Joo, aikainen aamu, Siemennäkkärit tehden, taikinajuurelliset taikinaiset aluille laitain sekä sitten suit´ sait´ sukkelaan evähät kasaan, kimpsut-kampsut valmihiksi, nuttua nurin yllein ja menoks kera kamerain miun!
Suuntana ensin Marjaniemi jonnekka perille päästyäin hokasin, ja yhtä porukkaa siellä jututettuain, ettäs siellä rantamilla olikin nyt sitten porukkaa! Kerrankin muitahin kuin vaine mie yssinäin.
Tätempä sitten teimmä pika-pikaisen päätöksein: "Tänne en jää, tää ei ole nyt miulle - suuntaampas tuonne metsien siimekseen ja NYT lähdemmä Hannuksenlammella sekä sinne laavullensa josta kuulut vaine olemma, enkää konsa ole kuitenkaan käynyt siellä." "Menempäs katsomaan mik´ onkaan tällä hetkellä kelinsä ja kulkumahdollisuutensa sinne." Ihan vaine sillä hivenen empien ko olen ain välleen huomannut paikallisella saitilla ilmoituksia, ettäs nytten-ja-nytten-taasen sinne ei oikein pääse kulkemaan ko on vettä kaikki ja alla.




    Mökkikylä.




   Kevät kivasti aluillaan.
   Täällä stallatessain kuulin nyt tääl Luovolla eka kerran tälle kevähälle Leivosten liverrykset, Västäräkin äänähdykset ja Sepelkyyhkyjen huhuilut.
Toki erinäiset hanhet ja vesilinnutkin äänessänsä olivat, mutten niiden äänistä osaa sanoa mitään.
Sen sijaan Joukkahaiset kuin myöskin Kurjet äänessänsä olivat ja ne mie kyl tunnistin.
Eilennä muuten ko käväisin toisessa suunassa täällä valokuvaamassa, silloin kuulin eka kerran tälle keväälle Teerien kukeerruksetkin!

    Olen muistini mukaan pakissut tästä jo aikaisemminkin, muttas pukahdampas kuitenkin nytkin:
    Niin tämän Hannuksenreitin ko näköjään reitin tuonne Sunikarille ja Pöllälle täältä samoilta nurkilta lähtien ( Marjaniemi ) ovat merkinneet täsä noin vuosikkaan sisällä hyvin niin luontoon polkujen varsille ko sitten opastein erinäisin sekä opastetauluinkin.
Ovat muuten paljon paree nyt ko esim. ennen muinoin tuolla Keskiniemeen mennessä ja sinne vievien reittien oppaat.




    Välleen matka taittui näin tällaisten hankien päälitse ja näin hyvin nähtävin, toisten aikoinaan kulkemia, polkuja pitkin....



... toisinaan tällaisiä lumisia pitkospuita pitkin ja sitten osasessa myöskin osaksi sulia -puita pitkin;



   Täsä muuten näkyy sen tään hetkisen vesitilanteen tilanne; ei viellä vettä ääriään myöten paikassa joka, eikää edes tällaisessa soisessa kohdassakaan.




   "Pajunkissa myllärinä."




   Hannuksenlammen laavu paikassa "ei mitään".
   Hyvä oli varustus laavulla tällä. Oli klapeja jos tulta haluaa pitää, on jykevät penkit kera tukevan pöytänsä sekä itse tulisijan penkkikehikkonsa. On ulkovessakin sekä yhteen mäntyyn korkialle kiinitettynä valvova ettäs tallentava kamera muodossa riistakamera.
    Täsä kohtaa asetuin aloilleni ja pidimmä ekan palastushetkeni;



    Mikäs olikaan omassa rauhassain metsäin kätköissä palastaissa kera tällaisen yhden piskuisen Punarintaisen.
Kyllä näistä eväistäin hyvin riitti apetta meille molemmille. ( kännykkäkuvat molemmat )




    Täsä kohtaa mietin, nottas mihkä sitten, mihkä tästä iellehen?
"Astelenko askeleeni jäljille entisilleni vahi käänynkö kotvasen kuluttua tuolta yhdestä liittymästä, toisaalle?"
"Vahi, entäs jos...?"
Niinpä: "Entäs jos?"
Se tuntui parhaalta ratkaisulta miulle.
Tätempä sitten unhoitin kokonansa tuon merkityn retkeilyreitin ja otimma suunnan kohti Hannuksenlammen taustaa - katsoissa tuolta laavulta käsin. Elikkäs läksin kiertämään tuota lampea ja suunnistin tietämykseni sekä esim. laavulta katsomain karttasen mukaan, kohti MERTA!
"Laskin", ettäs miun häätyy ohittaa muutamat mökit siinä matkallain; ne täytyy kiertää ohitse pihapiiriensä, muttas niitä "myöten" on hyvä suunnistaa merenrannalle ko siten tiedän, et oikealla reitilläin olen, misä olen, ja mihkä menen.
    Löysimmä mökkiset nuo aikanansa ja ihmettelin, sekä ihmettelen iellehen, et ompahan kyllä taasen mökeillä nuilla paikkansa!?
Miten ihmiset haluavat laittaa mökkinsä tuollaiseen paikkaan? Miksi keskellä metsää, "ei mihkään"?
"Vaivaista" männikköä ynpärillänsä, ei edes kuvan kangasmaastoa seutuvillaan. Ei mitään mäköpaikkaa, ei mäenharjaa, ei niittyjä vihannoivia, ei rantaa meren tahi jonkun muun vesistön.
Eli - miksi sitten?










