... on paikka... Tiedättehän sen Tiilikan jossa taanoin kävin? Sen "alapuolella" on, tuolta Tillikalta lounaaseen sellainen ko Huuhkajankireros josta olen ajatellut ainakin tähän asti etten tule sitä kiertämään. Miksi? Siksi, ettäs ainakin sen mitä olen sieltä nähnyt kuvia ja saanut kuulla ihmisiltä, niin se on "pelkkää metsää", ei muuta. Ja mie en tahdo metsääntahdon "vesille".
Niin näistä "Huuhkajasta" ko suuntaa Vongankosken, Yläkosken ja Näätähiekan kautta Älänteen rannalla kulkevaa polkua Kiukooniemeen, niin tulee Lapinsaaren alle ja sit taasen tuon Lapinsaaren pohjoispuolella on sitten Kaivannonkangas Roskun Valkeisen eteläkärjellä.
Niin siellä on tämä Roskun Valkeinen, Roskun Valkeinen jonka Tillikalla ( tarkoituksella käytän nimenään "Tillikka"-nimeä ) käyntini jälkeen löysin kartalta ko tsuumailin niitä seutuvia ihan muuten vaine; olisiko jotain jossain josa voisin kenties kulkea, muttas se ei olisi mikään "yleisömangneetti", "turistirysä", yms.. Paikka josa saisi "yksin" kulkea.
Tuon etsinnän jälkeen olen yrittänyt saada sopivaa, hyvää, sää ja tilaa yksiin itseni jonkinlaisen vapaan kera, jottas voisin tuolla käydä. Eikää sellaista ole oikein kohdilleni osunut - kunne tänä pänä sitten.
Aamusella seitsemän aikaan lähdin reppuni pakattuani liikenteeseen, poiketen ensin Keskimmäisen Pirpanaisen ekassa omassa asunnossaan; hän muutti nyt tänä pänä siihen miun taanoiseen Boxiini!
Sitten suorin matkoihini ollen noin kahdeksan aikaan perillä tuolla Roskussa.
JA siitä sitä Hepo Hopia parkkiin vuottamaan, reppu eväinen selkääni, kamera killuvainen kaulalleni sekä mirs-marssimahan iellehen Mummeli, alias Reissaaja-Lissi.
"Ah - tuu mun mukaan!"
Roskunhiekan kohdan tassutellessain ohitse, kohti Tiilikanlahtea, näin kuin siellä oli parkissa kaksi asuntoautoa ja yksi telttaileva motoristi. Myöhemmin näin kaukana parkissa olevaisen kolmannen asuntoauton sekä tapasin yhden naisen Mustikka- ja Martta-koirien kera. Siin olivatkin sit kaikki jotka näin koko reissullain tuolla. Ei paljon, ei monia, ja hyvä niin.
Jutellessani tovisen tuon ns. paikalliselta naisen kera ja kertoissain kuin itse löysin tuon paikan sekä mainitessain et ei taida olla kovin yleisessä tiedossa tuo seutukunta, niin sainen kuulla, että onhan se. "Tosin taitaa olla vaine ns. puskaradion kautta kiertävää tieto olemassa olostansa, ei muutoin."; sillä mm. hän on tavannut tuolla kulkeissaan eri Eurooppalaisista maista tulleita ihmisiä.
Roskun Valkeista.
Aamusen, jälkeen kahdeksan, ollutta harmajaa olo ja tilaa Taivahankannella ja sit sitä myöten myöskin vesistöjen pinnoilla noilla.
Suopursut kukkivat.
Kuten Juolukat, Puolukat, Mustikat. Sekä sitten rantamilla jokin Sara-kasvi - olisiko Jokapaikansara....? Männyt myöskin, siten jopa, ettäs vesistöjen pinnoilla lot of siitepölyänsä on nyt lillumassa.
Tillikanlahtea Kuokansalmelta pitkin pituuttansa, kohti Mäenpään Valkeista/Alaslampea;
Ei, en kulkenut nytkään niitä yleisiä, tavallisia, kulkupolkuja pitkin vaan stalladen pitkin-poikin metsäpohojia sinne minne mieleni miun veti.
Täsä kohtaa kapusin tämän korkian harjun päälle ja tillotin tovisen täältä päältänsä maisemia ja sitten laskeuduin alas tuonne rannallensa. Kopasin veden lämpö ja tilaa; ei ihan uimaan, ei nyt.
Kuokansalmi, Haatainniemi etualalla ja Tillikanselkä tuolla edessä Kuokanniemen takana;
"Varjo ja valo."
"Peili."
Sitä mie en vaine oikein ymmärrä, vaik tajuanhan mie kuitenkin...
Tillikka, alias Tiilikka järvi, luononsuojelualueineen on tästä alueesta kaukana koillisessa ja sitten täällä kaukana "alhaalla" lounaassa on Tiilikanselkä joka on Älänne nimisen järven yksi osanen!?
Mitä, häh, miten?
No, näitä vesistöjä yhdistää toisiinsa piiiiit-kä Tiilikkajoki. Et tälleensä, siin se yhteys ja yhteinen nimikkeensä, miksi näin sit on.
"Synergiaa." - vaik ei tällä ole mitään tekemistä moisen asian kera....
Kuokansalmen kohdalla on sellainen piskuinen saarimainen, saaren-pyöriä, ymmyrkäinen, jne. niemi, jolle nimeä en löydä, muttas siellä se nyt vaine kuiteskin on.
Sen niemen otimma ja kiersin, kuten kaikki muutkin niemet ( Roskun Valkean "sisälle" menevää niemeä vaille ) tuolta reissultani enempi-vähempi, ynpärinsä.
Täsä yhdeltä kohtaa tuota niemeä tällainen piskuisia pyörehiä kiviä täynä olevainen rantama;
Yleensäkin koko tuon matkani rantamilla pääsääntöisesti rannat olivat helppo kulkuiset, veteen mennessään aivan hieno-hiekkaiset joilla on helppo vaik´ tassutella. Paikoin välissänsä tällaisia piskuisia tahi sitten ihan reilun kokoisia, pyöreitä, kiviä joiden päälitse pystyi tassuttelemaan mennen-tullen ihan Kumisillakin Tassukoilla joilla nyt olimma matkalla.
Sillä lähdimmä kumisilla, nottas jos vaikkas vesien seassa rämmin - kuten rämminkin - tahi jos sattuu käärmehiä vastaan tulemaan; eivät ihan suoraan ihoon taplaa jos köplästi käy.
