... tieni kävi tänä pänä kaukaisuuteen äärille - korpeen.
Sanon vasiten, ettäs korpeen vaikkas itseasiassa matkaahan esim. Kalakukko city go go´sta tuolle laavulle ei varmaan ole ko joku puolituntia tahi vajaakin, muttas itseltäin, näin tääl pikku pitäjässä asuen, onkin sitten matkaa sellaiset puolitoista tunteroista suuntaansa!
Lähdin kyl ajoissa menemään, vain yhden kuvaustuokion matkalla menon pidin, muttas siltikin "jouduin" ajelamaan aikas railakasti viiimeiset kolmisenkymmentä kilo ja metriä! Ei toki silleensä kiirusta olisi ollut; kyl sinne perille pystyi hivenen miitinkin alkamisaikaakin myöhemmin saapumaan, muttas ko.... ainhan sitä ajoissa haluais olla.
Tavinniemi, Kinnulanlahti, Maaninka ( Kuopio ).
"Parvisielut."
"Cornflakes."
Mustavirta, Maaninka ( Kuopio ).
Sillanposkessa.
Mahtavuutta...
.... monelta...
... eri kantilta katsoin.
"Pitsihelma."
Suovu, Suovunlahti, Suovunlaavu ( Kuopio ).
"Heltan heitto."
Kappeenjärvi, Pulkonkoski ( Kuopio ).
Hussolansaari, Tavinsalmi, Maaninka ( Kuopip ).
"Kaunotar."
( Mistähän syystä itse mielin nais´puoliseksi, enkää miehiseksi...? )
Emmin tälle miitinkireissulle lähtöä ko se tuo Hepo Hopian ape on niin kallista tätä nykyä; Matti Kukkroinen ei oikein kannusta moiseen tuhlaavaisuuteen.
Onneksi lähdin kuitenkin; venytän sit josain toisaalla sentti-kolikoitain soikioiksi killinkeiksi. Vaik josain höyläpenkissä...
Kuljin nuita teitä sellaisia pitkin joita olemma alvariinsa ajellut viimotteksi suunilleen silloin kun omat muksuni olivat sen verta pieniä, nottas heitä mm. osasta nuita teitä pitkin kuljetin isänsä tykö heidän ollessa hänellä silloin tahi tällöin. Siitä on aikaa sellaiset noin...viitisentoista vuotta ainakin.
Olivat seutukunnat, maisemat, rakennukset - kaikki, muuttuneet paikoin ihan reilusti. Muttas sitten löytyi tuttujakin kohtia - kuten esim. tämä "Kaunotar".
Itse miitinki oli ihan kiva. Notski, kaffeet, maggarat. Paistelivat tikkupullia ja lettujakin, muttas ko olivat ns. normaaleja aineksiltansa, niin en itse niitä sit syönyt vaan popsin itselleni mukaani ottamaani Rättänää.
sunnuntai, 18. lokakuu 2026
Miitinkiin laavuilemaan...
lauantai, 17. lokakuu 2026
Eka kerran...
... sitten Maitojunan ko paikalliselle ulkoilualueelle suorin. Ihan vaine sillä ko aamupäiväisen saderintaman jälkehen alkoi pilkistämään kaunis syksyinen Aurinkoinen ja johkin halusin lähtiä - Matti Kukkaroisen kera... Täten se oli sitten tuo kyseinen paikka kylän taajaman tämän keskustassa.
Tule mukaan oi, Armas Lukijain miun, tule stallade mukanain ja nauti näkymistä metsäisistä.
"Kuorikaarnat."
Paikallisen vesitornin kuvetta kuvattuna. Oikiastihan tämän malli on ylöspäin levenevä lieriö ( kuten näkyy alakuvassain tuossa ), muttas näin tietyltä kohtaa kuvattuna, tietystä kulmasta kuvattuna, se aivan tasasivuiselta vaikuttaa - yllä.
"Talvivarasto."
"Timangi." - satehen jälkeen näitä Timangeja ain ilmestyvi näkyville.
Nautin, nautin sen verta paljon etten suinkaan stallade tuolla olevaista pururadan pohojaa pitkin vaan poikkesin tämän tästä sinne-sun-tänne ja kuljin omia polkujani pitkin.
"Paasin vartija."
"Pilleri."