    "Päivän Sydän <3. " - yhden Tarrin kyljessä.

    Hannuksenlammen ja sitä ynpäröivän suoalueen jälkeen nousin yhdelle vanhemmalle dyynille metsien nuiden kätköissä ja sehän oli sitten useampikin Tarri olemasa:






    Monta Tarria oli sahattu varmaan ns. hoidollisista syistä. Oli sahattu niiden oksia irti tahi sitten ihan pätkitty näin isoimmiksi keloiksi pystyyn.
Tämä oli tosin poikkeus monen kelon joukossa, sillä tätä oli koku yrittänyt käyttää Jätkänkynttilänä!



   "Onkalo oma."




   "Opas."
   Tää lieneen jokin vanhempi tuolla ollehen retkeilyreitin opasmerkki? Värit ovat samaiset ko nykyistenkin -oppahin värit, muttas näin ämpäriin merkittynä ( ja puuhun ripustettuna ) sen sijaan, ettäs nykyisen mukaisesti liima-nauhoitettuna puiden ynpärille tahi läikkä maalaten niiden kylkiin.








   Pajuperä.
   Pajuperä ja sen "Valkoiset dyynit - suojeltu luontotyyppi."
En edelleenkään osaa erottaa, et mitenkä nää täällä Pajuperällä olevaiset dyynit ovat valkoisia verraten esim. muualla oleviin dyyneihin? Mitenkä se näkyy, mitä se on?
No, nythän on talvi, et eihän se kyl ´nyt mihkään nävy, muttas en mie sulanmaankaan aikana osaa tuota erottaa!



   "Meri."
   Vaikkas meri ei nyt olekkaan viellä valtoimenaan, vapaana, niin siltikin: jeeru, et ihanaa ko meren äärelle pääsen ja pääsin! Siin on vaine SE jokin miulle, näköjään.




    Pajuperän rantaa ja niemi tuolla edessä on Teronrunni.




    Hannuksennokalla ja sen rantaniityillä:










   Kohta Sumpun kohdalla.
   Täsä on tuo laakia kivi josa joskus kauan sitten täällä Luovolla käydessäin kävin käppäilemässä ja silloin se tuntui piiit-kältä matkalta! Nyt kun tään näen, täällä käyn, tämän ohitse tassuttelen, niin täähän on tosi likellä esim. Marjaniemeä. "Yksi poronkusema."
Tällä kivellä olen useammankin kerran taivastellut, aikaani viettänyt. Nyt jälleen taivastelin, söinen viimeiset evähäni, valokuvasin ( sekä pidin pissitauon! ).

    Sumpun ohitin, tassuttelin Marjaniemen rannan sannalle.
    Käppäilin, katselin, enkää edelleenkään löytänyt "NALLE"-kantoa mistään!
Olemma sitä katsellut jälkehen mennehen syssyn, pitkin ollutta talvea, ain kun tuolla käyskennellyt olamma, muttas en vaine sitä mistään löydä!
Misä se on? Onko joku sen roudaa poies - miksi? Onko joku sen vienyt mennessänsä esim. koristeeksi kotinsa - miksi? Onkoo joku ottanut ja esim. viimo syssynä myöhä, tuikannut sen tulehen, lämmä lämpöistä notkissaan pitänyt sillä - miksi?
Mitä pahaa se "Nalle" on kellekkään tuolla tehnyt, tahi tekisi jos siellä iellehen olisi?
Eiköö tuo olisi voinut olla seillä edelleenkin - iloksi ihmisten ohitsensa kulkevaisten?







   "Röysät." ja Röysäin "tilannekatsaus" tään hetkinen.


