Iltapäivänä alkavalla vapaalla kokka kohti Alatorniota ja sen Kirkonmäken sekä Parasniemen välillä olevaisella kirkkomaalla ettäs viel viimeisenä pyörähdys Pukulmi nimisellä saarella.
    Tällä Kirkonmäellä on sellainen ko Struven ketjun piste, mutten alkanut sitä etsimään vaan kuljeskelin muuten vaine nuita maita ja mantuja jalkasin ko sit teitämyöten Hepo Hopiallain karauttain.



   "Kiskot vievät."
   Kirkkopudas virran nimi on tään.
Sainen tuossa eilennä kuulla et "pudas" tarkoittaa esim. näin vesistöissä lenkin tekeväistä vesistöä, uomaa, joka virtaa päävesistöstä irtaalla, muttas sen likellä samaan suuntaan jonkin matkaa kunneka sitten aikanansa yhtyy takaisin tuohon päävesistöön.



    Kukka kaunis mutta kasvutapansa näyttäin näyttäis, ettäs tästä kasvaa jokin isompikin kasvi kussa aikaa kesää kohti antaa. En tunne kasvia tätä itse - tiedättekö te Armaat Lukijain miun, mik´ tää onkaan haimoltansa?




     Alatornion kirkko.
( Nyt pidelkäätte housuistanne kiinni jos hyppäätte tähän kyytiin mukaan - kirkon kuvia ja tekstiä luvassa.... Tahi sit hypätkäätte ylitse tään kohdan; kummin vaine halajatte? )



   Vasemmalle näkyvät sankarihaudat.
   Tuota katsoissa, tuossa vierellänsä seistessäin, tuli tunne et nuo haudat ovat tavallaan ko laineille laitetut tuohon. Tuntehen tuon tekee varmaankin se, ettäs kirkkomaa viettää tuossa rinteen mukaisesti alaspäin ja nämä haudat oli porrastettu tuohon rinteeseen muutamien hautojen "porrastasanteiksi". Sekä sekin, että haudat nämä ovat haudatut tuolleen, nottas jokahinen hautakivirivistö nojaa maankohoumaan, penkereeseen, joka ylöspäin -kiveä tuota nostaa kuin aallonharjanne olisi. Itse hauta on sitten "aallonpohoja" alavampana alueena.



   Kellotornia kietää tuollainen joku tasanteen oloinen, kaiteellinen, juttu.
Tornin päällä on joskus ollut lohikääreen pään muotoinen tuuliviiri, muttas sit 1860-vuonna se on sieltä "nakattu mäkeen", ollen nyt tallessa kirkon kellarissa.
    Ja se Struven ketjun mittauspiste jota en sitten lähtenyt etsimään, niin se ONkin tuolla kirkon tämän tornissa! Enhän mie sitä sieltä olisikaan voinut katsella ( mahdollisesti kuvata ) ko eihän kirkko edes auki ole, et sinne mennä voisi sisällensä.
Niin tuo mittauspiste on Unescon maailmanperintönä suojeltu kohde ja siitä on tehty vuonna 1842 maantietellisiä mittauksia, nottas misä kulkevi yksi tietty pituuspiiri Telluksemme pohjoispuolella ja mimmottiis muotoinen tää Tellkusemme nyt sitten onkaan.
Tämä kolmiomittausketju  alkaa Mustaltamereltä ja päättyy Pohjoiselle jäämerelle Norjaan. Kun mittauksia nuita aloittivat olivat maina Venäjä, Ruotsi ja Norja. Nyt näillä alueilla ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina.



   Kirkon tämän tällä vasemmalla sivulla, tuossa ns. päätykolmion alla, lukee ruottiksi "Utvidgad under Gustav IV Adolfphs regering år 1797": elikkäs suomeksi; "Laajennettu Kustaa IV Adolfin hallituskaudella 1797".
    Tällaiset jykevät muuratut porttipylväät ovat kirkkomaan kahdella sivustalla ja muutoin kirkkomaata taisi kiertää tuollaiset jykevät kiviaidat jotka ovat leveydeltänsä.... käyttäisin itse termiä; kolminkertainen koskapa siin on ns. kolmen kivistön rivit vieretysten syvyyssuunassansa.



