eri asunnosta myynnissä neljä yhteensä! Mikä lie kato käy nyt tällä nurkilla? Tosin tiedän mitkä ovat omat ohtaimeni muuttohaluuni, tiedän että eräs huusholli on omaansa myynnyt jo ainakin toista vuotta ja sitten tiedän nytten myös että eräs asukas oli saanut tarpeekseen meistä muista ( lopuista ) kanssaeläjä-naapureistaan ( hän olisi halunut olla itsevaltias-talonyhtiön puheenjohtaja -päättäjä jokahisessa asiassa... ) ja että tämä viimoinen sitten - hän oli tämän taloyhtiön vanhin asukas: liekkö nytten sitten pois nukkunut vahi siirtynyt jonnekkin laitokseen sillä hänen tykönsä kävi jo jonkun aikaan kodinhoitajat päivittäin avittamassa eloaan... Voihan jukra; ei sitä ole kiva vanhaksi tulla...
   Muttas asiaan... Mietin että kun täällä on nytten myynnissä näinkin paljon, ja kun tiedän nytten jokahisen asunnon koot, hinnat ja vastikkeet, niin mitkähän ne ovat mahdollisen ostajan kriteerit ettäs tämä mahdollinen ostaja ostaisikin juuri miun OMANI asunnon itselleen? Mikä olisi täsä miun asunnossain paree kuin näissä muissa? Mikä olisi se arkumentti joka puoltaisi omaani jollekkin toiselle? Itsehhän tiedän mitä itse arvostan tässä kodissain mutta että mikä "puree" johkin toiseen joka ei ole täällä edes käynytkään ja täten nähnyt kuin mahtava tämä kotini on puitteiltaan asua? Vasiten kun tiedän että nuissa toisissakin kodeissakin on omansa hyvät puolensa - ja moni samoja kuin täsä omassain, mm. huonetilan mahtava korkeus!
Täsä saa melkeimpä alkaa "Helppo-Heikiksi" tuohon pihanmaan pieleen ja alkaa huudella mahdollisille ostajille kuin kyseinen Helppo-Heikki että tulkee, tulkee, ostakee, ostakee! "Täällä olisi kymmenen hyvää yhden hinnalla!" "Tulkee ja ostakee!"

   Töissä käydessäin, tahi oikeestaan sinne mennessäin olen pohtinut monesti sitä että kuin sitä ihmiset liikkuu ja kulkee ain jonnekkin sovittuun paikkaan ja ettenkin sitä että kuin ihmiset ( toiset ) saapuvat ain paikalle "akateemisen vartin" jälkeen? Toiset taasen tismalleen "tiuku tiuku" ja sitten viel toiset ( kuten mie ) mielellään hivenen etuajassa.
Mikä se pistää eri ihmiset toimimaan näin eri tavoilla?
   Miksi joku ei välitä tuon taivaallista siitä että saapuisi ajallaan eikä "sitten kun kerkii"? Miksi joku ei osaa, VÄLITÄ, tahi muutoin vain saapuvi taatusti, ja ihan jokahiseen sopimaansa paikkaan, AINA myöhässä? Eikä hän "tunne kello" vahi mitenkä ei ihminen osaa tauluttaa olemisiaan ja menemisiään että ajaoissa paikalle saapuisi? Tietty on tilanteita että sattuu matkalla jotahin ja siksi myöhästyy mutta kun ei näin tapahdu suinkaan jokahinen kerta - ei, se ei ole mahdollista mitenkään, jotenka jotahin muuta siin pitää olla! Eikö hän välitä, siis KUNNIOITA toisia ihmisiä sen verta että tulisi ajoissa sovittuun tapamiseen tahi että olisi ajoissa esim. töihin menossa? Miten voi olla niin välinpitämätön? Sehän on mitä konkreettisin tapa osoittaa toisille että ei välitä heistä, ei kunnioita toisia, vaan HÄN ITSE on se ihminen joka on tärkiä - jopa tärkiämpi kuin kukaan muu näistä tapaamistaan ihmisistä!?
Ajoissa oleva henkilö... Hänhän on kaikista tismallisin henkilö. Kunnioitan sellaista henkilöä suuresti. Hän jos kuka osaa olla tismallinen ja käyttää aikansa ajallaan - puhumati ettäs "tuhlaileisi" toisten kanssaeläjiensä aikaa siihen että toisten pitäisi vuotella juurikin häntä. "Rispekt."
   Ja sitten tällainen kuin mie. Miekään en ole omissa simmuissain mitenkään kunnioitettava henkilö kun näin alvariinsa pukkaan saapua paikalle kuin paikalle liian aikaseen. Enhän miekään näin kunnioita toisia ihmisiä, jos tarkalleen ajatellaan. Miehän tavallaan "vaadin" toisia ottamaan itseni huomioon siten että "kulutan" toisten aikaa tarpeettomasti kun he joutuvat ottamaan miut huomioon sillä "lopulla ajalla" ennen sovittua tapaamista jolloin saavun paikalle, esim. vaikkas juurikin viimisen "akateemisen vartin" verran. He, nämä muuthan voisivat vaik sillä samaisella ajallaan tehdä ja touhuta juurikin omiaan suuniteltuja tekemisiään sen sijaan ettäs "viihdyttäsivät" miuta silloin. Näin kun ja jos ajatellaan tapaamista jossa ollaan menossa vaikkas johkin... no, en osaa sanoa nyt esimerkkiä muttas varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan?
Mutta jos taasen ajatellaan vaikkas jonnekkin torille tahi "turulle" sovittua tapaamista niin sehän on vaine miun ittein "häpiä" että täl viisiin liian aikaseen saavun paikalle: siitähän saan isseksein ittein viihdytellä ne vajaat minuutit joita siel isseksein toista/toisia vuottelen olen kun eihän siel ole mitään mitä sitä ennen tehdä, ei touhuta, ei esim. jutella. Ja jos viel mennään tuohon työ-hommeliin niin sehän on tavallaan työnantajalle "ilmaista työtä" jos liian aikaseen töihin alkaa... tahi sitten vaine istun ja vuotan josakin siellä työpaikalla sen ajan että varsinainen työaikani alkavi...
  
