... jotahin aina välleen á la Mäkitorppa.

   Täsä taanoin teimmä yhden T - tupla-i - kerien kaffeekakkusen gluton, maidoton, muttas tavansokerilla.
Samalla teimmä myöskin toisen saman moisen, muttas Erytritoli-sokerilla:



3 00g leivonta kasvisrasvaa
3dl Erytritoli-sokrua tahi sitä sokeria/makeuttajaa jota käytät
4,5-5 kpl kananmunia
n.3dl gluton tahi jotahin muuta vaaleaa jauhoa
( loraus vettä jos tarvista.... )
3tl leivinjauhetta
4rkl kaakaojauhetta
4rkl vettä
( Mausta sitruunalla, appelsiinillä, tms..
laita vaaleaan raitaan appelsiinin raastetta yhden appelsiinin verta sekä itse mehua aimo lorauksen joka taasen tarkoitti ettäs laitta siihen osaan hivenen enempi kuin tuon n.3dl niitä vaaleita jauhoja... )

- Vaahdota pehmyt rasva ja sokrut valkoiseksi, kuohkeaksi, vaahdoksi niin ettei sokerun kiteitä enää tunnu siinä vaahdossa.
- Lisäile kananmunat joko yksitellen tahi kaks´ kerralla munavaahtoon, ja vatkaa sekaisin.
- Laittele jauhot kera leivinjauheen tähän taikinaan.
( - Lorauta nestettä sekaan ja hämmähytä sekaisin - jos näyttää että tulee muutoin liian jämäkkä taikina.... )
- Erottele noin 2/3osa tahi 1/4 taikinasta erilleen toiseen astiaan.
- Sihtaa tähän erillään olevaan taikinaiseen kaakaojauhe sekä laittele viel´ tuo 3rkl vettä siihen eroteltuun osaseen - sotke sekaisin.
- Lapo voidelluun kaffeekakkuvuokaan kerroksittain, vuorotellen, vaaleaa ja tummaa taikinaa:
- Ota haarukka kauniiseen kätöseesi ja PISTELE sillä ynpäri-änpäri keskusrinkulan taikinaa pinnalta vu´uan pohjaan asti niin että taikinat sekoittuvat keskenään = tulee tikrun raidat mutkikkaat.
- Paista kiertoilmauunissa +165´C kunne valmista on; kakkunen tää irtoaa vu´uan reunoilta - tahi kokeile tikulla kypsyyttään. 




    Tänä pänä taasen sitten...



   "Suloinen myrkynkeittäjä."

   Tykönäin yökylässä ollut nuorimmainen kysyi:
"Mummeli, miksi se on "myrkkyä"?"



Niinpä - miksi...?
No, olipa nyt sitten sitä tahi tätä, niin tänä pänä mie sitten taasen...
   "... aloitin parannuksen
teon valmistelun.
Tai ainakin sen suunittelun.
Tai vähintään suunittelun
harkinnan.
Kyllä - aloitin joka tapauksessa
parannuksen suunittelun
harkinnan valmistelun!" ...
... koska on jälleen SE aika vuodenkierosta.



( 1200g glutomn, maidoton, taikina )

   Niin - ja isäinpäivän kakun tilaus tuli huomiseksi jo; Suklaamoussekakku persikalla ja pienellä sitruuna-vistillä tulossa...
Kakkupohojansa tietenkin gluton, maidoton:



 sellaiseen juomalasiin 6kpl kananmunia johka ne mahtuvat - tai vaikka mukiin, astiaan, tms. kuppiin
saman vetoiseen toiseen juomalasiin tms. astiaan saman verran sokeria ( normaalia, valkoista sokeria )
ja sitten kolmantaan saman vetoiseen juomalasiin tms. astiaan saman verran kuivia-aineita joihin täsä tapauksessa kuului:
gluton jauhoja, perunajauhoja hivenen sekä kaakaojauhettakin sekä 2tl leivinjauhetta.

- Vatkaa kananmunat ja sokerit valkiaksi, kestäväksi, päällensä kirjaimia kirjoitettavaksi vaahdoksi.
- Sihtaa tähän vaahtoon kaikki kuivat ainekset ja...
- ... kääntele varovasti käsin kapustalla jauhot vaahdon sekaan - ÄLÄ vatkaa!
- Kaada valmistus taikina haluamasi kokoiseen leivinpaperilliseen ja reunoiltansa voideltuun, kakkuvuokaan.
- Paista n.+170´C kunne valmista on.
 

   Lähtökuopissa.

   Mitä kaikkea sitä kerkiääkään ennen lähtöään ko ns. normaaliaikaansa ylös kömpii pedistänsä. Täsä vaiheessa, noin kaksi tuntia jälkeen ylösnousun ja noin kaksi tuntia lähtööni, olen ulkoistanut petitamineeni tuonne takapartsin kaiteella, pessyt petarinsuojan ja liinavaatteet pitämäin ovat pyörimässä pyykkikoneen uumenissa; kerkiän viel ripustaa ne kuivumaan. Olen pyöräyttänyt tiskikoneellisen astioita ja käsin tiskannut ne mitkä vaativat käsin tiskaamista. Siin sivussa sitten putsi-putsistin myöskin mikron sekä jääkaapinkin - eka keraa sen jälkeen kun sen kevähällä itsellein hankin. Olen roudannut muoviset jättehet tuonne jätekatoksen kierrätyksiin - myöskin bioskan vein samalla sinne.... Siunaten edelleen etteikö kukaan toinen täsä taloyhtiön kymmenessä huushollissa kierrätä biojätteitään?! Siel pohojallansa oli nimittäin vaine miun edellinen jätepussukkani jonka sinne roudasin tuosa edellisen tyhjennyksensä jälkehen joka tapahtui... oliko nyt viikkosen tään alussa, vahi viimeviikon?
    Täsä näiden lähtöhommieni välissä olen tehnyt evähät junamatkallein ( pitää viel muistaa pakkasesta kapata mukaani muutamat Kaikettomat Leipäset, jottas on jotahin mitä sit perillä syödä ) sekä pakkaillut loppuja kamoja matkalaukkuuni perässäin raahattavaksi; hammasharjo, lääkkeet, yms..
    Eli touhunnut olen ja touhuan kaikkea sellaista, ettäs on kiva lähtiä reissun päälle ja aikanansa kiva palata takaisin kotio ko koti on siisti ja valmis elämäni jatkumoon. Tai vaikkas Pirpanaiseni tänne tulla ja olla sen aikaa ko olemma täältä poiessa. Tosin nyt taisi kuulua jotahin koeviikosta ja siihen lukemisesta; no, täälhän olisi lukurauhaa yllin-kyllin, ja noi miun muuamat kukkasein kaipaisivat kastelijaa kertaluontoista....

    Capital on se joka on nyt kohteeni. Olemma katsellut, nottas taidan alvariinsa siel-kin laukata: se oli nimittäin vuosikas 2022 ko viimotteeksi siel olen pistäytynyt - ja nyt "taasen" sit sinne.
    Katselin tuossa viime kuun puolla rautateiden maksuja. Mitä ne maksaisivat normaalille ihmiselle ja mitä sit näin eläkelläiselle, sillä olen kuullut et eläkelläiset jotain alennusta saisivat... Näin löysinkin: eläkelläiseille alennusta ja olipa siten jopa tuohon aikaan et viime kuussn matkaan olisin saanut 20% alennuksen, tämän kuun puoleiseen sit 30%! Arvaas Armas Lukijain miun kumpaan tähtäsin!?
Itse en oikein osaa katsella aikataulujaan saati sit tilata lippuja tuolta nettisfääreistä, niin sovimme Reissaaja-Muksuni kera, nottas hän ne miulle sieltä tilaa, lähettää tositteet nettiset niistä miulle ja mie sit varmuuden vakuudeksi myös paperiseksi ne itsellein tulostan, näin vanhakantaisena ihmisenä joka luottaa enempi paperiseen muotoon ko m ihkään netti-sellaiseen. Niimpä kohta matkallein suoriessain ovat yhdet lipputositteet kännykkäni syövereissä, ja toiset fyysisinä lippuina repussain.

    Matkaa maantietellistä on aikas pitkälti täsä välillä näiden määränpäiden joten mietin tiuhaan mitä pakkaden mukaani, mitä mahdutan vain yhteen matkalaukkuuni - ja reppuuni.
Reppuun automaattisesti kaik ns. henk.koht. kamat joita tarvitsen yleensäkin kulkeissa paikassa-joka. Sitten nuo evääni sekä - kamerani! Ilman sitä en matkaan lähde, en.
Matkalaukun uumeniin vaihtovaatetta, muutamat viemiset ja mahdollisimma erilaisiin säihin varautuen, erilaisten säiden tamineita joita tarpeen mukaan yllenni puen ko perillä käppäillään kaikki ja alla.

    Nyt, ihan nyt vuotan ( pyykkikoneen pyörimisen loppuuun pyörimisen lisäksi ) sitä, ettäs lähtöaikani koittaa, et kerkiän junallein lähtevälle.Vuotan sitä et sit junassa käyn kaffeen hörppäämässä koskapa tääl juuri äsken viimeiseni kitusiini vedin ja seuraava on sit junassa. Vuotan sitä, et olen vaine tekemäti mitään muutamat matkatunteroiset; tiedän, tiedän et se aika tulee viel miulle piiiiit-käksi ko se on vaine niin vaikiaa olla vaine, olla mitään tekemäti!
Tarkoitukseni on kuitenkin vaikkas lukia ( muutamat lukubokkarit mukanain ) ja sit nukkua! Nukkua ko tiedän, itsein tuntien, ettäs väsyttämäänhän se alkaa paikallansa olo.


