keskiviikko, 18. lokakuu 2017

Reissaaja-Lissi kohti tuntematonta; osa 3.


   Aamu kolmas alkovi merkeissä rokkasumun. Akkunani kun aukaisin verhojen takaa ja ulos ikkunastani katsastin sain huomata että sitä ollahan aivan totallisesti hernerokkausvan saartamana.

22548803_1707016319331767_45494242647797

Samainen meininki jatkuvi ylt´ ynpärinsä kunne Poika Poloisellain lähdimmä tavoittelemaan maailmaa suurta.
Oiskoo osa "syyllisenä" ollunna se että aikas liki merta olimma Kempeleen "korvessa"?
   Osauduin lähimmälle ISOlle ostoskeskukselle elikkäs Zeppeleenille. Alkujaan oli hivenen tarkoitus että olisin tavannut siellä kaffeekupposen äärellä istuin ja rupatellen taasen yhden pojistani, puolisoni pojista, joka nyt sattumoisin sattui olemaa näillä huudeilla keikkatöissään mutta ei se sit onnannutkaan kun oli poijalla töitä ihan yllin kyllin; olisi mennyt kauaksi ehtooseen kunne hän töiltään olisi joutanut mihkään kaffeelle ja miun kuitenkin oli tarkoitus jo "aikanaan" päästä etiäpäin matkallain tällä kauaksi tuntemattomaan...
Mutta häntä siin hivenen aikaa vuottaissain ( kunne tiedon tuon itselleni sain ) kiertelimmä siellä erinäisissä putiikeissa ja teimmä itselleni aikas hyviä ale-ostoksia sekä - Pukin konttiin aikas monta hyvää hankintaa! Ettäs jos nyt joku teistä Armaasta Lukijastani sattumoisin on joku aivan lähipiiristäni niin täältä niitä on jo tuloillaan....

22490196_1707020212664711_11214658633017

   Hankimma mie sieltä paikallisesta ruokakaupasta tällaiset ihanat tulijaiset itselleni-kin. En millään malttanut olla ostamati kun olen täsä viime aikoina näistä kummastakin niin haaveillut. Peikko oli miusta hinnaltansa ihan siedettävissä lukemissa niin että Matti Kukkarossani sen kivasti sietää, ja sit tämä Ilman kukkanen - sekin oli sellaisella hinnalle et mukaanihan sekin sieltä lähti.
Saa tiedä osaanko pitää kumpastakaan elossa sen kummemmin... Vasiten nyt tämän reissuni aikana kun välleen parkkeeran autoni ain johkin paikkaan päiväin aikana ja ei tuolla ulkona enää ole sen verta lämmä että kukkaset oikein hyvin tarkenis niinä tuokioina autoni uumenissa vaik kuin sanomapapruun ne olenkin kuletukseen kääräissyt. Öisiksi ajoiksi tietty roudaan ne majapaikkani sisälle - kuten parhaillaankin ne ovat täällä sisällä, mutta silti: pysyvätköhän henkkissä?

22549928_1707020289331370_25908795045561



22499164_1707143865985679_86044606194736

   Kempeleen "korvesta" starttasin jälkeen puolen päivän liikenteeseen ja siellä matkallain, Kempeleen motoritien kupeelta, sit bongasin tällaisen "olen suomalainen" teoksen. Itse asiassa tämä on näköjään "Suomi 100" tahi "100 Suomi" paremminkin kun tarkkaan tästä kuvasta katsovi tätä viestiään.
On oikeestaan ihan ihanaa että Maanilmeilijät haluavat ja viitsivät näin ilmaista oman osoituksensa, ja onnitteleunsa, sata vuotta täyttävälle Suomemme maalle. Ja onhan se esim. hyvää mainosta vaikkas kaiken maailman turiseillekkin kun eihän tällaista viestiä voi mitenkään olla ymmärtämäti - vahi voiko?


   Limingan kohilta kurvasin Rantatielle ja ensimmäisenä siellä vastaani "purjehti" Lumijoki.
   Kohti Lumijokea ajaessain radiosta kuului " Sinä päivänä kun luoja sinut loi." -biisi. Kuuntelin sitä, ihastelin sitä ja ajattelin sanojansa, tunteillen säveltensä ihanasti lipuessa tunteisiini. Mitä täsä enää enempää toivoa saattaakaan ihminen pieni päällä maan? Mitä hän voi olla enää vailla? Kun on kaik: muoskat ja muoskain mukelot nuo. Mitä muka puuttuisi...?
   Lumijoelle saapuessain en voinut mitenkää olla huomaamati siellä olevaa kirkkoa sillä se on niin VALTAVAn ISO että näkyi ihan katsomatikin jo kaukaa metsien ylitse kauaksi, kauaksi, ennen varsinaista keskustaan, kylään, tuloa. Enhän mie voinut moista kirkkoa siis jättää lähemmin tutkailemati...

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Kirkkonmäki ja kirkko itse näin "takaoikialta" kuvattuna. Kaunis on.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Kerrankin on otettu tois´ paikkakuntalaiset ( turistit ) hyvin huomioon kirkkoon tutustuttaessa: kirkon ulkoseinälle oli laitettu ( ainakin tämä yksi kipale ) tälläinen opastekyltti jotta misä on kirkon tämän PÄÄovi! Ei tartte alkaa vatvoa että mitä ovea kopaseisi jos sisälle mielii... jos nyt olisi esim. kesä ja Tiekirkkojen aika niin et sisällekkin pääsisi katselemaan eikä kuten tällaisena aikana vuotta että vaine ulkoa saapi mahtamuuksiaan ja ihanuuksiaan katsella.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Kirkko ja kirkon "arvoinen" kasteluvesipiste :)

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Sankarihautansa löysin ( eivät olleet "kummoisessa" kunnossa; kesäkukkaset jo poiessa mutta ei mitään muuta tilallansa ) ja tavan hautausmaata en etsiskellytkään olleskana mutta hokasin kuinka lähi metän kätköistä häämötteli sellainen näky puittensa katveesta etten voinut mitenkää mennä tutkailemaan sitä tienoota likemmälti.
Sieltä löytyi tällainen vanha, vanha, hautausmaa. Oli kuvan tapaan vanhoja hautaristejä ja -lakaatteja. Haudat nuo olivat jo paunaumina maan pinnasta ja ylt´ ynpäriltään jo isojen puiden kätköissä.



2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   "Vasten autiota hiekkarantaa...". Joo, hiekkarantaa olin menossa metsästämään - kyllä, mutta miten oli autiot tiet nuo välleen siellä Rantatiellä? Ei ristiä, ei sielua, misään. Oli kuin olisin yssin ollut päällä maan. 

