perjantai, 23. elokuu 2019

Herkkä...

   ...reagoimaan. Ainakin näin erinäisiin aineisiin, aineksiin ja tuoksuihin, olen mie. Josko myöskin lie viel lisäksi näiden erinäisiin tunteisiin, tunnetiloihin ja tuntemuksiinkin....
   Muttas tulipahan taasen tänä yönä ( Aika Rauta nakutteli 02.30 kunne periksi annoin ja ylös urkenin tältä aamulta ) todistettua ettäs löytyvi taasen yssi lääke jota en voikkaan käyttää sen aiheuttamien reagtioiden ja oirehin taatta.
Ensireagtio oli polttava kutina ja sittemmin yön tumman ja mustan edetessä unettomuus johtuen siitä että tukkeutti henkkityksen neun piskuisen kautta totaallisesti. Nukuppas siin sitten!
Pitää nenga päivän tuon tulevaisen auettua käväistä aputeekissa ja jutskata heijän kera et onkoo mihkä tehtävissä ilmoitusta lääkkeen aiheuttamista oirehista? Ja vaihdettava ( ostettava uusi ) tuo lääke sellaiseen jonka tiedän sopivan miunkin elimistölle. Jep.

2018.6.17.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%286%2

    Lukaisin tuon lääkkeehen aineluettelon, jonka olen varmaan lukaissut jo silloin kunne sen käsiini sain ja ennen käytin myös, muttas kun luulo ei ole tiedon väärti niin enhän osanut niiden eka kerran reaktioiden perusteella ajatelle ettäs ne olivat utosta lääkkehestä! Käytin vaine muutaman tabun ja ajattelin et eihän täsä mitä; kyl tää ohitse menee.
Nöin kun muistelen niitä tuntemuksia silloin niin hyvänen aika sentäs, olivathan nekin saman laiset ja ihan selvästi tuosta lääkkehestä johtuvat! Hullu mie kun en uskonut jo silloin!

   On sitä ihminen ihan "hullu" näihin herkkyyksiensä kera! Miten sitä voikaan olla herkkä kaiken laisille aineille? Ihan näin fyysisesti siis noin niin kuin ensimmäiseksi. Sitä ei varmaan kukaan voine kiistää jos ihminen reagoi fyysisesti. Se kun on uskottavaa ihan näin kovan lääketieteenkin näkökulmasta kattoissa muttas auta armias kun aletaan juttelemaan sitten nuista muista oirehista... Se ei olekkaan enää uskottavaa ne sellaiset!?
   Esim. nytten nämä miun unettomuudet kera "oletetun" henkkevän vaikeuden. Tahi puhumatikaan siitä ettäs "miusta tuntuu jotta tuo, se, tahi tämä, lääke ei käy miulle. Silloin nostavat kaik kämmenensä ylös kuin pidätettynä olisivat ja toteavat että "en se mie ainaskana ollunna", "ei se ole totta", "ei nuin voi tapahtua/reagoida".
Kukaan ei siis ota vastuuta, kukaan ei halua myöntää että heidän tekemä, tuottama tahi valmistama aine, aineosanen, tuote, tahi muu sellainen voisi aiheuttaa jotahin reagtiota jolle kulla - esim. miulle. Luulo-sairaana vaine pietään.

   Vasiten kun aletaan juttelemaan tuoksu-yliherkkyyksistä, tunto/ihoreagtioista, tms. jotka aiheutuvat ns. näkymättömistä jutskista. Tuoksuista, homeista, itiöistä, pölystä, eläinten hilseistä, yms. jotka tosin osaltaan nähdään oikein tarkkaan katsoissa vaikkas mikroskoopilla tms., muttas ei paljahin simmuin olleskana. Tällöin piteään todellakin luulo-sairaana asianomaista joka uskaltaa väittää, sanoa, ettäs nyt on muuten niin jotta mie olen herkistynyt....

