lauantai, 23. lokakuu 2021

Leipoin välleen...


2021.9.27.%20Tiikerikak.%20norm%2C%20voi

   Muistini ei kanna et olenko näitä ekojain tänne jo laitellut... muttas täsä nää nyt ainaskin sit tulee:
   Yllä ihan normaali T - tupla-i - kerien kaffeekakku laktonna voilla ja ....
... alla sitten ihan normaali Kylmäsavulohi-voileipäkakku laktonna.

2021.9.28.%20Kylmasavulohi-voi.leip.kak.


2021.9.28.%20Kylmasavulohi-voi.leip.kak.



2021.10.5.%20Kaikettomat%20Leip%C3%A4set

   Välleen Kaikettomia Leipäsiä. Sitä miun arkista-syöntiäin, "joka päiväistä leipääni"...
   Ja alla sitten tei itsellein pakkaseen palastain laitella ja sieltä mukaani tarvittaissa ottaa Kaikettoman Mutakakkusen.

2021.10.14.%20Mutakakku%20Kaiketonna..jp



20211020_112303.jpg

   Töissä tehden Minttunen suklaamoussekakku; gluton, lakton. Pomon tekemä vaalea kakkupohja, miun täyttö, mausto ja koristelu.
   Sekä alla sit Karpaloinen juustokakku; gluton, lakton. Pomo teki tumman kakkupohjan alla, mie tein kakkumassan ja koristelin.

20211020_113739.jpg



246612758_231014598942774_15015090165028

    Kois silloin-tällöin ( vasiten kun muksuin mukelot ovat käymässä niin iltapalaksi ) Kaiketonta pannaria.


2021.10.21.%20Kylm.savulohi-voileip%C3%A

   Kylmäsavulohi-voileipäkakku; normaali jauhoinen pohja, lakton.

2021.10.21.%20Kylm.savulohi-voileip%C3%A



2021.10.22.%20Luumu-sukl.kak.%20g.l.%20P

   Luumuinen suklaamoussekakku; gluton, lakton. Meni "kuumille kiville"....
Pomon tekemä vaalea kakkupohja, miun täyttö ja koristelu.

2021.10.22.%20Mustikkakak.%20g.l.%20P.po

   "Kuumien kivien" jälkeen nopsaan pöytään jotahin...
Tuli tällainen Mustikkainen kakku; gluton, lakton. Pomon leipoma vaalea kakkupohja, miun täyttö ja koristelu - taasen.
   Sekä sitten tummalla kakkupohjalla ( Pomon tekemä ) Valkosuklaa-appelsiini-täytekakku; gluton, valkosuklaa sisältää maito-maitoa.

2021.10.22.%20Appels.-valk.suk.kak.%20gl



2021.10.23.%20Persikkainen%20luumu-juust

   Kerkesi viel:
  Persikkaisella vivahteella Luumu-juustokakku; gluton, lakton.
Pomo teki kakkupohjan, mie massan, koristelun.
   Brownie kuningatarhillolla ja suklaa-kretalla - en osaa sanoa mimmottiis.... luultavasti ainakin lakton. Gluton?
Pomo leipoi Browniwn, mie täyttelin ja koristelin.

2021.10.23.%20Browniw%20kuningatar%20hil


2021.10.23.%20Puolukka-kinuskijuustok.%2

   Aluille laittelimma Puolukka-kinuski -juustokakkusen; gluton, lakton.
Leivoin, paistoin pohjansa. Tein massat ja koristelin täl viisiin puolukkaisilla tiploilla. Puolukka ja kinuski kerrokset omina massoinaan, ei sekaisena.


   Täl viisiin, täl erää. Taasen yhdet rupeamat taputeltuna koissa ko Töissäkin.

lauantai, 23. lokakuu 2021

Kolisee...

