Taistelin mielessäin itseni kera sen kymmenen, sadan, kerran, ettäs lähdenkö Sukumme mökille cillailemaan, olemaan vaine, ihan itsenäin VAHI otanko ja kysäisen SUkumme Mummoa mukaani?
Työntäyteisen, toimeliaan, viikkosen ja päivän edellisen, takia tuntui, nottas yksinäin, mielelläin - kiitos. Sitten taasen tiedostain etteivät varmahan toiset suvustamme ole Mummoamme tätä mökillämme käyttäneet olleskan ja kuin hän sinne kuitenkin haluaisi päästä, jotenka mitä mieluummin hän sinne mukaani - kiitos.
   Näinhän mie sitten pyörtäin hänen tykönsä mennessäin ja kysäisin, ettäs tokkopa hää mukaani suorisi?
"Monesti mielessäin olet ollut. Tietäisitpä kuin monesti." "Olen vuottanut et tulisit ja mökillä käyttäisit."
Niinpä - ei toiset jotenka mie sitten... "päästäin" Mummomme tään touhuamaan mökillämme kaikenlaista.


   "Äidin kasvimaalla - Mummon kukkapenkin vieressä.":



   Idän-Unikko.




   Akin Leija tällaisena yhtenä vaalianpunaisena ja sitten myöskin mm. tällaisena vanhana kantanaan tummen violettisena;






    "Dragon." - Lohikäärme.
   En tiedä mistä tällainen mielenyhtymä miulle tullut on, muttas nää tällaiset Akileijan kukkain nuput antavat miulle muotonsa mukaan mielehein lohikäärmeet.






    "Ukinkukka." Sammalleimu näin kirkkahan punaisena.




    Pionin nuppu on hivenen "isompi"...




   Päiväliljat kukkivat parhaillaan.




    Punapäivänkakkara perennakukkasena ja...
 ... ehta, aito, luonnon -kakkara; sanoisinko et Ahopäivänkakkara;






    Harakan( ei siis kissan- )kello joita nyt olen ollut nyt havaitsevinani todella paljon tänä vuonna pitkin peltoaukioita, miittyjä, teidenpientareita, yms. paikkoja. Ihan ns. sinisenään vaikkas näähän ovat oikeesti tällaiset violetit.






   Pikkutalvikin kaunis, kuvahtanut, siemenkota.




    Luononvadelmat kukkivat osan ollessa jo kukintansa loppupuolla ja osasen aivan vasta alussansa.




   Ahomansikat, kampsikat, ovat Savonmaalla tällaisessa raakilevaiheessa viellä.


   Ja sitten Taivahanrantoja....:



    Koivukuja mökkimme joka on muksuin 24/7:män ikäinen: hänen synnyin vuonna istutetut koivut.

   Pakissut olemma kuin täällä ennen muinoin mie perheineen, muksuineni, kävin, olin ja jopa asustinkin josain välissä. Täällä olemma mm. mie eri kokoonpanoissa päiviäin, aikojain, viettänyt - yöpyenkin pidempiä aikoja.
Täällä ovat myös toisetkin sukumme jäsenet ollehet ja viettäneet aikojaan, kukin tyylilläänsä.
Enimmän osan kuitenkin mielestäin Sukumme Mummo, mie, miun muksuin ja sittemmin muksuin mukelot.
   Nyt ollahan tultu aikaan sellaiseen, ettäs suvusta alkaa kuulumaan sanomaa, et pitäisi käydä lävitse mökillämme olevaista tavaraa. "Mitä roviolle kokkoon, mitä kierrätykseen metallisen, lasisen, tms.? Mitä kenties joku halajaa itsellensä taltehen?"
Ajatus tällainen tuntuu itsestäin täsä vaiheessa hivenen epäreilulta ko Sukumme Mummo hengissä täysin viel on. Mielestäin niin kauan kuin Mummomme tää on henkkissä, niin meillä hänen jälkipolvillansa ei ole mitään rotia mennä raikkaamaan mistään mitään. Olkoon, ettei Sukumme Mummo itse kykene itsenäisesti enää mökillemme menemään, ei siellä olemaan, muttas kuiteskin: ei nyt, ei viellä mitään rotia meillä moiseen asiaan.
No, miulta sitä ei taideta kuitenkaan kysellä, sillä näyttäisi et olemma sisarusparvessamme ns. paitsiossa....

