Viimeinen, vika, päivä. Viimeistä siis viedähän nyt näillä virtaavilla vesillä.
    Sen verta virtaa vievää lie kehossainkin jo on etten tänä aamuna saanutkaan nukuttua tuonne liki kuuteen asti vaan vaivaisen vanhuksen herättäli aamuinen aikainen ennen viittä.
Näin päätimmä vaine hamppinpesun suorittaa ja sitten het´ sillään suoria raikkaaseen aamuiseen ilma ja tilaan hivenen viiden jälkehen. Näin kun täten aamuun aukeavaan läksin, niin aivan rauhassansa sainen koko tään tunteroisen reissuin tehdä; ei ristiä, ei sielua, misään. Jokunsen "hurjan" aamuisen aukiavan töihin menijä josain näin, yhden koirulin ulkoiluttajan, muttas siinäpä ne olivat, ne aikaisen aamun kaik´ stallaajat.



    Entinen paloasema/elokuvateatteri; uusintana sitten viime käyntini jotenka en pakisen tään enempää ny.







   Sahanomistaja Antti Kurthille vuonna 1897 Lars Sonck´n suunittelema ns. kaupunkihuvila jonka uskotaan Sonck´n suunitelleen Kurthille pelivelkojensa maksuksi. Tosin tämä Antti Kurth ennätti kuolla kupsahtaa ennen kuin piirustukset nuo valmihiksi tulivat jotenka tämän Antin poika Anders Kurth peri isältään piirustukset nuo ja saine niiden mukaiset rakennusluvat tälle kaupunkihuvilalle 1900.
Tämä -huvila on kansallisromantiikka tyylin edustaja ja tämän Sonckin ainoa Pohjois-Suomeen suunittelema rakennus.
   Talo valmistui 1904-1905 ja sittemmin kaupunginlääkäri Einar Kalm osti tämän rakennuksen Andres Kurth´n jäämistöstä.
Huvila siirtyi 1915 vuonna Avelan suvun hallintaan ja  vuonna 1988 sitten Outokumpu Oy:n hallintaan joka karjautti tämän -huvilan edustustiloiksensa.
    Tällä tontilla on myöskin tää tällainen hivenen piskuisempi talo; lie kuulunut on tälle samaisella Kurthin huvilalle sekin;



    On se tää ihmisen mieli jännä kapistus:
Teille, Armaat Lukijain miun,en  pakissut viimo kerralla tästäkun täällä reissasin, muttas muistan kuin sitä ajattelin, nottas tää häätynyt on olla varmaankin jonkin meri-henkisen, vähintäänkin merikapteenin, talo ko siinä on tuollaisia erilaisia meri-henkisiä koristeita kaikki ja alla. Muttas ei, ei se olekkaan näin ollunna vaan tosiaan "vain" kaupunkihuvila....




   "Aamua."




    "Pikisaareen."




   "Tule."




   "Huomenta."




   Hannuksen sillan kauneutta aamuisessa auringossa.




    Ylävirtaan: Suensaari heräilee vasemmalla, "vastarannalla" Kiviranta-asutusalueen rantamia ja oikialla uinuilee Lammassaari.




    Vapaakirkko lukee vurkallansa tään talon, muttas muuta en ole saanut tästä talosta selville.
   Kuten en tästäkään kaunistuksesta;







     Jälleen ei tietoa itse taloista, muttas....
      Asutusalue on Saarenpäänkatua ja ns. VI kaupunginosa joka on kaavoitettu 1800-luvun loppupuoliskolla ja sittemmin rakennettu 1900-luvun alkupuoliskon jugendhenkisin taloin. Rakennusmestareina tämän seudun taloilla ovat J.R. Taso, F.A. Lummi, V. Siljander ja K. Gunell.
Tälle alueella ovat tuohon aikaan rakentaneet paloturvallisuuden lisäämiseksi, leveitä ja viheralueisia puistokatuja.




