keskiviikko, 20. tammikuu 2021

"Morkkis."

   ( allerginen reaktio ja sen mainingit )

   Likemmä puolen päivää:

20210120_095532.jpg

   Aamukaffeella. Saahan JO juoda AAMUkaffin?
( kera Kaikettoman Amerikan Suklaacookien. )
   Lumityöt kertaalleen hommattu, kaupassa käyty, lääkärin lausunnot kuuneltu ( lähete mm. leikkaukseen... ), taikina tehty kylmään tekeytymään...
   Juuri nyt, tänään, tunnen olevani kuin Näkymätön-Ninni; kukaan ei huomaa... hellyyttä halajan ( kun allergia painaa suurella voimallansa alas koko Mummeroa tätä ).
   Viel pitis jaksaa leipoa, neidin 24/7 ( ja omiinkin ) papereihin syventyä...
Jaksaa, jaksaa, jaksaa...
Eikös jaksakkin? Jos ei muuten niin "vierimällä, kierimällä". Raahautumalla, hipsimällä. Hiljalleen hyvä tulee - tuleehan?


   Kotvasen kuluttua:


20210120_104952.jpg
 
Joulutortut.
Kaikettomat: maidoton, gulton, kanamunaton, sokton, sojaton, pähkinätön, hiivaton, suolaton...

800g kuivattuja luumuja +
sopivasti luumujen liotusvettä
( Erytritoli-sokrua jos haluat... )
- Laita luumut likoomaan veteen silleensä että ne juuri ja juuri peittyvät ja pystyvät siinä "turpoamaan" ja pehmiämään.
- Blendaa luumut soseeksi pienissä erissä pienen määrän liotusvettä, kera.
- Lisää luumusoseen sekaan makeudeksi Erytritoli-sokrua jos haluat makeutta mukaan...

3dl pottuhiutaleita ( glutonna, maidotonna, sokeritonna, hiivatonna.... )
3dl kylmää vettä
400g kasvis-leivontamargariinia
n.6dl Viljatuotteen vaaleaajauhoa
- Laita pottuhiutaleet turpoamaan kylmään veteen.
Turpoaa, likoaa, nopsaan.
- Sotke sekaan margariini ja jauhot.
Jauhoista katso milloin niitä on tarpeeksi; älä tee taikinasta liian kovaa muttas älä jätä liian löysäksikään. Tiedät kyllä milloin on paree.
- Laita valmis taikina vaikkas tuorekelmun sisään toviksi jääkaappiin kymettymään ja asettumaan.
Älä pidä sitä siellä liian kauan sillä taikina tää kovettuu ihan kivasti...
- Ota taikina kylmästä, leikkaa siitä palanen kerrallansa käsittelyyn, leivottavaksi ja laita loput takaisin kylmään vuottamaan.

20210120_103409.jpg
 
- Kauli taikinanpalanen levyksi.
Painele siitä jollahin pyöriällä astialla ( tahi torttutaikina-muotilla ) torttupohjat.
Tästä taikinasta tuskin saat taiteltua torttu-torttuja sillä taikina on aikas muree...?

20210120_104952.jpg
 
- Aseta pohjan päälle, keskustaan, luumuhilloketta ja voitele tortun reunat ynpäriinsä kylmällä vedellä vaikkas sormenpäällä sivellen.
- Aseta toinen torttupohjan ynpyrä edelleisen, luumuhillokkeisen, pohjan päälle ja painele ne reunoiltaan yksiin kiinni.
Nosta leivinpaprulliselle pellille.
- Voitele kananmunalla pintaan kaunis väri...
- Paista kiertoilmauunissa n. +200-220´C kunne valmista tulee.


   Puolilta päivin:

   Naapurin mummo lakaisi lunta porstualtaan. Kutsuin kaffeelle hänet.
Istuttiin aikaa, rupateltiin, maisteltiin Torttusia.
Aika kului, vieri verkalleen. Hyvä tulee, sankkevan hyvä.
Tästä se päivä tämä "alkaa" vielä...

 

tiistai, 19. tammikuu 2021

Hajatelmia 43.