    Netistä matkaani tätä mittailen taittelin vähintäänkin sen himpun päälle seitsemän kilo ja metriä + kaik poikkeamat kamerain kera.
   Hyvä oli toisaaltaan tassutella vielläkin näin täsä vaiheessa kevättä, ko melkein jokahisessa paikassa oli äskettäin sataneen lumikerroksen alla edelleenkin aikas hyvin kantavainen hanki! Mihkä ei Aurinko Armas vaine päässyt ole paistamaan täydeltä terältänsä, niin ne kohdat kantoivat hyvin. Mihkä se sit helottamaan on pystynyt kaikella lämmöllänsä, silloin kun pilkottnut on Taivahankannelta pilviverhojen välistä, niin siellä sitten oli uppolunta. Tahi ei oikeestaan luntakaan valtavaa vaan vaine sellainen ihan siedettävä kerros lumimassaa. Silleen et miekin pärjäsin nuilla rötkyilykengilläin ihan hyvin; ei pidempää ko pienivartista kenkää oliskaan tarvinnut siellä.
   Miulle tuo matka kera tuollaisen hangen ja hankiaisen, oli kyllä ihan "tarpeeksi" sillä kyllä maar vaine polveni valittivat kipujansa sekä lonkat beesasivat siin sivussa sympatiaansa moisille "pattipolville".
Polvien nivelet ns. lukkiutuvat tällä hetkellä hankaloittain askellustain. Jos kävelen tasaista tahtia, tasaisella pinnalla ja pienin askelin, hiljakseen, niin aikas hyvin matkaani taitan kyllä. Polvistuminen ( esim. valokuvausta varten ) alkaa olla aikas hankalaa. Eivät oikein kestä painoain polvivikamien päällä, eivät polvilumpiot(nivelet painamista pintoja vasten.
Onni ensiviikolla on lekurille aika; saa nähdä ottautuuko tuo lekuri näihin mitenkään?

    Alkusanat:
   Mitään sanomaton päivä. Päivä jolla ei ole ollut tarkoitusta ja jolle ei varmaan tulekkaan tarkoitusta enää tälle päivää.
Päivä päivien joukossa siis; samanlainen kuin muutkin päiväni tätä nykyä. Sanomaton, tekemätön, olematon, tarkuoitsematon.
Jotenka mikäs se sit siinä onkaan ottaa evähät mukaan ( jotka sitten söinen vasta kotio palattuain omassa-kotona! ), kamera kaulallein killumahan ja kannustaa Hepo Hopian pienelle "raville" matkan päähän kuvaamaan tätä päivää olematonta.
Suunnaksi otimma nyt Sunikarin jälleen. Ja tähtäimeksi siitä sitten niin piktälle kuin vaine halajan, kohti Marjaniemeä ja seutuja joita olemma jo kolunnut aikaisemmin. Sanoisin, ettäs plakkarissain on ainakin Marjaniemestä Huilunnokkaan asti, ellei peräti ihan Matikanniemehen asti - muistissain ei ole kumpaan asti olen mirs-marssinut, muttas... kassotahan nyt tää reissu ensin ja sanotahan sit jotahin lisää.




   Iso Sunikari jota näköjään niin väärin ain nimitän Sunikariksi vaikkas se itse Sunikari onkin tuolla edessä päin tästä kuvain katsontasuunasta katsoissa.
   Täällä Iso Sunikarissa ovat näköjään iellehen tekemässä jotahin maisemaremppoja: oli kaadettu mm. tuosta -murtajalta ylt´ynpäriinsä ( vasemmassa reunassa tätä kuvaa hivenen näkyilee ) vesakkoja nurin kera erinäisten kasvistojen. Olivat tuonneet uudet venelaituritarpeet venesatamaan ja taisipa olla myöskin jotahin uutta maa-ainesta isojen, järeiden, kivienkin kera ihan sinne uuden aallonmurtajan päähänkin.




   "Sininen ja valkoinen."







   Täsä kuvassain on SE Sunikari.
   Tuolla rannallansa, osassa sen, on yksi mökkikylä. Mielenkiintoinen miusta, todella kaunis harmaine puitteineen ja puitteista ko täsä puhelen, niin tarkoitan kaikkia mökkijen nuiden pintoja, ulkoseiniä, puitteita.
Näyttäisi kuin se olisi ihan käytössä oleva ihmisten mökkikylä, muttas toisaaltaan taasen sitten muistuttaa aikas paljon vanhaa kalastajakylää.... Niin, ettäs mikähän se on; mökki- vahi kalastajakylä?
Jospa olisi ihmistä tahi ihmisiä joilta lisää siitä kylästä voisimma kysellä. Muttas en ala utsimaan keneltäkään, en. Enkä vasiten huutele kylän nettisaitilla siitä, sillä en tykkää sellaisesta huutelusta, en.










    "Kalastajakylä."