----------------------------------------------------------------------------------------------------


    Armas Lukijain miun, jatkan tätä story´ani päiviä muutamia jälkeen reissuin kotiinpaluuni jälkehen; aikaisemmin ko en vaine ole kerennyt, enkä kyennyt; vasemman käteni etusormi oli sen verta kovissa kiputiloissa, etten tehnyt sillä päivään yhteen mitään!
Tekstin kirjaan sen hetkeni aatoksin ( ilman puhe/ajatussitaatteja ), en mennehessä muodossa, en olleessa muodossa.
Kuvistani näistä suurin osa on kamerallain kuvattua kamaa, muutamat sit kännykälläin. Kamerallain ottamain ovat yhdeltä päivältä ko stalladen Helsingin keskustaa tassuillain ielleh-järilöih.





    Junan vessan ns. Suomi-seinä.

   Nautin, nautin suunattomasti tästä matkan teosta vaik´ aika käykin piiiiit-käksi.
   Kävin kaffilla ja sattui niin, ettäs sain pidellä tuokioita muutamia 6kk ikäistä vauvaa kun äitinsä kävi vessassa.
milloinkahan viimeksi olen pidellyt niin pientä ihmisentainta? Olisiko silloin kun omat Pirpanat olivat pieniä? Noin 15 vuotta sitten?  Kenties Pomoni pienimmäisiä sen jälkehen....?
    Samaan pöytään, pöydän ynpärille, oli meitä asettautuneina tuokioiksi muutamiksi useampikin ihminen näiden vauvan ja äitinsä lisäksi. Oli mm. yksi miuta hiveman vanhempi nainen joka naapuripitäjästäni oli junaan tähän mukaan astunut.
Hän jutteli työurastaan yms. ja miusta tuntui, ettäs olen hänet juurikin josain sen alan työpaikassa tavannut aikaisemmin. En tohtinut kysyä häneltä tätä asiaa tarkemmin, en halunut kysyä, sillä en tykkäisi jos hän sitten olisi alkanut "vastavuoroisesti" kyselemään minusta, taustoistani, yms.. ( En ole hyvin hanakka itsestäni juttelevainen ihminen. ) 
   Ohitsemme kulmki yksi mies, nuorehko mies, joka tämän kyseisen naisen tunsi.
( Nainen tuo kertoi hivenen myöhemmin taustoistaan missä ja miten ovat tutustuneet keskenään; sukunsa kautta )
Keskusteltuaan siinä keskenänsä  he kaksistaan, kävi puheistansa ilmi et heillä on tuttu saman niminen kuin yksi muksuistani on. Tartuin siihen nimeen kiini kohtelijaasti kysyen minkä ikäinen tämä XXXX on?
Sainen kuulle et hivenen vanhempi hän on kuin muksuni miun tuon saman niminen.
Sen verta harvineinen nimi on kyseinen nimi... Kuten toisillahin muksuillain miun.... Kaikilla heillä on harvinaisemmat nimet kuin mitä yleensä ihmisillä on... Niin ain on yhtä jännä kuulla näin asianomaisten/asianomaisten tuttujen kera jutellen, tahi muutoin tulla vstatusten muksujeni nimisten ihmisten kera, ja saada huomata, ettäs on toisiakin saman nimisiä ihmisiä silti - vaikkakin hyvin, hyvin, harvakseltaan.




    Juna-aseman odotussalissa vuottamassa Reissaaja-Muksuain miun sillä en itse todellakaan olisi osanut, osaa mitenkään, selvitellä ja kulkia itse tuon seudun linja-autoilla tahi seutujunilla mihkään suuntaan! Niinpä oli hyvä ko hän ain miuta jaksoi ja viitsi saatella paikoista toiseen - paitsi yhtenä aamuna ( näiden kamerakuvieni aamuna ) itse selvin matkastain kun tarpeheksi oli miuta ensin suullisesti päähäni takutettu, ettäs sit sieltä ja sieltä, sillä ja siellä sekä silloin ja silloin! "Muista nyt."
    Kunne tavattiin, käväisimme syömässä sekä sitten menin hänen mukanaan käymään Alkossa ko hän yhdelle ystävälleen osti synttärilahjaksi pullollisen alkoholia;



   Tämä oli sitten tähän astisen elämäin EKA kerta ko Alkon ovesta tassuttelin siällensä! 
Että miun piti tänne asti elää ja kokea tätä maailmaamme olevaista kunne "Pitkäripaisen" ripahan kiinni tartuin ja sisuksiinsa stallade! Tänne asti ilman liikettä moista tullut olemma ja sitten "nyt taasen"?

   Sainen Reissaaja-muksuni tyköä yhden ison huonehen omaksein koska yksi tuon kimppakämpän henkilö viettää kuuleman yleensä talviset ajat Afrikassa töittensä takia.
Huoneisto tämä on nyt näin kimppakämppänä neljän ihmisen, muttas se on varmahan alkujaan ollut yhden perheen/huushollin omassa käytössä.
Sisällä asunnossa tuossa on kolme makuuhuonetta ja pariovellisen kirjaston tms. tilan kohtaa käytetään nyt sitten neljäntenä makuuhuoneena. ISO olohuone, ISO halli ja tosipieni sisääntulon naulakkotila, pienen, pieni porstua, tahi miksikä sitä nyt sit nimitetäänkään....? Yksi pieni vessa joka on sittemmin rakennettu heti porstuan pieleen erottain se tila siihen yhden makkarin vaatekaappitilasta. Toinen vessa joka on yhdessä huoneessa kera piskuisen suihkutilan ja hivenen isomman ns. pyykkihuoltotilan pesukoneineen. Sekä iso keittiö. 
Tämä huoneisto on 70-luvun kerrostalossa sellaisessa jossa mm. on juuri sen ajan tyypilliset postaikkojen portahat kera seiniensä - ei hissejä. Sellaiset postahat jollaiset oli aikoinaan meidänkin mummomme kerrostalossa kun hän aikoinaan sinne verekseltään ( talon ollessa juuri rakennettu tuolloin ) muutti asumaan. Valupostaat joissa on pieniä kivi, tms. täpliä ylt´ynpäriinsä.  
    Tiesin muksuni tämän asustavan tällaisessa kimppakämpässä. Hän on kyllä puhunut näistä kimppakämppä-ystävistään ja ihan nimillänsäkin, muttas sainen huomata heidän olevan etniseltä alkuperältänsä, tahi sitten heidän edeltävien sulupolviensa olevan etsiseltä alkuperältänsä, tummempaa rotua ihoväriltänsä.
Tuli jännä kontrasti kun toisella heistä on perin suomalainen etunimi.
Itse kun en ole ollut monirotuisissayhteisöissä tekemisissä ( huomio kirjatessain tätä tekstiäin nyt: mitenkä se olisikaan mahdollista enemmälti täällä tällä levelillä? ), niin sitä on vaine elämänsä aikana ain oppinut, nottas länsimaisilla/vaaleilla suomalaisilla ihmisillä on suomalaiset nimet ja tummimmilla sitten jokin oman taustansa mukainen nimi.
Tästä syystä se sit oli tämä sellainen "a-haa"-elämys näin päin nähdä tämä asia.
    Jälkikirjoitus: 
    Oli kyllä ihana näin päästä näkemään tällaista mahdollisuutta. Opettavaista täänkin ikäiselle ihmiselle tällainenkin asia; ihonväri - nimi ihmisen.

   Kyselin tuossa eilennä, lähtöäin edeltävänä ehtoona Georgelta, et tokko tuota nähtäisiin. Ei kuulunut mitään, ei tullut tervetuloa-vistiä.
Ajattelin, nottas se siitä sitten - "Olkoon.".
Nyt ajattelin, tänä ekana ehtoona, et laitanko viestiä, kuten monesti olemma reissuillain laitellut viestiä, ettäs "Täällä ollaan."; muttas kussa tämä ehtoo täsä kerkesi pidemmälle ja et mie olisin moiseen hommaan todella havahtunut, niin tulipahan viestiä, ettäs "nyt voisi".
Pistin "paluupostia" kertoin misä olemma ja ajattelin kieltämäti ihan suoraan et "siitäs sait!". "Miksi et ottanut silloin kun kyselin?" "Nyt en ole tulossa takaisin päin vähään aikaan!"

   Samaan syssyyn laittelimma viestiä Pirpanallein nuorimmaiselle kysellen, nottas lukeeko hän niihin koulun kokeisiin kois ollen vahi käyttääkö sittenkin asuntoain hyväkseen ko siellä hän voisi rauhassansa yksin ollen lukia eikää olisi täten mm. kotitöitään tehtäviä siin sivussa...?
Kertoi lukevansa koissaan ollen - ehken... Palaavansa asti ja alle myöhemmin uudelleen.
Tuumailin mielessäin, ettäs olisihan se hyvä jos kotiini menisi; pysyisi asuntoni asuttuna ja kukkasenikin kiittäisivät kastelijaansa tuota, sittemmin...
( Jälkikirjoitus: kyl hän sitten myöhemmin, seuraavana päivänä, ilmoitti ja meni kotiini. Palkakseen juuri tänä kirjoituspäivänäin tämän, annan hänelle tulijaisiksi tuomiain makeisia. )


    Päivä seuraava alkanut.