   Tänään on aatoksissain ollut ajatuksia monen moisia taasen. Yssi ensimmäisiä oli kun ylisillä lämpimättömillä istua nakotin kotvasen, ettäs maailma on pieni, mutta ajatukset suuria. Ei sinällään mitään merkitse nuin-ikkään sanottuna. Eikä se ajatuskaan silloin liittynyt mihkään erityisempään. Muttas olipahan nytten vaine. Ajatukset kun... niin... niitä riittää. "Don´t walk with your shoes on. Cleaning done! I licked every corner!": oli myöskin yksi tällainen. Ja ihan sitten painokkaasti sanottuna, painokkaasti merkiten toi viimeinen lause. Sillä mie todellakin jynssäsin noin kolmen neliön lattiaa sen kolme ja puoli tuntia! Hitto! Mie jynssäsin! Ja kenkä sinne nyt sitten ILKIIKÄÄN kenkänsä jalassansa stallade, niin - mie murhaan sen! "Pieni, juuri sopivanmoinen, koti. Pieni, muttas tarpeeksi iso. Juuri sellainen jonka mie halajan. Tai - siis haluaisin jos vain...." Muttas kuis sitä sitten tuonkin ajatuksen täyttäisi, kun ei asunto liiku? Ei ole nyt myyjän kaupat, ei. Huomasin tänä pänä, juurikin tänä aamuna, ettäs täsäkin Kulmakunnalla kun on myynissä näitä asuntoja monia, niin ovat puotelleet myyntihintaa niin alas, ettäs ei miulla rahkeet riittäisi niin vähäiseen hintaan tyytyä! Ihan karsian vähällä myyvät. Tyyliin ettäs kuhan näpeistä saisi poies...? Miulla tulisi jo pelkästään siitä hinnasta "bank-rotti". Muttas se piskuinen... Sopivan kaukana kaikesta. "Ei missään." "Korvessa." "Keskellä - nobody." Ihanainen, oma rauha. Muttas kun se EI OLE miun, ei. Kateeksi käy sen uutta omistajaa. Sankkevan kateeksi. Pitiskö sanoa peräti, että olen mustis hänelle kun nuin ihkun paikan on saanut omakseen? Tikka kävi siellä tänään vieraanani. Kotvasen viereisellä hakkuupuullaan ( puhelin- tahi sähkötolppa - en kassonut tarkempaan muistiini laittain, jottas kunpainen se oli ) seistä tokotti ja päätänsä puuhun hakkasi. Lie sillä siellä jokunen käpykin ollunna - mee ja tiijä, muttas kiva oli sitä siinä seurata; ylisiltä käsin.... Ja tuumailla, ettäs kuin tukossa se tää miun pää nuppini mahtavi ehtoolla sitten olla kun jo useampaa päivää hillun pölyissä? Ja suoraan sanottuna onhan tuo aikas "sekaisin" vaik´ kuin suihkehet ja tabut vedellyt olenkin päivittäin. Tänään raskin päivä on ollut. ( Onni en ollut pidempään kuin tuon muutaman tunteroisen.... ) Vaikkas viime yö oli hyvin nukuttu, normaali pituinen, ihan syvää unta saaden ja siitä nauttien, niin tään päivän olen mennyt "puolilla valoilla" siltikin. Ihan jo aamusta lähtien kun Maailmalle Avaraiselle läksimmä. Ajo oli ihan "kivaa" "pilvissä liidellen" ja tiedostain, ettäs tää on kyllä aivan persiistä, tää tällainen allerzuune! Hommat hoisin - tietenkin. "Vaik menis pää, niin lupaukset pidetään!" "Jos mie jotahin meinaan tehdä, ja olen ajatellut tehdä, niin he-le-katti - miehän sen sitten teenkin, enkää lusmuile!" Kotiain raahauduttuain sitten olen "antanut mennä". Tietäin, ettäs tällaisella "päällä" ei paljoa "laulella". Aivan turha siis ajatellakaan tekeväin jotahin 24/7-muoskain papruhommia, esim.. Ei ajatukset juokse, ei pysy kasassa. Tää allergia luo reaktion, niin tuonne pään onteloihin kuin myöskin simmuihin: VÄSYTTÄÄ niin peevelisti! Hyvä on jos saanen ittein pidettyä hereillä ehtooseen saakka ( kunne sitten yöksi on lupa simahtaa ) ja jotahin piskuista hommailen. "Hoidan, huollan" vaine itteeni; juuri ylisiltä lämpöisiltä alas laskeutuneena.... On se vaine niin per-siis-tä, todellakin, tää tällainen allergia-jutska! En toivo kellekkään, en edes sille "vihamiehellekään". Ei ole lystiä, ei paljoa "tanssita", ei. Oma vikain. Mitäs siivoan. Ystävällein. "Mitäs sitä auttelee toisia?" "Vasiten kun tietää, että itse siitä sitten kärsii?!" ( Niinpä, ettei vaine tää allerzuuna riittäisi, niin kroppainkin ilmoittelee itestänsä! Mm. selkä marajaa, ettäs pitääkö sitä nyt mennä kumartelemaan? Ja polvet; "Mitäs luutuat kontillas?!" ) Muttas kun eihän sitä, hyvänen aika sentäs, voine Ystävää jättää pulaan! "Auta ystävää mäessä, älä mäen alla!" Mitäpä sitä ei siis tekisi toisen edestä, toiselle, toisen kera, tahi ilman toistakaan.... Ja kun tiedän, sekä tiedostan, ettäs se on tuo siivaoaminen sellainen hommeli jonka osaan ja taidan. Sitä aina tarvitaan, se ei mene "hukkaan", ja sillä mie voinen avittaa toista. Ja tasan tarkaan kun tiedän, ettäs KUN MIE siivoan, niin jos siitä joku tulee jälkeeni narisemaan, ettäs kun nuin huonosti siivoat, niin HÄN saapi kyllä sitten itse NUOLLA sen jälkeeni ihan niin PUHTAHAKSI kuin vaine HALAJAA! Meinahan nottas miun jälkeen ei tartte toisten mennä kronklaa!

