maanantai, 21. toukokuu 2018

Mennään ( eikä meinata )...

   ...sanoisi kait Mummero umpihankkessa jos sitä lunta enää olisi olemassa täsä Suomemme maassa. Kuuntelin tänään Töissä rativosta että nyt on juurikin tänään ( vahi oliko se eilennä ) Suomi julistettu kesään kun josakin pohjoisen paikkakunnalla ei ole enää lumenmittauspisteellä olleskana lunta!? Että kesässä kait sitä sitten ollaan ihan koko maassamme. Sillä ei tätä voi enää kevääksikään tituleerata kun on sen verta paljon ja pitkään näitä hienoja, helteisiä kelejä paikallansa pidellyt. Tosin alkaa pikku hiljaa tuntumaan jotta voishan se tuo Ukko-Ylimmäinen välleen muistaa jokusella sadekuurollakin meitä Maan Matosia jottei ihan maat ja mannut kärventyisi kokonansa....
   Aikas kauaksi harhauduin ajatuksestain taasen; tarkoitin alkujaan että on täsä ollut sen verta paljon hapengiä ettei ole paljon joutanut asioita suuntaan tahi toiseen funtsimaan saati sitten tänne ylös nakuttelemaan mitään. Olen vaine mennyt "tukka putkella" etukenossa kuin konsaan mummo siin lumikinoksessa; mennään eikä meinata vaine.


32169885_1929792503720813_87788151075105

   Täsä "lepää" eräs miun lähi aikojeni saalis.
Tätä paikallista antilooppia mie metsästin täsä useamman kuukauden ajan kunne se sit eräänä kauniina päivänä sattu autoni eteen loikkaamaan ja olikin sit yks´ kaks´  yllättäin "kaput".
   Todellisuudessa kävin kattelemassa täsä eräässä paikallisessa liikkeessä useamman kuukauden ajan. Ihastelin, katselin hintaansa kauhiaa. Tuumailin, tingin, ja sitten yks kaunis päivä ostimma omaksein.
   Nyt tämä "metsästyssaalis" sitten seistä töpöttävi tuolla kyökkini seinällä sen sinne ripustettuani.
Olen kyl ajatellut, tuumaillut, jotta jos täsä viel joskus värittäisin jollahin kynillä tahi maalilla nuita kuvioitaan pinnastansa... väreillä... mustaa.... punaista.... Saa tiijä mitä tulee vahi tuleeko mitään, joskus.


32387213_1932343436799053_55405425753052

   Tällaisen ihanuuden sain yhdeltä siksoltain äitienpäivänä lahjaksi.
   Pidin tätä tuvassain yönseudun ja annoin asian "hautua" mielessäin kunne aamun valjetessa sitten olin tehnä päätöksen ettäs ensin hion pintansa puhtahaksi rikkoin siten pintansa vastaanottavaiseksi uudelle maalille.
Maaliksi tälle mietin ekas-teks mustaa väriä mutta tästä olisi sillon tullut liian synkiä. Näimpää sitten otimma tällaisen punaisen sävyn käsittelyyn. Tämä nyt sattui olemaan vain se ns. ensimmäinen värillinen väri mitä miul entisistä maaleistani jäminä oli - muiden ollessa se musta, ja sit valkia.
Eiks vaine tullut ihan pirtsakka? Miusta ainakin on väriyhdistelmänä mitä parhain vaik näin "vahingossa" väri-pariksi tulivatkin.

32565899_1933386383361425_29566919637236



2018.5.12.%20Tytt%C3%A4rien%20kanssa%20I

   Kesä jarpaat. Mummeron tämän ja muoskain mukelon.
   Tämän "kesän" yssi ihanainen päivä oli kun saavuin kotia yöjalasta ja kävin kappaamassa muoskain mukelot miun mukaani mennen hummailemaan heidän kera läheisen isomman cityn leikkipuistoon, torille näksille ja sitten viel tunteroiseksi-kahdeksi paikalliselle uimarannalle.
   Oli siel rannalla aikas lailla vettä "väkevää"; oli vesiraja noussut aikas paljon maalle päin. Mutta eipäs vaine haitannut näitä pieniä pirpanoita moinen jutska vaan he siellä sannalla ja vedessäkin touhusivat ihan "mennen, tullen ja palatessa".
Ei tuntunut olevan kylmää vettä enää olleskana. Ovathan he nytten täsä jo muutamia kertoja muulloinkin tuumanneet miun kuulteni miulle kun yssissä on oltu ettäs mummo uimaan....  Tuntuu vaine näin vanhempana ihmisenä jo ollessa että tokkopa tuo nyt viel uinti-lämmä on? Vahi onkoo se?


32555228_1935185703181493_93550316909232

   Työ-"urani" alkoi sitten taasen täsä päivänä muutamana. Siellä touhua on ollut jo monen moista. Ei ole tarvinnut miettiä mitä tekisi vahi ei mitään - sielläkän. On ollut yssin oloa ja touhuamista kuin myös jo asiakkaiden palvelemista ja heille tarjoilemista.
   Täsä kuvanen tään kesän ensimmäisestä leipomuksestani ja paistostani.
Voi että olinpas mie ylpiä kun tämän tein! Ja ONNENI kukkuloilla kun pääsin JO leipomaan ensimmäistä kertaa Töissäni! Kyl tuntu hyvältä. Kuljin rintain rottingilla ja leijuin sen seittemännessä taivaassa tästä yhdestä ainuusta piiraasta joita olen tehnä muina Työ-rupeaminani sen millona kipaletta ja tulen varmaan tänäkin kesänä viel tekemään. Muttas kun tämä nyt vaine oli SE ensimmäinen kipale! Wau!


32664344_1935505843149479_91425838995855

   Onnellinen Mummero - on tään kuvan aihe.
   Oli päivä muutamainen ettäs käväisin Töitteni jälkeen Jyrän alla. Jyrän alla joka loineh lausumahan että taidan olla aikas hyvässä latingissa par´ aikaa kun en oikein älähdä suuntaan tahi toiseen vaik hän kuin miuta "vispasi" suuntaan tahi toiseen!
Kuvitella ettäs siis mie? Miun kehoni voi olla tällaisessa kunnossa EDES joskus! Ei ahista, ei kierrä eikää hierrä - wau!
Jyräni miun venytti, vanutti. Hieroi, "moukaroi" - venytti ja vanutti ( varmaan taasen useamman senttisen pitemmäksi kuin mitä sinne mentyäni olin....? ) suuntaan jos toiseenkin muttas hyvältä tuntui. Ihanata oli. Sellaista lisää - kiiitos.


