...tiettömälle tiellä kävi tänä pänä matkain miun.

   Eilennä ehtoolla heitin paikalliselle saitille kymysyksen, ettäs pääseeeköhän jo nyt, näin kevähällä, erästä tuttua ja entistä reittiäin pitkin Keskiniemeen, muttas kenkään ei vastannut mitään, ei vastaajaa kysymyksellein tuolle löytynyt! Täten päätöksen yöllliseni mukaan otimma ja lähdin sit omin nokkinenei asiaa tutkailemahan.
   Suunilleen sinne tien tuon alkupään ekojen lumisten paikkojen ohitse pääsin, kunne vastahan tuli totallinen pysäys: lunta ielleh-järilöih ja kesäiset tassukat Hepo Hopiain alla jotka alkoivat hyvin sutimaan tuon lumisen pinnan päällä!
"Lysti" oli kesken jätettävä, etsittävä paikka josa peruutella, kääntää menopeli takaisin tulosuuntaan ja etsittävä jotahin muuta täksi päivää. Siinä meinasi ajokkiain peruutellessain lumen päällä ja kesätassuilla, usko loppua kesken kun vauhtia en voinut pitää ja täten sitten moottori otti ja sammui muutamia kertoja. Tassut vinkkaan menivät ja sohjoisimmat kohdat allensa etsivät; teimmä työn et kantavalle lumelle ne sainen ja siten peruutustain edelleen jatkaa.
   Tuumasin, jottas entäs sitten, olisiko se sit  Hyyppä tahi metsästysmajan tie ja sen pääty? Pääsisinköhän vaikkas tuonne -majan taakse ja kuin pitkälle sinne?
Tuumasta toimeen; Hepo toisen tien päälle ja menoksi vaine suuntaan toiseen! Ns. juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mitä alkujaan ajattelin.
   Ylläri oli ihanainen ko löytyi tie autolla ajaa, tie joka ei lumessa enää ollut. Tie joka hyvin kantaa; on ajettu siihen autolla ajettavaa ainesta tiepintaansa eikää mitään luonnonpohjaista "juoksuhiekkaa" ollut misään kohtaa.
Ylläri oli ihanainen ko todella pitkälle pääsin huomaten aikanaan et hei, tuolta aivan varmasti siintää jo meren lakeukset puitten lomasta! "Olempas muuten aikas rannalla jo, aikas rantamalle asti päässyt, tätä tietä pitkin!"
   Katsastin netin kautta kartalta, perille asti päästyäin, osasen matkaa tassuillain tassuteltuain, mispö olen, kussa kuljen ja huomata sainen, ettäs olin juuri saapunut Hietaniemeen!
Yhdelle seudulle sellaiselle johka olemma muutamien muiden seutujen lisäksi, halunut päästä joskus käymään. Nyt pääsin, näin yllärinä ja tietämättömänä et tännekkin nuinkin pitkälle pääsee autolla ajaen!
Jo poies tuolta lähteissäin aikanaan, jututin tuolla yhden mökin asukasta. Hän kertoi, että kyseessä on ns. Hietaniemen kalastajakylä. Eivät toivo mitään turistivanaa sinne...

   N. klo.8.30.:



   "Paljon lupaa." ... tää tällainen näkymä ko rannallensa tuolle saavuin.







   Luullut olemma et tuo tuollainen "pullo" on jokin laivojen ja alusten ns. stoppari esim. satama-altaissa, muttas onkoo se sittenkin jokin merenkulkumerkki ko se näin tuossa on? Se tällainen "pullo" jonka kuvasin vuosia sitten Marjaniemen satama-altaassa nimellä: "Laitoin jäihin - mie tarjoon...." jne..
Tästä tosin puuttui itse "pullon" "Korkki-korkki" tuosta päältänsä. Siinä oli näkyvillä vaine sellaiset tappiset, ettäs kyl tuossakin varmahan sellainen "korkki" on ollut...




   "Varjoista valoihin."




   Määränpääksein otimma tuon näkyväisen nimen pään, horisontissa tuolla.
Sainen tietää et se on Haaralampinnokka - ei siis Haaralammennokka vaan Haaralampinnokka.




   "Emmeltaal."
Mm. tällaistä "emmentaal"-pintaa oli paikoin jäiden nuiden pinnat.




