sunnuntai, 26. tammikuu 2020

Olen...

   ...Kaiketon. Ja nyttemmin siis ihan vaine omasta tahdostain - kait. Siis ilman pätevää selitystä, ilman allergioita tms.. Tahi näin ainakin luulin...
   Kaikkihan alkoi jo nelisen vuotta sitten jolloin jätin kaiken tuon ( maitotuotteet, glutenilliset tuotteet, sokeri-sokerit sekä kaikki muut makautusaineet samalla, hiivat, ja sittemmin myös soijankin. Lihaahan olen syönyt muutoinkin jo aikaisemmein toooo-si vähäsen... tyyliin ne lähinnä kevättalviset makkaran paistot - kalkkunaiset - mökillämme ) poies erään sairauden takia koska tiesin entuudesta että se avittaa oloain ja tilaani.
Sittemmin sain tietää että toden näköisesti se olikin aivan toinen sairaus joka miun kehossain oirehtii... Muttas se siitä. Joka tapauksessa näin sitten mentiin ja menhään näköjään iellehenkin.
   Nytten tään olemasa olevaisen talven tullen lisäilin pikku hiljaa ruokavaliooni perus-maitotuotteita; maustamattomina siis. Hivenen keinotekoisia makeutusaineitakin tuli mukaan matkaan. "Puraisin" kerran-pari lihaa, ja sitten vielä huomasin että SUOLAA oli tullut syötyä erinäisissä tuotteissa joita en ollutkaan tajunut olleskana pitää silmällä. Hokasin mm. että LUOMU tomatti-basilika pastakastikkeessa, jota ( tahi jonka kaltaisia muita tuotteita ) olen joskus satunnaisesti käytänyt vaikkas pizzaan tomattipyreen asemasta, tahi johkin piiraaseen, tahi ruokiin, niin siinä on suolaa 1g/100g kohden! ( Puhumatikaan esim. kylmäsavustetusta lohesta joka on/olisi yksi lemppari syötävä! ) Se on paljon, se.
Tai ainakin miulle näyttää olevan sillä heti kun olen syönyt vähäkin enempi suolaa niin käteni alkavat oireilla nyttemmin. Ne puutuvat öisin kun elimistöön kerääntyy nestettä öiseen aikaan ja verikään ei kierrä kun eihän öiseen aikaan liiku silleensä kuin päivisin. Ja täten myöskin hermostot ovat sitten samalla pinteessä kun eivät lihakset ( nekin olemattomat joita omaan ) eivätkä veret liiku.
   Nytten sitten hokasin aivan uusien jutskien takia että nämäkin vähäiset mitä olin "opetellut" nytten käyttämään silloin tällöin, niin nekin pitää taasen poistaa käytöstä kokonansa. Ei tule mitään, ei vaine pysty käyttämään. Paree on olla täysin ilman jos vaine mielen lujuutta löydän issestäin sen verta jällevän. Ja nytten sitten lisänä toi suolankin "karsastaminen"... Käsien leikkausjonoon onkin lähete vetämässä.

