No, heippa taasen!
    Tänä pänä askartelin-pas.... kartelin ensin kois moninaisten papreihommien kimpussa, sekä hivenen tontilla tällähin.
Tuolla ulkona touhuissain siinä samalla tuoksuttelin, nuuhkailin ja imppasin kevättä tätä kaunista - jopa senkin verta, ettäs aivan pakko oli lähtiä jonnehin, johonkin suuntaan!
Nyt ei evähiä mukaan, ei Hepo Hopialla karauttain vaan vaine maantietä pitkää tassuillain tassutellen, kilo ja metrejä mittaillen. Sellaisen tunteroisen käppäilin ja noin vajaan kuutisen kilo ja metriä, taaksein jätin. ( Lonkat tuntuvat kiitelevän moisesta "ihanuudesta"; ensin eilennä jäälakeuksilla ja nyt sitten tuolla teitä olevaisia pitkin! )


    Lähdes mukaani sie oi, Armas Lukijain miun! Teretulemas messiin!



   "Tie vie, tie tuo." ... kulkijaa moninaista ja vasiten ko niitä näin kaksikin rinnatusten kulkee samoihin suuntiin:
koko Luovon lävitse halkova päätie oikialla ja taajamien alueilla sen rinnalla kulkevainen kevyenliikenteenväylä.




   "Luonto kutsuu."
   Kun en ihan välttis tykkää stallade asfaltilla ja tuollaisilla yleisillä reiteillä, niin poikkesimpas tänne nuiden teiden mukaisesti kulkevaiseen, metsien siimeksessä olevaiselle, polulle tällaiselle.




    Paikallisen museoalueen takaista metsää ja sen perinne-pistoaitaa rajanaan.
    Mietiskelin nuita mettäpohojia ja -polkuja pitkin sekä tässä tällaisen mettän vierustalla stallatessain, et näin sitä mie taasen olen ja elän tälläisen kangasmaaston ynpäröimänä kuten esim. aikoinaan Majassain Matalaisessa asuessain. Ns. ei mettä Mummelista lähde, jos ei Mummeli tää metsästä lähde!
Ei mitä, ihan mie tykkään tällaisissä mettissä käyskennellä sekä asustaa, ja täällähän tallaista metsää kyllä riittää!
Onhan koko Luovo merestä noussut, alustaltaan hienoa hiekkaa ja täten sitten luonostansa kankaista kasvupaikkaa. Kaikilta niiltä osin jossa ei sitten ole esim. vesistöjä tahi soisia alueita.... Joissa niissäkin luulen ( en tiedä ), ettäs ihan siellä soidenkin pohjan alla on, on oltava, jonkilainen santainen "pohja"? Eihän se voi olla.... tahi voikoo olla: soiset alueet pohjattomia kuin suot ainai ja jotenkin täten jäänyt "reikä" sinne pohjiinsa sellaisille hiekattomille alueille?
Tjaa - enpä tiedä, kuin luonto rakentuu ja toimii?




   Pantala-tilan tiemeellä.




    Marjaniemi-tilalle vievä tie.
   Jee, nyt mie tiedän mistä tuo Marjaniemi paikkana tuolla Luovon tään läntisellä kolkalla, on saanut nimensä! Se on lainattu tältä tilalta - tai hei, onkoo ensin ollut Marjaniemi tuolla ja sitten sieltä lainattu nimi tälle tilalle? Niimpä: muna vahi kana ensin?




    Kujalannurkalla Kujala-tilan likellä.
    Samaiselta peltoaukialta bonggasin tään Joukkahais-pariskunnan;







   Ennen Vähämetsä-tilaa vie tällainen tie jonnehin Patelanselkä-nimisen vesirtön lähellä asuvilla asunnoille.




   "Tuulentupa."
Nyt näin keväisessä asussaan; viimotteeksi olen kuvanut tään helmikuun lopulla ja sen kuvasen liittänyt tekstiini "Kamera ja minä." 13. maaliskuuta 2024.




   Täs sitten sen Patelanselkä-vesistön näkymä yhdeltä kohtaa Salmenrannantieltä kuvattuna.




   Perin Suomalaista maisemaa; valkiakylkinen koivukuja ja Aurinkoisen paiste keväinen:
   Täsä jo likellä Kirkonsalmi-paikkaa ja sen vesistön ylitse meneväistä siltaa. Kyseinen paikka näkyilee täsä kuvassain tuolla oikian puoleisen koivikkorivin päädyn oksiton takana.