   Tuolla Töissä ollessa olen tehnyt myös sellaisen huomion että kun tavan päiväni on sellainen tavan päivän pituinen; enempi tahi vähempi pitemmän luontoinen niin sitten kun lauantaisin päivän pituus on muutamaa tunteroista lyhykäisempi loppuin jo klo.15.00. ( ja tietty alkain aivan samaan aikaan kuin muinakin päivinä ) niin sitä tuntuu että on TOSI lyhyt päivä töitä.
Sekin vielä "lyhentää" päivää tuota eripituista entistään kun omat aivot jotenkin huijaavat mieltäni miun uskotellen miulle että on vaine sen kolme tuntia töitä, laskien vain tunteroiset 12.00.-15.00. välistä! Aikas ovelat aivot täytyy sanoa!
On se vaine kumma jutska mitenkä sitä voi näin ajatella vaikkas varsin hyvin tiedän että siin ennen puolta päivääkin on ihan oikeita ja työn täyteisiäkin tunteroisia olemassa ja tehtävänä.

   Töissä sattui niin ikään tällainenkin tapaus ettäs ihan kesken kaiken sitä kiirusta ja työn tohinaa siellä, tuli tunne että tästä kun mie pääsen kotia lähtemään niin menen kotiini, Majaani Matalaiseen, JA KUNNE mie sinne asti ehätän niin puolisoin miuta siellä vuottavi jo.
Siis ihan tosta vaine, sen kummempia asian yhteyksiä ja mitään tapahtumia jotka olisivat mitenkään liittyneet pois menneeseen puolisooni, tuli vaine tunne että hän vuottaa miuta kotona. Ja eikäs misä vaine kotona vaan siellä meitin yhteisessä kodissamme, Majassa Matalaisessa, eikäs täällä nykyisessäin Majassani Mahtavaisessa!
Oli aika hassu tunnetilla se.

