Ihan ekas´teks´ noidun noitumasta päästyäin! "Voihan sen.... ja sitten viellä.....!"
   Sattui nimittäin eka kerta elämässäin täsä, ettäs matkalla tällä otimma kuvia sen tsiljoona kipaletta ja varmana niistä moni onnasi hyvin, muttas ko aloimma, et laitamma ne kuvat koneelleni tälle, ni PIUHA, se piuha jota tartteisin kuvien nuiden siirtoon, sitä ei olekkaan mukanain nyt vaan sen jonnahin kotiini kait jättänyt olen! En vaine voi käsittää, ettäs minne sinne, ja mitenkä, kun ei näin konsa sattunut ole!
Kunne tajusin, ettäs heureka - miehän voinen siirellä kuvain nuo korpulta suoraan tälle tietsikallein! Tuumasta toimeen ja tsä-dän! Nyt ovat ottamain kuvat sit täsä "jonossa" kera muutamien kännykkä-räpsyjeni.
Katsotaas....




   Potinhamina ja tuolla SELKOSILLA pilkkihenkilöitä pilkillä yhä iellehen!
Siis en vaine voi jymmärtää kuis ihmiset viellä, yhä edelleen, uskaltautuvat jäille noille? Rantamat ko ovat kuiteskin jo aivan haperot jäiltänsä ja nomessa paikkaa ihan pidemmmältikin avonaiset vesien kera! Enkää usko, ettäs tuolla ulapallakaan ihan kauhiat jäät enää olisi?




   MERI sulana jo näin paljon lauttaväylällä!
Sen mitä tästä viimotteeksi kuljin.... siitä on kyllä jo vähintään... olisko kolmatta viikkoa peräti?... niin silloin oli sulaa vaine mantereen puoleisella rannalla ja muutoin lautan edessä, alla sekä perässä rohisevaa sohjoa ettäs eri kokoista jäälauttaa.
Nyt sitten näin valtavasti! Wau!
Kylpäs mie iloitsin ja imppasin!




   "Finnjet."




   "Lautalla pienoinen kaffila..." ... vaik ei tällä kuvalla mitään tekemistä kaffilan kera kyllä ole - se vaine tuli tään kuvan nimeksi muutoin nyt.




   Melkein peili, hivenen virettä pinnallansa.

   "Silkistä, sametista..." - kolme seuraavaa;



   Ei näitä maininkeja....



....lauttsen perässä...



...voi olla ihastelemati!




   "Tyrsky."




   "Bye, bye..."
  Jälleen jätettävä koti on. Jälleen se taaksein jäi.


   Mielessä Mummelin tään, että näin se elämä heittelee ja koittelee.
Tänne ( tuonne Luovolle ) ko tulin, niin suunitelmat suuret ja erilaiset mielessäin oli.
Kunne tuli SE hetki et kaik pyyhkäistiin poies, elämäin uusiksi luotiin, "närhen munat" näytettiin, totuus paljastettiin, jne..
Luulo, toive, miulla oli, ettäs tuonne mie menen, siellä mie olen ja sinne mie jään, piste!
Nyt ovat suunnat ja suunitelmat toiset.
Tiedän etten tule olemaan tuolla kuin ehken kevääseen 2025 asti. Sitten on miulla siirto mantereelle.
Itseasiassa huomenissa käväisen tekemässä kaupat yhdestä piskuisesta asunnosta; siin on sit paikka miulla jonne mennä kun "maitojuna" kutsuu. Se on tätä nykyistäni, Pientä-Punaista pirttistäkin, piskuisempi asunto. Huone, keittiönurkkaus, sauna, suihku/vessa. Siin se.