   Mäntykuja - kerroinko jo et täällä näitä mäntyjä riittää.... ( heko, jeko... )
   Tästä "kujasesta" en kulkenut iellehen vaan käännyin juuri tältä kohtaa tuonne oikialle, kuvain tään "ulkopuolelle", muttas ennen sitä otimma ja nappasin tälktä kohtaa tään tällaisen pienemmän tien kuvasen joka toden näköisesti jonnehin asutukseen vie, tääkin;







   "Peilaaja."
   Kirkonsalmella ja katse noin lounaaseen, Patellanselkä-vesistöihin, päin.
   Tänne olivat tullehet myöskin yksi poika, hänen äitinsä ja todennäköisesti sitten mummonsa. Mummoksi mie hänet siinä jutellessa yhytin.
Kertoivat tästä paikkaa saavan ongittua haukea sekä särkiä ainakin.
Mummolla tuolal oli huisin pidemmät objektit ko mitä miulla edes onkaan olemasa kameraani tähän! Se oli sellainen "bongarin"-, tarkkaan kuvaavan-pituinen kokonaisuus. Hän olikin valokuvaamaan tullut mantereen puolelta tänne ja kertoi juuri kuulleensa Harmaa- tahi Kaulushaikaran ( en nyt muista kumpaisenko näistä ) äänen sieltä rantamien nuiden kätköistä.
Kerroin hänelle, et olin juuri tuolla Pölläntien varrella ollut kuulevani Pääskysten ääniä? Tämä täti-ihminen "vahvisti", että kyllä niitä on jo tälle keväälle ainakin Kemissä asti bongatti! Niin, ettäs.... olisinko siis täällä nyt ollut korvineni oikiassa?
   Vinkkinä teille Armaat Lukijain miun, ettäs täällä Luovolla kun bongattiin joskus taanoin, jokunen syssy sitten, yksi harvinainen pienlintunen ( Siperianlepinkäinen ), niin nyt on ollut juttua, että täällä on nähty mm. Ristisorsa joka kaitenkin on vain pienillä alueilla Suomemme maassa asustava vesilintu; mm. täällä Luovolla.

   Edelleenkin Salmenrannantiellä ja nyt sitten ihan Salmenranta-paikan seutuvilla.



   Vieläkin lunta jäljellä!
   Kyllä lunta täällä viellä riittää, miun tontillanikin on edelleen lunta jäljellä. Tosin sitä on enää vaine sellaiset piskuiset läntit ja nekin paakkuuntuneen lumen jälkeistä jäistä massaa.




    Aaponnokka siintää tuolla oikialla rantaman puiden takana.




   "Nurkilla."
Nurkalla näiden rakennusten ja nurkalla - tien mutkassa.
   Tään reissuin viimoisella peltoaukialla ja nurkilla yksien rakennusten jotka olemma kuvannut.... toukokuussa 2020 ( Reissaaja-Lissi Luodolla; osa 1/8. ).
   Ihanasti "istuu" nää rakennukset vanhat juuri tälle paikkaa tätä raittia ja peltoaukiaa.









   "Nurkilla."


    Näinpä tuli kierettyä ns. Salmenrannan-reitti, Salmenrannan tienoot rinkulana. Kiitos siulle Armas Lukijain miun, kun matkassain kuljit taasen tään reissuin.

  
   Jälleen kerran käppäilyin tään jälkehen otimma ja raikkasin näitä tontin pihamaita! Löytyi nyt naulaa, karhunvillaa, muovia, betonia, puista lautaa, jne.. Koskahan tää tällainen "kerääminen" loppuu täällä ollessain?
Tuumasin mielessäin, ettäs olenko mie luonteeltain joku tällainen joka pruukkahan ain siivoilla toisten jälkiä? Mikä miussa laittaa siistimään paikkoja tarkkaan? Miksi mielein miun vaatii sisitiä ynpäristöä niin ulkona ympärilläin ko sitten sisälläkin asumuksessain?
Asumuksessain.... vein sit tänä pänä "kaik´ tuhkatkin pesästä" ko putsi putsistin takkain tulisijan. Ja ihan tosissaan tuhkat sieltä kannoin poies, sillä tuskinpa vaine nyt tänä keväänä ja sittemmin tulevan kesän aikanakaan, tulemma enää tulta piirtämään siihen. Näin se sit saapi olla täysin tyhjillänsä ja valmiina ensi syksyn lämmityksiä varten.
   Jep, jep. nytten heipat sit näin häipyissäkin; "Heissan!"