"Kauaksi on pitkä matka." - jokahiselta kantilta tämän mäen kupeelta katsoissa ovat maisemansa aikas kauaksi kantoiset.
"Aurinko laskee, hämärtyy."
"Matsutake." - miun mukaani sanoin.
Iltapäivän auringossa on hyvä kylpeä.
Nuin ikään. Sitä sit tuli kreippailtua parisen tunteroista ja matkaakin tuli jotahin... vajaata kahdeksan - yhdeksän kilo sekä metriä.
tiistai, 13. lokakuu 2026
Vain yksi päivä.
"Kotka-Rankki..." jne.. Yöllinen kylmyys joka laskeutui reippahasti alle -2´C eka kerran tällä levelillä ja aiheutti mm. sen, nottas menopelini, alias Hepo Hopian, lasit kraappade-kunnossa siel pitälti aamupäivästä olivat.
Tämän pikkuisen pakkasen takia sit vuottelin tätä päivää alkanutta ain tuonne aamupäivälle pitkälti, jottas maat ja mannut hivenen sulaisivat kuurastansa poies, ennen kuin reissade lähtisin. Ensin ko meinasin huomenissa vasta lähtiä koskapa huomiselle lupaili ensialkuun poutaista, muttas Ilma ja Tieteilijät sit muuttivatkin huomisen poutaisen sään jo tälle päivää ja huomiseksi sit sajetta joka oli povattu vasta ylihuomiseksi.
Jotenka tänää sitten siis ja matkahan käy, oi Hepo Hopiain miun!
Päätin käväistä Nerkoon kanavalla ( Lapinlahti ) josa en ole viel konsa vieraillut!
Sekä sen jälkeen mennä steppailemaan Heiskalansaareen ( NIisalmi ) ettäs laavuilemaan myöskin...
"Syysaura."
Piiiiit-kä se on, ja sen verta pitkä etten ole näin pitkää kanavapätkää ainakaan toviin nähnyt misään.
Puhumatikaan kuin onkaan koko tuon kanava-alueen keskeiset kohdat, ne kanavavahdin kopit sun muut sen ynpäriltä, ns. raskain metalliaidoin rajattu ja eristetty. Onneksi ei ole muutoin kanava-aluetta aivoitettu vaan sinne pääsee käyskentelemään pitkin pituuksiaan nuita.
"Kruunattu Tuhkis."
Joku Tuhkelo sukuun kuuluvainen "tattimus-tatti".
Oikiaa laitaa pitelee paikallansa VASEmmanniemi ja taustalla häämöittelee sit Viitasaari. 
"Kupari."
Heiskalansaari - jossa stallade ensin mökkitietä pitkin ja sitten sykelsin metsien kätköihin huomaten tuolla matkalla kuin onkaan toden näköisesti ainakin täsä taanoisen myrskyisen päivän Tuuli Tuittupäiset puhaltaneet aikas järiöitä kuusia kumoon! Noin laskien, ilmaan ilman laskemista heitellen, arvioisin, ettäs tuolla matkalla sellaisten kymmenen kuusen kohdalla kaksi juurineen maasta noussut ja kaik muut sitten täl viisiin liki kantoa tyveltänsä naks ja poikki menheet:
Mietiskelin, ettäs on muuten ollut aikas paukkeinen päivä tuo jos ovat kaik samalla myräkällä poikki menneet. Ja samalla sitten: "Olisipas ollut kiva olla kuuntelemassa sitä pauketta ja Tuuli Tuittupään puhallusta!"
Peljästyin ensialkuun ekat kaatuneet puurungot mahtavaiset nähtyäin, ettäs kuis mie aikomani reissun metsän kätköissä kuljen, kuin kaatuneiden puiden runkojen ylitse ympeän?
Ilokseni jo ekalta puunrungolta asti sainen huomata kuin olikaan joku käynyt jokahisella puunrungolla karsimassa juurikin polun kohdalta muutamat puunoksat poies ja täten polku jatkui niiden puiden kohdalta saumattomasti etiäpäin.
Kiitos-ISO hänelle, kuka hän sitten lienekkin!
"Kätköissä metsän."
"Rannan rauhaa."
Vasemmalla reunalla häämöttää Sikosaari ja keskustan tiemeellä näkyy Talassaari. 
"Luontoon."
Voikoo mitenkään "huonomman" paikan itselleen valita...