   No, muttas... Sitten kun taasen menhään asiasta toiseen ja kolmanteen niin kaikki me, te, he, jotka joutuvat jotahin ruoka-ainesta kiertämään niin kaikki ME tiedämme, olemme kokeneet mitä on liikkua Maailmalla Avaralla tällaisena ihmisenä.
   Ensinnäkin kaupoissa pitää "osata" katsoa kaikki tuoteselosteet jottei näitä ole lykätty mihkään haluamaasi tuotteeseen.
Paree onkin usein ostaa ns. ei-valmistuotetta elikkäs ihan ehtaa ja alkuperäistä "tavaraa" ja sitten itse valmistaa niistä haluamaansa syötävää sillä onneksi vielä löytyy aineksia joihin ei ole lisätty kaikkea mahdollista ja mahdotonta mukaan. 
Tosin näissäkin, kuten yleensä kaikissa vähäkin enempi prosessoiduissa tuotteissa, on tuotteita joista voit luulla että kun se on ennenkin siulle käynyt (siinä ei ennen ole ollut sitä-tätä tahi tuota mukana ) - niin et voikkaan välttämäti tuudittautuakaan siihen etteikö siihen olisi "tuotannollisista syistä" tahi vain makua, ulkonäköä, säilyvyyttä, tms. parantaakseen, laitettukin sitten näitä aineksia sekaan kun olet ostamassa sitä uudemman kerran itsellesi!
   Sitten on olemasa tuotteita joista luulet että niissä nyt ei ainakaan ole sokeria, hiivaa, tms. kiertämääsi ainesta, niin katsoppas kuitenkin tuoteselostettaan tarkemmin; eiköhän vaine juurikin siihen tuotteeseen ole lykätty jotahin niistä aineksista! Ja sekös sitten kenkuttaa! Kaikki muut aineksensa saattavat kyllä käydä itsellesi muttas sitten on se yssi ja ainut joka siellä "kummittelee" ja joudut jättämään sen ostoksesi kaupan hyllylle, palamaan kotiisi ilman sitä tuotetta! 
Esimerkkinä vaikkas tällä levelillä, pienemmillä paikkakunnilla asioidessa, olkoon soija-kastike sushi-"palleroihin". Ei jokahisesta kaupasta löydykkään sokeroimatonta ja gluteenitonta soijakastiketta niihin laittaa! Saati että itse sushit olisivat gluteenittomat ja maidottomat! Tahi vaikkas, kun monet ns. ravinteet näin poies jäävät Kaikettomassa-ruokavaliossa ja sitten popsin näitä lisäravinteina tabuista, niin moneen tabuun on laiteltu sinne sen "pääraaka-aineen" ( vaikkas vaine jokin vitamiinin ) sekaan... vaikkas... no - vaikkas sokeria! Mitä he-le-kattia se sokeri niissä tekee!!!
   Jos taasen menet ravintolaan valmisannoksia syömään niin sehän nyt ei ainaskana onnaa. Vaine harvoissa ja "valituissa" paikoissa löytyy valmiina Kaiketonna ( onnekei sentäs jo nyttemmin aika monesta löytyy laktoositonta tahi gluteenitonta syötävää - se kun helpottaa monen "kiertäjän" arkea, se ) tahi ettäs olisivat valmiitatekemään, osaisivat tehdä, Kaiketonna. Olisivat siis varautuneet raaka-aineiltaan keittiön puolella niin että löytyisi käsittelmättämiä, "raakoja" aineksia joista sitten tehdä vastaavia annoksia kuin muillehin tekevät.
Se on tosin sanottava että kun "kysyvä ei tieltä eksy" niin aikas monessa paikka JO ymmärtävät ja ovat "palvelualttiita" sen verta että löytyy onneksi muutakin jo syödä kuin ainaista maissikeksiä ja salaattia kun vaine "tajuaa" suunsa aukaista ja pyytää, kysyä, isselleen "ohitse" listan.
   Muttas aika monesti löytyy edelleen sitä "ei-ootakin". Näihin tälläisiin tapauksiin törmää useimmiten kaffioissa, pienemmissä ravintoloissa ja paikkakunnilla. Tään kun tiedostaa Maailmalla Avaralla kulkeissaan niin onneksi sitä osaa varautua jo kotoaan/kotoain lähteissäin omilla eväillä! Kaiketonna-ruokaa kuin -himpleetäkin vaine mukaan kapaten ja sitten Maailmalle - "vain taivas on rajana" sen jälkeen matkkojen päätepysäkkiä miettiessä.

   Sitten kun mennään siihen että lähdetkin jonkun toisen tykö! Tulevatkin toiset problematiikat vastahan.
   Mennään toisen kotiin: useimmiten "tyhjästä saapi nyhjästä" elikkäs ei ole tarjota mitään erilaiselle syöjälle. Ei ni mitään. Korkeintaan hedelmiä, marjoja, tms.. Porkkanaa?!
Tosin eiväthän meille sieraammat ihmiset nykyään osaakkan varautua siihen että yleensäkään VIERAITAA tulee käymään kun sehän pitää nykymaailmassamme ensin soitella ja sovitella viikoja-pareja ennen että passaisko jos nähtäisiin; tulisin käymään kylässä, ennen kuin sinne toisen/toisten tykö voi mennä. Eihän enää nykymaailmassamme "harrasteta" kyläilyä sillä viisiin kuin ennen vanhaan jolloin käytiin kylässä kuin kylässä, milloin vaine. Poikettiin visiitillä ilman mitään ennakko sovitteluja, jne.!
Niin, mitenkäs sitä sit osaisivat ketkään varautua että vieraita tulisi? Ja ettäs sitten viellä sellaisia jotka vaatisivat hivenen erilaista "kestitystä"? Tämänhän nyt ymmärtää jokainen ihan järjellään ajatellen - eiks vaine.
Muttas kun... sitten menee sinne tutumpaan kylään niin voi että ompas se kurjaa kun niissä saapi tyytyäkin siihen ettäs sielläkään kun ei saa itselleen mitään. Vaikkas tietävät että juurikin sie voit joskus olla heillä vieraana ja ettäs sie tarvihhet hivenen erilaisempaa syötävää. Ihan kuin he eivät tietäisi sitä? Ja nyt puhun tosiaankin sellaisista paikoista joissa käyt enempikin tykönänsä. Esim. sukulaisissasi/sukulaisissamme.
   Tietty - verukkeella: kun ei valmiina kaupasta juurikin sitä ( esim. Kaiketonna ) löydy... Tahi että kun en/emme osaa tehdä, valmistaa, juurikin sellaista syötävää... Ainahan "syitä ja seppiä" löytyy muttas kun... Olisihan se kiva että juurikin sinutkin edes joskus huomioitaisiin ja saisit/saisin itsekkin joskus syödä muidenkin tekemää "pöperöä" kuin vaine aina itsesi valmistamaa. Eikää tarvihteis aina varautua siihen että omiasi eväitä kuljetat mukanas. Jne.
Vasiten jos on kyse tapauksista ettäs on kutsuttu juurikin siut/miut heille vaikkas nyt juhlistamaan jotahin tapahtumaa ( synttärit, kastajaiset, häät, hautajaiset, vuosipäiviä, valmistujaisia, yms. ) niin silloin nyt ainaskin luulisi että olisi ja osattaisiin varautua että on erilaisempien ruokavalioiden käyttäjiä! Eikös tuota nyttemmin suunilleen jokahisella ole mahdollisuus jo etukäteen ottaa vaikkas nettisfääreistä, kirjastojen kirjoista, tms. tietoa ja ohjeita valmistaa vaikkas mimmottiis syötävää? Olenko täsä sankkevan väärässä, olenko?