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Mietiskelin näitä "kaaheeta, aakeeta, laakeeta" -lakeuksia katsellessain että osaa sitä ihmien olla "kuppikuntainen" tahi sanoisiko tyhymä - vahi mitä...
Kun itsestäin tuntuvi tänne-kin asti ajellessain että tämähän on ihan korpea. Kaukana kaikesta, äärillä maan. Kuka täälläkin asuisi, täällä "korvessa"? Tuntuu kuin mie ITSE asuisin "keskellä kaikkea" ja nämä muut, täällä josakin, "ei missään". Tiedän kyllä että meitä ihmisiä asuu vaikka misä, tiedän että meitä asuu josain muuallakin kuin vaine siellä päin misä miekin asustelen ( Humisevallaharjulla ) mutta on sitä jännä "tajuta" ja "herätä" että täälläkin asuu joku! Olenhan mie kaiken tämän tietänyt sillä enhän mie nyt sen verta "hullu" ja ajattelematon suinkaan ole ( vaik välleen voikin näin josta-kusta tuntuakkin... ) mutta se että sen sitten niin kuin TAJUAAkin niin se on sellainen pikku "a-haa" -elämys.
    Peltoaukeita näitä laajia katsellessain, niiden ohitse kulkiessain, näin vanhoja ja piskuisiakin tiluksia piskuisine pää- ja ulkorakennuksineen mutta sit taasen tallaisia kuvani kaltaisia ( josko piskuisesta kuvastani mitään näkyvi....? ) ISOja tiluksia isoine peltoineen.
Näin myös surukseni kuin tämä vuosi on verottanut viljelijöiden nyt mediassakin paljon puhuttuja masseja. Voi kauhia kuin on paljon ja ISOja aukeita peltoineen puimati vielä! On osa saatu puitua, sitä kiellä en, mutta suuri osa on ihan koskematonta ja viel kaiken lisäksi aivan tuleentumatonta viljaa! Ja viel täsä vaiheessa vuotta kun ollaan jo lokakuulla, talven jo alkaissa kolkutella porraspäitä! On se vaine suuri surku niin Maanilmeilijöille kuin myös heidän kautta kaikille meille muillekkin jotka ns. leipämme kaupasta ostelemme. Oih, voih...


   Karinkannasta käännähdin viel likemmä rantaa sillä halusin meren rantaan!
   Ajelein Varressäikkään ja sen kalasatamaan. Siel pitimä olla jotahin tuulivoimaloita muttas en mie aikankaan sellaisia sieltä mistään bongannut...
Sen sijaan tapasimma siellä muitakin "merenasukkaita" ja pyysimmä yhtä heistä nappamaan miusta kuvasen mennessäin kohti merta. Täsä on hänen ottama kuva. Mie pitelen hänen koiraansa ( jolla muuten oli aivan ilmiselvä ihmisen nimi tyyliin Ville, Jaakko tahi jokin sellainen ) ja hän "lainasin" miun kameraani: josko lie miekään en osaa ain otella kuvasia ( vasiten kännylläin ) mutta kyl mielestäni ihminen joka ei alvariinsa kuvaa järkkärillä - hänen se vasta vaikia on valokuvia ottaa....

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va


22528858_1707209475979118_41307055857700

   MERI!
   MERI ja mie!
   Pääsin vihoin ja viimein meren rantaan! En tiedä mikä siin on mutta meri on meri. Onhan järvetkin hyviä ja ihania - puhumatikaan siitä Lammestani... mutta meri on eri - juttu.
   Tästä kuvastani näkee tosiaan sen ettäs en miekää "kaikkea" osaa. Esim. näitä selffien ottamisia kaäänyni kameralla! Heureka, et se on vaikiaa! Kattokaatte nyt Lukiani Armahat tätä ilmettäni! ENtäs kuvakuma tämä! Saati sitten tuo horisontin suoruus! Oih ei!

22520161_1707194545980611_68898448447772

   Tuolla sfääreissä, tuolla keskustasta hivenen vasempaa, siel siintäsi tarkkaan katsoissa Rautakallio Perämeren aalloilla.
Joku luoto on taasen likempänä tätä Varessäikkää. ( Mitä tämä nimi tarkoittvi? Jotenkin ynmärtäisin jos se olis joku Vares tahi Varsi, sekä -särkkä, mutta kun ei ni ei... )

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Täsä näkyy tuol edessä tuollainen hiekkaranta ja sit täsä edessä piskuisen särkän keula kohti sitä hiekkarantaa.
Kuva tämä ei anna oikeuksia tälle yhteydelle mutta kerrompa kuitenkin että tuolla edessä näihin kahden välissä oli sen verta syvä syvänne että ei sen ylitse voi astella kenkkäset jalassaan ilman että ne kenkkäset hörppäisivät ihan REILUSTI vettä sisuksiinsa JOTENKA miekin otimma nyt reilusti vauhtia kaukaa takaani sekä sitten "avasin" KOKO haarani pituuden auki ämpäisten sen "railon" ylitsi niin PIIIIT-KÄLLÄ loikalla kuin vain näillä tynä koivillani mahdollisesti vaine sain.
Paluumatkalla tein tietty samainsen temppu uudelleen mutta silloin kerkesivät ( ei ollut tarpeeksi kova vauhti ja pitkä loikka ) ihanat "mummon tappo" maiharini hörpätä... merivettä... ( aika pehmiää tuo rantasanta on kun siinä seassa on vettäkin... )

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Aavaa, ja edessä meriveden kätköissä ( tosa hivenen isomman aallokon kohilla ) muodostumassa uutta hiekkasärkkää.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Isoa, pitkää rantasantaa.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Rantasannan kivikkoista osaa kera aavan.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Majakka päivän hämyssä.
  Alkoi tihuttamaan, satamaan, vettä...

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

... niin etten mie oikein malttanut tähtäillä enää kunnolla kun vettä vihmoi, tuuli, näppejä palelsi...
Mutta silti, kaikesta tästä vastoinkäymisestä huolimati; vanhoni tuo "Eila" miuta täällä vuotti :)


   Keskikylään ( minkä keskellä? Lumi- ja Pattijoen keskellä, keskimatkassa? ) kävin "mantereella" ohittamassa ja suuntasin takaisin rannikkoa kohti. Hoputin Hepo Hopiaani Siikajoen kirkonkylälle etsien sieltä näkysälle tämän ihanan, vanhan ( todella vanhan ), puukirkon:

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Tämä "nykyinen" on rakennettu tälle paikalle vuonna 1701 ja tämä on kolmas kirkko ensimmäisen ollessa näillä paikkeilla pystyssä ainakin jo vuonna 1591 sillä kerrotaan että venälaiset polttivat sen silloisen kirkon tänä vuonna.
SE mikä on jännää mielestäni on se että tämän paikan toinen kirkko joka täsä on ollut on vyörynyt aikoinaan 1600-luvun puolivälin paikkeilla viereiseen Siikajokeen koska tämä Siikajoki on silloin puhkaissut uuden jokiuomansa nykyiselle paikalleen sen kirkon kohdalle.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Kirkon oven vierellä ( katso tarkkaan yllä olevaa kirkon kuvaa ) on tämä kivi. Ihmettelin tämän kiven ja etenkin tämän kiven merkkien tarkoitusta ääneen paikalla olleelle puistotyöntekijälle joka kertoili miulle jotta nämä ovat merkkejä niistä ihmisistä, niiden ihmisten merkkejä, joita on sinne hautausmaalle haudattu ja niiden eri järjestöjen yms. tahojen merkkejä joita he ovat edustaneet.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

Mie tunnistin näistä vaine Lotta Svärd´n ja tuon oikian alakulman merkin... eikös se ole jokin Unicefin tahi vastaavan merkki? Ja Suomen Jellona - tietenkin.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

  

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

   Näkymä alttarilta kirkkosaliin päin koska me saavuimme yhdessä kirkon sisälle kun eihän tämäkään kirkko näin syssystä enää vieraille virallisesti auki ole, mutta hän hyvää ystävällisyyttään lupautui miulle tätä kirkkoaan näyttämään ja siin sivussa sitten kertoili miulle tästä, kuin myös muistakin paikkakunnan kirkoista, kaiken laista tietoutta.
Kertoi että kirkko tämä on edelleen ihan ns. joka aikaisessa käytössä, kesät ja talvet. On paikkakunnan vanhin kirkko ja paikkakunnalla on yhteensä seitsemän eri kirkkoa.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

"Alttari- ja saarnastuolin kuvat on piirtänyt vanhoilla päivillään Mikael Topellius 1771-1772.".
   Olipa ihanaa kun joku tiesi näin paljon kirkostaan ja halusi sen kertoa. Puhumati että halusi näin kirkon nyttää sisältä senkin "uhalla" että ensin piti hälyt laittaa sisältä poies päältä ja sitten taasen lähteissä takaisin päälle.

