torstai, 12. heinäkuu 2018

Vapaaherrattarena...

   ...on ( kait ) hyvä olla. Näin sanon, näin uskon. Näin vakaasti haluan uskoa....

37003608_2010457402320989_35638671009025

   Eilennä ehtoon korvalla otimma Töihin jälkeen ja lähdin puottelemaan Neiti Suklaalla kohti etelää ja Lampeain. Sanoisinko ihan noin vaine yks´ kantaan ettäs ex-rempore mutta kun eihän se ole totta sillä aamulla ani varhain jo suunitelmaa tätä suunnittelin ottain uikkarini ja pyyhkeeni Töihin lähteissäin mukaani. Jotta sen verta ex-tempore...
Muttas kuiteskin... kunne Hepo Hopiain selkään hyppäsin ja tuota seutumme valtaväylää pitkin puottelin kohti määränpäätäin niin hyv´ ol ihmisen lapsen siin olla. Mikäs oli "lesetellessä"; Arurinko Armas porotteli täydeltä terältään kun se nyt on tällä levelillä par´ aikaa niin mahtavaisella porotuksella olevainen, tie tuo parhaintaan näytti kunne Asfalttipoijat olivat siitä jo osasen "tasoitelleet" uudella päällisellä, ja... ja... ja Hepokin laukkasi - ei kun kirmaisi, kuin paraskin ori kesälaitumelle päästäin!

36998568_2010457482320981_50570242409774

   Lampein rantaan laskeuduttuiain hokasin, kuulin sekä konkreettisesti näin, notta siel oli jälleen muitakin kanssa-olioita paikalla. Nytten nuoria poikain kosseja jotka kisailivat keskenänsä täällä veden äärellä. No, eihää se miuta haittaa, mie kun yssinäin vaine uimaan olinkin tulossa ja menossa.
Vaihdoin uikkarini yllein, spurttasin portahia pitkin, laiturin lävitse ja ploks - pulahdin suorilta veden tuon vilpoisen syvyyksiin sieltä laiturin päästä. Ah, autuutta!
   Tosin se ettäs tuonne Lammellein menen... se miksi sinne menen ja mitä sieltä haen, se on se tuon paikan hiljaisuus, kauneus, rauha, ja nyt kun ajattelee ettäs siel on näin heltehellä ain muitahin ihmisiä paikalla niin kaikkien näiden haku tuolta paikalta on hyvinkin kaukainen haave vaine. Ei, ei onnaa olleskana. Se on ihan sulaa hulluuta edes toivoa sellaista rauhaa. Paree on kun "periksi antaa" ja sulautuu vaine joukkoon sekalaiseen mukaan, alistuu siihen "meteliin", ääniin toisten kanssa olioiden sillä rannalla ja laiturilla.
Muttas annas olla kunne syssy tulee. Kunne tulee syssy ja alkaa olla esim. marjain poimuun aika niin kokemuksestain sanon ettäs sitten ei enää tunkua ole paikalle tälle! Silloin saan taasen tään kokonaan issellein! Ähät-kutti! Sitten saan olla ja elellä kuin vaine halua. Sitten kuulen jo ajatuksenikin paree täällä.

   Mietiskelin täälle Lammellain ollessain, ja täältä poies lähteissäin, ettäs kuis sitä mie olen ihan ihanassa asemassa täl hetkellä ( lie tästä jo kertonutkin aikaisemmmin...? ) sillä kun ei ole kumppania olemasa, ei ole perettä kotona muutakaan. Ei ole ketään jolle tilivelvollinen olisin, ei ole ketään joka vuottais, joka sanoisi mitä tehdä tahi ei tehdä. Ei ole ketään joka sanois minne mennä tahi minne ei mennä. Tms..
On vaine mie ja miun "tuuri´in". Elikkäs itse päätän kuspo kuljen, mispö meen? Teenkö vahi olen tekemäti? "Asustanko" esim. vaik näin täällä Lammellain pitenpäänkin vahi käväisenkö vaine pikaisesti? Saan itse määrätä issestäin aivan täysin. Ja samalla tietty olen vaine itsestäin vastuussa... esim. ns. hädän hetkellä se on sit tosi ikävää hommaa kun ei ole kenkään jok´ miuta avittaisi...
Muttas hyv´ on olla näin. Hyv´ on Maan Matosen mönkiä päällä maan, tallustella tällä Telluksella, ihan näin. Voi ettäs tykkään! Rakastan oikeestaan olo ja tilaa tätä. Silleen olla öllöstelen, nautiskelen, mutustelen - jos nyt voi sanoa mutustelevansa kun ei kuitenkaan ole kymysys mistään syömisestä... nautin täysillä. "Imen" sisuksiin, kudoksiini miun, oloa ja tilaa tätä. Vasiten kunne pääsen tuollaiseen "flouw"-tilaan mitä eilennäkin oli. Se on autuus. Se on ONNI!

36943784_2010588618974534_44586289532543

   Kunne näin eilennä Töittein jälkeen pinkaisin kohti suuren, suurta maailmaa niin jahka sitten kotiain siltä takaisin kömmin ja sisuksiin tänne syvälle sukelsin niin enhän mie kau´aa malttanna sisällä pysyä. Enhän toki. En muuloinkaan nyt näin hyvien kelien tultua tälle levelille; ain Töistä kotia ja sitten suoraan kotini lävitse takapatiollein! Jee!
Mukaan jotahin pientä evästä, kirjanen tahi jotahin luettavaa, tms.. Muttas pääassee ettäs ulos ura kuitenkin urkenevi!
Niinpää nytten eilennä toillain samalla viisiin. Mukanain kuppi kuumaa kaffeeta suklaatilla maustettunna, eräs kirjanen jota par´ aikaa lueskelen sivun silloin, toisen tällöin. Känny mukana - kuten yleensäkin paikassa kuin paikassa kun näin "nykyaikainen" tääkin Mummero on...
   Siin patioin nurkalla mie sitten par´ aikaa issuskelin, hörppäilin kaffeetain, ja luin kirjain kun havahduin ääniin Alla Omppu-Pomppu-puun! Ihmettelin, kummastelin, kuulostelin, mik´  onkaan tuon äänen aikaansaaja? Mistä on kymysys nytten?
Käänsin kaulain äänen suuntaan, pääni seuratessa sitä - heh, heh, heh... ja näin kuin oli perennapenkkini jotahin pientä kanalintusta täynänsä! Siel ne käyskentelivät alkavan, kasvavan, perennakukkapenkkini seassa kuin ainai kotonaan.  Niitä oli ainakin sen 6-7 kipaletta kaikkiansa tosa penkissäin.
Kerkesin niistä napata muutaman kuvasen taltehen kunne nämä pelästyivät Mummeroa tätä ja pakoon pyrähtivät parvena. ( Fasaanien pentuehhan se siin käväisi kylässä Mummerolla tällä. )

   Mietiskelin ettäs oih ja voih, että olen onnellinen. Näin jo täsä vähällä aikaa kaksi näin ihanaista sattumaa; ensin tuolla Lammellain ja nytten sitten täsä - aivan omalla pihallain, omalla tontillain.
   Saan olla vaine ihan vapaana. Saan päättää itse mitä teen, mihkä meen... Ja siin sivussa sitten nauttia näinkin mahtavaisesta ( vaikkaan eihän tää oikeesti mikään mahtavan iso näkymä, tapahtuma, ole muttas kuiteskin... ) luonnon näytelmästä! Vaik asustelenkin aivan liki piskuista kyläkeskustaamme niin taijan sittenkin asustaa sen verta korvessa jotta näinkin hienoa luonnon näytelmää saan katsella näin liki. Ja se ettäs ei kiirusta mihkään, ei hoppua poies tään näyn "alta". Ei kukaan toinen pinkaise vaikkas kotini sisuksista ulos ja hätyytä näitä lintusia saapumisellaan, äänillään, poies!
On vaine mie ja nämä linnut täsä. On aikaa, on paikka. On ehtoon aika, Aurinko Armahan loistehessa ihanaisessa. Ei kiirusta mihkään - tää onneva on!