   Täsä vaiheessa olimma Mustaletto-paikassa, edessä iso lahdelma; Kunninperä.
   Pysähdyin ja mietin: "Tuonne tekisi mielein miun, tuonne seuraavaan niemeen asti; mitä sen takaa aukiaakaan?" "Muttas, "kauaksi on pitkä matka" - enkä taida jaksaa tuonne asti, en."
Siksipä sit ajattelin, ettäs jos vaikka edes vähän matkaa tuota rantamaa pitkin? "Katsotaan mihkä voimain riittävät?" "Ainahan pääsen takaisin: uran kun urkenen iellehen, ni järilöihenhän se sit tuopikin - eiköstä vaine?!"
Tuumailin, nottas kyllä näyttää kovin yksitoikkoiselle moinen rantama kiertää. "Ei siellä ole varmastikaan mitään kuvattavaa edes." "Tuollainen isohko lahti rantoineen ja se siitä sitten." "Tuskimpa vaine mitään asutusta, onkoo edes mökkejäkään tuolla?"
Niin vaine hokasin sit minuutin-parin kuluttua olevani mirs-marssimassa juurikin tuota rantamaa pitkin jäiden sen päälitse.
    Tuolla lahdekkeella mennessäin hokasin katsastaa horisonttia, Taivahanrantaa tuota näkyväistä, nähden kuin siellä lakesi josain kaukaisuudessa sade taivahalta maata kohden. Silloin mielehein tuli eka kerran, ettäs olikohan sittenkin viisasta lähtiä mirs-marssinmahan tätä jääkenttää pitkin? "Mitähän säätä se onkaan luvannut?" 
Tajusin kuin nyt olimma eka kerran lähtenyt reissullein millekkään lätkimähän siten etten etukäteen edes pienesti katsellut Sää-Ilmeilijöiden ennustuksia, sillen ettei miulla ollut hölkäsen pöläystä tietoa mistään olevasta tahi tulevasta ilma ja tilasta!
"Oi ei - teinköhän oikein vahi huonosti?" "Entäs jos sade tänne lankiaa, näkyvyyteni sumentaa; näin kun tuntemattomassa olen?"
Pähkäilin, et ei hätää. "Voinhan aina suunnata rannalle tahi sen metsikköön jos sakiampi sade tulee, ja sit sieltä tähytä kulkusuuntaani; kuljen vaine rannan tuntumassa, niin takaisin kyllä tulen osamaan."
... sekä tuossa vaiheessa sitten kaivoin kännykkäin esille, katsastin nettisfääreistä lupaamaansa ilma ja tilaa, ettäs totesin ettei ole hätää miulla! Luvanut oli vaine hyvää säätä, ei sitä lumimyräkkää tälle seutuville, mitä on luvannut mantereelle ja tuonne etelämmäs sekä idemmäksi. "Jee! Ei kun vaine iellehen kuten pikku hiljaa täsä olen suuntaani suunitellutkin..."

   Oli tälla rannalla, näillä jäillä, kuten koko tuolla matkallain jonka teimmä, sen millonaa erilaista, erinäköistä, eripintaista, erivahvuista, eriväristä, eri- ja eri- ja eri- jäätä! Miten voikaa olla niin monenmoista erilaista jäät ja jäistä pintaa?
   Oli siellä mm. tällaisia railoja kun jääpinta on murtunut jonkin meripinnan alaisen hiekkasärkän kohdalta:



    "Syvyyksiin."

   Sitten siellä oli tällaisiäkin upoksia ( sori: kuvain tää ei ole suorassa - pääasia oli tuo upos josta vaine nappasin sivumennen kuvan tään ):



Miusta näytti, että tuo hiekka on sitä merenpohojan hiekkaa vahi onko se muka rantojen hiekkaa? Erehdynkö niin paljon rantojen ja meren kohdasta, etten eroita jään päältä misä on kumpaisenkin paikka merenpinnan ollessa korkiammalla - nythän se oli paennut jonnehin merelle päin ja täten oli pitkälti rantojen jäiden alla vaine ns. tyhyjää, vain sitä santaa jossa olisi normaalisti merivettä päällänsä.
Ja tuo jossa on tuo upos, tuo vajooma, niin se on paikassa johka on ilmojen välleen lämmä ollessa sitten jäästä sulaneet vedet kuluttaneet tuollaiset vajoomat hiekkaisine railoineen. Toisin paikoin tuolla upoksen syvänteessä oli isompi kivi johka olivat sitten ne vedet menneet. Hävinneet sinne jonnehin syvyyksiin kivien alle, maan alle.