32679030_1934925429874187_35635424529146

   Erään Työ-aamuni menomatkani tunnelmia.
  Mietoksissain ajatuksia kuin sitä voikaa ihminen olla onnellinen näin aamu tuimaan yssin Töilleen käppäilessä. Ei ristinsielua misään - vain mie ja miun ajatuksein mukanain kun tallustelen kohti määränpäätäin ( jälkeen aamu viiden ).
Aamun autereen Aurinko Armas valaisee tietäin kohti "kaukaisuutta", lintuset lurittelevat aamuvirsiään. Tuuli tuo tuittupäinen vaijennut on yön aikana - tuskin henkäystäkään tuntuu. Maat ja mannut viherävät jo uutta kasvua pinnallensa puskien. Puut kasvattelevat hiirenkorviaan lehtivihreänsä kera. Aamun kosteus häilyy pinnalla nurmikon sen siitä kohta häipyessä edestä avautuvan päivän lämpimän ja helteisen.
Voikoo ihmisen enää enempää itselleen toivoa; kaik on hyvin ja kohillaan. Tää Telluskin paikallansa....


32779363_1937472529619477_42079334860083

   Käväisin valokuvamassa erään keikan....
   Edellisen valokuvannäyttelyni tiimoilta olimme sopineet erään henkilön kera että kävisin heillä pihapiirissään kuvaamassa heidän vanhoja rakennuksia kunne SE aika tulee.
SE-aika oli sitten nytten mennä viikolla erään päivän ehtoo töitteni jälkeen. Silloin oli tämä luontomme kaunis jo heränyt sillä viisiin että lehtivihriää oli niin puiden lehdissä kuin maassakin ruohonkorsissa, eikää vain paljaita puita ja tylsän-ankiaa, beigen väristä maastoa.
Sain sieltä "matkaani" ihan hyviä kuvia ja hekin saavat aikanaan haltuunsa nämä samat kuvat kunne kerkiän joskus niitä heille kiikuttaa jokunen mökkimatkani meno- tahi tulomatkalla.

   Ylä kuvassa on vilja-aitan ( 1920-luvulla rakennettu ) kaunis, taottu, avain ja alakuvassa hevostallin ( nykyisen autotallin virkaa toimittavan ) 1900-luvun alkupuoliskolla rakennetun ihana ovi.

32873672_1937474706285926_69806334101631


2018.5.18.%20Peltom%C3%A4ki%2C%20Katajam

   Ja täsä kyseisen tilan 1948 rakennettu tuulimylly keskellä kaunista, runsaslukuista ( sen millona kipaletta ) omppu-pompputarhaa.


33067060_1939567186076678_14929526523869

   Kesäkukkasetkin on tullut hankittua...
Paikalliselta puutarhalta käväisin valitsemassa omani ja poimin poies mukaani.
   Siellä näitä kukkasiain valkatessa, kierellessä ja kaarellessa kasvihuoneesta toiseen äkkäsin eräiden -huoneiden väliseltä kaistalta tämän piskuisen Orvokin. Lie jokin aikaisemman kesän Orvikkinen kylvänyt siementä vakoon ja sitten nyt näin uuden kesän ja kasvukauden tullessa se laittaminen ( paneminen ) tulosta tuottaa näinkin kauniilla tavalla.
Kyseessähän on oikeesti paikka josa tämä puutarha pitää ain kevähän tullen Orvokkeja myynnissä aseteltuna mm. tähän paikkaan, tämän asvaltin pinnalle, laatikko laatikon jälkeen, potti potin viereen ja perätysten. Siitä sitten ihmiset käyvät valkkaamassa omansa ja ostamassa ne sieltä poies.


32936072_1939424219424308_21981107639801

   "Ei mennyt kuin Strömsässä."
   Muoskain mukelot nuo kaikkeen ehtivät, kaiken tekevät, kaiken näkevät ja varmaan myöskin taitavat... ovat täsä loineh lausumahan viimeisimpinä käynti kertoinaan tykönäin nyt täsä heltehin aikana ettäs mummo tee jätskiä heille.
   No, miehän tietty aloin tuumasta toimeen ja aloitin ihan ekas´ teks´  t- tupla-i -kerien -crud´n tekemisen.
Raastoin, puristin, yhdistin, keitin - ja pieleen meni. Onneksein olimma ostanut useamman appelsiinin ja isomman kennon kananmunia joten pistin epäonnen-keitoksein mäkeen ja aloitin uuden teon.
Raastoin, puristin, yhdistin, keitin - ja pieleen meni. Onneksein olimma ostanut...
Teimpäs siis jo kolmannen keitoksen ja mikä rasittavinta - sekin PIELEEN meni! Voihan jeeru että otti pattiin! Siis yksi crud! Ihan niin kuin en olisi koskaan aikaisemmin sitä tehnä! Hei, haloo!
   Lannistuneena täsä kaikesta, tai niin, no... tästä epäonnestani... päätimmä antaa periksi ( siis haloo! MIE? Mie joka en tavallaan anna KOSKAAN periksi? ) sekä tehdä sitten suklaatinäksiä täl kertaa.
Joopa, joo, näistä sitten tuli nyt suklaiset, näistä jätski-törpöistä. Muttas epäilempäs vaine ettäs aivan yhtä hyvin nämäkin häviävät aikanaan massuihin piskuisiin kunne vaine "tilaajat" kylään tulevat.


32978834_1939998976033499_54013431705732

   Hetki jälkeen... kun maailmain ylös alaisin keikahti. Hetki jälkeen kun ensimmäiset itkut tirautin ja ennen kun vuolaat virrat irti pääsivät. Hetki aamuna täsä eräänä kun Töihin olimma taasen matkallain.
Nytten ei ollunna tietoa mistään luonnon kauneudesta, ei ihanuudesta vaan vaine hätä kova läheisestäin.
Nyt vietiin Mummeroa tätä taasen kuin viimeistä päivää tunne-skaalalla. On hätä kova syvän alassa, on huoli suunnaton. On ikävä suuri ja loppumaton.

torstai, 10. toukokuu 2018

Valmista tuli.