   Sen sijaan hassua ei ole olleskana se että huomasin tosa puolenkuun paikkeilla että olen tehnyt tälle kodillein jo luopumistyön loppuun. Olen jo mielessäin kerennyt käydä kaikki kodista luopumis -jutskat lävitse ja olen nytten "jo" aivan valmis muuttamaan täältä poies. Olen "kypsynyt" ns. pirtaani täysi tätä kotiani miun. Olen heittänyt hyvästit jokahisella nurkalle, kolkalle ja kololle. Olisin jo aivan täysin valmis pakkaamaan koko tämän kotini miun ( tai siis tämän kotini kamat vaine ) joihinkin kaps´säkkeihin ja matkaamaan johkin uuteen osoitteeseen - vaikkas sinne Pahvilaatikkoon.
   Eihän siin mennytkään kuin pari viikkonen myntisopparin allekirjoituksesta ja sit hivenen pitempi aika sieltä asti kun aloin pohtimaan koko tätä asiaa - oiskoon jokin kuukausi vaine.
Aikas äkkiä sitä ihmismieli suuntaansa vaihtaa ja enisestään suvaitsee luopua. Ja mie kun ajattelin ettäs siin menisi viel pitkä, pitkä, aika. Tuskin edes myyntitilanteessakaan olisin viel valmista "pässin lihaa".
   Nyt vaine sitten toivon ihan jokahinen aamu simmuin aukastessain ettäs tulisipas tänään se yssi ja ainua joka tarvihtas tähän kaupaan ja ostaisi tämän kotini, Majani Mahtavaisen. Tulisi joku "lempo" joka tämän kodikseen halajaisi, omakseen tahtoisi. Ei tarvittaisii kuin YSSI ainua... ei enempää... Voi kumpa tulisi - tule pian!

   Tulla ei tavinnut vuottaa menkkoja täsä endin aikana vaikkas mie niin toiveikkaana laskeskelinkin viimeisten jälkeen ettäs sitten kun Työt loppuvat ja joulu mennyt on niin sitten on vasta seuraavien vuoro.
Turhahan se sellainen toivo tietysti oli. Olisihan miun pitänyt uskoa omaani onnen kantamoiseen joka ei koskaan näytä olevan mitenkään miulle suosiollinen, ei sit misään asiassa, eikä koskaan.
Tietty jos taasen peilaa asiaa näkökulmalta ettäs olen varmaankin jo paussit ja menot ohittanut, niin eihän se nyt olekkaan mikään ihme että nämä ryöttäät tulla tupsahtavat milloin sattuvat ja etenkin silloin kun niitä ei mitenkään vuottaisi tulevan "käymään". Saati sitten ettäs olisit suunitellut isse jotahin tehtäväksi ilman niitä... Mitäkö? No, vaikkas vaine reissaavasi ilman moisia riesoja - näin niin kuin esimerkkinä vaine.
  
   Menkoistakohan lie vai mistä johtuneen tää ettäs mieli mataa maita matalia. On kuin mieli etsisi vasiten jotahin mahdollisimman matalaa, sen alimman mahdollisen riman alustaa joka jostahin kuralätäkön, kuraisen vejen poikki upporoisi. Mieli heittää laijasta laitaan: välleen olen onneni kukkuloilla ja välleen taasen itku kaihertaa simmu kulmassa pintaan tullakseen.
   Tosin onneen moiseen on osa-"syyllisenä" myös George Clooney jok´ pistäytyi täsä tovin tykönäin mutta mikä se sitten hänenkin läsnä ollessaan mielein itkuiseksi sai? Luulisi ettäs siin kovinkin onnensa kukkuloillaan olisi silloin eikäs vetistelisi toisen läsnäollessa, läsnä oloa? En ainakaan mie näin ajatteleisi.

   "Ajattelen - siis olen olemassa." Ajattelen täsä että Töitä viel viikko, sitten joulu ja sitten alkaa sen "viimoinen" pakerrus tyttäreni 24/7 vuotuisten maistraattiin tehtävien paprujen kimpussa.
   Siinä sitä taasen tietää työtä tekevänsä kun niitä laittaa maistraattia varten llistaan jos toiseenkin. Kun etsii kansiosta ja tiliotteista kaiken luettavaan järjestykseen vento vieraalle ihmiselle. Ei sen puoleen, helppoa se varmaan miulle toisaaltaan on kun mie teen jokahinen kuukausi jo kertaalleen niin jotta ain on kuukauden kirjanpito selvillä ja nätisti paikallansa hänen nimikko kansiossaan. Ei siin tarvihhe sen jälkeen näin vu´uenvaihteen aikaan kun "onki" sieltä tarvittavat tiedot kaavioon ja toiseen sekä katsoa että kaik on siististi järjestyksessä...
Mutta kun on siinkin kummiskin ihan tarpeeksi tehtävää. Viikko siin varmaan menee - taasen.
Sitten kiikutan koko "komeuden" maistraattiin ja alan vuottaa paluupostia jossa saan päätöksen että onko se tehty kunnolla vahi ei-kunnolla?
   Ja justiinsa hain AVI:n kirjeen postista jossa on varmaankin tietoa tämän tyttärein asioista kun tein sinne heille kantelun hänen pääsystään karkuun asuinpaikastaan ohjaajien simmuin välttäissä syssy puolla hänen perään katsonnassaan.
Ihan kauhia tapaus näin omaisen ja äitin näkökulmasta katsoissa. Kauheata ajatellakaan mitä kaikkea olisi voinut tapahtua sillä lyhykäisellä matkalla jonka hän kerkesi yssin tehdä ilman rinnallakulkijaa; mm. yhden vilkasliikenteisen tien ylitys ( tahi alitus kuten henkilökunta uskoo tapahtuneen ) sekä yhtälailla vilkkaan parkkipaikan poikki kulku! 
Saas nähhä mitä AVI vastaa, kunne tuon kirjeen aukaisen ja lukasen lävitse?

