... jälkehen aamuisen Leipästen leivonnan ja ennen mustikkaan menoa.

   Jällehen pakaten mukaan vaihtovaatteita; metsätaipaleelle itikoidenpeittävää taminetta, rantamalle siks vaine et "stradegiat" peittyvät. Eväät uusine, vereksine, aamulla leivottuine Leipäsineen ja - kaffeetarmarineen. Kamera, ehdottomasti kamera mukaan! Uikkaritkin ( biksut ) pyyhkeen kera, et jos sattuu "päästä viiraamaan"?
    Sittempä sitten suunta tämä, ryhmä rämä; Keskiniemi ja sieltä sitten ynpäri-änpäri tassutellen.




    "Luonto kutsuu."
    Jeeru näitä polkuja metäsisiä! Ei voi kuin ihastella, kutsunsa ihanaisen kuulla. Kyl houkuttavat mukaansa tassuttelemaan.




   Ei metsäpalovaroitusta tälläkään hetkellä tällä seudulla, muttas ylen äijy on rutikuivaa nytkin ( kuten viime viikollahin kun tassuttelin rantojansa pitkin näitä ). Eipä olisi ieti piirtää tulta tahi tulen kuvaakaan mihkään paikkaa, ei.
Jäkälät, sammaleet, kaik kasvillisuus rutisee, murenee, tassujen alla jos vainevahingossakaan  pikkasenkaan valmiilta polulta/mettätiepohojalta poikkeaa.







   "Sienimus-sieni."
   Myrkyllinen, muttas ylettömän kaunis siltikin.




   "Tie vie."
   Ylhäisessä ykseydessä sainen tassutella, nauttia luonosta - ja itikoista....
   Tällä tienpätkällä, kuten tuolla jo aikaisemminkin mettätienpohojalla, huomasin, nottas kyl täsä on nyt hivenen enempikin kuljettu ajoneuvoilla, ko mitä yleensä tällä tiellä.
Ja tuolla paikkaa, mihkä Hepo Hopiain jätin, siellä paikalla huomasin yhden huomioliinan vedetyn puiden sen paikkaisten ynpärille. Ja lappusen siihen; oli joku ilmoittanut jo heinäkuullakohan se oli.... ettäs parkki tuo on varattu tietyn ajan isoille, massiivisille, telinerakenelmille.
Laskin "yksi-ynnä-yksi" ja sainen summaksi sen, ettäs nehän ovat ne pookin rakennustelineet!



    Juurikin tähän sydemiin, ne telinerakenelmat.
    Nyt lähestyin tätä remppaa täältä "mantereen" puolelta. Olivat pojat, rakennusmiehet.... -henkilöt.... ei kun -OLETETUT.... ryhtymässä lounastauollensa.
Suutain "lohkasin" ja kyselin "kummastellen" etteivät ole poijat siel miun eväspaikkaani valmiiksi saaneet!?
Kertoi yksi heistä: "Hitaasti hyvää tulee." ( Viimo kerralla kertoivat, et syyskuun aikana pitäisi valmista tulla jos vaine korjaussäät suosivat urakkaansa ja sen tekoa. )




   "Päivän Sydän <3."




   Ei ketään, ei misään - vaine mie ja täsä.







   Raukka-Parka osumaa on saanut kotiinsa.... Tosin eihän näissä rantain sannoille ajautuneissa kotiloissa enää mitään elämää olekkaan, ei itse kotiloeläintä asumasa vaan ne tyhjiltänsä sinne ovat tullehet.








    "Kurkistus."
   ( Onkohan miulla jokin fetissi tällaisiin "tirkistysaukkoihin" kun vasta kuvasin lautan aukosta ja nyt sitten ( aina ) tästä yhden laudan rakosesta....? )




   "Helmiä sijoille."







   "Lastu lainehilla."




   "Sormet pelissä mukana."

   ... ja hampahat myöskin;



   Löysimmä sannalta rannan tuon, tällaiset purukaluston jämät.
Koppasin mukaani miun, vein kotio, putsistin ja kuvasin - tietenkin.
Minkä elukon hampahat lie ovat? Itsellein tulee mieleeni piskuisuudestansa, ettäs kenties jonkin kuutin leukaluuta hampainensa, muttas onkoo näin....?
( kännykkä kuvat )
Jälkikirjoitus: tietoa sain, ettäs vois ollakkin lahnan tahi suutarin ns. nieluhampaat.







    Melkein jo perillä - särkkiä näkyvaisiä pitkin tassutellen.
Tuota särkän nokkaa pidemmälle ei täl kertaa päässytkään jos en sitten olisi ensin kahlannut merenrantaa pitikin sekä sit rämpinyt läheisen kaislikon poikki mettätrajaan ja sit viel rämeikköään pitkin iellehen Itaraa ja sit Haaralampinnokan suuntaan; tuonne niemeen mikä tuolla kuvain tään horisontissa näkyilevi.