sunnuntai, 17. tammikuu 2021

Vapaalle...

   ...taasen tovin päästä, pitkästä aikaa, vihdoin viimein...


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   Karkinniemen ja Pohjoissaaren tukinpuotospaikalla, katse ynpäri-änpäri puotospaikan Onkiveden Koivuselkää. Vasemmalla reunalla Suolahti ja Suoniemi...

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

...horisontissa Ruoholuoto ja Tasku-saari, sekä oikialla Akkalansaaren Myöhälänniemi.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Paraatipaikalla."
... aivan Saaristotien varrella, taustanaan kansallismaisema Väisälänmäki kera vasemalla olevaisen Liponsaaren pohjoisen kolkan.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   Samaisten koivujen katveelta, keskeltä tieltä, itse Karkinniemi....

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

...ja tienposkesta samainen Väisälänmäki kuvattuna ylitse Paasiseljän....

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

...sekä Akkalansalmen kaarinen silta Akkalansalmen yllä, välissä Akkalansaari-Liponsaari.


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Lupaus."
   "Mantereen" katveesta kuvattuna kohti Ulmansaarta ja Ulmansalmea pitkin Kajoonseljälle.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   Samaisesta "mantereen" katveesta kohti pohjoisia selkiä, Louhuluotoa ja Paasiselkää ( yllä ja alla ).

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%



2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Laakson rauha."
   Leppälahdella Harju- ja Koivula-tilojen välissä ihanainen peltoaukia katveesa monen piskuisen mäen.


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   Jynkänlahti suoraan edessä kera taustan Jynkänniemen.


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Minä."
   Patajärven lounaisella kolkalla, ns. keskellä peltoaukiaa, aivan tien vievän kupeessa, "Minä itse!" mäntyinen joka vuosi vuoden jälkeen uhmaa lujalla tahdonvoimallaan talvisia Tuulten Tuittupäitä kuin myöskin kesäisiä Aurinko Armahan porottavia heltehiä.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%



2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   Kariharjulla ( pikku-)serkun-poijan vanha aitta kera "omppu-pomppu-puunsa".

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Kätkössä."
   ... pirtti pienoinen tuo joka rakennettu on noin 1800-1900-lukujen taitteilla.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Räystäät nuo tippuvaiset..."

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Pidä kiinni."

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Tyhjä."

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Hole in the... door."
   ( Ja sitten samainen "hole in the door" allakin valokuvassa, muttas himpun nykyaikaisempana variaationa....)


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Pitsiunelmia."

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Liikakilot." ( "Läskimakkarat." )
Koivusen kannon kupeessa lunta vyötäisinä.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Räystäät tippuvaiset."

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Hole."
   Kuvasin välistä juoksukinoksen, muuripadan ja muuripadasta roikkuvaisen lumisen kinoksen; täältä ja tuonne.

   "Omena varkaissa."
   Katajamäessä ( pikku-)serkku-tytön omppu-pomppu-tarhalla:

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%


2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%


   Leppämäellä.
   Josain Karila-, Kasurila-, ja Muuttola-tilojen lieppeillä. Katse noin Katajamäkeen päin....

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Häivähdys."

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%


   Back to return.
   "Mantereen" ja Ulmansaaren välissä, Ulmansalmella. Louhuluoto, Paasiselkä, jne.:

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

   "Mountain."
   Laskevan Aurinko Armahan "kajo" selkäin takana ( kuvaajan tään takana ) antaa viimeisiä värejään vastakkaisen rannan Taivahanrantaan, aivan kuin tuolla kaukaisuudessa kohoaisi korkia vuori.

2021.1.17.%20Valokuvaamassa%20ja%20m%C3%

maanantai, 11. tammikuu 2021

Täi...

   ... tuo perk...keleen "satiainen" saivareineen!

   Mites se menikään? "Itku pitkästä ilosta." Niinpä.
Se ettäs ne nuo muoskain mukelot tulivat, olivat ja kävivät tykönäin, täsä mennä viikolla, niin se oli sankkevan mukavaa vaikkas siin nyt "yssi taittunut tuntosarvi"-haveri kävikin itsein kyynäspääni osalta. Ihania ja ihanaa.