   Olisipa jännä tietää mitenkä ovat nuo erilaiset jäiden pinnat, niiden kuviot, syntyneet? Miksi josain paikassa on sellaista tosi siliää pintaa joko veden/jään paikalla tahi sitten ihan lumisenpinnan kohdalla? Miksi toisin paikoin on sellaista hohkajäätä joko kantavana tahi ei kantavana? Miksi paikoin on luminen pinta joka hivenen tassuin alla antaa periksi, muttas sitten sen alla onkin jäätä kantavaa?
Sen mie ymmärrän miksi, miten railot nuo syntyvät erilaisine variaatioineen. Ne voi tuolla jäällä kulkeissa ihan omin älyin pähkäillä. Samoin kuin kaik ne jäiset ja enempikin vesisekint suistot erinäisten jokien kohdalla, kun ne merelle päin virtaavat rantojen metsien kätköistä. Myöskin ymmärrän kuin röysäröykkiöt ulappain ja rantojen näiden, syntyvät. Samaten ne jäiset röykkiöt, ei viellä röysäksi asti sanottavat vaan sellaiset piskuiset vallit, pitkin rantamia nuiden syntyvät.
  
   Mietiskelin, ettäs vaik mie tuossa jo taanoin vannoin ettei miuta enää näille jäille saa, sillä olen sellainen vellihousu jäiden kera, niin siltikin: tänä pänä löysimpäs sit itsein tuolta merenjäältä jälleen!
En tosin mistään ulapalta, kauempaa rannoiltansa, enkää mitenkään mitään isompia lahtia jäitä pitkin ylittäin, vaan vaine rantamia myöten kiertäin. Silleen et tiesin ettei siellä allansa ole oikeestaan mitään muuta kuin paksulti jäätä ja sen alla sitten tosiaan rantamilta nuilta meriveden ulapalle paeneen, jälkeensä jättämää merenpohojan santaa.
Pelotti kyllä tassutella, sitä kiellä en.



Miekin - "paraskin" asiantuntija yritelin katsella ain et mikä näyttäisi kantavalle pinnalle, misä ei ole esim. jokien/ojien suistoja likellä ( yllä kuva yhden vetisen ojan suiston jäistä pintaa josta näkyy, ettäs tuo jää ei kyllä kanna edes ihmistä )?
Etsiskelin ne merenpohjan särkkien päälle kohonneet korkeammat jäätiköt, erinäiset jäiset röykkiöjonot harjanteineen.



Samaten kuin hokasin aikas paljon seuraavani yhden aikaisemmin tuolla ajaneen, perässään jotahin rekeä vetäneen, moottorikelkan jälkiä. En silleen tarkoituksella kyllä seurannut niitä, samaten kuin en sit paluumatkallainkaan esim. omia menojälkiäni, muttas välleen vaine hokasin et jaa-has, on ne toisetkin valinneet juuri tään samaisen reitin, tahi et jaa-has, tästähän mie itse äsken iellehen kuljin!

    Matikanniemen yhytin. Ja sen takaisen Kääppäänkarin kohdankin. Kuvia kummoisia en sieltä ottanut, enkä vasiten mitään julkaisukuntoista, joten tyydyn vaine kertomahan teille, oi Armaat Lukijain miun, et nyt on sitten tuokin kolkka korkattu.
( Matikanniemen ja Huilunnokan väli on hivenen epäselvä miulle kartoista ja kulkemastain matkastain katsoin; siitä matkasta en osaa sanoa, et olenko vahi enkö ole kulkenut sitä pätkää tuolta väliltä? )
Voisin melkein vannoa, et nyt on sen kolkan "ympyrä sulkeutunut", nyt olemma sit kävellyt matkan erinäisinä kertoina joka kattaa Marjaniemestä matkan tuonne Iso Sunikarille asti. Ja itse asiassa senkin taakse asti sillä olenhan sielläkin käppäillyt; voisin veikata et aina Pöllännokkaan asti ja sen takuisen lahdelman ( Päöllänlahti ) rantamille pitkälti kohti poukamaansa tuota.
Kuin myöskin useaan kertaan itse Marjaniemestä Virpiniemeen, Keskiniemeen ja sen taakse jonnehin Haaralampinnokalle asti.
   Voi kumpa saisin joltahin paikalliselta tahi muutoin tään Luovon tuntijalta, neuvoa, ettäs kuin tuonne pohojoisille rantamille pääsisin? Muutahin kuin Keskiniemen kautta. Ihan suoraan tuonne pohojoiseen. Jonnahin Haaralampinokan ja Potin välille. Pääsisinkö ajamaan jonnahin sinne välille jotahin tietä pitkin, ilman et autoin kiini jäisi sinne jonkin tien tahi mettätien juoksuhiekkoihin?
Niin kovin halajaisin päästä sinne rantamilleen!