   Nähdä haluaisin mie sellaisen kerran että pääsisin miekin joskus laittautumaan oikein kunnolla kauniiksi. Niin kauniiksi kuin vaine mahdollista ( kuten Georgen kera töllöstä katsottiin kun siellä jotkut mors´maikut itsensä kauniiksi laittelivat josain ohjelmassa ).
   Oikein kateeksi pistää kaikkia heitä ihmisiä jotka voivat ja saavat esim. näin pikkujouluin aikana tällääntyä parhaimpiinsa ja lähteä viilettämään johkin kemuihin. Olisi se miustakin kiva joskus päästä johkin sellaiseen juhlaan - tosin ilman -holia kun en sitä muutoinkaan käytä, muttas että kuitenkin juhliin parhaimmissaan ja ilo mielessä.
Olen niitä "onnekkaita" jotka ovat elämänsä aikana ( tämän noin puoli vuosisataisella ajalla ) peräti kerran ollut pikkujouluissa mukana. Siitäkin on aikaa... joo-o... noin... kolmekymmentä vuotta ja risat! Että olisihan tuo jo "aika" moiseen jutskaan joskus päästä...
   Ja olenhan mie-kin helmoin heiluttelija elikkäs nais´ihminen joka monen muun naisen tapaan tykkäisin siitä että saisin tällääntyä oikein, oikein, kauniiksi ja nätiksi. Vaikkas en meikkaa, en käytä hajusteita enkä muutoinkaan koruilla koreile, niin siltikin kaipaus se on miullakin joskus päästä tällääntymään kykyjeni ja osaamisteni puitteissa.
Jopa niinkin että saisin siitä sitten palautetta että olen kaunis, olet kaunis. Jos nyt joku miusta sellaista voi yleensäkään mitenkään sanoa - milloinkaan. Muttas kuitenkin....

maanantai, 18. joulukuu 2017

Suolainen piiras.

IMG_0001.jpg

   Maidoton, gluteeniton, sokeriton, hiivaton, soijaton, pähkinätön....

Pohja:
300g leivontakasvisrasvaa
sopivassa suhteessa, sopivan verran,
- Viljatuotteen tattarijauhoja,
- Viljatuotteen hirssijauhoja,
- Viljatuotteen tummaa jauhoseosta,
- sokerijurikaskuituhiutaleita,
- Jytten vaaleaa jauhoa,
- Jytten tummaa jauhoa
2 kananmunaa
3tl leivinjauhetta
loraus KYLMÄÄ vettä

Täytteet:
paistinpannulla kypsennettynä mieltymyksesi mukaan, mm. ...
keltainen ja punainen paprika
iso tsipuli
4-5 valkkria
purjo
kesäkurpitsa
pari tomskua
kurkumaa
valkopippuria
paprikajauhetta
ja valmiiksi kypsänä; n.pari sataa grammaa savulohta

"Muna-maito"
5-6 kananmunaa
reilu, iso loraus vettä
200g VioLife for pizza-juustoa raastettuna

- Pehmitä, tai anna itsestään pehmitä huoneen lämmössä, leivontarasva.
- Lisää joukkoonsa kaikki muut ainekset aloittain jauhoista.
- Vaivaa aineksista käsin taikina.
- Levitä taikina leivinpaperiselle pellille ja...
- ...esipaista kiertoilmauunissa +175-180´C n.10min., elikkäs kunne pohja on saanut kevyesti kovan pinnan itseensä.
- Ota pohja uunista ja laita valmistamasi täytteet pohjan päälle.
- Lisää raastettu juusto ja "muna-maitokin" piiraan pintaan.
- Paista piirakka kypsäksi - kunne kypsän piiraan tuoksu leijailee uunista huusholliisi.