1.Päivä.
   Kunne sitten...
   Eilennä ehtoolla tuli varo-häly: "Havaittu täitä olevaisia!" "Tsekkaa ittes, huushollisi ja tee tarvittavat toimet."
   Arvaatkaas kuin siinä siin vaiheessa Mummero tämä Humisevanharjun hiven sadatteli? "Ettäs tälläistä! Niitäkin on yhä edelleen olemasa - henkkissä, päällä Maan?!"
Siinä sitä sitten noiduin, mietin, ajattelin, touhusin ja muistelin:
   "Olipa kerran kauan, kauan, sitten... miulla muutama muoska oma, heillä koulut ja kouluin mukana sellaiset mukavaiset kaverit kuin täit.
Aika entinen jonka jo unhohon jättänyt olen, aika entinen joka ei koskaan palaa.
Tai näin ainakin luulin...
Olipa kerran ihanaiset pirpanaiset, mukelot nuo mahtavaiset, jotka tykönäin nyt taasen ilonain käväisivät ja... kuten tiedetään; hekin koulua fyysisesti käyvät - kun ei nyt tällä hetkellä sitä sellaista etäkoulua kotoa käsin käydä.
   Eikö siis tosiaankaan aika entinen koskaan palaa?
Koulukkaat, koulut ja - ne täit?
Juuri äskenhän sain tietää, ettäs se on sit täi-varoitus ilma ja tilassa tässä, ja täälläkin - tykönäin!
   Arvatkaas palasivatko noi entiset ajat hyvinkin äkkiä mieleeni miun?
Arvatkaas kuka tekee ennakoivaa ja torjuvaa tointa nytkin?
Arvatkaas kuka hankkii huomenissa shampoot ja kammat?
Arvatkaas kuka on "kotiarestissa" muutaman tovin?!
Arvatkaas kuka NOITUU, kiroaa ja - itkee?
Arvatkaas kuka suree ja ajattelee: "Ei koskaan, ei enää, ei kellekkään - ei tätä tällaista, ei kiitos." "
    Eikää täsä tietenkään viel kaikki.
   Se tuo "kotiaresti" tietää sitten osaltain sitä, ettäs ihan turha onkaan ajatella, kun mielein miun ei periksi millähän anna vaik´ aivoin miun toisin tahtoisivatkin, mihkään suuntaan sukuloimaan lähtöjä - eikää vasiten yökuntiin. Eikä reissun päälle Reissaaja-Lissiksi vaik´ juurikin nyt alkaisi sellainen rakonen täsä elämäsäin olla, jotta siihen olisi juurikin passeli aika ja tovi! EIKÄ Kultaiseni tykökään, ei Georgen tykö, sillä sehän olisi täyttä hulluutta mennä nyt toisen tykö ja siellä sitten levitellä mahdollista tartuntaani! Pah! Pas....ka!



2.Päivä.
   Tänä pänä urkenin hankkimaan shampoon issellein - kammat tulivatkin nyt nykymaailmassa sit sen shampoon mukana; ennen muinoon ne piti ostella erikseen...
   Onni onnettomuudessa:
- Viikkonen sitten päätin hankkia uudet patjat kera petarien; ne tänään sovitusti hain ja annanpa nyt sit olla puketissa käärittynnä kunne tää tällainen ohitse varmasti on. Nukuskelin tällä välillä nuissa huonommissa patjoissa ja sellaisissa jotka jakselen hyppiin keikkuin kannella milloin ulos pakkaseen tahi sisälle saunomaan.
( Täit kuolla kupsahtavat tarpeeksi kylmässä pakkasessa, tarpeeksi kauan pittäissä ulkoistettuna, tahi sitten saunassa saunottamalla ylitse 80´C vähintään parisen tunteroista, TAHI pesemällä ylitse +60´C! tai näivettämällä ne; ilman evästä, ilman ihmiskontaktia kankaat, vaatteet, yms. kera vähintään kahteen vuorokauteen.
JOKU on opiskellut täsä viime vuorokauden aikana JOTAKIN! )
Tosin vasta syssyn puola hankkimain tyynysen nyt jouduin sit heittämään jo poies, ja tänään sen tilalle sitten ostamaan uuden uutukaisen - kussa pääsen episodista tästä ohitse ensin.
- Nyt olimma kukkain multain vaihdossa. Ajattelin, notta kussa saanen sen loppuun ( tänään ), niin sitten vosekin koko huushollini puti puhtahaksi jäljestä kukkain noiden tippuneiden oksien ja lehtien, multain murusteluiden.
No, nythän se sitten täsä tuleekin, tään täi-invaasion yhteydessä sekin tehtyä. Tahi sitten tää täi-invaasio tehtyä sen perus-putsituksen yhteydessä. Kummin päin vaine halajaa ajatella.
Matot tosin ulkoistin tänä pänä ja annan olla ihan rauhassansa ulkosalla useammankin päiväsen... Siellä ne puhtahassa lumihankkessa raikastuvat ja valkaistuvat.
Patjat joita muosain mukelot käyttivät; ulkoistin ulkovarastoon; maatkoon ne siellä nyt alustavasti vaikka viikkosen!
Sohvain tyynyt samoin; siellä ne kekkeriään pitää kera patjasten nuiden, varastossain.
   Täsä tää tämä päivä sitten onkin vierähtänyt näitä tehden, näitä roudaten.
Yllärin paljon sitä on sittenkin yssin eläjän huushollissa moista kamaa! Mitä se sitten onkaan esim. tuolla muoskain perheellisessä huushollissa?!!! Huh, kauhia sentäs!