    "Kirkkomäellä."



   "Aamun nukkujat."




   kaunista.....




    "Herää."




  



   "Rinnatusten."




   "Paljon vartiat."
   Miten ovatkaat mielestäin miun, nää tällaiset korkiat, isot, jyhkiät, porttipylväät kauniita ja ihania.

   Täältä hautausmaalta kussa lähdimmä mirs-marssimahan ns. kotia kohden, ni hokasin kuin miun olisi pitänyt astella yksi kiertävä lenkki yhden kiviaidan päädyn ynpäri, muttas sitten hokasin, nottas ei tarvitsekkaan!
Huomasin nimittäin samaisen kiviaidan toisessa kohdassa, suoraan siin kulkureittini edessä, aidan tuon "ylittävät" porrasaskelmat kiviset. Siihen olivat jotkut tahi joku, asettanut tuon suht´ normikorkuisen kiviaidan kahta puolta sopivan kokoiset kivipaadet pitkällensä muodostain näin oivalliset portahat ylitse tuon aidan olevaisen. Sellaiset ko mitä ain Englannissa nähdään niiden kaikkien nummien aitojen ylitse kulkevan - juuri samalla tapaa tuollahin nyt.
Olipas kiva, ja olipas mukava eka kerran elämässäin ( tääkin kokemus jälleen ekaa kertaa elmässäin siis.... ) askeltaa tuollaisia aidanylitysportahia pitkin.


---------------------------------------------------------------------------------


   Aamupäivän kävelyllä ja muuten kävelytestissäkin: steppasimme kuuden minuutin ajan juoksurataa ynpäri-änpäri ja sit mittasi ryhmämme tuon vetäjä suurinpiirtein sen mitä kuljimme ihan ns. normaalilla kävelyllämme, ei mitään kilpa-sellaista siis. Itsellein tuli toisen ryhmämme jäsenen kera, jonka kera yhdessä tassuteltihin rinnatusten jutustellen, hivenen päälle 600m., jotahin 640m.
Mielestäin sellainen kohtuu matka tällä miun kropallain vaikkas aikaisempien aikojeni 9-10km/60min. on kyllä nyt aikas mahdoton saavutettavuus.



   Tällaisen "reen" bongasin stadionin tuon yhden katon katveesta. Mikä lie tään reen oikia nimi?




   "Torvisieni."
Toisintoa maaliskuulta: "Vesitorni joka on rakennettu 1962 entisen vierellään ollehen vuonna 1926 rakennetun vanhemman tornin vierus´ paikalle."







   Mik´ onkaan tuo reijitetty, luultavasti betoninen, seinämä tuolla stadionin rinteen tämän sisäisellä rinteellään?
Itsellein tulee mielehein ainoastaan esim. Terva- tahi Törmäpääskysten pesintä/pesäpaikka mielehein. Onko tuo sellainen?
No, tuolla ko olimma steppailemassa rataa ynpyräistä ynpäri-änpäri sekä portahia rinteensä ylös ja alas, ni kuulimma tään kesän ekat Tervapääskyset äänessänsä! Voi ko ihanaa kuulla niiden äänet; se on kesä - Torniossakin sitten.




    Tuulinen mylly tuolla samaisella mäen harjanteella ko mitä tuo vesitornikin on, siinä stadionin likellä.




    Kaunotar kaunis.
    Hillman, Minx IIIC, 1963.
Auton tämän sisälle oli jätetty näkysälle lappu josa kerrottiin, että tämä auto on ollut alkujaankin naisen omistama kuten nytkin on. Uudelleenrekisteröinti alkuperäisellä rekisterillä on tehty 2011.
Autoa tätä ei ole entisöity vaan tämä on alkuperäisessä kuosissaan ja siltikin katsastusleiman omaava ja käytössä liikenteessä. Wau!