    Muksuni Reissaavainen ja hänen kämppiksensä kertoivat miulle siinä heidän takametsässään olevaisista Hiidenkirnuista: "Käy katsomassa niitä ja sieltä laeltaan avautuvia näköalojakin samalla."
Näimpä sitten teimmä. Luulin tosin ko monikossa puhuivat, ettäs niitä Hiidenkirnuja siellä useammassakin kohtaa olisi, muttas ei niitä ollutkaan ko kaksi tisipaletta ja nekin sit aivan vieretysten.
   Olivat molemmat näin aidoin aidatut ja kuten ainai nykyaikan, niin olivatpa ihmiset viskelleet tuonne pohojallensa kerääntyneisiin vesiin viskelleet kaikenlaista roinaa; lasten pieni polkupyörä, juomapulloja, yms..



   Pihlajamäen Aarnipata ja Rauninmalja Hiidenkirnut ovat Suomemme vanhimmat Hiidenkirnut; noin 50 000 vuotta, jopa 100 000 vuotta vanhoja!
Syntyivät viimeisimmän mannerjäätikön sulaessa sen sulamisveden koskien ja putousten varsille  joissa vesin pyörteiset virrat saivat erikokoiset ( tahi yhden ainuan ) kiven kuluttamaan kallioiden pintaa syviksi kuopiksi. Arvellaan, ettäs täällä olevaisen suuremman -kirnun syntymiseen olisi kulunut noin 100 vuotta!
    Nämä Hiidenkirnut löytyivät täältä 1993 kun paikallinen Sulo Savolainen sattui kulkemaan silloisen tietyömaan ohitse ja havaitsi siellä työmaalla kalliolla mielestään ympyrän muotoisen muodostelman.
Asia tutkittiin ja hutkittiin, tietyömaan jatkuissa sitten iellehen aikanansa kunne taasen 1994 samainen Savolainen Sulo käppäili taasen ohitse sen ja hokasi toisenkin ymmyrkäisen-pymmyrkäisen - nyt heinätuppaan muodossa.
Geologit ja tutkijat jälleen paikalle sekä tutkimukset aluilleen: 1995 -kirnut tyhjennettiin ja selvitettiin -kirnujen iät.
Niin ja - suunitellut tiet sit rakennettiin hivenen syrjempään eikää näiden Hiidenkirjunen kohdilla kuten oli alkujaan suuniteltu.
   Aarnikirnu:
Sijaintinsa on Aarnikan alueella, Aarnikanmäen juurella. Aarni nimeä on suomalaisessa perimässä käytetty aarteenhaltijasta ja tämä nimi kertoo myös, et jokin on suuri ( suuri -kirnu ), ikivanha ja alkuperäinen ( vähintään noin 50 000 vuotta vanha ).
   Rauninmalje:
Tämä nimi liitetään jostahin syystä ( en tiedä miksi. ) Ukko-jumalaan ja tarkoittaa myös Pihilajaa.  Ukolle on ollut tapana kohottaa ja juoda maljoja mm. hyvän sadon turvaamiseksi ( nyt on "maljassa" tässä aika paljon "juotavaa" nestettä kuten varmaan on ollut silloin aikanaan noin 50 000 vuotta sittenkin.... ). 



   Aarnikanmäen laella ja siellä ylyhäällä laen kupeissa oli tällaisiä uomia jotka näyttivät ihan kuin ihmisten tekemiltä ja sainenkin kuulla muksultain tuolta näiden olevan juoksuhautoja.

   Ensimmäisen maailmansodan aikaiset Krepost Sveaborgin ( Viaporin maarintaman ) linnoitteet joista varhaisemmat on rakennettu 1914 ja sittemmin lisää 1915-1918 vuosina.Linnoitukseen on kuulunut tykkiteitä, tykkipattereita, kenttä- ja kantalinnoitteita, juoksuhautoja ja erilaisia luolija.
Tällä Pihlajamäen alueella oli asemia neljä tsipaletta, ja tykkipattereita yksi tsipale. Tykkipatterista löytyy maastossa suojahuone osittain jos sen sieltä osaa katsoa. Nuo asemat on aikain saatossa yhtä lukuunottamati hävitetty kokonaan tahi osittain. Yksi sen aikaisista luolista ( kait nykyaikaan muutettuna ) on tällä alueella väestösuojana ( huomasin itse tuon väestösuojan ulko-ovet ko linjamusbiilillä ohitsensa huristin ) ja kaksi sitten varastotiloina.
    Tällaisen rakenelman mie itse löysin tuolta rintehiltä;



   Komiat ja kauaksi kantoiset  olivat lakensa tuon maisemat;




    Sittempä osasin paikallisen bussin kyytiin ja tuolla matkallain fundeerasin;
   Tänä vuonna Pomo päätti ettei paikkamme ole avoin paikallisen syysloman aikana elikkäs se oli tuo lokakuun puolivälin tienoota, se. Näin sitten olemma nyt ollut poikkeuksellisesti tuolta elokuun puolivälistä asti Töistä vapaa - lukuunottamati syyskuun ekaa perjantaita jolloin on paikallisen kylämme perinteinen syysjuhla.
Tuolloin elokuussa, elokuun-syyskuun vaihteessa, sainen tietooni, nottas olemma sit saanut takautuvasti eläkettä jo heinäkuun alusta asti! Silloin kun olin juuri astumassa linja-auton kyytiin lähteissäin reissullein Gotlanttiiin - muistat kait tämän Armas Lukijain miun.
   Nyt kun sitten mietin elämääni tuolta asti, niin tämähän on oikiasti ollut kuin ainai eläkelläisen elämää!
Välleen olemma ollunna kois, välleen reissussa. Nyt tämä reissuin jo kolmas tällä eläkeajallain! ( Kiirettä pitää, kiirettä pitää. )
Ja kieltämäti uutta suunittelen jo mielessäin... Luovosa jos pistäytyisin taasen....? Olisi jo pientä asiantynkääkin sinne....
    Tiedän toki et rahallisesti tulevat olemaan nyt nämä loka-joulukuun ajat tiukkaa kun Matti-Kukkaroinen ei ole hävinyt sit mihkään vaik kuin eläkeellä nyt olemma: palkkaa sain kuitenkin aina tänne lokakuun alkuun asti vaikken olekkkaan ollut Töissä-Töissä, mennehen kesän aikaisista töistäni takautuvasti. Muttas nyt, nyt alkavat sitten ne todellisuuden päivät jolloin ei tule palkkaa olleskana.
    Tiedän: olisit laittanut säästöön ain osasen palkastas. 
Laitoinkin!
Muttas ne ovat siellä säästössäin siltä varalta, nottas jos jotahin sattuu ja tapahtuu. Kone jokin menee rikki, yms.. Tahi vaikkas Hepo Hopiaiseni vaatii jotahin omaksi osaksensa. Se kun osaa olla aikas hyvä ylimääräisten rahnojen syöjä, se! Juurikin tätä makselin sen 700 euron laskun moisen menopelin piikistä ja yssi pienempi on varmahan par´aikaa Posti-Peten tuomingeissa mukana kussa vaine postilaatikollein asti jaksaa sen raahata.

    Tuomiokirkolla, Helsingin Tuomiokirkolla.

     Lähestyin Tuomiokirkkoa huomaten sen ulko-ovella kaksi ihmistä kuin vartiossa ollen. Tervehdin heitä päivää sanoen ja kysyen tokko tuota sisällensä voisi mennä?
Kertoivat, toivottivat tervetulleiksi ja sanoivat, ettäs siihen ulko-oven likelle asti voi mennä, muttei pidemmälle.
Astuin sisällensä ja katseeni kiinittyi tähän mahtavaan palloon keskellä kirkkosalia:  



   Tämä pallo on brittiläisen taiteilija Luke Jerramin "Helios". Tämän taiteilijan vastaavanlaisia iso-pallo -teoksia on tässä Tuomiokirkossa ollut aikaisemminkin.
Luke tahtoo tällä Aurinkoisella ihmiset pohtimaan auringon merkitystä valon, lämmön ja inspiraation lähteinä sekä katselemaan sitä tieteen näkökulmasta.
Pallo on laitettu kolmen vaijerin avulla kirkon kattoon ja "neljäs" piuha on sitten sähköpiuha t'män pallon sisälle. ( Kirkon kattokruunu on nostettu alttarin reunamalle poies tämän pallon tieltä teoksen näyttelyn ajaksi. ). Kun palloa katsoo, niin sen pinta näyttä eläväiseltä, liki kuin auringonkin pinta näyttää elävän kun sen likempää kuvattuna näkee. Päättelin tästä et täten tuolla pallon sisällä häätyy olla itse valon lähde ja jokin sopivan pieni projektori joka sit heijastaa pyörivänä eri valonliikkeitä siten et näyttäisi kuin Aurinkoisen kuumat laavavirrat pinnallansa liikkuisivat. Itse pallon pintamateriaali näytti olevan jonkinlaista kangasta.
   Helsingin tuomiokirkonseurakunnan lokakuukauden teemana on Tulkoon valo! ja tämä Aurinkoisen valo, aurinko valolähteenä, kuvaa sitä hyvin. Samalla se sitten kuvaa tämän vuoden mielenterveyttä ja mielenterveyteen liittyen toivekkuutta, valoa/valon merkitystä mielemmeterveyteemme. Toivoa valoisemmasta tulevaisuudesta ihmismieliin.