36950662_2010588728974523_60059600319571


37042066_2011309432235786_46702494909412

   Tänä aamuna ani varhain - jälkeen eilisen ihanaisen, käyskentelin taasen takatontillain. Nytten sitten aamupalallain, koprassain aamu-smoothiein miun. Nautiskelin Aurinko Armahan aamuisista säteistä ja niiden ihanaisesta lämmöstä pinnalla hipiäin. Tassuttelin varpain-jaloin pitkin lämpöistä kivetystä, istahdin toviksi takalistollein piskuiseen puutarhatuolillein. Söin, nautin - ja hokasin kuin siihen saapuvi aitain toiselle puolle tällainen piskuista piskuisempikin - pieneoinen Jänö-Jussikan poikanen aamupalaseuraksein! Wau - ettenkö sanoisi. "Nyt on kyllä Mummeroa tätä "hemmoteltu" vähälle aikaa oikein "kystä kyllä"." Onneva tää on!

   Voikoo siis elämä olla para-hultaisempaa? Voikoo ihmisen taimi enää enempää toivoa tahi haluta? Näin Vapaaherrattarena ( vaik nyttenkin kohta pyrähdän Töihin ja sitä myöten en mikään ihan täysipäiväinen Vapaaherratar olekkaan täl aikaa ) kun käyskentelee ja kulkee siel mihkä nokka näyttävi niin saan kokea todella ennalta arvaamattomia ihanuuksia ja näkyjä. Sellaisia jota ei tiedä, ei osaa odottaa.
   Eikää tuota näytä tarvihtevan lähtiä mihkään erikoisempaan paikkaan näitä elämyksiä "metästämään" tahi kokemaan kun vaine elelee tätä omaa piskuista "ynpyrää" niin saapi sen varrelta kokea tällaisia pieniä "hetki tuhansia". Ihanuuksia - ONNEVA.

maanantai, 9. heinäkuu 2018

"Mitähän siitäkin tulisi...

... kyn syvälle sydämeen sattuu?": kyselin mie tuolla naamataulillain eilennä ehtoolla kun sydän tämä piskuinen sisällä rinnuksessain tuntui taasen pakahtuvan kaipuusta suuresta, ikävästä isosta.

36794326_2006167049416691_86710658842713

Ystäväni Mummo vastasi tähän viisaasti että sydän joka osaa ymmärtää ja tukea hiljaisesti muita särkyneitä.
Kyllä, se varmaan totta on - joidenkin osalta. joidenkin jotka osaavat näin tehdä; asettua siihen kuuntelijan osaan, ystävän tueksi. Toisen tuskan jakajaksi, ikävän suuren puolittajaksi, kivun kaivelevan helpottajaksi.
Mutta silloin kun tämän ikävän suuren suuren itse kohtaa ( kuten miekin eilennä ehtoolla taasen ) niin silloin sitä ei kyl osaa muutas kuin tuskaansa suurta huutaa ilmoille väkevästi, kailottaa turuilla ja toreilla kaipuutaan isoa, ikävää kaihertavaa. Ei siin tilanteesa kyl muuta ihmis´ polo osaa tehdä.
En tiedä sitten joskus muuloin, joskus tulevaisuudessa, ajassa tietämättömässä - kunne taasen Aikaa Armotonta on eletty ielleh-järilöih sankken kauaksi asti.... osaako sitä sitten itse asettua tuohon toisen samassa tilanteesa olevan ihmisen, ystävän, tuttavansa tahi vaikkas tuiki tuntemattomankin eläväisen tueksi ja tuskan helpottajaksi? Osaisi sitten kantaa toisen lastia painavaa, jakaa reppua suurta edes puolikkaaksi?

   "Crossing a River" soittoäänenä tahi sitten se tuttuakin tutumpi viestin merkkiääni.
   Voi että sitä kaipaakaan toisen soittoa tahi ainaskin viestin pienen ääntä kännykässään. Vasiten nytten kun se on tuo kännyin taasen päivittynyt toiminnoiltaan uudelleen uuteen kuosiin uutukaiseen niin että siitä on hävinyt johkin teille tietämättömille sellainen ominaisuus kuin tietylle ihmiselle tietyn tekstiviestin hälyytysäänen laittaminen! ( Eivät sitä toimintaa ole koko koneistostaan löytäneet edes vävyni miun tahi poikain miun jotka paljon, paljon, paljon, etevämpiä ovat tuollaisten koneistojen käyttäjinä kuin mitä mie itse olen! )
Nyt en tiedä koskaan milloin Georgen viestin laittaa tulemaan vaan se "hukkuu" sinne monen muun Ystäväni, Tuttavani, Rakkahan, viestien sekaan. Sil viisiin ettäs en välttämäti osaa reagoida heti kunne viestinsä tulee vaan luulen sitä jonkun toisen laittamaksi. Katsos kun en mie ihan jokahisen tekstarin tultua ryntää sitä lukemaan jotta mitä ja kuka sen on laittanut tulemaan... muttas Georgen viesteihin reagoin! Tai ainaskin pyrin reagoimaan kun sen verta tärkiä hemmo hän miulle kuiteskin on...
Muttas mitähän siitäkin tulisi jos ei niitä tekstarieta enää olleskan tuliskaan? Ei edes sinne Ystävien, Hyvien, Rakkahien, tekstareiden sekaan...?

   Mitähän siitäkin tulisi... tahi tulee kun toissa päivänä avasivat entisille koti konnuille uuden kesäkahvilan?
   Pyrkimys on heillä olla jatkossa ain kesäiseen aikaan auki ja ihan kesän alusta tuonne lopuille asti. Aamuvarhaisesta, iltamaan asti, paitsi sunnuntaisin hivenen vähempi aikaa.

36849199_2005899976110065_22715052653732

   Eilennä ehtoolla pidettiin siellä entisten naapurieni kera Naapuri-parlamentin ensimmäinen "kokoonaja" siellä. Kaik he ketkä sinne kynnelle kykenivät, saapuivat paikalle; seitsemästä neljän huushollin edustajat. Ihan hyvin siis kaikkinensa.
Meitä saapui paikalle tälle nostalgiselle puitteiltaan kukin omaan tyyliinsä: mie Neiti Sulkaalla joka edusti vuosituhatta tätä kuluvaista. Sitten oli Ystävä, Hyvä, Rakas joka päräytti paikalle muhkealla, isolla, ja möreä äänisellä motskarillaan. Toinen saapui paikalle 50-luvun letukalla, kunnon Amerikan raudalla, letukalla siis. Ja neljäs saapui nostalgisella polkupyörällään pyöräilen. Niinkin nostalgisella ettäs siin oli viel "vanhat pölytkin" pinnassaan tallessa... veisteltiin siin yksissä tuumin kun hänen ajopeliään ihasteltiin joukollamme.
Meni tunteroinen viimoinen kaffion auki ollen, ihan rattoisasti siin ystävien näiden kera kuulumisai vaihdellen taasen. Paikan tämän nostalgisen muistoja tuumaillen ja muistellen.
Ja sitten sitä suuniteltiin ( näin Naapuri-parlamentin perustus tilaisuudessa ) ettäs se on sitten ura uusi nyt näin avattu ja tästä lähdin voitaiskin sitten kokoontua vaikkas kerta kuukauteen siellä sunnuntain ehtoolla sovitulla, ja paikalle saapukoon he ketkä silloin juuri kynnelle kykenevät. Nytten kesän mennen ja syssyn tullen kerettäisiin viel ainaskin pari kertaa porukalla rupatelle ja kuppinen kuumaa hörpätä siellä. Sitten olisikin piiiiit-kä talvi edessä ja kokoontuminen vaik miun tykönä jokunen kerta kuten tähänkin asti tehty on...