Olen kertonut ennenkin, muistelen näin, muttas kerrompas nyt taasen ko tuolla reissullain tajusin:
Jos olisin, jos kulkisin, villissä luonossa, villinä elukkana silleen et miulla olisi saalistajia, niin miehän olisin "tokan huonoin lenkki tahi sit muutoin yksin kulkijaisena silmään pistäväinen, johka saalistajat kimppuun kiini kävisivät.
Ne huomaisivat miun vaivaloisen etenemiseni. Ne huomaisivat kuin olen "ka-rampa", kuin klenkkaan, kuin klonkkaan ja olemma "varma nakki".
Jokahinen lievääkin isompi nousu, jyrkempi nousu... joka pientäkin jyrkempi lasku, epätasainen maasto ( mitäs muuta mettäpohojissa ja rantamilla onkaan kuin juurikin tällaisia maastoja! ) epätasaisempi maasto, rannoilta maihin nousu, maista rannoille laskeutuminen - JOKAHINEN kohta on haaste miulle kulkia!
Kohti Kaivannonkangasta.
Päivä paistaa! Päivä alkoi paistamaan ja matkan teko maistamaan.
Rentukka.
"Poro."
Kaivanto.
Luulin, että Kaivanto olisi saanut nimensä jostahin tuolle niemelle tehdystä isommasta kaivannosta, isosta jotahin varten tehdystä kaivannosta, muttas ei, eipäs olekkaan vaan se on saanut nimensä siitä, ettäs...
Kaivannonkankaan niemenkärki on ammoisina aikoina jatkunut yhtenäisenä, luonnon muokkaamana, Lapinsaareen. Eli Lapinsaari on ns. keinotekoisesti jäänyt itsenäiseksi saarekseen ja tämä Kaivannonnokka sitten näin mantereen lounaisimmaksi niemeksi tältä osin.
Ja ihminen, tämä ihminen luonon raiskaaja, luonon pahoinpitelijä, luontoa mieleisekseen muokkaava yksilö, Homo Sapiensiksikin kutsuttu "viisas" yksilö, kun on tuon ammoisen ajan jälkeen halunut kuljettaa puutukkeja pitkin tätä pitkää järvenselkää päästä toiseen eikää ole siihen kyennyt tämän silloisen piiit-kän niemekkeen takia - on kekkassut, ettäs niemi tämä tuosta poikki ja se siitä sitten.
Näinpä ovat ihmiset tuon aikaiset käsipelillä kaivaneet uoman tälle paikkaa, kuljettaneet maa-ainekset ( pääosin hienoa hiekkaa kait ) poies tältä kapialta kohtaa niemeä ja antaneet vedelle vallan vapaana kulkia, lainehien liplatella, aaltojen ailahdella, kohdalla tällä.
Jälkeen 1950-luvun on jo kaivinkoneella samaista hommaa tälle paikka tehty sekä sittemmin ( siltä yhdeltä paikalliselta naiselta kuulleena ) tuonkin jälkeen on moista operaatiota uusittu uudempia kertoja; Silloinen uittoväylä, nykyinen veneilyväylä, auki on pidetty.
Ennen matkallein tälle lähtöäin suunittelin, tällä stallade-matkallain ajattelin; josko uimaan täsä niemen katveessa josain?
Ei, ei tehnyt mielein miun. Ei niin hellettä tänä pänä ollutkaan kuin esim. mitä eilennä oli.
Muttas, siltikin täsä niemen tään nykyisen nokassa ollessain kyl kieltämäti tuli mielehein, et uimalla ja ylit tuon piekuisen salmen - kaivannon siis?
Ei se varmaan ole kuin jonkusen viisi-kymmenen metriä pituudeltansa.
Muttas pelotti, ko en tienyt, kuin onkaan syvä siitä? Jos vaikka virtausta suurempaa?
No, nainen tuo täsä kertomani ja muuten täsä niemennokalla tapaamanikin, kertoi miulle ettei se syvä ole. Kuivana kautena esim. tavan-vene karahtaa pohjastansa tuon paikan pohojaan. 
"Kullankaivaja."
Olisiko silloisen jonkun kaivajan työväline täsä näin viel tallessa?
"Lävitse."
Parissakin mielessä lävitse.
Näin kuvatessa lävitse juuren muodostaman "rinkulan" kuin myöskin juuri täsä kohtaa tällä "mantereen" puolella näkee tuon ihmisten tämän kohdan lävitse kaivaman kaivannon jyrkän rinteen, ko niemi on pistetty poikki.
Mik´ ihanainen evästau´on paikka!
Mietiskelin jälleen... Lähtisivätköhän Airam´lla mukaan? Jotahin pinetä ponsse-rahnaa, reissurahnaa, evästauko-kuvieni käyttöönsä luovuttamista vastaan?
"Sara."
Mänty kukkii.
Kaivannon kärjeltä kohti Älänne järven selkää.
Vasemmalla välissä olevaisen Salakkalahden takana Salakkaniemi, edessä oikialla Lapinsaarta ja ihan oikiassa reunassa näkyy sit tuon Lapinsaaren pätkäisty, kaivettu, pääty.
"Istu vierelleni."
"Kaunis on katsella Kaivannon polku."
"Ruksi luonnolle."
Jälleen kerran tuumasin tuolla tassutellessain ettei miusta kyl tekemälläkään tee mitään metsäihmistä. Ei sit millään.
Nytkin tosiaan kaikki mahdolliset rannat kolusin paljon mieluummin kuin valmiilla polulla tahi metsäpohojaa pitkin, kuljin.
"Päivän Sydän <3."
Kaivannonniemen kaunalosta samaiset Salakkaniemi ja Lapinsaari.
"Minne matka matonen."
Salakkaniemi.
"Päiväverho." - Salakkaniemen kärki jo kierettynä. Edessä Roskunniemeä.
Salakkaniemeen kolusin tarkoituksella keskeltä niemeä kärkeensä saaden huomata kuin on sekin niemi ammoisina aikoina ollut eristyksissä, itsenäinen saari josain vaiheessa. Sen huomasi siitä ko se mentereeseen yhdistävä kannake oli piskuinen, kapia eikää mitenkään korkia. Sekä siitä et niemen juuren maasto oli Suopursuista maastoa täynänsä.
Senkin polven, jopa reiteen asti, ulottuvan, varvikon rämmin "tosta vaine".
"Tosta vaine":
Todella haastavaa näille jaloilleni, nivelilleni, muttas niin vaine mie kuljen. Ja kuljen taatusti viel tulevaisuudessakin! Ei se matkan pituus, ei se nopeus, vaan se, että kuljen nyt ja kuljen iellehen - kykenen kulkemaan!