    Istuin tuokioita muutamia ja sainen huomata, ettäs Euroopan parlamentin jäsen Li Andersson piti puhetta siellä suomeksi sekä englanniksi ja ettäs kirkon sisällä oli turvallisuushenkilöitä ( miespuolisia ) jokahisella kirkon ristisarakkeella. Tästä päättelin kuulijakunnassa olevan myös joitahin "silmäätekeviä" ja parhaillaan osaanottavina YK:n päivän hartauteen siellä.
Satuimma täten aikas jänskään aikaan tähän kirkkoon näin "maalaisena" ja "tavantallaajana".




    Tuomiokirkon ylärappusilta on komiat näkymät kauaksi ja myöskin sitten...
.... ylimpien yhtenäisten portahien reunalta alas Senaatintorille päin, joilla portahilla ihmiset pruukkavat näin istuskella;






    Senaatintorilta ylös Tuomiokirkolle ja torin tuon laitamalta kun ilma ja tila on täynänsä raitiovaunujen sähköjohtoja;



    "Vaunu-näkkien verkko."

    Katujen kauneutta:



   "Kongin kauneutta."



    "Kujia pitkin."



    "Rakkaudet sidotut."

    Uspenskin katedraalilla.



    Olisin käynyt sisällänsä, muttas olivat laittaneet viiden euron sisäänpääsymaksun!
Tätempä sitten tyydyin vaine tassuttelemaan vierellänsä ylätasanteella ja kuvaamaan:



     "Me."



    "Kirkolta kirkolle."

    Kauppatorille.



    Meri! Eka kerta kun tällä reissullain nyt meren kohtaan. Aikas synkiä keli ja sää ( onni ei saja mitään ), muttas siltikin - meri!

     Täsä liki Kauppatoria ja siellä olevaista kauppahallia on yhden liikkeen edessä sellainen ihmistä isompi metallinen patsas isosta sonnista takajaloillansa.
Menin sen tykö ja otimma klikata siinä itsestäin yhden naamakuvan kera sen sonnin kasvojen.
Huomasin samalla yhden ohitsemme kulkevaisen ihmisen jolta kysyin tokko hän meistä kuvasen-pari koppaisi. Tottahan toki hän sen verta ja niin sit toimin "mallina" kera tämän sonnisen ison. Sen verta kehenot kuvat tuli kun malli tämä keheno kuvattava on, ettäs eipä niistä sit tähän laittaa tahi muutoinkaan enempi pakista....

    Kauppatorilla pressanlinnan kohdilla näin poliisien ajoneuvoja pilvin-pimein: Musta-Maija, poliisi-pakettiauto ja 3-4 tsipaletta poliisi-moottoripyöriä.
Kussa aikanansa kerkesin tuonne Postikadun ja Mannerheimintien risteykselle, niin ohitseni pörhälsi ensin pari poliisi-moottoripyörää jopa "pii-paata" huudattain. Sitten tuli poliisiautoja ja monta henkilöautoa sekä pakettiautoja - mustissansa.
   Tuumasin, ettäs minua marmaankin etsivät! Vahi liekkö miulle kunniaansa tekevät?!
Sitä kun näin lähtee Suurelle Kirkolle kerrankin käymään, niin saa sit kerralla ja kunnolla koko valtion sekaisin! Poliisit ja kaikki!
    ( Jälkikirjoitus: Joo, muttas kussa asetuin tuolloin päivällä tuokioksi kaffeelle ja "googlasin" tietoutta lisää, niin sainen hokasta et sehän oli juuri tuoloin päivällä Mongolian presidentti Ukhnaa Khureluskhin maassamma diplomaattisella työvierailulla - ei valtiovierailulla, ja siksipä sitten oli tällaisia poliisi-hommia katukuvissa. )




    "Syksyn lämpöä."
Niin väreissä keltaisissansa kuin myöskin näin peitteenä autoisen konepellillä sekä ( taustalla ) päällä maan.
    Tämän kuvasen nappasin ko olimmma tassuttelemassa Korkeavuorenkatua pitkin, ohitse Johanneksenkirkon, kohti takaisin keskustaan, yhdeltä ihanalta kirppikseltä.
Kirppis tuo on vanhaan maanalaiseen parkkihalliin tehty ja kun sinne nyt menin, niin soittelimpas sisarukselleni miun yhdelle. Oli kivaa, oli mukava ottaa sellainen videopuhelu ja kierrellä tuota kirpparia iellehen-järilöih sinne ja tänne hänen "kera".
Milloin katseltiin kaffeekuppeja, lasivaaseja, posliinisia kippoja ja -kuppeja ja milloin taasen vanhoja matkalaukkuja tahi posliinimaitokannuja tahi ruokailuvälineitä erilaisia - yhdessä.
Totesimme loppuin lopuksi, ettäs onpahan kaikissa niissä myytävisnä olevaisissa "kuppi-kipoissa" ns. pääkaupunki-lisät! Jeeru, ettäs ovat kallihia! Esim. sellainen jokin kaffeekuppi joka täällä on hinnaltansa onnessansa alla 10 euroa niin tuolla vähintään sellaiset 15 euroa - täällä jokin noin 15 euroa, tuolla liki 30 euroa!

  Kampin ihanainen Hiljaisuuden kirkko.   



Kirkon tämän ihanaiset ulkomuodon "kurvit" sekä...



... itse koko kirkon tällainen epä-ellipsinen maljamainen muotonsa;



    Tämän kirkonkin sisälle olisimma mennyt, muttas tähänkin oli asetettu viiden euron sisäänpääsymaksu!



    Entisen linaja-autoaseman aukion nykyistä näkymää jossa on tällainen erilaisten kaarevanmuotoiset, funktionaaliset, taideteokset jotka toimivat maan alla olevaisen Amos Rex-taidemuseon kattoikkunoina.
    Tämän aukion pinnassa näkee linja-autoasemarakennuksen entiset linja-autojen ns. parkkiruutujen päiden kohdat... Tämän aukion reunamien rakennusten ulkopuolet kertovat ajoista entisistä jolloin seutu tämä on ollut Helsingin vilkasta seutua linja-autoineen, tulevine ja lähtevine ihmisine, niiden mukaisten.
Kun katselen nuita puitteitaan, niin olempahan vaine kade ihmisille jotka ovat aikoinaan nähneet tuon-kin seudun sen aikaisin puittein kun seutu tuo oli kuosilla ennen 2005 ja etenkin jotain 1950-60.




    "Kangastus."
    Reissaja-Muksuni tästä vihjehen antoi jo tuloehtoonani ja sitten näin nyt tänä pänä tämän käväisin kuvaamassa.
Tuolla horisontissa on vasemmalla Oodi-kirjaston lasinen seinämä johka peilaa jonkin taustallaan ns. poikittain katuun nähden olevaisen rakennuksen profiili poikittain siten, nottas se näyttää jarkuvan juurikin tuon Oodin lasiseinän kohdalla suoraan vasemmalle päin. Ja täten tuon Oodin siluetti häivyy näkyvistä poies, se häipyy olemattomiin.




    O-dot-tam-massa töistään Reissaja-Muksuain miun päivän tämän päätteheksi kaffeemukillisen ääressä yhden. Ihan sillä etten mie osaa itse kulkea täällä, en. Kyl mie jalkasin tassuttelisin paikasta toisehen, muttas et laitappa kulkemaan junilla ja busseilla - dösälla!
   Tulikin päivälle tälle pituutta ihan kivasti: noin Aika-Raudan aikaa 9.00. lähdin liikenteeseen ja sitten noin 15.30. tapasin muksuni miun sekä suorimme hänen kotiansa junan kyydissä - perillä jälkeen klo.16.00.
Yksi ns. normaali ( alle 30 min. ) ruokatauko ja kaksi pientä kaffeetaukoa. Muutoin KOKO ajan jaloillain stallade. 
Josko tassukkani Hoosiannaa veisaavat, muttas sanonpahan vaine, nottas laitappa tähän "huonompi jalkainen" kulkemaan! Saattas monille jäädä tekemäti....?


     Päivä kaksi ja matkani kävi tällöin kohti Messukeskuksessa pidettäville Kirja- sekä Kirja- ja viinimessuille.







   "Väkeä ko pienessä pitäjässä." - tahi oikeesti sitäkin enemmän!
   Hirveästi ihmisiä. En siitä nauti. Hyvä ko "eteensä näkee", pystyy kulkemaan mihkään.
Silloin kun ei ole kulkijoita toisia mukanain, olen vaine mie yssin ja kuljen itsenäisesti, niin hokasaan kuin sujuvasti pujottelen ja kuljen ihmisten välissä. Ain löytyy pieni rakonen josta sujahdan ja täten etenen tosi virtaviivaisesti ja koko ajan, edelleen.
Taasen kun kulkijoita oli toisiakin, niin ain häätyi odotella et toisetkin pääsivät kulkemaan, hokastava oli tuliko joku johkin väliimme ja takanain kulkijan etehen? Häätyi odottaa et seurueeni seuraava ja seuraavatkin jäsenet, pääsivät etenemään. Ja muutoinkin piti huomioida meidän kaikkien olevan toisiimme nähden kuuloetäisyydellä toisiimme nähden tässä ihmisvilinässä ja kuuluvassa "kakofoniassa"!
Yksin vaeltain ei tule äkkipysähdyksiä kun kykenen arvioimaan, nottas mistä rakosesta VAIN mie kerkiän puikahtaa iellehen, ei ole perästä tulijoista ja perässäin kulkevista huolehdittavaa. 