   36856986_2007300132636716_22565499057807

   Mitä siitäkin tulisi... kun aina Lammellein mennessäin se olisi ain näinkin täpösen täynä kansaa vaeltavaa kuin mitä siel tänä päivänä oli? Ei ni mitään, sas miun sanoneen!
   Itse kun ajatuksissain elelin tänään päivällä päivän tään kuumaakin kuumemmaksi käydessä ja miun touhuin keskellä hiotessain ettäs nytten uimaan Lammellein ja siin sivussa siellä pitkin pituuttain loikoilemaan alle Aurinko Armahan. Ajatuksia ilmoille ihmettelemään ja mieltä keventämään laineille lammen tämän, kuiskauksiin kuusten kätköjen, petäjien pituuksien. Olla öllöttelemään siis tuokioksi yhdeksi, jopa kahdeksikin. Välleen sitten pulahtain veden syviin, kylmiin kätköihin, itseäin viilentäin.
Muttas kuten jo tokaisinkin niin untahan se vaine tällainen haavekuva olla voi. Totta ei sitten nimeksikään näin helteisenä päivänä kun on kyse tästä lammesta ihanaisesta sillä löytäneethän sen ihanuuden ovat muutkin Maan Matoiset kuin vaine mie yssin. Yleinen, kylän ( ja lähitienoiden muidenkin ) uimapaikka kun on kyseessä.
   Ja senkin verta yleinen ettäs juurikin olivat kylän miehet sen ynpäristön korjailemassa nuorison talvisen vandalismin jäljiltä paikan grillikatoksen grilliä kun olivat nämä "nasevat" yksilöt yritelleet sytytellä sen jo olemassa olleen glillin palamaan kera sen grillikatoksen lattioiden.
Näin kun nuoriso "on löytänyt" myöskin paikan tuon niin toivoa vaine sopii jotta tämä uusi uutukainen ( ja hyvääkin hyvemmin tehty, muuraamalla rakennettu, ja oikein kaikkine ilmanotto aukkoineen rakenneltu ) grilli sitten saisi olla rauhassansa valtaisasta kansainvaelluksista huolimati.

   Mitähän siitäkin tulisi jos... mie vaikkas saisinkin tämän Majani Mahtavaisen myytyä ja sitten alkaisin etsiskellä majaa uutta jostakin? Mistähän ja minkälaista?
   Mietin vaine täsä ettäs eilennä kuulla sain ettäs sen, tuon, kokoontumispaikkamme eräs työntekijä muuttanut on elämänsä aikana ainakin sen 40 kertaa ja ettäs mm. Norjan puolla töissä käynyt on.
Että jos vaikka... onnaiskohan miulla samalla viisiin työn perässä kulkeminen? Osaisinkohan mie asua missä vaine ja tehdä missä vaine työtä? Sekä ennen kaikkea mitä työtä tekisin sitten siellä kulloisessakin paikassa sillä eihän miulle, Mummerolla Humisevanharjun, mitään pätevää ammattia takataskussain olemassa ole! Hyvänen aika sentään, kuka se tällaisen tumpelon, "peukalon keskeltä kämmentä", huolehtis työntekijäkseen? Ei varmana ihan kuka vaine - tahi siis ei kukaan...
   Muttas se se varmaan on tällä Mummerolla edessä täsä kunne Aika joutuu Armas sillä enää en tuolle nykyiselle Työ-paikallein palata voi tämän kesän jälkeen jos ei ihan ihmehiä tapahdu täsä välissä. Se se on vaine alettava ajattelemaan tätä Tellusta ja Maailmankaikkeutta sitten aivan uudella tavalla, uudelta kulmalta kattoin. Suuniteltava elämänsä ehtoota aivan uudella katsonnalla.
Hivenen pelottaa ja kauhistuttaa. Hivenen on tervettä utelijaisuutta ilmassa. Himpun myöskin uhoa uskomatonta; ja miehän onnaan!

   Mitähän siitäkin tulisi jos mie tekisin toillaan samalla viisiin kuin Ystävänikin on nyttemmin tehnä... Ihan kokonaan uusille, erilaisille urille lähtisin?
Tahi jos oikein "hävyttömäksi" alkaisin ja ajatteleisin niin mitähän SIITÄKIN tulisi jos meidät kaksi yhteen lyötäisiin?
   Ajatellaampas kotvanen asiaa moista. Elellään ajatuksen kera kummallisen; tuumaillaan, mutustellaan aatosta tovi...
   Ensiksikin olisihan se kiva olla olemassa toinen rinnalla kulkijainen. Joo-o, kivalta tuntuisi. Ajatuksena ainakin että olisi joku "oma" jonka luolta maailmalle lähtis ja jonka tykö sitten palaisi - olisi piste mihkä kiinnittyä ja joka ain sitten vetäis takaisin kuin kuminauha ikään. Voi että lutuselle tuntuisi. Oikein silleen pehmiälle ja mukavalle.
Muttas kun sitten totuus paljastettaisiin. Se ns. arki kehiin heitettäisiin niin jopas ajatukset muuttuvatkin toisen moisiksi. Sillä ihan totuuden jos ajattelen niin emme pärjäisi mitenkään arjen pyörityksissä yssissä tuumin. Meitä olisi kaksi sen verta kovaa kalloa, sen verta kovaluista, itsepintaistä jääräpäätä, vastatusten ettemme mitenkään mahtuis useammaksi tunteroiseksi, saati sitten päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi tahi vuosiksi, saman katon alla! E-hei, ei vaine onnaa; hää ei periksi anna ja mie sitä vertaa vähempi. Olemme kaksi oman tien kulkijaa siis.
   Sekö lie meidät sitten yhteen aikanaan veti; ollaan kaksi saman laista? Vahi olisiko sittenkin niin ettäs KUN ollaan samanlaiset niin siksipä siis meillä "menee hyvin yhteen - josko joskus kahteenkin..."

maanantai, 2. heinäkuu 2018

Hajatelmia 18.

   Sain Ystävält, Hyvältä, Rakkahalta, lahjana Arja-Liisa Landén runokirjasen "Paratiisi sydämessäni." Siin on eräs runo:

" Minulla oli niin kiire, etten
kahteenkymmeneen vuoteen
ehtinyt tuoksuttaa omenapuuni
suloista kukkaa.

Nyt istun puuni alla
ja kuuntelen,
kuinka sen hedelmä kypsyy."

Voikoo tätä paree enää sanoakkaan tätä nykyistä Telluksen menoa, oloa ja tilaa? Tuskinpa vaine.
Sama pätee itsenikin oloon ja tilaa. Nyttenkin kunne omani viikonloppu on lopuillaan niin täsä sitä miekin olen koheltanut pääni "kolmantena jalkana" pitkin poikin maakuntia erinäisiä hommia ja asioita hoidellen. On kuin ei aikaa olisi pysähtyä saati sitten PYSÄKÖIDÄ mihkään kohtaan tahi paikkaan. Sitä vain suorittaa tään vähäisen vapaa-aikansa kuin "tuli persiin alla olisi" ja yrittää saada mahdollisimman paljon mahtumaan piskuiseen aikaan.
Ja sitten hoksaakin yllättyneenä jälkikäteen ettäs mitäs mie teinkään? Misä olin, mitä sain aikaseksi? Mitä KOIN? Ja tää "mitä koin?" - se, se suurin kriteeri tässä meidän Maan Matosten elämässä onkin! Sitä kun pitis malttaa vaine pysähtyä ( ja pysäköidä ) ittesä ain toviksi johkin pisteeseen ja havannoida mitä tapahtuu ympärillä ja itsessään? Mitä koen, miltä tuntuu? Esim. miltä tänäänkin tuntui tuon Aurinko Armahan loiste ja lämpö kun sitä taasen tänään saatiin hivenen kokea? Isse otimma täsä iltapäivällä kun pistäydyin kotonain tovin, keitin kupposen kuumaa, koppasein sen mukaani kera purtavaisen ja mennä hipsuttelin takaporstualleni - istahdin sen portahille ja OLIN vain. Nautin Aurinko Armahan kilosta, lämmöstä ja SIITÄ hetkestäin siinä. Hu´uahdin kaiken touhuin keskellä. Ja katselin, ihastelin ( sekä tuumailin kaikkinaisia jutskia mielessäin ) Alla Omppu-Pomppu-puutain. Huin se kypsyttelee hetelmiään? Kuin se on osasen niistä lykkinyt alas oksiltansa maan matalaisen kamaralle, kuin se on niin ihanainen ollessaan tontillain. Ihanuutta!
   Samaten oli taasen ihanuutta kun Jyräsen alla sain käydä.
Oli täsä Töissäin kaikkinaisia taikinoita tehdessä ja vaivatessa olkapääni sekä hartiani sen verta kipeytyneet että otimma ja aamutuimaan textittelin tälle Jyräselle mainiolle jotta josko vaikka "luokses tulla saan"? "Mahdunko maailmaas, mahdunko" päivääsi tähän...?"
Niin vaine onneksein hän miut luoksensa pyysi saapumaan Aika Raudan ollessa jo pitkälti iltapäivän puolla. Siellä hänen taitavien käsiensä alla mie sitten ähkyin, puhkuin, ja puhisin. Tuskastelin, voivottelin ja melkeinpä kiroa rätkäytinkin muutamia kertoja kun hän niin makiasti kipeitä nystyröitäni käsitteli. Muttas kuten totesimme siin "piinapenkissä" ollessain niin onhan sitä varmaan maailmassamme täsä monen monta muuta paljon, paljon. pahempaa "kidutuspenkkiä" olemasa kuin mitä tämä on. Tämä kun on sen verta piinaavaa, ja kivulijaan sattuvaa ettäs se jo nautinnon puolelle sit loppuin lopuksi kääntyy. Vasiten kun käy niin kuin nyt kävi: se mistä hän aloitti kipeistä "luumuista" ( sanoin kyl ettäs ne olivat varmaan Mangoja kun sen verta isot olivat... ) hartioissani niin sitten lopuiltaan niitä ei enää siellä ollutkaan. Hän taitavin, taika käsinsä, "taikovi" ne sieltä poies niin jotta loppuin lopuksi tuntuu että siihen "allensa" voisi vaik nukahtaa kun sen verta ihanalta tuntuvi käsittely moinen.
   Kuten varmaan ihanaisen ihanalta tuntuvi sekin ettäs käväisin täsä tänään näin vapaalla ollessain kaupassa ostelemassa eväitä noin viikoksi itsellein:

36527012_1995885927111470_61991471927798

Tässäpä tät on. Aikas hedelmä- ja kasvis-voittoista kieltämäti. Muttas kun ajattelee ettäs kaivan kuiteskin kaappini kätköistä viel tähän omatekemiä Kaikettomia sämpylöitä. Teen Siemennäkkäriä, kenties banaanilla maustettuja pannareita. Pakkasesta koppavan jokusen valmistamani Kaikettoman piiraanpalasen. Aamuisin hörppään aamu-smoothieni kera kaiken maailman aineidensa sekä sit viel popsin mm. D-vitskuu, kalaöllyvä, kalsiumia, yms. ainehia niin eiköö sitä siin sitten alakkin olla aikas kattava skaala? Täydennettynä tosin viel ajoittain joko kalalla tahi brotskulla - hyvin, hyvin, harvoin lihalla. "Jeah!": sanon mie.
   "Jeah!": en sano sille ettäs täsä tänään kun kuljeskelin täsä ees-sun-taas kotiini ja poies täältä niin hokasin ettsä se taisi sitten olla tuon aitain takusen naapurini Noutaja asialla - snif.
Siin oli ( anteeksi että puhun menneessä muodossa vaik sen tiedä että oliko asia näin vahi ei? Muttas kun mielessäin laskeskelin "yksi ynnä yksi" niin en muutakaan voi saada... ) ihminen jok elämänsä aikana on kokenut varmaan paljon ja monen moista. Tekevä, käsistään kätevä - kirvesmies kun oli. Korkeasta iästään huolimati ( jo kauan eläkkeellä ollut ) edelleenkin ahersi, rakenteli ja puuhasi kaiken laista alvariinsa. ( Silloin kauan, kauan, sitten mm. miun Majaani Matalaiseen teki remonttia kun tuli "ero perheeseen ja laitettiin riita kahtia". )
Sairasteli hän jo pitkään muttas siltikin tuntuu ettäs ois tuo Ukko-Ylimäinen voinut nyt hivenen välttää häntä...
   Kuten varmaan miekin täsä taanoin kun matkaani taasen tein - muttas minkäs teet kun W"veri vetää"... Ja sen myöten tekisikin miun mielein kysäistä Georgelta ettäs miltäs näytti? "Oliko hyvää katsottavaa miun peräin kun sitä heiluttelin nokkas edessä?" "Miltäs näytti?"
   Tuumailinkin tällä piskuisella viikkovapaalla, Reissaaja-Lissinä maailmaa kolutessain, jotta nyt oli muuten miulla ylläin vaatetta sellaista jota ei ole ylläin nähty sitten viimeksi kuin... olin jotahin ala-asteelainen. Silloin niillä viimo luokillaan.
Meinaan ettäs ostimpas täsä mennä viikolla itsellein "elämäni ekat" shortsit! Ja eikää mitkä vaine vaan sellaiset farkun väriset ja aikas mini mittaiset ( ainakin miun mitta puuni mukaan sillä lahkeensa on paljon ylempänä kuin mitä miun mineimmisä minihamosessain! jotka jo "vesirajaa" hipovat! ) jotak valmiiksi rispat ovat!
Ei ollut/ole tietoakaan pitkistä helmoista, mustasta väristä eikää muustakaan sellaisesta miulle tyypillisestä pukeutumisesta sillä puseronikaan ei ollut/ole musta vaan taatusti värillinen!
Tosin tänä aamuna kunne mökillämme ylös siskonpediltämme lattianrajasta ylös kömmin ja astelin sit kyökin puolelle niin äitini katsahti kertaa kaksi miun suuntaan ja loinah lausumahan ettäs mitäs se nyt yllensä puki kun näki ylläin taasen miun perinteisen asuni; pitkä, musta hame ja pitkähihainen, musta pusero, sillä niin aamutuimaan on vaine vilu tienoilla niillä enkää mie voisi kuvitella misään minissä siellä silloin koikkelehtivani - pitkää sen olla pitää.
Olen taasen näin kesän tullen ja lämpimien ilmojan meitä helliessä yrittänyt poies tuosta mustasta pukiessain yllein miniä, väriä ja tyystin erimallisia vaatteita kuin mitä alvariinsa olen pruukannut. Hivenen opetteluttaa... rohkeutta on kerättävä aikas lailla... uskallettava ihmisten ilmoille... Huh, ei se vaine heloopa ole sano sit kuka vaine mitä vain.
Mutta ylpiä itsestäin olen kun kuitenkin yritän, uskallan ja joskus jopa onnaankin - mieleltänikin.
   Mieltä kyseltiin mennä yön seutuun aikas lailla kun siel mökkimme lattialla siskonpedillä maattiin ja Yön Ystäväiset valtasivat koko sen meitin huoneen, kun ei kukaan meistä ollut ehtoolla maate mennessämme erästä ötökkä-karkotinta muistanut seinän pöpseleen kiini tuikata!
Siin meni miulla kuin myöskin yhdellä muoskan mukelolla tunteroinen ja toinenkin ensin niitä vastaan tapellessa ja niitä listiessä. Sitten tympäännyimme hommaan moiseen ja nousimme pedistämme ylös lähteiksemme Yöpissille huussiin:

36465247_1995886437111419_59814443027970

Siellä huussin nurkalla tähystimme kohti Taivahanrantaa ja hokasimme Kuun Kummajaisen siellä siintävän. Täsä kuvassa se ei oikein nävy kun sen verta pieneksi se tuonne puiden rajaan jääpi muttas siellä se kuiteskin nyt oli ja meitä vastaan tillotteli. Näytti olevan jo pieniin päin menossa... Kuten totesimme etteäs ne Yön Ystävisetkin kovin olivat vähissä ( pienessä osassa ) tällä vessa-reissullamme kun sen verta kovasti Tuuli Tuittupäinen puhkuin ja puhisi jotta eipää siellä huussinkaan kätköissä Ystäväisiä näitä paljoa viihtynyt!
Toista oli tosiaan sit sisällä talossa, siin meitin huomeessamme. Ajattelin palattuamme että taitaisi olla paree jos vaikkas Neiti Suklaaseen loppu yöksemme siiryttäisiin; eipää ainakaan Ystävät kylkeen pakkaisi! Kysäisin kuitenkin mummoltamme ( äitini miun ) jotta olisiko misä sitä Ötökkä-karkotinta? Kertoili hän mistä moisen löytäisi; tuuppasin pistokkeeseen kiinni ja a´ vot sie, niin oli sitten meitin loppu yö taattu unella ihanaisella! Wau - pienestä se on tää maailma kiinni näin Maan Matosella! Kuin yksistä "Ystävistä"....
   Reissulla tällä tuli ja oli puhetta kera erinäisten ystäväisteni jotta milloin sitä niin kuin kesälomalle...? Kertoilivat yksi jos toinenkin ettsä tätä heinäkuulla... "Kolmen viikon päästä." "Kuun toiseksi viiveisellä viikolla." "Nyt on menossa jo toinen viikko, kaksi viel edessä." "Loma alkaa huomenna."
Voih, ja oih - voi miuta "Raukka-Parkaa" kun ei sellaista ihanuutta miulla tänäkään kesänä ole - snif! Se on sitten nytten jo neljäs kesä perätysten kunne "kiinni" olen; ei kesälomasta mitään tietoa, ei kesästä mitään tietoa.
Muistan kun silloin neljättä kesää sitten käväisin reissulla tuolla itäisessä Suomessa ja sitten sieltä kotiini, Majaani Mahtavaiseen palattuain, sain kutsun Töihin. Tälle nykyiselle ihanaiselle Työ-paikallein. Onni onnettomuudessa tietty ettäs miulla tämä nytten on olemassa ja ettäs silloin "kerkesin" sen reissuin tehdä muttas kun... "Ihminen ei ole tytyväinen oloonsa ja tilaansa" vaik asiat kuin hyvin olisivat. Niin miekin nyt näin sit protestoin!
Halluun miekin päästä nauttimaan kesästä tästä pitemmän kaavan mukaan! Halluun kesän ja loman! Halluun! Vaikkas samalla olenkin näin tytyväinen samalla ettäs miul nyt ylipäätään on töitä ja saan rahnaa jotta elää voin. Jotta syödä voin, jotta kotini pitää voin.
   Tytyväinen olen siihenkin jotta täsä päivänä eräänä laittelimma mie huushollini uuteen uskoon - taasen:36532370_1996467437053319_10101262673552

Nyt on tuvassain tilaa vaik piirileikkiin tahi tanhuu sillä se on sen verta avointa tilaa tulvillaan par´aikaa. Kyökkini tää sen sijaan aikas lailla täynänsä on kun EKA KERRAN täällä asuissain nyt tosiaan jo... hetkinen.... kohta neljän vuoden aikaan on KYÖKISSÄIN PÖYTÄ! Wau!
Pöytäin olen pitänyt tähän asit tuvan puolla kun se sinne paljon paree mahtuvi ja sitä siellä tarvihhen. Nytten siirsin kyökkiini sen. Aikas ahdasta tuli. Vasiten kunne porukkaan tupaani tulee, Majaani Mahtavaiseen astusi... siin on sitten "temput tehtävä" jotta porukalla tuolla tilassa ahtaassa pyöritään pöytäin ynpärillä! Ja kaikukin on nyt tullut kyökkini tään päähän kun ei ole enää pehmoisia nojatuolia kankaineen pehmittämässä tilaa tätä, jossa ne ennen olivat ja näin akustiikkaansa pehmensivät . Nyt ovat sit tuvan puolla ne penkit "evakossa".... "Evakossa" sanon kun miusta vaine tuntuvi ettäs ei varmaan mene hyvinkään kauan aikaa kunne Mummero tämä Humisevanharjun ottaa ja kääntää koko hela hoidon entisille sijoilleen! Tulee taasen muutto eteen....
   Passais se oikiankin muuton etehen jo tulla. Tain välittäjän poies jo pistin ja ei ole misään tää ihanainen kotini miun nytten julkisesti myynnissä. Mutta silti - voisi tästä kyl luopua ja muuttaa pienempään boxiin. Sinne Pahvilaatikkoon. Pitis ottaa johkin välittäjään yhteyttä ja taasen laitella myyntiin... Surku.
   "Surku rannalle jääviä laivoja."... sillä elämä on ja tapahtuu juurikin siellä muualla misä me itse kulloinkin olemme.
Näin me luulemme :(

 

perjantai, 29. kesäkuu 2018

Töitä.

    Väkerrän ja värkkään. Teen ja touhua, Pakerran ja puunaan. Korjaan ja koukkelehdin. Leivon ja - lemmin.... Teen kaikkea ja kaiken laista silloin tällöin. Niin tääl kois, Majassain Mahtavaisessa, koti konnussain Humisevallaharjulla kuin nyttemmin myös Töissäin.
Kunne täsä Töihin taasen lähdimmä kevään korvalla niin koti hommelit ovat jääneet vaine siihen "välttämättömimpään" tehtävään mitä on aivan pakko tehdä jotta henkkissä ihminen pysyisi. "Henkivakuutus" on vaine uusittava ain silloin tällöin jotta ei ihan pääsisi selkäranka mahanahkaa hieromaan... Tavan leipomuksein ovat nämä miun Kaikettomat Pannarini ja Sämpyläin joita sitten ain eväinäkin kantelen Töihini. Sitten leipasen Siemennäkkäriä noin kerta viikkoon; sitä napostelen mennen-tullen-palatessain niin näin sisällä ollessain kuin myöskin ulkona. Sekä sitten eväinä esim. autolla ajaessain tahi muualle reissun päälle lähteissäin. Ja täsä kaikessa välissä sitten teen jotahin muutai kotonain jos jaksan, jos on tarvista ( ru´uaksi Töihini ) tahi muutoin vaine huvittaa...
Muttas töissä - siellä on ns. pakko leipoa kun sitähän varten mie siellä loppuin lopuksi olen. Se on miun päävastuualue siellä. Vastaan ns. koko puljun leipomuksista pääsääntöisesti.

2018.5.11.%20Gluton%2C%20munaton%2C%20ma


2018.5.11.%20Gluton%2C%20munaton%2C%20ma


2018.5.11.%20Gluton%2C%20munaton%2C%20ma

   Gluteenittomat, munattomat, maidottomat, vuokaleivät. 
Nämä onnasivat hyvin - tuli ihan hyvät leipäset näistä. Sivautin viel pintaansa hivenen siirappia Saaristolaisleipasten tapaan niin saivat hivenen väriä pintaansa kun muutoinhan nämä olisivat olleet aika kalpianaamaiset leipäset. Hyväksi asiakkaat näitä kehuivat.
Olivat niin sannoiks kevään/kesän ensimmäiseni Töihin tehtävät leipomuksein tälle hollille.

2018.5.12.%20Kuningatarjuustokakku.%20gl

   Kuningatarjuustokakku: gluton, lakton ja Erytritolilla.
   Taisipa olla Äitienpäivä kunne tämän tein sukumme kokoontumiseen mökillemme. Siksipä siis mukana ihan maitotuotetta mutta laktoosittomana; jotta muutkin tätä söisivät ja sitten luontaisesti gluton ja Erytritolilla jotta miekin voisin maistella.
Olen vaine huomannut jotta jos ja kun maistelen/syön tällaista juustokakkusta joka miun herkkuain kieltämäti on... ( Ei pitis syödä kun mukana on kuitenkin maitotuotetta - vaikkas se onkin laktoositonta )... niin sitten tämän jälkeen olo on kuin tiineellä possukalla: masu piskuinen turpoaa ja käy kuin paraskin olutsammio, tulee ilmoja niin ylä- kuin alapäästä ulos aivan ns. hallitsemattomasti. Olo on kuin olisi heliumilla täytetty ilmapallo pinkeä joka sitten karkuun päästettäisiin ja se siinä poies ilmoille suurille pyrähtäissä pärähtelee ääniä sekä kaasujaan ilmoille päästen.
Jotenka peree olisi jos vaine kiertäisin tällaisetkin leivonnaiset hyvinkin kaukaa... muttas kun... hyväää ovat....

2018.5.30.%20Jauhoton%20suklaakakku%20Er

   Jauhoton suklaakakku Erytritolilla.
   Oli muuten taatusti makia leivonnainen ( vaine issellein tään tein ) kun oli tuota Erytritoli-sokrua sekä sitten suklaassani Stevia-makeutusainetta. Oli aikas pläjäys... ei tee heti uutta mielein tehdä. Ja jos teen niin teen kyllä tavan Mutakakun tms. joka sisältää myöskin jotahin gluteenitonta jauhoa sillä sellainen on mielestäin kyl paree kuin tämä versio. Muttas ompaahan nyt kokeiltu tääkin versio tehdä niin tietää mitä tällainen on tehdä ja miltä maituuu. Yssi kokemus rikkaampana takataskussain" - hyvä mie!