Toisaaltaan haaste on hyväksi. Se laittaa miut puskemaan iellehen. Se saa miut liikenteeseen; miehän kyllä menen! Ja se saa sekä pitää siin samalla niveleni kuin muutoinkin miut liikenteessä, eivät niveleni, enkä miekään, jämähdä paikalleni!
Salakkaniemestä Matalalahteen.
"Sekunttikello."
" Eläväisen elontiet."
Mie hullu-hurja. Tällainen omantien kulkijainen. En usko ennen kuin näen, koen.
Nytkin tuon Matalalahden edessä olevaiselle piskuiselle niemekkeelle halajin.
Välissä selvästi soista maastoa, keskellänsä ihan suota vesineen lilluvineen, soisen maaperän päällä ja väliessä.
Muttas ko mie olimma päättänyt askeltaa sinne niemekkeelle, niin miehän ja-kans´ menen!
Aivan kuin Luovosa vesistöisissä maastoissa lilluvissa, kelluvissa, niin nytkin: askel kerrallansa. Tunnustellen ain askel kerrallansa, ettäs kantaako maa tassuin alla vahi ei, laitanko painoni sen jalan päälle vahi enkö; etsinkö jonkin toisen kohdan kantavaisemman tassuin aluseksein?
Ja niinhän mie mennä heilahdin!
Minkä taatta?
No, sen taatta, et halusin mennä ja halusin päästä kuvaamaan nämä männynkäppänät kaatuneet;
Uskon, luulen, näin ko tuon niemekkeen etelänpuoleisen vajaan puolen metrisen rantatörmään kupeelta lähti kaksi kiitäväistä lentoon; Tärmäpääskysiä.
Sillä uskon, ettäs ne olivat Törmäpääskysiä ko juuri hetki ennen tuon niemekkeen "valloittamista" näin Matalalahdella yhden kiitäjäisen ja kuulin sen laulelevan kuin Törmäpääskysen.
Roskunhiekka. "Back to business."
Viimeiset hörpyt ja ihan rauhassa, ajan kera ko jo näinkin loppumatkalla olimma.
Tillottelin Taivahankantta, katselin Taivahanrantaa, tunnustelin Aurinko Armahaista.
"Yökiitäjäinen." - loppunsa alussa.
Roskunhiekka.
Tään matkain pisin hiekkaranta ja ainua josa on hivenen enemmälti ko vaine ns. parin miehen kaistale.
Monin paikoin tämänkin reittini varrella on ihan tehtyjä nutskipaikkoja ja myöskin sellaisia omin avuin tehtyjä notskipaikkoja joista käy ilmi, ettäs esim. vesillä liikkuessaan, tahi talvisin järven lumisilla seljillä liikkuessaan, ihmiset rantautuvat, laittavat notskin "ylle" ja kärtsäävät sit siinä.
Kotimatkalla.
"Vanha-aika."
Paikassa josta väittäisin puolisoin aikanaan pakisseen, ettäs tuolla sitä ovat äiti ja isä ( hänen vanhempansa siis ) aikoinaan asuneet kunne sitten toiseen paikkaan muuttivat.
Saatan toki väärinkin muistaa, muttas jotenkin vaine olemma viel tähän asti näkömuistiini luottanut ja uskonut...
Näimpä.
Tietolähtehet kertovat valmiin kuljettavan polun pituudeksi noin 3,3-3,5km - riippusen mistä lähteestä katsoo.
Itse tiedän taatusti kulkeneeni paljon pidemmälti. Sanoisinko stallade noin 5km?
Aikaa Aika-Rautaisen meni sen aikas tarkkaan... kolme tunteroista? Joo, empäs sit väitäkkään, et olisin viitisen kilo ja metriä kulkenut. Kyl se ajallisesti vaikuttaa et ennemminkin likemmä tuon 3,5km?
sunnuntai, 31. toukokuu 2026
Roskun Valkeinen...
keskiviikko, 27. toukokuu 2026
Taiteilijan työ on "kivaa."
Tään koko mennä päiväni tein, kokosin, sain suunilleen kasaan valokuvanäyttelyäni.
Ensin viikkojen ajan aina kun vain kerkesin ja jousin tuhansista valokuvista raakkasin 102 kappaleeseen asti, niihin kuviin jotka teetin sitten paperisiksi.
Sitten syventyen nykyisen nettimaailman tilaussysteemiin yhden, kahden, päivän kuluessa, tilasin ne ja kunne ne eilennä saapuivat miulle, hain ne postista paketteina kahtena ja tietenkin avasin ne sit samoin tein ehtoon korvalla;
Ensin viikkojen ajan aina kun vain kerkesin ja jousin tuhansista valokuvista raakkasin 102 kappaleeseen asti, niihin kuviin jotka teetin sitten paperisiksi.
Sitten syventyen nykyisen nettimaailman tilaussysteemiin yhden, kahden, päivän kuluessa, tilasin ne ja kunne ne eilennä saapuivat miulle, hain ne postista paketteina kahtena ja tietenkin avasin ne sit samoin tein ehtoon korvalla;
( kännykkäkuvia kaik nämä kolme nyt )
Katselin juurikin tänä pänä kaik kuvat lävitse, järjestelin näyttelyjärjestykseen ja poistin niistä noin 12kpl joita en mukaan sit otakkaan. Miusta ne eivät ollehet hyviä ko papreisessa muodossa ne sainen nähdä...
Katselin juurikin tänä pänä kaik kuvat lävitse, järjestelin näyttelyjärjestykseen ja poistin niistä noin 12kpl joita en mukaan sit otakkaan. Miusta ne eivät ollehet hyviä ko papreisessa muodossa ne sainen nähdä...
Kuville näille nimet olen kopsannut täältä blogini syövereistä kuvaushetkiensä mukaan sekä niille joilla ei ollut nimeä näin jo valmiiksi, niille sitten kehittelin omat nimensä käyttäin myöskin hivenen hyväkseni jälkipolvieni idanikkareita.
Näiden nimet laitoin luettelomuotoon ja hivenen samalla tarinoin niistä siihen mukaansa.
Sitten otin säilytykseni syövereistä taulukehykset esille. 30kpl. Purkaminen ne kaikki vuorotellen osiinsa ja...
Jokahisen puhdistimma kummaltahin puolelta lasipinoiltansa, katsoen et kaikki ne ovat kolmen vuoden jälkeen edelleen ja yhä ehyet sekä käyttökuntoiset? Onneksi olivat ok.