   Ja viimoisena onkin sitten se jutska kun sinut näin kutsutaan johkin ja tiedustellaan jo etukäteen jotta mitäs sie nyt et sitten syönytkään?
Kerron kaiken. Kerron ja "teroitan" vasiten tiedostain jotta "rautalankaa pitää vääntää" ettäs se on sitten maidoton ( ei vaine laktoositon ), gluteeniton ( ei vaine gluteeniton vaan ihan luontaisesti gluteeniton ), sokeriton ( ja muistakaa ettäs ihan sokeriton - esim. gluteenittomissa jauhoissa voi olla seassaan sokeria! ), hiivaton ( ei sitten esim. gluteenittomia valmiita leivonnaisia joissa voi olla hiivaa kohotusaineina käytettynä ) ja soijaton ( niin ikään leikkeleissä, leivonnaisissa, tms. käytetään usein "jatkeena"... ) -valio.
Hyvä näin kun kysyvät ja voin, saan, kertoa muttas kun...
   Sitten aikanaan perille päästyäin, tykönsä mentyäin, aletaan aterioitsemaan ja kaffittelemaan niin arvatkaas kuin sitä onkaan "pelko persiissä" että ovatko ne syömäsi appeet nyt aivan varmasti sitten Kaiketonna? Ovatko he aivan varmasti katsoneet kaikki tuoteselosteet tarkasti ja/tai valmistaneet kaiken itse alusta alkain? ( Esim. monet käyttävät edelleenkin Sunnuntai-merkkisiä gluteenittomia jauhoja leivonnassa ja siinähän nyt on "kaikea" mukana. Ainakin sen mitä olen viimetteeksi sen kylkeä katsellut ja tutkinut... ) Puhumatikaan jotkin gluteenittomat valmiskastikkeet, leikkeleet, valmiiksi savustetut, viipaloidut kalat, valmiit/puolivalmiit vihannekset, juurekset, jne.... Nämäkin nykyiset "härkkikest", yms. - eivät käy olleskana. Puhumatikaan sitten korvaavat maitotuotteet kuten kaura- ( kauraakaan kun en käytä olleskana ) ja soijakermat, yms. joissa nyt on sokeria ja sitten sitä itteesä, soijaa, mukanansa!
   Sanoisin ettäs tekisipäs mielein miun päästä katsomaan ensin kaikki ne käytettyjen aineiden ja tuotteiden tuoteselosteet lävitse ennen kuin alan syömään mitään toisten valmistamaa. Muttas kun ei epäkohteliaskaan haluaisi olla. Toiset sentäs kohteliaasti tiedustelevat etukäteen mitä voit syödä ja sitten vielä varustautuvat, valmistavat, juurikin siulle JOTAHIN erilaista - kerrankin! Ei siin kyllä kehtaa/kehtaisi paljoa alkaa enää siinä vaiheessa "niuhottamaan", tarkistamaan. Vasiten kun kyse ei ole todellakaan mistään "henkkevä uhkaavasta" reaktiosta tahi muusta sellaisesta! Muuten vain elimistä protestoi näitä aineksia vastaan.

   Sitä tuntee ittesä todella "ylimääräiseksi", todellakin turhan päiväiseksi... Ilkiöksi, pieniin akaniin tarttuvaiseksi. Turhaan asiaan tarttuvaiseksi.
Oikein häpiää itseään ja olemasa oloaan. Ettäs vasiten "kehtaakin" vaatia isselleen jotahin muuta kuin mitä muut syövät. "On olevinaan jotenkin erilainen kuin muut..."
   Monesti tulee mieleen ettäs paree on kun koissa pysyy ja siellä sit "syö issenään" mitä sit syökään. Tuntuu että tavallaan ns. sosiaallisuus kärsii kun ei viittis aina olla pyytämässä itselleen Kaiketonna; kun ei mene mihkään mukaan niin ei tarvitse kyselläkkään itselleen mitään "erilaista" syödä.
Ja jos sitten meneekin ja vaikkas näin kysymyksen jälkeen vastaakin, niin oikein anteeksi pyydellen ja häpeillen "listaansa" sitten kertovi tarpeensa jota mitä tarvihtevi. Monesti tuleekin sanottua että ei tarvitse miuta ottaa huomioon: tuon omat eväät mukanain. Silloin päästää ne toiset helpommalla ja itsekkin pääsee helpommalla kun ei tarvitse "peko persiissä" olla että mitä tarjoavat: onkoo jotahin "ylimääräistä" mukana vahi eikö ole?

lauantai, 25. tammikuu 2020

Rättänää ja Perunarieskaa...

   ...pitkästä aikaa Humisevallaharjulla tänä pänä.

Rättänä elikkäs Mustikkakukko Kaiketonna.