     Luulo oli miulla itselläin, kuin myöskin Reissaaja-Muksullain, ettäs me vaine käväistään ja sitten tullahan poies. Siinä sivussa sitten näemme ja olemme kera toisen muksuin miun, siellä messuilla yhdessä kierellen paikasta toisehen.
Menikin sit loppuin lopuksi koko päivä tämä aina aamuisesta Aika-Rauta ajasta 10.00., ehtoiseen aikaan noin 16.-17.00. kun suorimme poies päin kaupan kautta ja kotiansa palaten jotain noin klo.19.00.!
    Osasen päivästä taästä olimma tosiaan kolmistaan kumpaisenkin muksuin kera, osasen sitten tämän toisen muksuin kera ja loppusen ajan sitten yksäni vaeltain, ja ihan loopuksi ennen poies lähtöämme istuimme "rinkiiä" kera Reissaaja-Muksuin ystävien kaffeemukien äärellä.

   Kirjamessut sekä Ruoka- ja viinimessut ( ja olipa tuolla yhdessä nurkkauksessa Levymessutkin! joista ei ollunna mitään tiedotetta misään päin messualuetta! ).
   Itselleni ei ollut Kirjamessussa mitään antia, ei etukäteis´odotuksia; en perusta kirjoista muuta kuin et lainaan kirjoja kirjastosta ja luen niitä sitten.
En siis etsinyt mitään, en katsellut niitä sen tarkemmin et olisiko itselleni sieltä mitään ostaa. ( En omaa esim. kirjahyllyjä, en -kaappja.)
Katselin, näin, vain ettäs onpa kirjoja vinopinoina ja ne niistä sitten - ei kummempaa.
24/7 muksulleni etsittiin yksissä tuumin, ja löydettiinkin, ostin, Quinness World Records 2027-kirjan kun siitä ensin etukäteen edellisenä ehtoona juttelin; minkälaista kirjaa hänelle ostelen jos vastahan tulee?
   Viinimessut.
En pyörähtänyt sillä nurkkauksella. Ei mitään antia sieltä miulle.
Huomasin toki et ihmiset maistijaisia, juomamaistiaisia, ottivat kun niitä oli tarjolla, ja toiset kenties ihan ostivat ja joivatkin viinejä erilaisia; moni kulki näyttelysalissa kaikki ja alla viinilasit käsissänsä.
    Ruokamessut.
Odotin olevan eri ruokiin liittyviä ru´uanlaittovälineitä seillä, olisi kohtia missä esiteltäisiin ru´uan laittoa, ruoka-aineksia, yms..
Ei, ei ollut.
Yhden käden sormilla laskettavissa ( noin ) ne kohdat joissa oli ru´uanlaittovälineitä esillä. Niistäkin muutamat sitten ns. vippaskonsti-välineitä ruokaan liittyen. Ei perinteisiä "kapusta-kauha-kattila-kulho"-välineitä.
Ru´an laittoa ei missään esitelty.
Oli "vain" ns. pikaruokapaikkoja ruokineen; pizzaa, hamburgilaisia, pageleita, yms..
Jokunen piirakka- ( riisipiirakka ), lörtsypaikka. 
Positiivarisena huomasin kuin oli yksi vegejuuston myyntipiste ja yksi keinotekoisesti maustettujen jäätelöiden myyntipiste. Jos olisin nyt näidenkin syöjä, kuten jokusen aikaa sitten, niin olisimpa ollut sankkevan kiinostunut nuista tuotteista, muttas nyt vaine katsastin ja olin mielissäin, ettäs tällaiset olivat tuonne paikalle tulleet ja täten saivat sitä tietoutta ihmisille vietyä.
Kyselin nuista piirakka- ja lörtsy-paikoista, ettäs löytyykö heiltä gluteenittomina kysisiä tuotteita? Piirakoita ei ollut, lörtsyjä olisi ollut, muttas sitten tavan valkialla sokrulla sokeroituina ja hiivalla kohotettuina - ei kiitos.
    Tätempä sitten tämä messuinen päiväni miun meni nyt kaikkinensa yhden lounaan ja kahden kaffeekupposen kera - kuten muuten toi eka päiväkin.

   
     Kotia kohti kiskot kolkkaavat.

   Kiitos Helsinki, kiitos Reissaaja-Muksuni miun.
   Niin kuin nyt tuota alvariinsa liikkuisin ja junalla, muttas eka kerran junan yläkerrassa ollen ja matkustain!
"Täältähän näkee kaiken!" - sen minkä nyt sitten näki päivänvalon aikana...
   Reissaaja-Muksuni saatteli miut junallein sillä enpähän olisi osannut itse etsiä omaa junaani tuolta asemalta kuten hän sen etsi todella nopsaan! Saatellessaan kiitin häntä tästä yläkerran paikastani ja hän loineh lausumahan pitävänsä itse tällaisista koska se on aina niin... "... niin hiljaisempi, rauhallisempi paikka."
Mietin, ettäs siksikö ettei siellä ole niin paljon lävitsensä kulkijoita kuin alakerrassa; vessoissa ja ravintolavaunussa kulkijoita, menijöitä, tulijoita?
   Matkan alettua hokasin etten tykännyt yläkerrasta, en. Mieluummin matkaan kyllä alakerrassa ko yläkerrassa.
Miksi?
Ihan vaine siksi, ettäs se yläkerta on täpöten täysi!
KAIKKI hakeutuvat sinne "yksinäisyyteen", "rauhallisuuteen" ja täten se on sit täysi ko "turkintyssy"!
Jokahiselle löytyy taatusti vieruskaveri. Joku tuttu tahi sitten aivan ventovieras! Toisin kuin menomatkallain ko sainen matkustaa koko matkan sen ylhäisessä ykseydessäin ja - alakerrassa.
   Nytkin matkusti paluumatkani aikana kaksi eri nuorta naista vieressäin.
Eka heistä tulla tupsutti seisomaan siihen käytävälle viereeni ja sieltä seisaaltansa sit tokaisi: "Tässä on minun paikkani."; villatakkini ollessa siin vierusistuimellani ns. hänen paikallansa. Ei, ei mitään kohtelijasta:" Tässä OLISI..." "Anteeksi, tässä olisi...", vaan tylysti, suoraan, "Tämä on MINUN."
Misä kohtelijaisuus, misä tavat vaikkas se oli hänen paikkansa ja mie olimma "lyöttäytynyt" leviästi villatakkini verta siihen?

   Juna-asemalle saavuttuamme ennen junan matkaan lähtöä tokaisi muksuin tuo, nottas pyydä sitten jota-kuta nostamaan laukkusi hattuhyllylle.
Kunne juna tuo laituriltansa kerkesi irtautua ja suori matkallensa, niin soitti viel perääni ja kyseli: "Saitko laukun?"
"Sain."
"Itsekkö nostit?"
"Niin."
   Tästä huomaa, et jälkipolvi tiedostaa jo vanhuuteni, tiedostavat hupenevat voimani.
Muttas eivät he tiedosta et "periksi ei anneta" ja sitä, ettäs kun käyttää "vipuvartta", niin silloin pärjää: otin vauhtia laukullain heiluvaisella ja sitten hupsista jalkaani vipuvartena käyttäin, tuota jalkani vasten heilautin laukkuni tämän hattuhyllylle olevaiselle.


    Matkallain mietin....

   Suvussain on läheisissäni ollut nyt jo vuosien ajan ns. erilaisia ihmisiä ( ei kehitykseltään siten kuten 24/7 muksuni miun ) jotka sisältävät täsä aikain saatossa mm.; polyamoriaa, bi-suhteita ja omin sanoin kuvaten naisesta mieheksi ja miehestä naiseksi haluavia sekä muuttuvia/muuttaneita persoonia.
   Osan näiden ihmisten tunteista ja matkastaan tiedän, osaa en, kun olemma saanut olla nuilla matkoillaan mukana ja päässyt vierellänsä seuraamaan taipaleensa taivallustaan.
Siltikin on herännyt ja herää kymysyksiä moninaisia näistä asioista itsellenikin josko hekin käyvät ( luulen ) tuskaista tietään tuota/nuita edellepäin.
   Henkilökohtaisesti mietin ( vaikkas tiedän tämän olevan glisee, väärä ajatus ja miusta johtumatonta niin siltikin.... )  olenko tehnyt jotain väärin, kasvattanut läheisiäni/jälkipolveani väärin, et näin he tuntevat?
Jos olisin tietänyt alussa, syntymästään, et asiat ovat näin ja niin, niin olisinko osanut jo silloin tukea, kasvattaa, antaa mahdollisuuksia toisia, jotta he olisivat jo aikaisemmin tuon tiensä voineet aloittaa?
Tai jos olisi tapahtunut nuin ( tieto ja tuki tuolloin ), niin olisivatko he silloin tunteneet, ettäs se syntyperäinen sukupuoli ja identiteetti onkin heille ok, paree?
   Pohdin, ettäs mikä saa ihmisen tuntemaan itsensä muu-sukupuoliseksi, sukupuoli-identiteettiseksi, kuin siksi syntyperäisekseen? Mikä bi-seksuaaliseksi, mikä polyamoriseksi?
Mitä tapahtuu ihmiselle, ettäs näin käy, näin on?
    Olen jutellut, ettei miulle ole väliä sillä mitä he tuntevat olevansa, mihkä sukupuolisuuteen he itsensä kategoroivat, vaan he ovat miulle elelleenkin ihmisiä, läheisiäni. He ovat ihmisiä ihmisinä, en katso heidän seksualisuuttaan tahi heidän seksuaalistasuuntautumistaan.
Ei se, että he ovat jotain, määritä heitä, eikä sitä et kuin koen tahi suhtaudun heihin.
Hyväksyn kaikki, kaikkinaisuuksinaan. Se/ne ovat heidän elämäänsä. Mikä mie olisin sanomaan heille miten heidän pitää elää, tuntea, yms.?!