Sitten sapluunalla mätsäsin valokuvien kohdat alustalleen, kokosin kehykset kasaan ja pinosin kantolaatikkoonsa takaisin numeraaliseen järjestykseen.
Tämän jälkeen tein ja tulostin järjestysnumeronsa. "Leikkaa-liimaa" ne kaikki 90kpl, jokaisen erikseen, 4A papereista yksilöikseen. Kokosin, kasasin, ne myös talteen pikku rasiaan.
Sitten otin pikkurasialliset nastat käsittelyyn. Laskin kaikki ne, että ovathan ne kolmen vuoden jälkeen viel riittävät; löysin 480kpl joka on hyvä juttu. Riittävät juuri ja juuri... muutaman jäädessä ylitse, vara-sellaiseksi.
Nyt viellä sitten sovittelen työpaikan, Pomon, kera näyttelyn pystytys- ja purkuaikoja sekä jututettavan paikallaoloaikojani... Ilmoitan myöhemmin niistä kirjastolle.
Kirjastonhan kera olen jo ollut "juttusilla": sopien ajankohdan, käytännön asioita, lähettänyt sinne esimerkkikuviani näyttelystäni tästä, jne., jne..
Vielä on edessäin mainontaa eri lehtiin, faceen, jne..
Ja tietenkin: esittelytekstin teko itsestäni. Millainen kuvaaja olen ja mitä näyttelyni kertoo ainakin minulle - mitä sinä katsoja siinä itse sitten näetkään....?
Itse näyttelyn pysytytys joka ei tapahdu hetkessä, vaan vetää aikaa useitakin tunteja. Sekä purkamisensa aikanaan; noin tunti-toista "vaine".
Niin, että taiteilijan työ on "kivaa". ( Ja "edullista"! Vaik kuin tämä on taiteilija-pitäjä, taidetta ja taiteilijoita täällä mainostetaan, niistä puhutaan, niin mm. tämä kyseinen näyttelypaikka perii maksun aikasmoisen jokahiselta viikolta, koko ajalta! Tästä olen muuten aikaisemminkin nurissut siulle Armas Lukijain miun. + itse valokuvien teettämiset, aikoinaan noi taulupohojat, niiden taustakartongit, jne. ... )
Ja itse kuvaamisesta, niistä reissuistani jotka ovat välleen "hivenen" haasteellisia, etenkin nivelieni osalta nykyään, ja joista olemma siulle Armas Lukijain miun, täällä kertonut, niin niistähän ei sit "mitään puhuta" tässä kohtaa; kuin nekin ovat oman osansa, omansa vaikeudet, eteen tuovat taiteilijan ongelmat....
Jeeru - kyl mie kuvaan, kuljen ja kuvaan, muttas sitten tää tällainen "leikka-liimaa"-osio ei ole miun heiniä ei, vaik kuin onkin fyysistä tekemistä.
Mietin nuita taulupohojia käsitellessäin, ettäs niillähin ikää jo on.
Ne ovat ajalta Tiimari ja itseasiassa ehken vuodelta 2007 jolloin olen pitänyt ekan näyttelyni. Silloin kera muksujeni.
Ettäs täsä kohta niinkuin voisi pitää jo 20-vuotis´näyttelyn!
Ovat nuo taulupohojat muuttuneet tuosta ajasta, siihen mitä ne ovat nykyaikana jos haluaisi päästä helpommalla.
Itseni ovat metallia ja aitoa lasia lasiensa osalta = hevit taulut.
Nykyään olisi olemassa jotain muovisia kehyksiä ja "lasinaan" on olemassa sellaisia heijastamattomilla pinnoilla olevia, täysin lasin lailla lävitsensä näkyviä, pleksejä = kevyttä kamaa.
( Aikanaan kussa näyttelyni pystytän - sitten laitan ne siihen valitsemani valokuvani tännehin esille. )
Näiden nimet laitoin luettelomuotoon ja hivenen samalla tarinoin niistä siihen mukaansa.
Sitten otin säilytykseni syövereistä taulukehykset esille. 30kpl. Purkaminen ne kaikki vuorotellen osiinsa ja...
Jokahisen puhdistimma kummaltahin puolelta lasipinoiltansa, katsoen et kaikki ne ovat kolmen vuoden jälkeen edelleen ja yhä ehyet sekä käyttökuntoiset? Onneksi olivat ok.
Sitten sapluunalla mätsäsin valokuvien kohdat alustalleen, kokosin kehykset kasaan ja pinosin kantolaatikkoonsa takaisin numeraaliseen järjestykseen.
Tämän jälkeen tein ja tulostin järjestysnumeronsa. "Leikkaa-liimaa" ne kaikki 90kpl, jokaisen erikseen, 4A papereista yksilöikseen. Kokosin, kasasin, ne myös talteen pikku rasiaan.
Sitten otin pikkurasialliset nastat käsittelyyn. Laskin kaikki ne, että ovathan ne kolmen vuoden jälkeen viel riittävät; löysin 480kpl joka on hyvä juttu. Riittävät juuri ja juuri... muutaman jäädessä ylitse, vara-sellaiseksi.
Nyt viellä sitten sovittelen työpaikan, Pomon, kera näyttelyn pystytys- ja purkuaikoja sekä jututettavan paikallaoloaikojani... Ilmoitan myöhemmin niistä kirjastolle.
Kirjastonhan kera olen jo ollut "juttusilla": sopien ajankohdan, käytännön asioita, lähettänyt sinne esimerkkikuviani näyttelystäni tästä, jne., jne..
Vielä on edessäin mainontaa eri lehtiin, faceen, jne..
Ja tietenkin: esittelytekstin teko itsestäni. Millainen kuvaaja olen ja mitä näyttelyni kertoo ainakin minulle - mitä sinä katsoja siinä itse sitten näetkään....?
Itse näyttelyn pysytytys joka ei tapahdu hetkessä, vaan vetää aikaa useitakin tunteja. Sekä purkamisensa aikanaan; noin tunti-toista "vaine".