  Vävyin käväisi tekemässä tsekkauksen päivä syvämenä kuontalooni.
Totesi hän, ettäs yssi vois olla saivare, muttas vois olla olematikin. Se voisi olla ihna hyvin hilsekkin.
Jotenka luulossa, toivossa, suuressa ja väkevässä nyt sit elelen jottei niitä nyt sitten "sen enempää" olekkaan ollunna - tuskin edes olleskana! :)
 
   Muttas kuiteskin kuten kerroin otamma nyt ihan vaine varuilta...
- Pesin shamppoolla ja kammannut olen parikin kertaa jo.
Ja se shampoo on muuten ihan... sanonko mistä?... No, ihan persiis...tä!
Haisee kuin - no, ei se tällaiselle tuoksuyliherkälle suuniteltu värkki ole ainaskan! Ihan karsee koetus se sen haju. Ja koko aineesta aiheutunut reaktio: silmmuin sattuin, silmät vuoti. Pisteli, nipisteli.
Ei enää koskaan, ikinä, kuuna - paitsi viikon kuluttua uudelleen!
- Päivä kulunut kaikkea pesemätöntä; villasia ja nahkaisia tamineita, saunottaissa yli +80´C.
Osasen patjoistain saunotin myös ( muutamien ollessa siellä varastossain.... )
Mattoin "kyljet kävin kääntämässä" toisin perin välillä; enimmät sataneet lumet veke päältänsä ja alapuoli päälle, päälipuoli alle, vuorostansa.
Pesin mukeloihin yökyläilessään pitämiä liinavaatteita, ja itsein täsä välillä pitämiäin päivittäisiä pitovaatteita +60´C
Jne. - varman päälle pelaten :)

   Pohdin ( vävynkin kera ), ettäs on se jännää tää maailman meno.
- Kauan, kauan, sitten ( ei "olipa kerran..." vaan ihan vaine kauan, kauan, sitten ), kun täitä kulki huusholleissa ja kyläkunnissakin, niin silloin sitä niitä ehkäistiin vain ja ainoastaan, ajelemalla kulloisenkin kuontalo kokonansa poies.
Ajatuksella varmahan, ettäs kun ei ole hiuksia, niin ei ole täitäkään.
Siinä ei vaine huomioitu silloin sitä, että on olemasa niitä täitten saivareitakin jotka sitten "pesivät" siellä hiusten tyvessä, jopa ihan tupessansa kiini, ja sieltähän ne sitten taasen uusille urille urkenivat kussa kehkeytyivtä täysaikaisiksi hiuksien siin samalla hivenen kasvaissa uudelleen pitemmiksi...
- Lapsuudessain kannettihin paukkupakkasilla kaik´ mahdollinen pihalle ulos lumihankeen. Tapettiin mahdolliset ja mahdottomat lutikat, täit, yms. kutsumattomat vieraat. Ei niitä koskaan kyllä todettu, muttas kannettiinpahan nyt vaine ennalta ehkäisevästi.
Eikää tuota lapsena ollut täi-tartuntoja.
Mietittiin äitini kera, jotta miksi ei?
Oltiinko sitä sen verta aina kylmissä oloissa ( sisällä ja ulkona ), ettäs ei vaine esim. täit viihtyneet tykönä?
Ja vasiten muoskat; kaik´ mahdollinen vapaa-aika josain ulkosalla lumihangilla rypien, leikkien, hiihtäin, laskien mäkeä. Siellä ulkona pakkasellakin siis. Ei sitä silloin varmaan paljon mitkään täit, sun muutkaan saivareet, viihtyneet sellaisessa "kylmässä kyydissä" mukana!
- Silloin kun omat muoskat olivat pieniä, pestiin täi-invaasion tullessa tupaan vierailulle, pari kertaa täishamppoolla kunkin hiukset. Kenties kammattiin jos täi-kampa oli olemassa, muttas ei sen kummempaa. Liinavaatteet todennäköisesti pesin - muistia ei ole siitä kuiteskanan mitään sen kummempaa.
- Nyt, nyt on sitten kaik´ shampoot, -kammat, yms. kujeet. Pitää pestä hiuksia kerran tahi pari riippuin täi-tilanteesta. Pitää kampailla päivittäin ja sitten pestä sen KAIKKI. Pitää tuuletella, pakastaa, saunottaa, jne..
   Onko sitä ihminen tullut "luulotautiseksi"? Vahi onkoo ihminen niin "hygienisti", ettäs se nyt vaine menee näin jos halajaa olla aivan varma, ja varmahan yhteiskunta halajaa olla, ettei kenkään moisia "kylkijäisiä" kantelisi ja tartuttaisi.
Vahi onko yhteiskunta sen verta JO hygieeninen, steriili, ettäs ilman tällaista rumba-sambaa eivät täit häviäis olleskana? Niitä vastaan pitää käydä kova sota tällainen, ennen kuin ne periksi antavat?