   ... kolisee niin saata....sti, jos saanen käyttää karkeampaa kielikuvaa kuvaamaan oloa ja tilaa tätä.
   Eilen ehtoolla osu ja uppos. Nasanti meikä Mummeroon taasen, niin et tuntuvi. Tuli sellainen tyhyjä olo ja tila. Olo kuin ontto sisuksistain olisin. Ei mitään, ei misään, ei mihkähänlaista "tartuntapintaa" johka ottasi kiini ja aloillensa asettaisi.
Tiedättehän Armaat Lukijain miun sen sellaisen olo ja tilan ku on kuin se kuulu puolukka siellä josain? Kuin tyhyjä tynnyri jonka sisuksiin laitellaan jokin jutska ja sit tönästään tynnyri tuo pyörimään kupeellaansa? Ja se et sinne jotahin laitettiin tuota ennen "kolisemaan", niin vaik´ kuin sitä nyt sit pyöritetään, NIIN sieltä ei kuulukkaan mitään! Siellä ei olekkaan mitään mikä kolisi - se on vaine tyhyjää tyhjyyttä täysi...
   Aivan älytöntä tää tällainen toisen ihmisen kaipuu. Aivan älytöntä kaivata toista niin, ettäs sattuu... Kaihon karavaani kera Tuure Kilpeläisen laulaakin et....
"Mä rakastan sua niin et se sattuu
Kun laivat lipuvat yli vanhan mainingin
Rakastan sua niin et se sattuu!"
Juurikin näin: rakastaa niin et sattuu ja nimenomaan laivana lipuen ylitse maininkien olevaisten kaukaisten. Kuin vanha unelma, vanha laiva.... vanhat laivat ( ikä ihminen/ihmiset ) ja siltikin kaivaten toista.
   Äsh! "Tulis tauti ja tappais."; kuten pruukataan sanua. Vaikkas tää tällainen "rakkauden-tauti" jo itsessään onkin yksi perke...le ja todella "tappava" sellainen, niin siltikin tuntuu et kunpa se nyt sit todellakin ottas ja tappaisi et ei tarvihteis enää kärvistellä moisessa kurjuudessa ja kiirastulessa.
Niin kuin ei tuota olisi jo muutoinkin ihan tarpeeksi kiirastulia jois kärvistellä; jokahinen nivel esim. nytten huutavi Hoosiannaa kivuistansa - niin sit pitää viel tuon Herttasen tuolla rintalastan takana ja siuksissansa ottaha ja yhtyä moiseen kuorolaulantahan mukaan! En jymmärrä, en!


2015.12.29.%20kuvaten%20%20%2826%29.jpg

   Olet niin etäinen,
   etten näe sinua.
           - made by me 2021 -

 

torstai, 21. lokakuu 2021

Kulakakkoa - kalakukkoa.

   Tuossa tuli tuolla nettisaitilla vastahan muutama vuosikas sitten tekemäin Kalakukon ohje Kaiketonna ja siitä sitten juttua suuntaan et toisehen, jotenka laittelemma sen ohjehen nyt sit tännehin:
 

n. vajaa kilo siku-possun kylkilihaa ilman luita.
ahvenia... niin, ahvenia noin - ehken noin 30 tsipaletta. Sellaisia sopivan kokoisia...
ripaus suolaa.
------
9dl vettä
4dl Viljatuotteen tummaa jauhoa
2dl Viljatuotteen vaaleaa jauhoa
1,5dl extra neitsyt oliiviöllyvä
( Tätä öljyä laitteleisin kyl nyt vähempi kuin tuolloin tähän olemma laitellut.... )

 
- Perkaa affenat, jos et saa niitä valmiiksi perattuina kuten mie nyt sain.
- Käsittele, paloittele, siku-possun lihat pieniksi tsipaleiksi.
- Tee taikian: kaik´ ainekset yksiin astiaan ja sit sekaisin taikinaksi.
- Aseta leivinpöydällesi alimmaiseksi leivinpapru - jolla sit aikanaan nostelet koko "komeuden" leivinpellille.
Sitten foliota sen verta että taatusti saat kääräistyä -kukkosesi sit aikanaan sen sisälle.
Ja sitten viellä päälimmäiseksi taasen leivinpaprua isolti; -kukon on mahduttava myöskin tään paprun sisälle.

- Aloita -kukkosen teko ja kasaaminen:
- Levitä hivenen jauhoja päälimmäisen leivinpaprun päälle sekä sit taikina siihen joko käsin tahi kaulinta apuna käyttäin, haluamaasi kokoon.

247458335_4776030905763611_1137980553526

Jätä taikinalevyn keskusta hivenen paksummaksi kuin mitä sen reuna-alueet ovat koska kun käänät -kukolle taikinasta tästä "kannen" niin siitä tulee varmasti tarpeeksi taikinaa -kukkosen päälle kun ne menevät osaksi lomittain siihen.