Niin, että taiteilijan työ on "kivaa". ( Ja "edullista"! Vaik kuin tämä on taiteilija-pitäjä, taidetta ja taiteilijoita täällä mainostetaan, niistä puhutaan, niin mm. tämä kyseinen näyttelypaikka perii maksun aikasmoisen jokahiselta viikolta, koko ajalta! Tästä olen muuten aikaisemminkin nurissut siulle Armas Lukijain miun. + itse valokuvien teettämiset, aikoinaan noi taulupohojat, niiden taustakartongit, jne. ... )
Ja itse kuvaamisesta, niistä reissuistani jotka ovat välleen "hivenen" haasteellisia, etenkin nivelieni osalta nykyään, ja joista olemma siulle Armas Lukijain miun, täällä kertonut, niin niistähän ei sit "mitään puhuta" tässä kohtaa; kuin nekin ovat oman osansa, omansa vaikeudet, eteen tuovat taiteilijan ongelmat....
Jeeru - kyl mie kuvaan, kuljen ja kuvaan, muttas sitten tää tällainen "leikka-liimaa"-osio ei ole miun heiniä ei, vaik kuin onkin fyysistä tekemistä.
Mietin nuita taulupohojia käsitellessäin, ettäs niillähin ikää jo on.
Ne ovat ajalta Tiimari ja itseasiassa ehken vuodelta 2007 jolloin olen pitänyt ekan näyttelyni. Silloin kera muksujeni.
Ettäs täsä kohta niinkuin voisi pitää jo 20-vuotis´näyttelyn!
Ovat nuo taulupohojat muuttuneet tuosta ajasta, siihen mitä ne ovat nykyaikana jos haluaisi päästä helpommalla.
Itseni ovat metallia ja aitoa lasia lasiensa osalta = hevit taulut.
Nykyään olisi olemassa jotain muovisia kehyksiä ja "lasinaan" on olemassa sellaisia heijastamattomilla pinnoilla olevia, täysin lasin lailla lävitsensä näkyviä, pleksejä = kevyttä kamaa.
( Aikanaan kussa näyttelyni pystytän - sitten laitan ne siihen valitsemani valokuvani tännehin esille. )
perjantai, 22. toukokuu 2026
Mäkitorpalla tuulee.
Maisemat - joo, maisemat ovat nytkin ihan katsottavat Mäkitorppasen vaik ei Aurinkoista nävy aamuun alkavaan,
kuten nytten onni on ollut jokahinen aamu heräillä sen loistehen ihanaiseen akkunain aukon tään täydeltä ( kännykkäkuvia kaik nämä kolma );
- muttas....
Kolme kuukautta ja rapiat täsä nyt.
Koko tuon ajan on se yksi, tahi ne yhdet napseet kuuluneet kammarin kattorajasta enempi tahi vähempi häiriten. Napseet jota ei kait myyjän mukaan mm. entinen asukas ollut kuullut, tai ei ainakaan siitä mitään hänelle haastanut ollut.
No, muttas miepä olen haastanut ja haastanut olemma rakentajia eri "asteisiakin" korjaamaan sitä, kirjeitse sekä suullisesti. Ei mitään.
( Toisaaltaan mietiskelyt olemma täsä nyt, ettäs jos ei ole entinen asukas mitään kuullut, niin se totta olla voisi ko peilaa tätä nyt kolmen miun asumain kuukauden jaksoa: äänet ovat koko alan lisääntyneet ja voimistuneet - josko niitä ei sitten ole tuolloin viimeismpinä asutuina aikoina vuodenvaihtehessa menneessä, viel ollutkaan olleskana? )
Veistellyt nuille rakentajille olen, nottas ko ei voi nukkua vaan nukun tuvassa ja välleen sit ain kokeilen kammarin puolta tehden ain kuitenkin "paluumuuton" takaisin tuvan puolelle, tupani tämän hiljaisuuteen.
Kuinka ollakkaan....
Mennä yönä lähdimmä kammaristain tuosta eka kerran ihan kesken yön evakkoon ( olen toki muuloin evakossa ollut, muttas silloin sit ain jo ehtoosta aina aamuun asti kerrallansa, ja pääsääntöisesti kyl muutoin siel kammarissa nukkunut.... ) ko sen verta kovaa ja jatkuvaan nakuttaa jo. Lisäksi mielestäni uusi ääni mukanaan nyt on; ensin naksaa, naksaa, naksaa ja sitten "laukeaa" kuin jostahin pinteestä irti päästen.
Pahimmillaan jo mielikuvitus liikkuu sitä napsetta kuunellessa ja ajattelen, ettäs sinne on yksi putkimies jäänyt sen vajaata kymmenen vuotta sitten, satimeen ja hän se siellä nakuttelee - haamuna varmahan jo tosin....
Nyt tuli mielehein, et täytyiskö miun haastaa taloyhtiötä kun ei ole taloyhtiön joukkokanteestakaan rakentajille viel kuulunut mitään ( tänään kyselen sen perään ) ja kysellä vaik vastikkeeseen alennusta ko ei voi koko asuntoa käyttää.
Taloyhtiöhän se vastaa viimeisenä rakenteelliset viat seinäin takaiset putkistoineen, sähkötöineen, yms. ....
Sauna - tuo miun ihanainen, piskuinen ja oma myöskin, sauna-armahain.
Muistelen jolle-kulle tokasseeni jokusen kuukauden sitten, ettäs hyvä ko vaikkas toukokuun lopulla saunaani omaan pääsen kylpemään ja siltä se kyllä edelleen vaikuttaa vahvasti.
Ne seinäntakaiset tuennat panelien takaa on nyt jo rakenneltu. Lautehin pelekat paneleihin saunahuoneen puolelle asennettu paikoillensa - kuten myöskin kiuaskin tuettu ja paikoillensa asennettu, muttas...
Yksi remppamies kävi sopimuksemme mukaisesti hakemassa entiset lauderakenteet tykönsä ja siitä nyt on jo kohta parikin viikkoa aikaa, siitä.
Hän on luvannut hioa niiden materiaalit puhtahiksi, piskuisen askeljakkaran painarilla ( painepesuri ) laskea ylt´ ynpärinsä.
Sitten rakentaa nuista puretuista rakenteistaan uudet uutukaiset lautehet miulle saunaan tähän somaan, iki omaan.... sekä tulle rakentamaan niistä alkuperäisiä lautehia huomattavasti kevyemmät ja yks´ oikosemmat lautehet.
Hän tulee tänne, pesee ensin koko saunain tuon katosta lattiaan puti-puhtahaksi ( liekkö pesty kertaakaan tään asnnon valmistuttua; noin yhdeksän vuotta! ) ja sitten tekee viimo mittaukset, rakentaa ja asentaa vimpan päälle ne lautehet tuonne.