   Taasen se Aurinko Armahan rikastuttama uusi päivä, aukesi ani varhain Aika Raudan nakuttaissa kolmen ja neljän väliä. Mikä lie valvottaneen taasen nuin. Ei vaine uni simmuin tule.
En tiedä jos oikein vetskuis sänkkysen pohjalla kylkeensä kääntäin puolelta toiselle niin palaisiko se takaisin josain vaiheessa krooppaani ja mieleeni miun muttas kun ei ole oppinut vetelehtimään - ei edes sängyssä... niin eihän sitä milläskään halua jäädä sinne laverinsa pohjalle kuvettaan kuluttamaan vaan mieluummin ampaisee ylös vaik kuin väsy simmuja painaisikin. Ei, johkin sitä vaine "tuumasta toiseen ryhtyy" ja ka´ kummaa pian sitä huomaakin kuin touhuun tahi toiseen on tullut tartuttua kiinni ( kuten jo tänäkin aamuna ) saaden kenties jotahin aikaseksikin. Tai ainakin sitä on koko ajan tekevinään jotahii... toivon mukaan siitä jälkeäkin jää jälkeensä et jotahin on tehtynnä?
   Tänään tuo Allan Akka kertovi ettäs on Helatorstai päällämme tämän Maan tantereen. Tai no... en tiedä onkoo se muissa maissa vierahissa samainen juhlapyhä muttas ainaskin täällä Suomemme maassa. Äkkiseltään muistelisin ettäs se on jokin uskonnollinen juhlapäivä ja liittyy jotankin tuohon menneeseen Pesiäiseen muttas mitenkä - se miulta unhohon jäänyt on totaalisesti. Sorgy.
   Kaffeekupposen juuri tyhjänä laskin tähän pöytäin päälle ja mietin jotta niin sitä miekin vaine taidan pikku hiljaa palata vanhaan tapaan: kupponen silloin, toinen tällöin. Elikkäs toisin sannoin Kaffi-Lalli se miustakin pintain alta taitaa kuoriutua kunne täsä taasen aikaa antaa vaine. On sellainen tapa, kulttuuri, miullehii ettäs tosiaankin kuoopnen silloin, toinen tällöin. Ei se kyl hyvää ole. Ei siihen himo tule muttas "ennemmin juo kuin selkäänsä ottaa" niin kuin nyt joku miulle selkääni olis antamasa jos en joiskaan.
Ei sen puoleen kunne Matti Kukkarossain aikanaan sanoo ettäs ei tipu. "Enää ei tipu pennin pyörylää"; niin silloin se taasen loppuvi tääkin "lallittelu" miulta. Että sanoisinko ettäs ilo irti silloin kun siitä viel voinen sen ottaa.
   Pyykinpesukone vinkuu ( ei se rikki ole, en sillä sano ettäs vinkuu mutta kun se nyt vaine pyöriä huristaa tuolla... ) pukuhuoneen nurkassa pyörittäin viimoisia tältä erää. Mitäkö viimoisia? No, siellä on pesunsa viimo "metreillä" viimoiset mattoin miun. Nuihin jälkeen olen pesassut sit kaik mattoin tältä erää, tältä kertaa, tänä vuonna. Sitten meneekin varmaan taasen parisen vuotta kunne tarvii tarttua moiseen tuumaan uudelleen - näin ainakin nytten meni. Mitä nyt kuitenkin välleen käsin pesaisin tarvittaissa kun esim. tyttärein 24/7 sattui tekemään vahingossa lävitse housujensa lattialle ja matoille...
Muttas ihanuutta kun saa "laakista raikasta" ja totallisen puhtoiset mattoset taasen tupaansa piskuiseen. Tietty ne ensi alkuun tomuavat pesunsa jälkeen irti kaiken maailman nukkaa yms. riepumaton tomua muttas muutaman kopistelu kerran jälkeen... ni a´vot sie - eipä paljon paree vois olla!
   Tämä päivänen täsä, tämä Helatorstai menossa olevainen, menee miulla toden näköisesti oleillen ( HEI! Mie OLEILEN! Vau! En taida sittenkään olla ihan "toivoton tapaus" olemisen saralla kun näin voin sanoa ja kuvitella; mie oleilen! ) ja vahtia pittäin. Mitä nyt siin sivussa pientä askaretta teen kuten tään koko aamusen jo olen touhunutkin...
Muttas se vahti on miulla siinä ettäs jos George ilmineeraa ettäs nyt ( kuten täsä on pikkuisen, vähän, uumoiltu kaksissa tuumin... ) niin mie lähden. Muttas jos ei kuulu mitään niin sitten olla öllöttelen kaikesa rauhassain ja vaikkas....
    ...Mökillemme ampaisen hommiin uusiin sillä äitini miun täsä eilennä antoi "ilmi" ettäs siellä kyllä hommaa olisi aivan riittämiin vaikkas meille kahdelle.
Siel kun olisi koko huushollin kevätsiivouksen paikka olemasa. Ihan koko huushollin meinaan. Niin ylä- kuin alakerrankin. Aivan katosta lattiaan asti. Vasiten nytten kun sinne täsä mennä endinä jo saatiin juokseva vesi johtoja pitkin kulkemaan. Niinpäs mikäs se olisi siellä touhutessa ja siivoilessa kun tuikkaisi tulen hellan alle ja siihen sit yllensä ´muutaman kattilallisen vettä lämpiävää? Nain kaik olisi kunnossa ja valmiina kunnon siivouksen alkamiseen.
Joo-o... sinne kait sitä on urettava meikä Mummeron. Mitäs täsä muutakaan tekisi kun tätä "vapaata" nyt näin on olemasa ettäs jopa OLEILLAKIN pystyy...
   Tosin onhan miul viel tuo takatonttini pergolan päällinen miun vosekittavana. Se pitää tänään "raapaista" ja tehdä valmiiksi tältä keväältä. Sitten olen tehenä siltäkin saralta kaikkeni, kaikkeni antanut tältä kertaa täsäkin hommassa.
Nähkääs kun etukuistini portaineen ja takapergolan portahat vosekin jo täsä mennä viikolla. Nytten olen vaine vuottanut ettäs tuo etu-sellainen ensin kuivuu kunnolla jotta siitä käydä ulos ja sisälle voisi; olisi ukset mistä "ulostautua" ja sisälle ämpeä jotten ihan vangiksi itseään neljän seinän sisälle laittele muutamaksi päiväksi pintain näiden kuivuessa.
Ja sitä paitsi enhän ole voinut tuota takatontillain olevaa pergolaa viel vosekkiakaan sillä sitä kautta olen kulkenut ja siellä kuivatellut näitä mattojain miun koko ajan. Nyt kun juurikin täsä nakutteluin välissä käväisin ne viimoiset mattoseni jo ulos ripustamasa niin nytten on se ja sama jos vaikkas jo vosekkisin senkin kokonansa. Ne viimoiset mattosein kuivuttauaan mie kyl saan ihan hyvin tuolta etukuistini kautta hoideltua sisälle takaisin.
Sillä "onni onnettomuudessa" tämä Majani Mahtavainen, alias Humisevaharju, on läpi kuljettava sydeemi täysin. Etuovesta sisään, takaovesta ulos ( ja päin vastoin ) sekä sitten takatontilta portin kautta takaisin etuovelle asuntoni tämä talon päädyn kiertäin. Ja se pääty kun on ns. miun kokonansa kun itse täsä päätyasunnossa asustelen...
   Sitten onkin ns. kaik kevät-puuhat täsä huushollissain tehty. Viimoistakin piirtoa myöten täytetty. Kaikkeni tehnyt olen.
Olen saanut "valmista - anoppi tuli juuri". Olen saanut valmista juuri sopimilleen, juuri ennen kuin kevät sarastaa ja kesä alkaa. Olen saanut valmista juuri ennen kuin Töihin lähden.
Alkain alkutalven kaikkien kaappien putsi-putsistuksesta ( ensi vuonna ovat sitten vuoro-vuonaan vuorossansa kaikkien kattoin ja seinäin vosekkimiset ) ja kukkain multien vaihdosta sekä suihkusa käytöstä. Ja jatkuin siitä aikanaan muutaman kuukauden päästä akkunoiden vosekkimiseen, verhoin vaihtoon, pesuun, sekä sitten taasen uudemman kerran kaikkien kukkain miun kylvettämisenä ( tapahtuu noin vähintään neljä kertaa vuodessa riippuin siitä millä "tuulella" Mummero tämä on... ).  Sitten olikin täsä välissä Venhoin hommaaminen lampensa rantaan. Auton, Hepo Hopian vaihto Poika Poloisesta Fiksu neiti Suklaaseen. Muutama valokuvanäyttely täsä välissä... ja pari isompaa vartaloni "kremppaa" kärvistellen...