Syttyy, syttyy ja sit kärtsää;
"Metsän tyttö tahdon olla..."
Nappasinpas yhden kuvan ylöspäin rannalta katsoin.
"Oi jospa osaisin, oi jospa pystyisin
vain elää yhden päivän kerrallaan.
Poissa ois eilinen,
poissa myöskin huominen..." laulusta "Vain yksi päivä."
Ja mie sankkevan tytyväinen "saaliiseeni" tähän, sankkevan tytyväinen päivään tähän astiseen.
Tuolla Heiskalansaaressa laavuilessain käväsin tuokioiksi muutamiksi pitkäkseni sinne venelaiturin päälle ja olimma vaine - sekin henk.koht. aikas mahtavaa; ollen vaine - mie!
sunnuntai, 11. lokakuu 2026
Kaipuu.
Oivalsin hänen käyttäneen vanhan tavan mukaisesti ( vahi liekkö juuri tuolloin sodan läheisyys vaihuttanut; pula kaikesta ) samaista kalenteria myös vuonna 1942.
Olisipa ollut kiva hänet joskus tavata tahi viel paree; nyt näin aikuisena nähdä, kohdata, hänet.
Voi kumpa mummomme, puoliso ukin tämän, olisi meille pakissut ukista, puolisostaan. Olisi jotahin muistoa, tietoa hänestä.
Muttas ei mummomme, eikää Sukumme Mummokaan, äitimme, mitään hänestä konsa lausunut. Ei halaistua sanasta. Kaik se tieto ( jos tiedoksi voi tätä sanoa ) mitä olen haalinut kasahan, on valokuvista albumien joissa hänestä kuvia olemma nähnyt.
Mikä on ollut ukin ammatti, työnkuva, tms., kun merkinnöissä vilahtavat mm. vankien työaikojen listausta ja palkkain maksua, eri taloille myytyjen polttopuiden määriä ja niistä saatuja maksuja, taloista ostetuista tinkimaidoista määreitä?
Löytyy mainintaa myydyistä klapeista, ostetuista talonrakennustarpeista ja siitä kuin joku on töitä tehnyt niin ja niin monta tuntia taloa tuota rakenteissa. Tahi kuin joku on tehnyt muita töitä ukillemme.
Sekä monia muita kuun eri vaihteisiin liittyviä tekstiä, merkintöjä.
Tiedän, ettäs vanh kansa on elänyt kuunkiertojen mukaan monessa asiassa ja osa elää nykyaikanakin niiden mukaan,
Muttas ettäs UKKIMMEKIN on elänyt niin. Se tuntuu hyvin likeiseltä, henkilökohtaiselta; vaikuttaahan kuunkierot esim. miun elämääni joka neljänneskuulla vähintään.
Olen evakkoäidin lapsen lapsi, evakkotytön lapsi. Eli olen ns. eka sukupolvi evakkouden jälkeen, omani lapset ovat toista, lapsenlapseni kolmatta...
Sanotahan, nottas sodan traumat/evakkous häivenee ja häviää siinä kolmannen/neljännen sukupolven aikana.
Mie koen minuudessa evakkouden, "kauaksi kaipuun", persoonani ( sen millainen olen ), ajatteluni, ja kaikkinaisen olemasa oloni pohjautuvan evaukkouteen, vaikkas sitä on kenties vaikia ymmärtää ja uskoakkin.
Ihan vaikka lähtökohtaisesti, ettäs paputan ko papupata, pakisen, kuin karjalainen ihminen, enkää ole tuppisuu ko kantaväestöinen suomalainen. ( Eihän täsä olekkaan mennyt kohta ko sellaiset 2/3 osaa vuosisadasta kunne tämän itsellein voinen myöntää! Tähän asti ko itseäin aikas hiljaisena olemma pitänyt... Tosin uusien ihmisten kera olen edelleenkin aivan ja totallisesti tuppisuu. )
Karjalaiseen tapaan "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan": esim. jos ja kun joku käy tuvassain, vasiten ko on kyse jostahin ruokailusta, kaffittelun laitosta, tms. normaalia enemmästä tarjoilusta, niin aina, AINA, annetahan lähtiälle kotio viemisiä. Ei tyhjätaskuna kotiansa menhä vaan jotain siitä pöydästä juuri nautitusta mukaan vieras viemisikseen saa. Sama pätee myöskin moneen muuhun; ei väliä onko ja jääkö itsellein, kuhan toinen sit juuri sitä kyseistä saa.