( Sen huikkahan tähän, nottas jos ne eivät ole kevyemmät kuten olen antanut ymmärtää kun ollahan niitä yksissä suuniteltu, jos ne eivät ole passelit, tms., niin hänhän muuten tekee ne sitten uusiksi! )
Ja, ja sitten pääsisin saunaani tuota vihoin viimein itse käyttämään!
Yhdeksän vuotta - aivan suotta?
Nooti, käytäntö, on tavallaan, ettäs ilmastointiputkistot häätyisi rakentamisen jälkehen putsi-putsistaa het´ sillään, muttas näyttää harva rakennusfirma sitä tekevän vaan jättävät tuonne putkistoihinsa kaiken sen rakentamisen pölyn, "mäskit", mitä sinne silloin menee ja joutuu. Niin täälläkin; kuten olen varmahan kertonutkin esim. tuon saunan katon ilmastointiräppänän ympäryksen pölyrenkaasta kattopanelinsa sen?
Nytten sitten viimeisimmän taloyhtiönkokoukseen osallistuttuani sanaiseni sanoin, ettäs ko se on kymmenen vuotta ensivuonna rakentamisestaan, niin voisiko ne putsi-putsitaa jo NYT eikää odottaa viel vuotta, sillä aikas pölyisiä näyttävät kyllä olevan.
Onneksein myöntyivät ja nyt käväisikin jo yksi firma ne kuunaamassa!
Kuten sopparissaan tuossa heidän ja taloyhtiön tämän kesken oli, niin he kuunasivat, puhdistivat kaik räppänät, itse koneen tuon ilmastoinnin sekä mittailivat ettäs asensivat ilamstointien vedot/työnnöt kohdillensa. Jee, hyvä!
Samalla he vaihtoivat myös esim. miun tuosta koneestain laakereita uusiin ko entiset olivat menossa sököksi jo!
Onpas ihanaa. Jotahin positiivarista tästä asunnosta - tuon ison akkunanäkymäin lisäksi siis.
Tänä aamuna aikaisena ( kun en tuvassain Itulaatikossa nukkuissain ihan hyviä unisia saa.... ) otimma ja kuunasin eka kerran pitkän mopin varresta kiini pitäin ( sillä moppipesällä, en vaine sillä varrellansa.... heko, heko.... ) tämän etukuistin puti-puhtahaksi laudoiltansa. Ovet, akkunan ukset, yms. olemma tätä ennen putsistanut jo aikaisemminkin... Nyt ne uusiksi sitten otimma tuossa samalla.
Olipas likaista vettä. Mietin konsa on joku nuokin laudat viimeksi pessyt...? Ja mietin sitäkin, ettäs tuostahin täytyy taloyhtiölle, sen huoltoyhtiölle siis, sanainen sanoa: lautoja nuita kiini saavat käydä laittelemssa, sillä irvottavat ruuvinsa, ko itse lautansakin, sen verta paljon, ettäs mm. repii sitä pestessä moppipesän räsyt rispoiksi ko ne kohoneet tarttuvat niihin lankoihinsa kiinni!
Muttas, hei - katso Armas Lukijain miun! Miun kesäkukkaseni nämä!
Humisevallaharjulla en voinut etukuistilla pitää kukkasia muualla kuin sen ison lyhtyni sisällä, sillä sehän oli sellainen vinkka-paikka, tuulitunnelissa olevainen kohta, ettei siinä kesäiset kukkaset olleskan viihtyneet. Täten niitä siellä joitahin takakuistillensa vaine laittelin - itsein iloksi. Ei ne sieltä muille kulkijoille näkyilleet olleskana, eivät.
Ja sittemmin Luovolla asuessain en näitä tälläisia siellä voinut olleskana pidellä koskapa en siellä itse kesäisiä aikoja vakituiseen viettänyt, vaan matkasin maille mannuille toisille; Töihin.
JOTENKA nyt sitten piiit-kästä aikaa ekat kesäiset kukkaset näin!
Nautin.
Toivottavasti viihtyvät ja kasvavat tuossa iltapäiväisessä Aurinkoisen kilossa ja paahtehessa.
"Kierrätän":
( Toisaaltaan mietiskelyt olemma täsä nyt, ettäs jos ei ole entinen asukas mitään kuullut, niin se totta olla voisi ko peilaa tätä nyt kolmen miun asumain kuukauden jaksoa: äänet ovat koko alan lisääntyneet ja voimistuneet - josko niitä ei sitten ole tuolloin viimeismpinä asutuina aikoina vuodenvaihtehessa menneessä, viel ollutkaan olleskana? )
Veistellyt nuille rakentajille olen, nottas ko ei voi nukkua vaan nukun tuvassa ja välleen sit ain kokeilen kammarin puolta tehden ain kuitenkin "paluumuuton" takaisin tuvan puolelle, tupani tämän hiljaisuuteen.
Kuinka ollakkaan....
Mennä yönä lähdimmä kammaristain tuosta eka kerran ihan kesken yön evakkoon ( olen toki muuloin evakossa ollut, muttas silloin sit ain jo ehtoosta aina aamuun asti kerrallansa, ja pääsääntöisesti kyl muutoin siel kammarissa nukkunut.... ) ko sen verta kovaa ja jatkuvaan nakuttaa jo. Lisäksi mielestäni uusi ääni mukanaan nyt on; ensin naksaa, naksaa, naksaa ja sitten "laukeaa" kuin jostahin pinteestä irti päästen.
Pahimmillaan jo mielikuvitus liikkuu sitä napsetta kuunellessa ja ajattelen, ettäs sinne on yksi putkimies jäänyt sen vajaata kymmenen vuotta sitten, satimeen ja hän se siellä nakuttelee - haamuna varmahan jo tosin....
Nyt tuli mielehein, et täytyiskö miun haastaa taloyhtiötä kun ei ole taloyhtiön joukkokanteestakaan rakentajille viel kuulunut mitään ( tänään kyselen sen perään ) ja kysellä vaik vastikkeeseen alennusta ko ei voi koko asuntoa käyttää.
Taloyhtiöhän se vastaa viimeisenä rakenteelliset viat seinäin takaiset putkistoineen, sähkötöineen, yms. ....
Sauna - tuo miun ihanainen, piskuinen ja oma myöskin, sauna-armahain.
Muistelen jolle-kulle tokasseeni jokusen kuukauden sitten, ettäs hyvä ko vaikkas toukokuun lopulla saunaani omaan pääsen kylpemään ja siltä se kyllä edelleen vaikuttaa vahvasti.
Ne seinäntakaiset tuennat panelien takaa on nyt jo rakenneltu. Lautehin pelekat paneleihin saunahuoneen puolelle asennettu paikoillensa - kuten myöskin kiuaskin tuettu ja paikoillensa asennettu, muttas...