   Surku vaine, ettäs viel nykymaailmassamme erilaisten ihmisten ( kaikkien erilaisten, kaikin tavoin valtaväestöstä poikkeavien ihmisten - sukupuoli-identtiteetisesti, ihonvärillisesti, kehityksellisesti, uskonnoltansa, rodultansa, heimoltansa, poliittisesti, aatteellisesti, jne. ) täytyy kohdata epäluuloa, karsastusta, hyljintää, paheksuntaa, polkemista, syrjintää, jopa henkistä- ja fyysistäkin väkivaltaa, siitä mitä ovat ja sen julkikin uskaltavat tuoda!
   Sillä hehän sitä Rohkelikkoja ovat!
Jeeru, ettäs se se vasta kanttia kysyy ihmiseltä: tuoda erilaisuutensa julki ja esille!
Me muut "nynnyt" nysväämme "normaaliudessamme" ja sitä vaadimme sitten kovaänisesti toisiltammekin!
"Ei, ei kukaan saa poiketa yleisestä, valmiista, hyväksytystä; standardisoidusta kaavastamme!"
Kaiken pitäisi olla niin samanlaista, ennalta määrättyä, määriteltyä ja samaan "muottiin" sopivaa. Kuin tehtahasta liukuhihnalta tuotettua kamaa, josa kaik erilaiset viskataan poies roskiin: "poissa silmistä, poissa mielestä".
   Erilaisuuttamme ei nähdä rikkautena, ei asiana josta luomakuntamme voisi kenties jotahin oppiakin ja vaikkas - ka kummaa, kehittyä parempaan suuntaan.
Kirjoitan, puhun ja ajattelen tätä siis lakien puitteissa tapahtuvina muutoksina, yleisten normien sallimissa puitteissa. En erilaisuudesta toisten alistamisena, vapaudenriistona, julmuuksina, tappamisena, tms..


----------------------------------------------------------------------


    Päivää muutama myöhemmin reissuin tämän.

    Elämäni-Reppu on taasen yhtä kokemusta rikkahampi. Vahi häätyisikö sanoa, nottas useampaakin rikkahampi yhden reissuni ansiosta tästä.
    Ihana lähtiä matkaan - ihana palata kotio. Ja jälleen sankkevan kiitollinen olemma jostahin syystä siitä, ettäs miulla ON olemassa asunto jota voinen mm. kodikseni kutsua. On katto, seinät ja lattiakin; on lämmä sisällänsä olla. Sitä kun ei kaikilla ole Suomemmekaan maassamme täsä...
    Täsä vaiheessa olemma selvittänyt kaiken asiapaperin, yhteydenotot, yms. sellaiset jotkaa reissuni aikana kasaantuivat. Olemma arkeni aloittanut, muutamat kokoontumiset kokousten suorittanut - ja kyseinalaistanut itseni olemasa olon yhden persoonan suhteen...
    
   