Ja katson maailmaa ehken avarakatseisemmin juurikin tämän "muualta tulleen"-ihmisen lasien lävitse. Katson toisaaltaan siten et "anteeksi että olen olemassa", "Anteeksi, et vien tilaasi, vien sinulta tään ja tään...", muttas sitten taasen osaan katsoa maailmaamme tätä siten, et ko kerta itse olen saanut tilaa asua täällä "mantereella", olen saanut kodin, paikan, missä olla ja elää, niin herranan aika sentäs - kyllähän kaikki toisetkin sen myöskin saavat! KOKO maailmamme on KAIKKIEN ihmisten olin, elin ja asuin paikka; ei kukaan, ei kukaan, omista tätä Tellustamme olevaista! Kyl tänne kaik me mahdutahan ko vaine "sopu sijaa antaa"!
Mietin tuota ukkimme kalenteria lukien, tietäin ettäs evakkona ovat joutuneet sit "mannermaalle" tultuaan siirtymään paikasta toiseen useastikin - puhumatikaan, ettäs joutuivat omasta kodistaan pakoon lähtemään kaksi kertaa, nottas sekö sitä on sit syntyperäisen kauaksi kaipuun tehnyt, rakentanut jo geeneihin miun?
Samaten kun miulla on jotenkin mielikuva siitä, ettäs nimenomaan ukkimme tämä on ollut silloin eläissään silloisessa elämässään tuolla nykyisen rajamme takana, silloisessa kotimaassamme, Suomessamme, liikkuvainen ihminen, niin onko siinä ollut, onko siinä, pohja siihen, ettäs jalkani nämä kutsuvat yhä iellehen jatkamaan matkaa perittyä?
Näiden kaikkien, mm. näiden, takiako tuntuu etten ole oikein missään kotona? ( Luovon koti oli koti; siellä "avitti" paljon se ko siellä pääsin ihan ns. oveltani valeltamaan pitkin Luovoa. ) Näidenkö takia on miun vaikia perustaa kotia, kaivaa kuoppaa asuttavaa itsellein?
Siksikö sitä tykkään reissata, Reissaaja-Lissiksi asettautua?
Etsinkö paikkaani maailmassamme täsä, etsinkö määränpäätä näkymätöntä minulle, ukillemme, suvullemme, meidän?
Löydänkö sitä konsa, onko sellaista olemasa - misä?
lauantai, 10. lokakuu 2026
Pitsi-helmoja + hilloketta.
Pitsi-letut:
1kpl bansku
7,5dl vettä
( 3kpl kananmunaa – voit jättää poiskin, kuten tein nyt )
noin 3,5dl jauhoja joita käytät.
( 2tl leivinjauhetta – ei ole pakko käyttää, kuten en käyttänyt nyt )
- Banaani haarukalla murskaten taukinakulhon seinämää vasten.
- Pikku hiljaa vettä lorottain sekaan ja sitten käsin vatkaten banaani sekä vesi velliksi.
- Öljy ja loput ainekset "vellin" sekaan ja sitten taikina tää pieneksi toviksi rauhaan turpoamaan.
- Paista ja nauti haliuamallasi tavalla.
- Paistellessa jo tuntuu taikina turpoavan liikaa, niin ei muuta ko lisää vaine varov asti lopputaikinan sekaan lisää vettä sen verta ko tarvista tuntuu olevan.
Chiasiemenhilloke.
Mitä vaine marjaa, hedelmää, voine tähän käyttää kuhan ne ovat suht´ sosemaisessa muodossa hilloketta tehdessä.
0,5dl marjoja, hedelmiä
3-5rkl siemeniä.
- Soseuta marjat ja lisää -siemenet sekaansa.
- Jätä turpoamaan jääkaappiin joksikin aikaa. Puhutaan tunneista.
Ihan vaikka yön yliseksi -ajaksi.
- Chia-siemen-hilloketta voi käyttää lettuihin, pannareihin, vohveleihin tahi syödä vaik siltäänsä sillä...
Chia-siemen on hyvä kuitulisä ja siin on korkeat rasvahappopitoisuudet; vatsa/elimistö tykkää.