2018.5.21.%20Suolainenpiirakka%2C%20kev%

    Tavan lohipiiras.
    Tämän kesän ENSIMMÄISENI leipomus Töissäin oli tämä suolainen piiras ja pellillisenä het´ sillään.
Nytten mennään tätä vaiheessa näin kesäkuun loppua ja suoraan sanottuna olen jo täsä vaiheessa leiponut tämän piiraan jälkeen ERÄÄNKIN kappeleen suolaista piirasta ( äijän paljon näitä menee! ) erinäisinä kokoonpanoina niin näin pellilliseinä kuin myöskin pieninä pyöreinä, ns. tavan kokoisina.
Teen/tehdään niin Kinkku-, Savulohi/graavilohi-, Feta-, Vuohenjuusto-, Herkkusieni/kanttarelli/metsäsieni-, kuin myös muinakin varsioina. Myöskin Vege-versiona, sitten erilaisina erikoisuuksina; munattomana, maidottomana, yms.. Mitä milloinkin ja kuka kulloinkin oman laisensa haluaa.
   Sekin ettäs meillä on tarjota aikas laajalla skaalalla syödä ( niin makiaa- kuin suolastakin-versiota ) itsekullekkin näitä erilaisia erikoisleipomuksia. Sanoisinko hivenen ylpiänä ettäs se mitä ei löydy... jos ei jolle kulle löydy MITÄÄN mitä hän voisi syödä niin sitä sitten ei tarvitakkaan! On ainakin suolaisena tahi makiana ain jotahin jolle kulle halukkaalle tarjota. Ilman ei tarvihhe kenenkään jäädä.

2018.5.31.%20Mansikka-raparperi-Brita%20

   Kampsikka-raparperi-Brita: gluton, lakton.
   Tällaisiakin "erikois-leivonnaisia" teen/mme ihan suoraan tiskiltäkin tarjota asiakkaillemme. Ei tarvihhe ain pakastettua versiota syödä.
Tosin se että kun näitä erilaisia menee sen verta vähemmän ja harvemmin niin tottahan kait ei voi niitä olla aina verekseltään tarjota - joten pakastettuna löytyy. Mutta NEKIN ovat meillä alusta loppuun asti PAIKAN PÄÄLLÄ tehtyjä eivätkä mitään jotstahin muualta tuotuja tahi tehtyjä. Tai sitten puolivalmiita ja meillä paikan päällä valmiiksi paistettuja. Ei, vaan kaik olen/mme tehneet paikan päällä ja sitten pakasteneet asiakkaittemme syödä.
   On suolaista ja makiaa. Milloin gluteenitonta, maidotonta, sokeritonta, vegaania, munatonta, lihatonta... jopa sokeritontakin jos asiakas näin tilaa... kaik ain laktoositona vähintäänkin.

2018.6.12.%20Dallaspullat..jpg

   Dallaspullat, maidottomana - paitsi että itse täytteessä maito-maito-täyte.
   Tällaisia Dallaspullia tahi etenkin tavan Korvapuusteja ( itse puhun vaine "puusteista" tahi "tillikoista". ) menee myöskin yllättävän paljon.
On päiviä ettei meillä ole näitä tarjota verekseltään ja tietty silloin juurikin ihmiset kyselevät näitä. On päiviä jolloin näitä on tarjolla ja sitten niitä ei menekkään niin paljon. On päiviä jolloin on tarjota ja kaik menee - eivät edes riitäkkään ne tehdyt. Elikkäs mene ja tiedä mikä olisi sopiva määre näitä tehdä; tänäänkin menin Töihini ja tein taasen tillikoita tietyn määrän... suunnitelmissain oli ja toteutettuna tein 2,5dl nestemäärän taikinan... sain siitä pellillisen aikaseksi; 12 kipaletta... katsottiin, jännättiin, kuin riittää? Riittäävätkö vahi eivät riitä - vahi riittävätkö juuri ja juuri.
Ps. teen itse taikinan aina maidotonna automaattisesti ja täytteenä ( sinä rasvana ) käytän laktoositonta versiota.

2018.6.14.%20Suklaapohjainen%20Mustikka-

    Suklaapohjainen Mansikka-kampsikka-kirsikka-vaniljajuustokakku - lakton.
   Kesän eka JUUSTOkakku! Olipas kiva tehdä KUNNON ( siis korkia ) juustokakku pitkästä aikaa.

   Täsä välissä teimmä yhden ihanaisen Miehisen Mätön Miehellein. Lykkäsin siihen kaiken mitä miun selkäin takaa löytyi; hirveetäjauhelihaa, pekonia, kebabia, grillimakkaraa, puna-, valko- ja tavan tsipulia, sinihome- ja tavan juustoa.
Kuvasta ei siitä tähän laittaa ole mutta kerron kuiteskin ettäs otimma riskin pienoisen itse silloin ja maistoin miltä sellainen maistaa? Miltä tuntuu syödä tällaista ähky-puhku-lihaisaa mättöä? Mitä tulee, mitä seuraa, siitä kun pistän masuun piskuiseeni gluteenia ja vasiten kera hiivan kohottavaisen?
Ei sanottavammin mitään "uutta taivahan alla" muttas en kyllä halua sellaista uudelleen syödä. Olo oli taasen kuin parhaallakin palkinto possukalla.


2018.6.19.%20Kaiketon%20lohipiiras%20%28

   Kaiketon lohipiiras: pohja mm. gluton, maidoton yms.. Kasvikset ja lohi välissä. Täyte ja juustot päällä; kasvisrasvaiset.
   Issellein evääksi Töihin... on muuten hyvää. Ja suoraan sanottuna paree kuin esim. toi Miehinen Mättö Miehellein.
Periaatteessahan tarpehet ovat "samat": pohja jonka ylle lapetaan kaik mahdollinen ja mahdoton sekä sitten tään kaiken ylle laitetaan viel jonkin lainen kate kera juuston jonkin laisen. Se vaine että toista sanotaan pizzaksi ja toista piiraaksi - hah, sanon mie!
Olenkin täsä mietiskellyt että ensi kerralla kunne mie issellein alan pizzan-"puolikasta" vääntämään niin miehän muuten teen siihen ihan vaine tällaisen suolaisen piiraan pohjan! Hitto - eihän se haittaa mitään?! Sama se millainen pohja siinä on, mitä siihen laitan; kuhan se vaine ne täyttehen ainekset kantaa ja purutuntumaa jonkun laista antaa. Kuhan on vaine jonkin lainen pohja jonka päälle ainekset nuo täyttehen lykätä - eiks vaine?
Katotaan mimmottiis piiras-pizza siitä sit tulee....

2018.6.19.%20Kaiketon%20lohipiiras%20%28



2018.6.21.%20Minttujuustokakku%20%28%20L

   Minttusuklaakakku.
   Muutoin laktoositon tämäkin muttas nuissa Minttu-kekseissä, joita muuten pohjassankin on, on/oli mitä luultavammin ihan tavan-maitovalmistetta mukanaan.
   "Jam, jam.": sanoisin suoraan jos itse voisin tällaistä viel syödä. Jos en vaine Kaiketonta käyttäisi....

2018.6.21.%20Minttujuustokakku%20%28%20L

   Kirsikka-granaattiomppu-Brita; lakton.
   Brita on muuten yssi niität tuotteistamme ( joko näin perinteisesti pyöreänä tahi sitten pellillisenä ja sit siitä palasiksi/leivonnaisiksi laitettuna ) menee toooo-si paljon. Hyvä kunne kerkiää ain leiposta ja sit laitella valmiiksi kun jo myydään ekat palaset suoraan "tiskin ylitse" asiakkaille - kuten eilenkin; suoraan uunilämpimänä, vereksillä kampsikoilla ja kermaisella täytteellä - jam!
Valmistamme mitä "ihmeellisimmillä" varsioilla, täytteillä; ain kausituotteiden mukaan. Näin keväisin ja kesäisin raparperilla, kirsikoilla, kampsikoilla. Syssyisin enempi viinimarjoilla yms.. Talvisin, Julgubben aikoihin, menee luumutäytteiset, pipariset, tms. paree.