   Itse olen voimakkaasti tuoksu-yliherkkä ( olen varmaan jo tästä puhunutkin - ugh ) ihminen ja kärsin todella paljon niistä ( kuten myöskin tosiaan erinäisistä aineista. lääkeaineista, tms. ).
   Esim. tuolla Töissä kun tulee tupaan asiakkaita joilla on voimakkaita tuoksuja tahi he ovat muutoin lot of-viljelleet hajuvesiään, vaatteidensa pesuaineitaan, saippuoitaan, tms. niin siin on "pitelemistä" etten juokse karkuun ja jätä asiakasta palvelemati! Tahi sitten ota ja paukauta suoraan päin pläsiään tälle asiakkaalle että voisiko hän ajatella ettäs ensi kerralla joko kiertää koko tään meitin Työpaikan kilon ja metrin päästä TAHI "viljelisi" vaihtoehtoisesti "HIVENEN" vähemmän ainehia ennen kuin poikkeaa tykönämme! Huh! ( Onneksein Pomo on alkanut tajuta tään vaikeuteni ja useimmiten tulee silloin "hätiin" apuun ja palvelee nää tällaiset asiakkaat itse... Kiitos Pomo. )
Sama se on misä vaine misä kuljen ja sattuvi tykö, liki, lähelle, joku joka on "ottanut" kystä kyllä... Huh.
   Ei sitä uskoisi mitenkä se on pahaa kun ei vaine voi olla lähellä tällaisia ihmisiä!
   Ensimmäinen reagtio miulla isselläin on se että aistin, tuoksutan, tuon ainehen. Sitten suurenevat klyyvarini auki, "seppo seljällensä" siitä ainehen voimasta. Näin sitten pääsevätkin "tuoksut" nuo ( "tuoksut" nimenomaan sillä kaikkihan käsittävät ne tuoksuina - mie HAJUINA! ) "änkeytymään" ihan kunnolla avonaisista nuista sieraimistani nenuni kautta sisälleni.
Nenun pinnat, limakalvot siis, reagoivat: herkistyvät reagoimaan. Turpoavat ja se KOSKEE! Uskoaatte vaine se KOSKEE!
Kunne tähän asti on päästy niin nuo ainehen osaset ovat jo kereneet täsä vaiheessa "valumaan" sisäisiä onteloitani pitkin, ja happea haukkovan suuni kautta, suun limakalvoille jossa ne sitten MAISTUVAT erinäisinä makuina jotka taase eivät ole hyviä! Yäk, ettäs ne maistuvatkin! Ja se pistää sit taasen "syljeksimään", silleen tietyllä tapaa "löyhyttelemään" sitä makua poies suustain. ( Pomo sanookin ettäs hän on jo oppinut tunnistamaan milloin mie "löyhyttelen"... ) Ja kaikesta huolimati, kaikista näistä "varotoimista" huolimati kaikki se aine, kaikki nuo "tuoksut" sisälläin ovat ja pysyvät! Tulee päänsärky, kivut sisällein. Yäk!
Ei, ei ole "lasten leikkiä" nämä tällaiset.
 

tiistai, 20. elokuu 2019

Sinulle.

   Olen nyt sitten taasen virallisesti "leski" - tilapäisesti tosin vaine, mik´ onni "onnettomuudessa" on sillä en tahtoisikaan "taasen" jonkun perähän "itkeä", ikävöidä. En enää, en jaksaisi. Yssi riittä omani elämän osalta, yssi kaivattava sillä tapaa. Siksipä siis en millään halua perääsi ikävöidä, puhumatikaan itkeä, en.
   Tänään Töihin mennessäin olo oli sellainen jotta jotahin ei ole kohillaan, jokin ei vaine ole "loksahtanut" uomeniinsa - mitä, sitä en osanut kategioira, en. Tiesin vaine ettäs aivan malttamattomana vuotin Aika Raudan tikitystä etiä päin jotta voisin laittaa siulle viestini. Vuotin aikaa että Töiltäin on sellainen rakonen et voin edes minuutin vetää henkkeä ja assettua sen ajan aloillein sekä kirjata kirjeeni nuiden sfäärien lävitse "tuulen lailla" tykösi tulemaan.
   Aika mateli, aika tuo käveleväinen kulki iellehen, ja löytyihän sieltä minuuttien välistä vihoin viimein piskuinen rakonen ettäs pysähtyä voinen. Asetuin aloillein, nakuttelin näppärin sormineni ja laitoin viestini tuon tärkiän kulkemaan. Onnessain olin kun onneni sain siulle toitotella, kun toiveeni ehyenä palaamisestasi sain siulle kertoa.
   Reagoit viestiini tähän; henkkissä olet. Hyvä.
   Päivä pääskytysten kulki, kera TOOOOOSI hienon ilman tään olon ja tilaisen. Ei siis voine uskoa ettäs täl hetkellä on tällainen, näinkin hieno olo ja tila täl sfäärillä! Tää on ihan jotahin muuta kuine mitä on täällä ollunna täsä vähän aikaa vallitsevana säänä ja tilana?!
Tätä kauneuden ihanuutta mie Töilläin akkunasta ulos kuikin pitkin päivää taittuvaista ja voinen vaine siellä sisällä paikan tuon ajatella, kuvitella, kuis se olikaan siellä akkunan ulkopuolla ihanaa... Ja ennen kaikkea jotta mitä se on siellä josain kaukaisuudessa siulla! Mikä mahtava keli - vau! Olen ihan katee siulle kun siulla nyt onkin näin kauniit ja ihku-ihanaiset kelit siellä josain toteuttaa itteäsi! Oih ja voih!
    Itseni kohille ajattelin ( ja ajattelen ielleen ) ettäs vuotas vaine: "Viel mie täältä tulen ja näytän....", isselleni! "Vuotahhan vaine Mummero, vielä tulee aika ja siekin pääset!"
Voih mitenkä mie vuotankaan jo Töittein loppumista ja sitä että pääsen kulkemaan - pääsenhän? Vuotan sitä että olisi HYVÄT kelit ja olisi muutahin kuin Matti Kukkarossain. Vuotan että saisin nauttia keleistä, Aurinko Armahan kilosta, ja kaiken maailman ( tämän Telluksen ) SYÖTÄVISTÄ maisemista, silmin näkeväisin sisuksiini, mieleeni hotkittavista!
   Muttas sitä vuottaissa Kultasein, sitä vuottaissa ja siuta siellä josain ikävöiden...