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

  Tämän mahtavan, vanhan, sotamännyn juurelle, kirkon läheisyyteen ( itse asiassa sen eteen ), on Matti Visanni suunitellut  1934 paljastetun...

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

... Suomen sodassa vuonna 1808 käydyn Siikajoen taistelun ( ruotsin-suomalaiset sotajoukot voittivat venäläiset venäläisen kenraalin sotastrategian ansiosta ) muistomerkiksi...

2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

... tällaisen taideteoksen.
Tällaisen monumentaalisen "puutarha" koristeen jos haluaisi omaan puutarhaansa niin saisipa siin tehä aikas lailla hommia kunne sen valmihiksi saisi.
Mahtava on.
   Toisaaltaan mielestäni tätä mahtavuutta hivenen latistaa se että täällä rannikolla ( ainakin näillä seuduilla ) on näköjään nykyään tapana käyttää näitä, ja isompiakin, nupukiviä esim. liikenteenjakajissa yms. paikoissa ihan arkisesti. Toki se on ymmärrettävää mutta toisaaltaan se että saataisiin tällaisen taideteoksen mahtavuus, ja mahtipontisuus, paremmin esille niin tuntuisi että silloin pitäisi ( ehken - mielestäni ) välttää vastaavan materiaalin käyttöä muissa puitteissa - mielestäni.

  
   Pattijoki, Pattijoki... sit oli vuorosa Pattijoki. Joko sanoin..."Pattijoki"?
 
2017.10.18.Liminka%2C%20Lumijoki%2C%20Va

  Pattijoella etsiydyin tällaiselle Museosillalle jonka alitse virtaa joki. Jokin joki... vuottakaas.... otamma selvää toisesta valokuvastani jonka sieltä kuvasin...
Joo, tämä on Pohjois-Suomen vanhin kiviholvisilta joka on rakennettu vuosina 1896-1897 Tuomas Kerttulan toimesta. Tämä on 10,5m pituinen ns. yksiaukkoinen silta jonka aukolla on hyödyllistä leveyttä 5,4m. Alkujaan tässä oli puukaiteet ja puupenkkejä kunne nykyiset kaiteet on rakennettu 1925vuonna. Nyttemmin tämä on kevyenliikenteen käytössä kun taasen silloin 1600-luvulla, jolloin tänne on raivattu kesätie välille Vaasa-Oulu, on tämä ollut ihan OIKIASSA tiekäytössä ollen 6:n kyynärän ( 3,6m ) leveä rantatie.
Vau! Enkös hyvin "tietänytkin", ja kertonut?

22528805_1707290959304303_65961947354357

   Pattijoella näkökenttääni leilaiji Uffo-miehet!
Eiks vaine näytäkkin kuin oisi lentävälautanen ilmatilassa? Tämä -leutenen on oikiasti paikallisen vesitornin -lautenen ja siten vesisäiliö. No, siin se ja sen viehättävyys....
   Mietin tätä Uffoa paikallisen liikkeen akkunasta kuvatessain että mitä se on vieraalla paikkakunnalla yssin ajelessa? Pitää suunistaa, ajaa, suunistaa ja tarkistaa - ja ajaa samalla. Samalla toivoa kuin ihmeen kaupalla osuvansa oikiaan paikkaan, juurikin sinne minne haluaisi mennä. Toista se olisi jos olisi toinen ihminen kuskina tahi kartturina siin vierellä. Tahi edes sellainen hemme...tin navi! Olisipa se helpompaa kuin tämä nykyinen matkustamis muotoni täällä kaukana "tuntemattomassa".

   Eilennä ehtoolla varasin itselleni tänne Raahen kupeeseen, hivenen eteen päin Pattijoelta, yöpaikkani. Maksoin tästä vähän enempi kuin viime yöstäni mutta onhan täsä oltavat aivan toista kuin siin eilisessä paikassani! Herran pieksut sentään: oltavat ovat aivan kuin yö ja päivä! Eilinen oli yksi, pieni koppi, huone, vanhassa rakennuksessa ja tämä on tällainen ISO, uusi ja todella SUURI ( tuo taisi tulla toisintona? ), hulppea huone. Melkein sanoisin huoneisto mutta ei kuiteskaan...

22491720_1707367309296668_48608369570391

... tämä on vaine laakea huone josa on jokahisessa paikassa oma "huoneensa". Yhdessä paikassa on keittiö, toisessa vessa sekä suihku ( todellisuudessa eristettynä varsinaisesta huoneesta omaksi tilakseen ). Sitten tällaisen yhdistetty makkarin ja oleskelutilan paikat toisaalla.

22528538_1707367252630007_22019811115117

   Ja sit viel toi tuoli täällä kaiken keskellä!

22554888_1707367362629996_20278631656811

Näin ISO ja mahtava! Valtava! Siinäpä olisi arvonsa tuntevalle ihmiselle omansa istua. Miulle taitavi olla turhankin iso; mie piskuinen Mummerohan hukun tuon uumeniin kun tuohon kapuan istuiksein.
   Lupasin mainostaa tämän paikan omistajalle tätä mahtavaa ja upeaa paikka nettisfääreissä vaik kaiken lainen mainontahan on kieletty... Joten enpäs mainostakkaan vaan kerron vaine: tämä on Majoituspalvelu Nurmi Oy:n  paikka Raahen Honganpalossa. Yhteyden tänne saa puhelimitse tahi netillä. Jotenka jos joku joskus tarvihtee hyvän yö sijan joko isselleen tahi vaik isommalle joukolle ( kuten kuvasta näkyvi niin tännehin mahtuisi ainakin sen viisi aikuista plus yksi häkkisänky nukkuja ) niin tänne vaine - tere tulemas.


   Noin, täsä tämä päivä yhes koos. Nyt pitävi alkaa ajatelle taasen tulevaa ja huomista: mistähän sitä huomenissa ehtoolla ittesä löytäisi? Varaanko nyt yön aikaan paikan issellein vahi jätänkö viel huomiselle sen pulman? Ajelenko kauaksikin vahi asetunko viel yhdeksi yöksi jonnhin tänne rannikolle? ( Koti-ikävä olisi kainaloon... )
 

tiistai, 17. lokakuu 2017

Reissaaja-Lissi kohti tuntematonta; osa 2.

   "Simmuni kun auki mä saan..." niin sinä et lepää siinä vierelläin... vaan aamunen tämä aikas myöhäinen ( noin kuuden-seitsemän välleen ) kunne alkoi aikas hyvin nukutun yön jälkeen tyttärein 24/7 tykönä niin aamupuuhien jälkeen olikin sitten vuorossa johtavanohjaajan kera juttutuokio ettäs missä nyt mennään, mitä on ollunna ja mitä tuleman pitää. Ja siinähän ne seuraavat tunteroiset sit äkkiä vierähtivätkin niin että Aikarauta oli jo jälkeen yhdeksän kunne matkahan suorin.


   Ensimmäinen "maihinnousu" tapahtui Iirannalla kauniissa aamuisen Aurinko Armahan loisteessa. Ja tietenkin kamerani kera.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T
 

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Siellähän se miun vesitaso miuta jo vuottikin...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Tämän kuvan nappasin väliltä Iideni-Rotimojoki, kuvatakseni syssyisen kaunista värikylläisyyttä joka ei suinkaan sinällään oli värikylläinen sanan varsinaisessa merkityksessä sillä värien kirjo... tai no, onhan se värikylläinen syvine värineen jota tosin on näin syssyllä vaine muutamia ja nekin vaine hivenen ns. tumman puhuvia; oranssia, keltaista, tumman vihreä, ruskeaa ja mustaa, eri asteisina mutta sitten se värikirjo - se on tosiaan suppea sisältäin vaine nämä muutamat värit eikä kesäisen runsaina koko väripaletin kera.