2018.6.23.%20Kaiketon%2C%20erytritolipoh

   Kaiketon, Erytritoli-pohja. Lakton, sokton, Kampsikkajuustokakku.
   Tää meni sitten omalle suvullein. Nytten kunne vanhimmaiseni täytti pyöreät 30-vuotta!
   On siis aivan mahdotonta ajatella ettäs omain, MIUN OMAIN muoskain täytti jo 30 vuotta! Eihän siitä viel voi olla 30 vuotta kun hän syntyi? Ei sit millään. Vastahan hän oli sellainen neljä-seitsemän vuotias tyttönen joka oli tomarainen perheen "kakkos-äiti". Pahasti kenties sanottu muttas kun se on vaine tosia-asia kun perheemme vanhimmainen lapsi oli/on hän.
Ain joutui paimentamaan pienempiään kera seuraavaksi vanhimmaisen tyttären ( kolmas olikin/on sitten perheemme "erikoisin"; 24/7-tyttärein jotenka hän ei ollut luonnollisestikaan millainenkaan "vastunkantaja" ). Katsomaan mitä toiset tekevät, misä ovat, mitä puuhaaavat ja mitä kukin tekee? Ettei kukaan vaine luvattomia puuhaa tahi luvattomille teille lähde. Liikaa vastuuta, liian nuorena... mutta ei sitä silloin paljoa ajatellut kun nuori itsekkin olin ja ison ( runsaan ) muoska määreen kera arkamme pakersin. Viel kun siihen lisäsi kaiken maailman erot ja monen, monen, muoskan erikoistarpeet... Pakostakin jää joku/jotkut muoskat vähemmälle huolenpidolle ja sitä myöten sit vastuunkantajakisi. Anteeksi tyttärein-miun, anteeksi muoskat miun! Anteeksi.
   Kaikesta tästä huolimati ( vahi juurikin mm. tämän takia? ) olen sankken YLPIÄ niin hänestä, tästä 30-vuotiaasta tyttärestäin miun, kuin myöskin muistakin muoskistain miun! Olen HITTO VIE!
Vaikkas isse tään sanonkin niin OLEN kasvattanut, jos nyt kasvattamisesta voi puhua, jos voi sanoa että joku voi jonkun yleensäkin kasvattaa? Voiko? Hivenen olen skeptinen kun tuntuu että ihminen itse kasvaa ja tiensä sit näin etsii - me vanhemmat vaine katsotaan perään etteivät ihan itseään teloisi jokahiseen paikkaan, etteivät ihan jokaista virhettä tarvihteis tehdä; ottaisivat oppia meidän jo tehdyistämme..., monta muoskaa jotka ihan kelpo kansalaisia ja ihmisiä ovat. Jokahinen näyttäisi paikkansa tältä Tellukselta löytävän. Jokahisesta jotahin tulee - jos taasen jokin työ, ammatti, tms. jonkin lainen kriteeri on jotta voi sanoa että joku jollainenkin on... ( Tää on taasen tätä miun kyseinalaistamistani, tää... ) sillä eihän ihmistä pidä "arvostaa" ammattinsa, tekemistensä/työnsä, mukaan vaan ihminen pitää katsoa, ottaa vastaan ihmisenä itsenään! Pitää nähdä ihminen sieltä sisältä päin; mitä ihminen on omaksunutelämänsä matkan varrella, mitä siitä reppunsa mukaan saanut ja ottanut. Ns. onkoo ihminen "viisastunut" kokemuksistaan, opeistaan, yms.? Mitä ihminen tuntee, mitä, ajattelee, mitä... Siis onkoo ihminen inhimmillinen vahi onkoo hän vain tyhjä kammio jok tyhjyyttään kumisee? Onko ihmisen itsensä sisuksissa tunteita suuria jotka kertovat kuin olla, kuion eliä vahi vaiko tyhjä ulkokuori joka pienellä puhkumisella ja puhalluksella kumoon kupsahtavi?
Et sil viisiin.... "Moni kakku päältä kaunis, silkkaa silkkoa sisältään."?

2018.6.26.%20Sitruuna-lakritsajuustokakk

   Sitruuna-lakritsa-juustokakku - laktoositon.
   Tätä herkkua vuotin ainakin isse jotta milloin pääsen tekemään? Tällaisia sitrus ( lime/sitruuna )- lakritsa-juustokakkusia teimmä jo viimokesänä Töissäin. Ja sitten nytten täsä tälla mennä viikolla ensimmäisen tälle kesälle - jee! ( Menee muuten "kuumille kiville", tää kakkunen! )
Viimokesänä teimmä ns. Englanninlakritsakakkuna: neliönmallisia ja kolmella kerroksella joissa makuina olivat mm. vattu/mansikka, lime/sitruuna/valkosuklaa ja sitten tummana kerroksen suklaa/laksitsa. Nekin olivat "hottista"-kamaa.

2018.6.26.%20Sitruuna-lakritsajuustokakk

   Näin kun nytten täsä tätä kakkusta valokuvana katselen niin LÖYDÄN nytten sen yhden kohdan josta puuttuvi YSSI lakupätkä koristeistaan!
Tapahtui nimittäin niin jotta kunne niitä tämän ylle laittelin ja pilkkoissa sopiviksi palasiksi, laskien ne kaik tarkkaan et kuin monta tarvihtee mitähin mallia, niin silloin jäikin YSSI pieni palanen pöydälle "ylimääräisenä"? Ihmettelin että mitenkä se onkaan mahdollista kun on parillinen määre tarvittavia ja parillisen määreen pilkoin? Ei sitten millään mahdollista muttas minkäs teet kun en vain tarkasta etsinnästäin ja katsonnastain huolimatta tyhjää paikkaa yltään löytänyt - kunne nyt tästä tätä nakuttaissain löysin....

2018.6.28.%20Mansikkajuustokakku.%20Lakt

   Mansikkajuustokakku; lakton. 
   Nytten näin ns. Amerikkalaisittain elikkäs uunissa paistettuna versiona.
On muuten hyvääää - vaik en itse tätäkään voine maistella muttas tiedämpähän vaine ettäs on hyvää... ja se ettäs työyhteisöni ( sekä asiakkailta saamani palautteen perusteella ) työtekijöiden maistamisen perusteella voin näin sanoa.
Tämän tarjoamme/tarjosimme Mansikkamelban kera jonka vasiten tälle tein. Jam!

   Tätä ennen tein mm. sellaisen Raparperipiiraan josa oli sellainen MEHEVÄ sisus kun sen laikkasi ja sitten viel hivenen lämmähytti juuri ennen asiakkaalle viedä, niin sen sisuksista tursusi tätä raparperista täytettä. Ja tarjottaiin ( totta kait ) tekemäni Valiljakastikkeen kera!
   Sitten olen tehnä, ja teen,  Koplereita; talomme erikoisia, nimikko-sellaisia. Unelmakääretorttuja erilaisina versioina ( jouluisin Jouluhalkoina ), Juustokakkuja sekä liivakolla että näin paistettuna uunisa. Erilaisia Cookieita ja keksejä. Sekä tietty keksipohja-ainekset kaikkiin juustokakkuihin jottei tarvitse ostella keksejä vaan nekin tehdään itse alusta loppuun itse paikan päällä ( harvoin siis meillä tehdään osto-kekseistä kakkujen pohjia ). Erilaisia täytekakkumallisia kakkuja. Jne, jne., kunne vaine kaik muistaisi ja erikseen kirjaisi.