   Tuolla Sukumme mökillä ollessamme, ja sinne yhden sisarukseni tullessa nurtsinleikkuuseen samalla aikaa, mietiskelin ihan oikeesti, ettäs kuin kauan me tätä paikkaa kykenemme pystyssä pitämään? Vasiten jos kerta nyt nuin raikkoamaan pitäisi ryhtyä....?
Luulen ( tiedä siis en ), nottas kunne Mummomme tää kupsahtaa, Mananmajoille ehättäytyy, niin ei meistä kenkään omakseen ota paikkaa tätä ( tästä olemma pakissut jo teille Armahat Lukijain miun ). Häätyy olla melkoinen ylläri-pylläri, jos joku sen itselleen haalii!
Täten rappiolle jääpi varmahan koko tienoo tuo jos ei sitten myyntiin mene ja joku ulkopuolinen sitä itselleen osta?
Saavat Mummomme tään jälkehen kaikki nuo hänen hoitamansa kukkapenkkinsä rikkaruohottua, rehoitella kuin vaine parhahaksi taitavat. Samoin kaikki mökin, ulkorakennuksiensa, yms. paikkojen siivoamiset taatusti jäävät retuperälle. Kaiken ja kaikkien paikkojen kohentamiset, korjaukset, yms. rustuut jäävät tekemäti. Monet tällaiset tekemiset olemma mie hoidellut Mummomme tään kera tyyliin: "Kyllä me kaksissa naisissa tehdään se mitä joku yksi mies meinaisi tehdä.... meinaamista ko ei oteta; tulosta täytyy tulla!"

   Sitäkin mietin, ettäs ko se miun puoliosoin aikoinaan "narasi" sitä, ettäs ko joku ( hän ja mie ) menee Sukumme mökille, niin sit kohta sinne saapuu joku toinenkin sisarukseni, sitten joku toinen, sitten jälkipolveamme, sitten Mummokin tuo jo.
   Näinhän se oli silloin aikoinaan.
Ei, ei me konsa sovittu oikeestaan mitään, ettäs nyt-ja-sinne - se vaine tapahtui silleensä luonnostansa. Ja jos ei sit tapahtunutkaan luonnostansa, ni sitten jo ilmoteltiin toisillemme, ettäs nyt muuten oltaisi mökillä; olisko seuraksi tulossa kenkään?
   Eilennä - en ilmoittanut sisarukselleni, ettäs menossa olen; tuletko. Ei, vaan se tapahtu luonostansa ko otimma yhteyttä Sukumme Mummon asioissa häneen. Sainen sit siinä kuulla samalla, ettäs hääkin menossa mökillemme on: "Tuotko muuten siellä Mummon tykönä käydessäsi sieltä kyliltä, sit nurtsikoneeseen bensaa....?"

   Näinpä sitten kolmistaan tuolla puuhastelimme, me kolme.
   Näyttäisi olevan ( viellä ainakin näin kun Sukumme Mummo on joukossamme ja hengessä mukana ) meillä jokahisella ns. SE hommeli tuolla mökillä ollessamme joka jotenkin luonostansa on langennut aina kyseisen henkilön taholla - kuten viellä nytkin.
   Eilen esim. automaattisesti tämä sisarus hoiteli nuo nurtsit. Toisetkin sisarukseni jälkipolvineen sekä puolisoineen ja jälkipolvenikin, ovat kyseistä hommaa hoidelleet, mutten mie konsa. En konsa. Eikää miulta ole konsa kyseltykään, nottas tekisitkö, ajaisitko nurtsit? Ihan hyvä näin sillä...
... olenhan tehnyt monta muuta juttua tuolla ihan ilman nuita muita sukulaisiain tahi Mummoammekaan. Viimeisimpänä siihen kellarimme porstuaan rakensin talvisen suojan viimo syssynä. Sellaisen suojan jota Sukumme Mummo siihen mieluili, muttas muu suku taisi olla sitä mieltä et miksi sellaista ja siihen....? Monta kertaa pihamme notskipaikan olemma kokonut, lastinut ja ritilänsäkin uusinut. Toimin sukumme kokoontuessa tapaamisiemme valokuvaajana ja etenkin muonituspuolella tekijänä; kuten eilenkin - hoisin eilisen porukkamme kahvitukset sekä sitten talven aikana tullehin tiskien tiskaamiset.
Mummomme, niin Mummomme, hän "suori" suoriltansa kukkapenkkijensä noiden tykö ja niitä kitki, petrasi ja muutoinkin kohenteli jälkeensä katsoin.
( Kulloinkin olemasa oleva ja ollut "miesväki" on hoidellut sitten "raakaa" työtä esim. kattoja pellittäin, palotikkaita korjaten, jne.. )
   Jokaisella meillä siis tuolla Sukumme Mökillä paikkansa on ollut ja on iellehen. Mitä se sit tulevaisuudessa on, sen aika vaine meille näyttävi?