    Täsä vaiheessa matkaani kurvasin Ystäväni, tuttavani, hans vili lai, lai, lai... tykö istuin ja rupatellen tuokion häen tykönänsä.
   Ystäväni tykö ajelessain mietin että nyt olen sitten ns. rajaseudulla. Kotikonnun ja Ulkomaailman rajalla, Viimeisen "linnakkeen" kohdalla. Tähän asti kaik on ollut hyvinkin tuttua seutua ja maisemaa mutta kaik tämän jälkeen eteen tuleva on miulle ns. aivan tuntematonta ja tutkimatonta maaperää. Olen käynyt näillä edessäni siintävillä seuduilla joskus ammoisina aikoina. Viimeksi puolisoni kera matkustellessa tätä Suomemme maata sinne ja tänne päin mutta siitäkin on jo aikaa sen yhdeksäsen vuotta... Puhumatikaan että mitä sit sitä ennen olen näillä huudeilla heilunut - siitä on taatusti vielkin kauemmin aikaa. Näimpä voinen kyllä aivan hyvin jutella että olen aivan tuntemattomalla maaperällä tästä kohdasta etiäpäin.
   Ja senkin huomasin tänne "rajaseudulle" jouduttuani että olimma eilennä aamusella siin "kiireessäin" kaps´säkkejäin pakatessain aivan kokonansa unhoittanut KARTAT! Voih ja oih, sentäs. Mitäs nyt etehen? Mistä mie tiedän minne ajan, mistä haluan matkata, mihkä menen, minkä tienpätkän haluan ajella? Oi, ei!
Tavallaan olen ain matkahan lähteissäin ( kuten puolisonikin kera ) ottanut mukaani sellaisen Suomen karttakirjasen jonka vasta ostimma uuden kun olen reissanut siel ja tääl, ja johka on kaik pienetkin tiet merkitty aikas tarkalleen paikoillensa. Sitä lukien on hyvä ollut matkata ja hyvin olen perille ain löytännä. Muttas nyt - nyt ei ole sitä mukanani! Mistä apu Mummerolla matkaavalle, mistä neuvo Reissaaja-Lissille, moisessa pulmassa?
Päätimmä hankkiutua eteeni tulevalle ensimmäiselle paikkakunnalle ja siellä sitten etsiä ensimmäisen sellaisen paikan josta mahdollisen ( edes jonkinlaisen tarkemman puoleisen osa-Suomen ) kartan käsiini saisin. Sellaiseksi paikaksi osottautui "hamassa tulevaisuudessa" Piippolan paikkakunta joka täten Mummeron pulastaan pelasti! Kiitos-suuri täten Piippolan eräälle huoltoasemalle "avulijaisuudestaan".
   Ystäväni tyköä kuitenkin matkani jatkui reippaasti ielleen Aurinko Armaan siivittämänä aamuisen autereen raikkain sätein. Mikäs siin oli "lesetellessä" lakien ja asetusten mukaisesti etiäpäin. Jopas niinkin mukavaa että päätimmä harjoitella siin ajon aikana selfien ottamista, jotenka täsäpä tätä sit on: Reissaaja-Lissi ( alias Mummero ) matkalla kohti tuntematonta...

22519393_1706157962750936_17669862206438


22449748_1706158009417598_92153983470272

... ja menossa kohti rannikkoa ( noin luodetta ) Vieremän varalaskupaikan kohdalla.

  
  Ennen Piippolaa saavuin Pyhäntään ja tässä muutamia kuvasia sen Pyhännänjärven poikki "kiitävän" tien varrelta:

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


   Ja sitten oli viel vuorossa Korteisen tekojärvi jossa ihastelin laaja järven selkää kera valkoisten tuulen tuivertamin vaahtopäiden. Olipas ihana seistä töpötellä siin pienoisen sillan reunavilla lauhkean tuulen suhistessa kupeillani jostain lounaasta kohti koillista. Mennessään se kuiski että viel mie poraudun siun luihin ja ytimiin mutta onneksi olin varustautunut tähän matkaan sen verta tukevalla vaatevarustuksella että Tuulonen tuo sai tuiverrella aivan rauhassansa miun siitä sen kummemmin hetkahtamati suuntaan tahi toiseen. Saati että olisin kalissut hampaitani myöten mitenkään...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


   Piippolaan saavuttuani käväisin koppamassa sen kartan käsiini, tutustuin "mahdollisuuksiini" ja etenin etiäpäin...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

... risteyksen toiselle puolelle kun hukasin sieltä häämöttävän tällaisen näyn: Sankarihaudan jossa oli jokahiselle sankarille laitettu näin nätisti oma kynttilälyhtynsä. Voikoo tätä kauniimmin "varustautua" tulevaa talvea varten Sankarihaudoilla? Joo, tietysti voi. Vaikas kukkasin... syssyisin ja talvisin tosin Kanerva-kukkasin... mutta tämä on mielestäni kyllä todella paree vaihtoehto koska esim. sitten hankien, korkien, nietosten aikaan nämä kynttilät lyhdyissään kyl näkyvät paree kuin joku Kanerva liki maanrajaa. Ja sitä paitsi näissä lyhdyissä loistavat kynttilät valaisevat varmasti talven pimeinä iltoina todella ihanasti luoden kaunista loistettaan ympärilleen.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Tämä täsä on Piippolan kirkko näihin Sankarihautoin vierellä mutta anteeksi suokaatte Lukiat Armaani: kuvani tää on taasen pötköllänsä sillä jostahin syystä tämä uusi "nakutuskoneeni" vaine "sylkee" pystykuvia silloin tällöin näin kyljellensä enkää mie osaa niitä mitenkään pystyyn käänellä... sori.



2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Piippolassa kun tutustuin karaltani tuolta "mahdollisuuksiani" tulevaisuudesta, hokasin jotta miehän olen nytten todella liki Suomen keskipistettä! Vau! Sinneppä siis. Eikää tuosta tule kuin jokunen lisä kilometrikään...
   Tämä keskipiste sijaitsee Leskelän kylällä ja siin on tällainen merkki siitä. Tämän ovat pystyttänyt Piippolan kunta ja Suomen Kuvalehti 1958.
   Tänne Suomen keskipisteelle matkatessain ja täältä sitten kelkkain kohti pohjoista suuntaa käänteissäin tuumailin mielessäin että näin sitä Mummero huomaa että olen todellakin tällä "kohti tuntematonta" -matkallain yks-kaks jossain keskipisteellä kun alkujaan suunnittelin kyl että jos.... vaikka... kutenkin... ehkä... mie suuntaisin kohti pohjoista ja Rovaniemeä, enkää mihkään keskelle Suomea!
Mutta niin vaine se nyt on. Piste.
Ja jos on mitenkään luottaminen nuihin Ilmatieteilijöihin jotka pitkin tätä päiväni matkaa radion aalloilla surffaten loineh lausumahan jotta se on sitten pohjoiseen jo talvi tullut kera 10-15sentin lumivaipan ja että sieltä se sitten pikku hiljaa hiipii kohti etelämpää, se alkava talvi jäisine ja lumisine keleineen, NIIN luulempa vaine että tämä matkani miun saapi jäädä sitten tämän päiväni pohjoisemman rajan kohdille sekä täältä ( olen nyt tulevan yöni majapaikassa tätä nakuttelemassa ) kääntyä rannikkoa myöten etelään päin SILLÄ miulla on Hepo Hopialla "vain" kesäsiset tassut allansa! Ei talvitassuja kera nastoituksien kun enhää mie siin lähtö"hässäkässäni" tajunut, enkää ajatellutkaan muutenkaan viel, mitään rankahi vaihtoa tehdä kun "eihän se talvi viel meille asti tule" lähiaikoina...


