Aamuisen päivän kävelylenkki mm. Torniojoen ylitse kahta paikkaa pitkin kävelysiltojen.



    "Keinu keväällä kerran."
   Torniojoki tulvii ihan reilusti.




    "Kala märällä maalla."
     Kojamo - reissullain viime kertaisella tästä pakisin; kuikatkaatte sieltä maaliskuulta lisätietoa tästä.... tahi netistä.




   Etelän puolella olevainen kevyenliikenteensilta Suensaaresta ns. mantereeseen päin.
Tutkiskelin eilennä ehtoolla asiaa tätä, et misä se manner täällä onkaan, niin sainen kartoista päähäni sen, nottas itse manner tulee vastaan tuolla noin kuuden ja puolen kilometrin päässä ko E-4 -tietä pitkin lähdetään ajamaan Suensaaren ns. mantereenpuoleiselta reunamalta mantereelle. Ihan siksi, ettäs se tuo "mannerkin" on itseasiassa saarta erinäistä kunne ihan oikiasti itse mantereelle asti ehättäydytään.
   Yritimmä etsiä tästä sillasta tietoutta ( valmistusvuosi, jne. ), mutten mistään mitään löytään.



   "Rakkautta ilmassa."
   Tään sillan kaiteiden verkostoihin on ripustettu näitä rakkaudenlukkoja.

   Alla ns. manner täsä päässä ja Suensaari tuolla toisessa päässä;







   Hannulan silta - tästäkin pakisin viimo kerralla tääl ollessain.
Talvella tuosta alitsensa olisi voinut tassutella jalkasin jääkantta pitkin, nyt hyvä kko jos keskimmäisten jänteiden kohdilta vetten päällä voisi seistä, sillä on se tuo vesi vaine aikas korkialla nyt.




   "Kotkan poikii...." - ilman siipii.



    Tuolta tään paikan keskiaukiolta kuvasin nää "kääryleet" ulkoilumme loppupuolella.


-------------------------------------------------------------------------------------------


    "Päivät vähenevät, sää paranevat." Loppu päivä Koskikarana.

   Ja kaunihin, yhä kaunistuvaisen, päivän tään kunniaksi sitten muutaman ryhmäläisemme kera käynti tuolla Ruottin puolla ns. Kukkolankoskella.
Se mikä ihanuus, ni siellä on nyt tuota vettä vapaata liikenteessä ihan "ylitse äyräiden" ja sehän se on sit miusta ihanaa, se ettäs vettä on.
   Mietiskelin tuolla Taivaanrannanmaalarina roikuilessain jällevän asiaa moista, ettäs mie en tosiaankaan mikään "sininen ihminen" ole, en ni misään muotoa. Muttas auta armias jos ja kun luonto näyttää parastaan ja näin sinisenä peilailee itseään vesistöiden kera, ni voi jeeru, ko se on mielehein miun. Se tuntuu kuin "kystä kyllä" saisin.
Verraten esim. tuohon tään päivän aamupäivään ja nuihin silloin ottamiini kuviin, ni kyl se vaine tää sinisen värikylläisyys paree on!



    "Venho vesillä." Yllä ja alla;









   "Lippo."



   "Koskikala."




    "Kukkolankoski." - made in Finland.




    Alavirta.




    Talvesta muistan et täsä ovat tällä museoalueella mm. kalamiesten kalansäilytyskellari sekä tuo kellotorni sellaisen jolla sit on ilmoitettu kalamiehille kalastaville, ettäs nyt on se työvuoronsa loppunut, nyt alkavi.
Ja sit kellotornin viereisessä kalavajassa elikkäs jakopuodissa ( 1889 valmistunut ) on säilytetty päivän pyyntisaalista ja kalastusvälineitä.




    On se tää Luonto-Äitimme ihmeellinen.
Vartailun vuoksi tähän liitän kaksi kuvasta tuolloin maaliskuulla kuvaamaani jotka suurinpiirtein samoilta "nurkilta" olemma kuvannut ko mitä nytten sit sulan maan ja vapaan veden aikana kuvasin tänä pänä....






   Se mitä oli talviseen aikaan esim. täsäkin myllyssä ( alamylly ) kuivallamaalla olevaista, ni se sitten näin keväisten tulvain aikaan on tälviisiin "peitottuna" vetten toimesta;



Tuonne sisälle pääsi nyt käymään. Siellä miekin haahuilin ja käväisin sitten tuon yläkerrassakin katselemassa vanhoja myllyn välineitä sekä yläakkunastaaan näkyväisiä koskimaisemia.
Muttas alimpaan kerrokseen, tuohon joka talvella tuolloin kuvalla maalla oli, ei ollut ieti mennä ko se velloin veden vallassa. Alakertaan meneväiset portahat olivat osittain veden alla ja se koko alakertansa myöskin. Sukelluspuku sattui juuri tuolloin kotiin unohtumaan....?!







    Ylä- ( pohjoisemman ) ja ala- ( eteläisemmän ) myllyn välisiä puisia siltoja joista mm. kuvain tään päädyn silta oli yleisöltä suojettu nyt tulvain takia.
Ja vasta puolella Suomemme maa.






   "Nurkilla." - tuon ylämyllyn.



   Ylämylly ja sen kupeessa olevainen sähkölaitos.
   Tuon ylämyllyn vasemmalla puolella on sitten ollut saha toiminnassa olevainen...
... ja tuota sahaa näkyy täsä alakuvassainkin nurkallisen verta;



   "Laskuvedet."


   Paluumatkallain pysähdyin kuvaamaan yhdellä tienpätkällä josa Torniojoki oli aikas liki tietä ajamaani ja siin oli sitten tällaista kaunista maisemaa katsella:






   "Tulvan huuhtomaa."


   Näin kohta päättyvi päivä tää olevainen taasen. Päivä päivien jälkeen monien, päivä olevainen, eläväinen, kokemain miun.

   "Kokemain".... Kyllä sitä miettii täällä näiden talon tään asukkaiden joukossa, että mitähän se tulee elämä olemaan miulla ja muillahin ikäisilläin ihmisillä, tulevaisuudessa?
Ensinnäkin, eletäänkö me nuin vanhoiksi kuin mitä he ovat jo eläneet? Edes liki samoille vuosi ja kymmeniin ko mitä he, saati sitten nuiden "ikijäärien", satavuotiaiden ja senkin päälle, olevaisten ikään?!
Jos elämme, niin sitten kussa me ollahan nuinkin vanhoja, niin mitä se onkaan silloin tään maamme olevaisen ( toivottavasti sentäs on oma maa ja olevainen silloinkin! ) sairaanhoito, vanhustenhoito, kaikkinaisen iäkkäämpien ihmisten asuminen, eläminen? Onkoo enää olemassa edes vastaavia asuinpaikkoja kuin mitä esim. tää täällä on?
Ja misä kunnossa sitä silloin itse onkaan ko nyt jo tuntuu et elimistö kremppaa, kramppaa, vie kuten tahtoo ja mie vikisen sit sen mukaan.