68871702_484222698803038_354288740972730

...otimma mie ja Töittein jälkehen karautin Hepo Hopiallain Lammellein; edes jonnehin näin pikaisesti, pikkaiseksi toviksi, luontoon ja "lähelle sinua". Edes jotenkin lähelle kun en muutoin pääse.
Sillä I-KÄ-VÄ on suunnaton vaik kuin sanoinkin etten tahtoisi ikävöidä.

69489968_939119266435530_173785321661320

   Istuin, nakotin. Kuvasin, ajattelin. Tyhjensin aivojani ja - ikävöin.
   Nyt näin ehtoon korvalla tekisi mieleni miun laittaa viesti siulle uus... vaine: "Hyvää yötä - Kulta."

tiistai, 20. elokuu 2019

"Yksisseskös istuskelet...?"


2019.8.17.%20Appelsiinikaffeekakku%2C%20

   Kyllä, niin istuskelin - Lammellani.
Ja "Erä-Jormailin" omaan tapaani; relasin aivojani.

   Mietin siin Lampein tuon porahilla istua-nakottaissain jotta "mitä tänään sait aikasiksi" sinä Mummero punapäinen?

   Nenga mitiä...
Karviaishilloa keitin. Omput maustoin, kuullotin... asiakaspalvelua... tiskausta.
Suolaiset piiraat, kaks' pellillistä. Asiakaspalvelua, salaatin tekoa. Appelsiini-kaffeekakun koristelu, vitriinin hoitoa. Kaffeen keittoa, -palvelua. Pätkis-minttu-omppu-pomppu-juustokakun teko. -palvelua.
Mitäs muuta? Kiffelien laittoa, kaffeekuppien laittoa, lot of tiskiä... roskisdyykkausta...
Ei muuta. Ei siis mitään muuta! En siis saanut tänään aikaiseksi mitään! Tyhjä päivä!
Ja "tyhjänhän saapi nyhjäsemätikin..."?

maanantai, 19. elokuu 2019

"Rohkea rokan syö?"