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Uljuan tekojärvellä.
   Itseni on vaikia muistaa tätä Uljua-nimeä ja se kääntyy mielessäni aikas "kätsästi" Urjaksi. Pahkura sentään sillä tästä erheestäni ovat varmaan äkeissään niin Uljuan kuin Urjaankin kunnan ihmiset jos vaine tämän mokani tietoonsa saisivat...
   Muttas joka tapauksessa... täällä Uljuan altaan isolla laidalla seistessäin ihastelin altaan järven seljän "kauheeta, aakeeta, laakeeta", ja sen upeaa kauneutta. Ettäs osaakin Suomemme maan Tuhansine järvineen olla kaunista vaikkas nyt ollaanki jo näin syssyn helmoissa.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Täsä ovat tämän altaan ( ja tämä kuin seuraavatkin kuvaset taasen kyljellänsä... sori ) kaik 47 porrasaskelmaa. Laskin aivan tarkoituksella ne kaikki sillä kipaisimpas ihan kylmiltänsä nämä juosten yhdellä spurtilla ylös asti - et sen verta miussa viel puhtia ja voimaa löytyy vaik täsä olenkin viime aikoina ollutkin aikas lailla "kuoleman kielissä". Ja sitäpaitsi heti tuli automaattisesti mielessäin verrattua näitä "mahtavia" portaita Lampeni portaisiin joita on HIVENEN enempi kuin mitä näitä täsä seistä töpöttää - jonkun verta ylitse 100 kipaleen. Tarkkaa lukuansa en muista ( ikävä kyllä ) mutta jotahin 130...140... ja silleen. 

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Täsä kuvia haasteeksi kaikille kalahenkilöille ( niin -miehille kuin -naisillekkin tasapuolisesti, ketään sen kummemmin sukupuolisesti sortamati ) jotka haluavat itselleen haastetta ja tavoitetta kalastajan uralleen tahi -harrastukseensa.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Näitä isompia kalasaaliiden kuvasia tällä Uljuan kupeen Uljuan Kahvilan sisällä katsellessani ja päiväni evästä tämän kioskin grillistä vuotellessain ajatukseni hiipivät pikku hiljaa tuumaan että mitä jos... Mitähän tapahtuisi jos tuo ISO pato tuossa aivan tämän kioskin kupeessa ottaisi ja murtuisi yht´äkkiä? Mitä esim. mie tekisi? Tahi mitähän tämän kioskin omistaja ( vahi oliko hän työntekijä? ) tekisi kun olisi siel töissään ja hokaseis että ka, tuli vedet sitten vuorostansa asiakkaiksi? Olisi se aika kauhia skennaario, se.


   Hyttikosken kohilla hokasin kuin miut ohitti sujuvasti joku Koppalakkien Maija. Ei siin mitä et se ohitti miut ja että se oli Maija muttas kun... sen rekkasi alkoi IMO-kirjaimilla! ( Voi kumpa olisin kerennyt napata siitä valokuvan! ) IMO kuten ItseMääräämisOikeus tyrttäreni 24/7 tiimoilta ja hänen kera erinäisten IMO-laen kiemuroiden...
Ja sekin viel sit että kunne tämä Maija oli miut ohittanut ja mie sit käänähdin kohti Hyttikoskea niin heti kurvasi perääni TOINEN Maija! "Apuva! Teinkö mie jotahin väärin?" "Mitä mie olen tehnä tietämäti?": olivat miun aatoksein. Onnekseni tajusin aivan järellisillä aivoillani atvaillessa et eivät he suinkaan miun perääni lähteneet vaan muuten vaine sattui tällainen sattumus, ja mie jatkoin puuhiain aivan normi tapaani: koppasin kamerani kaulallein kiikkumaan sekä astelin kohti Hyttikosken kuohuja välittämäti mistään Kopplakista tahi Maijasta:

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Hyttikosken Koskentien TODELLA kaunis! metallinen silta...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

..näin parilla kuvalla ikuistettuna ja erilaisine valosävyineen.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Päiväni PARAS kuva: Koskentien silta Hyttikoskella, Siikajoen alkumetreillä.
   Siikakoskesta mieleeni tulevat kouluajat kun piti opetella Suomen maan jokia ulkoa. Yksi niissä litanioissa oli tämä Siikajoki mutta mitä olivat muut niin sitä en enää muista. Olisiko alkanut jotahin tyyliin: "Oulujoki, Siikajoki..." - ja silleensä.
  Tämä silta tässä, ja näin kuvattuna, kantavi mieleeni miun myös elokuvan "Hiljaiset sillat" jonka on ohjannut ja jonka toista pääosaa esitti Clint Eastwood kera Meryl Streep´n. Yksi kauneimmista ja mieleeni painuvimmista elokuvista joita olen katsonut.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Tämä taasen ei ole misän nimessä kaunis näky. Tämä on tämän Koskitien sillan kupeella oleva vanha tanssilava. Lava jossa voisin väittää itse joskus aikoinaan ensimmäisen puolisoni, aviomieheni, kera käyneeni eräällä matkallamme kun olimme palaamassa jostakin pohjoisen reissultamme kotiamme kohen ja silloin sattui olemaan lauantai ilta sekä tanssit täällä. Siitä on vaine harmaja mielikuva mielessäin mutta mihkään takuuseen en mene...



2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Hyttikosken ja Rantsilan välissä "maastouduin" näppäämään kuvan paikalliselta maaseudulta josa sorainen maantie polveili Siikajoen rantaa myötäillen kierellen ja kaarellen tämän tien ja joen välisien tilojen sekä talojen kupeissa. Talojen joista katsoin että osa niistä ovat todella uusia ja osaa vasta rakensivat. Osa oli jo perhaimmat aikansa nähneet ja sitten osa oli jo "maate" menossa. Aivan kuten missä tahansa Suomemme maan kylässä. Se vaine et ain tulee rurku puseroon ja ikävä rintaan kun näkee kaik ne hyljätyt pihat ja autiot tuvat... Misä on elämä niistä? Miksi ne on hyljätty? Mitä on tapahtunut? Miks´ ei kukaan pidä niistä enää huolta?

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Samaisen kohdan "mantereen" puoleinen näky. Puintikone kera traktosin puintihommissaan. Ja etualalla tämän kesän "vitsaus": vettä pellolla niin että tuntuu. Ihme että olivat tuollakin juuri tänään puimassa? Mitenkä se onnistui?
Olihan tosin muuallakin, ja aikas monessa paikkaa itse asiassa, puintikoneita töillään pelloilla. Oli myös peltoja jotka oli jo kynnetty ( kuten tuosta yhdestä alku matkani kuvastakin näkyy ) tahi muutoin näki että satonsa oli jo kokonansa korjattu: esim. täällä Pohajnmaalla ( kait tämä on Pohjanmaata, tämä Oulun seutu? ) ovat järejään kaik pottupellot jo tyhjillään ja multaisen pinnan omaamia.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Ja sitten viel samainen kohta ja samainen tie tulosuuntaani kuvattuna. Ehtaa maalaismaisemaa.


