... Aikainen Rauta tikittävi juuri, ihan nyt, sen puoli seitsemän tänä aamuna, päivälliseni - tai no, lounaani kypsyy tuolla uunin sähköisen perukoilla, muutaman nassikan olen jo pakkaillut ja vienyt Hepo Hopiankin kyytiin asti, niin en anna niiden häiritä olo ja tilaani mitenkään.
Elelen vaine elämääni tätä mätä....
   Täsä olemma herännyt asiaan sellaiseen, et se tällä levelillä alkavi ensi viikolla aikas monella lapsella ja nuorella koulut! Niinpä - syssyyn on taasen "yllättäin" saavuttu ja moni kirmaa taasen opinahjonsa tykö. Mm. nuo jälkipolvein edustajat, Pirpanaisetkin.
Sehän sit tarkoittavi, ettäs se tää miun asuinkumppanini tään kesäinen, myöskin lähtevi jokahinen aamu nuista samoista oven uksista ulos ja tielle kouluisen. Arkemme tään huushollin muuttuvi sit sen verta.
    Ah, ko annamme Aikaisen Raudan viel siitähän viikosta iellehen mennä, niin sitten koittavi kotvasen kuluttua aikanen jolloin hän "lentää" tästäkin "pesästänsä" ulos ja muuttavi yhden opiskelutoverinsa kera uuteen boxiin asumaan. Jäänen tänne kotvaseksi yssin kussa sit itsekkin lentelen kotiini takaisin kun Työni loppuu. Tulee syssy....

    Sitä mietin, ettäs kuin onkaan ollut hyvä elää ja olla tään Pirpanaisen kera.
    Jos miut laitettaisiin asumaan Sukumme Mummon kera myötääsä samaisen kattosen alle, niin en jaksaisi, se ei onnaisi, miun osaltain. Ei sit milläskänä. Johan ne mennä kevään muutamat tovit ko hänen kera, hänen tykönänsä, yöpyilin, niin johan ne sen näytti; ei mielein miun jaksa sitä, ei. ( Kerrottakoon sen, et Sukumme Mummon kera menhään siinä vaiheessa, nottas hänen muistinsa yhä iellehen pakenee tästä elämästämme mätästä. Yssin edelleen elelee kyllä, muttas nyt on jo eka kerran heitetty ilmoille ääneen, ainaisen, päivittäisien, tuen antamisen tilalle sellainen vaihtoehto, jottas josko yksi sisaruksistamme alkaisi samaista kattoa hänen keransa yhdessä pitämään yllään! )
   Niin - tää tällainen yhteiselo omain jälkipolven kera, vasiten näin yhden -polven yli mennen, on ollut mitä mainioin juttu!
Vaikkas aikanaan ennen kuin tähän yhteiseloon tultihin, niin hivenen epäilin tällaista "asetelmaa", hivenen jännitin, nottas tuleeko tästä mitään? Olemmeko liian saman kaltaiset tahi erilaiset siten ettemme mitenkää voisi kemioiltamme samaista asuntoa asustaa?
Tokihan tiedossain on ollut kyl se, ettäs ainahan me ollahan keskemämme Pirpanoiden kera, toimehen tultu. He kun ovat sen verta usein ollehet aikoja pidempiäkin, tykönäin. Ovat käyneet pikaisestikin tykönäin. Ja yhteyttä on pidetty muutoinkin toisiimme.
Muttas siltikin tää on ollut mukavaa. Juttuun on keskenämme tultu. Juteltu on ummet ja lammet erinäisistä asioista. Olen opastanut häntä elämän arkeen. Olen kertonut miten tietyt asiat maailmassamme täsä hoidetaan. Olen kertonut ihmis elon kemioista; kuin ihmiset elävät, tuntevat, toisaan kohtaan, jne.. Olen kertonut kuin taloutta hoidetaan ihan arkisten askareiden puolelta kuin myöskin virastojen, yms. puolesta. Kyllä, kyllä hääkin on monet tällaiset asiat jo joutunut ennenkin hoitelemaan ollessaan jo yhden vuoden aikaisemmin maailmalla ns. yksin, muttas näyttää olevan viel monta asiaa hakusessa.
Ollaan vedetty yhtäköyttä tämän huushollin ylläpidossa ja hoidossa; siivoiltu osamme vuorotellen, kokattu ruokaa vuoroillamme, tiskattu ( käsin - ei tiskikonetta ) osaltamme. Kumpikin on hoidellut pyykkejämme kumpaisenkin aina sen hetkisen tilanteen mukaan; milloin mie mukaani kotiini sitä ottanut ( kuten tänäänkin teen ), milloin hän sitä kiikuttanut synnyinkotiinsa pyykäten ne sit siellä.
Ollahan annaettu tilaa toisellemme; emme vartioi et misä toinen luuhaa, ja kospo kotia ämpeää. Toki silti olemme ain kertoneet toisillemem minne menemme, koska suunilleen takaisin koluamme, jne..
Ollahan monen monet asioinnit, sukuumme liittyvät tapaamiset ja reissut sukumme tykö, tehneet yksissä tuumin: ko toinen lähtee, niin toinenkin mukaan tulee automaattisesti.
    Näin ikään. Mikäs mein onkaan täsä ollut ollessa.
Katto saatiin täten meil kumpaisellehin täksi kesäksi olevaiseksi. Keväästä syssyyn, joka tosiaan on nyt sit jo tuloillaan....
Saatiin paikka josta lähtiä Maailmalle Avaraiselle, paikka johka sit myöskin palat sieltä takaisin.
Saatiin paikka joka täyttävi meille kumpaisellekin tällaisen tilapäisen asumiset elinehdot; katto päämme päälle, seinät ympärillemme, ja lattiakin sopivasti täsä hommassa mukana.... On lämmä riittänyt sisällä asunnon tällaisen, on ollut "oma kolo onkaloinen" jossa olla ja asustaa. Ei ole tarvinnut toisten nurkissa hyysätä kuten esim. mie viimo talvena ain ko Töissä olin ( ja joka taasen ensi talvena on todennäköisesti edessäin..... ).
    Ei meil täällä paljoa ole.
On kumpaisellekin jopa sängyt omat; miun makaamani sänkysen sainen häneltä/hänen synnyin perheeltänsä lainaan, ettei miun tarvitse patjallain lattialla nukkua. ( Katselen tätä sänkyäin josa nukun yöni moninaiset ja eittämäti mielehein tulee aatos ko sen näen, ettäs on muuten varmahan sellainen yksilösänky joka on aikoinaan ollut Majassain Matalassa miun muksuin käytössä! Elikkäs se sellainen sänky joka oli omilla muksuillain aikoinaan, niin sit se siirtynyt on Pirpanoille, muksuin muksuille ja nyt sitten taasen "miulle". )
On yksi piskuinen pöytä - Pirpanaisen nimissä olevainen. Muutamat hänen huonekalut; pari senkkiä, ns. tietokonepöytä. Eikää sit muuta.
Keittiöön olemme roudanneet hänen kaiken, piskuisen, omaisuutensa taloustavaroineen sekä miulta tänne kesän ajaksi muutamat mukit, ruokailuvälineet ja.... niin eipää sit muuta.
Kumpaisellahin omat liinavaatteet mukana; miulla mini-varastona vaine kahdet tsipaleet kutakin "laatua".
Omat välttämättömät saniteettitavarat.
   Elikkäs aikas vähällä sitä ihminen tulee toimeen.
Asunto seinineen katon ja lattian kera. Siihen sit viel muutamat hassut tavarat sekä edes patja lattialle josa maata yölliset ajat. Ei muuta.