31967933_1926587904041273_91939967411777

Perennapenkin uudelleen perustaminen... kuistien petsaukset.... Ja sitten näin kevähän saapuissa jo koko huushollin putsi-putsitus perusteellisemmin kuin ns. tavan viikko-siivouksessa, sekä nämä mattoin pesut, kuistien petsaukset yms..
Siksipä alkaisi nytten KOKO huushollini miun valmista olemaan. Nyt saapi kesä tulla koska vaine - mie pärjään kyllä. Taasen ensi syssyyn asti jolloin varmaan osasen näistä taasen uusiksi otan; verhot, akkunain ja huushollin vosekkimiset. Kukkasia mitenkään unohtamati.
Jotta näin se vaine vuoden kierto kulkee: samat ovat askareet ain yhä uudelleen muttas tiettyyn aikaan ain suorittain. Näin pysyy huusholli reilassa, pysyy kuosissaan. Siistinä ja järjestyksessä. Hyvä jutska.
   Muttas kun tämä Majani Mahtavainen näin on sitten kokonansa reilassa kesän jo tulla niin nyttenhän sitä joutaa toillaan "jouten oloaan lopetellessa" lähteä vaikkas sitä mökkiämme siivoamaan - tahi kohta Töihin Työpaikkaa siivoamaan...
Mummero tämä taitaakin olla "ilmainen" "Iso-Luuta" jokahiseen paikkaan...

sunnuntai, 6. toukokuu 2018

Vedet monen laiset irti.

   Aamu autereinen, ani varhainen ( miksihän mie aika usein aloitan tarinain näillä sanoilla....? ), simmunsa aukaisi tänään kera Ilmatietelijöiden lupaaman Aurinko Armahan. Olipas taasen pitkästä aikaa, muutamien synkiän sateisten päiväin jälkeen, saada simmunsa aukaista näinkin hienoon oloon ja tilaan! Ei pelkoa satehesta, ei ennettä kosteudesta - vaine lupaus ihanaakin ihanaisemmasta, Aurinkoisen täyttämästä ja sankken lämpöisestä päivästä. Ah, autuutta ääretöntä!
    Kovin oli aamuin tää varhainen jotenka päätimmä ennen Maailmalle Suurelle urkenemista hivenen vosekkia huusholliain, hivenen jouduttaa jo etiä päin huomista putsi-putsistustain lopullista.
Kussa vosekittu oli, pakattu kimpsut ja kampsut sekä haalittu mukaan kaik tarpeellinen , ja varmaan osa tarpeetonkin... suorin mie matkahan "kohti ääretöntä ja sen taa".

2018.5.6.%20k%C3%A4nnykuvat%20%284%29.jp

   Ensimmäinen vesistö joka matkain varrelle osui oli tämä paikallinen Onkivetemme ja sen Saaristotien Pohjoissaaren entinen tukinpuotospaikka.
Voi sitä riemua mitä koin kun huomasin että NYT ovat vejet IRTI! Vau! Jipi jai jee!

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

   Mutta se mitä riemua koin tästä ihanaisesta ihanuudesta, se ei kestänyt kuin tovin sillä kunne matkaani tästään eteen päin suorin niin mieleeni kohosi aatos siitä kuin puolisonikin riemuissaan olisi tästä uutisesta; pääsisi hän vaikkas kalaan, soutelemaan omalla venhollaan lammelleen... Niin - lammelleen... Ja tippa linssiin. Itku tuli. Ajatukset nämä ilolla alkaneet vaihtuivat suruun puseroon, murheeseen rintaan...

   Matkallain tälla koppasin taasen mukaani muoskain mukeloin suulaat. Ei tarvinnut mennen, eikää tullenkaan, rativota kuunella kun kolme pulppuavaa papu-pataa takapenkillä pulppusi. Vois varmaan sanoa ettäs "takapenkin räpätys" oli täydellä teholla käynnissä. Ja mikäs sen mukavampaa; ei matkan teko tylsäksi eikä pitkäksi käy kun välleen saa kuunella juttuja nuorten alakoululaisten sekä tarinaa kerholaisen. Matkain aikana saa hyvän katsannan siitä et misä mennään nykylasten maailmassa? Mikä on "muotia", mikä on "in" niin vaatetuksissa, käytöstavoissa, laulujen kuuntelussa kuin vaikkas kaveripiirissäkin.
   Matkamme näin joutuun ja viihdyttävästi sujuen saavuimmekin sitten "yks-kaks yllättäin" jo mökillemme minne heidät "kippasin" vahdittavaksi muun sukumme sillä mie itse suorin viel tästään etiä päin kohti lampea ja sen rannalla olevaa Venhoain että jos vaikkas sattuisivat jäät jo sieltä-kin lähteneet...? Mukaani vaine ensin airot mökiltämme ja kotoain mukaani ottamain ( juuri mennä viikolla ostamani ) pelastusliivikin.
Kunne perille, lammen tuon piskuisen rannella, lävitse suon rämeikköisen rämpinut olin kera kantamustein niin iloni tuo matkalla poies kadonnut, takaisin tyköni palasi; voi tätä riemujen päivää ihanaista... jäät lähteneet olivat ja vedet vapautuneet valtoimenaan, pitkin rantaa hyllyväistä, soisen pettäväistä.


2018.5.6.%20k%C3%A4nnykuvat%20%282%29.jp

   Mutta eihän moinen "hyllyväisyys" pitkin soista lammenrantaa mitään merkitse? Korkeintaan pientä hidastetta, hivenen enempi aivotyöskentelyä ja malttia jotta reittinsä ensin Venholla osaa ( Venho tämä oli siellä pelkkain päällä keskellä rannan tulvavesien josta se ensin piti poies "onkia" ) ja sitten viel sillä Venhosellaan sen hyllyväisen heteikön lävitse itse lammen pinnalle peilaavaisen.
JA kunne tämän "aivotyöskentelyn" olin suorittanut sekä sinne lammen seljälle siniselle päässyt niin voi sitä AUTUUTTA! MIE - VESILLÄ! MIE ITSE! OMALLA VENHOLLAIN! AAAH! Voitteko uskoa! Usotteko te - tämä totta on!