83265526_471026370244593_230371736117942

350g leivonta kasvisrasvaa
n.6,5dl Viljatuotteen tummaa jauhoa
2tl leivinjauhetta
------
n. 1l mustikoita JÄISINÄ
3rkl perunajauhoja

- Sulata pehmiäksi ( ei siis juoksevaksi nesteeksi asti ) leivontarasva.

82946665_463421227659181_242255308901056

- Lisää joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikinaksi.
( Jos haluat makeutta niin lisää se tässä vaiheessa taikinasi joukkoon - makusi verran. Intiaanisokrua, hunajaa, Erytritolisokrua, ruokosokeri-sokrua, tavan sokeria... )
Anna taikinan rauhassa hiven aikaa tekeytyä, turvota.
- Laita paiston kestävään astiaan leivinpaperi pohjallensa ja reunoillensa, tahi kuten itse teen: laitan irtopohjaiseen kakkuvuokaan pohjalle leivinpaprun ja voitelen sit reunansa leivontarasvalla sisältänsä.

83158000_211277670031540_549620067581139

- Levitä 2/3osaa taikinasta vu´uan pohjalle ja reunoille.
Taikaina tää on löysä! Jos haluat tehdä tiukemman taikinan - käytä hiven enempi jauhoja mutta muista: mitä löysempi taikina sitä kuohkeamman kukon kuoren saat.
- Ota mustikat pakkasesta, sekoita joukkoonsa perunajauhot.
3rkl on taatusti litraseen tarpeeksi. Jos käytät enempi tulee mustikoista "liisteristä" ja ne perunajauhot sit tuntuvat syödessä ikävästi suussa...
( Jos haluat niin voit toki lisätä jotain makeuttakin mustikoihin sekaan makusi mukaan tässä vaiheessa. )

83067572_489394275312285_513326645601160

- Kaada mustikat Rättänän elikkäs Mustikkakukon sisälle.
- Laita astiaan kylmää vettä ja...

83105008_275863843387265_646327675079203

...kastele kätesi aina välleen siinä vedessä, ja nostele nyt nokareina muotoillen lopusta 1/3osa taikinasta kukon kanneksi. Tiivistä kansi reijättömäksi kostein käsin - tosin ei se kyl haittaakaan josko sieltä mustikat näkyvätkin jostahin kohtaa...

82816580_654274791978234_709896503338781

- Paista kiertoilmauunissa +180´C kunne valmiiksi tulee, saapi sopivasti kultaista väriä yllensä.
- Nosta kukko tää jäähtymään VUOKINEEN. Vuota tovi! Tahi jos haluat nauttia kukkoa heti niin syö toki lämpimänä jonkin maitotuotetta korvaavan tuottehen kera.

83265526_471026370244593_230371736117942

- Muttas jos haluat esim. pakastaa Rättänän niin nosta tahi irrota kukko vasta kotvasen kuluttua vu´uastansa ja jäähdytä sitten viellä kylmäksi asti ja paloittele se vasta täysin jäähtyneenä sopiviin palasiin; voit pakastaa hyvin paloina ja ottaa myöhemmin aina kunne haluat pakkasesta palasen syödäkses.

   Ja kuvanen viellä Perunarieskoistakin...

82762335_2401776693466273_19663218458503

n.1kg perunoita kuorittuina, keitettynä ja muussattuna keitinvetensä kera.
Sekaan n.2dl Viljatuotteen vaaleita jauhoja + 2tl leivinjauhetta.
Muotoillaan pallukoiksi kostein, kylmässä vedessä kastetuin, käsin, ja sitten "liiskataan" viel´lettusiksi.
Paistetaan kiertoilmauunissa +180´C kunne valmista tulee.

perjantai, 24. tammikuu 2020

Saturnuksen renkaat...

   ...ja kuusi kuuta - tosin täsä tapauksessa, miun tapauksessain, seitsemän kuuta ja nekin sitten piskuisina sydäminä eikä perinteisinä kuina.

2020.1.24.%20Saturnus%20ja%20seitsem%C3%

Olisikohan tää nytten sitten SE vihon viimeinen tapaus meikä Mummerolle? Uskalla kun en enää uhitella että tään nyt on SE viimeinen koskapa täsä, ja nyt, näin, juurikin viimo kertaisia sanojani isse syön kun taasen uuden kuvan kehittelin ja täten tänään sen käväisin nakutteluttamassa itseni ihollein.
Ompahan nytten sitten kaik´ muoskainkin miun ihollain ikuistettuna. Nyt ovat kaik´ he mukanain aina kunne sitten menenkin.
   Ja sinällään hassu sattuma ettäs juurikin tänä pänä kaksi heistä täyttävi juuri vuosia uusia. Yssi vuosi tuli taasen tätytehen heidän elämässään. Aika ihmisiä siis hekin jo...