   Täällä hautausmaalla on yksi kyltti joka kertoo, että tästä hautausmaasta kirkkoa ympäröivän alueen on siunannut 1346-vuonna Upsalan arkkipiispa Nikolaus Hemming ja Turun piispa Hemming sekä sittemmin Tornion hautausmaan ja täältä lisäalueensa 1991 Oulun piispa Olavi Rimpiläinen.
   Kirkon tiedetään tässä olleen jo tuota ennen, viimeistään 1316, mutta epäillään että ennen sitäkin on tässä ollut kirkko jostahin 1200-luvun alkupuolelta asti.
Tämä ennen Tornion Lapin keskuskirkkona toiminut kirkko, nyttemmin Alatornion kirkko, on rakennettu vuosina 1794-1797. Jacob Rijf on 1500-luvulla rakennetun kivikirkon itälaivan yhteyteen laajennetun kirkon rakentaja.
Rijf suunitteli myöskin kirkon sisustusta; saarnastuoli, alttari. Itse alttaritaulun jossa lukee "INRI"-tekstin sijasta "INIK", on maalannut Karl Strömbeck vuonna 1820 ja se esittää Jeesusta ristillä.
   Kirkon ulkopuolella ei ole esillä ristiä kun taasen itse kirkko on ns. ristikirkko.
   Urkuparvella olevat vanhat urunsa ovat Suomen viidenneksi vanhimmat ja uudemmat, alhaalla olevat ovat tehdyt 1974.
  






   Luulen, tiedä en, että tämä on tuhkaten haudattujen nimi/muistopaasi.
   Täsä vierellänsä on hautakivi, jollainen on tään Suensaaren kirkonkin hautamaalla ja sellaisen siellä viime kerralla täällä eka kerran käydessäin eka kerran eläissäin näin: "Lapsella, jota emme koskaan saaneet. Lapselle, jonka saimme vain hetkeksi."
   On tuolla kirkon vieressä tällainenkin: "1818 Juhannuksena hukkui kirkkoveneonnettomuudessa 20 Säivis-kylän asukasta matkalla Alatornion kirkkoon. Heidät on haudattu tälle alueelle.", mutten siitä mitään tietoa löydä netin syövereistä....
    Sen sijaan katselin kuinka oli useammankin haudanpäällinen näin nätisti laitettu punertavan hiekan kera kauniiksi vetäin tuohon pintaansa jollahin haralla viivaisia kuvioita;



.... ja muutamat haudat oli sitten "hautakivisillä" paaseilla peitetty kokonansa. Tällaista hautamallia, haudanpäällis-mallia, en ole ennen tavanut hautausmaita kierellessäin;






   Tällaiset valkiat ja puiset ristit huomasin kaukaa ja kussa tykönsä käppäilin, niin sainen huomata et nämähän ovat tänne ns. viimeisimpinä haudattuja vainajia ja heidän hautapaikoikseen merkeiksi laitetut ristit - kunne omaiset hautakivensä heidän haudallensa järjestävät.
Pääosin nämä sijaitsivat siellä ns. uusimmalla alueella josa on myöskin paljon, paljon, paljon, pelkkää nurmikenttää valmiine sorokkoisine käytävineen.




    Tääkin oli miulle ylläri ja aivan uusi tuttavuus haudoilla: tällaiset lasimaalaus-kuvat hautakiviin laitettuina...



Omalla tavallaan kauniita, erilaisia ja erikoisiakin.






   Kuten myöskin tämä tällainen yksityiskohta yhdeltä haudalta. Jeeru miten ihana ja varmahan kauniisti kyseistä vainajaa kuvaava, tahi hänelle jotenkin tärkiänä olleena, muistona.



    Herkkä, ajatuksia antava muistofikuuri...



.... sekä puhutteleva kokonaisuus yllä hautakiven: "Kerro se minulle."



   Voikoo näitä enää paremmin kertoa, sanoa...



   "Ikävä."

   Tääkin iso simpukka joka jo kaukaa näkyy hautausmaalla tuolla, mitenkä se on rujo, kaunis, ja varmahan hyvin tärkiä yhteys omaistensa ja vainajan itsensä välillä;







   Alatornion pitäjämuseo.
   Tämä on ollut ennen lainajyvämakasiini ja museoksi muutettu 1964.
Pitää sisällänsä Alatorniolaisten käyttö- ja talausesineistöä.



Sekä tuon museon kulmilla tällainen, todennäköisesti jonkun laivan, kettinkien silmukat, ettäs ankkurikin;




   Näätsaaren lävitse Pukulmi-saarelle; mitä tarkoittavat "nääs" ja "pukulmi"? 
   Tuolla kun ajelin ja katselin asutuksia ihmisten katujen kulkemieni varsilla, ni en voinut olla toteamati, nottas taisimpas tulle ns. rikkahinrinteelle! Oli nimittäin aikas rahakkaan näköisiä, isoja, uusia, omakotitaloja nuilla seuduilla.



   Taivahanrannan edessä näkyilee Suomemme maan ja Ruottin maan välinen rautatiesilta joka nyt juuri oli remontoitavana sekä sen takana Ruottinmaan puoleisia rakennuksia, lähtein mm. vesitornista.



     Ei vyörypilviä, ei rullapilviä, muttas mitä?
Ovelan näköisiä. Höttöisiä, utuisia muttas tuolleen hivenen rulla kuitenkin.