   JA - PS. Muistettava on et kukaan täi-tartunnan saaja ei ole syyllinen! Ja et kyse ei ole huonosta hygieniasta.


3. Päivä.
   1. kirje korinttilaiselle, 13 jae; "Suurin on rakkaus."

   "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
- Kestää, se kestää... Ensi alkuun tietoni ja luuloni kattoi sen, ettäs ainaskin sen parisen viikkoa. Itse mielessäin ajattelin, ettäs jospa hivenen fuskaisin ja jo noin puolentoista viikkosen kuluttua uskaltautuisin ihmisten ilmoille?
Kun ajattelee, ettäs pestään täi-shampoolla ja se on sellattiis "tappaa&suojaa" -mallista ( tappaa täi isot ja suojaa saivareitten tarttumisesta hiuksiin kiini ), niin tokihan se pesun jälkeen sitten toimii ns. het´sillään kyseisellä tavalla, eikää tarvihhe vuottaa viikkotolkulla jotta jotahin tapahtuu, ettäs se toimii, vaikuttaa pitkän kaavan kautta? Miksi muuten yksikin pesukerta riittäisi silloin kun täitä ei enää ole ja löydy kuontalosta?
- Usonhan mie vähemmälläkin... Koskapa kuulin tänä pänä terveydenhuoltohenkilöltä, ettäs joo, kyl se on sil viisiin jotta jo toisen pesukerran jälkeen voinen lähtiä Maailmalle Avaralle, koskapa ne nuo nykyaikaiset -shampoot ovat sen verta hyviä. Eikää tarvihhe oikeestaan tarkistaakaan edes hiuksiaan sen jälkeen. Kyllä ne kuolla kupsahtavat... Muttas jos halujaa, niin joku voinen tarkistaa läheisistä, tilanteen tuon silloisen sitten?
- Toivossa, suuressa, väkevässä, täten nytten täsä olen ( vasiten kun jos niitä nyt ei miulla sen kummemmin ollukkana ) siksipä siis, ettäs ei tarviiskaan kärvistellä kokonaista kahta viikkosta koissa. Ettäs sitä pääsisin jo noin viikkosen kuluttua liikenteeseen. VIIMEISTÄÄN sitten puolentoista ( onhan se sekin nopsempaan tuleva määre kuin kaksi viikkoa! ), kunne olen ensin vosekkinut toiseen kertaan hiuksein, vuottanut kotvasen ( päivän tahi kaksi ) ja – sitten!
- Kärsiä täsä kuiteskin saa! Voi, ettäs tuntuu et on todellakin kärsimystä "viihtyä" koissa silloin kun näin on pakko; etten tartuttaisi muihin mahdollisia täitäin näitä, jos niitä miulle on.
Kärsimystä kärvisteltävää siinä on kun yritän käydä ( ja käynkin! ) kaikki nuo omain liinavaatteet tarvittavat, petivaatteet käytetyt, vaattehet omain käytössä silloin ollehet, ja tietenkin viel ulkotamiineenikin kaikkinaiset. Pesukone laulaa, kiukaan urut soivat, ja pakkanen panee parastaan ulkosalla kera Tuulen Tuiteroisen.
Kärvivällisyyttä vuottaa että aika kuluu, ettäs kaiken saan käytyä lävitse. Ei, ei pesukone pyöri nopsempaan, ei saunan lämmössä oloaikaa voi lyhentää, eikää tamineiden käytöstä poissa olo aikaakaan sen kummemmin, jos meinahan tapaa moiset Ökkö-Mönkijäiset! Ja MIEHÄN olen sankkevan kärsivällinen.... mie maltan vuottaa.... ainahan mie....? Pas-kat! Enkä varmana! Kaiken pitis tapahtua täsä, nyt, ja näin!
   Ja ( uusiksi sannoin, terästäin ) kärsivällisyyttä tarvihhen ennen kaikkea vuottaissa sitä kunne pääsen taasen liikenteeseen! Apua, ettäs se on pitkä aika. Pitkä aika kaksi viikkoinen, ja pelkästään jo toi puolitoistakin! Kärsivällisyyttä, kärvivällisyyttä.... kärvistellen.