Yksi remppamies kävi sopimuksemme mukaisesti hakemassa entiset lauderakenteet tykönsä ja siitä nyt on jo kohta parikin viikkoa aikaa, siitä.
Hän on luvannut hioa niiden materiaalit puhtahiksi, piskuisen askeljakkaran painarilla ( painepesuri ) laskea ylt´ ynpärinsä.
Sitten rakentaa nuista puretuista rakenteistaan uudet uutukaiset lautehet miulle saunaan tähän somaan, iki omaan.... sekä tulle rakentamaan niistä alkuperäisiä lautehia huomattavasti kevyemmät ja yks´ oikosemmat lautehet.
Hän tulee tänne, pesee ensin koko saunain tuon katosta lattiaan puti-puhtahaksi ( liekkö pesty kertaakaan tään asnnon valmistuttua; noin yhdeksän vuotta! ) ja sitten tekee viimo mittaukset, rakentaa ja asentaa vimpan päälle ne lautehet tuonne.
( Sen huikkahan tähän, nottas jos ne eivät ole kevyemmät kuten olen antanut ymmärtää kun ollahan niitä yksissä suuniteltu, jos ne eivät ole passelit, tms., niin hänhän muuten tekee ne sitten uusiksi! )
Ja, ja sitten pääsisin saunaani tuota vihoin viimein itse käyttämään!
Yhdeksän vuotta - aivan suotta?
Nooti, käytäntö, on tavallaan, ettäs ilmastointiputkistot häätyisi rakentamisen jälkehen putsi-putsistaa het´ sillään, muttas näyttää harva rakennusfirma sitä tekevän vaan jättävät tuonne putkistoihinsa kaiken sen rakentamisen pölyn, "mäskit", mitä sinne silloin menee ja joutuu. Niin täälläkin; kuten olen varmahan kertonutkin esim. tuon saunan katon ilmastointiräppänän ympäryksen pölyrenkaasta kattopanelinsa sen?
Nytten sitten viimeisimmän taloyhtiönkokoukseen osallistuttuani sanaiseni sanoin, ettäs ko se on kymmenen vuotta ensivuonna rakentamisestaan, niin voisiko ne putsi-putsitaa jo NYT eikää odottaa viel vuotta, sillä aikas pölyisiä näyttävät kyllä olevan.
Onneksein myöntyivät ja nyt käväisikin jo yksi firma ne kuunaamassa!
Kuten sopparissaan tuossa heidän ja taloyhtiön tämän kesken oli, niin he kuunasivat, puhdistivat kaik räppänät, itse koneen tuon ilmastoinnin sekä mittailivat ettäs asensivat ilamstointien vedot/työnnöt kohdillensa. Jee, hyvä!
Samalla he vaihtoivat myös esim. miun tuosta koneestain laakereita uusiin ko entiset olivat menossa sököksi jo!
Onpas ihanaa. Jotahin positiivarista tästä asunnosta - tuon ison akkunanäkymäin lisäksi siis.
Tänä aamuna aikaisena ( kun en tuvassain Itulaatikossa nukkuissain ihan hyviä unisia saa.... ) otimma ja kuunasin eka kerran pitkän mopin varresta kiini pitäin ( sillä moppipesällä, en vaine sillä varrellansa.... heko, heko.... ) tämän etukuistin puti-puhtahaksi laudoiltansa. Ovet, akkunan ukset, yms. olemma tätä ennen putsistanut jo aikaisemminkin... Nyt ne uusiksi sitten otimma tuossa samalla.
Olipas likaista vettä. Mietin konsa on joku nuokin laudat viimeksi pessyt...? Ja mietin sitäkin, ettäs tuostahin täytyy taloyhtiölle, sen huoltoyhtiölle siis, sanainen sanoa: lautoja nuita kiini saavat käydä laittelemssa, sillä irvottavat ruuvinsa, ko itse lautansakin, sen verta paljon, ettäs mm. repii sitä pestessä moppipesän räsyt rispoiksi ko ne kohoneet tarttuvat niihin lankoihinsa kiinni!
Muttas, hei - katso Armas Lukijain miun! Miun kesäkukkaseni nämä!
Humisevallaharjulla en voinut etukuistilla pitää kukkasia muualla kuin sen ison lyhtyni sisällä, sillä sehän oli sellainen vinkka-paikka, tuulitunnelissa olevainen kohta, ettei siinä kesäiset kukkaset olleskan viihtyneet. Täten niitä siellä joitahin takakuistillensa vaine laittelin - itsein iloksi. Ei ne sieltä muille kulkijoille näkyilleet olleskana, eivät.
Ja sittemmin Luovolla asuessain en näitä tälläisia siellä voinut olleskana pidellä koskapa en siellä itse kesäisiä aikoja vakituiseen viettänyt, vaan matkasin maille mannuille toisille; Töihin.
JOTENKA nyt sitten piiit-kästä aikaa ekat kesäiset kukkaset näin!
Nautin.
Toivottavasti viihtyvät ja kasvavat tuossa iltapäiväisessä Aurinkoisen kilossa ja paahtehessa.
"Kierrätän":
Ensin miulla oli tuo havukasvi narsissien kera Pesiäistä juhlistain, sit orvokkien kera kevättä ja nyt havu- sekä orvokit ovat näin kesää juhlimassa muiden uusimpien kesäkukkasien kera.
Tonkka, "1611" ( muistaisin varmaan tuon numeronsa ulkoa vielläkin ) lapsuudestani ja työmiehen vanhan, ISOn, -pakin sainen rakkaalta ystävältäin joskus... 2014... 2015... Tuon -pakinkin käytöstä on kotvanen. Olisinko juurikin nuilla 2014-15 tiemeellä siin viimeiseksi kesäisiä kukkia pidellyt? ( Tonkkaa olen pitänyt ain välleen sisäkukkien "pylväänä". )
Tonkka, "1611" ( muistaisin varmaan tuon numeronsa ulkoa vielläkin ) lapsuudestani ja työmiehen vanhan, ISOn, -pakin sainen rakkaalta ystävältäin joskus... 2014... 2015... Tuon -pakinkin käytöstä on kotvanen. Olisinko juurikin nuilla 2014-15 tiemeellä siin viimeiseksi kesäisiä kukkia pidellyt? ( Tonkkaa olen pitänyt ain välleen sisäkukkien "pylväänä". )
keskiviikko, 20. toukokuu 2026
Etkot kesän leipoin.