247748582_4776030975763604_4307882443823

- Lado vuorotellen siku-possukan lihapalat ja affenet -kukkosen keskustaan...

243484650_4776031039096931_2058487015103
 
...ja viimeiseksi kerrokseksi siku-possukkaa, sekä affenet vaikkas ain näin pyrstönsä ulospäin keskustasta jotta sit eivät näiden affenien selkäruotoin päät puhko -kukkosen kuoritaikinaan reikiä kun asettelet ja kääntelet sen aikanaan -kukkosesi ylle.

247254624_4776031129096922_3167858082206

- Käytä -kukon kuoren päälle käännössä apunasi alla olevaa leivinpaprua: sillä saat kuoritaikinan käänettyä ehyenä, yhtenäisenä, tsipaleena -kukkosi ylle.

247100217_4776031215763580_1441047134058

- Kääntele päädytkin päällensä.
Kastele ain kylmällä vedellä liitoskohdista alla olevaa taikinaa niin silloin taikinat "liimautuvat" paree yksiin. Käytä myöskin kosteita sormiasi apunasi kun "vetelet" varovasti saumat häviksiin.
Jos taikinaa jää hiven yli niin älä heitä sitä poies vaan katso ensin että jokahisessa kohin on kuorta päällä, että jokahisessa kohassa on taatusti tarpeeksi kuoritaikinaa: jos ei ole, niin ota kappale yli jäänyttä taikinaa ja laita siitä "liimamalla" "paikka persuuksiin", reijän/ohuen paikan, kohille.

243547590_4776031295763572_4419485466477

- Käännä alla olevaiset leivinpaprut kera folion hivenen likemmä kalakukkoasi ja sitten...
- ... nosta -kukko sen alimmaisen leivinpaprun avulla leivinpellille.
Jätä -kukko AUKI! Älä peitä vielä -paprulla ja foliolla.

243457440_4776031385763563_2727488867565

- Paista tavan uunin ( ei kiertoilmauunin ) +230-250`C lämmössä noin puoli tuntia.
- Nosta kukko uunista ja valele pintansa kauttaaltaan oliiviöllyllä.

247140382_4776031495763552_3487330194234

- Peitä nyt -kukko alla olevalla leivinpaprulla ja foliolla kokonaan.
( Ota sitä foliota tosiaankin sen verta paljon jo silloin alussa et saat taatusti -kukkosesi kokonaan peittoon! Ettei käy kuten miulla kävi: piti laitella viel lisää foliota kun ensin sitä oli himpun nifti-nafti... )
- Paista nyt sitten -kukkoa uunissa +120´C noin 4-4,5tuntia.

247313431_4776031575763544_1274427089535

- Leikkaa -kukkoa auki haluamallasi tyylillä ja nauti.
Sivauta palasesi pintaan vaik jotahin rasvaa ja puraise masuusi piskuiseen.
Tai sit jotahin leikkelettä, kurkkua, tms. ...
Kylmänäkin syöden on muuten hyvää palasta! Ja retkieväänä.... jam!

tiistai, 19. lokakuu 2021

Ukko-Ylimmäinen.

   "Kiitos päivästäni tästä ollehesta.
Kiitos, ettäs sainen kaikki työt tehtyä. Kiitos et sain kerrankin työpöytäni tyhjäksi, kiitos et sain tehtyä nuo Piipparimökkien kaavat. Kiitos sukkien pesusta.
Taivaanisä anna miun selvitä yön yli, anna pysyä hengissä huomiseen. Varjele häntä tuolla jossain, varjele läheisiäni, perhettäni, lapsiani, miuta. Anna elonpäiviä viellä vuosikymmeniä."

   "Taivaanisä kiitos menneestä päivästä.
Kiitos, ettäs sain huushollini siivottua - tai no, osasen siitä. Anna miun jatkaa sitä huomenna; jos saisin huomenna pölyt pyyhittyä, edes keittiöstä - joohan? Kiitos omppupiiraasta, kiitos ru´uasta.
Suojele lapsiani, auta häntä tuolla..."

   "Kiitos päivästä tästä vaikkas aika raskas tää olikin.
Kiitos et selvisin taasen yhdestä Työpäivästä. Kiitos et jaksoin, sittenkin. Anna voimia huomiseen ja päiviin tuleviin? Jätä nuo jalkain kivut vähemmälle - joohan?
Mitenkä mie tekisin sen huomisen juustokakun? Olipas se täti kiva tänään.
Hei, vähennä kipuja häneltä, auta jaksamaan, älä anna antaa periksi.
Varjele lapsiani ja minua."