4. Päivä.
    Mietoksia sitä tulee vaikkas mitä, kun näin kois on pakko olla ja puuhailee sit alvariinsa.
   Olempas sankkevan tytyväinen kun nyt ei tarvihhe kiirustaa mihkään, vaan pitää "päätänsä parannella" tästä epi ja demiasta. Ei tarvitse esim. näin pakkasella, tuon Pakkas-Ukkosen paukkuissa vähintäänkin -20´C, alkaa vonguttamaan Hepo Hopiatain, vaan se saa aivan rauhassansa maata tuolla pilttuussaan. Ei lämmitystä, ei starttausta, ei käynistystä epätietoista et tokko käyntiin lähtisi....
Ei tarvihhe sen kummemmin kaupoillekaan suoria. Vaikkas eihän se siellä sen kummemmin, tää tauti, toisiin tarttuisi: nää mahdolliset täit kun eivät hypi tahi lentele liitäin, toisesta ihmisestä toiseen ihmiseen ( taisinkin tään jo kyl kertoa kertaalleen? ), niin ei se olisi "kirkonkirjoihin kirjoitettuna" josko vaikkas kävisinkin....?
Muttas ei ole tosiaan sitä kyläily mahdollisuuttakaan nyt mihkään suuntaan. Täten saanen ihan rauhassain olla ja pysyä "puhtaalla omallatunnolla" koissain sekä yssin. En tarvihhe pahoittaa kenenkään mieltä jos vaikkas en menekkään kylään vaik´ kuin kutsuttaisiinkin/kutsutaan nyt, tahi kieltäydyn vastaanottamasta ketään tyköin...
   JA kun olen sitten kois, niin onpahan hirmusen hyvä jutska.
   Sitä saanen vaikkas mitä näköjään aikaseksi - tällainen alvariinsa laiska ihminen....
Nyttenkin tuli putsitettua toi vaatehuone katosta lattiaan asti! Tosin - en mie sitä olisi muutoin putsi-putsistanut, muttas meinasin et josko sinne on sattunut jokunen täi kuola kupsahtamaan niiden mukeloihin käytettyin petivaattehin seasta, niin ovatpahan nyt sitten ainaskin varman päälle poiessa sieltä! Ja helppo olikin juuri nytten putsistaa, kun olen sieltä roudaa kaik´ tyynyt ja täkitkin pesun puolelle. Iisi-biisi jutska täten.
Tietystikin sitten kaik´ nämä muutkin täi-epidemian tiimoilta tullehet putsistukset; mm. aamusta roudasin, maanantailta asti ulkoistemain, matot sisälle ja lattioille.
Ostamain ja viel käyttämättömät patjan ja petarin sänkyyni suorin suorallensa oikiamaan. Ne kun pitää kuuleman liikkehen mukaan avata suorentumaan kahta-kolmea päivää ennen niihin maaten menoa! Eikähän toi ihmekkään ole sillä kuvitelkaatte Armaat Lukijain miun, sellattiin putkilo joka on halkasijaltaan noin 30-40cm. Sellaiselle rullati-rullalle se varsinainen patja ( 16cm sit aikanansa valmiilta korkeudeltaan! ) oli kasattu, kun ilmat tehtahalla imastu poies oli vällyyinsä välistä. Näinpäs niillä on nytten aivan rattoisa rauha oijeta ( petjalla ja petarillakin ) kuosiinsa valmiiksi. Vuottaa kussa olen varma ettäs "terve" olen, kunne alan nukkua niissä.
   Mikä oivallinen lomailu jutska siis nytten - ei kiirusta, ei hoppua, ei välttämäti mitään mitä tehdä täytyisi enemmälti.
Tosin omatunto ei antaisi olla putsistamati nuita kaikkea, jotenka sitä tointa kyl on mihkä ryhtyä...
Muttas muutoin kun on ja pysyy koissa. Voisin vaikkas kirjasen jonkun näppiinsä näpätä ja istahtaa alas lueskelemaan? Vosin alkaa leipomaan jotahin issellein? Voisin töllää töllöstä tahi netistä jotahin ohjelmaa vaik´ keskellä päivää? Katsoa elokuvan? Voisin vai olla vaine ja päivitellä Aika Raudan kulkua yhä iellehen; olla tekemäti mitään.
Nyt olisi kaiken/kaikkien näiden aika - jos ei olisi nuita putsistuksia.... Elikkäs voisin vaik ajatella jotta olo on aivan kuin kois lomalla olisin?