   Taaksepäin kattoin Hietaniemi ja...
... yksi tällainen joki joka matkalla tuolla taaksein jäi;



   Joki se on pienikin puro, päällä jään.
   Näitä tällaisia "suistoja", jokia, ojasia, virtaavaa vettä, oli erilevyisinä useampikin matkallain tuolla ko jäälakeuksia pitkin stalladen iellehen. Välleen kuljin likempää rantaa ja rantakaislikoitansa, vällleen sit kauempana.
    Voisi sano, ettäs tuolla ko rantamien metsistä lähdettään tähän vuoden aikaan meren seljälle päin mirs-marssimahan, ni ensin on joko santaranta tahi sit kaislikko. Siellä täällä virtaamassa näitä juoksevia vesiä metsien kätköistä kohti meren syliä.
Sitten tulevi sellainen jäinen pinta josa on aikas kohkainen se jäämassa jo; aikas alvariinsa suunilleen nilkkaani myöten tassuin sinne syvyyksiinsä upposi. Onneksi osasin ennakoida ja otimma kumiset kenkäin tassujeni suojiksi!
Tuo kaistale loppuu pieneen kohoumaan, ns. ekaan jäänalaiseen "dyyniin" meren pohojassa - nyt vaine kuivana ollen ja vain siellä jään alla ollen. Paikoin tuossa lopussaan näkyy laikuttain nuiden "dyynien" "selkiä" pelkällä hiekalla ko jäät sekä lumet ovat sulaneet niiden "harjuilta" jo poies.
Sitten tulee toinen kaistale "lakeuksia" joka on hivenen kestävämmän jääpinnan omaava viellä tällä hetkellä, kuin mitä tuo eka on. Siinä löytyy tällä hetkellä aivan hyvin kantavaa jäätä jota pitkin on hyvä käyskennellä. Se vaine, ettäs siinä kohtaa ainakin miulla "usko" ja luottamus loppui lyhyeen ko näyttivät paikoin ne lakeukset olevan jo jäänpintansa alla meriveden vallassa. Seisovan, muttas useimmiten liikkuvan, matkaavan, mereen laskevan, veden vallassa! Ei oikein tehnyt mielein miun mennä tuonne kauemmaksi kokeilemahan, ettäs kantaako se vahi eikö? Misä kohtaa hups - olisin tipahtanut johkin alemmaksi ja veden omaksi kenties kumpparin varsia myöten joutunut - vahi olisiko sittenkin pituutensa varsien nuiden riittänyt?
Ja sitten tulee toinen harjanne, toinen "dyyni" mereen alainen joka sekin on täl haavaa ns. kuivillansa. Senkin hoksaa siitä, nottas se on nostanut jäälakeuden pintaa kohdaltansa hivenen ylemmäksi kuin mitä tuo toinen lakeus tahi itse meren päällinen ( se viimoinen ) sen jälkeinen. 
Sinne varsinaisen meren päälle ei mielein miun halanut, eikä halaja; sen verta uskalikko en kyllä ole! Vasitenkaan nyt, näin keväällä jo.







    Kohkaa.
    Täsä jonkin tuollaisen ekan "dyynin" huipun sulanutta huippua, yllä ja alla;



    ....sekä erään tuollaisen kohkan yksityiskohtaista kohkaa, jääpillejä;



Ei kyllä tekisi mielein miun syvemmällä lähtiä kokeilemaan, ettäs kantaisiko tällainen pillijää Kulkijaansa Kummallista?

  


   Haaralampinnokassa - näinkin leviänä oli "ekan lakeuden" uomia.




   "Syvyyksiin."
Syvyyksiin jäänalusiin vesi tämä virtaava vei.







   Seuraava eteppi olisi ollutkin iellehen käppäilessäin, Keskiniemi jonka Pooki näkyikin tästä kohtaa tuon horisontin metsän edessä kun tarkempaa tihrustin sinne...
    Täsä kohtaa otimma käänöksen takaisin päin ja lähdin paluumatkallein.




    Katse paluusuuntaani Hietaniemelle ja sit evästämään erään isomman kiven päälle;



    Kännykkä kuva.
   Tiettömän tien takana. Melkein pohojoisimmassa kolkassa Luovoa, pohojoinen Pohojanlahti, Perämeri, edessäin.




   "Lastu lainehilla."










    "Pitsi." - yhden ekan dyynin harjanteelta.







   Näitä jään halkeamien railoja ja/sekä veden juoksevaisen tekemiä uomia, "kaivoja" pinnalla jään.




   Hylkeenpyyntäjiä lakeuksilla.




   Hietaniemessä, "kiikarissa" Hiidenniemi. -niemi jonka viel toivon joskus tavoittavani. Vaikas ensi talven hankikannoilla ja jäälakeuksilla. ( n. klo.10.30. )
   Juuri katsastin paikkakunnan karttaa ja totesin, ettäs viel pitäisi kyllä miun "tiristää" noi loput kulkemattomat rantamat. Ns. Pökkö, Santonen, osanen Ojakylänlahdesta sekä Ulkokarvosta Vähämetsäkuljun ympäri Syökarille että Viinikanlahdelle.
   No muttas....


   Kotio ja asettumaan tupaani omahan ( lainattuun ) sekä pikainen kävely taajamassa tuossa josa oli kotvasen kuluttua  Sepe ilma ja tilassa!