2018.5.6.%20k%C3%A4nnykuvat%20%288%29.jp

   Se että puolisoin poies mennyt on ja sitä myöten ei hän, enkää miekään hänen mukanaan, enää vesillä käy siellä Majamme Matalaisen likellä...  hänen lammellaan, se surkua on. Ei enää Miestä ole vierelläin, ei kalaan menijää eikää kalajen kotia tuojaakaan. Snif.
On kuin olisi aika ennen hänen poies menoaan ja aika sen jälkeen. Oli aika kun joku kulki vesillä, ja kun ei kukaan kulkenut vesillä. Oli aika kun venho omistuksessa oli ja sitten ei enää ollutkaan... Aikoja ennen ja jälkeen.
   Nytten sitten on taasen Venho perheessä - tai siis miulla vaine kun ei perettä saman kattosen alla asuvaa enää olle olleskana... Mutta Venho nyt kuitenkin olemassa! Kalaan en tosin pyri muttas vaine vesille. Jos vain nyt kesän mittaan kerkeisin tänne asti, jos Työltäni joutaisin...

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

   Soutelin ajan kera, kiirettä pitämäti. Kuuntelin kuin Telkät lähtivät rannoilta lentoon. Kuin Kurjet suorittivat ylitselennon ja Joukkahaiset kera Lokkien ja Tiiroin pitivät ääntään läheisillä, entisillä Vapon saroilla, nykyisellä lintujen kosteikolla.
Nautiskelin Aurinko Armahan kilosta, lämmöstä ja hienoisesta tuulen hivelystä.

2018.5.6.%20k%C3%A4nnykuvat%20%283%29.jp

   Muistelin aikaa entistä kun muoskana täällä isämme kera kalassa olimme, kun Piisamia täältä pyydystimme.
  Mietin että siitä on nytten noin... vähintäänkin sen 40 vuotta ja rapiat, kun viimeksi täällä olen soutelemaan päässyt. Onpas siitä jo aikaa pitkän laisesti. Isä käskytti: "Souda, huopaa." "Nyt vasemmalla - oikialla." Jne.

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

   Kun mie tätä lampea piskuista ynpäri sousin, käväisin keskellään ja poikkesin välleen muutamiin tuleviin ojien suihinkin, niin tuumasin että onhan se tämäkin aika moista "hullun hommaa". Pitää osata, taitaa, että kumman puoleisella airolla vejät etiäpäin vahi työnnätkö sittenkin taakse päin? Ja jos rantautuessa lykin airolla lammen rannan heteikön pohjasta tuosta kohtaa Venhon vierestä, sekä tuohon suuntaan, ni mihkäs se tämä Venho silloin kääntyy tahi menee?
Ei nimittäin ainakaan näin meikä Mummerolta ihan tosta vaine lähde ajatusten kera pelamaan. Ei onnaa ns. ajattelemati, ei tule selkärangasta. Ei ainakaan vielä kun en ole tosiaankaan soudellut sitten pentu-vuosien. Saa nähhä sitten jos täsä enemmälti kerkiisin käväistä soutelemassa; onnaisiko sit vaikkas kesän lopussa jo automaattisesti - olisiko opit selkärangassa jos silloin?

   Lammelta mökille. Airot, -liivit ja kamerain mukana.
   Mökillä sukumme kera oleilimme, seurustelimme, ahersimme, ja nuorimmaiset leikkivät.
   Muutama kuvanen mökkimme keväisistä kukkasista:

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

   Ei, en kuvanut Krookuksia vaan tuota Kimalaista kukkasissa näissä joka sitten miulle näin persiit näytti kiiruhtain alvariinsa kukkasia ylt´ ynpäriinsä asettumati olleskana paikallensa.

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

   Helmililja jonkun lainen.

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

   Villiviinin ihanaistakin ihanaisempi uuden uutukainen alku. Kuin itse kukkanen vaik näin lehdykkäisiä ovatkin.

   Aikamme mökillämme stallottuamme, pitkin pihanmaita piipertyämme, "kartanotamme" kiereltyämme ja muutoinkin olostamme ja elostamme siellä nautittuamme suorimme sitten aikanaan kukin kohti omaa kotoa. Mie kera näiden muoskain mukeloideni.
   Kotimatkan suoritimme ns. suoraan elikkäs aivan toista reittiä mitä tullessamme "kiersimme" pitemmän kautta. Huomasimme ettäs tie tuo sorainen oli jo ihan mukavasti kuivunut keväisen rospuuton jäljiltä. Ei ollut enää kuin muutama savisilmäke siellä tahi täällä. "Heitteetkin" olivat jo aika lailla suoristuneet. Ihan oli kiva ajella.

2018.5.6.%20k%C3%A4nnykuvat%20%289%29.jp

   Jännään paikkaan tiellä tällä "jouduimme" - ainakin muoskain mukeloihin mielestä. Tällaiseen paikkaan kapoiseen.
   Tämä on erään tällä matkalla olevan järven tienoota ja sen laajaa soista lähi maastoa jonka lävitse tie tämä halkoo. Ja kun näin keväisten tulvien aika saapuvi niin mihkäs se vesi sieltä sitten mualle joutaakaan kuin tielle tälle kun sitä tarpeeksi paljon olemassa on. Näimpään sitten: vesi 1 - tie 0.

2018.5.6.%20k%C3%A4nnykuvat%20%281%29.jp

   Oli tähän kumpaisellekin puolelle varoitusmerkkit tiellä olevasta vejestä pystyyn laitettu Tie-henkilöiden johdosta - joo.
Oli tänne näin kuvan mukaisesti pariin paikkaan lisää uutta, karkeaa, sorakkoa tuotu muutamia kuormallisia jotta tien keskusta, korkein kohta, edes hivenen ylemmäksi oli saatu. Mutta jos vaikka keskustansa näin ylemmäksi olikin saatu niin laijat nuo matalaiset täysin vejen vallassa olivat. Juuri ja juuri yhden auton ( välleen ei sitäkään, ei edes yhden auton leveyttä ) mennä oli.
   Näin ei ole täsä paikkaa nytten pitkään, pitkään, aikaan tapahtunut. Sanoisinko ettäs peräti vuosikymmeniin.
"Toista se oli" silloin "vanhaan, hyvään, aikaan" kun tätä kautta silloiselta kodiltamme ( nykyiseltä mökiltämme ) kouluun kirkolle koulubussillamme kuljimme. Silloin tämä oli joka vuotista, joka keväistä, "jännitysnäytelmää" kun linjuri varmaan kieli keskellä suutaan yritti ajella ison tulvan lävitse. Vesi vaine virtasi tien päälitse kohti läheistä isoa järveä. Se oli sitä "mennyttä aikaa" kun ei vielä ollut tätä tietä korotettu tälle nykyiselle normi-korkeudelleen jonka tekivät sitten josain välissä kun ensin olivat todenneet että eihän se vesi osaa millään tältä tieltä poiessa "olla".
Muttas nyt... nyt vaikka tie tämä olikin jo näin muinoin korotettu ja vejet tästä paikkeilta poiessa saatu piettyä, niin nyttempäs sitten olivat tään keväiset tulvat toisin "päättäneet".