   Ja vastahan HE-kin olivat ihan pieniä pirpanoita. Ihan vauvoja.
   Muistissa silloiset ajat kun oli ilmat ja tilat aivan toisenlaiset kuin mitä nää nykyiset nyt ovat. Aurinko Armas tosin silloinkin kyl tillotteli Taivahankannella muttas muutoin... Lunta oli ihan "miehen mitan" verran paikassa jokaisessa. Nytten hyvä kun valkiaa näkyilee "pahimmissa" paikoissa...  Pakkanenkin paukkui silloin ihan omiksi tarpeiksi; aika ajoin heiluttiin varmana -30´C paikkeilla eikä kuten nytten kun hädin tuskin miinuksen puolelle ylletään! Elikkäs silloin ei päästy viel juttelemaan mistään ilman ja tilan muutoksista. Kasvihuoneilmiöt eivät kuuuneet ainakaan ns. tavan-kansalaisen sanaparsiin ja jutun juuriin. Eivät tosiaankaan. Ennemminkin mietittiin kuis sitä saadaan lämpöä ynpärille, kotiin piskuisiin, jne..
   Mekin silloin, kun omakotitalossamme, Majassamme Matalaisessa, asusteltiin vielä siin vaiheessa, niin mekin lämmitettiin tii-piitämme päivittäin kun sillä sitä taloamme lämmä pidettiin. Eikä seinustoilla olevaisilla sähköisillä pattereille, ei koskaan.
Ja siinähän sitä sitten laitokselta kotiuduttuamme olivat pienokaisemme nämäkin, siinä leivinuunin lämmössä ja lähellä. Muoskat nämä piskuiset ( keskosten kokoiset ) olivat joko pukeissa tahi vasiten saunan jälkehen ehtoisin ilkosillaan , kahestansa tuplahöökyissä pötköllänsä ja uunin tuon lämpöä hohkaavan likellä. Hyvässä lykyssä ihan sen uunin luukkusen ejessä kun sitä par´ aikaa lämmitettiin. Kaikkein lämpimässä paikassa siis. Ja itse kukin muu meistä sitten muutoin siinä lähettyvillä lämpöä tuon kivisen kyljen etsiskellen ja itseemme imien.

   Kun muistelen muoskain näihen, nyt jo aika ihmisten, alkua niin olihan se aika moista.
Kaksi pienen pientä ihmisen tainta jotka juuri ja juuri henkkiin herkesivät Jos ei olisi silloin jo ollut tätä ( siis silloista ) nykytekniikkaa niin epäilempäs vaine ettäs ainakin yhtä muoskaani vajaa olisin nytten sillä toinen heistä etenkin oli ns. henki heiverissä alkumetreillään noilla. Hän joutuikin olemaan silloin pitempää sairaalassa hoidossa... keskoskaapit, hengityskoneet, letkuruokinnat, yms. valohoidot tulivat hänen kohdalla sankkevan tutuiksi.
   Muistin syövereissä on se kuinka syöminen, tissillä olo ja siitä appeen "repiminen", piti opetella ihan alusta alkain hänen osaltaan. Ja kuinka sit ei maitoa riittänytkään kahdella muoskalle ja täten todeta että se vaiva mikä nähtiin siihen rintasyönnin opettelulle, niin se olikin sitten tavallaan hukkaan mennyttä urakkaa...
Kuin myöskin muistan ne yölliset syönnit, syötöt, kuin kahta muoskaa yhtä aikaa syöttelin kotimme pimeydessä tuttipullosta: ensin nostain molemmat turvaistuimen tahi sitterin "syliin" ja sitten siitä yht´aikaa molemmille pulloista maitoa suihin nälkäisiin. Sitten vaippoin vaihdot, nukutukset, jne..
Ja sittenhän sitä oltiinkin väsyjä jo valmiiksi kunne päivä uusi koitti kun yötkin menivät ns. pitemmän kaavan kautta valvoissa syöttöin kanssa. Kaksi kun oli näin piskuista muoskaa niin hehän eivät suinkaan ahmaiseet evätään nassuihinsa hotkien vaan hitaasti, ajan kera, sen minkä voimiltaan jaksoivat. Aikaa kului jokaiseen syönti kertaan. Ja "hyvässä" lykyssä viel niin ettäs kun toinen aloitti ja aikanaan lopetti niin toinempa sitten tekikin muutamia minuuteja myöhemmin sen samaisen rumban - jos eivät sattuneet olemaan samoissa sykelissä syöntiensä kera juuri sillä aika-hollilla.
Näimpä sitten ei ollutkaan yötä, eikä päivää, meidän kolmen elämässämme sillä aikaa, sinä ensimmäisenä vuonna. Oli vain äiti ( mie ) ja muoskat miun jotka söivä, nukkuivat kaiken sen välin minkä vain suinkin saivat... Mie siin sivussa omaishoitajana isommalle muoskallein miun ( 24/7 -muoskain miun ) ja huolehtien myöskin josain välissä muista isommista, koulukkaista. Huushollistamme, ruokailuistamme, yms..
   Joo, aikaa entistä - "joka ei koskaan enää palaa". Onneksi.

   Ja nyt jos siis nämä tällaiset silloiset pienen pienet ihmisen taimet, ISOja aika ihmisiä ovat!
   Jällehen saapi kysellä näin vanhempana ihmisenä, ja vasiten vanhempana muoskain näiden, jotta mihkää se tää aika oikein menee? Mihkä se juoksee, mihkä sillä on kiirus kun näin näitä jo muistella saapi?

tiistai, 21. tammikuu 2020

Ajan vievät ajatukset.