    Mietinkin täsä, ettäs sit kun se Maitojuna kutsuu miut takaisin seuduille näille, niin aikas paljon pitää karsia omaisuuttain maallista poies. Aikas paljon saanen hävitykseen jotenkin laitella. Joko annellen toisille ihmisille, yrittäin myydä niitä toisille tahi jotenkin muutoin!
Ihan vaine sen takia et vähemmällähin toimehen tulemma - kuten olen sen kyl jo aikaisemminkin tiennä, muttas myöskin sen takaia, et jos sitä sit Pieneltä-Punaiselta pirtiltä vaik tänne Boxiiin muuttaa, niin eihän tänne paljon mitään mahdu!
Muutama hassu huonekalu ja se onkin sit siinä.
Muutamaan kaappin vähäiset vaatteet ja liinavaatteet ja sitten johkin pitäisi viel saada mahtumaan muksun 24/7 paperit, arkistoitavat tositteet kirjanpidostaan, jne.!?
Matto - kaksi lattioille, taloustavaroita minimi määrä.
Siinä kaikki. Ei mitään muuta.
Paljoa en omista, en hallitse, muttas paljon saanen siltikin taasen karsia matkastain poies. ( Ensin isosta Majasta Matalasta Humisevalleharjulle pienempäänsä. Sitten sieltä pienempään Pieneen-Punaiseen pirttiin ja tulevaisuudessa taasen sit vaikkas, todennäköisesti, tähän Boxiin pisku piskuiseen. )

    Muttas onneksein-ko tää tällainen "jossittelu" on viel vaine ajatustasolla; konkreettisena, "täsä-nyt-näin" se olisi ja on sit aikanansa aivan muuta ja todellisuutta kovaa.
Onneksein se on viel tulevaisuudessa vasta, eikää nyt täsä ja tänä pänä.
   Tänä pänä mirs-marssin Töihin viellä. Työskentelen täysillä päiväni täänkin ja sit sen jälkeen tuolla iltapäivällä lähden KOTIIN!
Sillä mie niitä nassakoitani taasen täsä aamutuimaan pakkailin ja Hepo Hopiain kyytiin hyysäsin osasensa jo vuottaa lähtöäin tuota.
Kotiini menen kuukauden jälkeen! Piiiit-kä aika tää kuukausi on ollut olla poiessa kotoa, ja meren läheisyydestä!
Tuskaa tuottanut suurta, kaipuuta likelleen, äärelle kuohujensa sinistensä, tuoksunsa ja makunsa huulillain, ihollain.
Kotiini menen, olen - peräti yön yhden verta kunne taasen Maailma Avarainen kutsuu Reissaaja-Lissiä, Maa-naista Matkaajaista...