IMG_0004.jpg

   Ohje on siis SUOLAISELLE piiraalle mutta kun en itse sitä liiemmälti "viljele" niin en kirjannut sitä ollenkaan tähän ohjeeseeni - saa oman makuni mukaisen suola määrän jo tuosta valmiiksi kypsennetystä lohesta.
Mutta jos haluat suolaa niin laita vaine pohjaan vaikkas 1-2tl ja sitten vielä täytteisiinkin joku, pari, tl:sta.
   PS. jauhoja juuri ja juuri sen verta yhteensä että taikina käsin vaivatessasi alkaa irtoamaan kunnolla leivontakulhosi reunoista irti - saat sopivan pehmiän taikinan.

torstai, 14. joulukuu 2017

Kahvi/kuivakakku.


IMG_0004.jpg

Gluteeniton, maidoton, "sokeriton", jne..

4dl mantelijauhoja
3dl karkeita riisijauhoja
0,5dl Erytritolisokrua ( voi jättää poiskin )
2tl leivinjauhetta
1tl kanelia
0.5tl neilikkaa
0,5tl pomeranssin kuorta
0,5tl inkivääriä
0,5tl kaardemummaa
hivenen suolaa
400ml kookosmaitoa ( siis kookosmaitopurkista kerma ja se vesikin sieltä purkista )
n.75g rasvaa sulatettuna
250g kuivattuja sekahedelmiä

- Laita sekahedelmät likoamaan ja turpoamaan veteen.
- Voitele tavan kahvikakkuvuoka jollakin paiston kestävällä kasvisrasvalle ja jauhota se vaikka hasselpähkinä-, manteli- tms. jauholla.
- Yhdistä kaikki kuiva-aineet keskenään.
- Aja blenderillä kookosmaito, sulatettu rasva ja
suurin osa liotetuista sekahedelmistä juoksevaksi seokseksi.
- Pilko loput sekahedelmät haluamaasi kokoon ja hämmennä palaset nesteseoksen joukkoon.
- Kaada nesteseos kuivien ainesten sekaan - sotke huolellisesti pohjia myöten.
- Kaada taikina vuokaan ja....
- ...paista kiertoilmauunissa +155´C...

IMG_0002.jpg

...kunne kypsän kakun tuoksu kiirii läpi huushollisi.

IMG_0005.jpg

   Löysin tämän moisen ohjeen jostakin lehdestä, otin sen talteen ja sovelsin hivenen - tähän muotoon - sitä.

sunnuntai, 10. joulukuu 2017

Kaiketon pizza jauhopohjalla.

   IMG_0015%20%E2%80%93%20kopio.jpg

   Maidoton, gluteeniton, hiivaton, sokeriton, soijaton, pähkinätön...

Pohja:
3,5dl vettä
reilu loraus neitsytoliiviöllyvä
vajaa 1dl tattarijauhoja
1/4dl hirssijauhoja
1dl sokerijuurikashiutaleita
0,5dl Jytte vaaleaajauhoa
0,5dl Jytte tummaajauhoa
2rkl Psylliumia
2tl leivinjauhetta

Tällä kertaa täytteenä:
1 tavansipuli
3 isoa valkkarin kynttä
2 peperonia
1kpl keltainen paprika
1kpl punainen paprika
1kpl keskikokoinen kesäkurpitsa

IMG_0007.jpg

5kpl tomskua
258g kidneypapuja
n.100g paserattua tomaattia
180g katkiksia - ei maustettuja
180/115g herkkusieniä
227/140g ananasta paloina
200/120g simpukoita - ei öljyisiä, eikä maustettuja
185g chili tonnikalaa + sen 2kpl chilit

IMG_0012.jpg

pintaan 200g VioLife for pizza-juustoa.


IMG_0009.jpg

- Tein taikina ihan normaalisti ja
esipaistoin n.10min kiertoilmauunissa +200´C
- Valmistelin mieleni mukaan täytteet ja
pohjan paistuttua täytin pizzan sekä
paistoin +200`C tarpeeksi kypsäksi.


IMG_0016.jpg

   Tavallaan olen käyttänyt Porlammin juustoja ja nyt käytin tätä VioLifen; Violife on ns. tarttuvampaa ja sulapaa kuin Porlammin juustot. Ne eivät sula, leviä, paistaissa kuten tämä VioLife.