   Muoskain mukelot kotiinsa "heitettyäin" laukkasin Hepo Hopiallain pihaani, Humisevanharju-kotiini ja...

2018.5.6.%20Kumpulassa%20tytt%C3%A4rien%

... roudasin kaik mökiltämme mukaani saamani isot kukkaruukkuset, separaattorin kupusen sekä tuon piskuisen, vanhan, rumppuputken pätkäsen ( joka nyt seitä töpöttää tosa ison heinäharavan pyörän vieresä ) kera kaikkien sieltä ottamieni perennakukkasten pikku alkujen, omalle takatontillein, Alle Omppu-Pomppu-puuni.
Levittelin kaikki ne "pitkin pituutta" penkillein tälle, hamusin lisää ruukkuja, astioita ja kupposia omista varastostain sekä aloin kaivalla itsekullekkin kuoppasta syvää johka sitten asetin itse kunkin paikallensa. Ne nyt ovat niillä siljoillaan täsä vaiheessa mutta saa nähhä sit et kuin kauan... sillä tarkoitus on täsä kesän mittaan tähän kukkasia lisää viel hamuta. Tiijä vaikka kukkaset nämäkin "pitää" sitten taasen hivenen siirtää johkin toiseen "parempaan" paikkaan...

   Näin kului päiväni tämä Aurinko Armahan lämpimästi sävyttävä. Oli olo onnellinen ( vaik välleen surku puseroon hiippailikin ), sykki sydän... vesille valloilleen virranneille.

keskiviikko, 2. toukokuu 2018

Elämän repusta.

   Valokuvanäyttelyni "Elämän repusta." Lapinlahden Ateljee Galleria Café Luova Puu´ssa ( tuttavallisemmin Luova Puu ) ajalla 12.6. -15.8. 2018. - olkaatte höylin....
Valokuvani nämä ovat jo nyt Luova Puu´lla nähtävissä tilausasiakkaille muttas sitten kunne 12.6. aukaistaan koko hela hoito ain tiistaista lauantaihin. ( ti.-pe. klo.11.00.-17.00. ja la. klo.11.00.-15.00. ) ihan jokahiselle asiakkaalle.
Kursiivin kirjatut tekstit... ne ovat miun "pöytälaatikkoni" runoja jotka päätin nyt tuoda päivän valoon. Päätin siis "astua ulos kaapista"... heh, heh, heh... Mutta toillaan - täsä ne nyt ovat ja laittelin niitä ain näin mielestäni sopivan kuvan "saatteeksi". Toivon että Lukijani Armaani ensit katsot kuvan, luet kuvan nimikkeen ja muodostat oman mielipiteesi niistä kustakin; mitä ne kertovat SINULLE? Sitten vasta luet runon, katsot kuvaa uudelleen; saatat huomata kuin runo antaa kulloisellekin kuvalle aivan uuden näkökulman? Näin ainakin miulle itselleni tapahtui kun tätä näyttelyäni rakensin ja sitten viel runoni esille päätin tuoda.

1.%20Helmet.%20Toukokuu%202015..jpg

1. Helmet.
    Toukokuu 2015.

2.%20Helminauhat.%20Elokuu%202015..jpg

2. Helminauhat.
    Elokuu 2015.

3.%20Hetki%20ajatusten.%20%20%20%20%20%2

3. Hetki ajatusten.
    ( Emil Suokorte. )
     2012.

Maailma olisi paratiisi,
jos kaikki heittäisimme naamiomme pois.
- Aloita sinä.
           1982.


4.%20Huiko-palaa.%202012..jpg

4. Huiko-palaa.
    2012.

Yön tummat tunnit.
Tunnit nuo katkeran suloiset
jotka vääjäämättä kulkevat kohti
aamun autereen valkeutta.

Yön pimeä syleily.
Syleily joka kietoo yön tummaan syleilyynsä
ja odottaa Kuun-Kummajaisen nousua
vaeltamaan lävitse Tähtitarhan.

Yön kaipaus.
Kaipaus Kuun-Kummajaisen heijastuksen alla,
kaipaus kohti ääretöntä ja sen ylitse
-luoksesi sinne jonnekkin missä
sinä olet, rakkaimpani.
                           2018.


5.%20Kannetaan%20varo-%20%20varo-vasti%2

5. Kannetaan varo-, varo-vasti, ettei kaatuis kallis lasti...
    2009.

6.%20Kasperi-Tuomas.%202008..jpg

6. Kasper-Tuomas.
    2008.

7.%20Hole%20in%20the%20pocket.%20Maalisk

7. Hole in the pocket.
    Maaliskuu 2016.

8.%20Kalastajaa%20odotellen.%20%28%20Ora

6. Kalastajaa odotellen.
    ( Oravainen, Alapitkä, Lapinlahti. )
    Elokuu 2012.

Heinäkuu on jo melkein loppu
- elokuulle tulee kiire ja hoppu.
Pohjoisessa yötönyö loppuaan näytti,
taivahat nuo yön pimeys jo täytti.

Syleilyssä pimeän yön loistavat kuu ja tähti,
- yön utuisessa tuulessa kutsuni lähti:
Luokseni hiljaa saavu,
alla yön pimeän kaavun.

- ole kanssani tämä yö.
                            2015.


9.%20Kev%C3%A4%C3%A4n%20viivakoodit.%20M

9. Kevään viivakoodit.
    Maaliskuu 2015.

Istun ikkunalla ja katson kuutamoa:
Kuljemme kahden,
kuu loistaa hangenpintaan.
Lumihiutale tipahtaa nenälleni,
suutelet sen pois,
lämmität minua.
                1981.


10.%20Kiikker%C3%A4sti%20kivell%C3%A4.%2

10. Kiikkerästi kivellä.
      ( Pässikosken huvimaja, Alapitkä, Lapinlahti. )
      Huhtikuu 2011.

11.%20Kissanreij%C3%A4ll%C3%A4.%20%28%20

11. Kissanreijällä.
     ( Sanni Kolehmainen. )
     2010.

12.%20Kohtaamisia%20-%20l%C3%A4hekk%C3%A

12. Kohtaamisia - lähekkäin.
      ( Sisarukset Annina ja Ira, 2008.
      Omaishoitajat ja Läheiset liitto ry 2009 valokuvakilpailun jaettu ensimmäinen sija. )

Jos maailmassa olisi tarpeeksi ISO
   postikortti...
Jos voisin - jos posti kulkisi välillämme,
   lähettäisin sen sinulle.
Kirjoittaisin siihen:
   kaipaan sinua niin!
                        1995.