   Kuinka moni teistä Armaat Lukijain miun, latelevat vastaavia litania ehtoolla vällyin välissä lämpimissään pitkällään ollen?
Kuin moni muistaa kiittää tuota jotahin, tuolla josahin - jos siihen uskoo ja ylipäätänsä ajattelee et olisi olemasa jokin jossahin?
Vahi onkoo se vaine aina valitusta, kenties aina anomista? Kiitostakin kenties välleen?
Ja yleensäkin tosiaan - kenkä sit lausuvi sanasen tahi useammankin jonnehin, jollehin?

   En tiedä itse et uskonko mihkään, uskonko et olisi olemasa jokin hengellinen tahi hengetön josahin ja täten hän/se valvoisi meitä Maan Matosia ja meitin vaellusta tällä Telluksellamme? Onko joku joka päättää, tekee päätökset puolestamme ja joka täten myöskin määrää mitä tapahtuu itse kullehin ja kunkin elämässä, elämälle?
   Sivumennen sannoin; käyn kirkossa vaihtelevasti - hyvin harvoin, ja erosinkin seurakunnista täsä jo vuosia sitten.
Ainua josa "kirkossa" käyn on tuo luonto tuolla - kait? Näinhän sitä sanotaan ja uskotaan et Suomalaisen sielunmaisema ja ajatusten hoitopaikak on metsät meidän. En mie kyl tunnustaisi et mie sen taatta sinne menen silloin kun menen, muttas aikas usein kait tuota josain luonnossa miekin käyskentelen. On se sitten metsä ( harvemmin kyllä ), pellot, tiet, tienpientareet, ja MERI.
Jotahin kait ne nekin tekevät, avittavat. Ajatuksia en tosin lausu siellä mitään, sen tiedän ja tiedostan. Muttas ajatukset kyllä vaeltavat ees-sun-taas.
   Siltikin, tällaisesta luonnon kirkossa valetamisen ohessa, sitä näköjään ain ehtoon korvalla kun paneudun pitkäksein tuonne makkarin puolelle, välluin väliin pehmeisiin ja lämpimiin, sitä huomaan lausumani kiitosta jonnehin. Kiitosta ekas´ teks´ useimmiten ja sitten jotahin pyytäin lopuksi. Useimmiten varjelusta.
Liekkö lie lapsena opetettu ja opittu tapa, tottumus, muttas aikas usein huomaan yön pimiän tullessa lausumani sanasen, kaksi, useammankin, tuonne jonnehin, jollehin. Olimma sit missä vaine silloin, misä tilanteesa tahansa. Ei se miusta pahaa ole, ei pahaa tee. Eikä vasiten miustakaan pahaa tee. Ihmisenä, olentona hengittävänä.
Onhan se tavallaan samalla päivän mennehen ja olevaisen kokoava yhteenveto. Kenties tulevaisuuttakin suunitteleva, tulevaisuuteen yltävä näkemys; koonti siitä mitä halajan. Eikös sitä tahdota ihan konkreettisestikin, me ihmis-polot, tehdä ain tulevaisuuden suunitelmia tyyliin "kymmen-vuotis-suunitelmia" jne.? Miksei sitten näin aina päivänkin kohtaisesti suunitelmia pieniä. "Pienistä puroistahan ne isommat kasvavat."?