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Rantsilan kirkko.
   Vaikkas nytten tällä reissullain tavallaan olen päättänyt etten nyt sen kummemmin kiertele kirkkoja enkä niitä kuvaa niin silti täsä taasen yksi niistä. ( Mieltäni harmittaa että yhden ohitse missasin. Olisiko ollut Pulkkilan kirkko. Se näytästi ohikulkiessa todella mielenkiintoiselta ja kauniilta mutta mie "hullu" jostahin syystä hurahutin vaine ohitsensa ja tsiikasin siin samalla että voi, ompas kaunis! )

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Täällä kirkon kupeella oli tällainen "Muualle haudattujen muistolle" pystytetty paikka.
Ovela sillä tämähän on ns. uusi "suuntaus" kun muistellaan täl viisiin jollakin toiselle paikkakunnalle haudattuja läheisiä mutta sitten tämä asia on "merkitty" näin vanhaan tapaan, näin vanhan hautauksen mukaisesti, tällaisella ristillä kera plakaatin. ( Taka-alalla "perinteinen" Sankarihauta ja sen "perinteiset" "pläkki" haudat - vertaa niihin Piippolan lyhdyin koristeltuihin hautoihin... )

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Oli täällä Rantsilan hautausmaalla tällainenkin näky. En voinut olla nappaamati kuvaa tästä haudasta sillä jo kaukaa tämä "pisti silmään" koska täsä oli tällainen kauhian KORKIA kukkakumpu yllään. Ensin ajattelin jotta siin on todellakin näin paljon kukkasia ja siten näin korkia kuukkameri mutta kun kuljin likemmäksi niin huomasikin että eihän näin olekkaan vaan siin on miulle tietämättömästi tällainen korkia kupu tuossa haudan yllä ja sitten sen päällä ns. normi kukkaset. Miksi, oi kertokaatte se miulle, tässä tahi tällä paikkakunnalla, on käytetty/käytetään tällaista korkiaa kupua haudan yllä?


   Rantsilasta ajelin viel hissukseen Siikajoen vartta Meijerinkylälle päin eroten siin matkalla Siikajoesta koska tämä joki otti ja tuota kääntyi kohti rannikkoa ja luodetta kun mie taasen matkasin ielleen kohti pohjoista ja Tyrnävää.
   Tyrnävässä poikkesin tuokioksi yhden poikani tykö. Poikani joka on puolisoni poika ja jota en ole nähnyt täsä sitten noin kolmeen vuoteen olleskana, koska he muuttivat sieltä nykyiseltä kotikylältäni tänne Rantsilaan juuri kun mie muutin sinne. Saati sit hänen eilennä vu´uen täyttänyttä pientä tytön-tylleröään... Matka tämä on vaine miun rahkeille ( ja Matille kukkarossain ) liian pitkä käväistä "tosta vaine" kyläilemässä.
Olipas siin veikiä, kaunis, ja ihastuttava tyttönen. Ei sen puoleen ovat vanhempansakin kauniita ja komioita... Niinkin komia isänsä että ihan tuli puolisoni mieleen...
   Ja sitten myös tyttäreni 24/7 sillä tämä poikamme on juuri saman ikäinen kuin tämä 24/7- tyttäreni miun.
Ajatukset hiipivät kohti tuumia että mitä olisi tyttäreni elämä jos hän olisi ns. normaali kyvyiltänsä? Mitä hän nyt puuhaisi ja misä hän olisi - kun poika tämä on näin perheellinen, talollinen ja käy töissä. Miten ovat elämänsä erilaisia koska elämä, Ukko-Ylimmäinen, on jakanut heille niin erilaiset kortit, antanut aivan erilaiset elämän eväät.


   Ja sitten viimeiselle etapille; suuntana Kempele ja yöpaikkani miun.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Ehtoon hämyn kauneutta josain Ritokorven ( tahi jotahin ) tiemeiltä.
   Aurinko Arman haituvi Taivaanrannan taa ja mie mielessäin toivon että tämä samainen Aurinkoinen huomennakin aamun autereen kera kehrää taasen ylle -rannan. Toivon että päivä tuo alkavainen, uusi uutukainen, mukanansa toisi uutta ja ihanaista tullessansa. Toivon että huominen huoleton ois, ja jotahin mukavaa mukanansa kantaisi.


   Huomiseen - öitä.

  PS: Juuri ennen majapaikkaani....

22519846_1706408482725884_50342382210356

   "Koti etsii kotiaan."
   Talopaketin osaset parkissa kahta puolta tietä - kodin osaset matkalla kotikonnuilleen, misä se sit onkaan.

maanantai, 16. lokakuu 2017

Reissaaja-Lissi kohti tuntematonta; osa 1.

   Tekisipä mieleni miun virkata näin yks´oikoo että se "kerta vuoteen" naapurieni kokoontuminen ( entisten naapurieni, naapurustoni, sieltä Majani Matalaisen kohdilta ) tapahtui nyt sit eilennä ehtoolla mutta jos totta virkan niin se oli kyl nyt poikkeuksellisesti jo taoista kertaa tälle vu´uelle sillä täsä tään vu´uen alussa ( olikohan se maaliskuuta ) kokoonnuttiin viimotteeksi tällä porukalla tykönäni.
No, olipahan nyt miten oli, muttas jokatapauksessa siis eilennä ehtoolla oltiin, istuttiin, syötiin ja juotiin. Ei mitään kaffeeta ja Pakuriteetä vahvempaa mutta kuiteskin. Se pää assee ettäs nähdään tuttuin, "naapurien" kesken ja vietetään aikaa mukavasti, mukavassa seurassa - se se on näis tapaamisissa se idis.
   Tähän ehtooseen valmistauduin leipoillen perjantaina ja lauantaina muoskain mukeloihin kera, ja itseksenikin, heidän tykönäni yökyläilessa ( mm. keskimmäinen heistä avitti TOSI paljon kun hän halusi tehdä, ja tekikin, ihan itse kokonaisen litrasen puusti taikinan vaivaten ja käänellen sen ihan itse, alusta loppuun asti! Voih jeeru, et oli suuri apu ja mitenkä IHANAN, kuohkean ja sopivan nasakan, taikinan tytär teki! ) vähän kaiken laista:

IMG_0016.jpg

   Puusteja kokonaan maidotonna.
Ei siis pelkästään laktoosittomana vaan ihan maidotonna. Hele...katin hyviä!

IMG_0020.jpg

   Rättänä, alias Mustikkakukko Kaiketonna.
Ei gluteenia, ei maitoa, ei hiivaa, ei soijaa, ei sokrua; Erytritoli-sokrulla. Hyvää....

IMG_0008%20%281%29.jpg

   Suolainen tään syssyn sienipiiras Kaiketonna kera paprikoiden.
Ei gluteenia, ei maitoa, ei hiivaa, ei sokrua, ei soijaa... Mutta silti hyvää.

IMG_0005%20%281%29.jpg

   Mango.sitruunajuustokakkunen.
Gluteeniton, laktoositon, ( luonnollisesti: hiivaton ), soijaton ja ns. sokruton Eritritoli-sokrulla.
Tein tuonne väliin sitruunatahnaa elikkäs Lemon Curd´a jota sit laittelimma kahteenkin kerrokseen: akkupohja alla, sitruunatahna päällään. Täytekerros ( sis. verestä mangoa ) ja sen päälle uusi kakkukerros sekä pinnalleen mangopäällys mangososeesta. On muuten helek...tin hyvää tääkin! Ja siis todella hyvää!
   No, sit kun ehtoo oli ja meni kera lähtevien vieraideni oli vuorossa se ikävin puoli elikkä jälkien siivous. Onnekseni kuitenkin se hoitui kuin vettä vaine sillä olimma ehtoota valmistellessain jo koko ajan siistinyt jälkiäni mm. tiskaamalla ja muutoinkin järkkäämällä tienoot sil viisiin jotta kaik onnaa hyvin kemujenkin jälkeen. Niimpä ne loppulitviikit olikin sitten yllättävän äkkiä tehty poies ja mie pääsinkin iltaa istuskelemaan ja vuottelemaan Uni-Jukkasen vierailua tykönäni. Nimen omaan vuottelemaan sillä nytten on taasen ollunna aikas vähissä kantimissa nämä miun uneseni mitä tuo Ukko-Ylimmäinen on miulle annellut. Liekkö tosin Ukko-Ylimmäisen aikaan saanosta toin teolla vahi missähän asennossa, misä kulmassa, se tuo Kuu-Ukkonen parahultaan nyt on? Muttas joka tapauksessa endin eka yö meni parin tunteroisen unosilla ja seuraava sitten hyvinkin katkonaisissa merkeissä muoskain mukeloihin taatta. JOTENKA eiennä ehtoolla sitten vuotastelin ja vuotastelin... puolen yön jälkeen Nukku-Matti hiipi tyköni annellen unta jopa kokonaista KUUSI tuntia! Vau! Se hän olikin ruhtinaallinen "saalis", se!

