Otimma yövierahaksein mennä yönseuduksi Töistä tyköni Box´iin Pienen-Punaisen pirttisen Hulda-taikinajuurellisen taikian alun jota siellä töissä jo täten laittelin mennehen eilisen mittaan hereille ja taikinan aluksi.

  
Box´ssa jatkoin työtäin tuota oivaa kunne sit ehtoolla alustin ja yölliseksi ajaksi lepoon laittelin.
Mietteissä Mummelin tään, et tokko tuo nyt tuossa, uudessa, oudossa, ympäristössä "kois" pysyvi? Onkoo sillä kaik hyvin; lämmä lämmintä sopivasti, vedotonta vierusta vieraissa? Ettei vaine kylille lähtisi lätkimähän, ko näinkin likellä keskustaa nyt ollahan? Mitäs jos se sinne lähteekin ja sit viel sinne eksyykin...? Mistä mie sitä perään lähden sieltä kysymään.....

   "Jännitys oli käsin kosketeltavaa" kun mennehen yöllisen ajan yhdessä vietimme.
Nouseeko taikina, toimiiko -juuri? Teinkö kaiken voitavani, asetinko astiansa sopivaan paikkaan aloillensa?
Entäs jos... olisi vaikka pitänyt jotenkin erilailla nyt suojata se - onhan tää eka kerta laittaa taikinaa täsä Box´ssa?
Vetoiseen paikkaankin kun se jätin, vasiten tietäin siihen asetin? Jos se siitä nokkaansa ottaa, nenunsavartta niskaansa nakkaa; "Tähän viellä miut jätit!?"

2024.6.28.%20%20suolaa%20%283%29.jpg


2024.6.28.%20%20suolaa%20%282%29.jpg


   Aamu valkeni valkia, naama Mummelin oli kalpia...
"Misä menhään, kussa kuljetahan? Onkoo Huldan perillinen viel koissa uudessa, vahi vaihtanutko on vierasta paikkaa viheliäistä....?"
   Onni onnellinen, onni onkalossa Mummelin syövereiden syvien:
kois oli onnellisesti, asettunut oli aloillensa, pedin pehmoisen perustanut itsellensä, makoiset nokoset vetänyt kolossansa.
Töitäkin oli pakertanut paksuuntuen, pullahtanut pintaan astiansa.
Oli taikinainen kasvanut isoksi, isommaksi... sopivanmoiseksi sopuisaksi.

   Tästä on meidän kahden hyvä jatkaa iellehen.
Koppaan kohta taikinan Huldaisen kainalooni, mirs-marssin Töihin matkoineni.
Aloitan aherruksen aamun uuden, leivon Leipäset tuosta taikinaista makoiset, asiakkaillemma annettavat, maistuvaiset mieleiset.