- Kävin Kalakukko-city go go:ssa.
- Sikson tyttären kera hummailtiin tunteroisia muutamia ja mielein nousi kuin sitä kyseinen sikso silloin aikoinaan, valovuosia sitten, kävi ensimmäisten muoskain lapsenlikkana kun oli tarvista ja hän oli viellä ns. tyttöpäänä. Nyt mie vuorostain "lapsenlikkana" muttas hivenen vanhemmalle muoskalleen hänen. Niin ne vaine nämä "osat" vaihtuvat ajan myöte.
- Karautin Hepo Hopiallain kotia kohden "sopimoilleen" neljän ruuhkan aikaan ja totesin jotta on sitä eräskin muu ihminen lähtenyt juurikin sil´ hollilla liikenteeseen! Voi kauhia siis kuin onkaan liikennettä juurikin tuohon aikaan. Harvemmin sitä on meikä Mummero osunut tuohon ruuhakaan. No, nytpä se on sit´ sekin nähty ja koettu.
- Mietin, että se ikävä mik´ kaihertaa syvän alaa, se on ns. käsin kosketeltavissa jälleen. Tuntuu että sen voisi ottaa tuolta syvänalasta, asettaa vaikkas tähän pöydän päälle ja sen sit´ siitä näkisi ihan oikiana kimpaleena, möykkynä, siinä!
- Liikennettä tuota kun vastaan tulevaista katselin niin kun tiet ja tienoot nuo ovat lumetonna täl´ haavaa, niin oih, mik´ onkaan tuo pölyn määrä ja summa, joka siellä päällä tien, ja tien tienoolla nuilla, leijaileekaan! Huh; mistähän altistukset ihmisille tuleekaan kun henkkittää pitää moista moskaa...?
- Lumetonna, Alli Hopa-tienoot kaik´. Miten onkaa vuodet erilaisia keskenänsä! Ei lunta teillä, ei pelloilla. Ei tienoilla oikeestaan misään. Josain katveessa vaine vähäsen josko olleskan. Pakkasta - niin mitä pakkasta? Lämpöjä ja tiloja plussan puoleisia vaine.
- Ehtoot ovat pahimpia. Kaikkein pahimpia. Silloin tulee ikävä joka iskee suoraan sisuksiin. Ja jos ei muuta niin.... Kohta ei varmaan tarvitse alkaa ihmetellä miksi onkaan kulunut, syöpynyt, sellainen jympyrän-ympyrä lattiallani tälle Humisevanharjun kun mie "höyryäin ulos päästääksein" siin ravaan "ynpyrää" moista jotta hivenen saisin isseäin "rauhoitettua". Muttas kun tuntuu että ei sittenkään asetu, ei milläskänä...
- On se jännä jutska: se oli vuosia monia sitten kun siksoin tuo soitti ja jutteli miulle puh-elimessä että mitä sanoisit jos ja kun hänen ystävänsä odottaisi sittenkin lasta ja se olisi hivenen ris´kaapelia, se raskaus? Muistan kuin olimma silloin juurikin ajamassa puolisoin kera etelästä tänne kotiamme päin silloiseen kotiimme meidän, Majaamme Matalaiseen. Ja nyt tuo kyseinen "ystävän muoska" on jo tuollainen teini-ikäinen. Niin se vaine aika kulkevi.
- Kävin sitten "ulkona" syömässä tullessain. Harvoja ja harkittuja herkkuja meikä Mummerolla sillä ei ihan joka kohasta löydy Kaiketonna ja jos ei löydykkään niin sitten tieten-tahtoin ottain ihan ns. tavallista sapuskaa ja syödä - Matti Kukkarossa ollen. Mutta ajatuksella ettäs "kerrankos sitä", ja "siihen samaan bank-rottiin vaine" - "antaa mennä nyt kun kerran on alkanut mennä, loppuun asti kerralla", niin silloin sitä uskaltaa joskus nauttia ja evästää muutahin kuin oma tekemää sapuskaa.
- Odottavan aika on pitkä. Väliä ei ole sen kummemmin pitemmälti kuin muuloinkaan muttas siltikin tekisi mielein miun ottaa ja huutaa ääneet että etkö tuota osaa jo!
- Vanhempi sukupolvi soitteli ja ns. apuun pyyteli miuta taasen asiaan yhteen. Mietin että mikäs se olen mie aina olemaan siinä apuna? Miksi juurikin mie - mikseivät muut? No, olenhan tuota nyttemmin ns. perheetön, pariton: joudan juosta toisten asioilla "ihan hyvin kun eihän miulla mitään ole" muutoinkaan tehtävää... Näinkö sitä toiset ajattelevat miusta?
- Kuulin jotta täsä on nukkunut poies yssi sukumme jäsen. Vanhuuttan jo muttas kyl´ se kuiteskin pistää miettimään elämää, ikäpolvia, kuolevaisuutta, ja etenkin sitä että se on sit´ kohta se oma ikä, oma sukupolvi joka on suvun ja lähipiirin vanhinta. Se ikäpolvi joka on kaiken järjen mukaan sit´ se seuraavana josta lähdöt tulevat, jotka siirtyvät ajasta iäisyyteen. Elikkäs itse täsä "joutuu" "tulilinjalle" - ei tiedä koska lähtö tulee! "Oletko valmis?"
- Ajelin jällevän Majani Matalaisen tienoon ohitse ja mietin kuin se olisikaan siel´ mukava asustaa ielleen, ja taasen. Sekä-että. Mutta taitavi olla jo nyttemmin montahii muttaa siin välissä että sieltä asuntoa katselisin. Sanoisinko että monta on siltaa poltettu välistä poies, jotta sinne voisin asettua. Monta siltaa pitisi ensin rakentaa... Tahi sitten pitis vaine antaa mennä ja ei ottaa kuuleviin korviin mitään. Elää vaine omaan tahtiin, oman mielein mukaan. Kuuntelemati, kuulemati, muita. Nostaa vaine nokkain pystyyn ja antaa mennä.
- Käväisin kirpparilla joka on paikassa josa tapahtui viimeinen "hirmuteko" tuossa mennä vu´uen puolla. Paikalla johka luulin et miun rahkeet eivät riitä koskaan mennä sillä muutoinkin näytän karttelevan kaikkia sellaisia paikkoja josa on paljon väkijoukkoa. Joissa on paljon ihmisiä, jotka ns. isojen massojen julkisiapaikkoja ovat. Pelko nähkääs persuuksissa että jos joku siellä juurikin silloin hurjistuu ja alkaa listimään ihmisiä ynpäriltään! Tiedän että aivan utopinen ajatus, aivan "tuulesta temmattu" ajatus mutta minkäs teet että tätäkin ain tulee ajateltua. Oma henki-raasu kun kuiteskin kulla-kallis isselleen on.