   Kilta 54.
Voi kumpa tietäisin tahi löytäisin tästä jotahin tietoa netin syövereistä, mutten löydä, en osaa etsiä.
Löydän vaine sanat: "aatteellinen yhdistys" ja sitten viittauksia Vapaamuurareihin ja myöskin sotiemme aikaisiin sotilaisiin, jääkäreihin, jne..
   Rakennus, talo tää, itsessänsä on aika lailla 70-luvun tuotannon mallinen; kantti-kertaa-kantti. Näyttäisi kuin tämä olisi ensin rakennettu yksikerroksiseksi ja sitten joskus laajennettu kaksikerroksiseksi.




     Kuvasin tällä reissulla, kuten muuten aamusellakin, yhtä kaunista Lapin Panimon rakennusta ja nimenomaan sen kaunista vanhaa osaa ison akkunansa kera, kun se ainakin viellä pystyssä on, muttas en vaine saanut siitä mieleistäin kuvaa aikaseksi kummallakaan reissullain, jotenka eipä sitten - ei kuvaa tähän siitä.
Vaine kerrontaa, et toivon etteivät he sitäkin siitä poies pura kaikkea muuta uudempaa vanhaa osaa purkaissaan; maaliskuulla näyttivät olleen aloittaneen tuon purku-urakan ja nyt viellä edelleen jatkavan sitä.
Sääli olisi sellaista kaunista ja varmahan jo tänä päivänä, historiallistakin osaa.


----------------------------------------------------------------


    Kotiin.
   Kotimatkaa teimmä kolme ja puoli tuntia vaikka en tehnyt yhtään pysähdystä tuolla matkallain.
Kyl muuten tuntui moinen matkan teko häntäluussain taasen!
    Hyvä sää ja tila oli lesetellä - liikennerajoitusten mukaan. Lämmä sellaiset +17-22´C paikastaan riippuen.
Lauttasatamassakin oli lämmä kunnolla; ei takkia tarvittu. Miekin vaine hamonen ja hihaton t-paita yllin käväisin valokuvaamassa rantamilla noilla;



    Oli Luovolla muitahin pyrkiöitä ko vaine mie. Meidän etuajo-oikeutettujen jono oli kohtuu mittainen, sellainen piskuinen oikeastaan, muttas sitten tuo vierahin jono oli piiiit-kä. Tuonne ns. kalasatamalle asti vähintään.
Mietin lautan kyydissä matkatessain, ettäs jäiköhän joku tahi jotkin vierahat "rannalla ruikuttaa" vahi mahtuivatko sittenkin kaik mukaan samaiselle lautalle?
   On se vaine hyvä et tuli tänne tullessain hankittua tuo etuajo-oikeus-lätkä. Sillä pääsee kulkemaan sujuvasti. Ainakin useimmiten. En tiedä sitten kesäisempään aikaan kussa liikennettä, niin nuita vierahia ko "meitä omiakin", on sit liikenteessä enempi.
   
   No, kotona siis nyt olemma ko tätä loppua tään reissun nakuttelen.
   Jos summaan tämän reissun antia itsellein, niin se on yks-oikosesti helppo koota:
Itse "kupparinkurssista" en oikeestaan mitään saanut. Ei mitään lääkinnällistä tsekkausta, ei lääkärien tarkastuksia, ei kuntotestejä kummaisia, ei psyykkeen mittauksia, tms.. Tosin tänään ennen kotia lähtöämme saimme kuulla et ensi kerralla sitten nuita on ja niitä tehdään!
Se mitä tuolta sai oli enimmäkseen sitä vertaistukea: kuulla miten toisilla menee vastaavissa tilanteissa, miten he toimivat, miten pärjäävät, mitenkä ovat samaisten onkkelmien edessä.
JA se, ettäs ko oli nuin paljon vapaa-aikaa, niin kerkesin kuljeskella ja valokuvata!

    Syksyn reissua jääden odottamaan - Mummeli.