13.%20Kotiin%20p%C3%A4in.%202009..jpg

13. Kotiin päin.
      2009.

Olet aivan kuin hän,
hymysi on kuin hänen,
kävelytyylisi on kuin hänen,
kaikki on saman laista kuin hänen,
miksi siis en rakastaisi sinua,
koska rakastan häntäkin.
                              1980.


14.%20Kurkistus.%20%28%20Mummo.%20%29%20

14. Kurkistus.
     ( Mummo. )

15.%20Kuka%20laittoikaa%20viimeisen%20pu

15. Kuka laittoikaan viimeisen puun...?
     ( Hannula, Ollikkala, Lapinlahti. )
      Toukokuu 2011.

Sie haihduit yöhön kuin tuhka tuuleen,
sie hävisit kuin varjo pimeään.
Sie jätit jälkeesi ikävän
- joka ei lähde vaik mie sitä kuin
      saunasudilla yritän hangata poies!
                                                   2015.


16.%20Menn%C3%A4%C3%A4n%20jo%21%20Toyota

16. Mennään jo!
      ( Toyota Standard Vanguard n. 1940-luku.
      Ruusukoski, Joenpolvi, Alapitkä, Lapinlahti. )
      Toukokuu 2011.

17.%20Mittana%20%C3%A4%C3%A4ret%C3%B6n%2

17. Mittana ääretön.
     ( Patalahti, Maaninka, Kuopio. )
      Huhtikuu 2011.
    ( Tämä kuva on oikeesti ihan toisin päin, muttas tämä blogi ei anna kääntää tätä kuvaa toisin päin... sori. )

18.%20Porkkanat.%20Joulukuu%202008..jpg

18. Porkkanat.
      Joulukuu 2008.

19.%20Me%20kaksin.%20%28%20Annina%20ja%2

19. Me kaksin.
      ( Annina ja Vertti. )
      2012.

20.%20Me.%202008..jpg

20. Me.
      2008.

Anna minun varastaa sinulta pieni hetki,
ihan pieni vain,
yksi katse joka sanoo enemmän kuin sata sanaa,
sillä se merkitsee minulle hyvin paljon,
kumpa tietäisit kuinka paljon.
                                     1981.


21.%20Min%C3%A4kin%20tarvitsen%20vett%C3

21. Minäkin tarvitsen vettä kasvaakseni...
      ( Linnea. )
      2009.

22.%20Oliko%20se%20herne%20t%C3%A4ss%C3%

22. Oliko se herne tässä välissä...?
      ( Ahti Latvala. )
      2012.

Kävelen, kävelemisen jälkeen.
Joka askeleella tulee aina uusi raita näkyviin.
Astun raidan päälle ja kertaan sen "juuret":
tämä on vanha, lapsuuteni nuttu,
tämä on nuoruuteni paita,
muistan sen kuin eilisen,
se oli lempi paitani.
Äitini pani sen riepuihin
ja siitä tuli yksi riepumaton raita.
                                          1981.


23.%20Siivet.%20%28%20Hovinsilta%2C%20Al

23. Siivet.
     ( Hovinsilta, Alapitkä, Lapinlahti. )
     Marraskuu 2010.

Yksi lehti oksassa puun,
joukossa toisten miljoonien.
Huojutti puuta kevään tuiskiva tuuli,
- yksi ajaton henkäys lehden kuiskauksen kuuli.
                                                                  2015.


24.%20Syd%C3%A4n%20s%C3%A4rkynyt.%20Kes%

24. Sydän särkynyt.
      Kesäkuu 2012.

Niillä mennään mitä Luoja on antanut:
   jalat nuo kantavat.
Niillä touhutaan mitä Luoja on antanut:
   kädet nuo tekevät.
Niillä tunteilla eletään mitä Luoja on antanut:
- mutta miksi sydän särkynyt on olemassa?
                                                            2015.


25.%20Tattimus%20Tatti.%20Syyskuu%202015

25. Tattimus Tatti.
      Syyskuu 2015.

26.%20T%C3%A4htitaivas.%20Elokuu%202011.

26. Tähtitaivas.
      Elokuu 2011.

Silloin kun yöperhoset
   lähtevät lentoon,
silloin kun usva
   kietoo tienoon vaippaansa
ja kuu aloittaa kulkunsa Taivaankannen yli
   kutsuen Tähtimeren mukaansa
   yön pimeään tanssiin.
Silloin tulethan minun luokseni.
                                        2001.


27.%20Paikoillanne%2C%20valmiina%20-%20H

27. Paikoillanne, valmiina - HEP!
     ( Sohvi ja Sanni Kolehmainen sekä Mauno Hartikainen. )
     2009.

28.%20Unessa%20mummon%20syliss%C3%A4.%20

28. Unessa mummon sylissä.
     ( Eija Hiitola ja Luukas Hiitola. )
     2012.

Päivä ollut tämä pitkä on - ja yhä jatkuu...
uneen jo mieli halajaa, simmuja painaa...
Mielessäin vaine yhä vaellat, paikkaasi löydä et...
Täällä minä olen - tule luokseni...
Huohahda, lepää tovi.
Tullessasi yö pimeä tuo... suukkonen suo...
                                                           2015.


29.%20Viel%C3%A4%20yksi....%20%28%20Mila

29. Vielä yksi...
      ( Mila Valta. )
      2007.

30.%20%C3%96tt%C3%B6-m%C3%B6nki%C3%A4ise

30. Öttö-Mönkijäisen päivät ovat luetut - nyt! ( Hautaus. )
     ( Kiril Valta. )
     2011.

31.%20Vanhat%20yst%C3%A4vykset.%20%28%20

31. Vanhat ystävykset.
     ( Alapitkä, Lapinlahti. )
     2016.

Sillä on pehmoinen, kellertävä, likainen ja nuhjuinen
- paljon paijattu ja pidetty - turkki.
Saumat toisin paikoin puhki kuluneet.
Sieltä-täältä parsittu ja paikattu.
Nenä ja toinen nappisilmä hävineet aikojen saatossa. Nalle.

Nyt istuu peräkammarin nurkassa yksin,
hyljättynä ja unohdettuna.
Poissa muiden edestä.
Itkee hiljaa sisäänpäin.
Palelee,
lämmin sydän sykkii... Minä.
                                    2001.


32.%20Viimeiseen%20pisaraan%20asti...%20

32. Viimeiseen pisaraan asti...
      Maaliskuu 2015.

Kumpa olisin pisara -
pisara joka tarvitsee monta pisaraa,
tehdäkseen sateen.
Mutta olenkin vain ihminen
joka tarvitsee toisen ihmisen
tehdäkseen rakkauden.
                            1981.

maanantai, 30. huhtikuu 2018

Klaara Vappen...