   Se on tämä elämä-mätä aikamoista heikutusta suuntahan jos toisehin ja vasiten sit siihen kolmanteen, sillä mm. ...
"Ei se vauhti, vaan se MATKA" kun täsä taanoin muksuin 24/7 käväisi päiväsen tykönäin ja me heti hänen tultuaan tyköni sekä sittemmin ennen hänen poies lähtöään, kävimme steppaamassa amita sekä mantuja. Ensin taitoimme sellaiset noin kolme kilo ja metriä, sitten viel noin 2,6km. Ei, kiirusta emme pidä, ei ole hoppua, taivastellen ko kävellään. Ihan hyvin se "tappava tahti" on itsellenikin passanut hyvin näine nivelineni ja täsä pikku hiljaa uudelleen kävelemään opetellessain. Muttas se, ettäs nuin piiiiit-kät matkat ja kävellen 24/7 muksuin miun! Wau! Onkin tuota harjoiteltu jo useammen vuoden ajan. Hän hänen kotonaan mm. henk.koht.avustajansa kera kuin myöskin sit pikku hiljaa miun kera miun tykönä käydessään. Kenkä 24/7 muksuni muistaa ja sen millaista olen kertonut ollehen hänen lasna ollessaan hänen liikkumisensa sekä toimintansa ( lastenrattaat, erikoisrattaat, pyörätuoli kiinnipitovöineen ), niin onpahan jo piiiiiiiiit-källe siitä tultu ja päästy! Tietty vahdittava on kävelyteillä ettei autojen eteen pörhällä vaan pysyy siististi kävelyteillä sekä ettei syrjäisimmillä poluilla innostu vaik vesistöihin kipasemaan ( vesi kun on hänen yksi tykkäämä asia ), jne., muttas et hänen kera voi ja pystyy näin taistelemati, mitenkään kiinni pitäin rajoittamati tahi ei edes käsi kädessäkään kulkemalle kulkia, niin - WAU! Arvatkaas kuin on JOKU sankkevan ylpiä! Olinhan tuota tuossa vastakin sankkivan ylpiä jälleen kun enesin heitettiin liki 1,5km kävelylenkki ja toisen kerran samalla käyntikerrallaan sit myöskin noin 1,5km steppailut - paluukyyti suoritettiin Hepo Hopiallain, sillä kävimmme hakemassa sen silloin Koni Tohtorilta poies. Näillä viimeksi mainituilla kerroilla totesin ettei "rahan tuloa voi estää" ko löysimmä ensin maasta viiden sentin kolikon ja kotvasen kuluttua sitten 15 sentin tölkin kauppaa palauttaa. Samaten täsä tänä pänä löytyi toinen 15 sentin palautustölkki. Tietenkin mie kilttinä tyttönä senkin kauppahan kiikutin. Kiikutin sen sinne matkallain salille josa nyt olemma pruukannut yrittää jälleen käydä. Olen sellaisessa "mummo-kerhossa" siellä ja sitten käväisen muuloinkin ihan muuten vain ja itsekseni. Olen havainnut hienoista edistymistä toiminnassain siellä joka sit tarkoittaneen kait, ettäs sitä on kropassanikin jotahin positiivarista tapahtunut! Se vempele josa on jalka sellaisen rullan alla ja siitä häätyy jalat saada nosemaan ns. vaateri-asentoon - siinä en ensi alkuun saanut tuolla vasemmalla jalallain sitä vempaita liikahtamaan olleskana. En senttiäkään! Oikia hievahti hivenen vaine. Ensi alkuun sainen sen noin 35 asteen kulmaukseen, pienimmällä painollaan ja kahdella jalalla, sitten yhdellä; molemmilla erikseen, JA nyttemmin jo työnän 45 asteen kulmaukseen asti sekä lisäilen painojaan siten et nyt menhään siellä 20kg kohdilla sekä yksittäisellä jalalla noin 10kg kohdilla. Hyvä mie! Siellä oleva "jalkaprässi".... Kuulin et ihmisen olisi hyvä saada vähintään oman painonsa verta liikenteeseen siinä. No, työtä olemma tehnyt siinähin. Ensin pienimmät painot ja sittemmin noin 20kg. Kunne erään kerran päätin "hurjastella" laittain omani painon verta vetoon ja ka - miehän vedin! Täten nyt vedän oman painoni verta kahdella tassullain, yhdellä ain noin 10-20kg ja alan opettelemaan nyt sit prässiä siten, nottas laitan sen kelkan viel likemmä jalkain alustaa ja sit omalla painolla pakerran. Hyvä mie! Tuolla salilla rampatessain olemma miettinyt, sitä ettäs ko siel on maininnat useammassakin kohdin, nottas liian voimakkaat hajusteet kieletty ja yhdessä kohtaa: "Tulethan tuoksuitta.", niin miksi sit sinne pakkaa ihmisiä jotka käyttävät erinäisiä hajusteita ja tuoksuja? Ei ole yksi, ei kaksi, vaan useampikin joka toimii näin. Itse en ole ihan henkipatto, en kaadu sokkitilassa hajusteista maahan.-, muttas tiedän et sellaisiakin ihmisiä on reaktioineen ko heidän hengitystiet turpoavat hajusteiden voimasta kiinni. Olen kuitenkin ( kuten olemma pakissut ) sen verta yliherkkä, ettäs pahimmassa tapauksessa saan allerzuuneragtizuunen joka aiheuttaa nuhaa ja armotonta kiputilaa naamani erinäisissä nenu- ja poski- sekä otsaonteloissa! Hyvässä lykyssä kaadun paimentamaan sängynpohojaa paikallensa vähintään vuorokauden ajaksi, joten ei ole herkkua, ei jos altistuu liian voimakkaille tuoksuille/hajuille! Sekin riittää, ettäs ne aina nousevat, ne tuoksut, suuhun maistuen sitä kautta sit todelta pahalta ( kokeileppa itse Armas Lukijain miun: laita asippuaa suuhusi - maistuuko se? ). Tään tällaisen pahoinvoinnin ja kiputilojen lisäksi saanen salikäyntien jälkehen laitella ne yllääin ollehet vaatteeni pesuun ko ihmisten käyttämät hajusteet tarttuvat niihin laitteisiin eivätkä lähde niistä poies vaik kuin he niillä salilla olevia puhdistussuihkeilla niitä kojeita käyttönsä jälkeen puhdistavat! Itse en voi käyttää niitä ( vaik kuin onkin suositeltavaa niillä puhdistaa/desifisioida ne laitteet käyttönsä jälkeen ) koska ne tuoksuvat! Protestoinkin tätä tällaista tuoksujen kera salille menoa paikallisella saitilla ihan sillä, ettäs eikös se ole kaikkien tasapuolinen oikeus kystyä käymään tuollaisilla saleilla kuntoansa hoitamassa ja ylläpitämässä - vasiten jos ja kun lekuri sekä fyssari sitä suosittelee kuten miullehin tekivät; muutoin tuskin siel laukkaisin nyt.... Miksi muutamat ihmiset "terrosisoivat" tuoksuja käyttäin toisten mahdollisuutta tällaiseen liikuntaan? Mikä "oikeus" heillä on tehdä näin? Eivätkö he ymmärrä toisten ihmisten hankaluutta ja yliherkkyyttä tuoksuille - Sitä tuskaa mitä ne tuottavat toiseille ihmisille? Jättäisivät kotio kaiken sen tuoksuttamisensa, lähtisivät salilla ns. naturelle. Vasiten lisäämäti juuri ennen mitään tuoksua kupeillensa lisää. Toki ymmärrän, et ihmiset pesevät vaatteensa tuoksuvin pesuainein sekä huuhteluainein ja nekin tuoksuvat, muttas edes ne lotrattavat tuoksut poies! Saapuisivat salille vaik hikisinä ja hikoisivat "reilusti" saleilla. Ei sitä hien hajua tarvitse peitellä, sillä kaikkihan me hikoamme salilla touhutessamme ja se hiki on sen verta luonollinen tuoksu, ettäs se harvemmin ( en tiedä et kertaakaan kukaan olisi hielle "altistunut" ) ketään altistaa ja tällaiset yliherkät ihmiset sen sietävät/siedämme. Siedämme emme, tuoksuyliherkät ihmiset, kuten muutkaan sitä, ettäs jota-kuta ja kuta-jota kiusatahan! Yhden kerran kun tuonne salille steppasin nyöhäisenä iltapäivänä, niin huomasin kuin neljä yläkouluikäistä poijankossia osotteli linjuripysäkillä kyytiään. Lähestyin sitä -pysäkkiään ja jo kauempaa kuuntelin ettei kaik ollut siellä hyvin. Pituudeltaan pisintä vaaleaa poikaa kiusasivat vähintään sanallisesti ja kännykkälläkin näytti et tapahtumaa kuvasivat. Kiusaajinaan oli kaksi vaaleaa poikaa; toinen lyhyt, toinen ns. keskipituinen ja yksi tumma ihoinen poika, keskipituinen poika. Puutuin tuohon tilanteeseen ajatellen et jos huonisti käy, niin se olen mie jolle "menoa" sit tulee; en pärjäisi mitenkään kolmelle yläkoulu ikäiselle pojalle, mie piskuinen Mummeliini.... "Läksytin" kuitenkin kiusaajia nuita periaatteella opitulla, nottas koko kylä kasvattaa. En kysynyt, en ottanut puheeksi, mutta kuvaaja itse alkoi puolustelemaan itseään; "En minä kuvanut....", jne.. Jatkoin salimatkaani askeleella, parilla ja poikain nuiden meno alkoi uudelleen, jatkui entisellään kun pisintään kiusasivat. En voinut olla puuttumati uudelleen, en. "Ojensin" uudemman kerran heitä siinä huomaten linja-autonsa saapumisen samaan aikaan sille paikalle. Pojat nousivat sen kyytiin ja mie todella toivoin ettei tuo kiusaaminen jatkunut sitten siellä bussissa ja jos jatkui, niin olihan bussikuski sen verta "viisas" ja ennen kaikkea noheva, ettäs sen sit asetti siellä! Tämäkin oli muuten asia sellainen jonka "kuulutin" paikallisella saitilla "ääneen" ja kerroin toivovani meidän kaikkien antavan KAIKILLE turvallisen koulumatkan, koulutien, koulunkäynnin sekä opettavan jälkipolvensa kunnioittamaan toisiamme, opettavan käyttäytymistä hyvää jälkipolvillemme kaikille. Me ihmiset olemme inhimmillisiä olentoja, milloin positiivarisina, milloin negoina, muttas kuitenkin inhimmillisiä. Sen sijaan samaista ei voine sanoa kaiken maailman aparaateista joita keskuudessamme on! Täsä taasen taanoin, sitten jälkeen sen ko tänne Mäkitorppahan olimma jo muuttanut ja täällä kotvasen asustanut, otti ja tuota, aloitti viemäristöni pesutilojenääneen pulpahtelun jälkeen kahdeksan kuukauden. Kuuntelin, käväisin välleen katsomassa ettei vaine taasen olisi kohta lattia ja alla viemäristä noussutta vettä? Ei ei onneksein ollut olleskana. Sen sijaan vessainen pönttöni lopetti vetämisen sisuksiinsa. Sinne jäi pissat ja kakkasen pökäleet killumaan pinnalle veden kerran kun vetäisin, enkää vettänsä laskemaan saanut m illäskänä! Pirautin huoltoyhtiöön ja sieltä tuli kaks´lahkeinen avukseni. Hän "puhkui ja puhalsi", hän sellaisella viemäripumpulla pumppasi pönttöä tuota, pumppasi lattiakaivoakin kotvasen, eikää tapahtunut mitään. Siksipä siis sovimme, et palatahan "astialle" aamusella ko päivä tulee uusi ( tapahtui ns. ehtoiseen aikaan iltasella myöhä tämä ) ja he saavat sitten alan ammattilaiset, putkimiehet, asialle: "Kait mie nyt yhden yön yli pärjäjän....?" Pärjäsinhän mie, mie tälläinen suolistovaiveinen henkilö. Lainsin ehtoommalla Boxissa asuvaisen Pirpanaisen vessaa isommalle tyhjennyksellein ja sitten ns. yöllisen sekä aamuisen pissareissuin teimmä ihan vaine tuonne ulos takatontillein! No, annahhan olla: tuli aamu, tulivat putkipoijat töihin. He pojottivat kameransa putkistojen uumeniin nuiden ja totesivat ettei mitään, ei misään!? "Kait se on sit itsekseen - kenties sen ehtoisen punppauksen takia - yölliseen aikaan auennut?" Hyvä näin. Todella hyvä. Eipähän tarvinnut nyt ( kuten silloin alkuaikanain ) purkaa tuota varastoni sisustaa tavaroistaan, jotta siellä olevaisen lattialuukun kautta talon alusille pääsisivät tutkimaan putkistoaan, eivätkä vedet nyt nousseet lattia ja alle kuten silloin, eikää täten tarvinneet desinfisioida sitä viemäriveden jälkeensä jättämää "basilisko" sieltä latti ja alta! Tuollaisen saman moisen "herätyksen" saien kokia juurikin tänä aamuna ko alkoi tupani palovaroitin aamusella piippailemaan pyydellen "ruokaa" itselleen. Hyvä ettei "vellit" miulta housuihini tulleet" Ajatuksella et oli tuo moinen koje tietojeni mukaan suoraan sähköverkkovirtaan kiinni kytketty ja se silti piippaamaan alkoi! Pirautin taasen huoltoyhtiöön ja sieltä vastaukseksi sainen: "Pattereilla se on." Tohdin kyseinalaistaa väittämänsä tuon koskapa muistin kuin tänne tuloni jälkeen tietonsa luin ja siin kerrottihin -verkkovirtaan kytkennästään. Lupasin kuitenkin kopasta, tokko irti katosta konehen saanen ja sit ilmoittaa heille, ettäs patterinsa vaihtamaan tulevat ko se-kin nyttemmin heidän heiniään; ei, ei sitä saa mennä asukas ronkkimaan! Ei pyörähtänyt, ei hievahtanut! Laitoin tekstarin hyoltoyhtiöön ja kohta tulivat "hämmästelemään, kummastelemaan" moista kojetta. Tuli ensin yksi henkilö, sitten jo toinenkin - ja kolmannelle viel sitten soittelivat. Kävi ilmi, kunne kojeen kattorajasta irti väkipakolla saivat, et -verkkovirtaanhan se kytketty on. Muttas miksi piippailee -verkkovirtainen palovaroitin? No, kun sinne oli laitettu ( kait-ko laitetaan yleensäkin? ) varalta patterit! Ja se tuo patteri oli tullut tiensä pähän nyt? No, ei kuitenkaan, sillä ko vaihtoivat siihen uuden patterin, niin piippailupa tuo jatkui yhä. Ei siis ollutkaan kyse vaine patteristaan. Pyysin heitä katsastamaan koko koneiston sen iän ja kävi ilmi, ettäs päiväys oli merkattu päättyväksi 2026 ja "viimeistään uusittavaksi 2027"! Eli vanha kaakki, mikä vanha. Sanelin suoraset sanaset, vaik hivenen olivat vastahankaan aatostain ko "käyttöaikaa" olisi viel 2027 vuoteen asti..., et VAADIN koneiston vaihdon! Sillä ei se patterien vaihto, ei patterien vanhentuminen vaan KONEISTONkin täytyy olla selvästi käyttöikäinen: mielellään alle 10 vuotta. Joskus vaihdetaan tuossa kuuden vuoden tiemeellä olevaisia kojeita jo uusiin puihin. Näin ne sit kaksi munaskut omaavaa miestä jäivät alakynteen ( Sori et totean: "Hyvä mie!" ), palovaroitinkoje kourassaan kera patterien ( sen vanhan ja sit mukanaan tuomansa uudemman ) ja mie kokonansa ilman kyseistä palovaroitinta kattorajassain - kunne uuden jostahin, joskus roudaavat tänne. ( Onni miulla on yksi, omain, tuolla kammarini katossa! ) Omani on myöskin tuo perässä vedeltävä imurini miun joka sattuu nyt ihan muuten vaine olemaan tietyn merkkinen; Miele. Tällaista, saman merkkistä olemma iät-ajat itselläin ain pidellyt ko on ollut aika vaihtaa uudempaan. Tällainen vaihto tapahtui viimotteeksi silloin kun Majasta Matalasta Humisevalleharjulle muuutin. Eli nyt on tuolla hyrrääjälläni ikää sellaiset jo 12 vuotta joka on nyky koneille sellainen ikä, ettäs ns. ennaria rikotaan - ne kun pruukkahavat järiään siinä vajaata 10-vuotiaisena prakata! Hyvin on toiminut tähän asti, hyvin toimii vielkin ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Muttas ko nyt käväisin yhdellä asialla tuolla yhdessä liikkeessä ( myyvät kaiken maailman kotitalouden elektroniikkaa siellä; automaattisista parkkimittareista, kaffikoneiden kautta pakastimiin, yms. ) ja hokasin siellä myynissä olevaisen saman merkkisen imurin, niin jututimpas myyjää kohdillein sattunutta. Mainitsin kuin onkaan kiva huomata et teillä on tuollainen nyt myynissä - onkoo sitä teillä aina myynissä, tuota samaista merkkiä, sillä olemma hokassut et sitä tuskin misään myynissä on; "Ain on joku Hooveri tahi jonkun toisen merkkinen sitten - ei Miele konsa." Kertoili kyllä heillä myynissä olevan, aina. "Siitä ostamaan nyt kun "löytyi"." Kerroin etten suinkaan ole ostamassa vaan mainitsin vaine, halusin tietää - jos vaikka joskus omani YYA-sopparimme irti sanoo. "Sitä ko ei tiedä tuonkin ikäisen, 12 vuotta, koneen kuntoa, tahi elinikää ennustaa voine....?"  Ihan kiva omata tällainen "harvinaisuus" ja harvinaisuus siinäkin suhteessa, ettäs ikääkin on jo tuonkin verta. Toinen jutska se on sitten ko ikää alkaa olla sellaiset 20 vuotta! Hokasin nimittäin täsä tuolla salilla rehkiessäin kuin ovatkaan "jotenkin kummasti" housuin ain jalassain pitämäin alkaneet saumojensa kohdilta haaravälini kahtapuolta ompeleiltansa repsottamaan! Pähkäilin, laskin, ettäs mites ne nyt näin "jo"? "Eihän täsä ole ko sellaiset... noin 20 vuotta, ko housut nämä itsellein ostin!" Siis 20 vuotta! Olipas ylläri-pylläri itsellein. "Vasta" 20 vuotta. Muistan kuin Majassamme Matalassamme ain vedin samaiset housut jalkoihini lähteissäin itseksein ( usein puolisoin viel jäädessä sänkyymme nukkumaan ) aamulla aikaisella pimiään juoksulenkeillein. Lenkit kerkesin heittää ennen kuin kukaan talostamme heräsi, ennen kuin jälkikasvumme kouluihinsa heräilevivät, ennen kuin päivä valkesi ja alkoi kaikkien meidän. Siitäkinkö on jo nuin kauan aikaa?! Kauan aikaa olemma mie ollut enempi ja vähempi tekemissä autojen kera ja myöskin hivenen niiden remppaamisten kera. Sanoisin et siitä lähtien ko avioon aikoinaan muksujeni isän kera menin, niin siitä lähtien. Renkahia autojen vaihdellut niin itse ko myöskin käyttänyt muilla vaihdattamassa. Nyt täsä jälleen viimotteeksi käytin toisilla vaihdatuttamassa kesäiset tassukat talvisiin á la Hepo Hopiain miun. Tähän asti olemma luullut, nottas autoalalla on tuoksuja mm. vereksen auton vereksessä sisuksessa, Wunderbaum´eissa, "Pissapoikain" nesteissä ja sitten.... Niin eipäs oikein muissa jos ei sit joku vasiten halua lisäillä jotahin tuoksua autonsa sisuksiin. Kaikki muu mikä autoihin liittyy, autoin laittamiseen, niiden rustaamiseen, korjaamiseen, "tuoksuus" vain  - autolle. Ei millehään muulle. MUTTAS nyt sainen tietää, sainen TUNTEA, ettäs on sitä tuoksuja olemasa muussahin ko nuissa mainitsemissain jutskissa! Jeeru, ettäs oli vaikia ajella muksuin 24/7 kera sieltä korjaamolta takaisin kotio Mäkitorpalle Heponi kesäiset tassukat kyydissämme TUOKSUVINA! Voi, ettäs tuoksuivat paljon! Sen verta paljon, et sainen niistä sit reagzuunen! Kipuja -onteloissa, kipuja päänupissain. Olivat siis pesseet ne kesäiset tassukat ( pesunkin ko heiltä tapani mukaan samaan syssyyn renkahille ostimma ) sellaisella pesuaineella joka haisee! Todella haisee! En voinut ajatellakaan varastoivani niitä tuonne varastooni jossa nyt täällä asuessain renkahiaan pitelen. Roudasin ne suoraan takakuistillein ja toivoin, ettei kukaan "pitkäkyntinen" niitä sieltä yölliseen aikaan pölli. Soittelin sitten jälkipolvellein Perheelliselle, jotta tokko tuota saisin roudaa ne tassukat heille "pakolaisiksi" siksi aikaa kussa hajunsa hälvenee? Onneksein luvan sainen - ei ole enka kerat ko he ovat pelastaneet miut tällaisesta tilanteesta toimien "tuuletustilanain" erinäisille asioille, mm. viimeiseksi yhdelle senkillein miun joka heil on vielkin tuuletettavana sekä samalla työstettävänä ko en itse sitä voi täsä pienessä sisätilassain työstää; eikää henkeni pölyä sitä kestäisi.... Vietyäin tassukat "tuulettumaan" pirautimma tuolle korjaamolle ja juttelin ihan myötämielisin mielin heidän kera. Hekin hämmästyivät moisesta jutusta kuten miekin kun tällaiseen nyt eka kerran elämässäin jouduin. Kertoivat laittavansa autoni tiedostoihin merkinnän etteivät vastaisuudessa tuoksujen kera sitä käsittele; ymmärsivät todella ihanasti tään tälläisen tuoksuyliherkkyyden - kiitos kaunis heille siitä, tästä.Tästäpä tastä mie nytten lopettelen ja alan pakkade kamojani kasaan sillä huomenissa elämäin siirtyvi hivenen toisille sfääreille.... Heissan!