   Muttas sen vaine tiedän ettäs kun Työni on auki asiakkaille ti.-la. ja ti.-pe. kol.11.00.-17.00. sekä la.pv. klo.11.00.-15.00. niin sen ettäs kunne sinne paikalle menen niin ei ole hetkeäkään ettäkö tarvitseisi miettiä mitä teen vahi enköö tee mitään? Teenkö jotahin vahi olenko jouten, sillä ei ole tilannetta ettäs jouten joutas olla. Hyvä kunne kerkiää kerta päivään evästä rinnan alle saada tahi sitten vessassa tarpeillaan käydä. Raa´asti kyl sanottu sillä tottahan toki lupa on ottaa taukoa ja evästää rauhassaan sekä käydä tarpeillaan muttas kun ei vaine millään MALTTAISI ( etenkin tällainen ain, alvariinsa, alati, touhuamaan oppinut ihmisen-kuvatus ) kun olisi sitä tekemistä vaik kuinka, vaik "muille antaa"-asti. Ja kun asiakkaitakin tulee, on, ja menee. Heitäkin kun "pitää" palvella täsä kaiken leipomisen ohessa toisten meidän työntekijöiden kera. ( Onni on olla työpaikassa josa asiakkaita käy sen verta ettäs ain jotahin hommaa on olemassa! )
   Sillä poikkeuksena nykymaailman kaikkinaisen minä-keskeisyyteen ja asiakkaan "juoksettamiseen" itse työntekijöiden palvelemisen sijalta MEILLÄ palvellaan ASIAKASTA laittain kaik tarjottava asiakkaalle valmiiksi ain kaffeen, teen tahi minkäpähän vaine juoman osalta kuin myöskin hänen tilaamansa syötävän evään osalta ( olkoon se sitten jotahin suolaista tahi makiaa tarjolla olevaa ja syötävää ), sekä sitten koristellaan se nätiksi annoskokonaisuudeksi ja sit vasta VIEDÄÄN pöytään hänen eteensä asti asetellen kaikki tilattu nätisti ja kauniisti hänen eteensä syödä että juoda. Sitten kunn asiakas on aikansa istunut, nautiskellut... kenties rupatellut minutteja useita, tunteroisia kiertäväisiä, kiireettömänä maailman viuhuvista menoista huolimati... ME keräämme ne käytetyt ja tyhjenneet astiat sieltä pöydältään vieden/tuoden ne takaisin keittiömme puolelle. Tiskaamme ja - tartumme taasen uuteen toimeen kiinni. Joko palvelemme uusia asiakkaita, siivoamme, tiskaamme - tahi leivomme.
( Teemme myös tilaustuotteita tilata ulos paikastamme sekä pidämme erilaisia tilauspalveluita asiakkaiden haluamin kokoon panoin; ruokapidot, kaffittelukekkerit, saunaillat, yms.. )

   Paikka tämä Työni on todella ihanainen. Todella mukava. Puhumatikaan ihanaisesta pomostain kera toisten työntekijäin!   
Paikka tämä on juurikin kuin miulle "luotu"! On sellainen taiteellinen ympäristöltään kun siellä on esillä monen erilaisen, erisuuntauksen omaavien taiteilijoiden töitä ( ja miun omain valokuvanäyttelyni siellä kaikkien muiden seassa tämän kesän ajan! ). On erilaisten, erinäisten pien-käsityöläisten töitä estillä ja myydä tarjota. On paljon kauniita, ehyitä ja elämääkin jo "nähneitä", taravoita, esineitä, puitteita, jotka kaiken tämän ihanaisen "sekamelskan" taustana on.
Puhumatikaan Suomalaisen-kauniista luonnosta jonka keskellä kaikki tämä on, jonka keskellä tämä Työ-miljööni on; puita osaksi vanhojakin jo. Järvenranta sinertäväinen. Heinivöivä, kukkasin kukkivaiset kedot ynpärillään. Vanhat, vanhat, ja kunnostetut rakennukset pihapiirissään.
Siten kun viel ole tosiaankin tälläinen "Durasell-pupu", jokkakin "ikiliikkuja"-rokotteella syntyissä rokotettu ( pienenä opetettu et jouten ei saa olla ollenkaan tahi muutoin on laiska ihminen - ja siitäkös on sitten vaikia oppia poies! ) yksilö joka tykkää tahi ei vaine muutoin "voi" vain olla tekemäti mitään... tehdä jatkuvaan jotahin niin mikäs se voisikaan olla paree paikka työskennellä palkkansa eteen?! Ei ni mikään!

PS: Päivää myöhemmin mm. tällaisia ihanuuksia tekaisin....

2018.6.29.%20Raparperirahkapiirakka.%20L

   Raparperirahkapiirakka uunisa paistain. Laktoositon luonnollisesti.
   Ihanainen väriraita muodostui kylkeensä tämän. Omaa paksuhkon rahkakerroksen ( + raparperipaloja ) sisuksiinsa ja ihanaisen muru-pinnan kera raparperipalojen yllensä.

2018.6.29.%20Valkosuklaa-mansikkajuustok

   Kuumille kiville mennyt Valkosuklaa-mansikkajuustokakku. Laktoositon.
   Tätä kakkua tehdessäin tuumailin että voi jeeru että sitä osaakaan ihminen olla onnellinen kun on täsä jo muutamia vuosia saanutkaan olle Töissä tällaisessa paikassa. Saan käyttää kaikkia luovuuteni kykyjä mitä vain suinkin saan itseni syövereistä pintaan ongittua. Saan tosiaankin haastaa itseni aina vain enempi ja enempi osamaan, keksimään ja taitamaan.
Pitää pähkäillä mitä pitää milloinkin lisää leipoa ja saada vitriiniin asiakkaille tarjottavaksi; milloin lisää makiaa masun täytteeksi, milloin suolaista huikopalaa? Mitä, millaista, minkä makuista tekisin seuraavaksi? Mitkä maut passaisivatkaan hyvin yhteen kunne asiakas leivostamme maistaa kera kriittisten makunystyröittensä? Millä saisin korostettua jotahin makua lisää tahi vastaavasti sitten joskus hivenen taitettua, peitettyä tahi "petsattua" jotahin poies?
On muutes aikas hyvää vanhuuden dementian ennelta ehkäisyä moinen "aivojumppa"...
Ja sitten viel sekin ettäs voin käyttää ynpäristömme ja pihapiirimme kaikkia kasveja ja kukkasia leipomuksissa mukana - sillä oletuksella tietenkin ettäs mitään ei-sopimatonta sekaan ei mene.... :)

perjantai, 29. kesäkuu 2018

Kirje Kulta,...

   ...kertoo multa, että leikkimme tämä... on täyttä totta.
   Se että nytten vuodatan näin johtuneen siitä ettäs en voi muutoin itseäin julki tuoda. En voi "marpattaa", en voi puhkua enkää puhaltaa. En kuiskata, kertoa saati pakista. Jotenka: jotenkin, jollonniin ja - .
  Odottanut olen ihan kiltisti kuten lupasin. Enkö olekkin? Olen ollut vaiti kuten pitääkin - enkö vaine? Mutta jokin roti se  miullahin on olemasa. Eikö vain? Vaikkas kuin "on kiellettyä, on kiellettyä, on kiellettyä" ( kuten Muumeissa aikoinaan Muumipeikkokohan se oli joka joutui kirjoittamaan sen sata kertaa jotahin luvatonta tehtyään... ) niin siltikin - miksen saa? Kerro se miulle oi, ystäväin?
Miksen saa sillä mitenkä muutoin tämä onnaisi? Ei mitenkään näin miun kantiltain kattoin. Ei sit mitenkään - eikää milloinkaan. Tosin täytyy rotinkia antaa siulle ( oi ystäväin ) ettäs se olet sie nytten pari kertaa joka ens´teks´ olet ollut "liikenteessä"! Ja se se on ennari, se! Ns. eka kertoja kunne sie olet sen tehnä. Vaikkakin epäilen kylläkin että se johtuukin vain aikoinaan tapahtuneesta asiasta jota hoisin ja sie nyttemmin sitä hämmästelet, kummastelet ja ihmettelet ettäs kuis se nyt tälleensä - siksi vaine "liikahdat". Et miun ittein takia-ko?
Tietty olisihan se kiva kuvitella ettäs olen jo siul niinkin tärkiä ihminen ettäs teet omatahtoisesti nämä liikkeesi! Wau - jotahin olisin "saavuttanut" täsä maailmassamme, tällä Telluksella, silloin: saanut yhden Jääräpää-Jukurin "käännytettyä uuteen uskoon". Wau!
Muttas kun en nyt kuiteskaan ole niin hyväuskoinen, niin sini-simmuinen miekään... en ole nuin vaine höynäytettävä helmojen heiluttelija, niin yssin kertaisesti sanon vaine että miehen-puolikas, sie juurikin siellä toisessa päässä, sie Mies ISOlla M-kirjaimella, "liiku" vastakin. Tule, ole ja - ota viekkuun.