  
   Tästä kaikesta tohinasta ja touhusta endin aikaan sekä kaikesta tämän mennä syssyn jutskista ( kaikki selkä-, jalka- ja muut aarjen pyöritys jutut mitä on ollunna ) johtuen en ole sitten päässyt jo kesä-syvämenä "uhkaamalleni" pohjoisen reissulle vaan kaik on ain mennyt mönkään, on "sika syönyt eväät" aivan antaamuksella.
Nytten eilisen aikan, yön aikana ja vasiten tään aamun autereen aukiissa tuumailin isseksein että nyt tahi ei sit koskaan...
   Touhusin kaikki aamuaskareeni. Kaiken sen aamu-smoothien, eilisen pestyjen pyykkieni viikkaamisten ja silittämisten, loppu tiskien ( jota eilisen pesun jälkeen olivat nytten yön aikana kuivahtaneet ) kaappiin laittojen ja muun tohinan keskellä "tsemppasin" itseäni ja tokutin kaovaan kallooni että nyt, nyt ala Mummero jo "selvitä" ja sinne maailmalle suoria. "Et sie tämän parempaa hollia tällä haavaa tule saamaan joten kun ei kukaan perääsi itke, ei mikään rajoita ( kerrankin pätkä Allan Akassani josa ei ole mitään varattuja merkintöjä vähälle aikaa!! ) niin NYT ala jo joutua matkaan!"
Tei työtä käskettyä ja pakkailin pikku hiljaa, hissukseen, kamani kasaan. Tyhjensin kaiken jääkaapistani ( josa oli sapuskaa kyl miulle koko tulevaksi viikoksi syyvä sekä tietty niitä aamu-smoothie aineksiakin ), kastelimma kukkaseni jotta ne muutamat tulevat päivät hyvin pärjäävät ilma kastelua, ja hokasin jotta sitä oltaisiin niin kuin aikas valmiita maailman valloitukseen! Vau! Mie "Suuri "Jahkailija"" vihoin ja viimein pääsen reissuun!
   Kävaisin viemässä kaiken sen evään mitä jääkaapistani tyhjensin tyttäreni tykö sil olisihan se aivan sulaa hulluutta niitä syöntikelpoisia eväitänsä roskiin nakella.
Tämän jälkeen sitten alkoi LOMANI! Ja heti sillään loman "kunniaksi" nappasin ( kännykälläni ) ensimmäiset kuvani tämän päiväisestä ah, niin "ihanasta" säätilasta...

22549780_1705195222847210_52021878324114

   Akkalansalmen silta Onkiveden syvämessä Saaristotiellä.

22449831_1705195262847206_17351176355941

   "Sarjatulta": Onkivettä ylitse Paasiselän, kohti Väisälänmäkeä.

22491813_1705195326180533_18823757027056

Kuten tässä...

22449949_1705195362847196_60614482743954

...ja tässäkin.


   Sitten matkaan: "Ees päin"; sano mummo lumessa.
   Ajelimma Iideniin hummailen keskustassa maleksien. Kiertelin kirppareita, kolusin kauppoja, ja käväisin kaffeella. Nii-in, mie kaffeella sillä olen taasen muutaman vu´uen jälkeen alkanut näköjään pikku hiljaa juomaan silloin tällöin kaffeeta. Jätimmä sen "kerrasta poikki" kokonaan silloin kun muutin tämän ruokavalion ja nytten sitten mennä viikon aikana keitimmä EKA kerran ihan vaine itselleni, itseäni varten ( jos ei oteta lukuun mökki-kaffeita... ), kaffikeittimellä kaffeeta kupillisen. Siin oli kyl maailman kirjaset aivan selkaisin kun niin tein...
Siellä kaffeella istuskellessain mieleeni tuli että siin oli tuokio jolloin olisin voinut jollekkin ystävälleni pirauttaa ja kertoa että nyt on juuri se hetki kun VIELÄ pääsisit mukaani - lähdetkö messiin? Mutta se pahkura sentään kun ei ole ketään tällaista ystävää joka lähtisi, voisi lähteä tahi joutaisi yli pääsätäänkään mukaani miun. He ovat joko "eronneita, karanneita tahi muuten vain avo/avioliitossa" olevia hemmoja. Lähdeppä niistä sitten toisen matkaan jonnahin?!
No, ei se mitään - mie ossaan yssikseinkin matkaa tehdä!
   Yhdeltä kirpparilta löysimmä tällaiset aarteet:

22490165_1705326506167415_80300206300261

   Ihanainen emalinen tratti jonka ripustan jonnehin Majani Mahtavaisen pielukseen roikkumaan ja sitten, myös emalinen, kuppi joak on kylläkin tätä kuvan kertomaa punaista orassisempi. Se on itse asiassa ihan oranssi. Laitamma sen jonnahin kotonani. Yksi entinen, ihan puna-punainen, on pikkulusikoiden pitopaikkana ja toinen, valkia, saunassani löylykauhana.

22448179_1705324396167626_75991327645240

   Jokin lemmikin ( kissanko? ) kuljatuskoppa. Tumma ( kuten mie yleensäkin... ), vanhan oloinen, lukollisella ovella ja poisotettavalla aluslaatikolla/astialla, varustettu häkkyrä.
Enhän mie mitään tee elmmikkihäkillä muttas kun MIUN kukkaseni tekevät! Täsät tulee jollekkin tahi joillekkin kukkasilleni ihanainen häkki! Putsi-putsitan tämän ensin sillä taisi täsä olla hivenen pölyä muttei varsinaista likaa eläinten jäljiltä, ja sitten alan pohtia että kuka saa tästä uuden kotinsa?


   Näiden keskustan klampsimisten jälkeen otimma suunan tyttäreni 24/7 tykö ja menin kysymään hältä että ottaisiko hän äitinsä ensi yöksi yövieraakseen? Otti.
Näin sitten nyt istua-nakotan hänen tykönään tätä tekstiäin taputtelemassa, hänen istuessaan ja touhutessaan omalla koneellaan, ja mietin että no, olen lomalla mutta en kuitenkaan juuri nyt sen verta lomalla ettenkö hoitelisi täällä hänen asioitaan henkilökunnan kera. "Mihkäs se seepra raidoistaan pääsisi?", kun ei äiti lomalla tyttärestäänkään?
   Ehtoolla meinasin viel jaksaa ja muistaa katella töllöstä ( kun siel kaffeella istuissain hokasin paikallisesta sanomalehdestä sitä siel vilastessain ) yhden autismista kertovan ohjelman: jottei ihan kokonansa tämä "todellisuus" näin lomalla unhoittuisi...