   Pyytää, anoa, kiittää?
   Jotahin kait sitä olen elämäin tämän-mätä aikana oppinut ( "Ei oppi ojaan kaada." ) sillä joskus kuulimma tään elämäin aikana viisaasti ( ainakin miusta viisaasti ) lausuttuna, ettäs me ihmiset pruukkaamme aina anomaan, pyytämään, muttas konsa muistamme kiittää?
Aina on helppoa pyytää, niin toisiltamme kuin myöskin tuolta jostahin, joltahin, muttas muistammeko konsa kiittää?
Jotenka sie, juurikin sie, ihmisen "kuvatus", muista kiittää. Kiitokseen kun on aina aihetta ihan yhtälailla kuin tuohon pyytämiseenkin. Josko lie viel enemmänkin.
   Sillä se, ettäs kiität, niin se ei tarvihde tosellakaan olla mitään suurta ja maailmoja mullistavaa mistä kiität - ketä sit kiitätkään.
Kuhan kiität.
   Sillä se, ettäs kiität, vaikka pienesti, yhden sanasen vaine, on ISO asia siulle ja vasiten kiitoksen saajalle! Se että joku kiittää ( ja täten hivenen niinkuin kehuukin siin samalla asianomaista ) on ISO asia meille kaikille kun sen kohdallemme saamme!
Se et joku kiittää juuri SIUTA, se ettäs joku on huomannut siut ja kenties siun tekemäsi hyvän työn/asian ja täten on ilahtunut siitä, niin sehän on todella ihana juttu, se tuntuu siusta, miusta, meistä kaikista, todella mukavalta. Silloin koemme että olemme ( edes ) jollahin tärkeitä, merkityksellisiä ja muutoinkin huomion arvoisia. Sitä tavallaan saamme siinä kiitoksessa sen ihmis-arvon itsellemme, tulemme huomatuksi, tulemme nähdyksi.
Ja olemme tehneet jollehin jotakin HYVÄÄ! Olemme voineet avittaa jotahin ihmistä, jotahin toista olentoa joka on olemassa - vaikkas siinä lähellämme tahi josahin kauempana.
  
   Niinpä: "Kiitos sie Armas Lukijain miun, ettäs juurikin SIE olet siellä josahin olemasa ja annat miulle aihetta kirjoittaa, ajatella, olla olemasa." "Kiitos."

 

sunnuntai, 17. lokakuu 2021

Salamatkustain... ( 3. )

   Ja täsä sitten nyt viimoiset tältä haavaa. Kuvia jotka eilennä ostimma ja teksti tää jonka ihan nyt ja täsä luon ( paitsi tietenkin nuo kahden päivien kuvatekstit tein myöskin tänä pänä... )

   Lähdetääs reissun tään loppupuolelle ja loppuun.
 
   Ensinnäkin eilennä ehtoolla kun lämmä sitä mökkiäin yöpaikkain ja puuhasin siin takkasen tuon lämmittämäin liepeillä, niin hokasin et EI-KÄ! "Takan päällä on UURNA!"
Arvatkaas kuinka vilkas voi olla ihmisen mielikuvitus siin vaiheessa? Mitä kaikkea skenaarioita, mahdollisuuksia, totuuksia, puolitotuuksia ja vasitenkin ei-totuuksia, silloin päässä voine liikkua?
Itsellein ainua ja mahdollinen mahdollisuus oli se, ettäs siinä on sen kyseisen mökin rakentajan uurna ja piste. Hänet on haluttu tuoda sinne rakentamansa asumuksen tykö ja jostahin syystä hänelle tärkiälle paikalle. Tuon tärkeyden mahdollisuuksistahan mie sit taasen tiedä en mitiä.
   Tään ekan päähäni mahtuvaisen ajatuksein jälkehen mahdollisuudet olivat miun - mitkä?
Olla yötä kuten aikaisemminkin, siellä? Kyllä, muttas ei-kiitos. Miehän en kenenkään "hengen" kera siellä yövy! En vaikka kuin jo olemmakin siellä öitäin jo muutamia viettänytkin.
Mitäs sitten? No, valot päälle ja maate - niinpä, ainua mahdollisuutein miun?
"Totta turiset Mummero sie." Paitsi... ettäs... jos mahdollisesti.... niinpä. "Mietis sitä Mummero hyvä; jos, vaikka, kuin.... lietsoon pääsisit ja öisen paikan jonkun toisen saisitkin?"
"Niinpä...." "Mietin kovin kyllä." "Jospa se kävis kutsu öisen tummen tullen. Jospa kuiske kuuluisi kupeelle toisen-moisen...?"
   Niin tahi näin päin, niin tiesin, ettäs valvottuhan yö on joka tapauksessa tulossa jotenka aloimma valmista tekemään aamua varten ( ja kenties jo yötä tulevaista? ): siivosin paikan-joka, pakkasin pakkauksein-joka, ja sit viel kassoin et taatusti ei jää takkaan tuohon hiiltä puhallettavaa jälkeheni jos vaik´ lähtö kävisikin....
   Onneksein, ja SUUREKSI helpotuksein, pääsin lähtemään "mäkeen" ja tuon uurnan hyvästi heittäin sit sinne takkasen ylle lämmä jätellä.
Sen verta kuitenkin raotan jo nyt ja täsä, salaisuutta uurnasen tuon, koskapa sitä kyselin tänä pänä omistajalta mökkisen sen: "Mikä on tarinansa sen kun se yöunoset nuin meinasi miulta viedä?"
Arvatkaas mitä, Armaat Lukijain miun - mikä se on?
Se on omistajansa tuon ( ensimmäisen? ) koirulin tuhkauurna! Rakkahan läheisen, lemmikin, viimeinen leposija ns. kotitanhuvilleen.
Niinpä, ja mie jo kun kaikkea ajattelin! Mie ja miun vilkas mielikuvituksein joka jo jonkun vanhan, parrakkaan Merikarhun, henkiin herätteli ja sinne sit yölliseksi ajaksi puujalallansa miun kaveriksein käpöttelemään kolkkaavalla ja klonkkaavalla jalallaan tuolla!
Huh, helpotus!