   Muista en olenko pakissut teille Armahta Lukijain siitä kuin Reissaaja-tyttärein rohkaisi miuta, ja opasti miuta, hankkimaan Y-tunnarin itsellein? No, joka tapauksessa hän rohkaisi, mie hankin.
Nyt pitis sitten vaine alkaa tutkailemaan hivenen viel tarkempaan mitä kaikkea se pitääkään sisällään, kuis miun pitää toimia, etenkin mitä kuuluu 0%:ssan ja mitä 24%:san sisälle?
Ja mikä vaikeinta, alkaa markkinoimaan isseäin! ÄÄK! Mie - markkinoimassa itseäin? Ei-kää! En halua... en osaa... ei tuu mitään... Ei.
Asiat, suuntaviivat ovat mielen päällä kylläkin ( mitä tahi MITKÄ ne olisisvat ne yrityksein myynti"tuotteet"? ). Se on yssi ja ainuva plussa täsä jutskassa tun alun jälkehen muttas sit ne kaik muuta - kääk!! 
Hei, olenhan mie kertonut! Sanoin:"Pikku hiljaa hyvää tulee...", jne.? Muistan nuo sanaseni nyt sillä nytkin toteaisin tähän et annas olla vaine, viel tästä joskus jotahin - "pikku hiljaa" jne.. Eikös vaine?
   Tänään käväisin ilmottautumasa ns. enämäni eka kerran Kansalaisopiston kurssille mukaan; jos sen osallistujamääre täyttyvi ja se kurssi sit toteutuu... Enkää mille vaine kurssille vaan ihan leivontakurssille! Wau!
Sellaiselle gluteenittomien leivontakurssille joka kokoontuu vaine pari kertaa, sillä eihän miulla olisikaan kärsivällisyyttä osallistua useampaan kertaan kokoontuvaan kurssitukseen....?
Siinä ilmottautuessain Töissä asiakkaana tutuksi käynyt opiston vetäjä tokaisi miulle ettäs SIEKÖ kurssille? "Tällaiselle kurssille; leipomaan? Ja viel erikois ( gluteenittomien ) leivonnaisten? " "Siehän voisit itse olla siellä vetäjänä..." "Tule meille vetämään kursseja; leivontaa, kakkuja, jne.?"
Huh, luulot ovat kovat hänellä, täytyy myöntää.
Vastasin jotta ou, haluan vain nähdä ( kokea ) kuin muut leipovat näitä tällaisia? "Mitenkä tekevät; voisin vaik kääpäjänä olla josain kattorajassa ja nähdä vaine kuin niitä tehdään.....?" Ajatellen siin samalla että haluan nähdä ja kokea kuinka toiset näitä tekevät? Mistä aineksista, mitä he käyttävät? Kuinka tekevät, mitenkä tekevät? Millaisia niistä tulee? Mitä ovat nämä juurikin tämän kurssin leivonnaiset joita opetellaan siellä? Ja olisiko siellä MIULLE uutta opittavaa - ennen kaikkea uutta tietoa ja opittavaa!
Mutta että MIE vetäjäksi-kö...?
   Siitäkin pakisin täsä joskus ettäs, jos, vaikka, kuin, joskus, josain... "Huitsin Nevadassa" vaikkas, omaa "Pientä Suklaapuotia"?
Se kypsyy kuin ikään Mutakakku; pikku hiljaa ja itäen ( ei kakku idä!  ja vasiten Mutakakku "pitkään"? Mutakakku kypsyy n.15min!? ) aivoissain ajattelevissa. Etenkin kun nyt olen jutellut, atvaillut, asiastain tästä yhden jos toisenkin kera, niin hivenen luottavaisin, itseeni uskovammin ajatuksin ja uskoin, ettäs viel joskus, josain... Vuottakaahan vaine...
Sitä USKOA ITSEENI vaine puuttuvi viel aikas ISO kasanaen....
    Tai sitten tyydyn vaine "tusina-tuotteheksi", jollahin toiselle töihin, ja silleensä....

maanantai, 19. elokuu 2019

Onkoon kroppain miun?