    Maalaismaisemaa "vaine".

 
    Matkalla Box:lle takaisin.



   "Kokoontumisajot."  - á la Pihlajaperhoiset.



   "Suora."



   Kuten esim. kuvastain tästä näkyvi, ni olivat entisen kokon tuhka/pekälepohojan päällä. Mitä lie siinä? Oliko siin tummempana alueena ynpäristöstään, lämpimmät olo ja suhteet, vahi saisivatko siitä tuhkapohojasta jotahin itselleen imeä? Tiedä en vastaustaan: katselin vaine kauneuttaan joukkoesiintymisen tällaisen.



   Tuovilanlahden-kylän -lahden päädystä Korkeakoskenjoen uomaa Rantamakasiininsä kupeella kohti itse Tuovilanlahti-vesistöä. ( Maaninka, Kuopio. )




   Patalahden lintukosteikon yksi suvanto näin kesäkuun peilauksina. ( Maaninka, Kuopio. )







   Kuminapellon katveessa.
 Jynkänlahti edessä, Jynkänniemi -lahden takana.
Onkoo kylänsä Jynkänniemi - sitä tiedä en, muttas osaan sanoa, ettäs kyseessä on Maaninkaan kuuluva seutu joka sit nyttemmin on Kuopioon kuuluvaa aluetta.

   Kuminapelloista muuten...
   Täsä nyt päivänä muutamana täällä Savonmaalla kulkeissain olemma hokassut, nottas ainakin näille tienoille on nyt lähi vuosina tullut viljelyyn tää kumina ja toinen minkä hoksin ni herne.
Kuminasta tosiaan kuulin viime syssyn aikana ( kirjasin siitä tänne tuolloin ), ettäs siitä maksavat tuottajalle hyvin hintaa.
Mikä lie sitten hernehen tilanne tahi syy kasvatukseensa? Maksavatko siitä tuottajalle sen verta, ettäs sitä tykkäävät kasvattaa vahi onkoo kyse "vain" siitä et siitä pellot saavat maaperiinsä tiettyjä hyviä aineksia ( typpiyhdistelmiä ) ja se myös katkaisee hyvin eri viljoja vaivaavien kasvitautien leviämiset?




    "Harakankellojen soidessa."
    Peltoaukiaa kaunista paikassa-joka mielestäin on Leppälahden kylää. ( Maaninka, Kuopio. )




   Pilvet pailaavat itseänsä pienen Tuulen Tuittupäisen säreissä pinnalla veen.
Paikkana on Lapinlahdenkunnan puolella Liponvirta Liponsaaren ja Akkalansaaren välissä. Edessä avautuu näkymä Paasiselälle.


    Ja mie näin "mökkielämän" jälkehen Boxi´lle päästyäin lämmähytin saunan kera yhden Pirpanain.
Testailtiin miten se tään Boxi´n sauna lämpiää, kuin nopsaan ja kuin korkealle lämpönsä kapuaa. Tulos oli, ettäs todella nopsaan  ja ihan riittävän ylös. Paljon paremmin ko Pienen-Punaisen pirttisen sauna...