   "Peilaajat."
   ( Kuvauskulma suora; en muuttanut sitä suhteessa rantaviivaan loittonevaan, muttas näyttää kuin kuva olisi vinossa. )




   Haaralampinnokka.
.... ja Keskiniemi pooki-rakenelmiin;







   "Helminauha."







    "Sanaton sanoma."
    Aikaisemmin, kuten nytkin, kuuntelin surinaa rannan santojen keskeltä ja rantamilta. Kuuntelin ja katselin kuin sääskiparvet syhähtävät lentoon niiden sannan tahi levämassojen päältä. Katselen kuin ne lehehtivat lentoon kun askeleeni astun, tassuni maihin laitan. Sitten ain juuri siitä askeleeni kohdalta ne aaltojen lailla lehahtavat itsekukin vuorollansa iellehen lentoon.
Mielehein tuli/tulee eläväinen kuva jostahin lasten piiretystä pilmistä, ko niissä kuvataan kuin aaltoin lailla sääsket lentävät astujansa edellä pakosalle....
   Nyt sitten kun katselin tällaista sannan piirusta, niin laskimma yhtehen yksi-ynnä-kaksi sekä tulokseksi sainen, jottas nämähän ovat nuiden sääskien piirtämiä kulkureittelään? Eiköstä vaine?
Kuin sanomaansa toisillensa riipustamia....

    Netistä kopioin suoraan: "Piitta on venettä lujittava poikittavainen tuki. Tavallisesti maston kohdalla, jolloin masto tukeutuu piitassa olevaan maston reikään. Piita on kiinteä, tuhto irrotettava."
Piitta on myöskin: pitkittäinen orsi asunnossa, poikkipuu joka yhdistää joitahin rakenemissa toisiinsa, saunassa olevainen laude, kiinteä penkki-sydeemi ja jopa jonkin vesistön jyrkkä rantama; jokipiitta, MUTTAS myöskin merivenhon kiinteä soututuhto/penkki.
JA miusta tää puukappale muistuttaa eniten juuri tuollaista piittaa. Kertokaatte miulla oi, Armahat Lukijain miun, jos aivan väärässä olemma?!



    "Venho lähti upalalle - en kerennyt mukaan...."
    "Venhonsa vuottaja."

    Uimassa. Tai no, uimassa ja uimassa, muttas kastautumassa kylläkin.
Se ettäs itsein kastelin kertaalleen merivedessä paikassa jonka ensin etsin itsellein sil perusteella, ettäs siin kohtaa, juuri siin kohtaa, on merivesi tuo lämmä ko josain tosiessa kohtaa.
Aikas pitkälle taasen ensin käppäilin kunne edes kohtuu syvyyksiin pääsin jottas voinen edes kastautua - ei sil syvyydellä uimisesta olisi viel tullut mitään!
   Uimisen jälkehen kuivaamista, kuivattelua. Kuvaamista maisemien nuiden;



.... ja evästämistä kaikessa rauhassa siin ko kuivattelin itseeni rannan sannalla töpöttäin;







   "Tarri."

   Menomatkallain hokasin maisemia tienvartisia ihastellessain, et nyt muuten vilahti JOTAHIN ohitseni!
Miusta se aivan autoraaja oli....? "Oliko se?"
No, poies ajellessain, pidin vauhtini hilajisena, aistini valppaina, ja simmuin täysin auki: sieltähän se uudemman kerran pikahti!
( Ja niin kuin mie tään kyseisen matkan sen tsiljoona kertaa olemma jo kulkenut! Enkää kertaakaan huomannut!
Hyvin siis -raaja tää väreinensä on onnannut maastoutua ynpäristöönsä tuohon! )
    Kaunokainen mennehen ajan. Saanen esitellä teille Armaat Lukijain miun: Fiat 850T - saamieni tietojen mukaan.
Itse kun nettisfääreistä tätä tällä tiedolla tongin, niin ei ihan passaa tuohon 850T-malliin....
No, muttas Fiat nyt ainaskin ja jokin tällainen ns. paketti-malli nyt ainaskin:

   Sittempä kotio palattuain mustikkaan ja mustikassa ollessa kun kerkiää funtsia vähän sitä, tätä ja tuotahin, niin yssi hajatelma oli nyt sit tällainen:
   "Kaksi mummoa meni mustikkaan."
Niin, ettäs mustikkaan; kuin ne sinne mahtuivat, vasiten kaksin tsipalein?
Jäivätkö ne mummot sit sinne mustikkaan, vahi tulivatko joskus kenties sieltä poies?
Jos jäivät sinne mustikkaan, niin ompahan muuten aikas painava mustikka juuri se mustikka!
Kuinhan moni Suomemme maan  "mummoista" tahi "vaareista" tänäkin vuonna menee mustikkaan?
Mie ainakin olen "mahtunut" sinne ihan hyvin.