Do-niin, paljastan salaisuuden: olen sit ny virallisesti kapitalisti - jos mie nyt ymmärrän kapitalistin oikein, et mitä se oikeesti merkitsee?
Muttas niin miusta sitten tuli asunnon omistaja eilennä. Nyt on asunto Savonmaalla, paikka mihkä palata jos niikseen tulee, jos Luovo ei viehätäkkään enää....?
   Käväisimmä eilennä yhden ystävän tykönä leipomassa suolaisen piirahan pellillisenä. Makunystyröiksi tulivat feta, sipuli, paaprika, parsakaali, tomsku sekä mozzarella ja edam. Normi-jauhot sekä maidolla juustoja.
Sitten aikanansa muutin "majaa" mennen yhden muksuin tykö yöksi viimo öisen. Ette muuten arvaa Armahat Lukijain miun, misä siellä meikä Mummeli saine päänsä vaateriin painaa?
Katsokaas tätä;



Paikak hivenen erilainen ko ns. yleensä, muttas eihän sinäällään keheno paikka nukkua.
Sopivasti patja alimmaisena, mukanain kuljettama tuntopatja sen päällä ja sit oma peti- sekä liinavaatteet.
Sopivasti omissa oloissa ko itse talonväki katseli yömyöhään töllöstä jäkisottelua ja mie halajin mennä jo maate. Tuossa paikka oli aivan tykkänään oma rauha olla ja nukkua.
   Aamusella kömmin sit omine aikojani ylös, toimitin aamuiset toimet ja palastelin, taloväen viellä nukkuissa täysin.
Ulkoilutin koirasen, päästelin jatkuvaan kahta kissasta ulos, sisälle, ulos, sisälle, jne., jne..
Pakkailin kamppeitain kasaan, hiissasin autoon - talonväki alkoi nousta ylös huomeniseen.


   Suunnaksi Sukumme mökki, muttas matkalla tuolla kuvaten ja sit poiketen viellä ns. lammellamme.



   Ulmansalmi välissä manner ja Ulmansaari. ( Lapinlahti. )
Yläkuvassa katse Paasiselälle ja alla sitten kohti Kajoonselkään;




   Pohjois-Onkilahti.






   Kumpusaari edustalla näkyilemässä.



   Lahtela-tilan rannalla venevaja.

 
   Oravilahti ja paikkakunta on Kattaalankylä, Maaninka, Kuopio.



   Suomen kevät....
... on vettä tulvillansa;




    Paikkakunta; Pielavesi.



   ( Melkein ) "Ääriämyöten."
Mutalahden kohdalla Petäjäjärvi-järvestä. 

   
   "Lammellamme".



    Miulle täysin tuntemattomia kasveja nämä kaksi täsä;









    Laskuoja.



    Puolukan varpu yllä ja mustikka alla;






   Suopursu aloittelee kukintoaan ja...
... koivut ovat hiirenkorvillaan;




   Entisen turvetuotannon/turpeenottoalueen jättömaalla on nykyään tällainen lintukosteikko josa vesien aikaan on todellakin vettä kaikki ja alla:



   "Sulku."




    Tapiota tuli yksi kamerain odjektin suojus. Sen kadotin vahingossa tään viimoisen kuvan oton jälkeen ko menin lätkien toisaalle. Hokasin sen puutteen sitten vasta ko aloin uudelmman kerran kuvaamaan.... En sitä löytänyt vaik kuin kuljin jäljilläin kulkemillain sekä yrittelin katsella sen perään paikassa joka. Snif.


    Mökillä.



    Nyt ei tällä kertaa oman Airam-termarin ja puukkosen kera liikenteessä vaan lainavehkehin jotka aamusella muksuin tyköä mukaani omin nokkineni otimma, luvaten palauttaa ne heille huomenissa ko äitiinpäivään kokonutaan yksiin.
    Vietin aikaa aivan yksinäin mökillämme. Oleilin, luin ja haahuilin.
En tarttunut töihin kiinni vaikka näin selvästi ja tiedän, ettäs niitä kyllä siellä riittää vaik muillahin antaa.
Halusin vaine olla. Ja luulempa vaine etten tule tänä keväänä muutenkaan tekemään ns. paljon mitään Sukumme mökillä, ko olen kotona Luovolla pääosin, en Savonmaalla. Ja sitten kussa Työt alkavat, ni ollahan varmahan silloin jo niin kesässä, et esim. kevätyöt jo ovat ollehet sekä mennehet, siin vaiheessa.
    Miusta tuntuu, että tää Sukumme mökki, sen vaatimat työt, laittamiset, tekemiset, jne. ovat täsä maallisessa elämässämme aikas lailla tään kevään, kesän ja vuodenkin jälkeen kenties taputeltu, sillä Sukumme Mummosta ei enää oikein ole yksin olemaan tällä mökillämme. Eikä taida ne nuo muut suvustamme Mummoa tätä sinne hyysätä, jotta hän siellä voisi olla ja touhuta. Ihan jo senkin takia, ettäs heillä ei kait ole aikaa olla siellä hänen kera päiväää tahi päiviä. Eikää Mummoamme tätä sinne voi enää yksin jättää hänen muistinsa heukkouden takia.
    Näimpä sitten tulee vaine surku puseroon ko ajattelen mitenkä se tuokin paikka tulee rapistumaan, niin monen muun Suomemem maan tilan ohella josta suku kaikkoaa poies, ei pidä paikkaa yllä, tms.. Tulee jälleen yksi autio pihapiiri lisää.
Sillä ei meistä kenestäkään jälkipolvesta ole sitä paikkaa itselleen ottamaan ja sitä pitää. Ei kukaan meistä ole siitä niin paljoa kiinostunut, että siihen rahkeitaan olisi valmis laittamaan. Meillä jokahisella ovat varmaan omat syynsä tähän, et miksi ei halaja. Omani tiedän, muttas niistä en pakise mitään.