   Tarinaa toista...
   Olen ihminen ( varmahan monen muun kaltaiseni joukossa ) joka "säästää sukanvarteen" eikää kaikkea kiikuta pankkien tileille. Älkäätte kysykö Armaat Lukijain miun, ettäs miksi näin - se vaine nyt on näin ja sillä siisti.
Tosin tiedän, ettäs ainakin miulla on ollut helpompaa elämäin ko olemma ain voinut "sukanvarresta" ottaa käteistä ko sitä olemma tarvinnut: mm. reissuillein mukaan maksaaksein yöpymisiäin, polttoainetta ( tiedän: onnaa se pankkitililtäkin yhtälailla, muttas miusta näin helpompaa ). Olen voinut lainata jälkipolvellein tarpeen tullen ja jopa heille antaa ko tarvista on ollut. Maksaa kaikenlaista pienempää ja isompaakin; mm. koneita, kojeita ko on pitänyt uusia. Jne.
Sekin, ettäs miulla rahna tuo säilyy paree käteisenä "selkäin takana" ko esim. tilille säilöttynä!
   Lähdimmä tätä rahnaa laittamaan tilillein omalle, jotta kaupat nuo huomiset voinen tehdä.
Eipä se onnannutkaan, ei pankit ( kahdessa eri pankissa käväisin ) haluneet ottaa käteistä vastaan! Vaikkakin vaine tuon vertaista summaa.
Ns. Pitkäkyntisille tiedoksi: todellisuudessa ei siis mitään maltaita vaan ihan pienen, pienen, pieni osanen maltaista, sillä loppu osasen jouduin ottamaan lainaa - pöh. Olen täten sit nytten joka tapauksessa ( saanen tuota asuntoa tahi sit en ) täsä elämässäin pitkästä, pitkästä aikaa, varmahan useampaan vuosikymmeneen, eka kerran velallinen henkilö! Ei tunnu mukavalta, ei.
Yhteensä neljä kertaa piti miun asioida pankissa, kiikuttaa mm. liki kymmenen vuoden tiliotteeni heille sinne - jotka he taatusti suoraan koneiltansakin näkivät kattoissansa, muttas ei, se piti miun ensin tulostaa ne kaikki ja sit viedä ne sinne heille! Siihen sit kirjoittaa oma selite ( A4 ), miksi haluan tallentaa, mistä rahanat nuo olen saanut, mihkä olen niitä käyttänyt, jne.. Ns. selittää heille "kuin päin alkkarini puen jokahinen aamu päälleni; laitanko ne aina oikein päin vahi toisinaan nurin päin? Entä laitanko ne joskus etupuolen takapuolellein vahi ainako ihan oikein yllein?"
    Kerrottakoon: Rahalaki 358/1993.
2§  Laillisia maksuvälineitä ovat setellit ja metallirahat, jotka on laskettu liikenteeseen tämän lain mukaan.
10§ Suomen Pankin on otettava vastaan setelleitä ja metallirahaa rajoituksetta. Muut eivät ole velvollisia ottamaan vastaan samassa maksussa metallirahaa enempää kuin 50 kappaletta.
18§ Setellit ja metallirahat, jotka ovat laillisia maksuvälineitä ennen tämän lain voimaantuloa annettuja säänösten nojalla,
pysyvät edelleen laillisina maksuvälineinä, kunnes 14:n§ 1 momentin nojalla toisin määrätään."
Ymmärtääksein tämä koskee Suomemme maassa niin tuota Suomen Pankkia ko muitahin pankkejamme.

   Jos mie huomenissa tuon asunnon itsellein saan, jos se onnaa, niin hyvä on.
On katto kesäksi pääni päälle ko töissä seudulla tällä käyn. On asunto mihkä palata tuolta KOTOA. ( Saa nähdä tuleeko siitä konsa "kotia" vahi eikö tule? )
   Tuntuu, ettäs tään "lenkin" olen tehnyt aivan suotta - tyhyjää harassut.
Jos olisimma tiennyt, ettäs näin täsä käy - en ehken olisi laisinkaan lähtenyt?
   Nyt pitää miun nauttia tuolla tästä "loppu ajasta" sen mitä voin ja siitä irti saan! Ottaa kaik ilo irti tuolla olostain!
Mm. kulkia niitä rantamia iellehen ja iellehen, et jospa kerkeisin niitä koluta. Joo, tiedän, etten näin tule tekemään.
Ihmeenä pidän jos kaiken sen kuljen, matkan teen.
  

   Hyttikoskella ja sen kauneutta ihanaista:















   Yleensä tällä sillalla saanen aivan yssin olla vaikkas tästä kyllä kulkevi ns. kylätie, tältä kohtaa, tätä siltaa pitkin.
Nytten sattui niin, ettäs tästä kulki ainaskin kaksi jollei kolmekin ( en nyt muista kummin se oli ) autoa kun käyskentelin sillalla tällä! Oli ns. ihan ruuhkaksi asti tariffia!