- Kaipuu, ikävä... Oli jokin laulu, jokin värssy, jossa puhuttiin tyyliin: "mitenkä viiltääkään rakkaus vastaamaton". En muista tarkalleen muttas kuisteskin; miksi se sattuukaan? Mikä onkaan tarkoitus kaipuulla, ikävällä. tällä? Miks´ ei voisi olla kaipaamati. Elää vaine yssin ja iellehen? Ilman toista, toisia ihmisiä. Ajatellen vain isseään ja hyvinkin itsekkäästi ottamati toisia, toista, huomioon mitenkään? Olla siis vaine itsekäs ihminen! Kele!
- Kun katselin ohitse vilahtavia maisemia nuita vähä lumisia niin mietin et mitähän se puolisoin taasen tuumaisi kun nyt tällaisen lumettoman tienoon näkisi? Päivittelisikö "maailman kirjoja" vahi tyytyisikö vaine Ukko-Ylimäisen tahtohon moiseen ( vasiten kun tiedän että mihkään "ylempään" ei uskonut hän )...
- Reissultain tältä tarttuvi matkaani miun jällehen kaksi kukkasta uutta. Pelko persiissä jotta toivottavasti eivät "poskiaan" paleluttaneet kun nyt on tuollainen Pohjolan Tuiteroinen-Tuuli jok´ puhaltavi oikein olan takaa. Toivon että sain suojeltua ne puhaltavilta paleltumilta.
- Mitenkä sitä voikaa ihminen tälläkin iällä näin tykätä toisesta? Mitenkä sitä ihminen voi tuntea tunteita tällaisia? Miksi sitä ihminen tuntee tunteita? Miksi tunteita tällaisia? Aivan typerää siis.
- Ostimma Ikea:sat yhden pussilakanan kera tyynyliinansa. Laittelin sen pesukoneen kautta ekas´ teks´ pyörimään ja hokasin silloin jotta siin on kyllä se iso aukko josta täkki sinne sisuksiinsa laitellaan mutta - mutta! - siin ei olekkaan sit´ niitä toisen päädyn piskuisia reikiä joista se täkki sit´ "otetaan vastaan" ja vejetään paikallensa! Hitot, et´ ärsyttää. Siin on sit´ taasen käsille töitä, käsitöitä, kun ne reijät sinne päätyynsä "saan" askarrella. Ei sillä, kyl mie tykkään tehdä ja ommella mut kun... ei aina tuntus aikaa riittävän kaikkeen, moiseen.
- Aamusella Maailmalle Avaralle lähteissäin mielein oli maassa. Siellä maapinnan alla asti. Tiedän syyn, tiedän miksi, mut en retpostele sitä täsä-nyt-ja-näin sen kummemmin. Ajattelin jotta jospaa se siitään, kunne tuonne perille asti ehättäydyn ja tyttösen tuon kera siel vaellan? Hivenen se avittikin muttas ei tuo taida olla siitään sen kummemmin kuitsekana nousseen nyt. Ielleen "laahaa" josain perässä. Mihkähän lie jäänyt jälkeen....? Olis se muuten ihan kiva jos joskus mieli juoksisikin edessä! Wau, se, sepäs, olisi jotakin!
- Tekstiviestit kilkattavat kännykääni. Tulee viesti yssi, tulee viesti kaksi, tulee kolmaskin. Päivä päivän jälkeen. Viikko viikon jälkeen, vuosi vuoden jälkeen... Ja jokahinen kerta innostun. Jokahinen kerta ajattelen... jokahinen kerta vuotan... odotan - ja petyn. Ei taaskaan, ei tänään... "... ei yhtenäkään päivänä. Ei milloinkaan mitään uutta."; kuten Eeva Kilpi runoilee eräässä värssyssään: "...Kunne sitten eräänä päivänä. Löysin kymmenen varvasta, kymmenen hurmaavaa varvasta. Ja minä mietin että kyllä kannattaa elää kun on näin hurmaavat varpaat." ( Tahi jotenniin nuin se nyt kuiteskin meni. ) Muttas samoiten miekin koen jokahinen kerta ( tahi toivon hartaasti ettäs saisin myöskin ellehenkin kokea ) kun se sitten "kolahtaa kohillen"; viesti saapuvi Häneltä. Mietinkin jotta mikä siin´ on että pitää niin vuottaa, sit innostua, ja sen jälkehen "olla sen seitsemännessä taivaassa"?
- Löysin mie tuolta yhdestä ns. outlet:stä erään ihku ihanaisen kupinkin issellein. Se oli käytetty kupponen, sellainen oranssi ja isompaa kaliperia omaava kaffeekupponen. Mie kun nähkääs päätin täsä taanoin alkaa keräämään erinäisiä ( liekkö jo pakissutkin tästä teille oi, Armaat Lukijain miun? ) uusia Arabian kaffeekupposia tyyliin; kuppi kutakin sarjaa, ja melkeimpä väriäkin... tosin hokasen täsä jotta enempi taitaa vetää punaisen puolen kuin esim. sinisen. Vaik´ kylläkin löysin muuten juurikin tänä pänä sit yhden tsipaleen joka SININEN on ja jonka sit issellin otin. Se kun oli täplitetty sil´ viisiin jänsästi pienin pistein jotta miun pirta sen kestää katella. Muutoin en olisikaan sitä kyl´ ottanna! Muttas kassotaan ny´ kuis tää tästään... pikku hiljaa - kupponen silloin, toinen tällöin. Joskushan niitä sit´ joskus tulevaisuudessa on jopa tusinakin kasassa!
- Leipomaan tekisi mielein miun kovasti. Mitähän tuota pakertais baakkeri kasaan vaik´ huomenissa? Tytär-24/7 tulee tyköin jotenka ei ehken ihan kummoisia kasaan kerkiä leipasta... mut jotahin kyl´ voisi pitkästä aikaa... Pitiskö vaikkas tehdä hänelle mukaansa perus-puusteja? Se vois kyllä olla yssi varteenotettava vaihtoehto - joo.
 