   Yöstä tummasta ei sit mitiä tarinaa, muttas aamunen tää avautui jälkehen... sanoisinko kuuden? Kahdeksan lautalla mie jo ylitse tulin "piskuisessa" menenkäynissä taasen. Ei se enää ihan kauhiasti pelottanut ko viime endinä vastaavan jo koin.
   Kotimatkallain poikkesin yhden muksuin mukelon 5v-synttäreiden kunniaksi ovallansa ja ojensin lahjain heille ( kipeänä olivat jotenka sisälle ei ollut nyt menoja - snif. ). Olipas kiva edes noin pikaisesti nähdä häntäkin. Ja tästä sit innostuneena ajon tuon aikana soittelimma kaikille biologisillein joitten kera en ole nyt vähään aikaan muutoin ollut tekemisissä. Rattoisasti matkain tuo taittuvi ja aika kului. Kuulumisia vaihtaa saimme ja ääniämme kuulle. Ihanata.
"Puolimatkankrouvissakin" nyt sit pistäydyin ko eihän miulla mitään kiirusta kotia ollunna täl kertaa - kerrankin. Kaffeeta kupillinen nesteenä sisuksiini miun ja toista "vettä" sit nesteenä sinne pönttöönsä. Joops.

-----------------------------------------------------------------------------

   Yksityiskohtia, "hifistelyä":


2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Dyyni."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Kaipaus." 

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Metsältä puita."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Mangneetti."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Päivän Sydän <3."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   Jäljet Joukkahaisen päällä sannan...
... ja vertauksena ihmisen tassunen jotahin 40-kokoa, ylle-alle.

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais


2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Koti."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   Katkis?

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Lounas."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

    "Auki."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Tahmatassu."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

  "Tahtipuikko."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Seppele."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Viehko."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   Väriä elämään!

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   Aamukaste 1.

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Peilaaja."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Siili-piili."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   Aamukaste 2.

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Utu."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   "Jälkeen jäänyt."

2021.10.16.%20Keskiniemeen%20ja%20takais

   ... ja jälkeen jätetty!
( Mietiskelin tään tuolla sannalla nähdessäin, ja mietimmä viel nytkin, mikä ansa metsän eläville eläimille?! )

-----------------------------------------------------------

  Noin-ikkään. Nyt siis kois, tekstit nuo kopsattu, kuvaset liitetty ja tekstitetty. Kaps´säkit purettu ja kassottu kuis se tää kotisen oloinen, alias Humisevaharju, taasen makaa ja petaa?
Matka kotio sujui hyvin - kiitos kysymästä.
Ehtoon korva jos sujuisi yhtälailla fine, niin olisinpas sankkevan tytyväinen. Humenissa arjen kylkeen taasen kiini, jep.

   "Salamatkustain..." piti sitten paikkansa osaltain.
En ottanut tahi laitellut mihkään saitille kuvaa kun lautalla matkustin. En edes "Kotipuusta"  kuvasen kuvaa napanut.
En laitellut omalle naamataulullein kuvia mitään - tuskinpa tiesi kenkään et matkalla taasen olimma, ennen kuin nyt sitten täsä ehtoon korvalla kertoilen. ( Muksuin mukeloille kyl kerroin; heille lupasin taasen tätä asumustain luvan kera lainailla jos halajavat - eivät käyneet nyt. )
Muutoinkin Luovolla "matalaa profiilia" pitelin kiini. Kissun-kissun oleilinma.