   Paluumatkallain edessäin; Mustaletto vasemmalla laidalla.
   Ja sitten se Matikanniemi takanain;



    Oli muuten tällä Kunninperä-lahdekkeella, rantamilla, ja sen metsikön suojissa, erinäinenkin mökki poikineen.
    Mietiskelin et joo, kyl mie ymmärrän silloin kun mökkinen on pystyyn laitettu jonhkin hyvään paikkaan; on näkyvyyttä, maisemaa tahi sit rantaa santoineen, jne., muttas sitten ko on mökki laitettu paikkaan joka on ainakin näin kauempaan katsottuna vaine pelkkää pusikkoa, vaivaista puuta, tahi jotahin muuta ylt´ ynpäriinsä, niin.... ei oikein tajuntaani mene, ettäs mikäs juju siihen paikkaan on mökkiä ollut laitella?
Tokihan näin hivenen erakkomaisena ihmisenä jymmärrän sen, että onhan se hyvä ja mukavaa päästä "ei minnekkään", kauaksi toisista ihmisistä ja mikäs olisikaan paree paikka sellaiselle "paolle" kuin jokin tuollainen "ei-niin-hyvä" tahi ei-niin-hyvä-maisemallinen -paikka. Eivät ainakaan "ystävät, tuttavat, hyvät" olisi ihan ekana sinne seuraani pyrkimässä! Saisi olla ko se kuulu "herran-terttu"; ihan omissa oloissain.
Muttas entäs sitten ne kaik tuolalisen vesakkoisen tahi puisen paikan "ystävät", ne sääsket surisevat, punkit pistävät, tauteja levittävät - kuis esim. ne?



   Mustaletto ja sen niemi likempää ( yllä ) sekä sen takaista maisemaa kohti Sunikaria;






    "Luonnon Hollywood Boulevard."




   Se Sunikarin kalastajakylä ihanassa maisemassa, ihanasti maisemassa.




   "Taivaat auki."



   Jo vaikkas näiden kahden viimoisen kuvain takia kannatti tänä pänä lähtiä "taähtiä" tavoittelemaan!
Jo näiden, ja kaikkien näiden kuvaamieni kuvien takia, kannatti miun itseni suoria matkallein tälle josa ainakin sen 10km käppäilin ( erinäisine valokuvauksen sivuaslineni; kilo ja ´vasiten metrejä sen verta lisää! ) yhteensä ja josa ulkoilin ainaskin kaksi ja puoli tunteroista!
Jee! Hyvä mie! "Reipas tyttö!"

   Eihän täsä ole kuin hädin tuskin kaksi viikkoa ko viimotteksi kävin täällä misään käppäilemässä ja valokuvaamassa - Virpiniemessäkin vasta kaksi viikkoa ja päivä sitten ja siltikin täsä ajassa, täsä välissä, on tuo luonto ynpäröivä muuttunut aivan totallisesti kohti kevättä! Jeeru et on näilläkin seuduilla kevät kovaa vauhtia tuloillaan!
Ihan vaik sellaisista lähtien, ettäs nyt näin täällä ekat Kurjet.... ei muuten ko tokat jo! Sitten olemma nähnyt Mu-urkut pesissään hyörimässä sekä Peipposet mm. tontillain tällä.
   Nyt oli omassa elämässäin eka kerta nuiden viimo kertaisten jälkeen, et pystyin ( Sukumme Mummon muuttossa kävin taasen uudelleen mukana ) ja jousin ( omain huushollin asiat saanut tuon poissaoloni jälkeen kondikseen ) lähtemään kuvaamaan minnekkään ja täten sit menin kun kerta lekurikin sanoi, et kyllä voinen polviain käyttää - kohtuudella ja niiden antamin mahdollisuuksin; vettä polvissa tuon Mummon muuton rasituksista....
   Suunnaksi otimma tään Luovon läntisimmän kolkan elikkäs Marjaniemen. Siellä on helppo heittää sellainen pieni, kokeileva lenkki, mitä polvet kestäävät vahi eivätkö kestä? Siellä näen mitä kevät on tehnyt luonolle tälle, siellä on helppo käppäillä vaik polviini ottaakin.















    "Keuhko." ... jolla joku on joskus toiminut, elimistöään liikuttanut, hyvin voinut. Ei enää; nyt tääkin kipale ruuminsa osista on jo tarpeeton, käytetty, unhoitettu tälle rannan sannalle näkyvälle...




   Sulat vedet!
   Sulatpa tosiaan.... Tää täsä oli tällainen piskuinen lampi johka on joskus syssyllä mereltä nousseet vedet tyrskyjen turvin todennäköisesti, tälle paikalle. Talvi tullut sen jäädyttänyt tähän ja nyt kevään tullen matalana lampareena sit sulanut näin jo avovedeksi liikkuvaiseksi, Tuulen Tuittupäisen liplatellessa puhuriensa mukanan sen pinnalla.




    "Autuutta!"
    Arvaatte varmaan Armaat Lukijain miun, KUKA imppasi jälleen tätä kaikkea kauneutta?!




