( 20.1.2025. )

   Päivä piiit-kä: aamusella kolmen aikaan aloitin...
Touhusin vähintään yhdeksän tunteroista Maitojunaani edistäin pakkaamisella, hyllylevyjä poistain, hyllyjä pyyhkien, kaappeihin vetimet vaihtain, jne., jne..
Iltapäivän alkaissa päätin kuitenkin huilata ja lähtiä Pöllälle tassuttelemaan kera kamerain miun.
Täsä tuolta reissultain kuvasia muutamia.




   "Pienet enkelit."




   "Pisarat sisälläni."




   "Jäähämyt."




   "Siipiä vaille enkeli."




   "No - jaa."
 



   "Mountain."




   Erilaiset, eripintaiset, erikuvioiset, jäätiköt, jäälautat, jäätiköt, rantojen jäät - lyhyesti ja ytimikkäästi kerrottuna erinäisten jäiden muodot olevaiset.




    "Kotka lentää aurinkoon."




    "Meren pintaa pitkin."
    Aurinkoisen Armahan heijaste veden pintaa myöten - ei vaine vaan ihan ehtaa ja aitoa tasaisen tasaista jäätikön pintaa pitkin aikas liki rantaa.

   Tuon tasaisen kohdan paikkeilta hokasin hivenen kauempana, rannan tuntumassa olevaisen toisen mielenkiintoisen kohteen. Aivan kuin siellä olisi hiekkasärkkä näkyillyt avoimena keskellä jäistä merenpintaa.
Päätin, ettäs sinneppä siis matkani tää käy. Ja kuten aina, aina katsastan mihkä astun, miltä tassuin alla pinta jään näyttää, mihkä kandee tassunsa asetella ennen kuin iellehen etenen.
Olen tottunut, ettäs mm. tää tälläinen jäät kantaa ihan mukavasti. Tää on jäätynyt tukevaan muotoonsa;



Paikoin tämä tällainenkin kantaa hyvin;



Vasiten ko astelen nuiden ns. liitoskohtien kohdalla jossa on moneen eri suuntaan jään säikeitä ristikkäin ja tuon liitoskohtansa alapuolella sitten myös sellainen paksumpi ja kantavampi "juuri", alapuolella olevaiseen varsinaisen jään pintaan asti.
   Niinpä nytkin, näin ajattelin nytkin kun lähdin tuota "kaukaista" mahdollista särkkää tavoittelemaan, muttas epäonnekseni sinne mennessä ei tällaisen pitsisen jään "juuri"kohdat kantaneetkaan vaan huomasin yht´äkkiä kuin - humpsista!
Huomasin olevani jälleen tassuin yhden kera meriveden kanssa tekemisissä!
Äkkiä tassuni tuo meren kera tuttavuutta tehnyt ylös sieltä kosteudesta ja sitten mahdollisimman turvallisesti takapakkia ottain sekä samaista tuloreittiäni pitkin kantavalle jäälle mennen.
   Mietin, ettäs koskapa se nuin sitten olikin altansa vesillä, niin sehän sitten oli varmaankin se näkemäin kohta - avovettä!
O-hoh! Ja kuitenkin näin kuin ihmiset merenseljällä moottorikelkalla ja mönkijällä rekijensä kera ajelivat?!
Hivenen epäilin jo ennen tätä kosketustani jäiden kantavuutta kaikki ja alla, muttas eipäs varsinkaan nyt tulisi miulla mieli mennä merenseljälle jäille kulkemaan, ei.




   Rannan heinikkoa.




   "Rannan aallokko."
   Oli jäähän jäätynyt hienoa hiekkaa näin aaltojen muotoon.
Kuten myöskin sitten itse jäälauttojen pintoihin olivat paikoin  jäät jäätyneet tällattiis aallokoiksi;









   "Notebook." - jälleen.
   Jäälauttoja jotka tällaiseen pinottujen kirjojen muotoon ovat jäätyneet.




   "Utuun."

   Kuvasin kolmeen eri tapaan samaisen kohteen:



Ns. tavalliseen maisema-tapaan...



... hiukan muuntain ja....



... sitten - sanoisinko miun tapaani: "Pöydällä."




    "Hellyys."


    Kotio palaten ja huomaten, ettäs pakkanen panee taasen. Se taitaa olla "laskukautta" jälleen....