maanantai, 20. tammikuu 2020

Kaikettomia eväitä....

   kertauksena nimikkeellä "kertaus on opintojen äiti". 

   Eilennä olivat Kaikettomat Siemennäkkärit ensin:

82823615_2983328708367182_10677673569875

5dl vettä
2dl maissijauhoja
1dl hirssijauhoja
1dl sokerijuurikaskuituja
1,5dl auringonkukansiemeniä
1dl kurpitsansiemeniä
1dl pellavansiemeniä
1dl seessaminsiemeniä
loraus extra neitsyt oliiviöllyvä

- Laita kiertoilmauuni lämpiämään +160'C.
- Kiehauta vesi mikrossa täydellä teholla 3min.
- Lisää KAIKKIA ainekset veteen ja sotke sekaisin massaksi.
- Laita kahteen peltiin leivinpapru ja levitä massa ( puolet ja puolet ) pelleille ruokalusikalla tasaiseksi "pelliksi": ei rakosia, ei paksuja kohtia.
- Paista 15min.
Käännä pellit ja muuta peltien paikat sekä...
....jatka paistamista vielä n.45min.
Jos näyttää et kypsyvät nopsemmin, ota poies. Jos hitaammin, jatka paistamista.
( tää taitaa muuten olla yks ja ainua leivonnainen jonka paistan "kellon kera"! )
- Näkkäri-massan viel lämmä ollessa uunista noston jälkeen, jaa pellilliset paloiksi joko käsin taittelemalla tahi vejä veitsellä "siististi" -leipäpalasiksi kuten mie tein nyt näissä kuvain näkkäreissä nyt.


    Sämpylä-pämpylät Kaiketonna:

82410674_806660079848121_802127965069928
 

6kpl kananmunia
2dl Viljatuotteen tummaa jauhoa
3dl Viljatuotteen vaaleaa jauhoa
1dl rouhittua pellavansiementä
4rkl Psylliumjauhetta
3tl leivinjauhetta
6dl vettä

- Vatkaa kananmunista kestävä, vaalea, kuohkea, vaahto.
- Napsauta kiertoilmauuni lämpiämään +160-170´C.
- Lisää sekaan kaikki kuivat ainekset perätysten ja...
- ... nakkaa vielä perään vesikin.
- Sotke massaksi käsin käänellen.
- Anna hiven aikaa taikinan turvota rauhassa.
- Nostele ruokalusikkaa apuna käyttäin suoraan taikinamassasta sämpylät pellille haluamassasi koossa.
- Paista kunne valmiiksi ovat paistuneet: hiven väriä pintaansa saaneet ja sopivasti kumajavat pohjasta kun sieltä nakuttelet.

- Halutessasi mausta jollahin; vaik perin suomalaiseent tapaan suolalla  ... tai fenkolilla, kuminalla, persiljalla, siemenillä....


82315427_2680091525606030_35043306207277