   
    Uljua ja Uljuan tekoallas/järvi;




   Puolimatkankrouvi ja jälleen siellä naistenpuolella ( ainakin - miten lie miesten? ) kukkasia ihasteltavana;






   Puolimatkankrouvin "Alien-vyöhyke."

   Käväisin kaffeemukillisen hörppää. Istuin täsä akkunan edessä katsellen välleen ulospäinkin.
Huomasin tämän moottoripyörän täsä edessäin ja kotvasen kuluttua huomasin kuin tään -pyörän ohitse kulki piskuinen mummo; mummo-ikäinen henkilö hän oli.
Mummo tuo oli pikkuinen - ja tää -pyörä tällainen täysi, raskas, ISO. Oli muuten pyörän kokoinen mummo tuo pikkuinen.
Elikkäs mummo tavallista pienempi ihminen ja kun -pyörä oli hivenen isompi ko normaalit -pyörät, niin olipas hassua katsella kuin mummon tuon pää hipoi -pyörän tään säkäkorkeutta!




   Kuljen, reissaan, matakaan.
Tykkään lähtiä, kulkea, mutten perille päästä sekä mennä.
   Mikä pistää miut kulkemaan?
Nykyään tää matka taittuu usein ns. pakosta ko on se Sukumme Mummo jota avittamaan pitää lähtiä ja mennä. Ok.
Muuten sit ei ainakaan tätä matkaa tule tehtyä ihan huvin vuoksi enää koska asun KOTONA; miksi miun sieltä pitäisi lähtiä vaikkas seudulle tälle ( tänne entisille seuduilleni ) ko en tykkää tästä olleskana.
Muualle matkaan ja reissulle? Kyllä, ehdottomasti, se vaine et Matti Kukkaroinen asustaa, etenkin tuon kaupan jälkeen, yhä tiiviimmin tykönäin! Ei ole ieti kulkea, ei matkata Maan Matosen koskapa tiukkaa tekee jo pelkkä elo tää - snif.
   Tuumailin tosa tullessain, nottas puolisoin oli "mierolainen". Hää tykkäs matkata ja kulkia.
Liekkö ukiltansa ns. geeneissä perinnyt sen "taidon", sillä kertomansa mukaan ( lie teille Armaat Lukijain miun, tään jo kertonutkin? ) oli mummonsa ollut joskus ain purkamassa muuttokamppehia pirtissä uudessa ja siihen sit ukki tullut tupahan todeten, ettäs älä purakkaan niitä - mie olemma ostanut meille jo uuden kodin!
Puolisoltain tältäkö "tartunnan" tällaisen aikoinaan mie-kö sitten sainen? Opinko hänen matkassaan kulkeissaan, rinnallansa ollessain, et matkata "pitää"?
Vahi olisiko se sittenkin ns. syntyperäistä miullahin, ko muistan ain ( etenkin näin keväisin ) kuin sitä lasna ollessain kaipasin jonnhin. En tiedä, enkä tiedostanut tuolloin, minne ja miksi, muttas sen muistan kuin oli "kauaksi kaipuu". Muistan ne tunteet millaiset ne olivat.
Lie siten yksi muksustain, Reissaaja-muksuin, tään tällaisen kaipuun perinyt miulta? Siksikö hää tahtoo reisata; perimä vetää? ( Nytkin oli vuoden vaihteen kahtapuolta Kauko-Idässä, ja sittemmin Austraaliassa, palaten vaine muutama tovinen sitten Suomemme maahan. )
  

   Kortteisen tekojärvi - siis jällevän teko-tällainen:   







  Perillä noin viiden tunnin jälkeen siitä mitä läksin aamupäivästä matkallein tälle.
  Muksuni 24/7 tykö täksi yöksi, muttas yötä tulevaa ennen lähdin hänen kera käymään yhdellä uimarannalla tillottelemaan vapaita vesiä. Vinkka kävi tuulinen sen verta kylmänä, ettäs emme ehtineet ko pistäytyä tosiaankin, hänen kääntäissä suuntansa kohti Hepo Hopiatain; "Mennään poies."