   ...tahi mitenkä se nyt kirjoitetaankaan. Nuin se kuitenkin lausutaan.
   Tänään on Vapun aatto ja ihmisillä ilo ylimmillään. Itse kukin juhlistaa tätä Vappua miten parhaiten taitaa. Huomasin mm. aamusella tuolla keskustassa ( suuren, suuressa city:ssämme ) käydessäin että aikas moni kiiruhti kauppaan. Varmaan täyttääkseen ruokavarastojaan ja etenkin kaiken laisilla Vappuun kuuluvilla eväillä. Mitä niitä nyt onkaan? Tuntuu etten enää muistakkaan kun en itse ole enää muutamiin vuosiin millään tapaa Vappujani juhlinut sillä sen myöte kun muoskain miun Maailmalle Avaralle lensivät ( ja puolisoin siirtyi Tuon Ilmaisiin ) niin eipää sitä ole sen kummempia juhlallisuuksia tehnyt mieli yssinäin juhlia. Muttas niitä evätiä... Oliko - no, ainakin sima ja munkit. Mitäs muuta? Onko jotahin salaattia... pottu-sellaista ja/vai muutahii? Ja sitten - nakkeja? Kuuluuko lihapullat samaan kastiin? Ja tippaleivätkin... eiks niitäkin Vappuna tavata syödä? Onkoo viel muuta jota ei tule nyt mieleeni?
No, muttas se näistä syötävistä jutskista.
   Itse vietin tämän aattosen käväisten aamusella tuolla keskustan kaupoissa. En eväitä ostellen vaan ostain tuonne takatonttini perennapenkkiin pari Kärhöä kukkivaista. Sekä kosteuden kestäviä puutarhasormikkaita parit kipaleet että sitten viel viisi kipaletta 50l:sta kesäkukkamultasäkkistä. Että tällaiset "eväät" miulla tälle Vapulle.
   Kotiini takaisin palattuain tartuin näin työväenpäivän kunniaksi ( eikös Vappu ole, tahi ainakin ennen oli ) töihini  perennapenkilläin laitellen siihen etureunaseen kaik mukulakivet paikoilleen.

31727789_1918237291543001_29159779200254

Istuttelin lopullisiin paikkoihinsa viimo syssynä hätä-vara-istuttamani tsipulikukkaset. Niistä oli muuten yhdet ottaneet talven mittaan nokkiinsa eivätkä olleet olleskana nousullaan pintaan. Olivat mädänneet multain alle. Surku. Mutta onneksi kahdet kuitenkin lähtivät ilokseni ilmoille miun; Krookukset ja yhdet Kynsilaukka-kukkaset. Ja sitten oli ne Pesiäisenä saamain Narsissit. Ne mie otimma jo joku aika sitten ja laittelin valehelle sinne penkkiini, ja nyt sit otin ja siirtäin nekin lopulliseen paikkaansa.
Sitten oli ruokain teko sekä syönti. Ja sitten käväisin raippaalle kävelylle. Tosin ei sellaiselle ettäs hiki pintaan kihoisi sillä tatskan taatta se on kyl nytten kielettyä "kamaa" täl haavaa. Vaine ja ainoostaan reipas liikunta sallittua on - ei hiki.
Ja sitten...
   ... Sitten päätin juhlistaa Vappuain! Miekin siis! Tyyliin:"Kerta toisetkin, niin miksen sitten miekin!"
Valjastin Hepo Hopiain ja karautin paikalliselle huoltamolle kunne ensin olin laittautunut hivenen juhlallisempaan kuosiin sillä tarkoituksenihan oli "juhlia": sään jo sallima lyhykäinen hamonen kera hihattoman toppipaidan. Ja fiftarit jalkoihini. Eikää muuta. Siin kaik sillä olihan ihan mukava ja lämmin keli; ei päälitakkia tarvittu olleskana.
Ja se toi toppi hihatonna - se sen taatta ettäs se nyt sattui olemaan muutoinkin miulla käytössäin ylläin nytten kun tatskain tarvihtee näin koti oloissakin "hengittää" ilman mitään peittävää kangasta. Mut kuiteskin mietiskelin tuolla matkallain, JUHLAmatkallain, ettäs tämä oli sit oikeestaan tämän tatskani eka "ulkoilutus". Eka kerta näin näkysällä ja julkisella paikalla. Tämä on ihan näin maininnan arvoinen asia sillä ensinnäkin tää tatskan otto on ISO juttu miulle ja ettäs uskallan yleenäkin lähtiä se kaikille kanssaihmisilleni näkösällä - se se vasta ISO juttu onkin! Ei ihan "joka päiväistä leipää" miulle, ei tosiaankaan.
Olimpahan loppuin lopuksi ilossain kun sen tein. Kun sain tehtyä sen. Jee, hyvä mie. "Rikoin" taasen yhden ennakkoluuloni, yhden rajoitteen itseltäin. Kyl tää tästään, kyl miusta viel jotahin tulee kunne isoksi kasvan...
   Siellä maailmalla hörppäsin kaffeen. En muuta - kun ei siel ( tuolla huoltamolla ) koskaan mitään Kaiketonta ole tarjolla vaik mie sitä olen silloin tällöin sieltä kohtelijaasti kysynnä. Eivät vaine ole onkeen ottaneet. Surku jutska sinällään sillä olisihan sekin yksi "valtti" heille myyntiin lisää.
   Ja siellä reissullain mietiskelin ettäs on se jänskä jutska näin juhlapäiväin tullessa kohilleen kun katselan näitä muita ihmisiä jotka täällä Telluksella miun kera tallustaa, kun väkisinkin tulee kade mieleen siitä että ain näkyy ihmisiä jotka ovat jotenkin yhdessä, yksissä tuumin, tekemässä, touhuamassa tahi vähintäänkin menossa johkin. Ei paljoa näin yssin vajeltajia nävy missään - tahi sit mie en vain huomaa, rekisteröin, heitä mitenkään. On ystäviä porukoissaan pienemmissä tahi isommissa. On perheitä useamman muoskan kera tahi sitten vaine yhdenkin pirpanaisen. Ja mikä pahinta näin itseäin ajatellen - on pariskuntia jotka yhdessä kulkevat sinne ja tänne sekä jotenkin juhlivat nyt vaikkapas tätä Vappua. Se kirpaiseen täytyy sanoa ihan suoraan. Sattuu kovinkin kun ei isselläin ole sitä toista jok´ rinnallain kulkisi, touhuaisi ja juhlisi.
Sekin vielä ettäs kun ei ole tätä toista niin mietin että tuntuu ihan ns. tuhlaukselta kun näin juhlallisesti ensin pukeudun ja sitten ei olekkaan ketään joka sen näkee ( tietysti ovathan ne muut kanssakulkijat siellä matkan varrella mutta heitä ei nyt lasketa täsä lukuun olleskana ), ei ole ns. ketään jota varten pukeutuu, itsensä kaunistaa. Aikas laista typeryyttä - joska lie koko ajattelutapakin ihan typerää muttas näin sitä vaine pohdiskelee näillä pienillä aivoillaan tippaleipäisillä ( sanotaanhan että naisen aivot ovat kuin tippaleivät ja miehillä sit yks´oikoisen potkimaiset ).