   Mistähän ne nuo sähköpostiin tulevaiset postit ain aiheensa nappaavat ettäs nyt tällainen ja tuolle hemmolle lähetettäväksi? Meinaan kun katselen tuota itseni toista sähköpostilaatikkoa, se johka olen ns. ohjeistanut roskapostit tulevaisiksi, niin siellä tuntuu nyttemmin olevan enin osa postia joka kehottaisi tilaamaan MIEHISTÄkuntoa kohottavaa erektiolääkettä tahi -rohtoa! Siin miulle, yks´lahkeiselle! Hivenen väärä osoite sanoisinko mie!
Toinen mikä on "johdossa" on sellaiset postit joissa luvataan sitten noin 20kg puotosta painooni kolmen viikon aikana! Wau, hyvät ovat lupaukset nuo - voisi melkein kopastakkin muttas... kun järjellä ajattelen et jos mie tästään itsestäin sen 20kg yleensäkin ottaisin poies niin eihän miusta jäljelle jäisi kuin pieni kutistunut Rusinantte tahi kääpäjän paskapiste vaine! Toisin sanoin häviäisin kokonansa tältä Tellukseltamme silloin. Olemasa oloni kyseinalaistettaisin silloin pahemman kerran!
   Tosin jos taasen mietin ettäs tänään "upotin" tuonne kaupalliselle taholle, apoteekkiin, sen puolentoista sataa rahnan kahisevaa vain näihin iän tuomien kremppoin takia jotta yleensäkin tällainen vanha vaihdevuosienen kroppa pelaisi, toimisi ja itsekkin josain tapauksessa vois jotahin sen olemasa olosta nauttia SEKÄ sitten tuonne ns. luontaispuolelle viel lisäksi puolen satasta vitamiineihin, niin eittämätihän sitä tulee miettineeksi ettäs kuis tää nyt oikein meneekään?
Olenko sittenkin mainosten orja vahi vaine haluan yksin kertaisesti valita puoleni ihan itse? Haluan ennemmin luottaa "yleisiin" tietoihin, tällaiseen tieteellisesti todistettuihin juttuihin ( kuten esim. nyt nää kaik vaihdevuodet, niiden hoidot ja sitten tällattiis vitamiinit, hivenainehet, yms. ) kuin johkin "humpuukiin" jota tuputetaan nuin sähköisesti ilman todistettavia perusteita, ilman ettäs niistä olisi uskottavia, miulle uskottavai, perusteita?
Mee ja tiijä tätä....
   Muttas sen tiedän ettäs nyt mennä endinä paukahti sitten rikki yssi tieteellinen tutkimus jonka TEIN MIE ihan itse! Tuli nimittäin paukutettua rikki sen KYMPPITONNI, siis 10 ja viellä 000!? Jii-haa! Meikä Mummero hihkui ja iloitsi ylhäisessä yssinäisyydessä tääl Humisevallaharjulla siinä vaiheessa. Jii-haa!
Aloitin nimittäin tuolla vuodenvaihtehen jälkeen sellisen tutkimuksen isselläin ( tein itsestäin tutkimuskaninin, -rotan, yms. ) jotta jos jokin helekatin vatsamuhkuroiden ( nää mistä olen jo aikaisemminkin teille puhkunut ja puhissut, nää miun matkaryllykköin "piskuiset" joita poden, olen potenut, koko ikäin... ) jotta jos vatsan operoiminen maksaisi 10 000EUROA niin mitä saisi aikasiksi 10 000:lla vatsapunnerruksella?
Skeptisenä mietin että ei mitään ja toiveikkaana luulin jotta tottahan toki jotahin. Loppu tulema oli sitten seuraavanlainen:
1. Saan mie viel jotahin aikaseksi.
2. Kyl se vanhakin viel oppii... ( tapaan uuteen jokapäiväiseen )
3. Kroppa taipuu vielä johkin; näihin vetoihin.
4. Pikku hiljaa hyvä tulee: 10 vedosta lähdin. Toissapäivänä vedin 200! - kun tiesin et en eilennä olisi kerennyt olleskana...
5. Tylsää, pitkä veteistä toistoa!
6. Teenkö jotahin väärin, enkö osaa - kuka opettaisi, sillä...
7. ...tavoite, masu-röllykän hävittäminen - tavoittamaton suuruus! EI VAIKUTUSTA!?
Jotenka se siitä, tästä, kokeesta. Ne niistä toiveista "suurista", ne niistä luuloista orastavista.
Nytten sit vaine tuumailen täsä ettäs mitäs sitten? Jatkanko ilelleen vahi lopetanko tähän? Olenko siltikin optimistisen toiveikas ettäs kyllähän tästä nyt hyvänen aika sentäs, PITÄÄ TULLE jotahin, viellä joskus... vahi lannistunko: kroppain on se mikä on ja eikää se tästään tule muuttumaan "vaikkas päälläin seisoisin"?
   Toisaaltaan... hankin kylläkin sitten issellein sellattiis 1,2kg painavan, pehmestetun, muhkuraisen sisäpinnaltansa olevaisen, HULA-vatehen ja sillä olen myöskin alkanut hivenen liikuskelemaan....
Tyhjästä läksin ja siirryin ensin kymmeneen, viiteentoista. Kahteenkymmeneen - wau! Neljäkymmentä - OH-HOH! Ja nytten sitten olenkin jo ylittänyt 100kpl kiekat, 200kpl kiekat, ja enää on tavoitteena vaine aikamääreet. Joskus se onnaa hyvinkin minuuteissa muttas joskus viel yhä edelleen puhutaan vaine kymmenistä kiekoista vaine.
Periksi en kuiteskana anna, en. Se ei ole luontoni olleskana, ei. Jotenka viellä mie täsä joskus tuonkin vehkehen kesytän omaksein, sen lupaan issellein! Amen!
   "Amen" ja "hallelujaa"... hartiain huutavat hallelujaata oikein kovaan äänehen tälkin hetkellä ja niinpä tekisi miun mielhein niin kovin pirauttaa Jyrällein-miun sekä kysäistä jotta miteskäs olisi? "Olisko mitenkään mahdollista sellainen hivenen lähempi tuttavuus...?"; muttas kun ei oikein aina voi olla "vaile" sillä se Matti, se se puhuu aikas paljon tuolla kukkaronsuulla ammottavaisella - etenkin kun ne nuo naiselliset vuodet ison osasen omansa tänään vaativat osaksensa... Pah!