   Hannuksenlammenpuro oli tällainen tänä pänä: pari-kolme sulaa noroa ja vettä lot of nuiden jäisten pintojensa alla. Sen verta jopa et eipää tuosta ollut oikein rötkyilykengilläin ieti yrittää ylitsensä, jotta matkaani jatkaa olisin voinut iellehen JOS näin olisin halunnut - en halunnut; ei polvein vaine tykännyt tästäkään matkasta jo, jotenka käänyimmä täsä paikkaa takaisin "jäljilleni".




   "Sukkahousut." - joku unhoittanut rannan sannalle tälle....?







   "Tynkä."






   "Kiteet."







    "Aurinkokello."
    Armas Lukijain miun - katsoppas kuviani näitä ja huomaa tuo Aurinkoisen halo joka monessa kuvassain näissä mukana on.




    "Pallopäät."
   Varsinaista jääpallojen olin aikaa en tänä keväänä yhyttänyt näiltä rannoilta, vaine tällaisia "myöhäisiä" palleroita.













   "Man cave."




    Aallonmurtajan merenpuoleisella pielustallaan on vielä tän verta röysiä olemasa.
    Muistan muutamia vuosia sitten kuin kerkesin tänne joskus myöhemmin syksyllä näitä röysiä katselemaan tänne Luovolle ja silloin niitäoli jäljellä täsäkin paikassa vaine jokunen yksittäinen kipale.
Nyt onnessain olen kun näin jo talvelle näiden "tulon" tänne ja nyt sit voinen seurailla vaikkas koko tään kevähän näiden elämää ja sulamista alusta loppuun - jos kerkiävät sulaa siihen mennessä ko Työni alkavat.




   Tää kuvanen ihan vaine siksi et kun katsastat Armas Lukijain miun, tuossa 2.4. kirjaamaani "Jääkenttien kutsu."-bloggaustain täältä, ni näet kuin oli tuossakin matkassa tuonne Taivahanrantamille Virpiniemeen mennessä, viellä tuolloin täysin jäätä josa mm. moottorikelkoilla ihmiset olivat kulkeneet jäitä pitkin.
Nyt olisi mielestäin aikas kyseinalaista moinen puuha. En mie ainakaan lähtisi kelkalla kulkemaan. Just ja just, jos tietäisin rannan syvyydet, pohjansa rakenteen, niin IHAN rannalta voisin jäätä myöten kävellä. Muttas sekään ei oikein "kiinosta" enää, sillä sen verta Arka-Jalka olemma mie.

    "Butterfly." ( Hydrokopterit. )
   Jääkiitäjät joissa on eteenpäin työntävä ilmapotkuri perässään ( nuo roottorit tuolla takanansa ). Nämä ovat keveitä amfibiokulkuneuvoja joissa on litteä pohoja joten näillä voi nousta jäälle ja liukuen kulkea tuon työntövoiman turvin sitä jääpintaa pitkin. Ymmärrykseni mukaan näillä voi kulkea myös vesiä pitkin, mutten tiedä et voikoo juuri näillä malleilla kulkia kuin pitkälti vesiä myöten?
Näissä lukee "Arctic Ant" kupeillansa joita tietojeni mukaan käyttävät Suomen pelastustoimi ja Rajavartiostokin.
   Senkin tiedän, ettäs kun nämä lähtevät liikenteeseen tahi ovat liikenteessa, niin näiden ääni on KOVA!
Nimittäin ain kun täällä reissaden ja yövyin tuolla Marjaniemessä sekä näistä yksikin lähti liikenteeseen niin voi että kuin olikaan äänensä kova ihan asunnon sisälle astikin kuultuna!




    "Hiljainen on kylä tie."
    Rantakadun hiljais-eloa.
On muuten tästähin kohtaa, tältä -kadulta lumet sulaneet huomattavasti jo.
Muistissa on kuin juoksulumen kinoksissa tästäkin talven aikana rämmin lävitsensä, ja nyt sit oli näinkin helppokulkuista kuljeskella.








 

    Eilennä ehtoolla oli jälleen todella upea Aurinkoisen lasku maille!
Kävimpäs kuvailemassa sitä Taivanrannanmaalarina ollen Marjaniemessä.






   "Timangi." - jälleen....



    "Peilaaja."



   "Beduiinit jäällä." - ilta auringossa.
   Nää filmausryhmän telttaset nyt tästä kulmasta ja tällä valolla kuvattuna.



    Satama-altaan kauneutta kera Aurinkoisen laskevaisen.

   "Aurinkorannalla."



   "Rysän vanki." - löytyi jälleen tutulta paikaltansa.