5. Päivä.
   Vävy käväisi tarkistaa kuontaloni tään. Totesi ettäs ei ni yhen yhtä ole olevaista siellä.
Arvatkaas kenkä lähtee tänään Maailmalle Avaralle - jos Hepo Hopiainen vaine suostuu Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto-soppariimme yhteiseen.... On nimittäin leveleillä näillä sen -28´C ja rapiat Pakkas-Ukkosen iloa!


 

sunnuntai, 10. tammikuu 2021

Elämä.


137061106_3932105430156167_9199871018189

   Aina kysellään et mikä onkaan elämän tämän-mätän tarkoitus?
Sitä tiedä en kyl miekään muttas...
  Oivalsin juurikin tänä aamuna armaana mik' onkaan miun elämäin tarkoitus!
Ja se on "palvella" toisia ihmisiä. Läheisiäni, Ystäviäni, tuttaviani, hyviä, rakkahia. Kaikkia - toisin sanoin.
   Sillä kun mietin sitä, ettäs "Pienen Suklaapuodin" olisin laittanut, olisin saanut laitettua, tuonne noin kauaksi pystyyn ja sitä siellä pitänyt - terssihän siitä tuloksena olisi. Kun ajattelen sitä vastaavaa toisenlaisessa muodossa täällä - no, enpä tiedä....
Jos taasen ajattelen täysipäiväistä työtä jossahin toisen alaisuudessa; ei se ole ole miun heiniäin, sekään. Mielellään osa-aikaista ja viel mieluummin näin kuin nyt; kausityöläisenä.
Koska elämää on muutahin kuin työnä! Piste.
   Ja kun mietin kaikkea tätä mitä olen jo tehnyt, niin vapaaehtoistöissä, kuin muutoinkin ihan tosta vaine, avittaaksein kaikkia muita kanssa eläjiäin, samaiseen ( tahi erikin- ) suuntaan kulkijoita, niin mikä onkaan ILO, RIEMU, ONNI, kun saa tehdä sellaista!
Itsellein kaikki tuo, kun saanen tehdä toisille hyvää ja se, kun näkee, kun ja kuin, toiset pitää siitä, ettäs heille tehdään jotahin hyvää, niin se on hyvä, se on hyvää.
   Miski kaikesta pitäisi aina ITSE hyötyä jotahin rahallisesti, esim. rahallisesti, tahi muutoin josahin toisessa muodossa? Eikö voi "tyytyä", olla "tyydytetty", ihan vain hyvän mielen saannista?
Pitääkö kaikesta saada jokin palkka tms. rahallista arvoa määrittelemä vastike, ennen kuin elämä on hyvin? Ja varsinkin ennen kuin olet YHTEISKUNTAkelpoinen? Miski ihmisarvo pitää aina mitata jollahin hel-kutin tilipussin suuruudella, jollahin veroäyrillä tahi vastaavalla numeraalisella määreellä?
Eiköö ihmistä ole olemasa ilman tällaisiä mittapuiksi millettyjä määreitä? Eikö ihminen ole ihminen, ja eiköö hän voi olla tytyväinen itseensä ilman ettei Matti Kukkaroinen kulkisi mukanansa?
   Mielestäin kun ihminen voisi elää ihan hyvin esim. vaihdantataloudella. Ainaskin näin pienemmässä määrin ja ns. pienemmässä ympyrässä toimien. Mielestäin ihminen tulee vähäisemmälläkin määrällä rahnaa toimeen ( tosin helpottaaahan se suuresti kaiken maailman hankinnoissa, jos pätäkkää olisi - sitä kiellä en! ) ja ei se vaine, se rahna, sitä onnea tuo ja kata, eikä anna.
   Kyllä se vaine lähtee ihmisestä itsestään mikä tekee itsekunkin onnelliseksi. Mihkä ihminen on tytyväinen, mihkä se tyytyy: onko se maallisen mammonan perässä juoksu vahi jokin sisäinen, seesteinen ole ja tila?
Mie haluan tuon jälkimmäisen - kiitos.
Miulle riittä se. Ja sen mie saan parhaiten itsellein olemalla tasapainossa mm., ja nimenomaan mm., olossa ja tilassa josa palkallisen työn aherrus on mahdollisimman minimaallista ja muutoin sitten teen töitä ja hommia itsein sekä tositen hyväksi. Kiitos.
   Se/tää, on miun elämäntarkoitus; tehdä toisille hyvää, antaa kadonut elämän-hymy heille takaisin.