IMG_0021.jpg

   Pohja paistui kivan pehmeän rapsakaksi vaikka teinkin eka kertaa jauhoista pizza-pohjataikinan sitten Kaikettomaan ruokavalioon ryhdyttyäni. Hyvä mie!

sunnuntai, 10. joulukuu 2017

Ihanaa.

   Se että aamulla varhain ( en siis ani varhain ) aloitin näihin "millonan" kukkain hoitamisen ei tänään tarkoittanut sitä että mie olisin saanut niiden kaikkien kunnon tarkastettua, kuivat osat karsittua, vedet annettua, puolensa käännettyä, yms. koska tein tänään paljon muutakin.

IMG_0039.jpg

( Traakkipuu, alias "Onnenbambu" sai osakseen pään/päiden katkaisun. )

Lyhykäisesti ja ytimekkäästi: lähdin viemään, tai siis kävin viemässä, entisille naapureilleni tekemäni joulukortit ja siin samalla tietty tuli käväistyä tuvassa jos toisessakin rupattelemassa tovinen itsekunkin kera. Voi mitenkä ihanaa! Miten oli pitkästä aikaa kiva nähdä itsekutakin ja vaihtaa kuulumisia! Siin kyl ns. hermo ja sielu lepää kun ei tarvitse ajatella omia juttuja, asioita ja tekemättömiä töitään vaan saapi keskittyä toisten kuulumisiin yms.. Ihanaa.
Kotiain konini, Hepo Hopiani, käänettyäni, käväisin kaupalla ostelemassa tarvittavat tykö tarpehet pizzain tekohon. Olimma aamulla keskustellut ja kysellyt netti-sfääreissä toisilta Kaikettomilta ohjeita jauhollisen pohjan tekoa varten kun olen itse ain kukkakaalista sen vaine tehnyt. Sainkin heiltä oivallisia ohjeita - tosin kaik eivät olleet passeleita kun sisältivät sokeria tahi maitoa mut se siitä. Joka tapauksessa - näistä saaduista ohjeistani soveltelin itselleni paree ja tekaisin ekan omani jauhollisen Kaikettoman pizzapohjan. Ja vaik itse sanonkin ni näin ekakertalaiselle-kin siitä tuli todella hyvä. Ihan kelvollinen. Tarpeeksi pehmeän rapia. Kyllä siitä pizzan nälkä ja vasiten ensiviikolla Töissä kulkiessa, ihan yleinen nälkä, lähtee.

IMG_0021.jpg

( Käänsin palasen päistikkaan jotta näkee pohjan oivallisuuden... )

Kunne pizza oli plakkarissa niin jatkoin hivenen kukkain kimpusa ja sit annoin "periksi": jätän ihan suosiolla loppuin kukkiin vosekkimiset huomiselle - kuten tälle päivälle aikomani kaik papru-hommelitkin. Se vaine ettäs sit pitää tään Mummeron olla huomenissa toooosi ahkera. Ihan tätä päivääkin ahkerampi Duracell-pupu, jotta kaiken tekemättömän kerkiän tehdä, kun ei sitä Töissä kulkiissa yksin kertaisesti kerkiä, eikähän jaksakkaan, panautua mihkään muuhun. Huh, huh!
   Tuumin täsä että on se vaine ihanaa kun on olemassa tuollaisia tuttavia, Ystäviä, joita nähdessä tuntuu että heistä voimia saapi kaikkeen muuhun. On se ihmeellistä kuin akku latautuu.
On se vaine ihanaa että on kukkasia. Ilman niitä tuntuisi toooosi paljaalta olla tääl Majassa Mahtavassa tahi misä vaine. Ei mitään pehmiää ynpärillä, ei mitään eloa ynpärillä. Olisi se aikas naku olo.
On ihanaa kun osaa itse ajatella ja soveltaa täl viisiin kaikkinaisia ohjehia niin ei tarvitse esim. tänään lähtiä kaupasta hakemaan juurikin niitä tiettyjä ( pohjan ) ainaksia että saa samanlaisen tehtyä kuin mitä ohjehet antavat ilmi. Voin ja osaan itse soveltaa ja tehdä niistä ainaksista mitä miul jo valmiiksi kotonain on - Kaiketonna. Ja ettäs siitä tulee maukastakin, syötävää. Hyvä jutska!
Mietiskelen sitäkin että, ylläri ylläri, itsellenikin - taidan olla meripihkassa....