    ... tieni kävi tänä pänä kaukaisuuteen äärille - korpeen.
Sanon vasiten, ettäs korpeen vaikkas itseasiassa matkaahan esim. Kalakukko city go go´sta tuolle laavulle ei varmaan ole  ko joku puolituntia tahi vajaakin, muttas itseltäin, näin tääl pikku pitäjässä asuen, onkin sitten matkaa sellaiset puolitoista tunteroista suuntaansa!
Lähdin kyl ajoissa menemään, vain yhden kuvaustuokion matkalla menon pidin, muttas siltikin "jouduin" ajelamaan aikas railakasti viiimeiset kolmisenkymmentä kilo ja metriä! Ei toki silleensä kiirusta olisi ollut; kyl sinne perille pystyi hivenen miitinkin alkamisaikaakin myöhemmin saapumaan, muttas ko.... ainhan sitä ajoissa haluais olla.


    Tavinniemi, Kinnulanlahti, Maaninka ( Kuopio ).



   "Parvisielut."



   "Cornflakes."

   Mustavirta, Maaninka ( Kuopio ).



    Sillanposkessa.



    Mahtavuutta...



.... monelta...



... eri kantilta katsoin.



    "Pitsihelma."

    Suovu, Suovunlahti, Suovunlaavu ( Kuopio ).









    "Heltan heitto."

   Kappeenjärvi, Pulkonkoski ( Kuopio ).




   Hussolansaari, Tavinsalmi, Maaninka ( Kuopip ).



   "Kaunotar."
( Mistähän syystä itse mielin nais´puoliseksi, enkää miehiseksi...? )


    Emmin tälle miitinkireissulle lähtöä ko se tuo Hepo Hopian ape on niin kallista tätä nykyä; Matti Kukkroinen ei oikein kannusta moiseen tuhlaavaisuuteen.
Onneksi lähdin kuitenkin; venytän sit josain toisaalla sentti-kolikoitain soikioiksi killinkeiksi. Vaik josain höyläpenkissä...
    Kuljin nuita teitä sellaisia pitkin joita olemma alvariinsa ajellut viimotteksi suunilleen silloin kun omat muksuni olivat sen verta pieniä, nottas heitä mm. osasta nuita teitä pitkin kuljetin isänsä tykö heidän ollessa hänellä silloin tahi tällöin. Siitä on aikaa sellaiset noin...viitisentoista vuotta ainakin.
Olivat seutukunnat, maisemat, rakennukset - kaikki, muuttuneet paikoin ihan reilusti. Muttas sitten löytyi tuttujakin kohtia - kuten esim. tämä "Kaunotar".
     Itse miitinki oli ihan kiva. Notski, kaffeet, maggarat. Paistelivat tikkupullia ja lettujakin, muttas ko olivat ns. normaaleja aineksiltansa, niin en itse niitä sit syönyt vaan popsin itselleni mukaani ottamaani Rättänää.