   Ps. seuraavaa yön seutua en viel tiedä et misä silloin kallistan pääni tyynyllein ( ihan toillaan tyynylleIN sil ain näin matkatessain maailman turuilla, miul on OMA tyynyni mukana koska se on osottautunut anatomisena "muisti"-tyynynä sen millona kertaa peremmaksi kuin mitkään majapaikkojen, hotellien tahi vierahin kotijen tyynyt: niskani ei kipeydy! ) muttas jos yhtään nuita klyyvariini tulevia tuulahduksia haistelen niin toivon mukaan jotakin pohjoisemmasta tahi rannikolta päin. Koska miul ei ole tarkoitus ihan heti palata Humisevalleharjulle vaan yritän pakottaa itteni nyt pitemmäksi aikaa poies kotoain; kyl ne asiain hoitamiset, huushollin siivoukset ( se jäi tänään tod. likaiseksi - olisi ollunna ns. viikkosiivouksen aika... ), yms. siel vuottavat. Kyl ne sieltä viel palatessain löytyvät.
Nyt pitää vaine  alkaa tuolta nettisfääreistä katselemaan mahdollisia yöpaikkoja jotta tiedän sit huomisen aikaan varailla sellaisen jostahin itsellein... Heippas!

perjantai, 13. lokakuu 2017

Perjantain valkkarit.

Gluteenittomat, maidottomat, sokerittomat, hiivattomat - Kaikettomat.

IMG_0016.jpg

6 kananmunaa
3dl Viljatuotteen tumma jauhoseos
3dl Viljatuotteen vaalea jauhoseos
1dl pellavansiemenrouhetta
n.0,5-1dl sokerijuurikashiutaleita
4 ISOa valkkarinkynttä
3tl leivinjauhetta
3rkl Psylliumjauhetta
4-6dl vettä
Extra neitsyt oliiviöljyä

- Vatkaa kananmunat kulhossa tosi kestäväksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.
- Lisää sekaan kuivataineet ja vesi.
- Pilko kaksi valkkaria mahdollisimman pieniksi palasiksi ja lisää ne taikinaan sekaan juuri ennen viimeisiä sekoituksiasi;
sekoita taikina tasaiseksi massaksi.
- Jaa taikina neljään osaan ja...

IMG_0003.jpg

- ...kaulitse palanen vuorollaan levyksi.

IMG_0001.jpg

- Voitele suikale taikainan keskeltä oliiviöljyllä ja...
- ...ripotelyy kahden valkkasin pieneksi pilkotut palaset tälle kaistaleelle.

IMG_0004%20%281%29.jpg

- Kääräse "kääretorttu" rullalle ja nosta rulla leivinpareriselle leivinpellille.
Taikinasta tulee neljä patonkia.
- Aseta uunin pohjalle laakea astiallinen vettä; saat patongeista rapsakka kuorisemmat.
- Vedä patonkien ylle veitsellä halutessasi koristeviillot; eivät paistaessasi turpoile ja repeile miten sattuu.

IMG_0010.jpg

- Paista kiertoilmauunissa +180´C kunne patongit ovat pohjapuoleltaan kopastessa sopivan kypsät.

tiistai, 10. lokakuu 2017

Talonmiehen paikka...

   ...vapaana!

   Palvelukseen halutaan pätevä, reipas, osaava, asiansa tietävä ja tunteva henkilö. Olkoon se sitten yksi- tahi kaksilahkeinen henkilö. Olkoon se sitten nais´ihminen tahi miehen-kuvatus, mutta kuhan hän vaine osaa tehdä kunnolla ja kunnollisesti kaiken laisia remppoja!

   Voi että mie toivon jälleen että omaisin ne paljon kaipaamani munat ja sitä myöten paljon, paljon, osaamista jokahisessa remppaan vähääkään muistuttavassa jutussa.
On se vaine kumma mitenkä sitä tarvihteisi jatkuvaan osata tehdä kaiken laista remppaa ja korjaamista. Aina olisi tarvista osaaville käsille ja ennen kaikkea tiedolle että miten mikin tehdään kun jotahin pitäisi tehdä.
  Nytten otimma ja maalasin eteiseni yhden seinän maalilla mutta että mie sen tein niin siihen olisi ollut HUUTAVA pula osaajasta joka olisi sitä kanssani tehnyt tahi ainakin joku joka olisi ollut miulle ns. takapiruna neuvomassa että mitä pitää ottaa huomioon, mitä tehdä, ja mitenkä tehdä sillä ei se ole automaattisesti kaikkien ( ei ainakaan miun ) tiedossa kuis toimia.
Olisin tarvinnut monessa paikkaa siinä tietäväistä ihmistä ja hänen tietouttaan sillä ei vaine miun kallooni ja tunteilleni mahdu se että mie "sävellän" ja teen silleen kuin tuntuu ja kuinka sitten se toimi "neuvoo". Se on vaine todella ärsyttävää kun pitää yrittää tehdä tietonsa ja taitojensa mukaan mutta sitten se mitä siitä loppuin lopuksi tulee niin se on kaikkea muuta kuin mitä haluaa tahi viel pahempaa - jälki on kaikkea muuta kuin mitä ajatteli ja haluaisi sen olevan!
   Haluaisin että kun nyt esim. maalaan seinää niin että saisin otettua kaikki seinälistat, lattialistat, kattolistat ja vielä ovilistat ( sekä ikkunalistat ) poies ensin paikoiltaan ja sitten ilman mitään niiden kiertämistä maalarinteipeillä vaine vossekkia seinät nuo maalilla.
Ja kuka miulle neuvoo miten mie saisin ne silikoonilla rotjatut ( siis todella rotjatut kun sitä silikoonia on enempi tahi vähempi isommalti nurkissaan! ) nurkkaset nätisti maalattua sinne nurkkiinsa asti? Kuis siihen silikoonin reunamalle saa VIIVAsuorasen reunan maalattua? Voi kun osaisin... Mites estetään se kun vedän maalarinteipit poies seinästä listoinsuojauksesta poies, ettei se samalla vejä sieltä seinästä maaleja mukaansa?! Siis todellakin näin tapahtui! Miksi tapahtui? Mitä tein väärin? En ainakaan laitellut liian paksulti maalia seinään tuohon vai näin voisikin luulla, sillä hyvä kun peitti entisen pohjan näkysältä se maalaamiseni!
   Muttas nyt se on joka tapauksessa rotjattu koko se pienoinen eteiseni seinä. Jopa ne entiset naulakkokoukutkin laittelin sinne seinälle paikoilleen takaisin. Tosin niitäkin laitellessain sain hohtimista aimo mustelman kämmeneeni kun puristin vahingossa itse niillä kämmeneni nahkaa - snif.

   Käväisin tänään taasen katsastamassa yhtä juuri myyntiin tullutta vanhaa mummeron mökkiä.
Siis todellakin mukavassa miljöössä oleva tönö - tai no, kaksikin itseasiassa sillä siinä olisi kaupan kaksikin pienen pientä mummon mökkiä samassa paketissa.
   Se vaine ettei tässäkään kaupassa ole tulossa mitään talonmiestä kauppaan mukaan jotenka itse pitäisi osata rempata se haluamaansa kuntoon ja nimeen omaan pitääkin rempata sillä ei ole kyse omasta halusta vaan siitä että ne vaativat sitä remppaa ennen kuin niissä voisi asua. Jopa niinkin että toiseen rakennukseen oli jo haettu purkulupaa... Tosin ne ovat merkityt "suojeltaviksi rakennuksiksi" jotka pitäisi sitten korjata tahi tehdä niihin muutoksia museoviranomaisten lausuntoja pyytäen. Että silleensä - ei olekkaan paljosta kymysys.
   Mutta että mie alkaisin kaiken tuon vaativan rempan tekemään - ei onnaa. Ei vain onnaa. Ei ole osaamista, ei tietämystä, eikä mitään muutakaan vaadittavaa jutskaa. Olen siinä suhteessa "peukalo keskellä kämmentä".  Sitä paitsi pitäisi tietää mitenkä menetellä nuihin viranomaisten kera... Oih, voih.
   Ja kuitenkin; omaa tupaa, omaa lupaa, tahtoisin mie.