---------------------------------------------------


    Ja sitten tänä pänä, jälkeen aamupäivän, iltapäivällä, kun olimma Leipäset jo leiponut, pakkaillut kamani kaps´säkkeihini ja suorinut matkaani "sfääreihin";
    Potti, Potinlahti, Potinhamina.... Mikähän näistä on tään paikan ns. oikia tahi virallinen nimi?



    "Yksinäinen."



   Väntelänkari ja sen nokassa olevainen niemi tosa harvenevin puineen.

   Muistatte varmahan Armaat Lukijain miun, ko pakisin teille siitä kuin kylän raitilla jalkasin tahi polkupyörälläkin kulkeissa, vastahantulijat moikkaavat, heit heittelevät, päivät sanovat?
Nyt tuossa samaista raittia Hepo Hopiallain karauttaissain huomasin kuin miulle tuntemattomat autoilijat kättään nostivat tervehtien.
Ihmettelen tätä ja sitä: en ole tällaiseen tottunut entisillä seuduillain. Onkoo se Luotolaisten tapa; kaikkia, ventovieraitahin, kenties vieraspaikkakuntalaisiakin, moikataan? Sillä yhä edelleenkään en pidä ajokkini lasissa kylilllä kulkeissain sitä "paikkakuntalais"-lätkää; joten miuta ei tunnista paikkakuntalaiseksi - jos ei autoani tunnista tahi tarkalla näöllä miuta lasin lävitse kerkiä tunnistaa ja ennen sitä jo tunne minua?
Ihan kiva juttu sinällään. Ei paha ollenkaan. Pitäisi vaine itse nyt oppia ettäs kaikkia voi moikata, jokahiselle heit heiluttaa!
   Tästä en ole teilla pakissut vielä - nytpä pakisen:
   Tuonne Luovolle muutettuain on siellä tullut useita kanssani saman nimisiä henkilöitä vastaani miun. Silleen jopa et "samalla aukialla", samaisessa paikassa ja tilassakin, on meitä useampikin henkilö saman nimen omaavana!
Tää on itsellein hassu tilanne sillä empä ole ennen oman nimisiä tavannut muuta kuin ala-asteella ollessain tunsin yhden ylempiluokkalaisen joka omasi "minun" nimeni!
Täten pohdin nyt, ettäs miksipä on tuolle seudulle "pesiytynyt" nuin monta "miun" nimisiä henkilöitä? Mikä on heidät juuri sinne tuonut tahi miksikä heidän vanhempansa ovat antaneet heille juuri tään nimen?

   "Lautalla pienoisen kaffilan....";



    Luodonseljän kauneutta pilvisessä aurinkosäässä. Horisontissa siintää manner ja -ko Varjakka sekä Säärenperä?

  

     "... sinne jää."

    Sinne jäin taasen "Kotipuu.", koti ja seudut nuo. Ikävä jo lähteissäin.
    Matkaani tehden, nyt sitten ihan pilkulleen rajoitusten mukaan ajaen, ei pikkastakaan ylitystä misään vaiheessa!, koskapa sen muistutuksen viime paluureissullain itsellein sainen, tuntui matka tää tosi piiiiiiiiiiit-källe!
Köryytellä nyt läpeensä 80km/h ku baana oli suhteellisen tyhyjä ja mitä kuivinta pintaa asfaltit jo!
Sekin viellä, ettäs täsä tääl ns. Savon puolella josa on ollut ihan talvisillakin, lumisilla, keleillä tähän asti aina sen 100km/h -rajoite, niin siihempä oli nyt sit laitettu tuo 80km/h! Ihan tuon viime kertaisen reissuni jälkeen, jonka teimmä tuossa parisen viikkoa sitten tuota samaista tietä pitkin ajellen tähän suuntaan. Jeeru et tuntu tympiältä, suoraan sanoin! Kyl kesäisiä rajoitteita ikävä tuli ja kovasti niitä vuottelen!

   Ajellessain tuon matkain tuolta tänn huomasin ns. kevään edistymisestä seutukuntaeroja.
   Se misä tuolla lähtöpaikkakunnallain ihmiset ajelevat autoillansa merenjäällä kestävällä, niin täällä perillä Savonmaalla ovat vesitöjen jäät jo "värjääntyneet" harmajaisiksi. Paikoin on vesi täällä jään päällä ja paikoin ihan aluettain vesessä jo; juoksevien vesien kohdalta tahi paikassa johka päivä paistaa lämpimästi.
   Tuolla asuinpaikkakunnallain olen nähnyt ( kuten mm. Virpiniemessä käydessäin ) tahi kuullut kerrallansa vaine yhden Joukkahaisen, niin täällä niitä nyt näin jo laumoittain 12 tsipaletta kerrallansa; täällä on siis jo paljon enempi Joukkahaisia olemasa!
    Näimpä täällä ollahan jo pidemmällä kevään tulossa ko tuolla kotikonnuillani.