Eilennä teimmä pienen pyrähdyksen Töihin hanslankarina.
Pellillisen Brownie´ta teimmä; gluton, lakton.
Normi-kokoinen, pyöriä Brownie; gluton ja vege.
Kahden pellillisen Britaa maustoin/täytin.... 
Lähteissä nappasin känny-kuvan ihanasta työpaikan perannapenkin tulppaanista ko en muistanut/kerennyt leipvonnaisistani nuista kuvaa napata ja...
Käväisimpäs sit ns. kesän tään olevaisen ekalla jäksillä kirkon portahillakin; olivat vihdoin tilanneet toiseen tään kylän kauppaan makeutusaineilla makeutettuja jätskejä ko sitä heiltä pyysin ( ei tällä kylällä tavallaan sellaisia ole ostettavina ).
Tänä pänä teimmä toisen pyörähdyksen Töihin.
Pellillisen Kolmen punaisen marja kimara-piirasta teimmä; gluton, lakton.
Tällaisen "piilo"-piirakan; maitotuotteinen täyte marjoineen välissä ja pinnallansa sitten muruseos.
Puolukka, vadelma ja kamosikka.
Ja jälleen kaksi pellillistä Britaa maustoin/täytelinmma...
Tiskaamaankin kerkesin välleen: jäi puhtahat, siistit pöydät/tiskipöydät jälkeeni miun.
E-lä-mä on ihanaa!
Bitaa - Britapa Britaa taasen. Edelliset normi-jauhoilla, nyt glutonna. Kumpaisetkin laktonna. 100 henkilölle.
Pomon leipomat edelleen itse Britat; nyt taasen pallillinen ja tää mini-pyöriä.
Miun täytöt edelleen ja täten maustamisetkin, sekä sittemmin tämän pienen koristelyykin.
Tein myöskin kaksi pellillistä Ansa-piirahia: 40 hlö. Nyt mansikalla ja mustikalla; gluton, lakton.
Jätin Pomon paistettavaiksi ko kotio lähdin.
Täsä toisen tuollaiset piirahan päältä "merihevosen" kuvanan ko se tekijäänsä siitä tillotti: Pomo kuvasi kännykällään;
Sit onkin varmahan seuraavat leivonnaiset itse kesältä.....
lauantai, 9. toukokuu 2026
Kurvailut kummemmat.
Eilennä ja tänä pänä on tätä Mummelia Mäkitorppasen sen verta tajuntaan ottanut ( suomeksi siis; kyrsinyt ), nottas oikein käväisin eilennä ehtoonkorvalla ostamassa itsellein jätskiä pienen paketillisen ( sellaisen makeutusaineilla makeutettu, jne. ). Lusikoin siitä het´sillään kitusiini muutamat teelusikalliset sekä sittemmin tänä aamuna jatkoin aamukaffeeni kera "urakkaani" tuota edellisenä ehtona aloittamaani - laitellen jälleen lopun jäänehen takaisin pakkaseen.
No - tänään tuumasin et ko ei se siitään taida kummemmin parantua ( tuo tajunnan selkiytyminen ), niin pirautimpas Pirpanoille ja kyselin heiltä, ettäs lähdetäänkö?
"Joo - mutta minne?"
Kerroin heille tilanteeni ja tokaisin paikan tahi kohteen valitun olevan aivan hakuammuntaa: mikä vaine kelpaa - mielellään vesistölle kuitenkin....
Siinä sitä sit pohdittiin kohdettamme ja päädyttiin seuraaviin:
Pilkkamäen ns. huipulla ja yhdestä kohtaa pilkottaa palanen Onkivettä. Olisiko Sipolan- tahi Karvaselkää?
Pohjois-Onkilahtea.
Viel ei kuuleman "pääse" uimaan, totesivat Pirpanaiset ko kädellään veden lämpö ja tilaa koittelivat.
"Mennyttä aikaa."
Oravilahti jonka vesistön keskellä kulkee; kuvain tämän vasenta puolta pitää Lapinlahti ja oikiaa puolta sitten Maanika, Kuopio ( nyttemmin siis ).
Pyörähdettiin myöskin yhdessä "ikuisuus"-kuvauspaikassain josa on ihanasti viel pystyssä vanhoja rakennuksia näitä:
Toisen aitan ylä "ikkunalla" kaksi pesää somaa - iki omaa;
"Kovaa kauneutta."
"Maailmankaton" alapuolista maailmaa. 
Keväistä kauneutta.
Akkalansalmi ja paasiselkää.
"Pihlaja."
"Bongarit."
Joo, jo menomatkallain itse bongasin paikallisella lintujen kauttakulkupaikalla "pienen" parven Valkoposkihanhia, muttas vasta paluumatkallain päätin mennä kuvaamaan niitä.
Kunne Hepo Hopiain parkkiin olin laittanut sekä sit tyköänsä pellon laitamalle tassutellut, niin olipas jo ko millonapäinen parvi lehahtanut Taivahantuuliin!
Tassuttelin näiden bongareiden tykö ja jututin heitä kun huomasin heidän olevan tosa paikallaan niin mennessäin ko sit näin palatessain, nottas kuin monta-kytä-kaksi niitä oli?
Kertoivat tuhannen tsipaletta - vahi oliko se tuhansissa tsipaleissa....?
Ettäs "pieni" mikä "pieni" lauma se sit oli tuollahin paikalla, kuten nyttemmin tiedotuskanavista on saanut kuulle olevan lävitse Suomemme maan tään kaikki ja alla muuallahin; tuhansittain, tuhansittain ja tuhansittain.
"Käpyseni."
Lehtikuusen kävyt sekä emikävyt, myöhemmin kypsyttyään, kasvettuaan, kävyt.
... sekä hedekävyt;
Ns. kesken kaiken pikainen paluu kotio ko toinen mukana olevista Pirpanoista alkoi löytää kupailetansa punkkeja; yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi... Jotenka heille tuli todella kiirus päästä tarkistamaan koko kroppansa lävitse, tehdä punkki-syyni. Ja kun sen verta likellä kotiansa oltihin, niin mitäs me: nokka kohti kotiaan vaine.
Samaisen syynin teimmä itsekkin kotio päästyäin enkää yhden yhtä tavoittanut mutkista, niemistä, notkelmista tahi mäistänikään miun, muttas...
Annas olla, täsä istuissain, tätä nakuttaissain, alkoi hipiäin kupeilla joku selvästi käppäilemään ja tällainenhän sieltä löytyi tassuttelemasta; 
